Mitä tapahtuu vanhukselle, jolla ei omaisia huolehtimassa?
Eikä rahaa?
Kuinka pitkään makuutetaan sairasta ja heikkoa omassa kodissa, pikaisesti pistäytyvien kotihoitajien hoidossa?
Millaiseen hoivakotiin tällainen vanhus päätyy ja missä vaiheessa, ja mistä ne rahat otetaan?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurissa on tuollainen, huolehtii itse itsestään. Suurin osa vanhuksista ei ole laitoksissa.
Ja suurin yksittäinen ikäluokka on muuten 1983 syntyneet, he ovat nyt ongelmana masennuksineen ja huumeineen.
No se vasta hurjaa olisi, jos 1947 olisi edelleen suurin ikäluokka. Olisi mahtava väestön iläpyramidi, joka olisi siis ylösalaisin.
Hyvä että tuo suurin ikäluokka on selkeästi nuorempaa kuin itse olen. Joku on siten maksamassa omaa hoitoani tulevaisuudessa.
Harmi vaan, että tuo 1983 syntynyt porukka nousi suurimmaksi ikäluokaksi ma__ ahanmuuton takia. Kuinkas monta % se heidän työttömyysprosentti onkaan?
Vierailija kirjoitti:
Kotona pidetään pitkään, ja jos päätyy hoitokotiin tai terveyskeskussairaalan vuodeosastolle niin siellä ei kauaa selviä. Oikeasti, tämä on järkyttävää mutta vanhuksista ei todella huolehdita Suomessa. Vuodeosastoilla ei esimerkiksi syötetä sellaisiakaan vanhuksia jotka ei itse pysty syömään. Ruoka tuodaan sängyn viereen ja kerätään sitten koskemattomana pois. Jos on omaisia niin he käy syöttämässä. Ihan joulukuulta viimeisin kokemus tällaisesta tilanteesta.
Tästä syystä mulla on vähän nuiva suhtautuminen hoitajien työtaisteluihin ja valituksiin liiasta työmäärästä. Ainakin vanhustenhuollossa olen liian usein nähnyt hoitajia jotka eivät tee työtään eivätkä välitä yhtään siitä avuttomasta potilaasta.
Omakohtaisia kokemuksia siitä, että toiminta ei rajoitu pelkästään syöttämättömyyteen. Muusta syystä vuodeosastolle tullut ikääntynyt potilas joutuu samaan huoneeseen hengitystieinfektioisten kanssa, tehosteena lisäksi kylmällä ilmalla tarpeettomasti muutenkin viileässä potilashuoneessa tarpeettomasti auki pidettävä ikkuna ikääntyneen hytistessa kylmissään ohuen peittonsa alla. Lääkevaihtoehtona aloitetaan useammista muutoin samanveroisista vaihtoehdoista mieluiten juurikin se vastustuskykyä heikentävä keuhkokuumeelle altistava vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Suuri(n) ongelma on varmaan se, että yksinäisellä vanhuksella ei ole edes sitä yhtä ihmistä, joka edes joskus katsoisi, miten vanhusta hoidetaan tai hoidetaanko ollenkaan.
Tämä on kauheaa, että ns ammattilaisten hoidossa oleva vanhus jätetään ihan heitteille jos ei ole omaisia vahtimassa ja vaatimassa.
Huonosti kyllä hoidetaan nekin joilla omaiset puuttuu asioihin, mutta saavat sentään välillä heiltä huolenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotona pidetään pitkään, ja jos päätyy hoitokotiin tai terveyskeskussairaalan vuodeosastolle niin siellä ei kauaa selviä. Oikeasti, tämä on järkyttävää mutta vanhuksista ei todella huolehdita Suomessa. Vuodeosastoilla ei esimerkiksi syötetä sellaisiakaan vanhuksia jotka ei itse pysty syömään. Ruoka tuodaan sängyn viereen ja kerätään sitten koskemattomana pois. Jos on omaisia niin he käy syöttämässä. Ihan joulukuulta viimeisin kokemus tällaisesta tilanteesta.
