Lue keskustelun säännöt.
Kaapista tuleminen työelämässä
03.01.2023 |
Te joilla on kokemusta otsikon aiheesta, niin mielellään kuulisin kokemuksia. Ihan kaikenlaisia. Oletko itse tullut työpaikalla kaapista, millaisella alalla ja miten siihen suhtauduttiin? Oletko kokenut syrjintää tai jotain selän takana puhumisia?
Tai jos olet kaapissa, niin miksi?
Itse olen ajatellut, että en halua mitään leimoja otsaani, enkä sitä, että ihmiset alkaa ajatella kaikkia stereotypioita. Haluan, että mut tunnetaan oma itsenäni, ei jonkun näennäisen viiteryhmän edustajana. Enkä vaan halua työpaikalle mitään ylimääräistä.
Senhän riesan se kaapissa olo tuottaa, että aika vähän tulee puhuttua yksityisasioista ja aika tarkasti rajaten. Yllättävän fiksusti meillä kyllä toimiikin se, että ihmiset kertovat elämästään mitä kertovat eikä utele perheestä tai puolisoista, jos ei itse kerro.
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lesbo/homo ystäviä vuosikymmeniä. Ei ole ongelma.
Mutta mikä olisi nykyaikana neutraali kysymys joltakin uudelta tuttavuudesta kysyä oletko naimisissa/onko sinulla puolisoa? Kysymys, joka ei oleta puolison olevan tiettyä sukupuolta? Ja johon toinen voi vastata (halutessaan) neutraalisti. Eli haluaisin tietää elääkö toinen parisuhteessa, mutta suhteen sukupuolella ei ole mulle merkitystä.
Varmaankin kysymys asumisesta ois kaikkein neutraalein. "Asutko yksin?"
Toinen jos ei niin kiinnosta miten vakava parisuhde on niin helppo ois kysyä "seurusteletko vai eleletkö sinkkuna?"Asun yksin, sitoutuneessa erillissuhteessa kumppanini kanssa. Voisin toki vastata noin kysymykseen asumisesta. Neutraali se kysymys ei ole. Mutta ei pyrkimys neutraaliuteenkaan ole niin supertärkeää.
Niin, en tiedä mitä vastauksesi tarkottaisi oikeasti mutta päättelisin tosta, että et ole naimisissa.
Sehän se oli se mitä haluttiin tietää.
Jos taas kaveri vastaisi, että en asu yksin, niin voisi tehdä jatkokysymyksen "oletko naimisissa?"
Itse en tiedä miksei sitä voisi ihan suoraan kysyä jos se kerran kiinnostaa. Nykyään vaan aika monet ei koskaan mene naimisiin vaikka olisivat ihan tosissaan yhdessä, että se onko naimisissa vai ei ei oikeen kerro ihmisestä mitään tarkempaa, ehkä pankissa voitaisiin asiaa pitää merkityksellisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sieltä kaapista pitäisi tulla? Miten se sinun työhösi liittyy?
Aivan, ja luultavasti kaikki jo tietävät muutenkin. Jos työpaikka ei ole pornokuvausta tms, niin jokainen voi pitää seksuaalielämänsä ihan omana tietonaan.
Pitäisikö kaikkien heteroidenkin ilmoittaa kaappinsa koko?
Kaikki heteromiehet kyllä ilmoittavat, että vaimo sitä ja vaimo tätä, ja jos siihen keskusteluun menet kertomaan, että aviomies sitä ja tätä, niin kiusaantuneeksi kyllä menee kaikki.
Heteronormi on niin tavanomainen, että te ette edes huomaa millä kaikilla tavoilla tuotte sitä esille.
