Kaveriporukan fine-dining hifistely - polttareitakin pahempaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa asiantuntija ruoasta puhuttaessa? Jokainen on asiantuntija sen suhteen, miltä ruoka omassa suussa maistuu.

Kuule, se "asiantuntija" tässä yhteydessä tarkoittaa juurikin sitä, joka ymmärtää, että ruoka on muutakin kuin miltä se omassa suussa maistuu, varsinkaan noin suoralta kädeltä.

Veikkaan, että aika moni ihminen luontaisesti tykkäisi siitä epäterveellisestä kaloripitoisesta ruuasta, koska se saa kehon reagoimaan hyvällä ololla, siihen kun meidät on selvitymisvaistot opettaneet. Vaatii vahvaa tiedostamista tajuta, että sellainen ruoka ei ole suurimmalle osalle nykyihmisistä enää terveellistä, ei pienissä eikä suurissa annoksissa. Makutottumuksensa pitää totuttaa pieniin ja terveellisiin annoksiin, jotka ovat siitä huolimatta maukkaita.

Mielipide "tykkään yksinkertaisesta perusruuasta kuten pizzasta" on takuuvarma tae siitä, että ihmisen makuaisti on jäänyt sinne noviisin puolelle ikuisesti.

Moni on kuitenkin joutunut totuttamaan itsensä esim. kahvin tai oluen makuunkin, ei ne luontaisesti hyviltä maistu.

Miksi olisi joutunut? Ei minun ole tarvinnut olutta juoda, kun en siitä pidä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtorit on lähtökohtaisesti korkeakoulun palkkalistoilla, eikä nillä palkoilla ja apurahoilla useinkaan ole varaa elää mitään kovin loistokasta ja tasokasta elämää.

Tohtorit eivät lähtökohtaisesti ole korkeakoulun palkkalistoilla. 

a) Riippuu tohtorista. Useimpien tieteenalojen tohtoreille ei ole kysyntää korkeakoulujen ulkopuolella.

b) Ehkä pitää paikkansakin siltä osin, että kaikki tohtorit eivät työllisty koskaan, ainakaan omalle alalleen, joten eivät siten ole Yliopiston palkkalistoilla sen enempää kun muidenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni ovat vaurastumisensa myötä muuttunut fine dining -hifistelijöiksi. Vierailulle mennessä tai heidät kotiin kutsuessa eivät "tavalliset" ruoat ja juomat enää riitä, tapaamiset tulevat todella hinnakkaiksi. Viimeksi vein (tarkistin tietysti etukäteen, mikä sopii suunniteltuun ruokalistaan) erilaisia kalliihkoja kaloja ja kalatuotteita - sain negatiivista palautetta, koska en ollut ostanut niitä tietyistä erikoisliikkeistä, vaan myönsin hankkineeni ne K-marketin palvelutiskiltä. Myös viinien tulee olla kalliita erikoisuuksia ja montaa lajia, vaikka itse juon vain 1-2 lasillista.

Ihan suotta lähdet tuollaiseen kilpailuun mukaan. Ota ensi kerralla teemaksi vaikka "lama-ajan edulliset herkkuruuat" tai "sesonkiajattelu kunniaan" ja tee se ylpeänä. Vaikkapa hyvä, pitkään haudutettu kaalilaatikko puolukkahillon kanssa on superherkkua. Juomaksi kotikaljaa, piimää tai vettä. 

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni ovat vaurastumisensa myötä muuttunut fine dining -hifistelijöiksi. Vierailulle mennessä tai heidät kotiin kutsuessa eivät "tavalliset" ruoat ja juomat enää riitä, tapaamiset tulevat todella hinnakkaiksi. Viimeksi vein (tarkistin tietysti etukäteen, mikä sopii suunniteltuun ruokalistaan) erilaisia kalliihkoja kaloja ja kalatuotteita - sain negatiivista palautetta, koska en ollut ostanut niitä tietyistä erikoisliikkeistä, vaan myönsin hankkineeni ne K-marketin palvelutiskiltä. Myös viinien tulee olla kalliita erikoisuuksia ja montaa lajia, vaikka itse juon vain 1-2 lasillista.