Tästä syystä mulla on vähän nuiva suhtautuminen hoitajien työtaisteluihin ja valituksiin liiasta työmäärästä. Ainakin vanhustenhuollossa olen liian usein nähnyt hoitajia jotka eivät tee työtään eivätkä välitä yhtään siitä avuttomasta potilaasta.
Omakohtaisia kokemuksia siitä, että toiminta ei rajoitu pelkästään syöttämättömyyteen. Muusta syystä vuodeosastolle tullut ikääntynyt potilas joutuu samaan huoneeseen hengitystieinfektioisten kanssa, tehosteena lisäksi kylmällä ilmalla tarpeettomasti muutenkin viileässä potilashuoneessa tarpeettomasti auki pidettävä ikkuna ikääntyneen hytistessa kylmissään ohuen peittonsa alla. Lääkevaihtoehtona aloitetaan useammista muutoin samanveroisista vaihtoehdoista mieluiten juurikin se vastustuskykyä heikentävä keuhkokuumeelle altistava vaihtoehto.
Ihan järkyttävää!
Ei ole omaisia. Kaiketi siinä vaiheessa kun vielä pystyn könyän parvekkeelle ja pudottaudun alas, etten ole laitosten vaivana.
Vierailija kirjoitti:
Osa on mieluummin kotona rauhassa. Jos laitoksessa joku toinen meluaa tai huutaa.
Vierailulla kuulin kuinka hoitaja huusi ja kirosi vanhukselle kun tämä ei lähtenyt syömään ruokalaan.
Suurin syy työvoimapulaan on alan heikko arvostus. Lisäksi hankalat työajat ja vastuuseen nähden muista aloista jälkeenjäänyt palkka.
Kovasti tässäkin ketjussa edesautetaan työvoimapulaa haukkumalla ammattilaisia.
Haluaisin kuulla vanhustenhuollossa työskenteleviltä hoitajilta että miksi hitossa olette noissa töissä kun ei yhtään kiinnosta? Siellä saa olla rauhassa samanhenkisten kollegoiden kanssa? Ymmärrän resurssipulan mutta ei tässä ole ainakaan pelkästään siitä kysymys. Jos on joka päivä töissä niin kyllä siinä ehtii paljon tehdäkin. Tai ehtisi jos tekisi!
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy työvoimapulaan on alan heikko arvostus. Lisäksi hankalat työajat ja vastuuseen nähden muista aloista jälkeenjäänyt palkka.
Kovasti tässäkin ketjussa edesautetaan työvoimapulaa haukkumalla ammattilaisia.
Ehkä otat pään pois hanurista sitten kun olet itse niitten hoitsujen armoilla jotka ihan vaan jättävät sinut hoitamatta. Vaikka ovat siinä paikassa sitä varten että hoitaisivat!
Oon kuullut useammaltakin lähihoitajana työskennelleeltä että ihan hyvin ehti kaikki hoitaa kun teki töitä koko työajan. Ja että harva teki.
Se on sitä itsemääräämisoikeutta. Jos dementoitunut vanhus ei syö niin saa olla syömättä koska jokainen saa määrätä itse syökö vai ei. Sillä ei ole väliä osaako enää syödä itse.
Naapurustossa 2 naisvanhusta, pääsivät ehti palveluasumisen piiriin, kun tahtoivat itse lähteä. Ei varallisuutta kummallakaan. Yleensä jotka omistaa asunnon ja lapsia on, eivät tahdo päästä mihinkään, kotona viruvat liian pitkään. Ei ne omaisetkaan päivittäin käy. Varrattomilla kävi kotipalvelu 3xpv /7kertaa vk, varmaan lähes ilmaista oli hoito heille.
