Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja ihmisten "hoitovinkit" : Mene lenkille! Leivo jotain!
03.01.2023 |
En saa itseäni edes suihkuun, siivoaminen rajoittuu siihen että putsaan kissan hiekkalaatikon. Ja vielä pullaa pitäisi pyöritellä voi pe""le..
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lenkkeilystä oli minulle apua.
t. keskivaikeasta masennuksesta toipunut
Hyvä.
Minullekin oli eräästä liikunnan muodosta apua, mutta sitä pystyin harrastamaan vasta sitten, kun olin levänny ja maannut tarpeeksi.
Minulle on siis ollut hyötyä
makaamisesta
nukkumisesta
siitä että viimein sain kyynelkanavani auki
liikunnasta
siitä että tulin kuuluksi ja kohdatuksi ja sain puhua traumaattisista asioista ihmisille, joka ei neuvonut mitään tyhmiä neuvoja, vaan kohtasi minut ihmisenä mitätöimättä
Rutiinit auttavat varmasti monia, mutta minua auttoi se, että teen asioita silloin kun minusta hyvältä tuntuu, eikä silloin kun niitä muka kuuluisi tehdä.
Sosiaaliset suhteet auttavat monia varmastikin, mutta minua taas auttoi se, että luovuin niistä melkein täydellisesti.
Lääkkeet eivät auttaneet, vaan aiheuttivat paljon pahaa. Vain akuutissa unettomuudessa oli elintärkeää saada unta, jolloin perus unilääkkeet pelastivat henkeni
Ravinnossa en ole huomannut mitään vaikutusta mihinkään suuntaan.
Alkoholi masentaa pitkäksi aikaa jos sitä juo.
Se on myös tärkeää että on tosiaan itselle armollinen. Jos joskus tulee päiviä että itkettää eikä halua nousta sängystä niin se on ihan okei. Hyväksyttävää. Omia tunteita saa kohdata. Mutta silti päivärytmissä pysyminen voi auttaa kannattelemaan ainakin itseä niin että ei valu sinne syvimmälle pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle ja muillekin:
Ihan sama, mikä masennus tai mielenterveyden häiriö on, niin ilman kahta asiaa ei voi edetä:
1. Pitää olla kykyä parantua. Lääkitysjaksolla ja tai sairaalajaksolla hoidetaan akuutti ongelma (psykoosi yms).
2. Pitää olla halu parantua. Ilman tätä ei kukaan parannu mistään.
Kumpikin edellytys on pakko olla. Vaikeampi näistä on halu parantua. On niin paljon helpompaa jäädä vaatimaan ihmeparantumista, etuisuuksia ja sääliä. Mitään ihmepilleriä ei ole.
Mikään terapia tai hoito ei auta, jos sairastunut ei halua tai pysty siihen. Terapiaan ei mennä juttelemaan mukavia. Tavoite on terveydentilan kohentaminen ja lopullisesti parantuminen.
Kertoisitko seuraavaksi jotain, mitä me masentuneet emme vielä tiedä. Halu on sitä paitsi vielä ihan eri asia kuin ryhtyminen ja masennus vaikuttaa usein juurikin siihen aloite- ja toimintakykyyn hyvin lamaannuuttavasti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ymmärrys siitä, miten vaikeaa se on. Oma kokemukseni on ihmisestä, joka on saanut työterveydestä alustavan diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta mutta joka sanoi, että ei aio hakeutua terapiaan. Rahastakaan ei olisi ollut kiinni, ja olisi varmaankin saanut Kela-tukeakin.
Ehkä tämä kokemukseni ei ole yleinen, mutta se on todellinen. Enkä usko, että tämä ystäväni olisi minulle valehdellut asiasta. Lisäksi olisin varmasti huomannut parin-kolmen vuoden aikana, jos hän olisi oikeasti käynyt terapiassa; oletan, että puheenaiheet olisivat monipuolistuneet ja näkemys maailmaan ja omaan itseen olisi laajentunut. (Vertaan tapausta toiseen ystävääni, joka kävi terapiassa, itse maksaen ilman Kela-tukea.)
