Lue keskustelun säännöt.
Ei tuliaisia, olenko pikkumainen?
Olenko mielestänne pikkumainen tai vaativa, kun minua tökkii se, että vieras ei kylään tullessaan tuonut mitään? Jos itse olisin ehdottanut kaverilleni yhteistä illan viettoa hänen luonaan, olisi itsestäänselvää, että tarjoutuisin myös osallistumaan jotenkin. Mun vaisto vaan sanoo, että vaikka kyseessä sinänsä pieni asia, niin ei kerro hyvää.
Kommentit (383)
Käyttäjä1686 kirjoitti:
dajm kakku
pressa pakett
twinings tee
kaurakeksit
valmis salaatit tms
korvapuusteja tms
wiener nougat
micro pop corn
Taffel sips
En koskaan mene kaverin/ystävän luokse ilman pikkutuliaista. Ei maksa paljon ja itselläkin kiva mieli. Tuliainen sen mukaan mitä aiomme tehdä yhdessä. Alkoholia en vie, koska en sitä itse pahemmin käytä. Tarjoan kyllä omassa kodissa konjakin tai viiniä tilanteen mukaan.
Justiinsa joo, jos vaikka ystäväni toisi meille aina käymään tullessaan jonkun noista lahjuksista, niin sanoisin hänelle jo todella huolellisesti ääntäen, että lo pe ta.
Kahvia laitan ehkä kerran pari vuodessa mokkapalojen päälliseen, teet menevät meillä vanhentuneina ja avaamattomina roskiin, daimkakut ehkä pakastimen kautta kompostoriin, välillä eivät pääse edes pakastimeen saakka, sipsejä ja poppareita vieras saa syödä itse kylässä ollessaan ja viedä loput mukanaan, tosin en laita mikroaaltouuniini mikropoppareita, sillä sen jälkeen koko uuni haisee viikkoja ällölle.
Valmis salaatti. Miksi?? Jos vieraalla on nälkä, niin hän voi syödä ennen meille tuloaan salaattinsa. Meillä on salaatteja ja vihanneksia ihan tarpeeksi. Suklaat voin avata vieraan syötäväksi, mutta sen jälkeen ne lähtevät kompostiin ennen kuin koira syö ne. Korvapuusteja - taas kysymys miksi? Jos joku tulee meille kahville, niin olen luultavasti varautunut myös tarjoiluihin ja jotkut kaupan kahden euron korvapuustit ovat ihan roskaa. Söisivätkö linnut niitä, jos laittaisi lintulaudalle?
En ilahtuisi tuliaisista ja voisi olla, että jatkuvasti tuliaisia tuova vieras huomaisi, että ei saa enää meille kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan kaikkia sosiaalisia pelejä. Kutsun ihmisiä kylään, jos tahdon viettää aikaa heidän kanssaan. Ruokin heitä sen mukaan, mihin oma aika ja jaksaminen riittää. Joskus se tarkoittaa kahvien keittämistä, joskus taas monen tunnin kokkailuja. Tuskin edes kiinnitän huomiota siihen, tuovatko vieraat jotain. Jotkut tuovat, jotkut eivät. En edes muista kuka ei ole tuonut, tämä on minulle niin epäolennaista, että tuskin kiinnitän siihen huomiota. Ihan mukaviahan tuomiset voivat olla, mutta inhoan tätä ajatusta, että aina olisi pakko viedä jotain, koska tämä tekee ihmissuhteista jotenkin pinnallisia ja teennäistä. Toista arvioidaan sen perusteella, että osaako hän pelata pelejä oikein ja sanoa oikeat rimpsut ja tehdä oikeat rituaaliliikkeet oikeassa kohdassa. Tällä ei ole mitään tekemistä aidon kohtaamisen kanssa, joka on itselleni tärkeämpää kuin muodollisuudet.
Tämäpä juuri, nämä rimpsut ja pelit ja rituaalit joiden perusteella arvioidaan ihmisiä ja päätetään ketkä pääsevät mukaan ja ketkä ei. Ihan kuin nuoruuden kuppikunnat jossa piti olla tietynmerkkiset vaatteet ja jos et osannut ostaa oikeita niin olit ulkona.
Omassa tuttavapiirissä on ehkä maanläheisempää menoa, mutta ihmiset kohdataan ihmisinä ja lämmin sydän riittää.
Tämä, juuri tämä. Meilläkin haluan vain olla den ihmisen kanssa ja jotkut tuliaiset ovat turhia. Meille voi tulla vaikka kesken kävelylenkin, työvaatteissa tai miten vain, ei sitä tarvitse kaikkea miettiä niin paljon.