Vanhempani sairastui ja oli noin puoli vuotta sairaalassa (mm. palliatiivisessa ja saatossa lopulta). Hänellä sentään kävi sukulaisia katsomassa ja auttamassa syömisen ja nesteen saamisen kanssa, mikä auttoi paljon. Mitä siitäkin olisi tullut, jos meitä ei olisi ollut auttamassa. Silti oli ongelmia, kipulääkettä ei alettu antamaan ennen kuin viiveellä ja kärsimysten jälkeen.
Mihinköhän sitä itse joutuu, kun ei ole omia lapsia. Pitää yrittää pärjätä kotona. Toivottavasti ei tarvitse kauaa maata vainajana.
Maan hallitus ja kuntien sosiaalitoimi ovat päättäneet, että vanhuksia hoidetaan mahdollisimman pitkään kotona. Pyritään pääsemään noin 90 %:n kattavuuteen kotihoidon turvin. Sen jälkeen kunnilla vasta on käytössä tehostetun palveluasumisen yksiköt. Käsittääkseni helpoiten muistisairas ohittaa paikan saannissa.
Erilaisia palvelutaloja on mm. vammautuneille, kehitysvammaisille ja ilmeisesti myös vanhuksille, jotka pääsevät niihin sosiaalitoimen päätöksen kautta. Kirjo on valtava, eikä niistä ole saatavilla selvää infoa. Laitosten omat nettisivut ovat hyvin vajavaiset. Sosiaalitoimen listat puutteelliset ja vanhat. Omaiset taas ovat hukassa siitä miten homma toimii, mihin voisi saada iäkkään ihmisen oikeaan hoitopaikkaan. Sosiaalitoimi ottaa toiveita paikan suhteen. Ja laitokset ovat niin työllistettyjä, etteivät ehdi esittelemään hoitokotia, saatika vastaamaan tiedusteluihin. Viestintä siis todella huonoa!!
Joitain yksityisiä palvelutaloja on (Saga) keillä varaa maksaa parin tonnin vuokrat. Tehostetun palveluasumisen kustannukset ovat suhteutettu henkilön eläkkeeseen ja henkilölle itselleen jätetään 160 e euroa henkilökohtaiseen käyttöön. Joitain etuuksia tulee vielä esim. lääkkeisiin. Käsittääksini monet oikein odottavat, että pääsevät tälle armollisemmalle väylälle. Kustannukset ovat ne, mitkä sinulla on vara maksaa.
Olen eläkkeelle jäänyt, yksin asuva ja lapseton ja mietin tulevia ratkaisuja. Vaikealta näyttää... Pitäisi etsiä oma edunvalvoja? ja sitä ennen helppari, joka käy katsomassa miten voidaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani sairastui ja oli noin puoli vuotta sairaalassa (mm. palliatiivisessa ja saatossa lopulta). Hänellä sentään kävi sukulaisia katsomassa ja auttamassa syömisen ja nesteen saamisen kanssa, mikä auttoi paljon. Mitä siitäkin olisi tullut, jos meitä ei olisi ollut auttamassa. Silti oli ongelmia, kipulääkettä ei alettu antamaan ennen kuin viiveellä ja kärsimysten jälkeen.
Mihinköhän sitä itse joutuu, kun ei ole omia lapsia. Pitää yrittää pärjätä kotona. Toivottavasti ei tarvitse kauaa maata vainajana.
- Mitä ihmettä, kai ne sairaalassa syöttävät ja juottavat, jos potilas itse ei pysty... ??
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omaisia. Kaiketi siinä vaiheessa kun vielä pystyn könyän parvekkeelle ja pudottaudun alas, etten ole laitosten vaivana.
