Kaapista tuleminen työelämässä

Vierailija kirjoitti:

"Kaapissa olevat" hmot ja lesbot tunnistaa hyvin siitä, että he puhuvat epämääräisin termein kuten kumppanistaan. Eräs jopa parisuhteestaan tarkoittaen sitä toista ihmistä, sanoi: "Muutin parisuhteeni kanssa Kuopiosta". Meinasin revetä siihen paikkaan :D.

Ja tuo kaapissa olo lainausmerkeissä, koska yleensä se kaappi on läpinäkyvä. Sitä voisi verrata hyvin keisarin uusiin vaatteisiin.

Ei tuo pidä paikkaansa. Minä olen naimisissa oleva perheellinen hetero, ja edellisessä työpaikassanikin puhuin tarkoituksella aina puolisosta, en vaimosta, koska en halunnut jakaa itsestäni yhtään ylimääräistä henkilökohtaista tietoa. En halunnut jakaa sitä ihmisille, joiden kanssa minulla ei ollut muuta yhteistä kuin sama työnantaja.

Eivät työ"kaverit" ole mitään kavereita tai ystäviä, joille kuuluisi mitään antaa itsestään tai avautua millään lailla.

En kertonut lapsestanikaan yhtään mitään, eivät edes tienneet asiasta ennen kuin yksi ex-kollega törmäsi minuun kun olin lasta ulkoiluttamassa vaunuilla ja hän sitten infosi entiselle "tiimille". Tuolloin en enää tuossa työpaikassa ollut. Ei jäänyt "tiimiä" ikävä.

Minusta missään työpaikassa ei tarvittaisi työkollegoista yhtään mitään henkilökohtaista infoa, ellei kyseinen info vaikuta jollain tavalla työn tekemiseen. Esimerkiksi on hyvä tietää, että "Pirjo" kuukahtaa pähkinöitä nähtyään anafylaktiseen shokkiin ja tarvitsee epipenin tai ambulanssireissun, ja esimiehen on hyvä tietää esim. lapsien sairastumisista jolloin työntekijä ei pääse töihin (mutta kollegoiden ei tarvitse lapsesta tietää).

Eli "kaapista tulijat" - älkää vaivautuko, ei kiinnosta suuntaan tai toiseen ellei jostain syystä homous ole olennainen osa työtehtäviä.

I´m the only gay in the village.

Vierailija kirjoitti:

Sulla taitaa olla vähän vaikeaa nyt? Toiset puhuvat kumppanin etunimen mainitsemisesta ja sinä ajattelet ruumiinaukkoihin työntymistä.

Sinä olet uponnut niin syvälle sateenkaarenväriseen kuplaasi ettei sinulla ole mitään kontaktipintaa reaalimaailmaan.

Jos haluat keskustella työpaikan kahvipöydästä siitä että olet lähdössä viikonloppuna Lontooseen poikaystäväsi kanssa ja haluat  tietää mitä siellä kannattaisi tehdä, asiassa EI OLE MITÄÄN SEKSUAALISTA

Minä vastaan sinulle täsmälleen samalla tavalla riippumatta siitä oletko 

a) tyttö

b) poika

c) mikä hattivattilaji just tällä viikolla onkaan se kaikkein suurinta somepöhinää aiheuttava

Käsittämätöntä ruikutusta siitä että ihan arkipäiväiset asiatkin muuttuvat muutamien mielikuvituksessa sukupuolisesta suuntautumisesta riippuvaiseksi jos pippeli ei käy pinpissä.

Vierailija kirjoitti:

AP voisi olla vaikka minun työtoverini, jonka epäilen olevan kaapissa.

Hän ei puhu yksityiselämästään juuri mitään. Hieman vanhemmistaan ja koirastaan. On hyvännäköinen mies. Pukeutuu hyvin. Koulutettu. Jostain käsittämättömästä syystä on sinkku.

On se niin kauheaa, etteivät kaikki halua parisuhdetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut lesbo/homo ystäviä vuosikymmeniä. Ei ole ongelma.

Mutta mikä olisi nykyaikana neutraali kysymys joltakin uudelta tuttavuudesta kysyä oletko naimisissa/onko sinulla puolisoa? Kysymys, joka ei oleta puolison olevan tiettyä sukupuolta? Ja johon toinen voi vastata (halutessaan) neutraalisti. Eli haluaisin tietää elääkö toinen parisuhteessa, mutta suhteen sukupuolella ei ole mulle merkitystä.

Varmaankin kysymys asumisesta ois kaikkein neutraalein. "Asutko yksin?"

