Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten yliopisto opiskelijat osaavat niin hyvin englantia?
04.01.2023 |
Pystyvät lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja kirjoittamaan gradun englanniksi!
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Monissa työpaikoissa tarvitsee päivittäin englantia, vaikka työt olisivat Suomessa. Yritysmaailma on ollut jo pitkään kansainvälistä.
Tekemällä oppii. Ei tarvitse olla valmiiksi hyvä pärjätäkseen työelämässä. Äkkiä sitä oppii, kun vaan puhuu rohkeasti. Vaikka sitten rallienglannilla, jos ei muu vielä suju. Suurin ongelma on, jos jättää puhumatta vain siksi, että kuvittelee, että pitää olla täydellinen ennen kuin voi avata suunsa. Suomessa lähtökohtaisesti kaikki peruskoulun käyneet osaavat englantia varsin hyvin moniin muihin maihin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiosta tulevilla on tietenkin parempi enkkutaito kuin amispohjalta tulevilla. En ymmärrä, miten omalla alallani pärjäisi osaamatta enkkua HYVIN.
Vierailija kirjoitti:
Lukiosta tulevilla on tietenkin parempi enkkutaito kuin amispohjalta tulevilla. En ymmärrä, miten omalla alallani pärjäisi osaamatta enkkua HYVIN.
Miten niin tietenkin? Luuletko, että amis estää kielen opiskelun tai vaikka sen, että englanti voi olla jopa äidinkieli :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.
Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.
Niin, mikä sitten on "oikein" lausuttu? Edes englantia äidinkielenään puhuvat kun eivät lausu kirjaimia samalla tavalla.
Kyllä he näiden kahden äänteen välillä tekevät selvän eron. Sinun on ehkä vaikea sitä kuulla, koska lax i -äänne puuttuu suomen kielestä kokonaan.
Huomaa myös, että äänteen tuottaminen tarkoittaa sen erottamista muista samankaltaisista lähiäänteistä ja siinä on hieman tilaa nyanssieroille, mutta se on silti aina eri äänne kuin mikään lähellä oleva äänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, omissa yliopiston kieliopinnoissa tuli vastaan myös hyvin heikolla kielitaidolla varustettuja opiskelijoita. Englanninkielisten tenttikirojen lukeminen varmaankin onnistui mutta puheentuotto oli onnetonta ja kirjoitetussa tekstissä näkyi että osalla Google kääntäjä oli laulanut.
Mitäpä sen on väliä, jos saa valmistuttua ja pääsee töihin? En ainakaan itse miellä yliopistoa minään kilpailuna siitä, kuka osaa englantia milläkin tasolla. Itse asiassa aika lapsellista ilkkua, jos joku ei osaa niin hyvin kuin itse luulee osaavansa.
Kuka on väittänyt, että kilpaillaan kielitaidosta? Ihme herneet vedetty taas nenään.
No siltä tuo kuulosti, kun lällättelit, että muut ei osanneet kuin sinä.
Kuka lällätteli ja miten? Kirjoittaja ei maininnut mitään muuta kuin sen, että joillakin opiskelijoilla on todella heikko taso, joka taasen vastaa aloittajan oletukseen siitä, että yliopisto-opiskelijoilla on todella hyvä kielitaito. Kirjoittaja ei viitannut omiin taitoihinsa millään tavalla, kommentoi vain havaitsemaansa ilmiötä. Ei ole mitään syytä kiukustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukiosta tulevilla on tietenkin parempi enkkutaito kuin amispohjalta tulevilla. En ymmärrä, miten omalla alallani pärjäisi osaamatta enkkua HYVIN.
Itse en ymmärrä, miten englantia kotikielenään käyttävällä amiksella voisi olla heikompi kielitaito kuin lukioenglannin nipin napin läpi päässeellä. Avaatko, miten se kielitaito katoaa amikseen mennessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.
Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.
Niin, mikä sitten on "oikein" lausuttu? Edes englantia äidinkielenään puhuvat kun eivät lausu kirjaimia samalla tavalla.
Puhekieli ja kirjakieli eivät ole sama asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa oppii pakosti sujuvan englannin, kun siellä laitetaan lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä alusta asti. Usein tenttimateriaali on kokonaan englanniksi. Sen oppii kun on pakko oppia. Jo ekana vuonna tuli vastaan esseen kirjoittaminen englanniksi. Oli mulla ensin sokki siitä, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hyvä essee tuli.
Saat sen kuulostamaan siltä, että tuo olisi jotenkin tosi hieno asia? Miksi vihaat omaa kieltä ja kulttuuriasi noin paljon?
