Miten yliopisto opiskelijat osaavat niin hyvin englantia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa oppii pakosti sujuvan englannin, kun siellä laitetaan lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä alusta asti. Usein tenttimateriaali on kokonaan englanniksi. Sen oppii kun on pakko oppia. Jo ekana vuonna tuli vastaan esseen kirjoittaminen englanniksi. Oli mulla ensin sokki siitä, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hyvä essee tuli.

Riippuu täysin alasta. Ei kaikilla aloilla kirjoiteta mitään englanniksi. 

Sano YKSIKIN ala missä ei kirjoiteta MITÄÄN englanniksi. Et tasan löydä sellaista.

Olen eri, mutta valmistuin pääaineenani musiikkitiede enkä kirjoittanut koskaan mitään englanniksi. Gradun abstraktin kirjoitti kaverini. 

Ja väität että musiikkitieteessä EI ole kirjoitettu YHTÄÄN tutkimusta tai tutkimuksen tiivistelmää englanniksi?

En väitä. Väitän, että sinä et ymmärrä, mistä tässä puhutaan. Puhe on opiskelusta, ei tutkimuksen tekemisestä. 

Korkeimpaan opetukseen (yliopisto-opiskelu) kuuluu perehtyminen oman oppiaineen historiaan, teorioihin ja filosofiaan. Hyvin erikoista - ja liian helpoksi on tehty opettajakunnan taholta - jos viimeistään noissa aiheissa ei ole laisinkaan vieraskielistä materiaalia luettavana opiskelijoilla.

Lisäksi on huomioitava, että ilman yliopisto-opintoja kenestäkään ei voi tulla ammattitutkijaa. Mikään muu taho ei kouluta tutkijoita kuin yliopisto. Maisterintutkinnon suorittaneella on lähtökohtaisesti valmiudet tutkijakoulutukseen, ja tästäkään syystä ei ole perusteltua erotella opiskelua ja tutkimuksen tekemistä toisistaan. Aineopintovaiheessa (proseminaari, nykyisin kandityö) jo harjoitellaan tutkimuksen tekemistä, opitaan, mitä tarkoittaa metodologia ja miten teorioita sovelletaan (jos on relevanttia). Maisterintutkielma (pro gradu) on jo itsenäisesti tehty pieni tutkimus. Joskus hyvästä gradusta kirjoitetaan tutkimusartikkeli, joka julkaistaan, ja moni väitöskirjatutkija jatkaa graduaiheestaan.

Lisäksi sen korkeimman eli yliopisto-opetuksen täytyy perustua lainkin nojalla tuoreimpaan tutkimukseen. Eli yliopistoissa tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Se erottaa yliopiston esimerkiksi ammattikorkeakoulusta.

Näin ollen kaikki "opetuksen" ja "opiskelun" erottaminen "tutkimuksen tekemisestä" yliopistosta puhuttaessa on täysin keinotekoista. Historiallisesti ja lainsäädännöllisesti sekä myös tieteen sisäisen logiikan mukaisesti ne kulkevat täysin käsi kädessä.

Yliopistolla pitkään eri rooleissa olleena huomaan, että olen päässyt erkaantumaan muusta yhteiskunnasta sen verran, että minulle tulee yllätyksenä se, miten nämä itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikkien kansalaisten tietoisuudessa lainkaan selviä.

Nukahdin noin 3 lauseen jälkeen. Oli sen verran puuduttava luento.

t. yliopisto-opiskelija, joka ei todellakaan tähtää tutkijaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.

Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.

Niin, mikä sitten on "oikein" lausuttu? Edes englantia äidinkielenään puhuvat kun eivät lausu kirjaimia samalla tavalla. 

Puhekieli ja kirjakieli eivät ole sama asia.

Lausuminen oli aiheena. Ei puhekieli tai kirjakieli. 

Eivät ne ole irrallisia.

Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.

Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.

Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.

Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.

