Älykäs lapsi turhautuu ja käyttäytyy huonosti, kun älylliset virikkeet puuttuu. Help?

Meillä päiväkodissa oli pelejä, esimerkiksi muuttuva labyrintti. Niitä sai pelata myös itsekseenkin. Kirjoja oli ja pirrustuspaperia oli aina tarjolla.

Jos lapsi noista huolimatta häiriköi, olisikohan syytä miettiä keskittymisen harjoittelua ja pitkäjänteisyyttä?

Aika ilkeitä kommentteja. AP:n lapsi kuulostaa mielestäni uteliaalta, ulospäinsuuntautuneelta, määrätietoiselta ja älykkäältä lapselta. Jos on ollut lapsena vetäytyvä ja ujo introvertti, on mielestäni selvää ettei silloin olla oltu suuna päänä vaatimassa vaikeampia tehtäviä, koska se ei sovi henkilön persoonaan. Toiset lapset ovat rohkeampia ja äänekkäämpiä eivätkä lapset aina ymmärrä mitä (ja miten) kaikkea kannattaa sanoa ääneen. Jotenkin ärsyttää, että automaattisesti oletetaan, että ujo lapsi olisi sosiaalisesti älykkäänpi, koska ei kohella samalla tavalla kuin ulospäinsuuntautuneempi lajitoverinsa. On tietysti mahdollista, että ujo kyllä koheltaisi porukassa, mutta on vaan niin hyväkäytöksinen ja muut huomioon ottava, että malttaa olla riehumatta. Todennäköisesti kyse ei kuitenkaan ole niinkään hyväkäytöksisyydestä, vaan arkuudesta ja huonosta itsetunnosta mikä usein sekoitetaan hyviin sosiaalisiin taitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut noin 2000 yläkoululaista, ja kyllä tuo, että hyvin älykkäät ovat häiriköitä, on ihan täysi myytti. Yleensä korkeaan älykkyyteen yhdistyy kyky itsehillintään, tekemisensä ja olemisensa suunnitteluun, empatiaan ja vastuun ottamiseen. Nepsyt ovat sitten asia erikseen. Mutta terveet älykkäät oppilaat ovat niitä, jotka ovat rauhallisia, etsivät itse haasteita opettajan tuella, pystyvät odottamaan hitaampiaan jne.

Tämä!!!

Vierailija kirjoitti:

Ota mukaan kotitöihin. Vastuullista ja osallistavaa.

Ovatko kotityöt älyllisesti kiinnostavia? Itsekin opin lukemaan jo 5v ja kotitöitä olen vihannut aina, samoin kaikkea yhdessä puuhailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä jos vaikka kiertävä erto voisi lasta ja ryhmää käydä katsomassa.

(Joku korjannee jos termi on väärä tai vanhentunut).

Kelto?

EI ole enää keltoja eikä eltoja.

Liikunta ja ulkoilu rauhoittaa, oli älykäs tai ei. Pistä lapsi ulos, mutta kerro samalla ettei lumipalloja saa heitellä naapureiden ikkunoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi oppii tuossa kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Niistä on paljon hyötyä.

S

t.

Jos tuo on perusongelma hoidossa, niin eikö sinne voi vain viedä sitä 1000 palan palapeliä? Jos lapsi kuitenkin viihtyy ulkoillessa muiden kanssa ja pärjää sosiaalisesti ok, niin sisätiloissa vapaan puuhastelun hetkissä voisi tehdä niitä omia palapelejään?

Ai omilla rahoilla ostaisit pelin? Missä niitä tekee rauhassa kun on jopa 1v joukoissa.

Meneppä ja pyydä johtajalta apuja juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota mukaan kotitöihin. Vastuullista ja osallistavaa.

Ovatko kotityöt älyllisesti kiinnostavia? Itsekin opin lukemaan jo 5v ja kotitöitä olen vihannut aina, samoin kaikkea yhdessä puuhailua.

Jonkun ne kotityöt kuitenkin on tehtävä, ja näppärämpi tekee ne nopeammin ja paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ja ulkoilu rauhoittaa, oli älykäs tai ei. Pistä lapsi ulos, mutta kerro samalla ettei lumipalloja saa heitellä naapureiden ikkunoihin.

Jos viisivuotiaan pistää tuosta noin ulos, voi naapuri tehdä huoli-ilmoituksen vaikkei pallo osuisi ikkunaan. Selvästikään keskustelijat eivät nyt ymmärrä, miten pienistä lapsista puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole kehumista, jos kerran on häirikkö. ADHD.

Höpsis. Ajattele jos itse joutuisit olemaan kaiken hereilläoloajan ryhmässä, jossa vain opetellaan lukemaan vaikka sinä osaat jo lukea. Alkaisit sinäkin ennen pitkää häiriköimään.

