Mitä tapahtuu vanhukselle, jolla ei omaisia huolehtimassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan vanhuksista pidetiin huoli oli jatkumo.

Nykyiset velat tulevat kokemaan sen karun vanhuuden kun vuoden kakat on housuissa eika ole ketaan auttamassa.

Muistakaa, etta se on yksiloin asia jarjestella jq hoitaa oma vanhuus ei yhteiskunnan.

Lohduttaudun sillä, että ei sinne vaippaan mitään tule kun ei ruokita ja juoteta.

Eipä nuo lapset näytä ketään hoitavan. Laitokseen kaikki tuntemani on kärrätty ja kukaan lapsista ei ehdi siellä norkoilemaan. Kaikki me kuollaan samalla tavalla janoon kakat housuissa kun hoitajat selaa facebookia taukohuoneissaan.

Mikä vihamielinen venäjäntrolli täällä on myrkyttämässä keskustelua ja yhteiskuntaa.

Et kestä faktoja vai? Ei se ole venäjän syy. Suomitrolli

Up

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä saada syanidikapseleita.

                      Mistä niitä sais?

Eihän kaikilla käy edes kotihoito. Esim. jotkut eivät halua tms. Kuolee sitten sinne kotiinsa lopuksi, kyllä se sitten joskus hajun perusteella löytyy. Tai parin vuoden päästä muumioituneena kuten tässä taannoin.

Vierailija kirjoitti:

Kotonaan makaa tosi pitkään. Jopa muistisairas, jos hän ei pääse sängystä ylös. Sitten he kuolee.

Jos hoivakotiin siirretään niin kunta maksaa. Jos omaisia ei käy kyttäämässä hoidon laatua niin jokainen arvaa minkä laatuista se on, kun niitäkin hoidetaan aika vaihtelevasti, joita omaiset käy valvomassa. Moni omainen syöttää vanhuksen kun kukaan ei muuten syötä. Sama juttu juottamisen kanssa. Toki voidaan istuttaa ruokalautasen eteen tai laittaa juomapullo ulottuville, mutta. . .

Tuo pakkosyöttäminen ja -juottaminen pitäisi lopettaa kaikilta, myös omaisten tekemänä.

Siinä vaiheessa kun ihminen ei enää kykene tai tunne tarvetta syödä tai juoda, on aika päästää irti. Se on merkki siitä, että elimistö alkaa sammutella toimintoja.

Jokainen ihminen, joka syöttää tai juottaa vanhusta on yksi Mengele, joka tahtoo vain pitkittää kärsimystä.

Ja ap:lle: ne yksinäiset vanhukset pääsevät paljon vähemmällä, kun ei ole hysteerisiä omaisia vaatimassa turhia hoitoja. Siinä vaiheessa, kun ei enää itsekseen pärjää, on loppulaskenta joka tapauksessa käynnissä, ja mitä nopeammin se on ohi, sen parempi.

Itse olen kirjannut hoitotahtooni, että minua ei saa koskaan, ikinä eikä missään olosuhteissa syöttää tai juottaa, jos en itse osaa pyytää. Kamalin painajaiseni on joku hyvää tarkoittava hölmö lusikoimassa oksettavaa laitosruokaa suuhuni.

Ja ei, täällä ei huutele joku nuori terve ihminen, jonka mieli muuttuu. Vaan keski-ikäinen monisairas invalidi, joka on pakon edestä joutunut miettimään, mitä tehdä jos päätyy hyvinkin nopeasti "hoidettavaksi". Minun linjani on se, että ei hoideta muuta kuin välttämätön.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitä itsemääräämisoikeutta. Jos dementoitunut vanhus ei syö niin saa olla syömättä koska jokainen saa määrätä itse syökö vai ei. Sillä ei ole väliä osaako enää syödä itse.

Siinä vaiheessa, kun ei enää osaa eikä ymmärrä syödä itse, ei sen syömisen ole enää niin väliksikään.