Itselläni on lapsia ja kavereitakin, mutta aion kyllä könytä junanraiteille siinä vaiheessa, kun vielä jotenkin jaksan. Noita vuodeosastoja ja hoitokoteja on nähty sen verran, että eipä kiinnostele sinne mennä kiusattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani sairastui ja oli noin puoli vuotta sairaalassa (mm. palliatiivisessa ja saatossa lopulta). Hänellä sentään kävi sukulaisia katsomassa ja auttamassa syömisen ja nesteen saamisen kanssa, mikä auttoi paljon. Mitä siitäkin olisi tullut, jos meitä ei olisi ollut auttamassa. Silti oli ongelmia, kipulääkettä ei alettu antamaan ennen kuin viiveellä ja kärsimysten jälkeen.
Mihinköhän sitä itse joutuu, kun ei ole omia lapsia. Pitää yrittää pärjätä kotona. Toivottavasti ei tarvitse kauaa maata vainajana.
- Mitä ihmettä, kai ne sairaalassa syöttävät ja juottavat, jos potilas itse ei pysty... ??
Ja millä ajalla? Jos et jaksa syödä, et syö. Ja niinhän se menee luonnossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani sairastui ja oli noin puoli vuotta sairaalassa (mm. palliatiivisessa ja saatossa lopulta). Hänellä sentään kävi sukulaisia katsomassa ja auttamassa syömisen ja nesteen saamisen kanssa, mikä auttoi paljon. Mitä siitäkin olisi tullut, jos meitä ei olisi ollut auttamassa. Silti oli ongelmia, kipulääkettä ei alettu antamaan ennen kuin viiveellä ja kärsimysten jälkeen.
Mihinköhän sitä itse joutuu, kun ei ole omia lapsia. Pitää yrittää pärjätä kotona. Toivottavasti ei tarvitse kauaa maata vainajana.
- Mitä ihmettä, kai ne sairaalassa syöttävät ja juottavat, jos potilas itse ei pysty... ??
Ja millä ajalla? Jos et jaksa syödä, et syö. Ja niinhän se menee luonnossakin.
- Jos se on niin, että ei pysty syömään - ei ole motoriikka enää kunnossa. Nälkä ja jano olisi, mutta käsi ei toimi. Toivottavasti et ole hoitaja!
Olen ollut 23 vuotta sairaanhoitajana monessa eri paikassa.Nyt kolme vuotta vanhusten hoitokodissa.Yhdessäkään paikassa en ole tavannut hoitajia joita tässä on kuvattu.Niin potilaat kuin vanhukset on aina hoidettu erittäin hyvin.Tänään meillä oli juuri saunapäivä ja joka ikinen sai aamupalan,lounaan ja piväkahvin,päivällisen ja vielä iltapalankin.Monia pitää syöttää mutta ketään ei jätetä ruuatta.En ymmärrä missä tommosia hoitajia on joita kuvailette🤔.Toisaalta me saadaan kyllä omaisilta(niiltä harvoilla jotka käy vanhuksiaan katsomassa)pelkkää kiitosta.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 23 vuotta sairaanhoitajana monessa eri paikassa.Nyt kolme vuotta vanhusten hoitokodissa.Yhdessäkään paikassa en ole tavannut hoitajia joita tässä on kuvattu.Niin potilaat kuin vanhukset on aina hoidettu erittäin hyvin.Tänään meillä oli juuri saunapäivä ja joka ikinen sai aamupalan,lounaan ja piväkahvin,päivällisen ja vielä iltapalankin.Monia pitää syöttää mutta ketään ei jätetä ruuatta.En ymmärrä missä tommosia hoitajia on joita kuvailette🤔.Toisaalta me saadaan kyllä omaisilta(niiltä harvoilla jotka käy vanhuksiaan katsomassa)pelkkää kiitosta.
Itsekin meinasin sanoa, että varmasti on hyviäkin hoitopaikkoja, ainakin pikkupaikkakunnilla, missä paremmat resurssit. Toisaalta taas:
Ainoastaan narkit ja esim. liikenneonnettomuuksissa menehtyvät.