Mä olen todella huono viemään tuliaisia, täytyy olla joku tosiaan vieras kenelle menen kylään, et tulee mieleen ostaa joku rehupuska tai kahvipaketti.
Meillä ei ollut lapsuudenkodissanikaan tuollainen tapana niin eipä sitä ole jatkossakaan tullut käytettyä.
Jos jotkut tuttavistani on tuoneet tuliaisia, olen heille pyrkinyt muistaa ostaa jotain viemistä kun menen kylään.
Onhan toi hyvä tapa tietenkin, mutta pitää ymmärtää et kaikilla se ei ole kotoa opittu käytäntö.
Itse toivon, että lapsillenikin tuodaan tuliaisia ja jos ei keksi mitään niin lahjakortti jonnekin vaatekauppaan tai vaikka uusi puhelin. Itse odotan laatuviinejä tai herkkukoria, missä myös mukana juomia.
Syynä siihen, ettei vie tuliaisia, voi olla yksinkertaisesti se ettei ole oppinut aikuisten elämästä vielä riittävästi. Olin itse tällainen kasvatusta vaille jäänyt tynnyrilapsi. Vaikutin päällisin puolin normaalilta aikuiselta, mutta koko ajan kohtasin tilanteita, joissa käyttäydyin ns. väärin ja päästelin suustani asioita, joita ei pitäisi sanoa.
Minä olen mennyt kutsusta jopa kihlajaiskahville viemättä tuliaista :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin vain alkupään viestejä enkä siksi tiedä, onko joku tästä jo maininnut. Mutta käytättekö tosiaan sanaa "tuliainen" siinä merkityksessä, kun viette kyläpaikkaan mennessänne jotain mukananne, esim sen viinipullon/kukkia/pullaa? Minä käytän tuossa tapauksessa sanaa "vieminen". Eli esim käydessäni ystävälläni kylässä, vien hänelle viemisiksi xxx, enkä suinkaan tuliaisiksi.
Tuliainen on minun kielenkäytössäni jokin matkalta (yleensä ulkomailta) ostettu matkamuisto, joka on siis tuliainen ulkomailta. Se voi jäädä omaan käyttöön tai sen voi antaa ystävälle/perheenjäsenelle.
Jos menen käymään kaverilla en kyllä vie. Vararikkoon menisi jos jokapäivä pitäisi käydä pullapitkoja ostelemassa. Kyllä me arvostetaan ihan vaan että toinen tulee seuraksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle kyläilyn pointti on viettää aikaa ihmisten kanssa, en todellakaan vie tuliaisia tai odota niitä itselleni.
Eri asia, jos on vaikka tupaantuliaiset tai sovittu, että jokainen tuo yhteiseen ruokapöytään jotain.
Minusta on ainakin mukava viedä tuomisia. Tuntuis hullulta mennä kylään kädet tyhjänä heiluen.
Mä taas en halua mitään krääsää.
Jos tarvitset jotain painoja käsiisi ettei ne heilu niin se on sun ongelmasi.
Mä pystyn viettämään aikaa kivasti ystävien kanssa ilman mitään lahjuksia.
Yli 40veenä en enää jaksa miettiä edes tällaisia. Jos pidetään juhlat niin yleensä joku tuo jotain tai on tuomatta. Jos järkkään ns bileet niin kyllä tässä iässä pitää osata olla niin ettei kenenkään tarvi tuoda mitään. Jos pidetään nyyttärit niin siitä on hyvä puhua. Kerran mut kutsuttiin hulppeen talon tupareihin ja ne oli nyyttärit. En menny koska aivan idioottia rakennuttaa hulppea talo ja ei pysty tarjoamaan pientä purtavaa.
Mut sitten kun vauhtiin pääsin niin ihteäni ärsyttää se, että meen juhliin, vien skumpan ja se laitetaan kaappiin. Oon itse tottunut siihen, että jos joku tuo juotavaa tilaisuuteen missä tarkoitus on juoda niin sitten pullo poksautetaan auki ja nauttii ken haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse toivon, että lapsillenikin tuodaan tuliaisia ja jos ei keksi mitään niin lahjakortti jonnekin vaatekauppaan tai vaikka uusi puhelin. Itse odotan laatuviinejä tai herkkukoria, missä myös mukana juomia.
Siinähän odotat.
Kannattaa istua alas. Voi tulla pitkä odotus.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en edes odota tuliaisia. Enkä tuo niitä itsekään. Saatan soittaa emännälle, että tarvitseeko tuoda jotain ja jos tarvitsee, niin käyn nappaamassa sen kaupasta mukaani.
