Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älykäs lapsi turhautuu ja käyttäytyy huonosti, kun älylliset virikkeet puuttuu. Help?
04.01.2023 |
Meillä on kotona erilaisia tehtäväkirjoja, paljon ikätasoa vaikeampia pelejä, palapelejä ja legosettejä ja niitä lapsi voi tehdä itsekseen ja paljon myös tehdään niitä yhdessä lapsen kanssa. On kirjoja mitä voi lukea, osaa siis jo lukea vaikka on vasta 5-vuotias. Olen siis yrittänyt tarjota niitä älyllisiä haasteita ja niiden parissa lapsi viihtyykin ja pysyy tyytyväisenä ja rauhallisena. Mutta niiden puutteessa turhautuu ja alkaa hölmöilemään turhautumisen vuoksi. Ei kiinnostu ns. ikätasoisesta tekemisestä kun se on liian tylsää ja helppoa. Älykkyys ei siis tosiaan ole vain siunaus ja hieno asia, koska yhteiskunta edellyttää lapsilta ikäryhmän keskitason mukaan menemistä ja muu aiheuttaa ongelmia eikä muuhun oikein löydy ymmärrystä.
Kommentit (152)
Älykkyys ei estä huonoa käytöstä, sivistys on asia erikseen. Älykkäät ovat usein myös kekseliäämpiä siinä, millaisiin ongelmiin itsensä onnistuvat sotkemaan.
Vankien ÄO voi olla keskimäärin alhainen, mutta siinä otoksessa ovat edustettuina pelkästään kiinni jääneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikainen lukemaan oppiminen ei kerro älykkyydestä, mutta matemaattiset taidot kertovat. Moni älyllisesti huipusti kehittynyt lapsi on oppinut lukemaan vasta koulussa. Miksi et ap treenaa matematiikka, liikuntaa, kädentaitoja ja sosiaalisia taitoja? Niillä äly kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kehumista, jos kerran on häirikkö. ADHD.
Höpsis. Ajattele jos itse joutuisit olemaan kaiken hereilläoloajan ryhmässä, jossa vain opetellaan lukemaan vaikka sinä osaat jo lukea. Alkaisit sinäkin ennen pitkää häiriköimään.
Tilannetta voi verrata tilanteeseen, että nk normaalilapsi käy koulua, jossa on vain kehitysvammaisia lapsia. Koulun kaikki opetus on suunniteltu heikosti oppivia ja hitaasti oppivia varten. Oppimäärä on hyvin suppea. Opettaja opettaa samoja asioita päivästä toiseen, viikkoja ja kuukausia...
Viisivuotiaat eivät vielä opiskele mitään. He piirtävät, värittävät, ompelevat, leikkaavat saksilla, liimaavat ja pujottelevat helmiä. Rajana on oma taitotaso ja mielikuvitus.
Jos minä saisin päivät pitkät piirtää ja tehdä käsitöitä omaan tahtiini, en tosiaankaan turhautuisi vaikka vieressä kehitysvammainen tekisi omia askarteluja omalla taitotasollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kehumista, jos kerran on häirikkö. ADHD.
Höpsis. Ajattele jos itse joutuisit olemaan kaiken hereilläoloajan ryhmässä, jossa vain opetellaan lukemaan vaikka sinä osaat jo lukea. Alkaisit sinäkin ennen pitkää häiriköimään.
Missä ihmeen ryhmässä? Opettele lukemaan. Kyse oli leikki-ikäisestä kotona.
Oikeasti älykkäät ihmiset keksivät kyllä puuhaa ja kiinnostuksen kohteita. Lahjakas lapsi uppoutuu piirtämään, lukemaan, rakentamaan tms. Useimmat älykkäät viihtyvät hyvin omissa oloissaan. He keksivät ihan itse itselleen haasteita eivätkä odota niitä muilta.
En todellakaan usko, että kyse on liiasta älystä vaan ihan on käytösongelmia lapsella.