Toinen jos ei niin kiinnosta miten vakava parisuhde on niin helppo ois kysyä "seurusteletko vai eleletkö sinkkuna?"

Asun yksin, sitoutuneessa erillissuhteessa kumppanini kanssa. Voisin toki vastata noin kysymykseen asumisesta. Neutraali se kysymys ei ole. Mutta ei pyrkimys neutraaliuteenkaan ole niin supertärkeää.

Tuo vastauksesi kyllä herättäisi paljon kysymyksiä. Kysyjä todennäköisesti ei ole koskaan kuullutkaan mistään erillisuhteesta ja miettisi, että mikä ihme se sellainen on, ja hyvin todennäköisesti myös kysyisi sitä, koska otit sen itse esille.

Kukaan ei ole kysynyt minulta koskaan, asunko yksin :) kysymys on minusta outo. Kuulostaa stalkkerimaiselta.

Mainitsen joskus, että kumppanini asuu kaupungissa X. Minä en muuta työni takia, kumppani lasten koulun takia, ainakaan vielä muutamaan vuoteen. Kukaan ei ole ihmetellyt.

No ei varmasti olekaan ihmetellyt, jos olet sen tuolla tavoin ymmärrettävästi kertonut. Sen sijaan erillissuhde on terminä sellainen, ettei sitä yleisesti tiedetä mikä se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surullista, että aihe pitää edelleen salata. 

Ystäväni suuntautuneisuutta mietittiin historian hämärissä 30 vuotta sitten. Minua aihe kiinnosti vain siksi, että hän oli mukava, erittäin hyvännäköinen ja hoikka. Kuvittelin löytäneeni elämäni miehen. 

Harmi, että hänellä oli jo elämänsä mies. :D

N

Ainakin suomessa oli jo vaihe jolloin homoseksuaalisuutta ei tarvinnut enää salailla. Sitten tuli pridevöyhötys joka palautti homovihan sellaiselle tasolle jollaista ei varmasti ole nähty sataan vuoteen.

Ehkä sinun maailmassasi. Ei minun. 

Minä käyn katsomassa Pride-paraatia Helsingissä, koska ihailen kauniita ja hoikkia miehiä. 

Minua ei häiritse yhtään, kuka rakastaa ketäkin. Hyvä, että ihmisillä on joku heitä rakastava elämässään.

N, hetero

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP voisi olla vaikka minun työtoverini, jonka epäilen olevan kaapissa.

Hän ei puhu yksityiselämästään juuri mitään. Hieman vanhemmistaan ja koirastaan. On hyvännäköinen mies. Pukeutuu hyvin. Koulutettu. Jostain käsittämättömästä syystä on sinkku.

On se niin kauheaa, etteivät kaikki halua parisuhdetta. 

Lisäys tähän. Tai hän saattaa olla suhteessa, mutta sinä et vain tiedä sitä. Kauheaa sekin, sinun kannaltasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kaapissa olevat" hmot ja lesbot tunnistaa hyvin siitä, että he puhuvat epämääräisin termein kuten kumppanistaan. Eräs jopa parisuhteestaan tarkoittaen sitä toista ihmistä, sanoi: "Muutin parisuhteeni kanssa Kuopiosta". Meinasin revetä siihen paikkaan :D.

Ja tuo kaapissa olo lainausmerkeissä, koska yleensä se kaappi on läpinäkyvä. Sitä voisi verrata hyvin keisarin uusiin vaatteisiin.

Tuohan on tapa viestiä, että "en leiki heteroa, mutta en halua myöskään puhua yksityiselämästäni, joten älkää kyselkö."

Jos he sanoisivat kumppaninsa sukupuolen suoraan, siitä luultavasti seuraisi kaikkea omituista, tai ainakin ihmettelyä. Siksi ymmärrän tuon "kumppanin" tai "puolison"  käytön noissa tilanteissa.

Kyllä toki. Ymmärrän minäkin. Mutta pointti oli se, että sitä kaappia ei usein ole kenellekään muulle kuin sille ihmiselle itselleen.

Riippuu ihan työyhteisöstä ja sen ihmisistä. Olen huomannut, että osa heteroista onmihan laput silmillä näissä asioissa. Vaikka tyyppi olisi miten stereotyyppinen tapaus tahansa, niin näillä ei hetero-oletus värähdä yhtään.

