Lue keskustelun säännöt.
Miten yliopisto opiskelijat osaavat niin hyvin englantia?
04.01.2023 |
Pystyvät lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja kirjoittamaan gradun englanniksi!
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.
Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.
Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.
Itse olen huomannut ihan päinvastaista. Englannissa voi olla paljon sanoja, mutta englanti on ilmaisultaan loppupeleissä aika köyhää. Suomen kieli on paljon rikkaampi ja moni asia, joka saa suomeksi sanottua yhdellä sanalla pitää vääntää englanniksi lauseeksi.
Johtuunee siitä että et hallitse englantia ihan samalla tasolla kuin suomen kielen. Englanti on erittäin ilmaisuvoimainen kieli.
Mutta jos epäilet että olen väärässä, heitä pari esimerkkiä sanoista joita löytyy suomen kielestä siinä missä englanninkielellä joudut turvautumaan selittämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.
Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.
Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.
Et osaa kunnolla suomea, jos et osaa kirjoittaa ilman monitulkintaisia selittelyjä. Suomen kieli on rikas kieli. Paljon rikkaampi ja sävykkäämpi kuin englanti.
Tämä on ihmeellinen väärinkäsitys, mitä moni viljelee. Savolaiset tosin voivat oikeastikin puhua rikkaampaa ja sävykkäämpää kieltä kuin normienglantilaiset, mutta savon murre onkin aivan poikkeuksellinen Suomessa.
Miten niin väärinkäsitys? Ihan tutkittu asia, että suomen kieli on rikkaampi kuin englannin kieli. Sävyjä löytyy paljon enemmän tiivistettynä yhteen sanaan. Englanti on loppupelissä aika kömpelörakenteinen kieli kaikkine kiemuroineen.
Laitapa sitten tutkimukseen linkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa oppii pakosti sujuvan englannin, kun siellä laitetaan lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä alusta asti. Usein tenttimateriaali on kokonaan englanniksi. Sen oppii kun on pakko oppia. Jo ekana vuonna tuli vastaan esseen kirjoittaminen englanniksi. Oli mulla ensin sokki siitä, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hyvä essee tuli.
Riippuu täysin alasta. Ei kaikilla aloilla kirjoiteta mitään englanniksi.
Sano YKSIKIN ala missä ei kirjoiteta MITÄÄN englanniksi. Et tasan löydä sellaista.
Olen eri, mutta valmistuin pääaineenani musiikkitiede enkä kirjoittanut koskaan mitään englanniksi. Gradun abstraktin kirjoitti kaverini.
Ja väität että musiikkitieteessä EI ole kirjoitettu YHTÄÄN tutkimusta tai tutkimuksen tiivistelmää englanniksi?
En väitä. Väitän, että sinä et ymmärrä, mistä tässä puhutaan. Puhe on opiskelusta, ei tutkimuksen tekemisestä.
Korkeimpaan opetukseen (yliopisto-opiskelu) kuuluu perehtyminen oman oppiaineen historiaan, teorioihin ja filosofiaan. Hyvin erikoista - ja liian helpoksi on tehty opettajakunnan taholta - jos viimeistään noissa aiheissa ei ole laisinkaan vieraskielistä materiaalia luettavana opiskelijoilla.
Lisäksi on huomioitava, että ilman yliopisto-opintoja kenestäkään ei voi tulla ammattitutkijaa. Mikään muu taho ei kouluta tutkijoita kuin yliopisto. Maisterintutkinnon suorittaneella on lähtökohtaisesti valmiudet tutkijakoulutukseen, ja tästäkään syystä ei ole perusteltua erotella opiskelua ja tutkimuksen tekemistä toisistaan. Aineopintovaiheessa (proseminaari, nykyisin kandityö) jo harjoitellaan tutkimuksen tekemistä, opitaan, mitä tarkoittaa metodologia ja miten teorioita sovelletaan (jos on relevanttia). Maisterintutkielma (pro gradu) on jo itsenäisesti tehty pieni tutkimus. Joskus hyvästä gradusta kirjoitetaan tutkimusartikkeli, joka julkaistaan, ja moni väitöskirjatutkija jatkaa graduaiheestaan.
Lisäksi sen korkeimman eli yliopisto-opetuksen täytyy perustua lainkin nojalla tuoreimpaan tutkimukseen. Eli yliopistoissa tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Se erottaa yliopiston esimerkiksi ammattikorkeakoulusta.
