Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaveriporukan fine-dining hifistely - polttareitakin pahempaa
Itseä ärsyttää, kun koulutetuilla kavereilla, jotka on aika hyvillä palkoilla, alkaa mennä tähän fine dining-hommaan. Jo pelkkä kaveri-ilta alkaa mennä ruokien ja juomien puolesta sinne osastolle. Ja itse haluaisin vain rauhassa istua jossain peruspaikoissa ruoan ja kaljan ääressä. Varsinkin kun on kaverihommasta kyse, jossa täytyisi olla rentoutta touhussa mukana.
Kokemuksia aiheesta muilla?
Kommentit (1087)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla, että hienommissa ravintoloissa rampataan näyttämisen halun takia, on varaa, saa hyviä kuvia ja on hih niin hauskaa. Keskustellaan pintapuolisesti vain hyvin menneistä asioista, matkoista, parsan kypsyydestä ja lopuksi jää ontto olo.
Miksi ontto olo ja mukahauskaa? Harrastushan se on tuokin... Jos sinä et siitä saa tyydytystä niin silti joku muu voi saada.
Toinen saa hyvää oloa esim käsitöistä, toinen hyvästä ruoasta.
Ei ole mitään syytä puhua vähätellen toisten harrastuksista.
Hyvä olo. Jep jep.
Tuli "nautittua" jokunen vuosi sitten Olo -ravintolan pitkä menu viinisuosituksineen. Muistaakseni 17 pikku annosta ja niihin sovitetut 9 eri alkoholijuomaa.
Arvatenkin koko seurue hirveässä kännissä, ja liki kasikymppinen arvovieras, saksalainen herrasmies avautui: En ole koskaan eläessäni ollut näin humalassa.
Seuraavana päivänä oli Tosi Paha Olo.
Oliko hienoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulla ei ole rahaa, niin mitä se sua haittaa?
Juo sinä kaljaa sit kaveriporukalla vaan, ole hyvä. Tai jos kyseessä porukka, jossa olet ollut mukana ja haluat olla mukana ehdota rentoa kaljanjuonti-iltaa tai perusta oma tällainen piiri. Se, mikä ärsyttää..sitä haluaisit myös itse. Käänteispsykologiaa.
Kynnetön kirjoitti:
Minä syön ahven, hauki, kuha. Lohi, säynävä, ankerias. Mullo, toutain kiiski. Kaverit syö liha, pekoni, peruna ja latva-artisokka. Silti meillä on hauska yhdessä, kukin syököön mitä haluaa. Ihmiset on erilaisia.
Tässä on viisaus. Nauttikaamme kukin omalla tyylillämme.
Tulipa tätä lukiessa taas mieleen, että nämä ravintolat on yksi asia josta jää paitsi näin yksinäisenä ihmisenä (ei puolisoa, ei kavereita). Kyllä toki voin käydä mäkkärissä tai kortteliravintolassa yksinkin, mutta ei sitä fine dining -paikkaan tule yksin lähdettyä, olisi melkoisen vaivaannuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla, että hienommissa ravintoloissa rampataan näyttämisen halun takia, on varaa, saa hyviä kuvia ja on hih niin hauskaa. Keskustellaan pintapuolisesti vain hyvin menneistä asioista, matkoista, parsan kypsyydestä ja lopuksi jää ontto olo.
Vaikutat kovin kateelliselta. Harmittaako, että jotkut oikeasti viihtyvät tuollaisessa ilmapiirissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista. Joillakin Sokos-hotellien toimintapaikkakunnilla Fransmanni edustaa oman paikkakuntansa fine dining -sarjaa.
Missään en tosin ole niin järkyttävää ja kallista ravintolaruokaa syönyt, kuin Kolin Sokos-hotellissa. Vieläpä kahdesti, ei ollut vaihtoehtoja. Kansallismaisema kumminkin.
Se juntinperän paras paikka ei muutu fine diningiksi vain sen takia, että siellä ei ole parempaa paikkaa. Ketjuravintolat ovat samanlaisia kaikkialla, eivätkä koskaan fine diningia, ei ainakaan Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö monikaan edes fine-dining määritelmää.
No tässä nyt kävi selvästi ilmi mitä tarkoitettiin. Juttu tuli selväksi. Tarina ei jäänyt kaipaamaan minkään germaperseen saivartelua jostain sanan eksaktista alkuperäismerkityksestä.
No kun ei käynyt. "Fine diningin" määritelmä ei riipu määrittelijästä.
Fine dining -ravintolat ovat täyden palvelun ravintoloita, joissa on erityisiä menuja, sisustuksessa on käytetty laadukkaampia materiaaleja, ja ravintoloilla on tietyt ruokailusäännöt, joita vierailijoiden odotetaan noudattavan, joskus mukaan lukien pukeutumiskoodi.
