Pienen paikkakunnan ominaispiirteet?
Mitä ne on?
Pieni paikkakunta: alle 7000 asukasta
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienellä paikkakunnalla historiaan ja politiikkaan liittyvät asiat saattavat näkyä yhä vahvasti. Eli voi olla hyvin tarkkaa jakoa siitä, asioidaanko paikkakunnan S-marketissa vai K-marketissa. Voidaan kieltäytyä asioimasta sellaisen ihmisen liikkeessä, jonka kanssa on joskus aiemmalla sukupolvella ollut haastetta.
Kyllä täällä kaikki käy tarjousten perässä s-marketissa, k-kaupassaan Halpahallissa. Toki joku voi olla tarkka mutta 99% raha ratkaisee, asiakaskortit on sekä koohon että ässään.
Joo, tiedostavuus ja ostoboikotit on enemmän kaupunkilaisten juttuja.
Alaikäiset eivät päässeet baareihin väärillä henkkareilla. Miksikö? Paikkakunnilla on sen verran vähän nuoria, että joku aina käräytti tutun 16-vuotiaan, joka oli päässyt isosiskon papereilla baariin. Vieraassa kaupungissa toki onnistui, mutta kotipaikkakunnalla ei ollut mitään saumaa baareiluun alaikäisenä.
Tietysti nuoret piti kotibileitä eli oli alaikäisilläkin tapansa juoda.
Vierailija kirjoitti:
Minä lähdin tuollaiselta paikkakunnalta opiskelemaan 2000-luvun alkupuolella ja ainakin silloin ihmeteltiin, jos joku lähti Helsinkiin asti opiskelemaan. Sosiaalisesti hyväksyttäviä vaihtoehtoja oli lähteä ammattikorkeakouluun lähimpiin isompiin kaupunkeihin tai jos yliopistoon halusi, niin sitten korkeintaan Ouluun, Kuopioon tai Joensuuhun. Muuta pidettiin turhana hienosteluna. Lukiossa opinto-ohjaus korosti vielä hyvin "perinteisiä" ammatteja, eikä mitään kovin eksoottisia alavaihtoehtoja edes mainittu.
Sama. Meillä myös kohistiin, jos joku pääsi opiskelemaan esimerkiksi oikeustieteelliseen tai lääkikseen, sillä se oli melko harvinaista meilläpäin.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotien ja koulujen ruokalistat on perinteistä luettavaa:
Ma: Jauhelihakastike, perunat, porkkanaraaste
Ti: Kalakeitto, lanttu, vaalea leipä + kinkku
Ke: Makaronilaatikko, porkkanaraaste
To: Ohrapuuro, marjakiisseli, ruisleipä + juusto
Pe: Uunimakkara, perunamuusi, kaali-ananas-raaste
Listat ovat samanlaisia kuin omassa lapsuudessani 20 v sitten. Ei tietoakaan mistään chili con carneista ja tortilloista. Monissa paikoissa nuo päiväkotien ja koulujen ruoat menevät myös paikkakunnan laitoksiin/hoivakoteihin.
Miksi hyvää pitäisi vaihtaa? Mulle kelpaa nuo kaikki vaihtoehdot paremmin kuin hyvin!
Liikaa kunnianhimoa ei katsottu hyvällä ja haaveiden piti olla sopivan pieniä. Suotavampaa oli, että pärjäsit jossain keskinkertaisesti kuin erinomaisesti. Oli suotavampaa tavoitella paikkaa kunnanvaltuustossa kuin yrittää Brysseliin EU-politiikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotien ja koulujen ruokalistat on perinteistä luettavaa:
Ma: Jauhelihakastike, perunat, porkkanaraaste
Ti: Kalakeitto, lanttu, vaalea leipä + kinkku
Ke: Makaronilaatikko, porkkanaraaste
To: Ohrapuuro, marjakiisseli, ruisleipä + juusto
Pe: Uunimakkara, perunamuusi, kaali-ananas-raaste
Listat ovat samanlaisia kuin omassa lapsuudessani 20 v sitten. Ei tietoakaan mistään chili con carneista ja tortilloista. Monissa paikoissa nuo päiväkotien ja koulujen ruoat menevät myös paikkakunnan laitoksiin/hoivakoteihin.