Ongelmia ei ole kotona, koska meillä on riittävästi älyllisesti haastavaa tekemistä tarjolla. Ongelmia on nimenomaan hoidossa ryhmässä, kun lapsi osaa jo ne asiat mitä muu ryhmä opettelee. Ulkoilussa ei ole ongelmia sielläkään. Ap
Höpö höpö. Tuon ikäiselle ohjattu toiminta on Max 30min päivässä. Muu aika itse valitsemia pöytäpuuhia, leikkejä, ruokailua, ulkoilua ja nukkarihetki.
Sun pitää kasvattaa sitä lastasi eikä selitellä käytösongelmia älykkyydellä.
T. Päiväkodin täti
Ei tämä ole mikään höpöhöpö. Kotona ei ole ongelmia ja lapsi viihtyy hyvin älyllisesti vaativien asioiden parissa. Hoidosta on kerrottu, että siellä on ongelmia pöytäpuuhissa kun lapsi turhautuu. Ulkoilussa ei ole ongelmia eikä ruokailussa. Miten minun pitää kasvattaa erilailla kun kotona ei ole ongelmia? Siis ihan vilpittömästi kysyn neuvoa. Ap
Tuon ikäisten pöytäpuuhat ovat lähinnä piirtämistä, väritystä ja askartelua. Voit antaa itse positiivista mallia kehumalla lapsen töitä tai vaikka itse tekemällä kotona pieniä töitä lapsen kanssa niin että hänen pitkäjänteisyytensä kehittyy.
Tuskin tuossa tapauksessa aikuisen tarvitsee kehua lasta teennäisesti, kun tämä kerran pystyy kokoamaan vaikeita palapelejä ja tekemään muuta keskittymistä vaativaa. Lapsen pitäisi saada osallistua juuri hänentasoiselleen suunniteltuun toimintaan, mutta onko Suomessa saatavilla sellaista? Ulkomailla on yksityiskouluja. Kerran oli dokumentti tanskalaisesta koulusta (muistaakseni tanskalainen) ja yhden lapsen tarina ennen tuota koulua toi kyynelet silmiin. Hän oli saanut loukkaavaa ja ikävää kohtelua "normiympäristössä". Lapsi kukoisti siinä uudessa koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kehumista, jos kerran on häirikkö. ADHD.
Höpsis. Ajattele jos itse joutuisit olemaan kaiken hereilläoloajan ryhmässä, jossa vain opetellaan lukemaan vaikka sinä osaat jo lukea. Alkaisit sinäkin ennen pitkää häiriköimään.
Missä ihmeen ryhmässä? Opettele lukemaan. Kyse oli leikki-ikäisestä kotona.
Oikeasti älykkäät ihmiset keksivät kyllä puuhaa ja kiinnostuksen kohteita. Lahjakas lapsi uppoutuu piirtämään, lukemaan, rakentamaan tms. Useimmat älykkäät viihtyvät hyvin omissa oloissaan. He keksivät ihan itse itselleen haasteita eivätkä odota niitä muilta.
En todellakaan usko, että kyse on liiasta älystä vaan ihan on käytösongelmia lapsella.
Ongelmia ei ole kotona, koska meillä on riittävästi älyllisesti haastavaa tekemistä tarjolla. Ongelmia on nimenomaan hoidossa ryhmässä, kun lapsi osaa jo ne asiat mitä muu ryhmä opettelee. Ulkoilussa ei ole ongelmia sielläkään. Ap
Höpö höpö. Tuon ikäiselle ohjattu toiminta on Max 30min päivässä. Muu aika itse valitsemia pöytäpuuhia, leikkejä, ruokailua, ulkoilua ja nukkarihetki.
Sun pitää kasvattaa sitä lastasi eikä selitellä käytösongelmia älykkyydellä.