Näin ollen kaikki "opetuksen" ja "opiskelun" erottaminen "tutkimuksen tekemisestä" yliopistosta puhuttaessa on täysin keinotekoista. Historiallisesti ja lainsäädännöllisesti sekä myös tieteen sisäisen logiikan mukaisesti ne kulkevat täysin käsi kädessä.
Yliopistolla pitkään eri rooleissa olleena huomaan, että olen päässyt erkaantumaan muusta yhteiskunnasta sen verran, että minulle tulee yllätyksenä se, miten nämä itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikkien kansalaisten tietoisuudessa lainkaan selviä.
Harmi, että sitä et kuitenkaan vielä ole hahmottanut, että suurin yliopisto-opiskelijoista ei tähtää tutkijan uralle. Silloin ei ole niin justiinsa, jos ei ihan kaikkia kiemuroita tule tutkailleeksi, vaan suorittaa vain tutkinnon pois alta.
t. eri
Jep, olet oikeassa. Se missä seurassa viettää aikaansa, vähän vääristää kuvaa. Kuitenkin se opetus on yliopistossa samaa sekä niille, jotka hakevat tutkijankoulutusta että niille, jotka "vaan suorittaa vain tutkinnon pois alta". Lisäksi maisterintutkinnon alalta kuin alalta suorittaneiden tulee osata tutkimuksenteon perusteet, jos ei muusta niin siitä syystä, että osaavat arvioida vaikkapa työssä eteen tulevien tutkimusten luotettavuutta. Tai vaikka Hesarissa uutisoitua tutkimusta. Muutenhan yliopistolla ja ammattikorkeakoululla ei olisi mitään eroa.
Eikös tämän keskustelun aiheena ollut englannin kielen taito? Käsittääkseni tiedettä voi tehdä myös ihan kotimaisellakin kielellä. Ja tehdäänkin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.
Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.
Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.
Et osaa kunnolla suomea, jos et osaa kirjoittaa ilman monitulkintaisia selittelyjä. Suomen kieli on rikas kieli. Paljon rikkaampi ja sävykkäämpi kuin englanti.
Ei pidä paikkaansa. Tietenkin jos englanti on tieteen kieli, Suomi vähitellen rapautuu niin, että uusimmista tieteellisistä käsitteistä ei enää tehdä Suomen kielisiä vastineita. Muuten tuo sanojen määrä analyysi ei pidä paikkaansa. Kaikkien kielten puhujat osaavat suurin piirtein saman määrän oman kielensä sanoja, muistaakseni 20 000-30 000, kukaan ei todellakaan osaa miljoonaa sanaa, eikä Suomen kielellä ajattelu ole yhtään vaikeampaa kuin englanniksikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa oppii pakosti sujuvan englannin, kun siellä laitetaan lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä alusta asti. Usein tenttimateriaali on kokonaan englanniksi. Sen oppii kun on pakko oppia. Jo ekana vuonna tuli vastaan esseen kirjoittaminen englanniksi. Oli mulla ensin sokki siitä, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hyvä essee tuli.
Riippuu täysin alasta. Ei kaikilla aloilla kirjoiteta mitään englanniksi.
Sano YKSIKIN ala missä ei kirjoiteta MITÄÄN englanniksi. Et tasan löydä sellaista.
Olen eri, mutta valmistuin pääaineenani musiikkitiede enkä kirjoittanut koskaan mitään englanniksi. Gradun abstraktin kirjoitti kaverini.
Ja väität että musiikkitieteessä EI ole kirjoitettu YHTÄÄN tutkimusta tai tutkimuksen tiivistelmää englanniksi?
En väitä. Väitän, että sinä et ymmärrä, mistä tässä puhutaan. Puhe on opiskelusta, ei tutkimuksen tekemisestä.
Korkeimpaan opetukseen (yliopisto-opiskelu) kuuluu perehtyminen oman oppiaineen historiaan, teorioihin ja filosofiaan. Hyvin erikoista - ja liian helpoksi on tehty opettajakunnan taholta - jos viimeistään noissa aiheissa ei ole laisinkaan vieraskielistä materiaalia luettavana opiskelijoilla.