Eli ketään sellaista en halua kritisoida sekuntiakaan, joka on yrittänyt hakea apua. Vaikka ei olisi sitä saanutkaan.
Kannattaa myös ottaa huomioon, että (psyko)terapia ei sovi automaattisesti kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle ja muillekin:
Ihan sama, mikä masennus tai mielenterveyden häiriö on, niin ilman kahta asiaa ei voi edetä:
1. Pitää olla kykyä parantua. Lääkitysjaksolla ja tai sairaalajaksolla hoidetaan akuutti ongelma (psykoosi yms).
2. Pitää olla halu parantua. Ilman tätä ei kukaan parannu mistään.
Kumpikin edellytys on pakko olla. Vaikeampi näistä on halu parantua. On niin paljon helpompaa jäädä vaatimaan ihmeparantumista, etuisuuksia ja sääliä. Mitään ihmepilleriä ei ole.
Mikään terapia tai hoito ei auta, jos sairastunut ei halua tai pysty siihen. Terapiaan ei mennä juttelemaan mukavia. Tavoite on terveydentilan kohentaminen ja lopullisesti parantuminen.
Kertoisitko seuraavaksi jotain, mitä me masentuneet emme vielä tiedä. Halu on sitä paitsi vielä ihan eri asia kuin ryhtyminen ja masennus vaikuttaa usein juurikin siihen aloite- ja toimintakykyyn hyvin lamaannuuttavasti.
Minun on jotenkin vaikea uskoa, että yhtään kukaan masentunut ei haluaisi parantua tuosta tuskallisesta itsemurhaankin johtavasta sairaudesta. Tuntuu loukkaavalta ja röyhkeältä tuollaiset puheet, että on muka helppo vaan jäädä vaatimaan sääliä.
Kirjoittaja ei minun mielestäni yhtään ymmärrä millaista on olla vaikeasti tai keskivaikeasti masentunut. Ei siinä itselläni ainakaan mikään säälin kerjääminen ollut mielessä. Hävetti ja olin äärimmäisen syyllisyyden tuntoinen. Ei siinä huudella tuolla ihmisille, että säälikää säälikää. Sitä enemmin menee piiloon ja salaa sen tilansa ja vähättelee sitä.
En tiedä onko tuo kyseinen kirjoittaja trolli joka nauttii heikompien loukkaamisesta, vai onko hän olevinaan joku ammattilainen (toivottavasti ei), vai onko hän itse joku joka on huomiohakuinen persoonallisuus ja sitä sääliä itse kerjännyt, ja täten luulee masentuneiden olevan kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Yhdenkään lapsettoman henkilön lapsi ei kadulla riehu puukon kanssa, eikä yhdenkään lapsettoman lapsi saa puukosta tuolla kadulla.
Vähättele vaan sitä nuorten unentarvetta ja kaikkien muidenkin unentarvetta. Ilku ja ole piikikäs mulkero.
Karma on monesti osunut oikeaan ja opettanut nöyryyttä.
Onneksi minulla ei ole tässä maailmassa lapsia.
Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin nykyään nuoret voivat äärimmäisen pahoin ja ovat ihan sekaisin.
Kaikki huumeet ja päihteen on räjähtäneet käsiin.
Pää pensaaseen ja nettiin vauvapalstalle pätemään ja päätä rääpimään jollekin masentuneelle, kun itsellä on omia lapsia tässä tilanteessa?
Suosittelen, että laitatte läppärit ja puhelimet hetkeksi pois, ja kysytte siltä lapseltanne miten hän voi?
Kysykää edes kerran, ja kuunnelkaa ja kohdataa se tekemänne ihminen ihmisenä.
Se voi joskus olla liian myöhäistä. Kannatta tehdä asia nyt.
