Lue keskustelun säännöt.
Kaapista tuleminen työelämässä
03.01.2023 |
Te joilla on kokemusta otsikon aiheesta, niin mielellään kuulisin kokemuksia. Ihan kaikenlaisia. Oletko itse tullut työpaikalla kaapista, millaisella alalla ja miten siihen suhtauduttiin? Oletko kokenut syrjintää tai jotain selän takana puhumisia?
Tai jos olet kaapissa, niin miksi?
Itse olen ajatellut, että en halua mitään leimoja otsaani, enkä sitä, että ihmiset alkaa ajatella kaikkia stereotypioita. Haluan, että mut tunnetaan oma itsenäni, ei jonkun näennäisen viiteryhmän edustajana. Enkä vaan halua työpaikalle mitään ylimääräistä.
Senhän riesan se kaapissa olo tuottaa, että aika vähän tulee puhuttua yksityisasioista ja aika tarkasti rajaten. Yllättävän fiksusti meillä kyllä toimiikin se, että ihmiset kertovat elämästään mitä kertovat eikä utele perheestä tai puolisoista, jos ei itse kerro.
Kommentit (173)
Homous on syntiä. Ei siitä kannata kylillä huudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut ja on työkaverina miehä jotka ovat avoimesti homoja. Ei kyllä tippaakaan kiinnosta kenenkään suuntautumiset oikeasti.
Mutta "trendikkäänä" ihmisenä olet kutienkin erittäin kiinnostunut homoseksuaaleista.
Nyt meni ohi... :D minkä minä sille voin jos minuun on helppo tutustua ja olla oma itsensä.
koijari sinä olet.
Työpaikalla on useita seksuaalivähemmistöön kuuluvia töissä ja asiakkaina. Osa mainitsee asiasta normaalinkeskustelun lomassa puhuen vaimosta/miehestä, josta käy ilmi suuntautuneisuus, kuka tahansa heterokin. Osa puhuu puolisosta tai kumppanista. Ei niihin ole kiinnitetty sen kummemmin huomiota, mutta joskus uusista ihmisistä huomaa, että heitä ensin jännittää sanoa se ääneen ja ovat samantien helpottuneita, kun asia ei herätä mitään reaktioita suuntaan tai toiseen. Itse asiassa jos asia olisi jollekin ongelma, niin sitä pidettäisiin kummallisena. Mutta on varmasti aloja, joissa suhtautuminen on vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut ja on työkaverina miehä jotka ovat avoimesti homoja. Ei kyllä tippaakaan kiinnosta kenenkään suuntautumiset oikeasti.
Mutta "trendikkäänä" ihmisenä olet kutienkin erittäin kiinnostunut homoseksuaaleista.
Nyt meni ohi... :D minkä minä sille voin jos minuun on helppo tutustua ja olla oma itsensä.
koijari sinä olet.
Näet sieluuni. Hitsit. :o
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö joku(t) on kaapissa 2023?
Valtaosa homoista on tänäkin päivänä kaapissa. Hyvin tässä ketjussakin tullut kokemukset esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Homous on syntiä. Ei siitä kannata kylillä huudella.
Syntiä on olla rakastamatta lähimmäistä kuin omaa itseä. Terv. Raamattua tunteva ateistihetero
Minulla on ollut lesbo/homo ystäviä vuosikymmeniä. Ei ole ongelma.
Mutta mikä olisi nykyaikana neutraali kysymys joltakin uudelta tuttavuudesta kysyä oletko naimisissa/onko sinulla puolisoa? Kysymys, joka ei oleta puolison olevan tiettyä sukupuolta? Ja johon toinen voi vastata (halutessaan) neutraalisti. Eli haluaisin tietää elääkö toinen parisuhteessa, mutta suhteen sukupuolella ei ole mulle merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä lukuisat "miksi töissä pitäisi puhua kumppanista tai lapsista, ei minua kiinnosta jne" kommentit.