Tähän samaan ilmiöön olen törmännyt. Itse voin kyllä laittaa sen 150-200 euroa juustolautaseen ja siihen samppanjat päälle, mutta en yksinkertaisesti haluaisi, vaan voisin ostaa niillä vaikka jonkun uuden kodinkoneen tms. Joillekin tuntuu olevan tärkeätä, että ruoka maksaa paljon ja sitä on runsaasti tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtorit on lähtökohtaisesti korkeakoulun palkkalistoilla, eikä nillä palkoilla ja apurahoilla useinkaan ole varaa elää mitään kovin loistokasta ja tasokasta elämää.

Tohtorit eivät lähtökohtaisesti ole korkeakoulun palkkalistoilla. 

a) Riippuu tohtorista. Useimpien tieteenalojen tohtoreille ei ole kysyntää korkeakoulujen ulkopuolella.

b) Ehkä pitää paikkansakin siltä osin, että kaikki tohtorit eivät työllisty koskaan, ainakaan omalle alalleen, joten eivät siten ole Yliopiston palkkalistoilla sen enempää kun muidenkaan.

Useimmat tohtorit lienevät lääketieteestä, ja heille todella on töitä korkeakoulujen ulkopuolella. Myös lähes kaikki (tieteen) tutkijat väittelevät, ja heitä on paljon korkeakoulujen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tohtorit on lähtökohtaisesti korkeakoulun palkkalistoilla, eikä nillä palkoilla ja apurahoilla useinkaan ole varaa elää mitään kovin loistokasta ja tasokasta elämää.

Tohtorit eivät lähtökohtaisesti ole korkeakoulun palkkalistoilla. 

a) Riippuu tohtorista. Useimpien tieteenalojen tohtoreille ei ole kysyntää korkeakoulujen ulkopuolella.

b) Ehkä pitää paikkansakin siltä osin, että kaikki tohtorit eivät työllisty koskaan, ainakaan omalle alalleen, joten eivät siten ole Yliopiston palkkalistoilla sen enempää kun muidenkaan.

yliopisto pienellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa asiantuntija ruoasta puhuttaessa? Jokainen on asiantuntija sen suhteen, miltä ruoka omassa suussa maistuu.

Kuule, se "asiantuntija" tässä yhteydessä tarkoittaa juurikin sitä, joka ymmärtää, että ruoka on muutakin kuin miltä se omassa suussa maistuu, varsinkaan noin suoralta kädeltä.

Veikkaan, että aika moni ihminen luontaisesti tykkäisi siitä epäterveellisestä kaloripitoisesta ruuasta, koska se saa kehon reagoimaan hyvällä ololla, siihen kun meidät on selvitymisvaistot opettaneet. Vaatii vahvaa tiedostamista tajuta, että sellainen ruoka ei ole suurimmalle osalle nykyihmisistä enää terveellistä, ei pienissä eikä suurissa annoksissa. Makutottumuksensa pitää totuttaa pieniin ja terveellisiin annoksiin, jotka ovat siitä huolimatta maukkaita.

Mielipide "tykkään yksinkertaisesta perusruuasta kuten pizzasta" on takuuvarma tae siitä, että ihmisen makuaisti on jäänyt sinne noviisin puolelle ikuisesti.

Moni on kuitenkin joutunut totuttamaan itsensä esim. kahvin tai oluen makuunkin, ei ne luontaisesti hyviltä maistu.

Miksi olisi joutunut? Ei minun ole tarvinnut olutta juoda, kun en siitä pidä. 

No se ei nyt liity tähän mitenkään mihin olet itse totuttautunut tai et. Pointti oli se, että makuaistinsa totuttaminen johonkin muuhun kuin siihen mikä luontaisesti hyvältä maistuu, on asia johon suurin osa on jo jollain tapaa tutustunut. Sen totuttautumisen myötä sitten tulee se asiantuntemuskin. Jos ikinä ei itse totuttaudu mihinkään, niin ei voi ainakaan asiantuntijaksi itseään uskottavasti sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat tohtorit lienevät lääketieteestä, ja heille todella on töitä korkeakoulujen ulkopuolella. Myös lähes kaikki (tieteen) tutkijat väittelevät, ja heitä on paljon korkeakoulujen ulkopuolella.

Väärin. Ehkä ei kannattaisi mutustella, jos sinulla on sellainen käsitys että yhdestä tiedekunnasta (lääketieteellisestä) valmistuu enemmän tohtoreita kun muista yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä fine dining-ravintolassa. Vapaalla syön pizzaa tai käyn kokeilemassa joidenkin muiden fine dining-ravintoloiden kiinnostavia kokonaisuuksia.

