Lue keskustelun säännöt.
Masennus ja ihmisten "hoitovinkit" : Mene lenkille! Leivo jotain!
03.01.2023 |
En saa itseäni edes suihkuun, siivoaminen rajoittuu siihen että putsaan kissan hiekkalaatikon. Ja vielä pullaa pitäisi pyöritellä voi pe""le..
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Yhdenkään lapsettoman henkilön lapsi ei kadulla riehu puukon kanssa, eikä yhdenkään lapsettoman lapsi saa puukosta tuolla kadulla.
Vähättele vaan sitä nuorten unentarvetta ja kaikkien muidenkin unentarvetta. Ilku ja ole piikikäs mulkero.
Karma on monesti osunut oikeaan ja opettanut nöyryyttä.
Onneksi minulla ei ole tässä maailmassa lapsia.
Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin nykyään nuoret voivat äärimmäisen pahoin ja ovat ihan sekaisin.
Kaikki huumeet ja päihteen on räjähtäneet käsiin.
Pää pensaaseen ja nettiin vauvapalstalle pätemään ja päätä rääpimään jollekin masentuneelle, kun itsellä on omia lapsia tässä tilanteessa?
Suosittelen, että laitatte läppärit ja puhelimet hetkeksi pois, ja kysytte siltä lapseltanne miten hän voi?
Kysykää edes kerran, ja kuunnelkaa ja kohdataa se tekemänne ihminen ihmisenä.
Se voi joskus olla liian myöhäistä. Kannatta tehdä asia nyt.
Sulla on kova angsti nimitellä koko ajan, huomaatko että muut eivät kuitenkaan nimittele sinua?
Huomaatko että sinä voisit ottaa tuosta neuvosta vaarin.
Vai mikä siinä on niin vaikeaa, laittaa netti pois näpistä, ja kohdata se oma lapsi.
Olisi minulla tuollaiselle vanhemmalle aika monta nimeäkin. Enpä sano mikä olet, jos mieluumin kiusaat ja ärsytät masentuneita tuntemattomia ihmisiä somessa, kuin HETKEN edes olisit lapsesi kanssa.
Taidat itsekin tietää mikä nimi tuollaiselle ihmisille sopii kuin nenä päähän. Minun ei tarvitse sitä sinulle edes kertoa.
Oon huonona äitinä töissä, ei oo lapsia mitä kohdata täällä 🤷
No et ole töissä. Olet aikuisten hoitolassa somettamassa. Jos olisit töissä, niin tekisit töitä, et trollaisia netissä ja täällä perseilisi.
Ei mene läpi valheesi.
Tulin kotiin just, työaika loppui 20:30 ja joo tosiaan tienattua tuli jotta voi niiden lasten kanssa tehdä muutakin kuin tuijottaa kattoa.
No mitään töitä et tehnyt ja mitään et lastesi kanssa tee.
Satuile vaan lämpimiksesi ja laita noita alaikäisten suosimia naurettavai emojeita viesteihisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunta ja toiminnalliset elementit parantavat ja ennaltaehkäisevät masennusta ihan oikeiden tutkimustekin mukaan, eli ylös, ulos ja pois sieltä sohva pohjalta!! 😌
Joo ja jos vaikka vähän tarkemmin vielä lukisit tuosta masennuksesta, niin tietäisit, että tuo retoriikkasi ylösuloslenkille hopi hopi klapu klapu, on vähän sellainen huono tapa, ja saattaa olla enemmän sellainen lannistava kuin kannustava.
Että älkää käyttäkö sitä, jos muka haluatte hyvää.
Masentuneella on monesti päässään sellainen hirveä ääni joka puhuu rumasti, haukkuu, syyllistää ja toistaa koko ajan kaikkea pahaa.
Siellä päässä kuuluu koko ajan kaikki lannistavat, syyllistävät, lyttäävät ja mitätöivät kommentit, kuin kaikuina.
Kun puhutte masentuneelle muka auttaakseenne ja hyvyyttänne, niin ei kannata silloin hoputtaa, komentaa, käskyttää tai räkättää.