Ei tule sitten mieleen, että ihmisiä ja työyhteisöjä on erilaisia. Joillekin on luontevaa keskustella työkavereiden kanssa myös osittain yksityiselämän asioita. Oma työyhteisöni esimerkiksi on kuin pieni perhe, jossa jaetaan myös yksityiselämän asioita.
Kai ne pärnäsen korjaamot yms sit on erilaisia, ole kokemusta kuin yli 200 henkilön työpaikoista
Meitä taitaa olla jo reilusti 2 000 henkilöä kun otetaan ulkomaiset tytäryhtiöt mukaan, mutta oma työyhteisöni, eli oma kuuden henkilön tiimi on kuin pieni perhe.
Tällä hetkellä yli 15000 työntekijää ja tiimissä 15 ympäri eurooppaa. Ei paljon ole tarvetta jakaa mitään yksityistä.
Ikään kuin sitä nyt muutenkaan tarvitsisi kaikkien kanssa olla tekemissä, edes työasioissa...
OhisAlkuvaiheissa kyllä kaikki kertoivat taustoistaa mutta ei mistään perheistä tms vaan työasioista.
Ranskalainen esimies piti kahdenkeskisen jutustelun ja siinä tuli kerrottua perheestä yms.
Juu, ihan varmasti. Ja kaikki uskoo, että kuuntelitte jokaisen 15000 esittelyn.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miesvaltaisessa työpaikassa tapa keksiä lempinimi uudelle työntekijälle ensimmäisten työpäivien aikana. Arvaa harmittaako Homoa, kun piti tuoda väkisin esiin suuntautumisensa?
Nyt se on kolmatta vuotta ollut Homo mutta työyhteisö on hyvä ja se ei ole siis mikään haukkumasana.
Olis pitäny omana tietonaan, niin saattais olla toisenlainen lempinimi.
Joo. Onpa tosi hyvä työyhteisö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monesti varsinkin miesporukassa oletetaan että kaikki on heteroita ja sitten joku alkaa purkamaan homovihaansa. En ole itse homo mutta vierestä katsonut korvien punoittelua.
Olen 34v mies ja en ole KOSKAAN kuullut kun joku miesporukassa purkaa homovihaansa. Ihan samassa saunassa ollaam homokavereidenkin kanssa käyty. Millä vuosituhannella elät?
Minä ainakin olen kuullut useammankin kerran, kun joku kertoo tarinaansa äijäporukassa ja sitten tulee se kohta kertomusta, että siellä oli jotain saa*anan hinureitakin pari kappaletta jne. jne. Meitä on ihan joka lähtöön eri porukoissa. Eikä näiden tarinoiden keskellä kovin paljon huvita omista asioista puhua.
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, että ne aiempien vuosien työkaverini, jotka ovat reippaasti ja itsevarmasti homoseksuaaleja, ovat stereotyyppisiä, esim. puhetapa feminiininen miehillä, naisilla lyhyt tukka, jätkämäisyys jne. Stereotyyppisempien homoseksuaalien on ilmeisesti sitten helpompi olla mitä ovat kuin muiden. 🤔 t. Hetero
Hienoa, että arvioit kohtaamisesi homoseksuaalien laatua :P
T. Ei-hetero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei J u m a l a u t a voisi kiinnostaa yhdenkään työkaverini seksuaalisuus enää tätä vähempää.
En halua kuulla sanaakaan niiden seksuaalisista mieltymyksistä tai suuntautumisesta koska olen niiden kanssa töissä enkä panosuhteessa
Seksillä ei ole pienintäkään tekemistä sen homman kanssa mitä ne on palkattu tekemään.
Jos olet kaapissa, punaniskainen umpihetero tai joku tuhansista itsekeksityistä hattivatti-sukupuolista pidä **TTU se omana tietonasi työpaikalla.