Lisäksi on huomioitava, että ilman yliopisto-opintoja kenestäkään ei voi tulla ammattitutkijaa. Mikään muu taho ei kouluta tutkijoita kuin yliopisto. Maisterintutkinnon suorittaneella on lähtökohtaisesti valmiudet tutkijakoulutukseen, ja tästäkään syystä ei ole perusteltua erotella opiskelua ja tutkimuksen tekemistä toisistaan. Aineopintovaiheessa (proseminaari, nykyisin kandityö) jo harjoitellaan tutkimuksen tekemistä, opitaan, mitä tarkoittaa metodologia ja miten teorioita sovelletaan (jos on relevanttia). Maisterintutkielma (pro gradu) on jo itsenäisesti tehty pieni tutkimus. Joskus hyvästä gradusta kirjoitetaan tutkimusartikkeli, joka julkaistaan, ja moni väitöskirjatutkija jatkaa graduaiheestaan.
Lisäksi sen korkeimman eli yliopisto-opetuksen täytyy perustua lainkin nojalla tuoreimpaan tutkimukseen. Eli yliopistoissa tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Se erottaa yliopiston esimerkiksi ammattikorkeakoulusta.
Näin ollen kaikki "opetuksen" ja "opiskelun" erottaminen "tutkimuksen tekemisestä" yliopistosta puhuttaessa on täysin keinotekoista. Historiallisesti ja lainsäädännöllisesti sekä myös tieteen sisäisen logiikan mukaisesti ne kulkevat täysin käsi kädessä.
Yliopistolla pitkään eri rooleissa olleena huomaan, että olen päässyt erkaantumaan muusta yhteiskunnasta sen verran, että minulle tulee yllätyksenä se, miten nämä itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikkien kansalaisten tietoisuudessa lainkaan selviä.
Nukahdin noin 3 lauseen jälkeen. Oli sen verran puuduttava luento.
t. yliopisto-opiskelija, joka ei todellakaan tähtää tutkijaksi
Kiitos palautteesta! Se eroaa siitä palautteesta, jota olen saanut opiskelijoiltani. Toivokaamme molempien meidän tähden, että et tule koskaan kurssilleni. :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.
Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.
Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.
Et osaa kunnolla suomea, jos et osaa kirjoittaa ilman monitulkintaisia selittelyjä. Suomen kieli on rikas kieli. Paljon rikkaampi ja sävykkäämpi kuin englanti.
Tämä on ihmeellinen väärinkäsitys, mitä moni viljelee. Savolaiset tosin voivat oikeastikin puhua rikkaampaa ja sävykkäämpää kieltä kuin normienglantilaiset, mutta savon murre onkin aivan poikkeuksellinen Suomessa.
Miten niin väärinkäsitys? Ihan tutkittu asia, että suomen kieli on rikkaampi kuin englannin kieli. Sävyjä löytyy paljon enemmän tiivistettynä yhteen sanaan. Englanti on loppupelissä aika kömpelörakenteinen kieli kaikkine kiemuroineen.
Laitapa sitten tutkimukseen linkkiä.
Enpä laitakaan. Saat etsiä itse, jos tosissaan kiinnostaa. En minäkään vaatinut sinulta linkkiä väitteellesi, että englanti on ylivertainen kieli ilmaisultaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.
Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.
Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.
Et osaa kunnolla suomea, jos et osaa kirjoittaa ilman monitulkintaisia selittelyjä. Suomen kieli on rikas kieli. Paljon rikkaampi ja sävykkäämpi kuin englanti.
Ei pidä paikkaansa. Tietenkin jos englanti on tieteen kieli, Suomi vähitellen rapautuu niin, että uusimmista tieteellisistä käsitteistä ei enää tehdä Suomen kielisiä vastineita. Muuten tuo sanojen määrä analyysi ei pidä paikkaansa. Kaikkien kielten puhujat osaavat suurin piirtein saman määrän oman kielensä sanoja, muistaakseni 20 000-30 000, kukaan ei todellakaan osaa miljoonaa sanaa, eikä Suomen kielellä ajattelu ole yhtään vaikeampaa kuin englanniksikaan.
Mitä rapautuminen mielestäsi tarkoittaa, jos siihen ei sinusta liity sitä, että kieltä osataan entistä huonommin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, jotkut englannin filologian opiskelijat eivät osaa ääntää joitain vokaaleja, jotka suomen kielestä puuttuvat. Esimerkiksi lax i -äänne on opintojen alussa monille tuntematon, ääntävät suomen kielen i-äänteen, joka on englannissa tense i -äänne.
Ja nuo englanninkieliset gradut ovat melkein toisintoa kirjoista, jotka tekijät ovat lukeneet. Ei siellä juurikaan omia ajatuksia ole mukana, pelkkää tiedon listaamista. Sellaisia tylsiä kirjoituksia on kamala lukea.