T. Päiväkodin täti
Ei tämä ole mikään höpöhöpö. Kotona ei ole ongelmia ja lapsi viihtyy hyvin älyllisesti vaativien asioiden parissa. Hoidosta on kerrottu, että siellä on ongelmia pöytäpuuhissa kun lapsi turhautuu. Ulkoilussa ei ole ongelmia eikä ruokailussa. Miten minun pitää kasvattaa erilailla kun kotona ei ole ongelmia? Siis ihan vilpittömästi kysyn neuvoa. Ap
Tuon ikäisten pöytäpuuhat ovat lähinnä piirtämistä, väritystä ja askartelua. Voit antaa itse positiivista mallia kehumalla lapsen töitä tai vaikka itse tekemällä kotona pieniä töitä lapsen kanssa niin että hänen pitkäjänteisyytensä kehittyy.
Hän on nuorempana piirtänyt ja värittänyt paljon, mutta nyt ne ei niin kiinnosta vaan tykkää tehdä vaikeita tehtäväkirjoja, 1000 palan palapelejä ja sellaista. Niiden parissa on hyvin pitkäjänteinen ja rauhassa. Ap
Kuulostaa siltä, että lapsi pärjää hyvin silloin, kun tekeminen on hyvin rajattua ja ulkoapäin annettua. Hän pystyy esimerkiksi kasaamaan 1000 palaisen palapelin, ratkaisemaan tehtäväkirjaan valmiiksi tehdyn ongelman tai värittämään värityskirjan valmiita kuvia. Hän kuitenkin romahtaa heti, kun pitäisi vaikka piirtää jotain omasta mielikuvituksestaan eikä yksinkertaisesti kykene siihen ja alkaa sitten kiukuttelemaan, kun huomaa, että muut lapset pystyvät johonkin, mihin hän ei.
En ole mikään asiantuntija ja voi olla, että tulkitsen liikaa yksittäisistä vauvapalstan kommenteista, mutta näillä tiedoilla en pitäisi jotain autismin kirjolle osuvaa mitenkään poissuljettuna.
Ei tarvitse olla autisti, että on vaikea sietää pettymyksiä. Jos on tottunut olemaan monessa asiassa paras ja yhtäkkiä onkin jossain asiassa tosi huono, olisi ihme jos se ei turhauttaisi. Äitini joskus sanoi, että autistin kyllä tunnistaa, kun sellaisen kohtaa. Jos itse diagnosoidut sulkee tarkastelun ulkopuolelle, tämä pitää kyllä aika hyvin paikkansa. Miksi on niin vaikeaa sietää erilaisuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kehumista, jos kerran on häirikkö. ADHD.
Höpsis. Ajattele jos itse joutuisit olemaan kaiken hereilläoloajan ryhmässä, jossa vain opetellaan lukemaan vaikka sinä osaat jo lukea. Alkaisit sinäkin ennen pitkää häiriköimään.
Tilannetta voi verrata tilanteeseen, että nk normaalilapsi käy koulua, jossa on vain kehitysvammaisia lapsia. Koulun kaikki opetus on suunniteltu heikosti oppivia ja hitaasti oppivia varten. Oppimäärä on hyvin suppea. Opettaja opettaa samoja asioita päivästä toiseen, viikkoja ja kuukausia...
Viisivuotiaat eivät vielä opiskele mitään. He piirtävät, värittävät, ompelevat, leikkaavat saksilla, liimaavat ja pujottelevat helmiä. Rajana on oma taitotaso ja mielikuvitus.
Jos minä saisin päivät pitkät piirtää ja tehdä käsitöitä omaan tahtiini, en tosiaankaan turhautuisi vaikka vieressä kehitysvammainen tekisi omia askarteluja omalla taitotasollaan.
Sinä oletkin sinä. Meitä on moneen junaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika surullista, jos tavallinen leikkiminen on nykyään jo 5-vuotiaan mielestä tylsää.
Jos lapselle löytyisi samalla tasolla oleva leikkitoveri, he todennäköisesti keksisivät mielenkiintoista tekemistä yhdessä. Esim. vaikeampia seurapelejä tai taitoa vaativia pelejä. Ajatelkaapa perhettä, jossa on 8-vuotias ja 3-vuotias lapsi. Isompi lapsi saattaa joskus leikkiä kivasti pienemmän kanssa ja yrittää tehdä asiat nuoremmalle lapselle sopivalla tavalla. Mutta varmasti hän ei jaksa sitä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että on lapselle vahingollista, että häntä rasitetaan pienestä asti älyllisillä tetävillä. Vanhemmat haluaa "kehittää" lasta ja siksi tarjoamansa tehtävät ovat koko ajan vaikeampia. Jos eivät olisi niin silloin vanhemman näkökulmasta katsottuna lapsi polkisi paikoillaan.