En käsitä, miten itsekäs voi ihminen olla, kun halutaan väkisin pitää jonkinlaisessa elämän ja kuoleman välitilassa ne "rakkaat" omaiset -joille ei niin hirveästi yleensä aikaa ollut silloin, kun ne oli vielä teräväpäisiä ja toimintakykyisiä.

Minä olen viettänyt rakkaideni kanssa niin paljon aikaa silloin, kun ovat olleet kunnossa, että sitten kun loppuliuku on alkanut, olen hyvillä mielin voinut kuiskata korvaan: "Kyllä me pärjätään, voit päästää irti." SE on paras lahja, jonka läheisilleen voi antaa.

Ei se, että syyllisyydentunteen ja sentimentaalisuuden takia pakkosyötetään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotona pidetään pitkään, ja jos päätyy hoitokotiin tai terveyskeskussairaalan vuodeosastolle niin siellä ei kauaa selviä. Oikeasti, tämä on järkyttävää mutta vanhuksista ei todella huolehdita Suomessa. Vuodeosastoilla ei esimerkiksi syötetä sellaisiakaan vanhuksia jotka ei itse pysty syömään. Ruoka tuodaan sängyn viereen ja kerätään sitten koskemattomana pois. Jos on omaisia niin he käy syöttämässä. Ihan joulukuulta viimeisin kokemus tällaisesta tilanteesta.

Tästä syystä mulla on vähän nuiva suhtautuminen hoitajien työtaisteluihin ja valituksiin liiasta työmäärästä. Ainakin vanhustenhuollossa olen liian usein nähnyt hoitajia jotka eivät tee työtään eivätkä välitä yhtään siitä avuttomasta potilaasta.

 

Omakohtaisia kokemuksia siitä, että

Armeliasta.

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko Suomessa jokaikinen johonkin hoitokotiin, eikö kukaan kuole kupsahda kesken hommiensa saappaat jalassa? 

 

Ei todellakaan joudu, vaan "pääsee", mutta täytyy olla jo puolikuollut, se on kriteeri nykypäivän Suomessa. Kunnallisissa.

Tietty jos on rahaa, niin silloinhan voi yksityisiin muuttaa koska huvittaa.

Kuolee yksin kotiin ja muumioituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko Suomessa jokaikinen johonkin hoitokotiin, eikö kukaan kuole kupsahda kesken hommiensa saappaat jalassa? 

 

Ei todellakaan joudu, vaan "pääsee", mutta täytyy olla jo puolikuollut, se on kriteeri nykypäivän Suomessa. Kunnallisissa.

Tietty jos on rahaa, niin silloinhan voi yksityisiin muuttaa koska huvittaa.

 

Jatkossa ei sitäkään. Kts nykyisen terveyspalveluministterin suunnitelmat.

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan vanhuksista pidetiin huoli oli jatkumo.

Nykyiset velat tulevat kokemaan sen karun vanhuuden kun vuoden kakat on housuissa eika ole ketaan auttamassa.

Muistakaa, etta se on yksiloin asia jarjestella jq hoitaa oma vanhuus ei yhteiskunnan.

Ennen vanhaan "vanhus" oli 60 v, joka köpötteli vielä tilan töissä, vähintään vahti lapsia tai kehräsi tai teki kerppuja karjalle. Sitten, kun menivät niin huonoon kuntoon, että eivät enää sängystä nousseet, noutaja tuli hyvin pian. Ei niitä "hoidettu". Ei ollut portatiiveja vaan potta sängyn alla, ja sillehän ei vanhus enää pysty. Ei ollut geriatrisia vaippoja eikä vuodepesuaineita.

Ja toisaalta, ei ollut tarpeenkaan, kun ilman nykyaikaisia hoitoja melkein tauti kuin tauti tai aivoinfarkti tai sepelvaltimotukos vei hyvin nopeasti.

