Lue keskustelun säännöt.
Kaapista tuleminen työelämässä
03.01.2023 |
Te joilla on kokemusta otsikon aiheesta, niin mielellään kuulisin kokemuksia. Ihan kaikenlaisia. Oletko itse tullut työpaikalla kaapista, millaisella alalla ja miten siihen suhtauduttiin? Oletko kokenut syrjintää tai jotain selän takana puhumisia?
Tai jos olet kaapissa, niin miksi?
Itse olen ajatellut, että en halua mitään leimoja otsaani, enkä sitä, että ihmiset alkaa ajatella kaikkia stereotypioita. Haluan, että mut tunnetaan oma itsenäni, ei jonkun näennäisen viiteryhmän edustajana. Enkä vaan halua työpaikalle mitään ylimääräistä.
Senhän riesan se kaapissa olo tuottaa, että aika vähän tulee puhuttua yksityisasioista ja aika tarkasti rajaten. Yllättävän fiksusti meillä kyllä toimiikin se, että ihmiset kertovat elämästään mitä kertovat eikä utele perheestä tai puolisoista, jos ei itse kerro.
Kommentit (173)
Mä sanon ihan luonnostaan mies tai puhun etunimellä tutuimpien kanssa. Jonkin sukupuolineutraalin termin käyttäminen tuntuisi todella oudolta ja teennäiseltä. Sellaisen käyttö myös etäännyttäisi mieheni ei vain puheessa ja keskustelukumppaniltani, mutta myös omassa mielessäni. Tuntuisi tosi ikävältä. Kukin päättäköön siis itse mitä termiä haluaa käyttää.
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä lukuisat "miksi töissä pitäisi puhua kumppanista tai lapsista, ei minua kiinnosta jne" kommentit.
Ei tule sitten mieleen, että ihmisiä ja työyhteisöjä on erilaisia. Joillekin on luontevaa keskustella työkavereiden kanssa myös osittain yksityiselämän asioita. Oma työyhteisöni esimerkiksi on kuin pieni perhe, jossa jaetaan myös yksityiselämän asioita.
Kai ne pärnäsen korjaamot yms sit on erilaisia, ole kokemusta kuin yli 200 henkilön työpaikoista
Meitä taitaa olla jo reilusti 2 000 henkilöä kun otetaan ulkomaiset tytäryhtiöt mukaan, mutta oma työyhteisöni, eli oma kuuden henkilön tiimi on kuin pieni perhe.
Tällä hetkellä yli 15000 työntekijää ja tiimissä 15 ympäri eurooppaa. Ei paljon ole tarvetta jakaa mitään yksityistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä ollenkaan. Miksi kaapissa pitää olla tai sieltä tulla? Jos sulla on vaimo, puhu vaimosta, jos poikaystävä, puhu poikaystävästä, jne. Muut tiedot tulee sitten sitä mukaa kun työkavereihin tutustuu paremmin. Ja ihmiset tietää yleensä vaikkette mitään kertoisikaan, että turha sitä on stressata.
Sä et taida olla ihminen, joka joutuu asiaa omakohtaisesti miettimään? Suvaitsevalle normi-heterolle asiat näyttäytyy ihan naiivin yksinkertaisina.
Mitäpä sitä miettimään. Ei sitä omaa seksuaalisuuttaan tarvitse jatkuvasti mainostaa toisille. Vai onko sinulla jokin pakottava tarve kertoa kaikille, että sinä et ole hetero?
Tämä mainostaminenhan menee näin:
- mitä teette lomalla?
- mennään kumppanini kanssa pohjoiseen.
- ai, menettekö miehesi kanssa laskettelemaan?
- kumppanini on nainen. Mennään Saaran kanssa vain mökkeilemään.
- hyi hele, miksi aina pitää mainostaa tuota homoilua ja lesboilua!
Miksi fantasioit tuollaisista keskusteluista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki tuntemani homoseksuaalit, niin naiset, miehet kuin 1 muunsukupuolinen puhuvat "kumppanista". Siitä olen päätellyt seksuaalista suuntautumista (en tosin töissä vaan yliopistolla) ja tämä vahvistuu sitten vielä muutoinkin. Yllätys, että heterot tulevat tähän ketjuun pätemään. Minä heterona en ainakaan tule neuvomaan, "vähemmistöstressi" on todellisuutta.