Se, että osaa vieraita kieliä, ei tarkoita sitä, etteikö arvostaisi omaa kieltään. Pikemminkin päinvastoin: mitä enemmän vieraita kieliä ihminen osaa ja mitä korkeammalla tasolla, sitä enemmän hän alkaa arvostaa oman äidinkielen ilmaisuvoimaa.
Suomi ei ole enää samanlainen saareke kuin joskus kylmän sodan aikaan, vaan Suomi on sanan jokaisessa merkityksessä kansainvälisessä kilpailussa mukana. Se ei ole yksinomaan hyvä asia, tietenkään. Mutta myös tieteessä ja tutkimuksessa, sekä tuoreimpaan tutkimukseen perustuvassa korkeimmassa opetuksessa (yliopisto-opetuksessa) on erilaisia kansainvälisiä kriteereitä, joiden perusteella tasoa arvioidaan.
Oma ongelmansa on englannin ylivalta, joka on koko suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulutuksen kaikilla tasoilla jyrännyt kaikkien muiden kielten yli ja ohi. Jos edes suomalaiset osaisivat englantia niin hyvin, että se kielitaidon korkea taso jotenkin kompensoisi sitä, että ei ole peruskoulussa ja lukiossa käytetty aikaa vaikkapa perinteisten saksan ja ranskan opiskeluun, sen voisi ymmärtää. Mutta kun ei. Sitä kertoo jo ap:n ihmettely, miten yliopisto-opiskelijat osaavat niin hyvin englantia.
Pitkän englannin lukeneena ja kirjoittaneena, ja koulussa (pk ja lukio) saksan, ranskan ja keskipitkästä pitkään ruotsiin vaihtaneena, voin todeta, että harrastuneisuus ja kiinnostus englannin kielen opiskelua kohtaan teini-ikäisenä avitti huomattavasti sen ensimmäisen englanninkielisen tenttikirjan lukua (yli 400 sivua, opintojen 2. kuukaudella, eli lukiosta muutama kuukausi aiemmin valmistuneena 18-vuotiaana). Ei siinä auttanut itkeä vaan ottaa kirja käteen ja lukea. Onneksi oli valittu suht. helppolukuinen kirja perusopintojen alkuun. Englanninkielisten luentojen seuraaminen helpotti seuraavia luku-urakoita.
Omasta oppimisesta ja osaamisesta täytyy kantaa vastuu, ja jos päämääränä on yliopisto-opiskelu, englannin kieleen kannattaa alkaa panostaa niin aikaisin kuin vain voi. Tämä vinkkinä kaikille lasten ja teinien vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.
Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.
Niin, mikä sitten on "oikein" lausuttu? Edes englantia äidinkielenään puhuvat kun eivät lausu kirjaimia samalla tavalla.
Kyllä he näiden kahden äänteen välillä tekevät selvän eron. Sinun on ehkä vaikea sitä kuulla, koska lax i -äänne puuttuu suomen kielestä kokonaan.
Huomaa myös, että äänteen tuottaminen tarkoittaa sen erottamista muista samankaltaisista lähiäänteistä ja siinä on hieman tilaa nyanssieroille, mutta se on silti aina eri äänne kuin mikään lähellä oleva äänne.
He? Väitätkö nyt siis, että tuo äänne on IHAN KAIKISSA englannin aksenteissa ja murteissa tarkalleen samanlainen? Uskallan väittää, että olet väärässä, vaikka olenkin vain tavallinen suomalainen tallukka, joka ei edes ymmärrä, mikä on lax i äänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiosta tulevilla on tietenkin parempi enkkutaito kuin amispohjalta tulevilla. En ymmärrä, miten omalla alallani pärjäisi osaamatta enkkua HYVIN.
Itse en ymmärrä, miten englantia kotikielenään käyttävällä amiksella voisi olla heikompi kielitaito kuin lukioenglannin nipin napin läpi päässeellä. Avaatko, miten se kielitaito katoaa amikseen mennessä?
Englantia kotikielenään käyttäviä janisievisenlapsia onkin Suomessa tosi paljon ja varmasti puhuvat hyvää englantia aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.
Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.
Niin, mikä sitten on "oikein" lausuttu? Edes englantia äidinkielenään puhuvat kun eivät lausu kirjaimia samalla tavalla.
Puhekieli ja kirjakieli eivät ole sama asia.
No tuon nyt tietää pieni lapsikin. Mutta nyt ei ollutkaan puhe puhekielestä, vaan lausumisesta. Lausuminen on eri alueilla erilaista, vaikka puhuttaisiinkin kirjakieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukiosta tulevilla on tietenkin parempi enkkutaito kuin amispohjalta tulevilla. En ymmärrä, miten omalla alallani pärjäisi osaamatta enkkua HYVIN.