Makuasia, tää on harrastus siinä missä jollekin kynnet ja kampaukset, hienot autot, merkkihuonekalut ja niin edelleen.

Mä kuljen vanhalla romulla, kaveri leikkaa hiukset, markettishampoo käytössä, kynnet laittamattomat. En osta merkkivaatteita enkä merkkihuonekaluja.

Mutta ruoka-ala kiinnostaa ja viinien parittaminen ruokien kanssa on todellista taidetta. Kiitos kaikille, jotka harrastatte, niin saadaan tehdä sitä mitä rakastetaan.

Ketään ei varmaan yllätä, että hyvänkään ravintolan työntekijä ei ole paikan asiakas vapaa-ajalla. Ei ne fine dining-paikoissakaan maksettavat palkat riitä fine diningissa jatkuvasti syömiseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.

Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole eläessäni syönyt fine dining ravintolassa jossa en olisi tullut aivan täyteen. Jos alkupala, pääruoka ja jälkiruoka eivät riitä niin joku on todella pahasti pielessä.

Paitsi että monissa fine dining -ravintoloissa ideana on syödä joku 6 ruokalajin tai vielä isompi menukokonaisuus ja sen kanssa nauttia juomapaketti. Sanomattakin on selvää ettei annoskoko voi silloin vastata sellaista ravintolaa jossa monesti tilataan alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka.

Mikä on juomapaketti? Kuulostaa yhtä mauttomalta kuin se kuuluisa mahdollisimman tosikosti esitetty kysymys 12 vai 16 cl?

Ett dryckespaket är en mängd drycker som är matchade med måltiden. De kan vara väldigt varierande med enklare drycker i början och sedan någon exklusiv champagne som avslutare. På riktigt bra ställen får man just de rätta vinerna till portionerna och billiga trick är skippade till förmån för en äkta upplevelse. Det kräver mycket kunnande av teamet i köket.

Kiitos selvityksestä. Tällaista on sitten vaan Suomessa. Me rajojen ulkopuolella tilaillaan mitä huvittaa. Tosin kuunnellaan kyllä hovimestarinkin suosituksia. Ei kai niistä juomista mitään pakettia tarvitse tehdä? Miten tämä aina saadaan kuulostamaan niin jäykistelyltä.

Eli et ole koskaan käynyt fine dining paikassa. Kyllä niissä juomapaketti liki aina on. Ulkomailla myös, ja jokaisessa Michelinravintolassa jossa olen käynyt. Sommelier on jokaiseen ruokalajiin etsinyt erityisen hyvin sopivan viinin, jotka sitten voi vaivatta tilata pakettina kaikkiin ruokalajeihin kerralla. Jos 7-12 lajiin pitäisi aina erikseen viini tilata niin aika kauan saisi hovimestarin kanssa keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulipa tätä lukiessa taas mieleen, että nämä ravintolat on yksi asia josta jää paitsi näin yksinäisenä ihmisenä (ei puolisoa, ei kavereita). Kyllä toki voin käydä mäkkärissä tai kortteliravintolassa yksinkin, mutta ei sitä fine dining -paikkaan tule yksin lähdettyä, olisi melkoisen vaivaannuttavaa.

Miksi se vaivaannuttaisi? Ihan ylpeänä voi mennä nauttimaan hyvästä ruuasta kaikessa rauhassa ja omissa ajatuksissaan. Eipähän tarvitse näiden räkyttäjien tavoin ainakaan seuraa haukkua. 

Olen minä joskus käynyt, mutta koin sen tylsäksi ja vaivaannuttavaksi. Siinä istua hermostuneena ja pitkästyneenä odottelemassa seuraavaa annosta. Jos olisi kaveri, sen ajan voisi jutella ja se olisi hauskaa, mutta yksin ei oikein voi muuta kuin ehkä selata kännykällä jotain. Kuunnellen naurunremakoita ja puheensorinaa muista pöydistä ja yhtä aikaa kadehtien sitä, että ärsyyntyen metelistä. Ja koska tuo kokemus on, ruoan hyvyydestä huolimatta, pääosin pitkästyttävä, ei viitsi oikein pukeutua ja laittautua ja lähteä sinne keskustaan missä fine dining -paikat on, sen takia. (Mulla vähän sama matkojen kanssa, olen matkaillut yksin mutta en nauti siitä melkein ollenkaan, joten ei viitsi enää)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä fine dining-ravintolassa. Vapaalla syön pizzaa tai käyn kokeilemassa joidenkin muiden fine dining-ravintoloiden kiinnostavia kokonaisuuksia.