Juuri näin, itseäni ärsytti todella paljon perustella loman tarvetta sillä, että _puoliso_ saa lomaa juuri kyseisellä viikolla. Samalla sitten tulin väkisin kaapista, kun ei kukaan hetero puhu puolisosta. Enkä todellakaan alkaisi valehtelemaan jostain vaimosta tai tyttöystävästä.
Tuntui todella ärsyttävältä, kun en ole halunnut asiaa tuoda esiin.
Olen tästä syystä alkanut itse puhua miehestäni kumppanina tai puolisona: jotta vähemmistöihin kuuluvat ei joutuisi tuohon tilanteeseen mitä kuvailet. Se on musta hyvä tapa eikä keneltäkään pois.
N35
Minäkin sanon puoliso, vaikka olen heterosuhteessa. Ei olla naimisissa, niin sanan "vaimo" käyttäminen tuntuu oudolta, mutta suhdetta takana jo 14v niin tyttö/naisystäväkään ei tunnu enää luonnolliselta sanalta kuvata tilannetta.
M34
Miksi sä ylipäätään sanoisit vaimoksi ihmistä, joka ei ole sun vaimo?
No siksi kun tarvitsen sanan joka kuvaa vakavampaa suhdetta kuin naisystävä, myös puolisolla käsittääkseni tarkoitetaan usein naimisissa olevia henkilöitä, mutta käytän sitä silti. Jos se ärsyttää sinua niin en voi sille mitään.
Sanoinko sen ärsyttävän?
Jos sä et kestä kysymystä, niin en voi sille mitään.
Minulla on ollut ja on työkaverina miehä jotka ovat avoimesti homoja. Ei kyllä tippaakaan kiinnosta kenenkään suuntautumiset oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miesvaltaisessa työpaikassa tapa keksiä lempinimi uudelle työntekijälle ensimmäisten työpäivien aikana. Arvaa harmittaako Homoa, kun piti tuoda väkisin esiin suuntautumisensa?
Nyt se on kolmatta vuotta ollut Homo mutta työyhteisö on hyvä ja se ei ole siis mikään haukkumasana.
Olis pitäny omana tietonaan, niin saattais olla toisenlainen lempinimi.
Tuntuuko sinusta kurjalta olla Idari?
Hoida työt työelämässä ja sukupuoliasiat yöelämässä, niin on paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole osannut ajatellakkaan, että vielä nykyäänkin joku joutuu tuollaista pohtimaan.
Mulla kaveri tuli kaapista parikyt vuotta sitten muistaakseni toteamalla puhelimessa suunnilleen, että olen tyttökaverin luona enkä oikeen nyt ehdi jutella.
Mikään ei muuttunut meidän välillä.
Illanistujaisissa yksi kaverini esitteli toisen miehen vaimonsa poikakaveriksi (ja vähän omakseen myös). Mikään ei muuttunut kaverisuhteissa.
Töissä en tiedä montako homoa olisin tavannut mutta edellinen oli nuori mies joka ihan tavallisen keskustelun aikana kertoi näkevänsä illalla vielä poikakaveriaan. Ei vaikuttanut mitenkään hänen työkykyynsä, hyvä työntekijä ja työkaveri oli.
Luulin, että nykyään kaikki voisivat jo ihan luontevasti olla omia itsejään, ei toisia ihan oikeasti kauheesti kiinnosta mitä toisten makkareissa tapahtuu.
Terv. Keski-ikäistyvä kahden lapsen äiti naisvaltaiselta alalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä lukuisat "miksi töissä pitäisi puhua kumppanista tai lapsista, ei minua kiinnosta jne" kommentit.
Ei tule sitten mieleen, että ihmisiä ja työyhteisöjä on erilaisia. Joillekin on luontevaa keskustella työkavereiden kanssa myös osittain yksityiselämän asioita. Oma työyhteisöni esimerkiksi on kuin pieni perhe, jossa jaetaan myös yksityiselämän asioita.