Niin, mikä sitten on "oikein" lausuttu? Edes englantia äidinkielenään puhuvat kun eivät lausu kirjaimia samalla tavalla.
Kyllä he näiden kahden äänteen välillä tekevät selvän eron. Sinun on ehkä vaikea sitä kuulla, koska lax i -äänne puuttuu suomen kielestä kokonaan.
Huomaa myös, että äänteen tuottaminen tarkoittaa sen erottamista muista samankaltaisista lähiäänteistä ja siinä on hieman tilaa nyanssieroille, mutta se on silti aina eri äänne kuin mikään lähellä oleva äänne.
Itsekin olen filologi, ja tunnistan mainitsemasi äännevirheen, joka on suomalaisille hyvin tyypillinen. Se on silti todellakin pulmista pienin useimmille suomalaisopiskelijoille, jotka eivät ole koskaan asuneet englanninkielisessä maassa. Uskomattoman moni tekee alkeellisia prepositio-, artikkeli- ja sanavalintavirheitä, jotka oikeasti haittaavat ymmärtämistä. Samoin tankeroaksentti vaikeuttaa lausekokonaisuuksien hahmottamista olennaisesti. Siinä ei tunnu joku pieni äännevirhe yhtään missään - useimmat suomalaiset lausuvat järjestään soinnilliset ja soinnittomat konsonantit samalla tavalla, moni ääntää joka g- ja k-kirjaimen samalla tavalla... huoh.
Tästä ei kuitenkaan ollut kysymys. Englantia ei tarvitse osata erityisen hyvin, että pärjää yliopistossa.
Mainitsin tuon ääntämisvirheen yhtenä esimerkkinä siitä, millaista on hyvä englanti. Hyvään englannin taitoon kuuluu myös hyvä ääntäminen, ja tämä lax i -äänne on hyvin yleinen, eikä sitä ole edes vaikea loppujen lopuksi oppia. Se on äänne suomen i- ja e-äänteiden välissä.
Täällä Suomessa ajatellaan liian herkästi, että on hyvä englannin kielen taito, ja englanti on helppo kieli. Mutta todellisuudessa sitä ei osata kaikin puolin hyvin, vaikka gradukin olisi englanniksi kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.
Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.
Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.
Kyllä ne monet englannin kielenkin sanat ovat lainoja ja väännöksiä muiden kielien sanoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.
Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.
Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.
Itse olen huomannut ihan päinvastaista. Englannissa voi olla paljon sanoja, mutta englanti on ilmaisultaan loppupeleissä aika köyhää. Suomen kieli on paljon rikkaampi ja moni asia, joka saa suomeksi sanottua yhdellä sanalla pitää vääntää englanniksi lauseeksi.
Johtuunee siitä että et hallitse englantia ihan samalla tasolla kuin suomen kielen. Englanti on erittäin ilmaisuvoimainen kieli.
Mutta jos epäilet että olen väärässä, heitä pari esimerkkiä sanoista joita löytyy suomen kielestä siinä missä englanninkielellä joudut turvautumaan selittämiseen.
Aika hyödytöntä heittää, kun olet jo valmiiksi päättänyt, että englanti on ylivertainen kieli, vaikka todennäköisesti ajatuksesi kumpuaa vain siitä, ettet osaa suomea riittävän syvällisesti ja monipuolisesti. Hyvin tyypillinen ajatusmalli nykynuorille, jotka on jo lapsesta saakka aivopesty siihen, että suomi ei ole mitään ja vain englanti on hyvä kieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.
Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.
Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.
Et osaa kunnolla suomea, jos et osaa kirjoittaa ilman monitulkintaisia selittelyjä. Suomen kieli on rikas kieli. Paljon rikkaampi ja sävykkäämpi kuin englanti.
Ei pidä paikkaansa. Tietenkin jos englanti on tieteen kieli, Suomi vähitellen rapautuu niin, että uusimmista tieteellisistä käsitteistä ei enää tehdä Suomen kielisiä vastineita. Muuten tuo sanojen määrä analyysi ei pidä paikkaansa. Kaikkien kielten puhujat osaavat suurin piirtein saman määrän oman kielensä sanoja, muistaakseni 20 000-30 000, kukaan ei todellakaan osaa miljoonaa sanaa, eikä Suomen kielellä ajattelu ole yhtään vaikeampaa kuin englanniksikaan.