Niin, mikä sitten on "oikein" lausuttu? Edes englantia äidinkielenään puhuvat kun eivät lausu kirjaimia samalla tavalla. 

Puhekieli ja kirjakieli eivät ole sama asia.

Lausuminen oli aiheena. Ei puhekieli tai kirjakieli. 

Eivät ne ole irrallisia.

Väittikö joku, että ovat? 

Vierailija kirjoitti:

Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.

Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.

Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.

Itse olen huomannut ihan päinvastaista. Englannissa voi olla paljon sanoja, mutta englanti on ilmaisultaan loppupeleissä aika köyhää. Suomen kieli on paljon rikkaampi ja moni asia, joka saa suomeksi sanottua yhdellä sanalla pitää vääntää englanniksi lauseeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tietenkään osaa, riippuu alasta. Eräs suomen kielen opettaja HY:sta pääsi proffaksi kasvatustieteelliseen/käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan ja puhuu todellakin pelkkää tankeroenglantia.

Jep, kun korona-aikana osallistuin moniin yliopiston etätilaisuuksiin, tunsin kotipöydän äärestä kamalaa häpeää sen vuoksi, miten paljon yliopiston johdossa on ihmisiä, jotka eivät osaa puhua englantia. Sekä lauserakenteet että ääntämys aivan hirveitä. (Jos joku kysyy, niin yliopistolla on paljon ulkomaalaisia töissä, mistä syystä yleiset infotilaisuudet pidetään lähes aina englanniksi.) Hallintopuolen ihmisillä oli huomattavasti parempi kielen taju ja ääntäminen.

Tämän kokemuksen jälkeen olen aina antanut kehuja suomalaiselle, joka puhuu hyvää, selkeää ja kaunista englantia, sekä yliopistolla että muualla.

Olin jotenkin pitänyt itsestäänselvyytenä, että yliopisto-ihmiset osaavat englantia, mutta ei se niin ole. Itse olen opiskellut aikoinaan perusopinnot englantilaisesta filologiasta, ja ehkä osin siitä syystä kuulen myös oman ääntämykseni virheet ja kärsin niistä. Yleensä vaatii 2-3 päivää englanninkielisessä ympäristössä olemista, että saan ääntämykseni kuntoon. Toisaalta jos olen ympäristössä, jossa puhutaan englantia mutta muut puhujat ovat itseäni huonompia ei-natiiveja, se laskee myös oman puheeni tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa oppii pakosti sujuvan englannin, kun siellä laitetaan lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä alusta asti. Usein tenttimateriaali on kokonaan englanniksi. Sen oppii kun on pakko oppia. Jo ekana vuonna tuli vastaan esseen kirjoittaminen englanniksi. Oli mulla ensin sokki siitä, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hyvä essee tuli.

Riippuu täysin alasta. Ei kaikilla aloilla kirjoiteta mitään englanniksi. 

Sano YKSIKIN ala missä ei kirjoiteta MITÄÄN englanniksi. Et tasan löydä sellaista.

Olen eri, mutta valmistuin pääaineenani musiikkitiede enkä kirjoittanut koskaan mitään englanniksi. Gradun abstraktin kirjoitti kaverini. 

Ja väität että musiikkitieteessä EI ole kirjoitettu YHTÄÄN tutkimusta tai tutkimuksen tiivistelmää englanniksi?

En väitä. Väitän, että sinä et ymmärrä, mistä tässä puhutaan. Puhe on opiskelusta, ei tutkimuksen tekemisestä. 

Korkeimpaan opetukseen (yliopisto-opiskelu) kuuluu perehtyminen oman oppiaineen historiaan, teorioihin ja filosofiaan. Hyvin erikoista - ja liian helpoksi on tehty opettajakunnan taholta - jos viimeistään noissa aiheissa ei ole laisinkaan vieraskielistä materiaalia luettavana opiskelijoilla.