Missä ihmeen ryhmässä? Opettele lukemaan. Kyse oli leikki-ikäisestä kotona.

Oikeasti älykkäät ihmiset keksivät kyllä puuhaa ja kiinnostuksen kohteita. Lahjakas lapsi uppoutuu piirtämään, lukemaan, rakentamaan tms. Useimmat älykkäät viihtyvät hyvin omissa oloissaan. He keksivät ihan itse itselleen haasteita eivätkä odota niitä muilta.

En todellakaan usko, että kyse on liiasta älystä vaan ihan on käytösongelmia lapsella.

Ongelmia ei ole kotona, koska meillä on riittävästi älyllisesti haastavaa tekemistä tarjolla. Ongelmia on nimenomaan hoidossa ryhmässä, kun lapsi osaa jo ne asiat mitä muu ryhmä opettelee. Ulkoilussa ei ole ongelmia sielläkään. Ap

Höpö höpö. Tuon ikäiselle ohjattu toiminta on Max 30min päivässä. Muu aika itse valitsemia pöytäpuuhia, leikkejä, ruokailua, ulkoilua ja nukkarihetki.

Sun pitää kasvattaa sitä lastasi eikä selitellä käytösongelmia älykkyydellä.

T. Päiväkodin täti

Ei tämä ole mikään höpöhöpö. Kotona ei ole ongelmia ja lapsi viihtyy hyvin älyllisesti vaativien asioiden parissa. Hoidosta on kerrottu, että siellä on ongelmia pöytäpuuhissa kun lapsi turhautuu. Ulkoilussa ei ole ongelmia eikä ruokailussa. Miten minun pitää kasvattaa erilailla kun kotona ei ole ongelmia? Siis ihan vilpittömästi kysyn neuvoa. Ap

Eli lapsella ei ole luovuutta ja mielikuvitusta tai toiminnanohjausta keksiä vaikka piirrosaiheita, vaan pitäisi olla pelkästään jotain ohjattuja tehtäviä tarjolla? Selvästi asia jota teidän olisi hyvä harjoitella kotonakin

Luovuus voi puhjeta myöhemminkin. Olin itse lapsena, kuten AP:n lapsi ja pidin itseäni aikuiseksi asti poikkeuksellisen mielikuvituksettomana ihmisenä. Olin lapsena huono uppoutumaan leikkeihin, en keksinyt koulussa satuja, kun niitä piti kirjoittaa ja olin kaikin puolin melko pikkuvanha. Koulussa levoton ja kyseenalaistava (huono käytösnumero koko ala-asteen), mutta kylässä aina kunnon enkeli ja sain aina kehuja käytöksestäni. Vasta aikuisena ymmärsin, että en olekaan täysin putkiaivoinen, vaan olen löytänyt itsestäni paljon herkkyyttä ja lähes pohjattoman luovuuden kaivon, mistä on ollut hyötyä niin taideharrastuksissa kuin työelämässä. En tiedä mitä tapahtui, nutta näin me ollaan ihmiset kaikkea muuta kuin mustavalkoisia otuksia. Paljon tsemppiä AP:lle ja tämän lapselle!

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut noin 2000 yläkoululaista, ja kyllä tuo, että hyvin älykkäät ovat häiriköitä, on ihan täysi myytti. Yleensä korkeaan älykkyyteen yhdistyy kyky itsehillintään, tekemisensä ja olemisensa suunnitteluun, empatiaan ja vastuun ottamiseen. Nepsyt ovat sitten asia erikseen. Mutta terveet älykkäät oppilaat ovat niitä, jotka ovat rauhallisia, etsivät itse haasteita opettajan tuella, pystyvät odottamaan hitaampiaan jne.

Tämä oli hyvä kommentti. Minulla on kaksi älykästä teinipoikaa, eivät neroja, mutta älykkäitä. Isomman kognitiivisia taitoja on tutkittukin, koska on juuri nepsy. Omalla tuntumallani allekirjoitan näkemyksesi täysin: nepsyn kanssa on aina vaikeaa ja se tietynlainen älykkyyskään ei auta. Älykäs kuopus taas on ollut aina se "luottolapsi", johon opettaja on voinut luottaa (siis näin on sanottu), on sovitteleva ja keksii kompromisseja. Nepsy rullaa koulussa kirjat ja alkaa mölistä, jos ylikuormittuu tai tylsistyy, tavis huokailee hiljaa mielessään. Minulle ovat yhtä rakkaita molemmat, mutta ymmärrän kyllä hemmetin hyvin, jos nepsy on aiheuttanut harmaita hiuksia.

Voin kuvitella, kuinka sama valitus jatkuu koulussa. Opettajat eivät tarjoa kehittävää tekemistä, lasta ei kiinnosta muiden seura eikä jaksa odottaa vuoroaan tai kuunnella ja hän häiriköi muita.