Jotenkin tämän viestin sisältö olisi uskottavampi, jos teksti ei olisi täynnä yksinkertaisia kirjoitusvirheitä. Eli kielten osaaminen alkaa äidinkielestä. Monesti oman äidinkielensä erinomaisesti hallitsevat kielenkäyttäjät osaavat keskimääräistä paremmin myös vieraita kieliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tietenkään osaa, riippuu alasta. Eräs suomen kielen opettaja HY:sta pääsi proffaksi kasvatustieteelliseen/käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan ja puhuu todellakin pelkkää tankeroenglantia.
Jep, kun korona-aikana osallistuin moniin yliopiston etätilaisuuksiin, tunsin kotipöydän äärestä kamalaa häpeää sen vuoksi, miten paljon yliopiston johdossa on ihmisiä, jotka eivät osaa puhua englantia. Sekä lauserakenteet että ääntämys aivan hirveitä. (Jos joku kysyy, niin yliopistolla on paljon ulkomaalaisia töissä, mistä syystä yleiset infotilaisuudet pidetään lähes aina englanniksi.) Hallintopuolen ihmisillä oli huomattavasti parempi kielen taju ja ääntäminen.
Tämän kokemuksen jälkeen olen aina antanut kehuja suomalaiselle, joka puhuu hyvää, selkeää ja kaunista englantia, sekä yliopistolla että muualla.
Olin jotenkin pitänyt itsestäänselvyytenä, että yliopisto-ihmiset osaavat englantia, mutta ei se niin ole. Itse olen opiskellut aikoinaan perusopinnot englantilaisesta filologiasta, ja ehkä osin siitä syystä kuulen myös oman ääntämykseni virheet ja kärsin niistä. Yleensä vaatii 2-3 päivää englanninkielisessä ympäristössä olemista, että saan ääntämykseni kuntoon. Toisaalta jos olen ympäristössä, jossa puhutaan englantia mutta muut puhujat ovat itseäni huonompia ei-natiiveja, se laskee myös oman puheeni tasoa.
Ehkä ei kannattaisi kiinnittää ihan niin paljon huomiota ääntämiseen. Viestin välittämiseen kun riittää loppupeleissä se, että kuulija ymmärtää mitä yrität sanoa. Itseasiassa natiivit pitävät erilaisia aksentteja rikkautena eikä asiana jota pitäisi yrittää peitellä.
Varmaan samalla tavalla kuin suomen yhdyssanat, lukemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa oppii pakosti sujuvan englannin, kun siellä laitetaan lukemaan englanninkielisiä kirjoja ja englanninkielisiä tieteellisiä tekstejä alusta asti. Usein tenttimateriaali on kokonaan englanniksi. Sen oppii kun on pakko oppia. Jo ekana vuonna tuli vastaan esseen kirjoittaminen englanniksi. Oli mulla ensin sokki siitä, mutta kyllä se siitä lähti sujumaan. Hyvä essee tuli.
Riippuu täysin alasta. Ei kaikilla aloilla kirjoiteta mitään englanniksi.
Sano YKSIKIN ala missä ei kirjoiteta MITÄÄN englanniksi. Et tasan löydä sellaista.
Olen eri, mutta valmistuin pääaineenani musiikkitiede enkä kirjoittanut koskaan mitään englanniksi. Gradun abstraktin kirjoitti kaverini.
Ja väität että musiikkitieteessä EI ole kirjoitettu YHTÄÄN tutkimusta tai tutkimuksen tiivistelmää englanniksi?
En väitä. Väitän, että sinä et ymmärrä, mistä tässä puhutaan. Puhe on opiskelusta, ei tutkimuksen tekemisestä.
Korkeimpaan opetukseen (yliopisto-opiskelu) kuuluu perehtyminen oman oppiaineen historiaan, teorioihin ja filosofiaan. Hyvin erikoista - ja liian helpoksi on tehty opettajakunnan taholta - jos viimeistään noissa aiheissa ei ole laisinkaan vieraskielistä materiaalia luettavana opiskelijoilla.
Lisäksi on huomioitava, että ilman yliopisto-opintoja kenestäkään ei voi tulla ammattitutkijaa. Mikään muu taho ei kouluta tutkijoita kuin yliopisto. Maisterintutkinnon suorittaneella on lähtökohtaisesti valmiudet tutkijakoulutukseen, ja tästäkään syystä ei ole perusteltua erotella opiskelua ja tutkimuksen tekemistä toisistaan. Aineopintovaiheessa (proseminaari, nykyisin kandityö) jo harjoitellaan tutkimuksen tekemistä, opitaan, mitä tarkoittaa metodologia ja miten teorioita sovelletaan (jos on relevanttia). Maisterintutkielma (pro gradu) on jo itsenäisesti tehty pieni tutkimus. Joskus hyvästä gradusta kirjoitetaan tutkimusartikkeli, joka julkaistaan, ja moni väitöskirjatutkija jatkaa graduaiheestaan.