Miksi hyvää pitäisi vaihtaa? Mulle kelpaa nuo kaikki vaihtoehdot paremmin kuin hyvin!
Ei tarvitsekaan vaihtaa, minullekin nuo maistuvat! Sillä vain sanoin, että kaikissa paikoissa ruokalistoja ei ole modernisoitu.
T. tuon aiemman kommentin kirjoittanut
Paikkakunnalla on luultavasti joku perinneruoka, jota on saatavilla paikkakunnalla ja jota tarjotaan esim. juhlissa tai tapahtumissa. Osa rakastaa tuota perinneruokaa, osa ei voi sietää.
Ai että kainuulaisia sukujuuriani, rakastan rönttösiä!
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntee toisensa. Pienellä paikkakunnalla yritykset menee konkkaan kateuden takia. "Minä en kyllä rahojani Pirkon kahvilaan vie" kaupasta saa kahvit ja pullat niin juon kotona!
Kadehtitaan toisten menestystä ja pidetään huoli ettei rahoiteta sitä. Mielummin rahat viedään isomman kaupungin yrittäjälle kun "Viljasen Sepolle" joka oli vanha luokkakaverini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea päästä sisään kuvioihin, jos olet muualta tullut, eikä sukua paikkakunnalla. Vasta toisen sukupolven kohdalla onnistuu.
Tämä pitää paikkaansa ainakin minun kohdallani. Asun pienessä kylässä jossa kaikki tuntee puolisoni jo lapsuudesta ja hyvin vaikea tutustua kehenkään kun tuntuu ettei kukaan edes halua tutustua muualta muuttaneeseen, varsinkaan naiseen joka on vielä varattu. Olen asunut täällä 2,5vuotta ja yksi ihminen puhuu minulle välillä jotain.
Aiemmin elämässä ei ole ollut mitään vaikeuksia saada kavereita että en usko vian olevan itsessäni.
Uskon tämän olevan melko yleinen ilmiö. Itsekin kävin kääntymässä eräällä paikkakunnalla töiden takia muutaman vuoden. Kyllä lähtöoletus ihmisillä oli, että muualta tulevana olisin vain piipahtamassa paikkakunnalla, eikä kanssani kannattaisi tutustua, kun kuitenkin lähtisin pois. Olisin siis jäänyt tuonne, jos olisin saanut vakituisen työpaikan.
"Kaikkien" oletetaan tietävän paikkakunnalla "kaikille" tutut ihmiset:
"Kuulitko, että Mäkisen Mauno oli kuollut?" (oletus, että tiedät 40 v työuraa tehneen opettajan)
"Eino on meidän seurakunta-aktiiveja, oli ensin pastorina 20 vuotta ja toisen mokoman kirkkoherrana."
"Virkkusen Veera oli kätilönä vuosikymmenet, kaikkihan hänet täällä tunsivat!" (Veera on kuollut jo vuosikymmen sitten)
30 plus poikamiehet ajaa viikonloppuisin pillurallia ja alaikäiset antaa
Naiset muistetaan tyttönimillään, jotka olivat käytössä kouluaikoina.
Eräänkin kerran tapasin naisen, joka oli asunut äitini kanssa samalla paikkakunnalla 50 vuotta sitten. Ei tunnistanut äitiäni nimen perusteella, mutta kun mainitsin tyttönimen, niin heti soitti kelloja ja muisti vielä äitini kaikki siskot nimeltä. :D
Osa haluaa ehdottomasti jäädä pikkupaikkakunnalle asumaan aikuisenakin ja toiset taas eivät muuttaisi takaisin, vaikka maksettaisiin. Osan on vaikea ymmärtää, miksi toiset haluavat niin kovasti kotipaikkakunnalta pois ja osan on vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaa jäädä sinne asumaan.
Koska kouluja ja oppilaita oli vähemmän kuin isoilla paikkakunnilla, niin monet opettajat tunsivat oppilaansa esimerkiksi sukunimen perusteella.