Itse en ymmärrä, miten englantia kotikielenään käyttävällä amiksella voisi olla heikompi kielitaito kuin lukioenglannin nipin napin läpi päässeellä. Avaatko, miten se kielitaito katoaa amikseen mennessä?
Englantia kotikielenään käyttäviä janisievisenlapsia onkin Suomessa tosi paljon ja varmasti puhuvat hyvää englantia aina.
Aika pahasti hurahti sinulta nyt pointti ohi. Tarkoitus oli puhtaasti v'ttuilla tuolle, joka kuvittelee, että lukio takaa automaattisesti paremman englanninkielen taidon :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, omissa yliopiston kieliopinnoissa tuli vastaan myös hyvin heikolla kielitaidolla varustettuja opiskelijoita. Englanninkielisten tenttikirojen lukeminen varmaankin onnistui mutta puheentuotto oli onnetonta ja kirjoitetussa tekstissä näkyi että osalla Google kääntäjä oli laulanut.
Jep, ja luennoitsijoita ja proffia myös! Pari on tullut vastaan joku niin kehnoa englantia puhuvia luennoitsijoita, että ei meinaa saada puheesta selvää.
Silloin on selvästi huijattu kielitaitovaatimuksissa. Itse kaikki he tekevät käsittämättömän paljon virheitä, parempaa todellakin toivoisi suomalaisten englannin osaamisen olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.
Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.
Se on kuitenkin juuri se tavoite, eli tiedon listaaminen. Ei gradussa tarvitse mitään omaa ajattelua olla, eikä oikeastaan saakaan olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.
Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.
Niin, mikä sitten on "oikein" lausuttu? Edes englantia äidinkielenään puhuvat kun eivät lausu kirjaimia samalla tavalla.
Puhekieli ja kirjakieli eivät ole sama asia.
Lausuminen oli aiheena. Ei puhekieli tai kirjakieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa oppii pakosti sujuvan englannin, kun siellä laitetaan lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä alusta asti. Usein tenttimateriaali on kokonaan englanniksi. Sen oppii kun on pakko oppia. Jo ekana vuonna tuli vastaan esseen kirjoittaminen englanniksi. Oli mulla ensin sokki siitä, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hyvä essee tuli.
Riippuu täysin alasta. Ei kaikilla aloilla kirjoiteta mitään englanniksi.
Sano YKSIKIN ala missä ei kirjoiteta MITÄÄN englanniksi. Et tasan löydä sellaista.
Olen eri, mutta valmistuin pääaineenani musiikkitiede enkä kirjoittanut koskaan mitään englanniksi. Gradun abstraktin kirjoitti kaverini.
Ja väität että musiikkitieteessä EI ole kirjoitettu YHTÄÄN tutkimusta tai tutkimuksen tiivistelmää englanniksi?
En väitä. Väitän, että sinä et ymmärrä, mistä tässä puhutaan. Puhe on opiskelusta, ei tutkimuksen tekemisestä.
Korkeimpaan opetukseen (yliopisto-opiskelu) kuuluu perehtyminen oman oppiaineen historiaan, teorioihin ja filosofiaan. Hyvin erikoista - ja liian helpoksi on tehty opettajakunnan taholta - jos viimeistään noissa aiheissa ei ole laisinkaan vieraskielistä materiaalia luettavana opiskelijoilla.
Lisäksi on huomioitava, että ilman yliopisto-opintoja kenestäkään ei voi tulla ammattitutkijaa. Mikään muu taho ei kouluta tutkijoita kuin yliopisto. Maisterintutkinnon suorittaneella on lähtökohtaisesti valmiudet tutkijakoulutukseen, ja tästäkään syystä ei ole perusteltua erotella opiskelua ja tutkimuksen tekemistä toisistaan. Aineopintovaiheessa (proseminaari, nykyisin kandityö) jo harjoitellaan tutkimuksen tekemistä, opitaan, mitä tarkoittaa metodologia ja miten teorioita sovelletaan (jos on relevanttia). Maisterintutkielma (pro gradu) on jo itsenäisesti tehty pieni tutkimus. Joskus hyvästä gradusta kirjoitetaan tutkimusartikkeli, joka julkaistaan, ja moni väitöskirjatutkija jatkaa graduaiheestaan.
Lisäksi sen korkeimman eli yliopisto-opetuksen täytyy perustua lainkin nojalla tuoreimpaan tutkimukseen. Eli yliopistoissa tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Se erottaa yliopiston esimerkiksi ammattikorkeakoulusta.
Näin ollen kaikki "opetuksen" ja "opiskelun" erottaminen "tutkimuksen tekemisestä" yliopistosta puhuttaessa on täysin keinotekoista. Historiallisesti ja lainsäädännöllisesti sekä myös tieteen sisäisen logiikan mukaisesti ne kulkevat täysin käsi kädessä.