Parempi on olla ihan hiljaa, jos ei osaa ilmaista itseään kunnolla.
Masentunut lannistuu niistä käskytyksistä ja kokee syyllistyyttä kun ei jaksa totella komennuksianne.
Masentuneelle ei tule voimaa ja energiaa käskemällä ja komentamalla. Päin vastoin, masentunut kyllä haluaisi olla energinen ja jaksaa. Mutta kun ei jaksa, niin siitä tulee sellainen syyllinen olo, että on huono ihminen, paha ja riittämätön.
On erittäin hyvä tuo tapa, että sanoo masentuneelle, että tällä on lupa levätä niin paljon kuin itse tarvitsee, ja sitten on lupa omaan tahtiin alkaa tehdä asioita.
Ei masentuneelle tarvitse sormi pystyssä selittää, että liikunta auttaa, eli nyt heti ylös sieltä.
Se on väärä ja haitallinen tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Yhdenkään lapsettoman henkilön lapsi ei kadulla riehu puukon kanssa, eikä yhdenkään lapsettoman lapsi saa puukosta tuolla kadulla.
Vähättele vaan sitä nuorten unentarvetta ja kaikkien muidenkin unentarvetta. Ilku ja ole piikikäs mulkero.
Karma on monesti osunut oikeaan ja opettanut nöyryyttä.
Onneksi minulla ei ole tässä maailmassa lapsia.
Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin nykyään nuoret voivat äärimmäisen pahoin ja ovat ihan sekaisin.
Kaikki huumeet ja päihteen on räjähtäneet käsiin.
Pää pensaaseen ja nettiin vauvapalstalle pätemään ja päätä rääpimään jollekin masentuneelle, kun itsellä on omia lapsia tässä tilanteessa?
Suosittelen, että laitatte läppärit ja puhelimet hetkeksi pois, ja kysytte siltä lapseltanne miten hän voi?
Kysykää edes kerran, ja kuunnelkaa ja kohdataa se tekemänne ihminen ihmisenä.
Se voi joskus olla liian myöhäistä. Kannatta tehdä asia nyt.
Sulla on kova angsti nimitellä koko ajan, huomaatko että muut eivät kuitenkaan nimittele sinua?
Huomaatko että sinä voisit ottaa tuosta neuvosta vaarin.
Vai mikä siinä on niin vaikeaa, laittaa netti pois näpistä, ja kohdata se oma lapsi.
Olisi minulla tuollaiselle vanhemmalle aika monta nimeäkin. Enpä sano mikä olet, jos mieluumin kiusaat ja ärsytät masentuneita tuntemattomia ihmisiä somessa, kuin HETKEN edes olisit lapsesi kanssa.
Taidat itsekin tietää mikä nimi tuollaiselle ihmisille sopii kuin nenä päähän. Minun ei tarvitse sitä sinulle edes kertoa.
Oon huonona äitinä töissä, ei oo lapsia mitä kohdata täällä 🤷
No et ole töissä. Olet aikuisten hoitolassa somettamassa. Jos olisit töissä, niin tekisit töitä, et trollaisia netissä ja täällä perseilisi.
Ei mene läpi valheesi.
Tulin kotiin just, työaika loppui 20:30 ja joo tosiaan tienattua tuli jotta voi niiden lasten kanssa tehdä muutakin kuin tuijottaa kattoa.
No mitään töitä et tehnyt ja mitään et lastesi kanssa tee.
Satuile vaan lämpimiksesi ja laita noita alaikäisten suosimia naurettavai emojeita viesteihisi.
Miksei lasten olemassaoloa kyseenalaisteta jos työpaikka kielletään 🤔 Totta puhuen mulla oli kyllä ylityövapaa tänään omista töistä, edelleen huono äiti ja käytin sen extrapalkkaisissa extratöissä niin päästään hiihtolomalla muualle kuin hiihtelemään 😘
Kaveri on maannut nyt neljä vuotta. Nukkuu 20 h vuorokaudessa.. Ei ole makaamallakaan parantunut yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on maannut nyt neljä vuotta. Nukkuu 20 h vuorokaudessa.. Ei ole makaamallakaan parantunut yhtään.