Eli siis teidän työpaikalla kukaan ei puhu vaimoistaan, lapsistaan, lomasuunnitelmistaan, viikonlopun vietostaa jne? Kaikissa työpaikoissa missä olen itse ollut, niin aina ihmiset puhuu missä vaimon kanssa kävivät jne. Ja siinä se tulee ihan tahtomattaan ilmi kuten täällä on moni rautalangasta vääntänyt.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lesbo/homo ystäviä vuosikymmeniä. Ei ole ongelma.
Mutta mikä olisi nykyaikana neutraali kysymys joltakin uudelta tuttavuudesta kysyä oletko naimisissa/onko sinulla puolisoa? Kysymys, joka ei oleta puolison olevan tiettyä sukupuolta? Ja johon toinen voi vastata (halutessaan) neutraalisti. Eli haluaisin tietää elääkö toinen parisuhteessa, mutta suhteen sukupuolella ei ole mulle merkitystä.
Varmaankin kysymys asumisesta ois kaikkein neutraalein. "Asutko yksin?"
Toinen jos ei niin kiinnosta miten vakava parisuhde on niin helppo ois kysyä "seurusteletko vai eleletkö sinkkuna?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lesbo/homo ystäviä vuosikymmeniä. Ei ole ongelma.
Mutta mikä olisi nykyaikana neutraali kysymys joltakin uudelta tuttavuudesta kysyä oletko naimisissa/onko sinulla puolisoa? Kysymys, joka ei oleta puolison olevan tiettyä sukupuolta? Ja johon toinen voi vastata (halutessaan) neutraalisti. Eli haluaisin tietää elääkö toinen parisuhteessa, mutta suhteen sukupuolella ei ole mulle merkitystä.
No, kumpikin mainitsemasi kysymys on neutraali. Voit kysyä myös, onko sinulla kumppani.
Kaikkihan eivät pidä kyselystä, mutta nuo nyt ovat ne kysymykset.
Hoitoalalla ainakin puolet miespuolisista työkavereista oli homoja, yksi bi. Kyllä sen näkee usein päällepäin. Joistain ollaan keskusteltu, että onkohan se ihan vai sekä että vai ollenkaan. Se on vain uteliaisuutta, ei muuta, ei sen pahempaa. Uteliaisuus on luonnollista. Osa miehistä puhui avoimesti kumppaneistaan nimellä, osa sanoi vain kumppani tai puoliso.
Ja kyllä sinne työyhteisöön pari lesboakin mahtui, nämä löysivät siellä toisensa.
Ja yksi sukupuolen vaihtaja oli kanssa.
Toisella alalla ollessani, miespuoliset esimiehet olivat keskenään parisuhteessa. Ja kyllähän heistäkin heti näki mitä olivat miehiään vaikka eivät sitä sanoneetkaan. Monet muuten tunnistaa jo puhelimessa, ihan äänestä ja puhetavasta ym.
Niin että ei kaapit niin uusi juttu enää nykypäivänä monilla työpaikoilla ole, ehkä ennemminkin vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lesbo/homo ystäviä vuosikymmeniä. Ei ole ongelma.
Mutta mikä olisi nykyaikana neutraali kysymys joltakin uudelta tuttavuudesta kysyä oletko naimisissa/onko sinulla puolisoa? Kysymys, joka ei oleta puolison olevan tiettyä sukupuolta? Ja johon toinen voi vastata (halutessaan) neutraalisti. Eli haluaisin tietää elääkö toinen parisuhteessa, mutta suhteen sukupuolella ei ole mulle merkitystä.
Varmaankin kysymys asumisesta ois kaikkein neutraalein. "Asutko yksin?"
Toinen jos ei niin kiinnosta miten vakava parisuhde on niin helppo ois kysyä "seurusteletko vai eleletkö sinkkuna?"
Asun yksin, sitoutuneessa erillissuhteessa kumppanini kanssa. Voisin toki vastata noin kysymykseen asumisesta. Neutraali se kysymys ei ole. Mutta ei pyrkimys neutraaliuteenkaan ole niin supertärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaapissa olevat" hmot ja lesbot tunnistaa hyvin siitä, että he puhuvat epämääräisin termein kuten kumppanistaan. Eräs jopa parisuhteestaan tarkoittaen sitä toista ihmistä, sanoi: "Muutin parisuhteeni kanssa Kuopiosta". Meinasin revetä siihen paikkaan :D.