Lisäksi sen korkeimman eli yliopisto-opetuksen täytyy perustua lainkin nojalla tuoreimpaan tutkimukseen. Eli yliopistoissa tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Se erottaa yliopiston esimerkiksi ammattikorkeakoulusta.
Näin ollen kaikki "opetuksen" ja "opiskelun" erottaminen "tutkimuksen tekemisestä" yliopistosta puhuttaessa on täysin keinotekoista. Historiallisesti ja lainsäädännöllisesti sekä myös tieteen sisäisen logiikan mukaisesti ne kulkevat täysin käsi kädessä.
Yliopistolla pitkään eri rooleissa olleena huomaan, että olen päässyt erkaantumaan muusta yhteiskunnasta sen verran, että minulle tulee yllätyksenä se, miten nämä itsestäänselvyydet eivät olekaan kaikkien kansalaisten tietoisuudessa lainkaan selviä.
Harmi, että sitä et kuitenkaan vielä ole hahmottanut, että suurin yliopisto-opiskelijoista ei tähtää tutkijan uralle. Silloin ei ole niin justiinsa, jos ei ihan kaikkia kiemuroita tule tutkailleeksi, vaan suorittaa vain tutkinnon pois alta.
t. eri
Jep, olet oikeassa. Se missä seurassa viettää aikaansa, vähän vääristää kuvaa. Kuitenkin se opetus on yliopistossa samaa sekä niille, jotka hakevat tutkijankoulutusta että niille, jotka "vaan suorittaa vain tutkinnon pois alta". Lisäksi maisterintutkinnon alalta kuin alalta suorittaneiden tulee osata tutkimuksenteon perusteet, jos ei muusta niin siitä syystä, että osaavat arvioida vaikkapa työssä eteen tulevien tutkimusten luotettavuutta. Tai vaikka Hesarissa uutisoitua tutkimusta. Muutenhan yliopistolla ja ammattikorkeakoululla ei olisi mitään eroa.
Eikös tämän keskustelun aiheena ollut englannin kielen taito? Käsittääkseni tiedettä voi tehdä myös ihan kotimaisellakin kielellä. Ja tehdäänkin paljon.
Toki, mutta kuten aiemmin on nostettu esiin, myös suomea ja Suomea koskevaa tutkimusta pitäisi osata kirjoittaa myös englanniksi ja että tieteen tämänhetkisen kansainvälisyyden muodon vuoksi opiskelijoiden pitäisi oppialasta riippumatta kyetä lukemaan tarvittaessa englanninkielistä tutkimuskirjallisuutta.
Se, miksi keskustelu lähti sivuraiteille, johtui siitä väärinkäsityksestä, että yliopistossa opiskelu ja tutkimuksen tekeminen olisivat jotenkin eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.
Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.
Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.
Itse olen huomannut ihan päinvastaista. Englannissa voi olla paljon sanoja, mutta englanti on ilmaisultaan loppupeleissä aika köyhää. Suomen kieli on paljon rikkaampi ja moni asia, joka saa suomeksi sanottua yhdellä sanalla pitää vääntää englanniksi lauseeksi.
Juuri toisin päin. Suomessa on id ioottivarma morfologia, joka auttaa perustasolla paljon. Puhuttaessa asiayhteyteen sopivista eksakteista termeistä, englanti on aivan eri luokkaa. Sieltä löytyy oikeasti oikea sana kymmeneen eri asiayhteyteen, joissa suomessa joutuu käyttämään yhtä sanaa ja toivomaan parasta.
Kirjoituksestasi suorastaan paistaa, ettet osaa suomea kovinkaan kummoisesti. Käytät termejä, joille olisi vallan pätevät suomenkielisetkin vastineet. Eksakti=tarkka noin esimerkiksi. Kai tuo sitten jossain piireissä on hienomman kuuloista, kun viljelee englannista lainattuja sanoja sen sijaan, että puhuisi ihan vain suomea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät tietenkään osaa, riippuu alasta. Eräs suomen kielen opettaja HY:sta pääsi proffaksi kasvatustieteelliseen/käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan ja puhuu todellakin pelkkää tankeroenglantia.