Jos ihminen nukkuu 20 h vuorokaudessa niin hän ei taida olla ihan terve.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri on maannut nyt neljä vuotta. Nukkuu 20 h vuorokaudessa.. Ei ole makaamallakaan parantunut yhtään.
Eiku kyl nyt vaan kannattaa varmistaa ettei oo univelassa koska näiden ongelmaisten näkökulmasta se on ongelma ongelmiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneen kohtaaminen
Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeää ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Masennus ei näy aina päälle, varsinkaan nuorilla. Muiden voi olla vaikea ymmärtää, miten huonosti henkilö voi psyykkisesti tai kuinka voimattomaksi hän tuntee itsensä.
Vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja. Niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voi pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisin keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset "ryhdistäytyä" vain pahentavat masennustiloista kärsivien syyllisyyden ja huonommuuden tunteita.
Masentunut ihminen ei usein osaa ilmaista toiveitaan ja tunteitaan. Tällöin hän ei myöskään voi odottaa toisten ymmärtävän häntä. Loputon uhrautuminen uuvuttaa ihmisen, jolloin tuloksena voi olla katkeroituminen ja masennus. Yksin jääminen on monelle pelottavampaa kuin alistuminen.
Masennusalttiille on usein ominaista niin sanotut riippuvaiset piirteet eli tavallista voimakkaampi hylätyksi tai väheksytyksi tulemisen pelko. Siksi heidän on vaikea pitää puoliaan ja he alistuvat liian helposti toisten tahtoon. Terveen itsekkyyden ja omien oikeuksien puolustamisen oppiminen on kuitenkin vaikeaa ilman kanssaihmisten ymmärrystä tai psykoterapeuttista tukea.
Surematon suru läheisen kuoleman tai menetyksen yhteydessä on usein eriasteisten masennustilojen taustatekijä. Tuttavien pinnalliset lohdutuksen sanat monesti vain syventävät pitkittyvää surua. Masennukseksi muuttuvan surun taustalla on useasti erilaisia ilmaisemattomiksi jääneitä kipeitä tunteita ja mielikuvia.
Hyvä kirjoitus. Mua noissa neuvoissa tympii just se pinnallisuus. Siitä tulee olo, ettei neuvoja ymmärrä masennusta syvällisemmin, vaan kuvittelee sen olevan hetkellistä alakuloa, joka lähtee, kun vähän käy lenkillä tai leipoo. On totta, että liikunta, ravinto, uni, käsityöt yms. monesti edistävät toipumista ja rutiinit ovat hyvä juttu (kuten itsellänikin nämä kaikki edistivät), niin yhtä tärkeää on myös ymmärtää masennuksen luonne ja sen, miten syvälle sen lonkerot voivat mieleen ulottua ja mitä kaikkea sen taustalla on. Se isoin toipumistyö tehdään kuitenkin mielessä, sisäisen puheen ja negatiivisen ajattelukierteen muuttamisella pikkuhiljaa, eikä sillä, että vain pakotetaan itsensä liikkumaan ja tekemään jotakin. Kaikki eivät silti valitettavasti toivu, vaikka olisi kuinka yrittänyt kaikkea.
Lieneekö miten yleistä, että tavalliset, ei-masentuneet ihmiset ovat päätyneet olemaan kuuntelevina korvina ja olkapäinä useammille masentuneille kuin aiemmin? Selittäisikö se sitä, mistä tämäkin ketju sai alkunsa, eli että läheisiltä ja ystäviltä tulee empatian ja kuuntelemisen sijasta vain ylimalkaista tsemppauspuhetta tai "parhaimmillaankin" niitä typeriä neuvoja, että käy enemmän ulkona ja syö paremmin ja tee jotain kivaa.