Sulla on kova angsti nimitellä koko ajan, huomaatko että muut eivät kuitenkaan nimittele sinua?
Huomaatko että sinä voisit ottaa tuosta neuvosta vaarin.
Vai mikä siinä on niin vaikeaa, laittaa netti pois näpistä, ja kohdata se oma lapsi.
Olisi minulla tuollaiselle vanhemmalle aika monta nimeäkin. Enpä sano mikä olet, jos mieluumin kiusaat ja ärsytät masentuneita tuntemattomia ihmisiä somessa, kuin HETKEN edes olisit lapsesi kanssa.
Taidat itsekin tietää mikä nimi tuollaiselle ihmisille sopii kuin nenä päähän. Minun ei tarvitse sitä sinulle edes kertoa.
Oon huonona äitinä töissä, ei oo lapsia mitä kohdata täällä 🤷
No et ole töissä. Olet aikuisten hoitolassa somettamassa. Jos olisit töissä, niin tekisit töitä, et trollaisia netissä ja täällä perseilisi.
Ei mene läpi valheesi.
Tulin kotiin just, työaika loppui 20:30 ja joo tosiaan tienattua tuli jotta voi niiden lasten kanssa tehdä muutakin kuin tuijottaa kattoa.
Sulle neuvottiin että kohtaa edes kerran se/ne lapsesi ja kysy mitä kuuluu. Sössötän ja jauhat vain siitä miten tienaat rahaa, että rahalla voit ostaa jotain matkoja ja tekemistä.
On varmasti heikolle ja huonolle äidille helpompaa paeta sinne extratöihin ja tunkea rahalla maksettua hömpäkettä itsensä ja lasten väliin, ettei tarvitsisi kohdata heitä oikeasti.
Sinusta on helpompaa aukoa päätäsi netissä tuntemattomille, ketä et nää, ja pilkata jotain masentuneita ihmisiä. Siinä on sinun sosiaaliset kykysi.
Normaalit ihmiset kykenevät olemaan omien lastensa kanssa ja kysymään mitä heille kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä se toimiva hoitovinkki ap:n mielestä olisi?
Itse toivuin psykoottisesta masennuksesta (alkuun tietenkin lepäsin jo lääkityksen vuoksi 3-4kk)
juurikin pakottamalla itseni hiljalleen tekemään asioita.
Liikuin paljon luonnossa, pidin päivärytmistä kiinni ja palasin työelämään ilman terapioita tai kuntoutuksia.Tuon jälkeen jo 15 vuotta työelämässä, ainoa sairausloma on ollut vuosi sitten sairastetun Koronan vuoksi.
Juuri näin. Minäkin parannuin vain sillä, että aloin väkisin tekemään asioita ja näkemään ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on mielentila.
Kliininen masennus, depressio, on sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole nuo kyllä yhtään huonoja neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole nuo kyllä yhtään huonoja neuvoja.
No onhan, kun ovat epämiellyttäviä ja raskaantuntuisia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oire sietämättömästä elämäntilanteesta ja siitä, että on pitkään yrittänyt vaan tsempata ja tsempata.
Vaikea elämäntilanne usein toki aiheuttaa tyyttäymättömyyttä ja alentunutta mielialaa. Masennus/kliininen masennus/depressio on kuitenkin itsessään sairaus, joka sitten liittyy monenlaisia oireita. Masennussairaus liittyy aivojen välittäjäaineisiin, ei niinkään suoranaisesti ulkoisiin tekijöihin/elämäntilanteeseen (ihminen jolla "kaikki on hyvin", voi myös sairastua).
Näitä aivopieruja heittelevät he, jotka eivät ole koskaan olleet masentuneita eivätkä ymmärrä siitä mitään. Näitä on paljon näissä suurissa ikäluokissa, joiden mielestä masennus on laiskuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on oire sietämättömästä elämäntilanteesta ja siitä, että on pitkään yrittänyt vaan tsempata ja tsempata.