Ja tuo kaapissa olo lainausmerkeissä, koska yleensä se kaappi on läpinäkyvä. Sitä voisi verrata hyvin keisarin uusiin vaatteisiin.Tuohan on tapa viestiä, että "en leiki heteroa, mutta en halua myöskään puhua yksityiselämästäni, joten älkää kyselkö."
Jos he sanoisivat kumppaninsa sukupuolen suoraan, siitä luultavasti seuraisi kaikkea omituista, tai ainakin ihmettelyä. Siksi ymmärrän tuon "kumppanin" tai "puolison" käytön noissa tilanteissa.
Kyllä toki. Ymmärrän minäkin. Mutta pointti oli se, että sitä kaappia ei usein ole kenellekään muulle kuin sille ihmiselle itselleen.
Riippuu ihan työyhteisöstä ja sen ihmisistä. Olen huomannut, että osa heteroista onmihan laput silmillä näissä asioissa. Vaikka tyyppi olisi miten stereotyyppinen tapaus tahansa, niin näillä ei hetero-oletus värähdä yhtään.
Ystävä on työelämässä pääasiassa kaapissa. Muutama todella läheinen, myös vapaa-ajalla ystäväksi muodostunut tietää samaa sukupuolta olevasta kumppanista ja nämä työkaverit on sellaisia että ennen kertomista ystäväni on ollut varma että ovat 100% luotettavia. Ystävä ei uskalla olla avoimesti oma itsensä työpaikalla koska on miesvaltaisella alalla jossa on paljon vanhoja vanhakantaisia miehiä töissä ja on nähnyt miten ovat kohdelleet kollegoja jotka ovat avoimesti kertoneet homoudestaan. On esim. savustettu ulos työpaikasta, ollut selkeää syrjintää jne. Valitettavasti vielä nykypäivänäkin on näitä jotka kuvittelee, että on jotenkin heiltä itseltään pois jos joku toinen saa olla yhdessä rakastamansa ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani homoseksuaalit, niin naiset, miehet kuin 1 muunsukupuolinen puhuvat "kumppanista". Siitä olen päätellyt seksuaalista suuntautumista (en tosin töissä vaan yliopistolla) ja tämä vahvistuu sitten vielä muutoinkin. Yllätys, että heterot tulevat tähän ketjuun pätemään. Minä heterona en ainakaan tule neuvomaan, "vähemmistöstressi" on todellisuutta.
Juuri näin, itseäni ärsytti todella paljon perustella loman tarvetta sillä, että _puoliso_ saa lomaa juuri kyseisellä viikolla. Samalla sitten tulin väkisin kaapista, kun ei kukaan hetero puhu puolisosta. Enkä todellakaan alkaisi valehtelemaan jostain vaimosta tai tyttöystävästä.
Tuntui todella ärsyttävältä, kun en ole halunnut asiaa tuoda esiin.
Siis miksi pitää perustella jotain loman tarvetta? Laitoin tänään hakemukset koko vuoden lomille ja katotaan saanko ne sitten haluamilleni ajoille, mutta ei minun tarvitse mitään perustella. Ei meillä kukaan perustele yhtikästä mitään. Kaikki laittaa lomahakemuksensa ja sitten katotaan miten niitä sumplitaan, jos tulee päällekkäyksiä.
Pointti oli, että piti perustella miksi tarvitsen loman juuri kyseiselle viikolle. Samalla tavalla moni perheellinen perustelee, loma-aikaansa sillä, että lapset on koulusta lomalla tiettynä aikana.
Kannattaa nyt muistaa, että työpaikoilla on loputtomasti erilaisia lomista sopimisen käytäntöjä alasta ja muista olosuhteista riippuen.
Nyt meni ohi... :D minkä minä sille voin jos minuun on helppo tutustua ja olla oma itsensä.