On toki näitäkin. Tiedän yhden juuri tällaisen tapauksen, joka ei tajunnut työkaverinsa homoutta ennen kuin tämä sanoi puolisonsa nimen. Kaikille muille se oli ollut päivän selvä asia jo vuoden päivät. Tämä sama "puusilmä" ei myöskään huomannut luonnostaan hyvin hoikan naisen raskautta vaikka maha pullotti jo selvästi paidan alta, taisi olla 6-7 kuulla. Toiset eivät näköjään vain kiinnitä mitään huomiota tällaisiin asioihin.

Meillä muu lounasporukka oli lähtenyt töihin ja juttelin vielä pöydässä vanhemman miehen kanssa. Hän pohti ääneen jotain aiemmasta keskustelusta pöydässä, että olikohan se Pekka tyttöystävän kanssa siellä tms. Siinä kohtaa repesin mielessäni, että kuvitteleeko se todella, että Pekalla olisi tyttöystävä. Niin ilmiselvän stereotyyppinen homo, että ei mitään rajaa.

Onkohan paikkakuntakohtaista tämä pelko? Olen helsinkiläinen, joka asunut myös Tampereella. Molemmissa kaupungeissa tunnen lukuisia homoseksuaaleja ja sukupuolivähemmistöjen edustajiakin, itse olen hetero. Kaikki tuntuvat olevan sinut itsensä ja muut ovat sinut heidän kanssaan. Jos tosiaan kertoo kumppanistaan etunimellä, niin sehän on sitten sen häpeä, joka suhtautuu huonosti. Mutta itse en tosiaan ole nähnyt tätä huonosti suhtautumista tai kuullut kokemuksia kavereitani tai tutuiltani. Ehkä isojen kaupunkien hienous.

Työkaverini (mies) loukkaantui, kun kertoi olevansa poikaystävänsä kanssa lähdössä matkalle Thaimaaseen.

Ja minä kysyin, onko hän ennen käynyt Thaimaassa ja missä päin.

Kuulin myöhemmin toiselta työkaverilta, että olen "estynyt" ja enkä pysty hyväksymään kyseisen henkilön seksuaalista suuntautumista.

no ihan silleen että jos puheeksi tulee vapaa-ajan puuhat niin oon sanonut että "kirsi-leenan eli mun tyttöystävän kanssa tehtiin sitä ja tätä". ei siitä ole edes herännyt keskustelua sen enempää. joku voi ehkä kohottaa kulmia jos tuli yllätyksenä. homoseksuaalisuus on tunnettu asia täällä suomessa, jopa arkipäiväinen. olen useissa eri työyhteisöissä "tullut kaapista" tällä tavalla niin vanhoille kuin nuorille, eikä ketään kiinnosta sen enempää kuin jos puhuisin miehestäni. siitä ei todennäköisesti seuraa yhtään mitään jos kerrot.

jos ilmapiiri on yleisesti huono niin älä tietenkään rupea avautumaan yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan paikkakuntakohtaista tämä pelko? Olen helsinkiläinen, joka asunut myös Tampereella. Molemmissa kaupungeissa tunnen lukuisia homoseksuaaleja ja sukupuolivähemmistöjen edustajiakin, itse olen hetero. Kaikki tuntuvat olevan sinut itsensä ja muut ovat sinut heidän kanssaan. Jos tosiaan kertoo kumppanistaan etunimellä, niin sehän on sitten sen häpeä, joka suhtautuu huonosti. Mutta itse en tosiaan ole nähnyt tätä huonosti suhtautumista tai kuullut kokemuksia kavereitani tai tutuiltani. Ehkä isojen kaupunkien hienous.

Samanlainen kokemus minullakin on. Olen tamperelainen, mutta käyn nykyään töissä Helsingissä ja kummankin kaupungin työpaikoilla on ollut varsin liberaali ilmapiiri.

Täytyy kuitenkin muistaa, että me tarkastelemme tätä asiaa vain niiden ihmisten kautta, jotka ovat avoimesti pihalla kaapista. Kumpikaan meistä, tai kukaan mukaan ei päältä päin kuka on kaapissa oleva seksuaalivähemmistön edustaja. Jollekin se kaapista tulo voi olla vaikeaa esim. huonoista menneisyydenkokemuksista tai kasvuympäristöstä johtuen, vaikka työpaikka olisi kuinka moderni arvoiltaan.

Meilletuli tuli uusi työntekijä, nuorehko mies pari vuotta sitten ja tuli puhe parisuhteista ja puolisoista jne.

Tämä mies sanoi että ei, ei hänellä ole naisystävää mutta miesystävä on. 

95%  porukasta ei reagoinut siihen mitenkään, asia selvä, mutta se tietty pieni piiri tietysti alkoi selän takana pitää omaa irvimistään. 