Lisäksi on huomioitava, että ilman yliopisto-opintoja kenestäkään ei voi tulla ammattitutkijaa. Mikään muu taho ei kouluta tutkijoita kuin yliopisto. Maisterintutkinnon suorittaneella on lähtökohtaisesti valmiudet tutkijakoulutukseen, ja tästäkään syystä ei ole perusteltua erotella opiskelua ja tutkimuksen tekemistä toisistaan. Aineopintovaiheessa (proseminaari, nykyisin kandityö) jo harjoitellaan tutkimuksen tekemistä, opitaan, mitä tarkoittaa metodologia ja miten teorioita sovelletaan (jos on relevanttia). Maisterintutkielma (pro gradu) on jo itsenäisesti tehty pieni tutkimus. Joskus hyvästä gradusta kirjoitetaan tutkimusartikkeli, joka julkaistaan, ja moni väitöskirjatutkija jatkaa graduaiheestaan.

Lisäksi sen korkeimman eli yliopisto-opetuksen täytyy perustua lainkin nojalla tuoreimpaan tutkimukseen. Eli yliopistoissa tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Se erottaa yliopiston esimerkiksi ammattikorkeakoulusta.

Näin ollen kaikki "opetuksen" ja "opiskelun" erottaminen "tutkimuksen tekemisestä" yliopistosta puhuttaessa on täysin keinotekoista. Historiallisesti ja lainsäädännöllisesti sekä myös tieteen sisäisen logiikan mukaisesti ne kulkevat täysin käsi kädessä.

Yliopistolla pitkään eri rooleissa olleena huomaan, että olen päässyt erkaantumaan muusta yhteiskunnasta sen verran, että minulle tulee yllätyksenä se, miten nämä itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikkien kansalaisten tietoisuudessa lainkaan selviä.

Nukahdin noin 3 lauseen jälkeen. Oli sen verran puuduttava luento.

t. yliopisto-opiskelija, joka ei todellakaan tähtää tutkijaksi

Jos et kolmatta lausetta pidemmälle jaksanut tuota lukea niin veikkaan että jää kandinkin paperit pelkäksi haaveeksi.

Vierailija kirjoitti:

Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.

Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.

Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.

Et osaa kunnolla suomea, jos et osaa kirjoittaa ilman monitulkintaisia selittelyjä. Suomen kieli on rikas kieli. Paljon rikkaampi ja sävykkäämpi kuin englanti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.

Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.

Niin, mikä sitten on "oikein" lausuttu? Edes englantia äidinkielenään puhuvat kun eivät lausu kirjaimia samalla tavalla. 

Kyllä he näiden kahden äänteen välillä tekevät selvän eron. Sinun on ehkä vaikea sitä kuulla, koska lax i -äänne puuttuu suomen kielestä kokonaan.

Huomaa myös, että äänteen tuottaminen tarkoittaa sen erottamista muista samankaltaisista lähiäänteistä ja siinä on hieman tilaa nyanssieroille, mutta se on silti aina eri äänne kuin mikään lähellä oleva äänne.

Itsekin olen filologi, ja tunnistan mainitsemasi äännevirheen, joka on suomalaisille hyvin tyypillinen. Se on silti todellakin pulmista pienin useimmille suomalaisopiskelijoille, jotka eivät ole koskaan asuneet englanninkielisessä maassa. Uskomattoman moni tekee alkeellisia prepositio-, artikkeli- ja sanavalintavirheitä, jotka oikeasti haittaavat ymmärtämistä. Samoin tankeroaksentti vaikeuttaa lausekokonaisuuksien hahmottamista olennaisesti. Siinä ei tunnu joku pieni äännevirhe yhtään missään - useimmat suomalaiset lausuvat järjestään soinnilliset ja soinnittomat konsonantit samalla tavalla, moni ääntää joka g- ja k-kirjaimen samalla tavalla... huoh.