Makuasia, tää on harrastus siinä missä jollekin kynnet ja kampaukset, hienot autot, merkkihuonekalut ja niin edelleen.

Mä kuljen vanhalla romulla, kaveri leikkaa hiukset, markettishampoo käytössä, kynnet laittamattomat. En osta merkkivaatteita enkä merkkihuonekaluja.

Mutta ruoka-ala kiinnostaa ja viinien parittaminen ruokien kanssa on todellista taidetta. Kiitos kaikille, jotka harrastatte, niin saadaan tehdä sitä mitä rakastetaan.

Ketään ei varmaan yllätä, että hyvänkään ravintolan työntekijä ei ole paikan asiakas vapaa-ajalla. Ei ne fine dining-paikoissakaan maksettavat palkat riitä fine diningissa jatkuvasti syömiseen.

Kyllä palkka on ihan kohdillaan ja saadaan alennusta.

Silti fine dining ei ole tarkoitettu mitenkään arkiseksi kokemukseksi eikä sitä kannata itseltään pilata käymällä jatkuvasti fine diningissa. Neljä kertaa vuodessa on kuluttaja-asiakkaalle vielä ok, koska silloin kokee ne neljä vuodenaikaa menuissa. Plus jos jotain erikoismenuja on, joita haluaa syödä.

Sama asia kuin jos käyt juhlissa kolmesti viikossa, ei ole juhlan tuntua enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.

On ihmisiä, jotka tekee asioita trendien ja statuksen takia. Sitten on meitä, jotka oikeesti nautitaan niistä asioista eikä kiinnosta se muille esittäminen.

Jep, en keksi kenelle minä esitin, kun viimeksi kävin syömässä fine diningissa. Olin matkalla yksin ja halusin vain palkita itseni vaativan kielikurssin päätteeksi matkan viimeisenä iltana. Yhtään kuvaakaan en ottanut sapuskoista, ravintolasta saati itsestäni, enkä tehnyt minkäänlaista some-päivitystä enkä vilkuillut puhelinta muutenkaan.

Oli ihanat ruuat ja palvelu erinomaista. Hieno ilta.

Miksi yksin?

MIksi ei yksin? Yksin on ihana käydä syömässä vähän paremmin, voi keskittyä siihen ruokaan täysin. Se on rentouttavaa itsensä hemmottelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.

Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.

Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.

Vierailija kirjoitti:

No eipä tuntunut riittävän sille, joka haukkui fine diningissa käyviä siitä, etteivät osaa lausua ruokien nimiä OIKEIN. Hän varmaan osaa sitten lausua virheetöntä italiaa pizzeriassa, turkkia kebab-mättölässä sekä kiinaa ja vietnamia aasia-ravintolassa. Entäs kun hän ostaa kalakukon Iisalmen torilta, taittuuko Ylä-Savon murre autenttisesti?

Oikein ääntäminen fine dining -paikoissa on SIVISTYSTÄ. Suomessa ei ole yhtä ainutta pizzeriaa, kebabmättölää, kiinalaista tai muutakaan paikkaa, joka olisi fine diningia. Ei Rolls Royceakaan revitellä, jos sellainen sattuu olemaan, vaikka tehoja onkin "riittävästi". Tasokkaaseen paikkaan kuuluu tasokkaat asiakkaatkin, proleravintoloissa ei ole niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.

Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.

Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.

No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.

Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.

Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.

No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.