Tämä mies on erittäin pidetty työkaveri, ja valtaosa edelleen suhtautuu häneen kuten pitääkin: ihmisenä ja työkaverina. On niin paljon fiksu ja omaa terveen itsetunnon niin ettei anna sen tietyn porukan irvistelyn vaikuttaa mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin idioottina työkaveria joka alkais kertomaan seksuaalisesta suuntautumisestaan

Ai niin kuin seuraavia keskustelunkatkelmia kahvihuoneessa:

Työkaverisi Matti: Käytiin Berliinissä Saijan kanssa.

Työkaverisi Hanna: Mentiin Riikan kanssa naimisiin ja käytiin häämatkalla Pariisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla taitaa olla vähän vaikeaa nyt? Toiset puhuvat kumppanin etunimen mainitsemisesta ja sinä ajattelet ruumiinaukkoihin työntymistä.

Sinä olet uponnut niin syvälle sateenkaarenväriseen kuplaasi ettei sinulla ole mitään kontaktipintaa reaalimaailmaan.

Jos haluat keskustella työpaikan kahvipöydästä siitä että olet lähdössä viikonloppuna Lontooseen poikaystäväsi kanssa ja haluat  tietää mitä siellä kannattaisi tehdä, asiassa EI OLE MITÄÄN SEKSUAALISTA

Minä vastaan sinulle täsmälleen samalla tavalla riippumatta siitä oletko 

a) tyttö

b) poika

c) mikä hattivattilaji just tällä viikolla onkaan se kaikkein suurinta somepöhinää aiheuttava

Käsittämätöntä ruikutusta siitä että ihan arkipäiväiset asiatkin muuttuvat muutamien mielikuvituksessa sukupuolisesta suuntautumisesta riippuvaiseksi jos pippeli ei käy pinpissä.

Väkivaltainen viestisi kertoo itsessään, että ongelma on yhä suuri.

Opiskeluaikana oli helppo olla kaapista ulkona, yliopistoympäristö on kuitenkin sen verran vapaamielinen. Nyt työelämään hiljattain siirryttyäni en ole vielä ilmaissut mitenkään olevani homo, vaikka sitä saattaa joku puhetavasta tai elekielestä tai varmaan pukeutumisestakin aavistella.

Edellisessä työpaikassa oli helppoa olla oma itsensä. koska molemmat esimiehet olivat avoimesti homoja. Olen samalla alalla edelleen, mutta eri työpaikassa ja vaikka luulenkin työkavereiden olevan melko avarakatseisia mm. siksi, että meillä on paljon ulkomaalaisia työntekijöitä, eivätkä he joudu sietämään syrjintää tai rasismia työporukan puolesta. Vain yksi työkaveri on koko urallani kysynyt "Onko sinulla sitten miesystävää?" ja vastasin ihan rehellisesti, että semmoinen kyllä löytyy. Se joka osaa kysyä asiallisesti, yleensä myös suhtautuu asiaan hyvin arkipäiväisesti. En itse kysele henkilökohtaisista aiheista, jos työkaveri ei itse aloita kertomaan.

Oma-aloitteisesti en yksityiselämästäni kerro, koska en jaksa sitä, miten etenkin miesten ja vanhempien naisten oleminen muuttuu aivan omituiseksi. Leikitään kuin ei olisi ongelmaa, mutta on niin vaikeaa olla kaverina kokoajan. Säästän sitten kaikki tältä vaivautumiselta pysymällä kaapissa. Tähän on tottunut, vaikka ei se mukavaakaan ole. Tyttöystäväuteluihin vastaan rehellisesti, että ei ole tyttöystävää ja viihdyn ihan hyvin ilman jatkossakin. Sinkuksi en itseäni valehtele, mutta usein kaikki minut sinkuksi olettavat tuon vastauksen jälkeen. En lähde korjaamaan asiaa ihmisille, jotka eivät jää elämääni, kun perävalot minusta vihdoin näkyvät.

Muut kertovat perhejutuistaan ja mitä ovat tehneet yhdessä kumppaninsa kanssa. Minä puhun siitä, kun käyn keskustassa ostoksilla tai hankin uuden sohvan, joten minulta ei hirveästi juttua irtoa omasta elämästäni. Rakkauselämäni on ja pysyy piilossa, vaikkei se mukavalta tunnukaan. Vähemmän mukavalta silti tuntuisi joutua kiusatuksi työpaikalla vain siksi, että satun rakastamaan miestä. Heterot eivät oikeasti useinkaan ymmärrä, ettemme monessakaan paikassa voi puhua avoimesti tai olla täysin oma itsemme vielä nykypäivänäkään riskeeraamatta työpaikkaa tai koulua. Yleisesti ottaen ihmiset ovat jo hyvinkin suvaitsevaisia, mutta paljon täytyy vielä tapahtua.