Kai ne pärnäsen korjaamot yms sit on erilaisia, ole kokemusta kuin yli 200 henkilön työpaikoista
Meitä taitaa olla jo reilusti 2 000 henkilöä kun otetaan ulkomaiset tytäryhtiöt mukaan, mutta oma työyhteisöni, eli oma kuuden henkilön tiimi on kuin pieni perhe.
Tällä hetkellä yli 15000 työntekijää ja tiimissä 15 ympäri eurooppaa. Ei paljon ole tarvetta jakaa mitään yksityistä.
Ikään kuin sitä nyt muutenkaan tarvitsisi kaikkien kanssa olla tekemissä, edes työasioissa...
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista, että aihe pitää edelleen salata.
Ystäväni suuntautuneisuutta mietittiin historian hämärissä 30 vuotta sitten. Minua aihe kiinnosti vain siksi, että hän oli mukava, erittäin hyvännäköinen ja hoikka. Kuvittelin löytäneeni elämäni miehen.
Harmi, että hänellä oli jo elämänsä mies. :D
N
Ainakin suomessa oli jo vaihe jolloin homoseksuaalisuutta ei tarvinnut enää salailla. Sitten tuli pridevöyhötys joka palautti homovihan sellaiselle tasolle jollaista ei varmasti ole nähty sataan vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työyhteisössäni useita "kaapista tulleita". Heihin suhtaudutaan aivan samalla tavalla kuin muihinkin. He usein puhuvat puolisosta.
Miksi työpaikkasi vetää mielenterveyspotilaita puoleensa?
Ei kirjoittaja puhunut sinusta, vaan työkavereistaan, pösilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä lukuisat "miksi töissä pitäisi puhua kumppanista tai lapsista, ei minua kiinnosta jne" kommentit.
Ei tule sitten mieleen, että ihmisiä ja työyhteisöjä on erilaisia. Joillekin on luontevaa keskustella työkavereiden kanssa myös osittain yksityiselämän asioita. Oma työyhteisöni esimerkiksi on kuin pieni perhe, jossa jaetaan myös yksityiselämän asioita.
Kai ne pärnäsen korjaamot yms sit on erilaisia, ole kokemusta kuin yli 200 henkilön työpaikoista
Meitä taitaa olla jo reilusti 2 000 henkilöä kun otetaan ulkomaiset tytäryhtiöt mukaan, mutta oma työyhteisöni, eli oma kuuden henkilön tiimi on kuin pieni perhe.
Tällä hetkellä yli 15000 työntekijää ja tiimissä 15 ympäri eurooppaa. Ei paljon ole tarvetta jakaa mitään yksityistä.
Ikään kuin sitä nyt muutenkaan tarvitsisi kaikkien kanssa olla tekemissä, edes työasioissa...
Ohis
Alkuvaiheissa kyllä kaikki kertoivat taustoistaa mutta ei mistään perheistä tms vaan työasioista.
Ranskalainen esimies piti kahdenkeskisen jutustelun ja siinä tuli kerrottua perheestä yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä lukuisat "miksi töissä pitäisi puhua kumppanista tai lapsista, ei minua kiinnosta jne" kommentit.
Ei tule sitten mieleen, että ihmisiä ja työyhteisöjä on erilaisia. Joillekin on luontevaa keskustella työkavereiden kanssa myös osittain yksityiselämän asioita. Oma työyhteisöni esimerkiksi on kuin pieni perhe, jossa jaetaan myös yksityiselämän asioita.
Kai ne pärnäsen korjaamot yms sit on erilaisia, ole kokemusta kuin yli 200 henkilön työpaikoista
Meitä taitaa olla jo reilusti 2 000 henkilöä kun otetaan ulkomaiset tytäryhtiöt mukaan, mutta oma työyhteisöni, eli oma kuuden henkilön tiimi on kuin pieni perhe.
Tällä hetkellä yli 15000 työntekijää ja tiimissä 15 ympäri eurooppaa. Ei paljon ole tarvetta jakaa mitään yksityistä.