Minä väitän että lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia. Ei lasta stressaavia yhä uusia ja uusia tehtäviä. Lapsi laitetaan pienestä asti samaan tilanteeseen, kuin työpaikoilla on nykyään. Pöytä täynnä tekemätöntä työtä. Mitä enemmän ponnistelee, niin vastaavasti tulee uutta tehtävää tilalle.
Tämä ei voi olla lapselle hyväksi
Tässä oli kai enemmän kyse siitä, että lapsi itse haluaa tehdä häntä kiinnostavia, "älyllisesti vaativia" asioita. Nyt ei ole kyse siitä, että kunnianhimoinen vanhempi painostaa ja tuuppaa lastaan väärälle kehitystasolle. Se, että tulee jllain lailla toimeen muiden ihmisten kanssa, on tärkeä osa elämää - myös sitä on hyvä jossain määrin opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kehumista, jos kerran on häirikkö. ADHD.
Höpsis. Ajattele jos itse joutuisit olemaan kaiken hereilläoloajan ryhmässä, jossa vain opetellaan lukemaan vaikka sinä osaat jo lukea. Alkaisit sinäkin ennen pitkää häiriköimään.
Tilannetta voi verrata tilanteeseen, että nk normaalilapsi käy koulua, jossa on vain kehitysvammaisia lapsia. Koulun kaikki opetus on suunniteltu heikosti oppivia ja hitaasti oppivia varten. Oppimäärä on hyvin suppea. Opettaja opettaa samoja asioita päivästä toiseen, viikkoja ja kuukausia...
Viisivuotiaat eivät vielä opiskele mitään. He piirtävät, värittävät, ompelevat, leikkaavat saksilla, liimaavat ja pujottelevat helmiä. Rajana on oma taitotaso ja mielikuvitus.
Jos minä saisin päivät pitkät piirtää ja tehdä käsitöitä omaan tahtiini, en tosiaankaan turhautuisi vaikka vieressä kehitysvammainen tekisi omia askarteluja omalla taitotasollaan.
Sinä oletkin sinä. Meitä on moneen junaan.
Niinhän meitä on. Vaikka olin aikainen lukija minäkin, on minulla aina ollut mielikuvitus. Jos on kirjoja tai piirustuspaperia, ei minun tarvitse koskaan häiriköidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kehumista, jos kerran on häirikkö. ADHD.
Höpsis. Ajattele jos itse joutuisit olemaan kaiken hereilläoloajan ryhmässä, jossa vain opetellaan lukemaan vaikka sinä osaat jo lukea. Alkaisit sinäkin ennen pitkää häiriköimään.
Tilannetta voi verrata tilanteeseen, että nk normaalilapsi käy koulua, jossa on vain kehitysvammaisia lapsia. Koulun kaikki opetus on suunniteltu heikosti oppivia ja hitaasti oppivia varten. Oppimäärä on hyvin suppea. Opettaja opettaa samoja asioita päivästä toiseen, viikkoja ja kuukausia...
Viisivuotiaat eivät vielä opiskele mitään. He piirtävät, värittävät, ompelevat, leikkaavat saksilla, liimaavat ja pujottelevat helmiä. Rajana on oma taitotaso ja mielikuvitus.
Jos minä saisin päivät pitkät piirtää ja tehdä käsitöitä omaan tahtiini, en tosiaankaan turhautuisi vaikka vieressä kehitysvammainen tekisi omia askarteluja omalla taitotasollaan.
Sinä oletkin sinä. Meitä on moneen junaan.
Niinhän meitä on. Vaikka olin aikainen lukija minäkin, on minulla aina ollut mielikuvitus. Jos on kirjoja tai piirustuspaperia, ei minun tarvitse koskaan häiriköidä.