Meitä homoja on ihan varmasti joka työpaikalla, missä on enemmän työntekijöitä.

Tilanne oli parempi joskus kymmenen vuotta sitten. Nyt ilmapiiri on vihamielinen ja raaka, kun ihmisiä lietsotaan toisiaan vastaan. Ilmiö on kaikkialla länsimaissa, Suomessa sitä edustaa persut.

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä työpaikassa oli helppoa olla oma itsensä. koska molemmat esimiehet olivat avoimesti homoja. Olen samalla alalla edelleen, mutta eri työpaikassa ja vaikka luulenkin työkavereiden olevan melko avarakatseisia mm. siksi, että meillä on paljon ulkomaalaisia työntekijöitä, eivätkä he joudu sietämään syrjintää tai rasismia työporukan puolesta. Vain yksi työkaveri on koko urallani kysynyt "Onko sinulla sitten miesystävää?" ja vastasin ihan rehellisesti, että semmoinen kyllä löytyy. Se joka osaa kysyä asiallisesti, yleensä myös suhtautuu asiaan hyvin arkipäiväisesti. En itse kysele henkilökohtaisista aiheista, jos työkaveri ei itse aloita kertomaan.

Oma-aloitteisesti en yksityiselämästäni kerro, koska en jaksa sitä, miten etenkin miesten ja vanhempien naisten oleminen muuttuu aivan omituiseksi. Leikitään kuin ei olisi ongelmaa, mutta on niin vaikeaa olla kaverina kokoajan. Säästän sitten kaikki tältä vaivautumiselta pysymällä kaapissa. Tähän on tottunut, vaikka ei se mukavaakaan ole. Tyttöystäväuteluihin vastaan rehellisesti, että ei ole tyttöystävää ja viihdyn ihan hyvin ilman jatkossakin. Sinkuksi en itseäni valehtele, mutta usein kaikki minut sinkuksi olettavat tuon vastauksen jälkeen. En lähde korjaamaan asiaa ihmisille, jotka eivät jää elämääni, kun perävalot minusta vihdoin näkyvät.

Muut kertovat perhejutuistaan ja mitä ovat tehneet yhdessä kumppaninsa kanssa. Minä puhun siitä, kun käyn keskustassa ostoksilla tai hankin uuden sohvan, joten minulta ei hirveästi juttua irtoa omasta elämästäni. Rakkauselämäni on ja pysyy piilossa, vaikkei se mukavalta tunnukaan. Vähemmän mukavalta silti tuntuisi joutua kiusatuksi työpaikalla vain siksi, että satun rakastamaan miestä. Heterot eivät oikeasti useinkaan ymmärrä, ettemme monessakaan paikassa voi puhua avoimesti tai olla täysin oma itsemme vielä nykypäivänäkään riskeeraamatta työpaikkaa tai koulua. Yleisesti ottaen ihmiset ovat jo hyvinkin suvaitsevaisia, mutta paljon täytyy vielä tapahtua.

Meitä homoja on ihan varmasti joka työpaikalla, missä on enemmän työntekijöitä.

Hyvä ja perusteellinen kuvaus, joka olisi voinut olla lähes suoraan omalta näppäimistöltä. Itseäni ärsyttää juuri tuo tarkka tasapainoilu sen suhteen mitä puhun lomamatkoista ja viikonlopun vietosta. Meillä yleensä ihmiset juttelee aika paljon ja itsekin olen sosiaalinen tapaus.

Olen ajatellut täysin samalla tavalla, että on pienempi paha jättää asioita kertomatta ja tasapainoilla puhumisessa kuin se, mitä avoimuudesta voi seurata. Kaiken muun mahdollisen sosiaalisen harmin lisäksi olen myös pelännyt, että vaikuttaisiko kaapista tuleminen vaikka urakehitykseen. Kallistuukoo valinta jonkin roolin suhteen toiseen ihmisiin _jolla ei ole tälläista haastetta_. Monessa konservatiivisessa, vastuullisessa ja yritystä edustavassa tehtävässä mietitään monia tekijöitä ihmisiä valittaessa.

Yksi rasittava ongelma kaapista tulemisessa on se, että ilmoituksen päiväys vanhenee. Aina kun kohtaat uusia ihmisiä tai menet uuteen työpaikkaan, harrastukseen jne, olet jälleen takaisin siellä kaapissa. Ja taas on edessä sama miettiminen, miten pitää olla.