Toki aina joku eli yli 90-vuotiaaksikin, ne oli sitten niitä tervaskantoja jotka vaan joku päivä kaatuivat tukkimetsässä sydän pysähtyneenä, tai saivat elämänsä ensimmäisen flunssan ja siitä keuhkokuumeen ja se oli siinä se.

Muistisairaudet oli paljon harvinaisempia, koska ei eletty niin pitkään että ne olisivat ehtineet kehittyä. Ne harvat, jotka sellaisen saivat, lähtivät köpeksimään jonnekin metsään, eksyivät ja jäivät sille tielleen. Ja edelleen, sen muistisairaankin muut sairaudet armahti paljon nopeammin kuin nykyään.

On vähän eri asia hoitaa vanhus kotona, jos a) olet kotona anyway, kun olet maatilan emäntä ja b) se varsinaista hoitoa vaativa poteminen kestää parista viikosta pariin kuukauteen, ei vuosia ja taas vuosia kuten nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 23 vuotta sairaanhoitajana monessa eri paikassa.Nyt kolme vuotta vanhusten hoitokodissa.Yhdessäkään paikassa en ole tavannut hoitajia joita tässä on kuvattu.Niin potilaat kuin vanhukset on aina hoidettu erittäin hyvin.Tänään meillä oli juuri saunapäivä ja joka ikinen sai aamupalan,lounaan ja piväkahvin,päivällisen ja vielä iltapalankin.Monia pitää syöttää mutta ketään ei jätetä ruuatta.En ymmärrä missä tommosia hoitajia on joita kuvailette🤔.Toisaalta me saadaan kyllä omaisilta(niiltä harvoilla jotka käy vanhuksiaan katsomassa)pelkkää kiitosta.

Totta puhut. Teemme usei yllätyskäyntejä Attendon hoivakodissa olevan läheisen vanhuksen luona. Hoito on juuri kuvailemasi kaltaista ja hoitajat ovat ystävällisiä.

Hiuksetkin on aina puhtaat ja nätisti laitetut.

Ikävää on tämä hirveä ilkeily näillä palstoilla ja selväsi väärän tiedon jakaminen.<

Tämä. Minä olin kuntouttavassa työtoiminnassa vanhusten tehostetun palveluasumisen yksikössä, ja ne jopa meikkasi vanhuksen, joka sitä pyysi! Itse pidin sitä kyllä älyttömänä ajan tuhlauksena.

Ainoa, mihin ei ollut aikaa, oli siistiminen. Jos minua ei olisi ollut, hoitajien olisi itse kuulunut siivota se jakelukeittiö ja tiskata. Kuitenkin ne viskelivät puuroa pitkin hellaa sitä lautaselle laittaessaan, roiskivat mehua lattialle sun muuta. En ole ikinä nähnyt että aikuiset ihmiset suttaavat niin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää![/quote]

Keuhkokuume taitaa olla osastolla olevien vanhusten yleisin kuolinsyy. Peitotkin on niin ohuita lirppuja, että yksikään ihminen ei sellaista kotonaan sänkyynsä hyväksyisi. Tahallista kaikki.[/quote]

Katsokaa kun vanhuksilta avataan ikkunat osastoilla vielä kylmillä säillä, jotta saa keuhkokuumeen ja pääsevät erilleen. Törkeä keino kuoleman edesauttamiseksi.

Kerrotko vielä tämän kiinnostavan mekanismin, jolla raitis ilma aiheuttaa keuhkokuumeen?

Ja miten ne ikkunat avataan? Hoivakodeissa ei niitä yleensä saa auki nykyään, eikä missään muissakaan "julkisissa" paikoissa. Katsos kun koneellinen ilmanvaihto sekoaa siitä.