Vaikea elämäntilanne usein toki aiheuttaa tyyttäymättömyyttä ja alentunutta mielialaa. Masennus/kliininen masennus/depressio on kuitenkin itsessään sairaus, joka sitten liittyy monenlaisia oireita. Masennussairaus liittyy aivojen välittäjäaineisiin, ei niinkään suoranaisesti ulkoisiin tekijöihin/elämäntilanteeseen (ihminen jolla "kaikki on hyvin", voi myös sairastua).
Jatkan... Eli masennussairauteen ei tarvita mitään ulkoista syytä (sietämätön elämäntilanne, trauma, vaikea lapsuus jne...) Masennukselle voi olla myös geneettinen alttius, ja myös synnynnäinen temperamentti/luonteenpiirteet voi altistaa. Ja ilmeisesti ne aivojen välittäjäaineiden pitoisuudet ja niiden muutokset...
Tartuin tähän sen takia, koska liian usein (myös terveydenhuollossa) painotetaan sitä, että "mistä sun masennus johtuu", "miksi olet masentunut"... Ja moni jolla ei ole siihen mitään ulkoista tekijää, voi kokea syyllisyyttä ja ajatella "ei mulla ole mitään syytä olla masentunut, kaikki on hyvin, ei ole koulukiusattu eikä ole traumoja eikä vaikeaa lapsuutta ja elämäntilannekin on nyt sellainen mistä olen unelmoinut".
Kun tosiaan sairastua voi kuka tahansa, ja eri tekijät altistavat, mm. geenit.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneella on monesti päässään sellainen hirveä ääni joka puhuu rumasti, haukkuu, syyllistää ja toistaa koko ajan kaikkea pahaa.
Siellä päässä kuuluu koko ajan kaikki lannistavat, syyllistävät, lyttäävät ja mitätöivät kommentit, kuin kaikuina.
Kun puhutte masentuneelle muka auttaakseenne ja hyvyyttänne, niin ei kannata silloin hoputtaa, komentaa, käskyttää tai räkättää.
Parempi on olla ihan hiljaa, jos ei osaa ilmaista itseään kunnolla.
Masentunut lannistuu niistä käskytyksistä ja kokee syyllistyyttä kun ei jaksa totella komennuksianne.
Masentuneelle ei tule voimaa ja energiaa käskemällä ja komentamalla. Päin vastoin, masentunut kyllä haluaisi olla energinen ja jaksaa. Mutta kun ei jaksa, niin siitä tulee sellainen syyllinen olo, että on huono ihminen, paha ja riittämätön.
On erittäin hyvä tuo tapa, että sanoo masentuneelle, että tällä on lupa levätä niin paljon kuin itse tarvitsee, ja sitten on lupa omaan tahtiin alkaa tehdä asioita.
Ei masentuneelle tarvitse sormi pystyssä selittää, että liikunta auttaa, eli nyt heti ylös sieltä.
Se on väärä ja haitallinen tapa.
Totta tämäkin MUTTA jos masentuneelle antaa mahdollisuuden maata ja levätä kaiken aikaa, vuodesta toiseen. Jotkut jopa rahallisesti tukevat ym, niin sieltä ei nousta. Todellinen karhunpalvelus pitkään masentuneelle mahdollistaa tekemättömyyden jatkuminen. Eivät parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle ja muillekin:
Ihan sama, mikä masennus tai mielenterveyden häiriö on, niin ilman kahta asiaa ei voi edetä:
1. Pitää olla kykyä parantua. Lääkitysjaksolla ja tai sairaalajaksolla hoidetaan akuutti ongelma (psykoosi yms).
2. Pitää olla halu parantua. Ilman tätä ei kukaan parannu mistään.
Kumpikin edellytys on pakko olla. Vaikeampi näistä on halu parantua. On niin paljon helpompaa jäädä vaatimaan ihmeparantumista, etuisuuksia ja sääliä. Mitään ihmepilleriä ei ole.