Mikä tahansa "parempi paikka" ei siis ole fine diningia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla, että hienommissa ravintoloissa rampataan näyttämisen halun takia, on varaa, saa hyviä kuvia ja on hih niin hauskaa. Keskustellaan pintapuolisesti vain hyvin menneistä asioista, matkoista, parsan kypsyydestä ja lopuksi jää ontto olo.
Miksi ontto olo ja mukahauskaa? Harrastushan se on tuokin... Jos sinä et siitä saa tyydytystä niin silti joku muu voi saada.
Toinen saa hyvää oloa esim käsitöistä, toinen hyvästä ruoasta.
Ei ole mitään syytä puhua vähätellen toisten harrastuksista.
Hyvä olo. Jep jep.
Tuli "nautittua" jokunen vuosi sitten Olo -ravintolan pitkä menu viinisuosituksineen. Muistaakseni 17 pikku annosta ja niihin sovitetut 9 eri alkoholijuomaa.
Arvatenkin koko seurue hirveässä kännissä, ja liki kasikymppinen arvovieras, saksalainen herrasmies avautui: En ole koskaan eläessäni ollut näin humalassa.
Seuraavana päivänä oli Tosi Paha Olo.
Oliko hienoa?
ei siellä ole pakko juoda itseään känniin. Viinejä voi ottaa itselleen sopivan määrän, tai alkoholittoman vaihtoehdon.
Varmaan siellä pubissa syödessä kaikki pysyy varmasti aina selvänä?
Olen töissä fine dining-ravintolassa. Vapaalla syön pizzaa tai käyn kokeilemassa joidenkin muiden fine dining-ravintoloiden kiinnostavia kokonaisuuksia.
Makuasia, tää on harrastus siinä missä jollekin kynnet ja kampaukset, hienot autot, merkkihuonekalut ja niin edelleen.
Mä kuljen vanhalla romulla, kaveri leikkaa hiukset, markettishampoo käytössä, kynnet laittamattomat. En osta merkkivaatteita enkä merkkihuonekaluja.
Mutta ruoka-ala kiinnostaa ja viinien parittaminen ruokien kanssa on todellista taidetta. Kiitos kaikille, jotka harrastatte, niin saadaan tehdä sitä mitä rakastetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulipa tätä lukiessa taas mieleen, että nämä ravintolat on yksi asia josta jää paitsi näin yksinäisenä ihmisenä (ei puolisoa, ei kavereita). Kyllä toki voin käydä mäkkärissä tai kortteliravintolassa yksinkin, mutta ei sitä fine dining -paikkaan tule yksin lähdettyä, olisi melkoisen vaivaannuttavaa.
Minä olen käynyt, eikä vaivaannuttanut yhtään. Oli tosi mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti. Kommunikoikaa kaveriporukalla. Käykää lounailla, pizzalla, fine diningilla vuoronperään.
Entä jos niitä kavereita ei vaan kiinnosta mikään pizza, ei tänään eikä huomenna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai on Fransmanni fine diningia, johan täällä hulvattomia juttuja onkin :D
Ruokapaikka ei muutu fine diningiksi sillä, että se on paikkakuntansa paras tai ainoa syöttölä.
Myöskään kotona tehty taidokaskaan ateria ei ole fine diningia.
”Kaikki luksus on rakennettu jonkun toisen selkänahasta, jonkun täytyy maksaa.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei osunut analyysi. Keskiluokkaisesta perheestä olen ja en ole maalta, vaan keskikokoisesta kaupungista.
Ja vaikka olen asunut miljoonakaupungissa, viihdyn nykyään parhaiten luonnossa. Lomamatkoille suuntaan nykyään mieluiten Lappiin.
Muuttaisin kokonaan Kainuuseen tai Lappiin, mutta koulutustani vastaavia töitä ei sieltä löydy. Koulutustaustan ja tulot mainitsin siksi, että joku kuitenkin väittää että on kouluttamaton moukka tai tyhjätasku, jos ei välitä Fine Diningia harjoittaa.
Eiköhän ne fine diningin suurkuluttajat löydy siitä maisteri/di/ekonomi-tasolta, ne joiden mielestä "akateeminen sivistys" on perustutkinto sekä siihen liittyvä hyväpakkainen työ ystäväpiireineen, johon kuuluu vain muita hyvätuloisia "akateemisia".