Tästä ei kuitenkaan ollut kysymys. Englantia ei tarvitse osata erityisen hyvin, että pärjää yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa oppii pakosti sujuvan englannin, kun siellä laitetaan lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä alusta asti. Usein tenttimateriaali on kokonaan englanniksi. Sen oppii kun on pakko oppia. Jo ekana vuonna tuli vastaan esseen kirjoittaminen englanniksi. Oli mulla ensin sokki siitä, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hyvä essee tuli.

Riippuu täysin alasta. Ei kaikilla aloilla kirjoiteta mitään englanniksi. 

Sano YKSIKIN ala missä ei kirjoiteta MITÄÄN englanniksi. Et tasan löydä sellaista.

Olen eri, mutta valmistuin pääaineenani musiikkitiede enkä kirjoittanut koskaan mitään englanniksi. Gradun abstraktin kirjoitti kaverini. 

Ja väität että musiikkitieteessä EI ole kirjoitettu YHTÄÄN tutkimusta tai tutkimuksen tiivistelmää englanniksi?

En väitä. Väitän, että sinä et ymmärrä, mistä tässä puhutaan. Puhe on opiskelusta, ei tutkimuksen tekemisestä. 

Korkeimpaan opetukseen (yliopisto-opiskelu) kuuluu perehtyminen oman oppiaineen historiaan, teorioihin ja filosofiaan. Hyvin erikoista - ja liian helpoksi on tehty opettajakunnan taholta - jos viimeistään noissa aiheissa ei ole laisinkaan vieraskielistä materiaalia luettavana opiskelijoilla.

Lisäksi on huomioitava, että ilman yliopisto-opintoja kenestäkään ei voi tulla ammattitutkijaa. Mikään muu taho ei kouluta tutkijoita kuin yliopisto. Maisterintutkinnon suorittaneella on lähtökohtaisesti valmiudet tutkijakoulutukseen, ja tästäkään syystä ei ole perusteltua erotella opiskelua ja tutkimuksen tekemistä toisistaan. Aineopintovaiheessa (proseminaari, nykyisin kandityö) jo harjoitellaan tutkimuksen tekemistä, opitaan, mitä tarkoittaa metodologia ja miten teorioita sovelletaan (jos on relevanttia). Maisterintutkielma (pro gradu) on jo itsenäisesti tehty pieni tutkimus. Joskus hyvästä gradusta kirjoitetaan tutkimusartikkeli, joka julkaistaan, ja moni väitöskirjatutkija jatkaa graduaiheestaan.

Lisäksi sen korkeimman eli yliopisto-opetuksen täytyy perustua lainkin nojalla tuoreimpaan tutkimukseen. Eli yliopistoissa tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Se erottaa yliopiston esimerkiksi ammattikorkeakoulusta.

Näin ollen kaikki "opetuksen" ja "opiskelun" erottaminen "tutkimuksen tekemisestä" yliopistosta puhuttaessa on täysin keinotekoista. Historiallisesti ja lainsäädännöllisesti sekä myös tieteen sisäisen logiikan mukaisesti ne kulkevat täysin käsi kädessä.

Yliopistolla pitkään eri rooleissa olleena huomaan, että olen päässyt erkaantumaan muusta yhteiskunnasta sen verran, että minulle tulee yllätyksenä se, miten nämä itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikkien kansalaisten tietoisuudessa lainkaan selviä.

Nukahdin noin 3 lauseen jälkeen. Oli sen verran puuduttava luento.

t. yliopisto-opiskelija, joka ei todellakaan tähtää tutkijaksi

Jos et kolmatta lausetta pidemmälle jaksanut tuota lukea niin veikkaan että jää kandinkin paperit pelkäksi haaveeksi.

Miksi pitäisi lukea paskaa, kun löytyy kiinnostavaakin luettavaa? Niin, ja sen kandin tein jo pari vuotta sitten. Sori siitä :)

t .sama

Ei tuo välttämättä ole kovin hyvää englantia. Ainakaan kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa oppii pakosti sujuvan englannin, kun siellä laitetaan lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä alusta asti. Usein tenttimateriaali on kokonaan englanniksi. Sen oppii kun on pakko oppia. Jo ekana vuonna tuli vastaan esseen kirjoittaminen englanniksi. Oli mulla ensin sokki siitä, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hyvä essee tuli.