Mikään terapia tai hoito ei auta, jos sairastunut ei halua tai pysty siihen. Terapiaan ei mennä juttelemaan mukavia. Tavoite on terveydentilan kohentaminen ja lopullisesti parantuminen.
Kertoisitko seuraavaksi jotain, mitä me masentuneet emme vielä tiedä. Halu on sitä paitsi vielä ihan eri asia kuin ryhtyminen ja masennus vaikuttaa usein juurikin siihen aloite- ja toimintakykyyn hyvin lamaannuuttavasti.
Minun on jotenkin vaikea uskoa, että yhtään kukaan masentunut ei haluaisi parantua tuosta tuskallisesta itsemurhaankin johtavasta sairaudesta. Tuntuu loukkaavalta ja röyhkeältä tuollaiset puheet, että on muka helppo vaan jäädä vaatimaan sääliä.
Kirjoittaja ei minun mielestäni yhtään ymmärrä millaista on olla vaikeasti tai keskivaikeasti masentunut. Ei siinä itselläni ainakaan mikään säälin kerjääminen ollut mielessä. Hävetti ja olin äärimmäisen syyllisyyden tuntoinen. Ei siinä huudella tuolla ihmisille, että säälikää säälikää. Sitä enemmin menee piiloon ja salaa sen tilansa ja vähättelee sitä.
En tiedä onko tuo kyseinen kirjoittaja trolli joka nauttii heikompien loukkaamisesta, vai onko hän olevinaan joku ammattilainen (toivottavasti ei), vai onko hän itse joku joka on huomiohakuinen persoonallisuus ja sitä sääliä itse kerjännyt, ja täten luulee masentuneiden olevan kuin hän.
Tätä minukin piti tulla kirjoittamaan, se häpeä kun ei kykene kaikkeen ennemminkin saa piiloutumaan kaikilta ja niitäkin ystäviä, kavereita ja sukulaisia kun näkee tekee lähes kaikkensa salatakseen tilansa. Ei tulisi mieleenkään valitella tai surkutella itseäni tai maailmaa. Se tietysti selviää keskustellessa, etten ole aikoihin tehnyt mitään järkevää, mutta yritän ohittaa sen sivulauseessa ja keskustella kaikesta muusta.
Sivulauseessa oman masennuksensa sanoi yksi ystäväni puhelun aikana, ja sovin samantien lähteväni käymään hänen luonaan seuraavana päivänä. Kaikesta muusta sitten hänen kanssaan juteltiin sen päivän aikana, eikä hänenkään masennus ollut varsinaisesti havaittavissa puheista. Toivottavasti autoin häntä edes vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen kohtaaminen
Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeää ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Masennus ei näy aina päälle, varsinkaan nuorilla. Muiden voi olla vaikea ymmärtää, miten huonosti henkilö voi psyykkisesti tai kuinka voimattomaksi hän tuntee itsensä.
Vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja. Niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisin keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset "ryhdistäytyä" vain pahentavat masennustiloista kärsivien syyllisyyden ja huonommuuden tunteita.
Masentunut ihminen ei usein osaa ilmaista toiveitaan ja tunteitaan. Tällöin hän ei myöskään voi odottaa toisten ymmärtävän häntä. Loputon uhrautuminen uuvuttaa ihmisen, jolloin tuloksena voi olla katkeroituminen ja masennus. Yksin jääminen on monelle pelottavampaa kuin alistuminen.
Masennusalttiille on usein ominaista niin sanotut riippuvaiset piirteet eli tavallista voimakkaampi hylätyksi tai väheksytyksi tulemisen pelko. Siksi heidän on vaikea pitää puoliaan ja he alistuvat liian helposti toisten tahtoon. Terveen itsekkyyden ja omien oikeuksien puolustamisen oppiminen on kuitenkin vaikeaa ilman kanssaihmisten ymmärrystä tai psykoterapeuttista tukea.