Olet todennäköisesti myös tempperamentiltasi erilainen milloin omiin oloihin vetäytyminen ja siellä rauhallisesti puuhaileminen on sinulle luonnollista eikä jotain mitä pitäisi opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että on lapselle vahingollista, että häntä rasitetaan pienestä asti älyllisillä tetävillä. Vanhemmat haluaa "kehittää" lasta ja siksi tarjoamansa tehtävät ovat koko ajan vaikeampia. Jos eivät olisi niin silloin vanhemman näkökulmasta katsottuna lapsi polkisi paikoillaan.
Minä väitän että lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia. Ei lasta stressaavia yhä uusia ja uusia tehtäviä. Lapsi laitetaan pienestä asti samaan tilanteeseen, kuin työpaikoilla on nykyään. Pöytä täynnä tekemätöntä työtä. Mitä enemmän ponnistelee, niin vastaavasti tulee uutta tehtävää tilalle.
Tämä ei voi olla lapselle hyväksi
Tässä oli kai enemmän kyse siitä, että lapsi itse haluaa tehdä häntä kiinnostavia, "älyllisesti vaativia" asioita. Nyt ei ole kyse siitä, että kunnianhimoinen vanhempi painostaa ja tuuppaa lastaan väärälle kehitystasolle. Se, että tulee jllain lailla toimeen muiden ihmisten kanssa, on tärkeä osa elämää - myös sitä on hyvä jossain määrin opetella.
Kyllä lapsi vain tuppaa tekemään niitä asioita, joista vanhemmat häntä kiittelevät ja kehuvat. Siksi olisikin tärkeää, että kaikki vanhemmat kehuisivat lapsiaan mieluummin yrittämisestä tai luovuudesta kuin ikätason ylittävistä suorituksista ja älykkyydestä.
Ap vaikuttaa jämähtäneen ajatukseen, että hänen lapsensa on älykäs. Ei siinä mitään, voi hyvin ollakin. Mutta entä jos lapsi ei enää yläkouluiässä olekaan yhtään tavallista tallaajaa kummempi, vaikka olisi saanut miten vaativia tehtäviä koko ajan? Se ei ole helppo paikka lapselle eikä vanhemmalle.
Siksi pitäisi tukea lapsen luovuutta, resilienssiä, huumoria. Sellaisia taitoja, joilla voi oppia koko ikänsä ja ylittää oman itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei ole yhteydessä häiriköintiin lapsiryhmissä.
Älykkäät lapset päinvastoin osaavat useammin odottaa tarpeidensa kanssa kuin vähemmän älykkäät lapset, jotka purkavat turhautumistaan useammin riehumalla ja häiriköimällä.
AP:n lapsi kuitenkin on kiistatta älykäs, jos kerran osaa lukea, tekee ikätasoista paljon vaikeampia tehtäväkirjoja, kasaa tuhannen palan palapelejä ja rakentaa ikätasoa paljon vaikeampia lego-ohjeita. Ei hän varmaan nero ole, muttei AP niin väittänytkään. Eikä AP väittänyt että hölmöily johtuisi älykkyydestä. Vaan sanoi vain, että lapsi turhautuu hoidossa koska ei saa siellä mitään älyllisiä haasteita. Minusta ratkaisu olisi, että hoitopaikka tarjoaisi niitä.
Hoitopaikassa ei selvästi ole resursseja tai kykyä tai voimia toimia kyseisen lapsen parhaaksi. Paljonkohan tällaisia lapsia Suomessa on? Kotona, päiväkodissa ja koulussa? Paljonkohan menee hukkaan mahdollisia kykyjä, kun heille ei ole tukea? Lapsuus ja nuoruus on nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kehumista, jos kerran on häirikkö. ADHD.
Höpsis. Ajattele jos itse joutuisit olemaan kaiken hereilläoloajan ryhmässä, jossa vain opetellaan lukemaan vaikka sinä osaat jo lukea. Alkaisit sinäkin ennen pitkää häiriköimään.