Hyvä tapa. Soittaa tuonko jotain. Samoin jos kutsui itsensä kylään voi hänelle sanoa heti suoraan, että tuotko tullessasi sitä tai tätä.
Muuten veisin kukkia. Ne ei jää nurkkiin pyörimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on paljon ihmisiä jotka ei tuo tuliaisia. On silti mielestäni epäkohteliasta
Kiitos kaikille, jotka EI tuo mitään.
Ennen elettiin aikaa, jolloin joka talossa ei ollut yllin kyllin kaikkea kuten nykyään. Vietiin sen verran mitä arvioitiin itse esim syövän ettei talon väki koe puutetta.
Niin. siis aika kauan ennen, eli joskus silloin kun kirjailija päätalokin oli vielä nuori kloppi.
Vierailija kirjoitti:
En halua mitään tuliaisia tai lahjoja. Esimerkiksi uutenavuotena appivanhemmat tulivat meille kylään kutsuttuina ja sanoin anopille, että meillä on ihan kaikkea, älkää tuoko mitään!! Sanoin sen kahteen kertaan. He toivat kuitenkin kukan, suklaata, viinipullon, ruokaa ja kaikille lapsille lahjat. Miksi?!?
Meillä on sitä suklaata joka paikka täynnä joulun jälkeen muutenkin ja olen laittanut sitä + kukkia jo kiertoonkin, kun niitä on liikaa. Alkoholia emme juo, lapset saivat jouluna ihan tarpeeksi lahjoja ja heiltä tuli jo silloin lahjoja, joten miksi taas? Ruoka taas oli ihan turhaa ja syömme sitä vielä tänäänkin.
Mitä jos seuraavalla kerralla sanot mitä voi tuoda lapsille. Ei sitten muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en edes odota tuliaisia. Enkä tuo niitä itsekään. Saatan soittaa emännälle, että tarvitseeko tuoda jotain ja jos tarvitsee, niin käyn nappaamassa sen kaupasta mukaani.
Tuliainen onkin vain yksi tapa olla huomaavainen. Tässä tilanteessa ei kysytty kauppaan menostakaan.
Tuliainen on kiva tai syntymäpäivälahja, mutta en itse ainakaan tykkää siitä, että tuodaan se nahistuneelta kahden euron purkkikukka jonkun halpiskaupan eteisen myydään puoleen hintaan telineestä. Eli ruma jo valmiiksi. Parempi kuin ei tuoda mitään, jos siinä ei ole mitään ajatusta. Ennen vaikka kahvipaketti.
Vierailija kirjoitti:
Yli 40veenä en enää jaksa miettiä edes tällaisia. Jos pidetään juhlat niin yleensä joku tuo jotain tai on tuomatta. Jos järkkään ns bileet niin kyllä tässä iässä pitää osata olla niin ettei kenenkään tarvi tuoda mitään. Jos pidetään nyyttärit niin siitä on hyvä puhua. Kerran mut kutsuttiin hulppeen talon tupareihin ja ne oli nyyttärit. En menny koska aivan idioottia rakennuttaa hulppea talo ja ei pysty tarjoamaan pientä purtavaa.
Mut sitten kun vauhtiin pääsin niin ihteäni ärsyttää se, että meen juhliin, vien skumpan ja se laitetaan kaappiin. Oon itse tottunut siihen, että jos joku tuo juotavaa tilaisuuteen missä tarkoitus on juoda niin sitten pullo poksautetaan auki ja nauttii ken haluaa.
Lahjan saaja saa tehdä lahjalla ihan mitä itseään huvittaa. Laittaa kaappiin tai tarjoaa. Opettele antamista.
Jos siihen lahjaan liittyy jotain odotuksia ja oletuksia niin se ei ole lahja vaan vaihtokauppaa. Jos oletat että lahjan saajan pitäisi tehdä lahjalla jotenkin tietyllä tavalla, niin kerro se lahjaa antaessasi selvästi, ja katso miten saaja siihen suhtautuu. Reaktio voi olla aika yllättynyt eikä kovin positiivinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan kaikkia sosiaalisia pelejä. Kutsun ihmisiä kylään, jos tahdon viettää aikaa heidän kanssaan. Ruokin heitä sen mukaan, mihin oma aika ja jaksaminen riittää. Joskus se tarkoittaa kahvien keittämistä, joskus taas monen tunnin kokkailuja. Tuskin edes kiinnitän huomiota siihen, tuovatko vieraat jotain. Jotkut tuovat, jotkut eivät. En edes muista kuka ei ole tuonut, tämä on minulle niin epäolennaista, että tuskin kiinnitän siihen huomiota. Ihan mukaviahan tuomiset voivat olla, mutta inhoan tätä ajatusta, että aina olisi pakko viedä jotain, koska tämä tekee ihmissuhteista jotenkin pinnallisia ja teennäistä. Toista arvioidaan sen perusteella, että osaako hän pelata pelejä oikein ja sanoa oikeat rimpsut ja tehdä oikeat rituaaliliikkeet oikeassa kohdassa. Tällä ei ole mitään tekemistä aidon kohtaamisen kanssa, joka on itselleni tärkeämpää kuin muodollisuudet.