Surematon suru läheisen kuoleman tai menetyksen yhteydessä on usein eriasteisten masennustilojen taustatekijä. Tuttavien pinnalliset lohdutuksen sanat monesti vain syventävät pitkittyvää surua. Masennukseksi muuttuvan surun taustalla on useasti erilaisia ilmaisemattomiksi jääneitä kipeitä tunteita ja mielikuvia.
Hei! Kirjoitit kuin minun elämästäni. Perustuuko kuvauksesi kenties ammatilliseen kokemukseesi ja osaisitko vinkata kirjallisuutta tämän tyyppisistä masennuksen taustatekijöistä? Lukisin aiheesta mielelläni lisää ihan itsetuntemuksenkin avuksi.
Lainaamasi kommentin teksti näyttää olevan kipitoitu täältä:
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00389
En tiedä miksi kommentin kirjoittaja ei laittanut lähdettä viestinsä loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen kohtaaminen
Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeää ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Masennus ei näy aina päälle, varsinkaan nuorilla. Muiden voi olla vaikea ymmärtää, miten huonosti henkilö voi psyykkisesti tai kuinka voimattomaksi hän tuntee itsensä.
Vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja. Niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisin keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset "ryhdistäytyä" vain pahentavat masennustiloista kärsivien syyllisyyden ja huonommuuden tunteita.
Masentunut ihminen ei usein osaa ilmaista toiveitaan ja tunteitaan. Tällöin hän ei myöskään voi odottaa toisten ymmärtävän häntä. Loputon uhrautuminen uuvuttaa ihmisen, jolloin tuloksena voi olla katkeroituminen ja masennus. Yksin jääminen on monelle pelottavampaa kuin alistuminen.
Masennusalttiille on usein ominaista niin sanotut riippuvaiset piirteet eli tavallista voimakkaampi hylätyksi tai väheksytyksi tulemisen pelko. Siksi heidän on vaikea pitää puoliaan ja he alistuvat liian helposti toisten tahtoon. Terveen itsekkyyden ja omien oikeuksien puolustamisen oppiminen on kuitenkin vaikeaa ilman kanssaihmisten ymmärrystä tai psykoterapeuttista tukea.
Surematon suru läheisen kuoleman tai menetyksen yhteydessä on usein eriasteisten masennustilojen taustatekijä. Tuttavien pinnalliset lohdutuksen sanat monesti vain syventävät pitkittyvää surua. Masennukseksi muuttuvan surun taustalla on useasti erilaisia ilmaisemattomiksi jääneitä kipeitä tunteita ja mielikuvia.
Hei! Kirjoitit kuin minun elämästäni. Perustuuko kuvauksesi kenties ammatilliseen kokemukseesi ja osaisitko vinkata kirjallisuutta tämän tyyppisistä masennuksen taustatekijöistä? Lukisin aiheesta mielelläni lisää ihan itsetuntemuksenkin avuksi.
Lainaamasi kommentin teksti näyttää olevan kipitoitu täältä:
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00389En tiedä miksi kommentin kirjoittaja ei laittanut lähdettä viestinsä loppuun.
* kopioitu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukuisia kertoja masentuneena paras keino jonka olen havainnut auttavan masennukseen on asteittainen elämäntapojen parannus. Kun on yhtään parempi olo, yhdenkään päivän jolloin on kipinä muutokselle, alan toimia. Asteittain parannan elämäntapoja.
1. Ruokarytmiä kuntoon ja enemmän kunnon ruokaa koneeseen. Masentuneena saatan syödä mitä sattuu itselohtuna vaikka se yleensä johtaa vaan huonompaan oloon esim liika sokeri
2. Kävelyllä käyntiä
3. Päivärytmiä kuntoon
4. Ruokavalon lisätuunausta paremmaksi
5. Muun liikunnan lisäystä
JneHiljalleen huomaan että suunnittelen mielessäni enemmän juttuja, organisointi on parantunut ja mielialakin on parempi. Masennuksessa pää ei toimi. Alan suunnitella ruokalistoja ynnä muuta mitä ruokia teen.