Ja ap valittaa, ettei älykkäitä lapsia ymmärretä.

Tylsyyteen siedättämimen on oleellinen osa varhaiskasvatusta.

Kuulostaa siltä, että lapsi ei jaksaisi tehdä mitään sellaista, joka ei häntä juuri nyt kovasti kiinnosta. Tämä aiheuttaa ongelmia jatkossakin ja on taito, jota pitäisi harjoitella. Kotona sitä voi harjoitella tekemällä yhdessä lapsen kanssa niitäkin juttuja, joista lapsi ei ole kauhean innostunut. Ei tietenkään koko aikaa, mutta aina välillä sopivan pituisina annoksina.

Ymmärtäisin vielä lapsen turhautumisen, jos päiväkodissa harjoiteltaisiin asioita, jotka lapsi jo osaa - esimerkiksi kirjaimia. Mutta ap:n kuvauksen mukaan ei ole näin, vaan lapsi turhautuu esim. piirtämiseen. Mutta eihän piirtäminen voi koskaan olla liian helppoa. Aina voi tehdä niin hienon tai vaativan piirustuksen kuin osaa, vaikka olisi Picasso.

Vai onko kysymys siitä, että lapsi haluaisi tehdä vain niitä asioita, joissa hän on taitava ja hän kokee piirtämisen vaikeaksi? Tällöinkin olisi hyvä oppia tekemään myös vaikeilta tuntuvia asioita.

Älykkyys ei ole yhteydessä häiriköintiin lapsiryhmissä.

Älykkäät lapset päinvastoin osaavat useammin odottaa tarpeidensa kanssa kuin vähemmän älykkäät lapset, jotka purkavat turhautumistaan useammin riehumalla ja häiriköimällä.

Oma lapseni viihtyi esim. sanakirjojen parissa. Juu, enää ei monella sellaisia ole, mutta minulla oli neljällä kielellä kunnon tiiliskivet. Niitä tuo tutkiskeli ja kyseli, mitä mikäkin merkki tarkoittaa. Karttakirjat on myös tutkittu jokaista junaraidetta myöten sekä isänsä autonkorjausopus. Annoin lapselle jossain vaiheessa luettavaksi ja laskettavaksi kassakuittejakin, se oli oikein mielipuuhaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika ilkeitä kommentteja. AP:n lapsi kuulostaa mielestäni uteliaalta, ulospäinsuuntautuneelta, määrätietoiselta ja älykkäältä lapselta. Jos on ollut lapsena vetäytyvä ja ujo introvertti, on mielestäni selvää ettei silloin olla oltu suuna päänä vaatimassa vaikeampia tehtäviä, koska se ei sovi henkilön persoonaan. Toiset lapset ovat rohkeampia ja äänekkäämpiä eivätkä lapset aina ymmärrä mitä (ja miten) kaikkea kannattaa sanoa ääneen. Jotenkin ärsyttää, että automaattisesti oletetaan, että ujo lapsi olisi sosiaalisesti älykkäänpi, koska ei kohella samalla tavalla kuin ulospäinsuuntautuneempi lajitoverinsa. On tietysti mahdollista, että ujo kyllä koheltaisi porukassa, mutta on vaan niin hyväkäytöksinen ja muut huomioon ottava, että malttaa olla riehumatta. Todennäköisesti kyse ei kuitenkaan ole niinkään hyväkäytöksisyydestä, vaan arkuudesta ja huonosta itsetunnosta mikä usein sekoitetaan hyviin sosiaalisiin taitoihin.

Minulla taas tulee ap:n teksteistä juuri päinvastainen näkemys, että ei ole utelias ja ulospäinsuuntautunut, vaan päinvastoin sosiaalisesti jäykkä ja omiin tekemisiin jumiutunut. Toki tämä on vain se käsitys mikä syntyy ap:n kertomasta, en voi tietää mikä on totuus.

Ap:n tekstien perusteella en osaa sanoa onko lapsi liian pienten ryhmässä tylsistymässä, vai sosiaalisesti sopeutumaton?

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ei ole yhteydessä häiriköintiin lapsiryhmissä.

Älykkäät lapset päinvastoin osaavat useammin odottaa tarpeidensa kanssa kuin vähemmän älykkäät lapset, jotka purkavat turhautumistaan useammin riehumalla ja häiriköimällä.