Oma kokemus läheisen saattamisesta hoitokodista hautaan: Jotkut kävi katsomassa vanhuksiaan, harvemmin muuten miehet, tyttäret kylläkin. Suurin osa asukeista oli dementtejä, ei ne oikein tunnistaneet enää ketään. Hoitajat olivat heidän maailmassaan jotain julkkiksia tai jopa oma poika vaikka oli ko hoitaja oli nainen. Etten sitten tiedä. Ehkä joutuu kuolemaan yksin, mutta pitääkö sitä sitten jo tässä vaiheessa surra. Itse kuolisin mieluusti jossain metsässä kuin sängyssä kituen ja jossa sitten sulautuisi siihen metsään aikaa myöten.

Nro 56: "Ei tietenkään saa huoli-ilmoituksella paikkaa. Mutta sosiaalitoimi pääsee hyvin vanhukseen 'kiinni', tekee kartoituksen ja saa apua kotiin. Ja aina voinnin huononnuttua päivitetään kartoitus, jonka mukaan kotiavun käyntikertoja lisätään. Kun tulee sairaus, että ei pärjää kotona, sosiaalitoimi alkaa tutkimaan hoitopaikkaa."



Yli vuoden vanha ketju, joten edellinen kirjoittaja ei välttämättä enää lue ketjua. Tuohon kommenttiin kuitenkin sen verran, että sosiaalitoimi ei pääse vanhukseen "kiinni", jos vanhus ei itse sitä halua. Sosiaalitoimesta voidaan soittaa vanhukselle ja ehdottaa kotikäyntiä palveluntarpeen arvioimiseksi, mutta vanhuksen ei ole mikään pakko suostua tällaiseen käyntiin. Vanhus saa elellä ihan rauhassa vaikka 10 vuotta eikä sosiaalitoimi puutu asiaan yhtään mitenkään. Jos joku tekee uuden huoli-ilmoituksen, sosiaalitoimen velvollisuus on ottaa uudelleen yhteyttä, mutta edelleen vanhus voi kieltäytyä. 



Meillä Suomessa vanhuksilla on hyvin pitkälle itsemääräämisoikeus. Mitään pakkotoimia ei juurikaan voida käyttää sen enempää iän kuin terveydentilankaan perusteella. Vanhuksen touhuihin voidaan puuttua, jos vanhus esimerkiksi aiheuttaa naapurustossaan järjestyshäiriöitä. Tai aiheuttaa asunnolle/kiinteistölle vahinkoa. Esimerkiksi vesivahingon jättämällä suihkun päälle tai tulipalon jättämällä hellan levyn päälle. Tai jos asunto on sellaisessa kunnossa, että siitä aiheutuu paloturvallisuusriski. Mutta nämäkään pakotteet eivät tule soten kautta vaan taloyhtiön/vuokranantajan/palotarkastajan/poliisin tms kautta. Oikeustoimikelpoista vanhusta ei voida väkisin viedä mihinkään hoivakotiin. Häätö voidaan antaa, mutta vanhuksella on oikeus olla vaikka asunnoton, jos niin haluaa. 



Huoli-ilmoituksesta on kuitenkin silloin hyötyä, jos vanhus on itse halukas saamaan sosiaalitoimen mahdollistamia kotiin saatavissa olevia palveluita. 

Kotona säästyy ehkä paremmin hyväksikäytöltä, jos hoitajia ei käy. 

Laitoksessa taas tapahtuu kauheita, eikä kukaan välitä. 

Miksei laitoksissa käy ketään ulkopuolista kysymässä edes kerran vuodessa, onko kaikki hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Kotona pidetään pitkään, ja jos päätyy hoitokotiin tai terveyskeskussairaalan vuodeosastolle niin siellä ei kauaa selviä. Oikeasti, tämä on järkyttävää mutta vanhuksista ei todella huolehdita Suomessa. Vuodeosastoilla ei esimerkiksi syötetä sellaisiakaan vanhuksia jotka ei itse pysty syömään. Ruoka tuodaan sängyn viereen ja kerätään sitten koskemattomana pois. Jos on omaisia niin he käy syöttämässä. Ihan joulukuulta viimeisin kokemus tällaisesta tilanteesta.