Jep, kun korona-aikana osallistuin moniin yliopiston etätilaisuuksiin, tunsin kotipöydän äärestä kamalaa häpeää sen vuoksi, miten paljon yliopiston johdossa on ihmisiä, jotka eivät osaa puhua englantia. Sekä lauserakenteet että ääntämys aivan hirveitä. (Jos joku kysyy, niin yliopistolla on paljon ulkomaalaisia töissä, mistä syystä yleiset infotilaisuudet pidetään lähes aina englanniksi.) Hallintopuolen ihmisillä oli huomattavasti parempi kielen taju ja ääntäminen.
Tämän kokemuksen jälkeen olen aina antanut kehuja suomalaiselle, joka puhuu hyvää, selkeää ja kaunista englantia, sekä yliopistolla että muualla.
Olin jotenkin pitänyt itsestäänselvyytenä, että yliopisto-ihmiset osaavat englantia, mutta ei se niin ole. Itse olen opiskellut aikoinaan perusopinnot englantilaisesta filologiasta, ja ehkä osin siitä syystä kuulen myös oman ääntämykseni virheet ja kärsin niistä. Yleensä vaatii 2-3 päivää englanninkielisessä ympäristössä olemista, että saan ääntämykseni kuntoon. Toisaalta jos olen ympäristössä, jossa puhutaan englantia mutta muut puhujat ovat itseäni huonompia ei-natiiveja, se laskee myös oman puheeni tasoa.
Ehkä ei kannattaisi kiinnittää ihan niin paljon huomiota ääntämiseen. Viestin välittämiseen kun riittää loppupeleissä se, että kuulija ymmärtää mitä yrität sanoa. Itseasiassa natiivit pitävät erilaisia aksentteja rikkautena eikä asiana jota pitäisi yrittää peitellä.
Niin, jokaisella natiivipuhujalla kun on aksentti.
Britit ovat tässä varmaan veemäisimpiä, kun yhteiskunnallinen nokkimisjärjestys perustuu pitkälti aksenttiin tai aksentti on sen ilmentymä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.
Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.
Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.
Et osaa kunnolla suomea, jos et osaa kirjoittaa ilman monitulkintaisia selittelyjä. Suomen kieli on rikas kieli. Paljon rikkaampi ja sävykkäämpi kuin englanti.
Ei pidä paikkaansa. Tietenkin jos englanti on tieteen kieli, Suomi vähitellen rapautuu niin, että uusimmista tieteellisistä käsitteistä ei enää tehdä Suomen kielisiä vastineita. Muuten tuo sanojen määrä analyysi ei pidä paikkaansa. Kaikkien kielten puhujat osaavat suurin piirtein saman määrän oman kielensä sanoja, muistaakseni 20 000-30 000, kukaan ei todellakaan osaa miljoonaa sanaa, eikä Suomen kielellä ajattelu ole yhtään vaikeampaa kuin englanniksikaan.
Kielet kirjoitetaan suomeksi pienellä, siis suomen kieli eikä Suomen kieli.
Malliesimerkki kielen rapautumisesta on oma tekstisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuressa osassa tieteenaloja ammattisanasto on englanniksi, eikä suomalaisia vastineita ole pääosin edes olemassa. Ja jos onkin, ne ovat usein suomalaiseen kirjoitusasuun väännettyjä lainasanoja, siinä missä englanniksi sanan merkityksen voi monissa tapauksissa päätellä sanan muodosta jos sanavarastoa löytyy.
Itseasiassa englannin kielessä on yli miljoona sanaa, joka on noin kymmenen kertaa enemmän kuin suomen kielessä. Tästä syystä englanniksi pystyy ilmaisemaan suoraan ja täsmällisesti ajatuksia joita suomen kielessä joutuisi selittelemään pitkillä sepostuksilla ja siltikin ajatuksen sisältö voisi jäädä monitulkintaiseksi. Ei hyvä juttu tieteellisessä tekstissä. Suomen kieli on aika puutteellinen tässä mielessä, ja väittäisin että tämä rajoittaa myös meidän suomenkielisten ajattelukykyä.
Jo ylläolevista syistä englantia kannattaa käyttää yliopistotason opiskeluissa ja siinähän sen sivussa sitten moni oppiikin aika hyvin.
Et osaa kunnolla suomea, jos et osaa kirjoittaa ilman monitulkintaisia selittelyjä. Suomen kieli on rikas kieli. Paljon rikkaampi ja sävykkäämpi kuin englanti.