AP:n lapsi kuitenkin on kiistatta älykäs, jos kerran osaa lukea, tekee ikätasoista paljon vaikeampia tehtäväkirjoja, kasaa tuhannen palan palapelejä ja rakentaa ikätasoa paljon vaikeampia lego-ohjeita. Ei hän varmaan nero ole, muttei AP niin väittänytkään. Eikä AP väittänyt että hölmöily johtuisi älykkyydestä. Vaan sanoi vain, että lapsi turhautuu hoidossa koska ei saa siellä mitään älyllisiä haasteita. Minusta ratkaisu olisi, että hoitopaikka tarjoaisi niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ilkeitä kommentteja. AP:n lapsi kuulostaa mielestäni uteliaalta, ulospäinsuuntautuneelta, määrätietoiselta ja älykkäältä lapselta. Jos on ollut lapsena vetäytyvä ja ujo introvertti, on mielestäni selvää ettei silloin olla oltu suuna päänä vaatimassa vaikeampia tehtäviä, koska se ei sovi henkilön persoonaan. Toiset lapset ovat rohkeampia ja äänekkäämpiä eivätkä lapset aina ymmärrä mitä (ja miten) kaikkea kannattaa sanoa ääneen. Jotenkin ärsyttää, että automaattisesti oletetaan, että ujo lapsi olisi sosiaalisesti älykkäänpi, koska ei kohella samalla tavalla kuin ulospäinsuuntautuneempi lajitoverinsa. On tietysti mahdollista, että ujo kyllä koheltaisi porukassa, mutta on vaan niin hyväkäytöksinen ja muut huomioon ottava, että malttaa olla riehumatta. Todennäköisesti kyse ei kuitenkaan ole niinkään hyväkäytöksisyydestä, vaan arkuudesta ja huonosta itsetunnosta mikä usein sekoitetaan hyviin sosiaalisiin taitoihin.

Minulla taas tulee ap:n teksteistä juuri päinvastainen näkemys, että ei ole utelias ja ulospäinsuuntautunut, vaan päinvastoin sosiaalisesti jäykkä ja omiin tekemisiin jumiutunut. Toki tämä on vain se käsitys mikä syntyy ap:n kertomasta, en voi tietää mikä on totuus.

Ap:n tekstien perusteella en osaa sanoa onko lapsi liian pienten ryhmässä tylsistymässä, vai sosiaalisesti sopeutumaton?

Oli kumpi vain niin mitä AP voi tehdä? Ryhmää ei itse voi valita ja sosiaaliseen sopeutumiseenkin on vaikea paljoakaan vaikuttaa, koska se on lähinnä synnynnäisestä temperamentista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ilkeitä kommentteja. AP:n lapsi kuulostaa mielestäni uteliaalta, ulospäinsuuntautuneelta, määrätietoiselta ja älykkäältä lapselta. Jos on ollut lapsena vetäytyvä ja ujo introvertti, on mielestäni selvää ettei silloin olla oltu suuna päänä vaatimassa vaikeampia tehtäviä, koska se ei sovi henkilön persoonaan. Toiset lapset ovat rohkeampia ja äänekkäämpiä eivätkä lapset aina ymmärrä mitä (ja miten) kaikkea kannattaa sanoa ääneen. Jotenkin ärsyttää, että automaattisesti oletetaan, että ujo lapsi olisi sosiaalisesti älykkäänpi, koska ei kohella samalla tavalla kuin ulospäinsuuntautuneempi lajitoverinsa. On tietysti mahdollista, että ujo kyllä koheltaisi porukassa, mutta on vaan niin hyväkäytöksinen ja muut huomioon ottava, että malttaa olla riehumatta. Todennäköisesti kyse ei kuitenkaan ole niinkään hyväkäytöksisyydestä, vaan arkuudesta ja huonosta itsetunnosta mikä usein sekoitetaan hyviin sosiaalisiin taitoihin.

Minulla taas tulee ap:n teksteistä juuri päinvastainen näkemys, että ei ole utelias ja ulospäinsuuntautunut, vaan päinvastoin sosiaalisesti jäykkä ja omiin tekemisiin jumiutunut. Toki tämä on vain se käsitys mikä syntyy ap:n kertomasta, en voi tietää mikä on totuus.

Ap:n tekstien perusteella en osaa sanoa onko lapsi liian pienten ryhmässä tylsistymässä, vai sosiaalisesti sopeutumaton?

Ymmärrän, että AP hakee täällä ensisijaisesti apua tilanteeseen, mutta haluisin kuitenkin sanoa, että lapsi on vielä lapsi eikä kaikkia taitoja tarvitse osata vielä tuon ikäisenä. Monia taitoja ehtii kehittämään vielä aikuisenakin. Sitä paitsi, ei kaikkien lasten tarvitse tykätä piirtämisestä tai olla kiinnostunut samoista puuhista vuodesta toiseen. En olisi itsekään jaksanut keskittyä lapsena barbi-leikkeihin, mutta juuri tietosanakirjaa olisin jaksanut selata loputtomiin. Antaa lapsen olla sellainen kun on.