Tilannetta voi verrata tilanteeseen, että nk normaalilapsi käy koulua, jossa on vain kehitysvammaisia lapsia. Koulun kaikki opetus on suunniteltu heikosti oppivia ja hitaasti oppivia varten. Oppimäärä on hyvin suppea. Opettaja opettaa samoja asioita päivästä toiseen, viikkoja ja kuukausia...
Viisivuotiaat eivät vielä opiskele mitään. He piirtävät, värittävät, ompelevat, leikkaavat saksilla, liimaavat ja pujottelevat helmiä. Rajana on oma taitotaso ja mielikuvitus.
Jos minä saisin päivät pitkät piirtää ja tehdä käsitöitä omaan tahtiini, en tosiaankaan turhautuisi vaikka vieressä kehitysvammainen tekisi omia askarteluja omalla taitotasollaan.
Sinä oletkin sinä. Meitä on moneen junaan.
Niinhän meitä on. Vaikka olin aikainen lukija minäkin, on minulla aina ollut mielikuvitus. Jos on kirjoja tai piirustuspaperia, ei minun tarvitse koskaan häiriköidä.
Olet todennäköisesti myös tempperamentiltasi erilainen milloin omiin oloihin vetäytyminen ja siellä rauhallisesti puuhaileminen on sinulle luonnollista eikä jotain mitä pitäisi opetella.
Mutta jos ihmisellä on ongelmia oman temperamenttinsa kanssa, eihän se ole toisten ihmisten tai heidän heikkoutensa vika. Tässä menevät nyt puurot ja vellit sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi oppii tuossa kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Niistä on paljon hyötyä.
S
t.
Jos tuo on perusongelma hoidossa, niin eikö sinne voi vain viedä sitä 1000 palan palapeliä? Jos lapsi kuitenkin viihtyy ulkoillessa muiden kanssa ja pärjää sosiaalisesti ok, niin sisätiloissa vapaan puuhastelun hetkissä voisi tehdä niitä omia palapelejään?
Ai omilla rahoilla ostaisit pelin? Missä niitä tekee rauhassa kun on jopa 1v joukoissa.
Meneppä ja pyydä johtajalta apuja juttuihin.
Onko perheellä mahdollisuus, että toinen vanhempi jää kotiin lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita se isän kanssa rassaamaan sitä auton moottoria. Ehkä siinä ei turhaudu, kun kaikkea nippeliä, mutteria saa duunata.
Lapsen isä ei rassaa auton moottoria koskaan, hän ei ole mitenkään käytännönläheinen ihminen. En tosin minäkään. Ap
Voi ei! Kuulostaa aivan omilta vanhemmiltani. Olisi kyllä hyvä olla samankaltaisen lahjakkuusprofiilin omaava aikuinen saatavilla.
Mielestäni kannattaisi keskustella lapsen kanssa ihan kuin ihminen ihmiselle, että mikä siellä hoitopaikassa mättää kun täytyy huonosti käyttäytyä? Ja että jos siellä alkaa jokin asia ärsyttämään, niin mitä silloin voisi itse tehdä, että tilanteesta pääsisi "kuivin jaloin" kantavalle maalle.
Hoitopaikan henkilökunnan kanssa rakentava keskustelu, ja tarvittaessa uusi hoitopaikka. Oma lapsuusmuisto on se pakkonukuttaminen päiväkodissa, joka omalla kohdallani oli silkkaa kidutusta. Kun löytyi paikka missä sai leikkiä "hiljaisia leikkejä" sen aikaa kun muut nukkuivat, ratkesi samalla monta muutakin ongelmaa.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi oppii tuossa kärsivällisyyttä ja nöyryyttä. Niistä on paljon hyötyä.
S
t.
Jos tuo on perusongelma hoidossa, niin eikö sinne voi vain viedä sitä 1000 palan palapeliä? Jos lapsi kuitenkin viihtyy ulkoillessa muiden kanssa ja pärjää sosiaalisesti ok, niin sisätiloissa vapaan puuhastelun hetkissä voisi tehdä niitä omia palapelejään?