Tärkeää on myös meditointi ja rentoutuminen.
Kesällä hyödynnän auringonvalon virkistävän vaikutuksen. Kirkasvaloa yritän ottaa talvella.
Söin vuositolkulla pillereitä, menetin niille seksuaalisuuteni, sain harmia, ja edelleen kaikki ei ole palautunut joten ne ei ole enää optio. Elintapakeinot on ainut hoitomahdollisuuteni, muuta en halua enää kokeilla
Diagnoosina ollut vakava-asteinen toistuva masennus ennenkuin joku ehtii hihkaista että korkeintaan lievään tämä toimii. Olen käynyt myös terapiassa
Hupaisaa on myös että osastolla kun lääkkeet ei minulle toimineet ja sähköhoitoon en suostunut, minulle alettiin tehdä päivärytmilappua ja yrittää potkia tekemään asioita kuten meneen lenkille. Vaikka niin puhutaan että miten masentunut voi mennä lenkille. :-D Lopulta luovuin pillereistä jotka turrutti ja teki sumuisen olon ja teki harmia, ja vieroitusoireita ja kuntoutin itseni pelkillä elintavoilla ja terapialla toimintakykyiseksi tilasta jossa en jaksanut sängystä nousta ylös. Avainsana oli aika. Pitää antaa aikaa ja tehdä asteittain. Vielä toisinaankin masennus saattaa nostaa päätään reaktiona esim vastoinkäymisiin mutta teen aina samat keinot, asteittaisen elämänmuutoksen
Tässä olet todella oikeassa. Lähes kaikki masennus paranee spontaanisti itsekseen ajan kanssa. Vain harva tarvitsee tueksi lääkkeitä.
Psykoterapiamuodot ovat keskenään yhtä tehokkaita, aina tehokkaampia kuin lääkket, joiden NNT on noin 7. Ongelmana lääketutkimuksissa on se, että koska masennus paranee yleensä itsekseen, onko parantuminen lääkkeen vai ajan aiheuttamaa? Sama pätee psykoterapiaan, joiden eri muodot ovat keskenään yhtä tehokkaita, tehokaampia kuin lääkkeet. Jälkimmäinen on kalliimpaa ja siksi lääkkeitä suositaan.
Keskeistä on pystyä tarkastelemaan itseään objektipositiosta, ikäänkuin lintuperspetiivistä. Tämä on avain paranemiselle.
Vierailija kirjoitti:
Näitä aivopieruja heittelevät he, jotka eivät ole koskaan olleet masentuneita eivätkä ymmärrä siitä mitään. Näitä on paljon näissä suurissa ikäluokissa, joiden mielestä masennus on laiskuutta.
Tai sitten ovat olleet masentuneita, mutta epämiellyttäviä vinkkejänsä noudattamalla eivät ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki masennus paranee spontaanisti itsekseen ajan kanssa.
Missä näin on todettu?
Eikö se ole päinvastoin niin, että hoitamaton (tai hoitoresistentti) masennus useimmiten pahenee/ kroonistuu?
Hupaisaa on myös että osastolla kun lääkkeet ei minulle toimineet ja sähköhoitoon en suostunut, minulle alettiin tehdä päivärytmilappua ja yrittää potkia tekemään asioita kuten meneen lenkille. Vaikka niin puhutaan että miten masentunut voi mennä lenkille. :-D Lopulta luovuin pillereistä jotka turrutti ja teki sumuisen olon ja teki harmia, ja vieroitusoireita ja kuntoutin itseni pelkillä elintavoilla ja terapialla toimintakykyiseksi tilasta jossa en jaksanut sängystä nousta ylös. Avainsana oli aika. Pitää antaa aikaa ja tehdä asteittain. Vielä toisinaankin masennus saattaa nostaa päätään reaktiona esim vastoinkäymisiin mutta teen aina samat keinot, asteittaisen elämänmuutoksen