Riippuu täysin alasta. Ei kaikilla aloilla kirjoiteta mitään englanniksi. 

Sano YKSIKIN ala missä ei kirjoiteta MITÄÄN englanniksi. Et tasan löydä sellaista.

Olen eri, mutta valmistuin pääaineenani musiikkitiede enkä kirjoittanut koskaan mitään englanniksi. Gradun abstraktin kirjoitti kaverini. 

Ja väität että musiikkitieteessä EI ole kirjoitettu YHTÄÄN tutkimusta tai tutkimuksen tiivistelmää englanniksi?

En väitä. Väitän, että sinä et ymmärrä, mistä tässä puhutaan. Puhe on opiskelusta, ei tutkimuksen tekemisestä. 

Korkeimpaan opetukseen (yliopisto-opiskelu) kuuluu perehtyminen oman oppiaineen historiaan, teorioihin ja filosofiaan. Hyvin erikoista - ja liian helpoksi on tehty opettajakunnan taholta - jos viimeistään noissa aiheissa ei ole laisinkaan vieraskielistä materiaalia luettavana opiskelijoilla.

Lisäksi on huomioitava, että ilman yliopisto-opintoja kenestäkään ei voi tulla ammattitutkijaa. Mikään muu taho ei kouluta tutkijoita kuin yliopisto. Maisterintutkinnon suorittaneella on lähtökohtaisesti valmiudet tutkijakoulutukseen, ja tästäkään syystä ei ole perusteltua erotella opiskelua ja tutkimuksen tekemistä toisistaan. Aineopintovaiheessa (proseminaari, nykyisin kandityö) jo harjoitellaan tutkimuksen tekemistä, opitaan, mitä tarkoittaa metodologia ja miten teorioita sovelletaan (jos on relevanttia). Maisterintutkielma (pro gradu) on jo itsenäisesti tehty pieni tutkimus. Joskus hyvästä gradusta kirjoitetaan tutkimusartikkeli, joka julkaistaan, ja moni väitöskirjatutkija jatkaa graduaiheestaan.

Lisäksi sen korkeimman eli yliopisto-opetuksen täytyy perustua lainkin nojalla tuoreimpaan tutkimukseen. Eli yliopistoissa tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Se erottaa yliopiston esimerkiksi ammattikorkeakoulusta.

Näin ollen kaikki "opetuksen" ja "opiskelun" erottaminen "tutkimuksen tekemisestä" yliopistosta puhuttaessa on täysin keinotekoista. Historiallisesti ja lainsäädännöllisesti sekä myös tieteen sisäisen logiikan mukaisesti ne kulkevat täysin käsi kädessä.

Yliopistolla pitkään eri rooleissa olleena huomaan, että olen päässyt erkaantumaan muusta yhteiskunnasta sen verran, että minulle tulee yllätyksenä se, miten nämä itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikkien kansalaisten tietoisuudessa lainkaan selviä.

Nukahdin noin 3 lauseen jälkeen. Oli sen verran puuduttava luento.

t. yliopisto-opiskelija, joka ei todellakaan tähtää tutkijaksi

Jos et kolmatta lausetta pidemmälle jaksanut tuota lukea niin veikkaan että jää kandinkin paperit pelkäksi haaveeksi.

Sarkasmitutkasi on näköjään pahasti ruosteessa :D:D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.

Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.

Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.

Et osaa kunnolla suomea, jos et osaa kirjoittaa ilman monitulkintaisia selittelyjä. Suomen kieli on rikas kieli. Paljon rikkaampi ja sävykkäämpi kuin englanti. 

Tämä on ihmeellinen väärinkäsitys, mitä moni viljelee. Savolaiset tosin voivat oikeastikin puhua rikkaampaa ja sävykkäämpää kieltä kuin normienglantilaiset, mutta savon murre onkin aivan poikkeuksellinen Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.

Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.

Niin, mikä sitten on "oikein" lausuttu? Edes englantia äidinkielenään puhuvat kun eivät lausu kirjaimia samalla tavalla. 

Kyllä he näiden kahden äänteen välillä tekevät selvän eron. Sinun on ehkä vaikea sitä kuulla, koska lax i -äänne puuttuu suomen kielestä kokonaan.

Huomaa myös, että äänteen tuottaminen tarkoittaa sen erottamista muista samankaltaisista lähiäänteistä ja siinä on hieman tilaa nyanssieroille, mutta se on silti aina eri äänne kuin mikään lähellä oleva äänne.

He? Väitätkö nyt siis, että tuo äänne on IHAN KAIKISSA englannin aksenteissa ja murteissa tarkalleen samanlainen? Uskallan väittää, että olet väärässä, vaikka olenkin vain tavallinen suomalainen tallukka, joka ei edes ymmärrä, mikä on lax i äänne. 

Ensinnäkin ymmärrä se, että kyseinen äänne on osa englannin kieltä, se kuuluun kieleen, samalla tavalla kuin vaikkapa w-äänne. Eli jos jossain äännetään w-äänne v-äänteenä, niin kysymys on ääntämisen virheestä, josta olisi parempi pyrkiä eroon.

Toiseksi, kuten sanoin sen lausumisessa voi olla nyanssieroja, mutta siitä huolimatta se eroaa lähellä olevista äänteistä, ja jos ei eroa, kuten useimmilla englaintia puhuvilla suomalaisilla, on kyseessä harvinaisuus, joka tekee puheesta vaikeammin ymmärrettävää.

Olen lukenut yhden tutkinnon briteistä ja on minulla myös maisterin tutkinto Suomessa. Minua kiinnostaisi tehdä toinenkin maisterin tutkinto Suomesta aivan eri alalta. Tavoitteenani on valita aivan ehdottomasti suomenkielinen koulutusohjelma, enkä tosiaan haluaisi joutua englantia lukemaan siinä turhia. Jos haluaisin käydä tutkinnon englanniksi, valitsisin englanninkielisen tutkinto-ohjelman.

Suomalaisissa tutkimuksissa ärsyttävää on, etteivät kaikki kirjoittajat osaa suomentaa käyttämiään termejä vaan "keksivät" lainasanoja. Hyvä tutkimustyö on kuitenkin johdonmukainen, ymmärrettävä, toistettava ja selkeä - eikä sellainen, että alaan perehtynyt joutuu sanakirjan kanssa lukemaan sitä. Periaatteen pitäisi olla, että vaikka lähdemateriaaleina olisi latina, saksa tai muu kieli, niin lopputulos ei ole puoleksi väärällä kielellä - tai sitten oikeasti tekee sen kokonaan toisella kielellä.

Toki gradussa voi käyttä eri kielisiä lähteitä ja viitata saksan-, englannin- ja espanjankielisiin lähteisiin, mutta välttämättä vieras kielihän ei tutkimukseen tuo mitään lisäarvo. Olen opiskellut myös teologiaa, joten siellä oli pakollista opiskella latina, muinaiskreikka ja heprea. Niissä tekstien kääntäminen alkuteksteistä oli toki luonnollinen osa esseitä ja vaikkapa kandidaatin työtä, mutta niihin vaadittavat kielikurssit tosin olivat osa tutkintoa. Siinäpä oli yksi ala kyllä, missä englannin osaamista ei niinkään vaadittu vaan ennemmin sai tenttiä kuusi tuhatta sivua Pannerbergiä saksaksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.

Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.

Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.

Itse olen huomannut ihan päinvastaista. Englannissa voi olla paljon sanoja, mutta englanti on ilmaisultaan loppupeleissä aika köyhää. Suomen kieli on paljon rikkaampi ja moni asia, joka saa suomeksi sanottua yhdellä sanalla pitää vääntää englanniksi lauseeksi. 