Tämä on niin totta. Oma siskoni osoittaa tämän asian suhteen pientä, matalankynnyksen kansalaisaktivismia ja puhuu aina mahdollisimman sukupuolineutraalisti. Omasta aviomiehestään hän puhuu aina puolisona ja nykysessä työpaikassaan häntä pidetään automaattisesti homoseksuaalina :D
Myös minä olen solidaarisuudesta alkanut puhua vaimostani puolisona. Lapsia meillä ei olekaan, joten sekin lisännee vettä huhumyllyyn.
Ja sitten siinä käy niin, että ne työpaikan homot alkaa myös miettimään asiaa. Nimimerkillä hyvännäköinen kiinnostava tyyppi meillä puhui aina joskus kahvihuoneessa puolisosta ja minä aloin fantasioida, että onkohan se homo. Kuukausien päästä koitti pettymys, kun kuulin se olevankin naispuolinen. Joo, säälittävää ehkä haaveilla varatuista, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lesbo/homo ystäviä vuosikymmeniä. Ei ole ongelma.
Mutta mikä olisi nykyaikana neutraali kysymys joltakin uudelta tuttavuudesta kysyä oletko naimisissa/onko sinulla puolisoa? Kysymys, joka ei oleta puolison olevan tiettyä sukupuolta? Ja johon toinen voi vastata (halutessaan) neutraalisti. Eli haluaisin tietää elääkö toinen parisuhteessa, mutta suhteen sukupuolella ei ole mulle merkitystä.
Varmaankin kysymys asumisesta ois kaikkein neutraalein. "Asutko yksin?"
Toinen jos ei niin kiinnosta miten vakava parisuhde on niin helppo ois kysyä "seurusteletko vai eleletkö sinkkuna?"Asun yksin, sitoutuneessa erillissuhteessa kumppanini kanssa. Voisin toki vastata noin kysymykseen asumisesta. Neutraali se kysymys ei ole. Mutta ei pyrkimys neutraaliuteenkaan ole niin supertärkeää.
Niin, en tiedä mitä vastauksesi tarkottaisi oikeasti mutta päättelisin tosta, että et ole naimisissa.
Sehän se oli se mitä haluttiin tietää.
Jos taas kaveri vastaisi, että en asu yksin, niin voisi tehdä jatkokysymyksen "oletko naimisissa?"
Itse en tiedä miksei sitä voisi ihan suoraan kysyä jos se kerran kiinnostaa. Nykyään vaan aika monet ei koskaan mene naimisiin vaikka olisivat ihan tosissaan yhdessä, että se onko naimisissa vai ei ei oikeen kerro ihmisestä mitään tarkempaa, ehkä pankissa voitaisiin asiaa pitää merkityksellisenä.
Kysyjä haluaa tietää, onko toinen parisuhteessa. Näet sen itse hänen viestistään. Lihavoin.
Sinänsä kiinnostavaa, että erillään asuminen on sinulle noin tuntematon konsepti.
Heterona sanoisin, että minusta se, että työkaveri kutsuisi kumppaniaan nimeltä on yksinkertaisin tapa tulla kaapista. Ei mitään sen erikoisempaa. Tsemppiä. <3
Vierailija kirjoitti:
En ole osannut ajatellakkaan, että vielä nykyäänkin joku joutuu tuollaista pohtimaan.
Mulla kaveri tuli kaapista parikyt vuotta sitten muistaakseni toteamalla puhelimessa suunnilleen, että olen tyttökaverin luona enkä oikeen nyt ehdi jutella.
Mikään ei muuttunut meidän välillä.
Illanistujaisissa yksi kaverini esitteli toisen miehen vaimonsa poikakaveriksi (ja vähän omakseen myös). Mikään ei muuttunut kaverisuhteissa.Töissä en tiedä montako homoa olisin tavannut mutta edellinen oli nuori mies joka ihan tavallisen keskustelun aikana kertoi näkevänsä illalla vielä poikakaveriaan. Ei vaikuttanut mitenkään hänen työkykyynsä, hyvä työntekijä ja työkaveri oli.