Yliopistolla pitkään eri rooleissa olleena huomaan, että olen päässyt erkaantumaan muusta yhteiskunnasta sen verran, että minulle tulee yllätyksenä se, miten nämä itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikkien kansalaisten tietoisuudessa lainkaan selviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.
Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.
Niin, mikä sitten on "oikein" lausuttu? Edes englantia äidinkielenään puhuvat kun eivät lausu kirjaimia samalla tavalla.
Puhekieli ja kirjakieli eivät ole sama asia.
No tuon nyt tietää pieni lapsikin. Mutta nyt ei ollutkaan puhe puhekielestä, vaan lausumisesta. Lausuminen on eri alueilla erilaista, vaikka puhuttaisiinkin kirjakieltä.
No kirjakielestä tulee heti puhekieltä, jos se lausutaan toisin kuin kirjakieli.
Vii spiik veri guud inglish in juniversiti. Mii bik brein student.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa oppii pakosti sujuvan englannin, kun siellä laitetaan lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä alusta asti. Usein tenttimateriaali on kokonaan englanniksi. Sen oppii kun on pakko oppia. Jo ekana vuonna tuli vastaan esseen kirjoittaminen englanniksi. Oli mulla ensin sokki siitä, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hyvä essee tuli.
Riippuu täysin alasta. Ei kaikilla aloilla kirjoiteta mitään englanniksi.
Sano YKSIKIN ala missä ei kirjoiteta MITÄÄN englanniksi. Et tasan löydä sellaista.
Olen eri, mutta valmistuin pääaineenani musiikkitiede enkä kirjoittanut koskaan mitään englanniksi. Gradun abstraktin kirjoitti kaverini.
Ja väität että musiikkitieteessä EI ole kirjoitettu YHTÄÄN tutkimusta tai tutkimuksen tiivistelmää englanniksi?
En väitä. Väitän, että sinä et ymmärrä, mistä tässä puhutaan. Puhe on opiskelusta, ei tutkimuksen tekemisestä.
Korkeimpaan opetukseen (yliopisto-opiskelu) kuuluu perehtyminen oman oppiaineen historiaan, teorioihin ja filosofiaan. Hyvin erikoista - ja liian helpoksi on tehty opettajakunnan taholta - jos viimeistään noissa aiheissa ei ole laisinkaan vieraskielistä materiaalia luettavana opiskelijoilla.
Lisäksi on huomioitava, että ilman yliopisto-opintoja kenestäkään ei voi tulla ammattitutkijaa. Mikään muu taho ei kouluta tutkijoita kuin yliopisto. Maisterintutkinnon suorittaneella on lähtökohtaisesti valmiudet tutkijakoulutukseen, ja tästäkään syystä ei ole perusteltua erotella opiskelua ja tutkimuksen tekemistä toisistaan. Aineopintovaiheessa (proseminaari, nykyisin kandityö) jo harjoitellaan tutkimuksen tekemistä, opitaan, mitä tarkoittaa metodologia ja miten teorioita sovelletaan (jos on relevanttia). Maisterintutkielma (pro gradu) on jo itsenäisesti tehty pieni tutkimus. Joskus hyvästä gradusta kirjoitetaan tutkimusartikkeli, joka julkaistaan, ja moni väitöskirjatutkija jatkaa graduaiheestaan.
Lisäksi sen korkeimman eli yliopisto-opetuksen täytyy perustua lainkin nojalla tuoreimpaan tutkimukseen. Eli yliopistoissa tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Se erottaa yliopiston esimerkiksi ammattikorkeakoulusta.
Näin ollen kaikki "opetuksen" ja "opiskelun" erottaminen "tutkimuksen tekemisestä" yliopistosta puhuttaessa on täysin keinotekoista. Historiallisesti ja lainsäädännöllisesti sekä myös tieteen sisäisen logiikan mukaisesti ne kulkevat täysin käsi kädessä.
Yliopistolla pitkään eri rooleissa olleena huomaan, että olen päässyt erkaantumaan muusta yhteiskunnasta sen verran, että minulle tulee yllätyksenä se, miten nämä itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikkien kansalaisten tietoisuudessa lainkaan selviä.
Harmi, että sitä et kuitenkaan vielä ole hahmottanut, että suurin yliopisto-opiskelijoista ei tähtää tutkijan uralle. Silloin ei ole niin justiinsa, jos ei ihan kaikkia kiemuroita tule tutkailleeksi, vaan suorittaa vain tutkinnon pois alta.
t. eri
Alue: Aihe vapaa
Tankero-Tainio?