Ai omilla rahoilla ostaisit pelin? Missä niitä tekee rauhassa kun on jopa 1v joukoissa.
Meneppä ja pyydä johtajalta apuja juttuihin.
Onko perheellä mahdollisuus, että toinen vanhempi jää kotiin lapsen kanssa?
Päiväkotiryhmän kannalta varmaankin olisi hyvä, että häiritsijä ei olisi paikalla. Mutta lapselle itselleen tämä olisi karhunpalvelus.
Viskari-ikäisen tulisi jo opetella ryhmässä oloa, ettei koulussa tule vaikeuksia. Erityisyydet pyritään löytämään jo tuossa iässä, että päästään aikaisin kuntouttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole kehumista, jos kerran on häirikkö. ADHD.
Höpsis. Ajattele jos itse joutuisit olemaan kaiken hereilläoloajan ryhmässä, jossa vain opetellaan lukemaan vaikka sinä osaat jo lukea. Alkaisit sinäkin ennen pitkää häiriköimään.
Tilannetta voi verrata tilanteeseen, että nk normaalilapsi käy koulua, jossa on vain kehitysvammaisia lapsia. Koulun kaikki opetus on suunniteltu heikosti oppivia ja hitaasti oppivia varten. Oppimäärä on hyvin suppea. Opettaja opettaa samoja asioita päivästä toiseen, viikkoja ja kuukausia...
Viisivuotiaat eivät vielä opiskele mitään. He piirtävät, värittävät, ompelevat, leikkaavat saksilla, liimaavat ja pujottelevat helmiä. Rajana on oma taitotaso ja mielikuvitus.
Jos minä saisin päivät pitkät piirtää ja tehdä käsitöitä omaan tahtiini, en tosiaankaan turhautuisi vaikka vieressä kehitysvammainen tekisi omia askarteluja omalla taitotasollaan.
Sinä oletkin sinä. Meitä on moneen junaan.
Niinhän meitä on. Vaikka olin aikainen lukija minäkin, on minulla aina ollut mielikuvitus. Jos on kirjoja tai piirustuspaperia, ei minun tarvitse koskaan häiriköidä.
Olet todennäköisesti myös tempperamentiltasi erilainen milloin omiin oloihin vetäytyminen ja siellä rauhallisesti puuhaileminen on sinulle luonnollista eikä jotain mitä pitäisi opetella.
Mutta jos ihmisellä on ongelmia oman temperamenttinsa kanssa, eihän se ole toisten ihmisten tai heidän heikkoutensa vika. Tässä menevät nyt puurot ja vellit sekaisin.
Tarkoitus oli tuottaa lasta ymmärtäviä viestejä. Suurin osa meistä joutuu opettelemaan sosiaalisia taitoja vielä reippaasti aikuisenakin. AP:n lapsen järjestys taitojen opettelu voi tempperamentista johtuen olla erilainen kuin lapsilla keskimäärin. Jo pienistä lapsista näkee, kuka on luonnostaan kärsivällinen ja kuka ei, mutta kärsivällisyyttäkin voi opetella vanhetessaan ja yleensä elämä opettaa. En tiedä päteekö tämä juuri AP:n lapseen, mutta yleensä vilkkaat ja määrätietoiset lapset ovat myös niitä ketkä oppivat jo lapsena asettamaan rajoja sille miten heitä kohdellaan, osaavat sanoa muille tarpeen tullen "ei" eivätkä suostu muiden piioiksi ja rengeiksi. Näitä taitoja taas moni nelikymppinenkin vielä vasta hakee elämässään. Jokaisessa persoonallisuuspiirteessä on hyvät ja huobot puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys ei ole yhteydessä häiriköintiin lapsiryhmissä.
Älykkäät lapset päinvastoin osaavat useammin odottaa tarpeidensa kanssa kuin vähemmän älykkäät lapset, jotka purkavat turhautumistaan useammin riehumalla ja häiriköimällä.