Juuri toisin päin. Suomessa on id ioottivarma morfologia, joka auttaa perustasolla paljon. Puhuttaessa asiayhteyteen sopivista eksakteista termeistä, englanti on aivan eri luokkaa. Sieltä löytyy oikeasti oikea sana kymmeneen eri asiayhteyteen, joissa suomessa joutuu käyttämään yhtä sanaa ja toivomaan parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.

Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.

Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.

Et osaa kunnolla suomea, jos et osaa kirjoittaa ilman monitulkintaisia selittelyjä. Suomen kieli on rikas kieli. Paljon rikkaampi ja sävykkäämpi kuin englanti. 

Tämä on ihmeellinen väärinkäsitys, mitä moni viljelee. Savolaiset tosin voivat oikeastikin puhua rikkaampaa ja sävykkäämpää kieltä kuin normienglantilaiset, mutta savon murre onkin aivan poikkeuksellinen Suomessa.

Miten niin väärinkäsitys? Ihan tutkittu asia, että suomen kieli on rikkaampi kuin englannin kieli. Sävyjä löytyy paljon enemmän tiivistettynä yhteen sanaan. Englanti on loppupelissä aika kömpelörakenteinen kieli kaikkine kiemuroineen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukiosta tulevilla on tietenkin parempi enkkutaito kuin amispohjalta tulevilla. En ymmärrä, miten omalla alallani pärjäisi osaamatta enkkua HYVIN.

Itse en ymmärrä, miten englantia kotikielenään käyttävällä amiksella voisi olla heikompi kielitaito kuin lukioenglannin nipin napin läpi päässeellä. Avaatko, miten se kielitaito katoaa amikseen mennessä?

Englantia kotikielenään käyttäviä janisievisenlapsia onkin Suomessa tosi paljon ja varmasti puhuvat hyvää englantia aina.

Aika pahasti hurahti sinulta nyt pointti ohi. Tarkoitus oli puhtaasti v'ttuilla tuolle, joka kuvittelee, että lukio takaa automaattisesti paremman englanninkielen taidon :D

Onhan siinä melkoinen ero, tuleeko kympin englannilla lukiosta vai käytännössä peruskouluenkulla - amiksessa kun enkku on käytännössä sen kertausta.

Yliopistossa pitää ymmärtää vaikeaakin tieteellistä englanninkielistä tekstiä ja puhetta ja myös tuottaa sitä. Ainakin omalla alallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yliopistossa oppii pakosti sujuvan englannin, kun siellä laitetaan lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä alusta asti. Usein tenttimateriaali on kokonaan englanniksi. Sen oppii kun on pakko oppia. Jo ekana vuonna tuli vastaan esseen kirjoittaminen englanniksi. Oli mulla ensin sokki siitä, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hyvä essee tuli.

Riippuu täysin alasta. Ei kaikilla aloilla kirjoiteta mitään englanniksi. 

Sano YKSIKIN ala missä ei kirjoiteta MITÄÄN englanniksi. Et tasan löydä sellaista.

Olen eri, mutta valmistuin pääaineenani musiikkitiede enkä kirjoittanut koskaan mitään englanniksi. Gradun abstraktin kirjoitti kaverini. 

Ja väität että musiikkitieteessä EI ole kirjoitettu YHTÄÄN tutkimusta tai tutkimuksen tiivistelmää englanniksi?

En väitä. Väitän, että sinä et ymmärrä, mistä tässä puhutaan. Puhe on opiskelusta, ei tutkimuksen tekemisestä. 

Korkeimpaan opetukseen (yliopisto-opiskelu) kuuluu perehtyminen oman oppiaineen historiaan, teorioihin ja filosofiaan. Hyvin erikoista - ja liian helpoksi on tehty opettajakunnan taholta - jos viimeistään noissa aiheissa ei ole laisinkaan vieraskielistä materiaalia luettavana opiskelijoilla.