"Laura Möttönen. Satutko olemaan Lassen pikkusisko? Näin minä sukunimestäsi päättelin."
"Oletko sinä Antti Tuulan ja Tuomon poika? Näin minä vähän arvelin, olet ihan isäsi näköinen!"
"Jahas, sinä Matias taidat olla Mikaelin, Miikan ja Markuksen veli? Aloittaakos Mikko ensi vuonna koulun?"
Juulianna kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntee toisensa. Pienellä paikkakunnalla yritykset menee konkkaan kateuden takia. "Minä en kyllä rahojani Pirkon kahvilaan vie" kaupasta saa kahvit ja pullat niin juon kotona!
Pitää olla todella pieni paikkakunta jos kaikki tuntee toisensa. Mä asun vähän alle 5000 asukkaan kylässä enkä todellakaan tunne kaikkia täältä. Täällä ei myöskään harrasteta tuollaista, että ei käydä yrityksessä ettei yrittäjä vain saa rahaa. Päinvastoin moni oli iloinen kun kesällä oli kesäkahvila josta sai irtojäätelöä.
No mä asun alle 1000 asukkaan kylässä joten kaikki tuntee toisensa.
Sanoisin, että ihmisiä kiinnostaa sukujuuret eri tavalla kuin isommissa paikoissa. Tiedetään hyvin, ketkä ovat sukua keskenään. Käyn välillä isäni kotipaikkakunnalla, joka on tuollainen pikkupaikka. Minulla on tuolla todella paljon pikkuserkkuja, mutta eihän minulla itselläni ole heistä hajuakaan. Isäni taas on hyvin perillä, ketkä vastaantulijoista ovat sukua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkotien ja koulujen ruokalistat on perinteistä luettavaa:
Ma: Jauhelihakastike, perunat, porkkanaraaste
Ti: Kalakeitto, lanttu, vaalea leipä + kinkku
Ke: Makaronilaatikko, porkkanaraaste
To: Ohrapuuro, marjakiisseli, ruisleipä + juusto
Pe: Uunimakkara, perunamuusi, kaali-ananas-raaste
Listat ovat samanlaisia kuin omassa lapsuudessani 20 v sitten. Ei tietoakaan mistään chili con carneista ja tortilloista. Monissa paikoissa nuo päiväkotien ja koulujen ruoat menevät myös paikkakunnan laitoksiin/hoivakoteihin.
Miksi hyvää pitäisi vaihtaa? Mulle kelpaa nuo kaikki vaihtoehdot paremmin kuin hyvin!
Tavallinen arkilounas on se, mikä myy.
Omassa nuoruudessani hyvin erilaiset nuoret olivat aika yksinäisiä, kun samanhenkisiä nuoria ei välttämättä ollut. Nykyään on netti ja some, niin samanhenkistä seuraa saa, vaikkei sitä omalla paikkakunnalla olisikaan.
Nimimerkillä teinihevari, jolla ei ollut samanhenkisiä kavereita.
Eritoten pohjoisimmissa (400 km pääkaupunkiseudulta ja siitä ylöspäin)pikkukunnissa on käsitys että etelä-suomessa ei ole maatiloja tai maanviljelystä,eivätkä siellä asuvat ihmiset tiedä mitään kys.asioista.Etelä-suomessa taitaa olla kuitenkin suurimmat ja edistyneimmät tilat Suomessa.
Minä lähdin tuollaiselta paikkakunnalta opiskelemaan 2000-luvun alkupuolella ja ainakin silloin ihmeteltiin, jos joku lähti Helsinkiin asti opiskelemaan. Sosiaalisesti hyväksyttäviä vaihtoehtoja oli lähteä ammattikorkeakouluun lähimpiin isompiin kaupunkeihin tai jos yliopistoon halusi, niin sitten korkeintaan Ouluun, Kuopioon tai Joensuuhun. Muuta pidettiin turhana hienosteluna. Lukiossa opinto-ohjaus korosti vielä hyvin "perinteisiä" ammatteja, eikä mitään kovin eksoottisia alavaihtoehtoja edes mainittu.