AP:n lapsi kuitenkin on kiistatta älykäs, jos kerran osaa lukea, tekee ikätasoista paljon vaikeampia tehtäväkirjoja, kasaa tuhannen palan palapelejä ja rakentaa ikätasoa paljon vaikeampia lego-ohjeita. Ei hän varmaan nero ole, muttei AP niin väittänytkään. Eikä AP väittänyt että hölmöily johtuisi älykkyydestä. Vaan sanoi vain, että lapsi turhautuu hoidossa koska ei saa siellä mitään älyllisiä haasteita. Minusta ratkaisu olisi, että hoitopaikka tarjoaisi niitä.
Hoitopaikassa ei selvästi ole resursseja tai kykyä tai voimia toimia kyseisen lapsen parhaaksi. Paljonkohan tällaisia lapsia Suomessa on? Kotona, päiväkodissa ja koulussa? Paljonkohan menee hukkaan mahdollisia kykyjä, kun heille ei ole tukea? Lapsuus ja nuoruus on nyt.
Ehkäpä sille lapselle ei olekaan parasta kehittää edelleen niitä taitoja, joissa on ikäisiään edellä, jos on joissain muissa taidoissa ikäisiään jäljessä. Todennäköisesti lapselle olisi parasta kehittyä vähintään keskitasolle kaikissa asioissa ja sitten voi taas keskittyä vahvuuksiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että on lapselle vahingollista, että häntä rasitetaan pienestä asti älyllisillä tetävillä. Vanhemmat haluaa "kehittää" lasta ja siksi tarjoamansa tehtävät ovat koko ajan vaikeampia. Jos eivät olisi niin silloin vanhemman näkökulmasta katsottuna lapsi polkisi paikoillaan.
Minä väitän että lapsi tarvitsee onnistumisen kokemuksia. Ei lasta stressaavia yhä uusia ja uusia tehtäviä. Lapsi laitetaan pienestä asti samaan tilanteeseen, kuin työpaikoilla on nykyään. Pöytä täynnä tekemätöntä työtä. Mitä enemmän ponnistelee, niin vastaavasti tulee uutta tehtävää tilalle.
Tämä ei voi olla lapselle hyväksi
Tässä oli kai enemmän kyse siitä, että lapsi itse haluaa tehdä häntä kiinnostavia, "älyllisesti vaativia" asioita. Nyt ei ole kyse siitä, että kunnianhimoinen vanhempi painostaa ja tuuppaa lastaan väärälle kehitystasolle. Se, että tulee jllain lailla toimeen muiden ihmisten kanssa, on tärkeä osa elämää - myös sitä on hyvä jossain määrin opetella.
Kyllä lapsi vain tuppaa tekemään niitä asioita, joista vanhemmat häntä kiittelevät ja kehuvat. Siksi olisikin tärkeää, että kaikki vanhemmat kehuisivat lapsiaan mieluummin yrittämisestä tai luovuudesta kuin ikätason ylittävistä suorituksista ja älykkyydestä.
Ap vaikuttaa jämähtäneen ajatukseen, että hänen lapsensa on älykäs. Ei siinä mitään, voi hyvin ollakin. Mutta entä jos lapsi ei enää yläkouluiässä olekaan yhtään tavallista tallaajaa kummempi, vaikka olisi saanut miten vaativia tehtäviä koko ajan? Se ei ole helppo paikka lapselle eikä vanhemmalle.
Siksi pitäisi tukea lapsen luovuutta, resilienssiä, huumoria. Sellaisia taitoja, joilla voi oppia koko ikänsä ja ylittää oman itsensä.
Tämä. Minullekin tuli sellainen tunne, että vanhemmalla on mielestään käsissään joku erityislahjakkuus, joka on ymmärrettävästi mulqvisti, koska kaikki muut ikäisensä ovat niin tyhmiä. Hankkikaa aikuiset itsellenne laajempi sosiaalinen verkosto, niin yhtäkkiä nämä ongelmat asettuvat perspektiiviin. Huolimatta siitä, onko lapsenne oikeasti älykäs vai ei.
Alue: Aihe vapaa
Niin. Sitä ei voi itse valita, ikävä kyllä.