Luulin, että nykyään kaikki voisivat jo ihan luontevasti olla omia itsejään, ei toisia ihan oikeasti kauheesti kiinnosta mitä toisten makkareissa tapahtuu.
Terv. Keski-ikäistyvä kahden lapsen äiti naisvaltaiselta alalta.
Niinpä, meitä ihmisiä ja työpaikkoja on moneen lähtöön. Erityisesti tuo mainintasi, että olet naisvaltaisella alalla vaikuttaa varmasti kokemuksiisi ja näkökulmaasi. Miesvaltaisilla aloilla kulttuuri ei välttämättä ole ihan samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kerron työkaveristani. Hän puhui ja puhuu edelleen ihan avoimesti kumppanistaan ja käytti tästä aina nimitystä kumppani/puoliso/avokki tai lempinimeä, joka on tasoa Kassu. Jutut oli aivan tavallisia tyyliin Käytiin Kassun kanssa katsomassa se uusi elokuva tai mennään viikonloppuna Kassun veljen häihin. Hänen puheistaan ei siis koskaan käynyt kumppanin sukupuoli ilmi, enkä sitä koskaan edes aktiivisesti miettinyt. Miksi olisinkaan. Noin vuoden yhdessä työskentelyn jälkeen törmäsin työkaveriin kaupassa ja hän esitteli minut puolisolleen Kassulle. Hämmennyin kun tuo henkilö olikin samaa sukupuolta työkaverin kanssa ja näin sain itseni kiinni tunkkaisesta alitajuisesta ajattelusta, jonka mukaan ihmisten parisuhteet on defaulttina heterosuhteita ellei toisin ilmoiteta. Pointtini on ehkä siinä, ettei sun tarvitse mitään kaappiseremoniaa järjestää ja voit silti kertoa elämästäsi töissä, mutta toisaalta jos tulet kaapista niin ehkä joku kaltaiseni pölyyntynyt fossiili saa ajattelun aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lesbo/homo ystäviä vuosikymmeniä. Ei ole ongelma.
Mutta mikä olisi nykyaikana neutraali kysymys joltakin uudelta tuttavuudesta kysyä oletko naimisissa/onko sinulla puolisoa? Kysymys, joka ei oleta puolison olevan tiettyä sukupuolta? Ja johon toinen voi vastata (halutessaan) neutraalisti. Eli haluaisin tietää elääkö toinen parisuhteessa, mutta suhteen sukupuolella ei ole mulle merkitystä.
Varmaankin kysymys asumisesta ois kaikkein neutraalein. "Asutko yksin?"
Toinen jos ei niin kiinnosta miten vakava parisuhde on niin helppo ois kysyä "seurusteletko vai eleletkö sinkkuna?"Asun yksin, sitoutuneessa erillissuhteessa kumppanini kanssa. Voisin toki vastata noin kysymykseen asumisesta. Neutraali se kysymys ei ole. Mutta ei pyrkimys neutraaliuteenkaan ole niin supertärkeää.
Niin, en tiedä mitä vastauksesi tarkottaisi oikeasti mutta päättelisin tosta, että et ole naimisissa.
Sehän se oli se mitä haluttiin tietää.
Jos taas kaveri vastaisi, että en asu yksin, niin voisi tehdä jatkokysymyksen "oletko naimisissa?"
Itse en tiedä miksei sitä voisi ihan suoraan kysyä jos se kerran kiinnostaa. Nykyään vaan aika monet ei koskaan mene naimisiin vaikka olisivat ihan tosissaan yhdessä, että se onko naimisissa vai ei ei oikeen kerro ihmisestä mitään tarkempaa, ehkä pankissa voitaisiin asiaa pitää merkityksellisenä.Kysyjä haluaa tietää, onko toinen parisuhteessa. Näet sen itse hänen viestistään. Lihavoin.
Sinänsä kiinnostavaa, että erillään asuminen on sinulle noin tuntematon konsepti.