Tämä on ihmeellinen väärinkäsitys, mitä moni viljelee. Savolaiset tosin voivat oikeastikin puhua rikkaampaa ja sävykkäämpää kieltä kuin normienglantilaiset, mutta savon murre onkin aivan poikkeuksellinen Suomessa.
Miten niin väärinkäsitys? Ihan tutkittu asia, että suomen kieli on rikkaampi kuin englannin kieli. Sävyjä löytyy paljon enemmän tiivistettynä yhteen sanaan. Englanti on loppupelissä aika kömpelörakenteinen kieli kaikkine kiemuroineen.
Laitapa sitten tutkimukseen linkkiä.
Enpä laitakaan. Saat etsiä itse, jos tosissaan kiinnostaa. En minäkään vaatinut sinulta linkkiä väitteellesi, että englanti on ylivertainen kieli ilmaisultaan.
En löytänyt ketjusta yhtäkään viestiä, jossa väitettäisiin englantia ylivertaiseksi kieleksi. Tieteiden alalla se on kuitenkin erikoistuneempaa kuin suomen kieli. Olen itse opiskellut mm. lääketiedettä, fysiikkaa, kirjallisuustiedettä ja yhteiskuntatieteitä sekä suomeksi että englanniksi, ja siinä missä suomenkieliset tekstit ovat sanastoltaan hyvin helppotajuisia ja yhteisiä eri tieteenaloille, englannissa eri alojen kielenkäyttö ja termilogia ovat erikoistuneempia. Se vaatii opiskelijalta enemmän alkupanostusta, mutta lopussa kiitos seisoo.
Vierailija kirjoitti:
Ööö, no ei osaa :D Ei kaikki opiskele englanniksi tai edes tarvitse juurikaan englanninkielistä kirjallisuutta. Riippuu ihan siitä mitä opiskelee. Luonnollisesti englanninkielisiin koulutuksiin hakeutuu valmiiksi englantia osaavia, koska niissä voi olla pääsykoekin englanniksi.
Esimerkiksi yleisen historian opiskelijoiden on vähän pakko osata muitakin kieliä kuin suomea ja virkamiesruotsia, josta jälkimmäisestä on hyötyä ainakin sukututkimuksessa, sillä mm. kirkonkirjat olivat v:eeen 1880 asti ruotsinkielisiä. Yleensä melkein mistä tahansa aiheesta on olemassa enemmän englanninkielistä kirjallisuutta verrattuna suomenkieliseen kirjallisuuteen poikkeuksena ehkä Suomen historia. Historian kurssikirjallisuudessa on alusta alkaen mukana englanninkielisiä tenttikirjoja. Oman graduni aineisto taisi olla yli 95 % englanninkielistä, mutta minä tein silti yleisen historian gradun suomeksi. Pitäähän suomen kieltä vaalia tieteen kielenä.
Minun alkuperäinen kiinnostukseni englannin kieltä kohtaan oli lähtöisin aivan muualta kuin lukion englannin kielen opiskelusta. Etenkin angloamerikkalainen rock- ja popmusiikki The Beatlesistä alkaen motivoi kummasti kuulun ymmärtämistä ja halua selvittää mitä sanoitukset tarkoittivat. Luin nuorempana myös suhteellisen paljon englanninkielistä scifi-kirjallisuutta, sillä monien kirjoittajien tuotannosta vain pieni osa oli ja on suomennettu. Esimerkiksi Frank Herbertin "The Dune Chronicles" löytyy omasta kirjahyllystä kaikkine osineen ja jopa kolme hänen poikansa Brian Herbertin kirjoittamaa esiosaa.
Valmistuin reilut 15 v. sitten suomen kieli pääaineenani. Siellä oli kiva lukea tekstejä, kun ne oli kirjoitettu niin hyvin :) Olin aiemmin lukenut mm. sosiologiaa ja siellä tuntui joskus pääasiana olevan vaikeaselkoisuus, jotta ne sepustukset vaikuttivat "tieteellisiltä". Mutta myöhemmin etenkin graduvaiheessa suuri osa kirjoista oli kyllä englanniksi. Tein graduni pragmatiikan alalta ja ne perusteokset olivat kauttaaltaan englanniksi, lisäksi oli jotain suomenkielistä. Mutta ainakaan siihen maailman aikaan ei tarvinnut itse kirjoittaa kuin suomeksi.