Tästä syystä mulla on vähän nuiva suhtautuminen hoitajien työtaisteluihin ja valituksiin liiasta työmäärästä. Ainakin vanhustenhuollossa olen liian usein nähnyt hoitajia jotka eivät tee työtään eivätkä välitä yhtään siitä avuttomasta potilaasta.

Olin itse sairaalassa potilaana ja viereisessä petissä iäkäs ihminen. Ruoka tuotiin ja hänen eteensä vain jätettiin. Huomioin ettei hän itse kyennyt syömään , jätin ruokailuni kesken ja menin häntä syöttämään . Hänellä oli vielä nielemisessä ongelmaa , ei voinut kuin pienen ripun kerralla niellä. Istuin hänen sängyn laidalla ja hitaasti häntä ruokin ja sattuikin samalla lääkäri häntä katsomaan. Kun ihminen suuttuu niin sitten suuttuu, lääkäri sanoi että täällä sairaalassa ei potilaan kuulu toista potilasta ruokkia ja vauhdilla siitä lähti ja seuraavaksi tuli hyvin nyrpeä hoitaja syöttämään ja minä jouduin häntä opastamaan mikä hankaluus potilaalla on ruokailu.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä saada syanidikapseleita.

Niitä saa helposti, kun tutkii luontoa. Kivuttomampi ja nopeampi tapa on känni ja hanki. Tosin ei ne kuolleet ole vahvistamassa onko näin.

Ensin jonkun pitää havaita, että vanhus tarvitsee apua. Kotihoidon käyntejä ei yleensä ole kuin enintään 5 kertaa vuorokaudessa. Jos vanhus tarvitsee kotihoidon käyntejä enemmän, pyritään järjestämään vanhus jonnekin laitoshoitoon. On ihan hyvinvointialueesta kiinni, milloin ja minne pääsee. Ympärivuorokautisen hoivan maksu julkisella on 85 % vanhuksen tuloista kuitenkin niin, että vanhukselle pitää jäädä noin 150€/kk käyttörahaa. Lopun hoivapaikan kuluista maksaa hyvinvointialue eli veronmaksajat.

Mielestäni kriittinen piste on jo paljon ennen kuin kotihoito on kuvioissa.

Isovanhemmillani on omaisia, mutta kaikki asuvat satojen kilometrien päässä, mikä vaikeutti avun tarpeen seuraamista. Asiaa ei auttanut ollenkaan se, että isovanhemmat olivat haluttomia puhumaan ongelmistaan ja vielä haluttomampia edes keskustelemaan avusta ja ottamaan sitä vastaan. Ei puhettakaan, että olisivat itse ottaneet yhteyttä mihinkään.

Jätän selostamatta kaiken sen, mitä piti tapahtua ennen kuin päästiin lopulta siihen pisteeseen, että kotihoito alkoi käymään, mutta sen voi sanoa, että se on aika karmivaa. Voisin myös kertoa kotihoidolta saamistani puheluista, kun yrittävät hoitaa noita kahta hoidosta täysin kieltäytyvää. Voisin kertoa myös hoivakodista saamistani puheluista, kun yrittävät sitä, joka on vielä hengissä ja tappelee kaikin tavoin kaikkea vastaan. 

En tajua, miten tällaiset henkilöt on tarkoitus saada hoidon piiriin oli omaisia tai ei. Ainakaan mitään ei tapahdu ellei joku ilmoita ja mistä tietäisi ilmoittaa. Aivan varmasti tälläkin hetkellä viruu asunnoissa vanhuksia, joilla on valtava avun tarve kenenkään tietämättä, mutta eivät kykene tai halua ottaa yhteyttä mihinkään eivätkä aiheuta sellaista häiriötä, että joku muu ilmoittaisi.