Lisäksi on huomioitava, että ilman yliopisto-opintoja kenestäkään ei voi tulla ammattitutkijaa. Mikään muu taho ei kouluta tutkijoita kuin yliopisto. Maisterintutkinnon suorittaneella on lähtökohtaisesti valmiudet tutkijakoulutukseen, ja tästäkään syystä ei ole perusteltua erotella opiskelua ja tutkimuksen tekemistä toisistaan. Aineopintovaiheessa (proseminaari, nykyisin kandityö) jo harjoitellaan tutkimuksen tekemistä, opitaan, mitä tarkoittaa metodologia ja miten teorioita sovelletaan (jos on relevanttia). Maisterintutkielma (pro gradu) on jo itsenäisesti tehty pieni tutkimus. Joskus hyvästä gradusta kirjoitetaan tutkimusartikkeli, joka julkaistaan, ja moni väitöskirjatutkija jatkaa graduaiheestaan.

Lisäksi sen korkeimman eli yliopisto-opetuksen täytyy perustua lainkin nojalla tuoreimpaan tutkimukseen. Eli yliopistoissa tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Se erottaa yliopiston esimerkiksi ammattikorkeakoulusta.

Näin ollen kaikki "opetuksen" ja "opiskelun" erottaminen "tutkimuksen tekemisestä" yliopistosta puhuttaessa on täysin keinotekoista. Historiallisesti ja lainsäädännöllisesti sekä myös tieteen sisäisen logiikan mukaisesti ne kulkevat täysin käsi kädessä.

Yliopistolla pitkään eri rooleissa olleena huomaan, että olen päässyt erkaantumaan muusta yhteiskunnasta sen verran, että minulle tulee yllätyksenä se, miten nämä itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikkien kansalaisten tietoisuudessa lainkaan selviä.

Harmi, että sitä et kuitenkaan vielä ole hahmottanut, että suurin yliopisto-opiskelijoista ei tähtää tutkijan uralle. Silloin ei ole niin justiinsa, jos ei ihan kaikkia kiemuroita tule tutkailleeksi, vaan suorittaa vain tutkinnon pois alta. 

t. eri

Jep, olet oikeassa. Se missä seurassa viettää aikaansa, vähän vääristää kuvaa. Kuitenkin se opetus on yliopistossa samaa sekä niille, jotka hakevat tutkijankoulutusta että niille, jotka "vaan suorittaa vain tutkinnon pois alta". Lisäksi maisterintutkinnon alalta kuin alalta suorittaneiden tulee osata tutkimuksenteon perusteet, jos ei muusta niin siitä syystä, että osaavat arvioida vaikkapa työssä eteen tulevien tutkimusten luotettavuutta. Tai vaikka Hesarissa uutisoitua tutkimusta. Muutenhan yliopistolla ja ammattikorkeakoululla ei olisi mitään eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.

Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.

Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.

Itse olen huomannut ihan päinvastaista. Englannissa voi olla paljon sanoja, mutta englanti on ilmaisultaan loppupeleissä aika köyhää. Suomen kieli on paljon rikkaampi ja moni asia, joka saa suomeksi sanottua yhdellä sanalla pitää vääntää englanniksi lauseeksi. 

Juuri toisin päin. Suomessa on id ioottivarma morfologia, joka auttaa perustasolla paljon. Puhuttaessa asiayhteyteen sopivista eksakteista termeistä, englanti on aivan eri luokkaa. Sieltä löytyy oikeasti oikea sana kymmeneen eri asiayhteyteen, joissa suomessa joutuu käyttämään yhtä sanaa ja toivomaan parasta.

Sellaista se on, kun ei osaa (eikä arvosta) omaa äidinkieltään. Oikeasti englanti ei ole lainkaan noin ylivertainen. Moni vain kuvittelee, että on jotenkin hienompaa kirjoittaa englanniksi kuin kunnollisella monisävyisellä suomen kielellä (jota valitettavan harva etenkin nuorista osaa, koska englanti).