Olen havainnut, että ihmiset haluaisivat vain jonkun, joka kuuntelisi, kun ihminen puhuu. Kuitenkaan näitä kuuntelijoita ei oikein enää ole, eikö niin? Ikään kuin olisi tullut yhtäkkiä epäsuhta "puhujien" ja "kuuntelijoiden" määrissä.
Olen miettinyt paljon asiaa, mikä on muuttunut. Olin itse nuorempana ns. hyvä kuuntelija. Olin kiinnostunut ihmisistä, en vain heidän pintapuolisista kuulumisistaan vaan siitä, mitä he ajattelivat, kokivat ja tunsivat. Ja olin myös avoin puhumaan omista ajatuksistani ja tunteistani. Nuorena tällaiset "syvälliset keskustelut" olivat hyvinkin mielekkäitä. (Nykyään mietin, että ne olivat ikään kuin terapeuttisia keskusteluja, hyvässä ja pahassa.) Mutta jotain on tapahtunut. En ole enää hyvä kuuntelija. Enkä välttämättä hyvä puhujakaan. Minulla ei ole voimavaroja.
Olen tuntenut elämäni aikana useita masentuneita ja muita mielenterveysongelmaisia ihmisiä. En ole arvottanut ihmisiä näiden kokemustensa vuoksi, enkä ole jättänyt heitä sairauksiensa takia. Jotain kuitenkin tapahtui vuosien saatossa. Päädyin osin samanaikaisesti useamman eri tavoin masentuneen ihmisen läheiseksi ystäväksi, ja heidän sairautensa lopulta uuvutti minut. En jaksanut kuunnella sitä valitusta enää. En vain jaksanut.
Mietin sitä, onko minun kokemukseni ainutlaatuinen, vai onko se yleistä: että ihmiset ovat omien voimiensa rajoilla kannatelleet masentuneita läheisiään, ystäviään, mahdollisesti puolisoitaan. Ja ovat sitten tulleet yliherkiksi kaikelle sellaiselle, joka viittaa vähänkään masennukseen. Ja että siksi niitä kylmänoloisia kommentteja jaellaan - jos ihmisellä kuitenkin on olo ja tunne, että ei halua täysin hylätä masentunutta?
Etenkin mietin tätä kohtaa kommentissa: "Mua noissa neuvoissa tympii just se pinnallisuus. Siitä tulee olo, ettei neuvoja ymmärrä masennusta syvällisemmin, vaan kuvittelee sen olevan hetkellistä alakuloa, joka lähtee". Entä jos kyse onkin siitä, että se "neuvoja" ymmärtää masennusta ja on saattanut seurata sitä hyvinkin läheltä aiemmin - ja yksinkertaisesti ei koe pystyvänsä olemaan läheinen ihminen sille masentuneelle, ottamaan sitä toisen masennusta vastaan? Mutta koska tuollainen asia on hyvin vaikea sanoa toiselle ihmiselle, asia yritetään hoitaa tavalla, jonka ei ajattele olevan sille masentuneelle niin loukkaava. Eli että annetaan jotain typeriä neuvoja. Tai sitten se puhuja/neuvoja yrittää löytää edes jotain yhteistä samastumispintaa sen masentuneen kanssa ja muistelee omia rankempia aikojaan - eli aidosti yrittää löytää yhteistä säveltä sen masentuneen kanssa kertomalla, miten itse on selvinnyt omista haasteistaan. Se saattaa sitten tulla ulos neuvomisena.
Kuten joku aiempi tässä keskustelussa totesi, jos masentunutta ei saa neuvoa, mitä sitten saa tai kannattaa tehdä? On hyvin vaikea pidemmän päälle ylläpitää suhdetta, josta on sairauden myötä tullut täysin yksipuolinen: masentuneelle ei saa sanoa mitään hänen tilastaan, häntä ei saa yrittää auttaa sanoilla eikä teoilla ("nyt lähdetään kävelylle!"), sen "terveen" ihmisen pitäisi pahimmillaan mennä mukaan sen masentuneen vääristyneeseen maailmaan. Voiko tuollaisella ystävyyssuhteella enää olla tulevaisuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu että se keskivaikea masennus on jopa pahempi kuin vaikea.