Niin, kuten sanoin, työyhteisöjä ja ihmisiä on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin töissä Eurooppalaisessa firmassa ja Suomen toiminnot siirrettiin organisaatiouudistuksen yhteydessä uuden Senior Vice Presidentin alaisuuteen.
Tämä kävi henkilökohtaisesti esittäytymässä Suomessa henkilökunnalle ja piti tunnin tiedotustilaisuuden.
Ensimmäisessä lauseessa tämä kertoi olevansa homo sekä onnellisessa suhteessa pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa jonka kanssa he suunnittelevat häitä ja käytti reilut viisi minuuttia esitelläkseen kuvien kera poikaystäväänsä, kotiaan, yhteistä kissaansa ja kertoili hääsuunnitelmistaan.
Vasta kun nämä oleellisimmat asiat oli käsitelty se muisti mainita parilla lauseella suht huuli pyöreänä tuijottavalle yleisölle työhön liittyvästä koulutuksestaan ja saavutuksistaan yrityksessä sekä toissijaisista jutskista kuten siitä miten Suomen organisaatio ja sen tehtävät tulevat jatkossa muuttumaan mutta näitä hän ei ollut vielä miettinyt ihan loppuun asti.
Kyllä tuosta esityksestä jäi vähän mällin maku suuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikki tietävät.
Uudelle ihmiselle mainitsen kumppanini etunimen jossain vaiheessa, kun se on luontevaa. Alani on aika vapaamielinen.
Tämä palsta on aika käsittämätön omasta kuplastani katsoen :D
Tää palsta on läpileikkaus ylipainoistem, työttömien ja äärifeministien maailmaan. Ei todellakaan otanta suomalaisesta yhteiskunnasta.
Tämä on se outo kupla, todellisuus on jossain tuolla ulkopuolella.Just näin. Lisäisin vielä, että täällä on yliedustettuna kouluttamattomat ja eronneet.
Voihan täällä olla koulutettujakin paljon mutta ei koulujen käynti automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen olisi vähääkään älykäs.
Älykkyys on sitä että osaa kyseenalaistaa myös omia päätelmiään ja muuttamaan mielipidettään uusien faktojen tullessa esiin, tähän en ole palstalla vielä koskaan törmännyt, päinvastoin.
Eri
Tämän kaltaisilla palstoilla on parasta, että käy heti hyökkääväksi jos on eri mieltä toisen kanssa, sillä vastapuolen ensimmäinen reaktio on kuitenkin aina aggressiivinen. Venäjätrolli ja rasictipersu ovat suosittuja yhden sanan argumentteja ainakin täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on työyhteisössäni useita "kaapista tulleita". Heihin suhtaudutaan aivan samalla tavalla kuin muihinkin. He usein puhuvat puolisosta.
Miksi työpaikkasi vetää mielenterveyspotilaita puoleensa?
Ei kirjoittaja puhunut sinusta, vaan työkavereistaan, pösilö.
Käytätkö huumeita? Minä nimittäin en kuule tekstiä toisin kuin sinä.
Ihmiset luulevat aina muiden olevan paljon kiinnostuneempia itsestään kuin mitä nämä oikeasti ovat. Luultavasti suurin osa viisi veisaa siitä, oletko kallellasi miehiin vai naisiin päin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sieltä kaapista pitäisi tulla? Miten se sinun työhösi liittyy?
Jos hän töissä arkistoalalla? Tosin eihän heterosinkuillakaan ole mitään tarvetta kertoa omasta seksielämästään työpaikalla. Voihan sitä puhua mm. politiikasta, urheilusta, päivän säästä ja muista arkisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut ja on työkaverina miehä jotka ovat avoimesti homoja. Ei kyllä tippaakaan kiinnosta kenenkään suuntautumiset oikeasti.
Mutta "trendikkäänä" ihmisenä olet kutienkin erittäin kiinnostunut homoseksuaaleista.
Sepolla oli paskat housussa koneessa ja myöhästyi kakkaongelmansa vuoksi - Finnair ei korvaa.
Tuota on nyt pitkän aikaa pohdittu iltapäivälehdessä.