Silti hän kysyi neutraalia tapaa kysyä onko joku naimisisissa tai onko puolisoa, varmasti sen huomasit samasta viestistä josta lihavoinnin teit.
Erillään asuminen ei ole vieras käsite mutta harvinaisempaa olisi olla naimisissa ja asua erillään (vaikkakin toki jotkut niinkin elävät).
Asia on selvästi sinulle herkkä paikka, enkä mitenkään halunnut loukata, monet suhteet toimivat paremmin jos ei asuta yhdessä, eikä erillään asuminen mitenkään vähennä mielestäni suhteen arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin töissä Eurooppalaisessa firmassa ja Suomen toiminnot siirrettiin organisaatiouudistuksen yhteydessä uuden Senior Vice Presidentin alaisuuteen.
Tämä kävi henkilökohtaisesti esittäytymässä Suomessa henkilökunnalle ja piti tunnin tiedotustilaisuuden.
Ensimmäisessä lauseessa tämä kertoi olevansa homo sekä onnellisessa suhteessa pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa jonka kanssa he suunnittelevat häitä ja käytti reilut viisi minuuttia esitelläkseen kuvien kera poikaystäväänsä, kotiaan, yhteistä kissaansa ja kertoili hääsuunnitelmistaan.
Vasta kun nämä oleellisimmat asiat oli käsitelty se muisti mainita parilla lauseella suht huuli pyöreänä tuijottavalle yleisölle työhön liittyvästä koulutuksestaan ja saavutuksistaan yrityksessä sekä toissijaisista jutskista kuten siitä miten Suomen organisaatio ja sen tehtävät tulevat jatkossa muuttumaan mutta näitä hän ei ollut vielä miettinyt ihan loppuun asti.
Kyllä tuosta esityksestä jäi vähän mällin maku suuhun.
Omalaatuinen aloitus todella, mutta olen huomannut, että eri maissa on hyvin erilaisia työkulttuureja. Jotkut pomot nimenomaan haluaa tuoda henkilökohtaisen ja pehmeämmän puolen esiin heti aluksi, koska haluavat välttää etäisen ja pinnallisen kuoren, varsinkin jos tulevat vain esittäytymään ja katoavat takaisin toiseen maahan.
Tietenkin tuo samansukupuolinen suhde sitten korostaa erityisesti joillekin tottumattomille kuulijoille tämän lähestymistavan erikoisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Luuleeko nää speshulit että muita kiinnostaa? Ei todellakaan.
Sinua ainakin kiinnosti tulla nimittelemään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, lipsautat vaan jossain välissä muka-puolihuomaamattomasti. Jos työkaverisi ovat kunnollisia ihmisiä ja heillä on vähän tahdikkuutta sosiaalisesti niin tuskin tekevät mitään numeroa. Ikävä kuulla näistä ystävistäsi jotka eivät hyväksyneet sinua sellaisena kuin olet, mutta kuule, sellaisia ystäviä ei elämässä muutenkaan kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lesbo/homo ystäviä vuosikymmeniä. Ei ole ongelma.
Mutta mikä olisi nykyaikana neutraali kysymys joltakin uudelta tuttavuudesta kysyä oletko naimisissa/onko sinulla puolisoa? Kysymys, joka ei oleta puolison olevan tiettyä sukupuolta? Ja johon toinen voi vastata (halutessaan) neutraalisti. Eli haluaisin tietää elääkö toinen parisuhteessa, mutta suhteen sukupuolella ei ole mulle merkitystä.
Varmaankin kysymys asumisesta ois kaikkein neutraalein. "Asutko yksin?"
Toinen jos ei niin kiinnosta miten vakava parisuhde on niin helppo ois kysyä "seurusteletko vai eleletkö sinkkuna?"Asun yksin, sitoutuneessa erillissuhteessa kumppanini kanssa. Voisin toki vastata noin kysymykseen asumisesta. Neutraali se kysymys ei ole. Mutta ei pyrkimys neutraaliuteenkaan ole niin supertärkeää.