Tämäpä juuri, nämä rimpsut ja pelit ja rituaalit joiden perusteella arvioidaan ihmisiä ja päätetään ketkä pääsevät mukaan ja ketkä ei. Ihan kuin nuoruuden kuppikunnat jossa piti olla tietynmerkkiset vaatteet ja jos et osannut ostaa oikeita niin olit ulkona.
Omassa tuttavapiirissä on ehkä maanläheisempää menoa, mutta ihmiset kohdataan ihmisinä ja lämmin sydän riittää.
Sama. Jos joku soittaa, että voinko tulla käymään, ilmoitan valmiiksi mitä on saatavilla syömisen ja juomisen puolesta. Jos kaapissani on ruokaa tai ainekset johonkin helppoon, niin tarjoan purtavaa. Jos kaappi on tyhjillään tai kaverilla on allergioita, hän osaa sitten tuoda itselleen sopivaa einestä. Minulle ei tarvitse tuoda yhtään mitään. Toki ilahdun, jos joku tulee kahville ja haluaa samalla tuoda pari kappaletta vähän parempia leivonnaisia. Aina saa tulla käymään, eikä tarvitse tuoda tosiaankaan mitään, ellei itse halua.
Jos puhutaan kavereiden illanvietosta, silloinkin sovitaan kuka tuo mitäkin. Yleensä tuodaan omat juomat, eli ei lahjoja emännälle. Emäntä tarjoaa sitten ruokaa. Ja kaikilla on kivaa, vaikka ei pokkuroida.
Käyttäjä1686 kirjoitti:
dajm kakku
pressa pakett
twinings tee
kaurakeksit
valmis salaatit tms
korvapuusteja tms
wiener nougat
micro pop corn
Taffel sips
En koskaan mene kaverin/ystävän luokse ilman pikkutuliaista. Ei maksa paljon ja itselläkin kiva mieli. Tuliainen sen mukaan mitä aiomme tehdä yhdessä. Alkoholia en vie, koska en sitä itse pahemmin käytä. Tarjoan kyllä omassa kodissa konjakin tai viiniä tilanteen mukaan.
Noista en huolisi mitään. Heittäisin roskiin.
Vierailija kirjoitti:
Kahvipaketti on aina hyvä tuliainen. Kyllä minustakin kuuluu hyviin tapoihin viedä jotain, jos ihan erikseen kutsutaan kylään (olipa aloite kumman hyvänsä).
Toivottavasti et oleta että kaikki juo jotain suodatinsumppia.
Ihan viimenen mitä toivon on kaappiin kertyvä läjä juhlamogia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt joku viinipullo tai vastaava olisi ihan kohteliasta jos emäntä tarjoaa ruokaa tms.
Ai se on ihan pahinta kun tuodaan joku hirveä viinipullo jota on sitten pakko katsella ja juoda.
Tämä. Paitsi, että meillä jäävät juomatta. Nytkin 20 pulloa erilaisia lahjaviinejä lojuu kaapissa, kun ei miehen kanssa tykätä juoda viiniä eikä mitään muutakaan alkoholia. Yritetään laittaa vahinko kiertämään ja viedä vanhimmasta päästä pois aina kun saa hyvän tekosyyn.
Teitä ei vissiin paljon minnekään kutsuta kun 20 pulloa lahjaviinejä pölyttyy kaapissa? Miksiköhän?
Tämäpä juuri, nämä rimpsut ja pelit ja rituaalit joiden perusteella arvioidaan ihmisiä ja päätetään ketkä pääsevät mukaan ja ketkä ei. Ihan kuin nuoruuden kuppikunnat jossa piti olla tietynmerkkiset vaatteet ja jos et osannut ostaa oikeita niin olit ulkona.
Omassa tuttavapiirissä on ehkä maanläheisempää menoa, mutta ihmiset kohdataan ihmisinä ja lämmin sydän riittää.