Tohtorit on lähtökohtaisesti korkeakoulun palkkalistoilla, eikä nillä palkoilla ja apurahoilla useinkaan ole varaa elää mitään kovin loistokasta ja tasokasta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Tulipa tätä lukiessa taas mieleen, että nämä ravintolat on yksi asia josta jää paitsi näin yksinäisenä ihmisenä (ei puolisoa, ei kavereita). Kyllä toki voin käydä mäkkärissä tai kortteliravintolassa yksinkin, mutta ei sitä fine dining -paikkaan tule yksin lähdettyä, olisi melkoisen vaivaannuttavaa.
Miksi se vaivaannuttaisi? Ihan ylpeänä voi mennä nauttimaan hyvästä ruuasta kaikessa rauhassa ja omissa ajatuksissaan. Eipähän tarvitse näiden räkyttäjien tavoin ainakaan seuraa haukkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei osunut analyysi. Keskiluokkaisesta perheestä olen ja en ole maalta, vaan keskikokoisesta kaupungista.
Ja vaikka olen asunut miljoonakaupungissa, viihdyn nykyään parhaiten luonnossa. Lomamatkoille suuntaan nykyään mieluiten Lappiin.
Muuttaisin kokonaan Kainuuseen tai Lappiin, mutta koulutustani vastaavia töitä ei sieltä löydy. Koulutustaustan ja tulot mainitsin siksi, että joku kuitenkin väittää että on kouluttamaton moukka tai tyhjätasku, jos ei välitä Fine Diningia harjoittaa.
Eiköhän ne fine diningin suurkuluttajat löydy siitä maisteri/di/ekonomi-tasolta, ne joiden mielestä "akateeminen sivistys" on perustutkinto sekä siihen liittyvä hyväpakkainen työ ystäväpiireineen, johon kuuluu vain muita hyvätuloisia "akateemisia".
Tohtorit on lähtökohtaisesti korkeakoulun palkkalistoilla, eikä nillä palkoilla ja apurahoilla useinkaan ole varaa elää mitään kovin loistokasta ja tasokasta elämää.
Tohtorit eivät lähtökohtaisesti ole korkeakoulun palkkalistoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoittaa asiantuntija ruoasta puhuttaessa? Jokainen on asiantuntija sen suhteen, miltä ruoka omassa suussa maistuu.
Kuule, se "asiantuntija" tässä yhteydessä tarkoittaa juurikin sitä, joka ymmärtää, että ruoka on muutakin kuin miltä se omassa suussa maistuu, varsinkaan noin suoralta kädeltä.
Veikkaan, että aika moni ihminen luontaisesti tykkäisi siitä epäterveellisestä kaloripitoisesta ruuasta, koska se saa kehon reagoimaan hyvällä ololla, siihen kun meidät on selvitymisvaistot opettaneet. Vaatii vahvaa tiedostamista tajuta, että sellainen ruoka ei ole suurimmalle osalle nykyihmisistä enää terveellistä, ei pienissä eikä suurissa annoksissa. Makutottumuksensa pitää totuttaa pieniin ja terveellisiin annoksiin, jotka ovat siitä huolimatta maukkaita.
Mielipide "tykkään yksinkertaisesta perusruuasta kuten pizzasta" on takuuvarma tae siitä, että ihmisen makuaisti on jäänyt sinne noviisin puolelle ikuisesti.
Moni on kuitenkin joutunut totuttamaan itsensä esim. kahvin tai oluen makuunkin, ei ne luontaisesti hyviltä maistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä pointti. Kommunikoikaa kaveriporukalla. Käykää lounailla, pizzalla, fine diningilla vuoronperään.
Entä jos niitä kavereita ei vaan kiinnosta mikään pizza, ei tänään eikä huomenna?
No sittenpä olette tasoissa, jos ainuakaan ei kiinnosta mikään fine dining, ei tänään eikä huomenna. Tietysti kaverit voisivat tehdä joskus muutakin kuin syödä. Mutta jos sekään ei kiinnosta, niin en ymmärrä, miksi te yritätte väkisin viettää yhdessä aikaa.
Ystäväni ovat vaurastumisensa myötä muuttunut fine dining -hifistelijöiksi. Vierailulle mennessä tai heidät kotiin kutsuessa eivät "tavalliset" ruoat ja juomat enää riitä, tapaamiset tulevat todella hinnakkaiksi. Viimeksi vein (tarkistin tietysti etukäteen, mikä sopii suunniteltuun ruokalistaan) erilaisia kalliihkoja kaloja ja kalatuotteita - sain negatiivista palautetta, koska en ollut ostanut niitä tietyistä erikoisliikkeistä, vaan myönsin hankkineeni ne K-marketin palvelutiskiltä. Myös viinien tulee olla kalliita erikoisuuksia ja montaa lajia, vaikka itse juon vain 1-2 lasillista.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Jos on oikein hyvä ystävä niin järsin vaikka jäkälää jos tapaaminen on siitä kiinni.