Tuo vastauksesi kyllä herättäisi paljon kysymyksiä. Kysyjä todennäköisesti ei ole koskaan kuullutkaan mistään erillisuhteesta ja miettisi, että mikä ihme se sellainen on, ja hyvin todennäköisesti myös kysyisi sitä, koska otit sen itse esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ollut lesbo/homo ystäviä vuosikymmeniä. Ei ole ongelma.
Mutta mikä olisi nykyaikana neutraali kysymys joltakin uudelta tuttavuudesta kysyä oletko naimisissa/onko sinulla puolisoa? Kysymys, joka ei oleta puolison olevan tiettyä sukupuolta? Ja johon toinen voi vastata (halutessaan) neutraalisti. Eli haluaisin tietää elääkö toinen parisuhteessa, mutta suhteen sukupuolella ei ole mulle merkitystä.
Varmaankin kysymys asumisesta ois kaikkein neutraalein. "Asutko yksin?"
Toinen jos ei niin kiinnosta miten vakava parisuhde on niin helppo ois kysyä "seurusteletko vai eleletkö sinkkuna?"Asun yksin, sitoutuneessa erillissuhteessa kumppanini kanssa. Voisin toki vastata noin kysymykseen asumisesta. Neutraali se kysymys ei ole. Mutta ei pyrkimys neutraaliuteenkaan ole niin supertärkeää.
Tuo vastauksesi kyllä herättäisi paljon kysymyksiä. Kysyjä todennäköisesti ei ole koskaan kuullutkaan mistään erillisuhteesta ja miettisi, että mikä ihme se sellainen on, ja hyvin todennäköisesti myös kysyisi sitä, koska otit sen itse esille.
Kukaan ei ole kysynyt minulta koskaan, asunko yksin :) kysymys on minusta outo. Kuulostaa stalkkerimaiselta.
Mainitsen joskus, että kumppanini asuu kaupungissa X. Minä en muuta työni takia, kumppani lasten koulun takia, ainakaan vielä muutamaan vuoteen. Kukaan ei ole ihmetellyt.
Vierailija kirjoitti:
Heterona sanoisin, että minusta se, että työkaveri kutsuisi kumppaniaan nimeltä on yksinkertaisin tapa tulla kaapista. Ei mitään sen erikoisempaa. Tsemppiä. <3
Näin minäkin ajattelen. Olen itse esimies, ja tuntuisi oudolta, jos esim. kehityskeskustelussa joku alainen alkaisi tästä avautumaan ikään kuin sillä olisi merkitystä työhön. Meidän työpaikalla kunnioitetaan myös sitä, että joku ei halua kertoa siviiliasioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis teidän työpaikalla kukaan ei puhu vaimoistaan, lapsistaan, lomasuunnitelmistaan, viikonlopun vietostaa jne? Kaikissa työpaikoissa missä olen itse ollut, niin aina ihmiset puhuu missä vaimon kanssa kävivät jne. Ja siinä se tulee ihan tahtomattaan ilmi kuten täällä on moni rautalangasta vääntänyt.
Meidän työpaikallamme ei todellakaan keskustella siitä mihin reikään ja missä asennossa vaimoa viikonloppuna pantiin ja miltä sen pillu tällä kertaa maistui eikä myöskään siitä miten pitkään perheen teini nussi tyttöystäväänsä niin että sänky paukutti patteria vasten.
Miten v i t u s s a tätä sateenkaariagendaa väkisin jokaiseen paikkaan änkeävien putkiaivojen voi olla mahdotonta ymmärtää että viikonlopun vietosta ja lomasuunnitelmista tai lemmikkien edesottamuksista kertomisella ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä sen kanssa mikä sinun seksuaalinen suuntautumisesi on.