Tuo nyt on pelkkää provoa. Mutta oikeassa elämässä törmää kyllä ihmisiin, jotka ärsyyntyvät siitä, että joku ei halua käyttää satoja euroja illalliseen. En ymmärrä miksi toisten rahan kulutus ottaa niin kaaliin. En itsekään mene kommentoimaan esim jonkun edullisia vaateostoja tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mieltää itsensä tässä keskustelussa keskiluokkaiseksi, joku oli oikein yläluokkaakin. On varmaan niinkin, mutta eiköhän suurin yhteinen tekijä tässä ole keski-ikä. Te olette keski-ikäisiä, jotka vimmatusti hakee uutta keski-ikäistä identiteettiään. Olo tuntuu vähän hukassa olevalta, vähän liian tavalliselta, ei ole enää jännittäviä perjantai-iltoja eikä sen puoleen iltoja lastenkaan kanssa tai ehkä lapsia ei koskaan ollutkaan. Täytyy hakea merkityksiä elämään. Yrittää vaikuttaa mielenkiintoiselta ja siltä että on perillä pinnalla olevista jutuista. Lauantaina fine dining ja sunnuntaina padel. Ja suunnitellaan sitä sähköautoa ja ensi kesän matkaa Kroatiaan. Juuh, tähän on tultu.

On ihmisiä, jotka tekee asioita trendien ja statuksen takia. Sitten on meitä, jotka oikeesti nautitaan niistä asioista eikä kiinnosta se muille esittäminen.

Jep, en keksi kenelle minä esitin, kun viimeksi kävin syömässä fine diningissa. Olin matkalla yksin ja halusin vain palkita itseni vaativan kielikurssin päätteeksi matkan viimeisenä iltana. Yhtään kuvaakaan en ottanut sapuskoista, ravintolasta saati itsestäni, enkä tehnyt minkäänlaista some-päivitystä enkä vilkuillut puhelinta muutenkaan.

Oli ihanat ruuat ja palvelu erinomaista. Hieno ilta.

Miksi yksin?

MIksi ei yksin? Yksin on ihana käydä syömässä vähän paremmin, voi keskittyä siihen ruokaan täysin. Se on rentouttavaa itsensä hemmottelua.

Erehdyin kerran puolivahingossa menemään tällaiseen hintaluokan yläosassa olevaan ravintolaan yksin ip lehti kainalossa, tarkoituksena lukea sitä.

Pöydät oli valmiiksi katettu aterioineen ja viinilaseineen.

Tarjoilija tiedustelisi syönkö yksin vai odotanko muuta seuruetta. Seuraavaksi korjasi ylimääräisen kattauksen pois. En sitten levittänyt lehteä siihen valkoiselle pöytäliinalle 🤣

Söin nopeasti ja häivyn jatkamaan ostoksiani. Pikainen silmäys muihin ruokailijoihin ilmensi myös sen, että paikalliset IT miljonäärit suosivat ko. ravintolaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä ketjussa fine diningia arvostelevilla joku alemmuuskompleksi? Jos olisitte sinut valintannne kanssa, ei olisi tarve päivitellä muiden valintoja. Minä kokkaan ja syön hyvissä ravintoloissa ihan omaksi ilokseni, en muita mollatakseni, itseni korottaakseni tai kateutta herättääkseni.

Kyllä. Juntit yrittävät parhaansa mukaan mollata laatua, kokemuksia, uusia makuja, palvelua jne, koska heillä ei itsellään ole siihen varaa, tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta, kun oma käsitys hyvästä ruuasta on, että sen jälkeen on aivan ähky olo, verenpaineet koholla ja vaaka näyttää vähintään kiloa enemmän elopainoa.

Käsitys hyvästä ruoasta on se, että annoksesta ei jää nälkä. En myöskään halua maksaa 200-300 € per ruokailu. En myöskään nauti runsaasta kommunikoista annoksiin liittyen. Enkä myöskään halua odotella niitä annoksia tunteja.

No kappas, ensimmäinen alemuudentuntoinen (ja persaukinen) juntti tuli paikalle ilmoittamaan oman junttiutensa. Muista ottaa ne verenpainelääkkeet ja ota nyt tosissasi jo ne lääkärin puheet uhkaavasta sydänkohtauksesta. Se on edelleen suomalaismiesten suurin kuolinsyy.

Tuo nyt on pelkkää provoa. Mutta oikeassa elämässä törmää kyllä ihmisiin, jotka ärsyyntyvät siitä, että joku ei halua käyttää satoja euroja illalliseen. En ymmärrä miksi toisten rahan kulutus ottaa niin kaaliin. En itsekään mene kommentoimaan esim jonkun edullisia vaateostoja tms. 

Osallistutpa kuitenkin keskusteluun fine diningista, missä puhutaan juurikin 200-300 euron ruokailuista, joten kyllä se toisten rahan kulutus ottaa sinuakin kaaliin ainakin sen verran että osallistua pitää.