Sulla taitaa olla vähän vaikeaa nyt? Toiset puhuvat kumppanin etunimen mainitsemisesta ja sinä ajattelet ruumiinaukkoihin työntymistä.
AP voisi olla vaikka minun työtoverini, jonka epäilen olevan kaapissa.
Hän ei puhu yksityiselämästään juuri mitään. Hieman vanhemmistaan ja koirastaan. On hyvännäköinen mies. Pukeutuu hyvin. Koulutettu. Jostain käsittämättömästä syystä on sinkku.
Tuntuu siltä, että heteroiden oletus on nykyään aika auvoinen, sellainen kuin tässäkin ketjussa tulee esiin, että mikäs siinä nykyään on kenekään olla avoimesti oma itsensä vaikkapa työpaikoilla. Mutta hyvin täällä tulee esiin, että ei ole. Pelko, oletukset, vaikenemiset, kiusalliset tilanteet ja stereotypiat on yleisiä.
Tätä aihetta pitäisi tutkia ja avata enemmän. Hyvä aihe vaikka Ylen Perjantaihin! :)
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään ymmärrä. Itsellä on ollut mm. homoja työkaveriba joista olen muuta kautta saanut tietää. Eniten arvostin näissä sitä, että he eivät kokeneet tarvetta puhua seksuaalisuudestaan. Mitä merkitystä sillä on siihen miten työt tehdään? Minun mielestäni se ei työpaikalle kuulu. Enemmän merkitystä on sillä oletko kasvissyöjä, koska se pitää ottaa huomioon jos mennään lounaalle.
Ei tuollainen tyhmäksi heittäytyminen auta yhtään asiaa.
Tuntuu, että teille joillekin on ylpeilyn aihe leikkiä, ettette muka tajua, että edelleen seksuaalivähemmistöön kuuluvien elämä voi olla hankalaa. Ketjussa nähty "vaihtakaa työkavereita" -kommentti on totallisen lapsellinen. Varmaan teistä teeskentelijöitä jokainen laittaa työhakemukseenkin "vain kivoja työkavereita, kiitos".
Itse ette tajua, kuinka paljon heterot puhuvat suhteistaan, ettekä heille koskaan sano, että mitä sinun suuntautuminen kuuluu tänne työpaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu siltä, että heteroiden oletus on nykyään aika auvoinen, sellainen kuin tässäkin ketjussa tulee esiin, että mikäs siinä nykyään on kenekään olla avoimesti oma itsensä vaikkapa työpaikoilla. Mutta hyvin täällä tulee esiin, että ei ole. Pelko, oletukset, vaikenemiset, kiusalliset tilanteet ja stereotypiat on yleisiä.
Tätä aihetta pitäisi tutkia ja avata enemmän. Hyvä aihe vaikka Ylen Perjantaihin! :)
No höpö höpö, nykyään varsinkaan nuoret ei kyllä kauheasti oleta mitään. Enemmän ihmetyttää, miksi asiaa pitää erityisesti edes tuoda esiin,. Oikeasti, ketään ei kiinnosta!
Vierailija kirjoitti:
Niin ja toki voi kertoa myös kokemuksia työkaverin näkökulmasta.
Ap
Mitä se toisen seksuaalisuus työntekoon ihan oikeasti kuuluu jos ei harrasta seksiä muutenkaan työkaverien kanssa. Valoja päälle, hyvät ihmiset!
On toki näitäkin. Tiedän yhden juuri tällaisen tapauksen, joka ei tajunnut työkaverinsa homoutta ennen kuin tämä sanoi puolisonsa nimen. Kaikille muille se oli ollut päivän selvä asia jo vuoden päivät. Tämä sama "puusilmä" ei myöskään huomannut luonnostaan hyvin hoikan naisen raskautta vaikka maha pullotti jo selvästi paidan alta, taisi olla 6-7 kuulla. Toiset eivät näköjään vain kiinnitä mitään huomiota tällaisiin asioihin.