Keskivaikeassa masennuksessa jotenkin on tuskaisempi ja sietämättömämpi olla ja im-ajatukset on jotenkin enemmän päällä koko ajan.
Oikein kunnon vaikeassa masennuksessa on sellainen täysin turta olo. On kuin olisi jo kuollut. Sellainen täysin tunteeton ja apaattinen tila on inhimillisempi.
Kaikkein pahin tila mitä tiedän on kun ei saa unta ja alkaa lähestyä sitä hulluksi tulemista ja sekoamista.
Ihmisten tulisi välittömästi lakata väheksymästä riittävää unta.
Me emme nuku oikein, emmekä riittävästi. Tämä yhteiskunta on kauttaaltaan sairas.
Ihminen ei ole kone, joka pärjää ilman lepoa.
Me ollaan jotenkin tavattoman epäinhimillisiä ja raakoja, kun vähättelemme toistemme unentarvetta.
Etenkin nuorten tulisi saada nukkua.
No mutta. Saamme kyllä maksaa tästä raakuudestamme kovan hinnan.
Siellä ne nuoret on kadulla nyt puukkoinensa ja ta%%avat toisensa.
Ehkä jonkun unen vähättelijän ja päänrääpijän oma lapsi saa maistaa oman osansa, tiedä häntä.
Ehkä ongelma onkin lapsettomuus koska vain lapseton yksilö vetää toisen ihmisen lapset edes hypoteettisesti keskusteluun mukaan. Lisääntynyt ihminen ei niin tekisi kukaan.
Yhdenkään lapsettoman henkilön lapsi ei kadulla riehu puukon kanssa, eikä yhdenkään lapsettoman lapsi saa puukosta tuolla kadulla.
Vähättele vaan sitä nuorten unentarvetta ja kaikkien muidenkin unentarvetta. Ilku ja ole piikikäs mulkero.
Karma on monesti osunut oikeaan ja opettanut nöyryyttä.
Onneksi minulla ei ole tässä maailmassa lapsia.
Jos ette ole sattuneet huomaamaan, niin nykyään nuoret voivat äärimmäisen pahoin ja ovat ihan sekaisin.
Kaikki huumeet ja päihteen on räjähtäneet käsiin.
Pää pensaaseen ja nettiin vauvapalstalle pätemään ja päätä rääpimään jollekin masentuneelle, kun itsellä on omia lapsia tässä tilanteessa?
Suosittelen, että laitatte läppärit ja puhelimet hetkeksi pois, ja kysytte siltä lapseltanne miten hän voi?
Kysykää edes kerran, ja kuunnelkaa ja kohdataa se tekemänne ihminen ihmisenä.
Se voi joskus olla liian myöhäistä. Kannatta tehdä asia nyt.
Sulla on kova angsti nimitellä koko ajan, huomaatko että muut eivät kuitenkaan nimittele sinua?
Huomaatko että sinä voisit ottaa tuosta neuvosta vaarin.
Vai mikä siinä on niin vaikeaa, laittaa netti pois näpistä, ja kohdata se oma lapsi.
Olisi minulla tuollaiselle vanhemmalle aika monta nimeäkin. Enpä sano mikä olet, jos mieluumin kiusaat ja ärsytät masentuneita tuntemattomia ihmisiä somessa, kuin HETKEN edes olisit lapsesi kanssa.
Taidat itsekin tietää mikä nimi tuollaiselle ihmisille sopii kuin nenä päähän. Minun ei tarvitse sitä sinulle edes kertoa.
Oon huonona äitinä töissä, ei oo lapsia mitä kohdata täällä 🤷
No et ole töissä. Olet aikuisten hoitolassa somettamassa. Jos olisit töissä, niin tekisit töitä, et trollaisia netissä ja täällä perseilisi.
Ei mene läpi valheesi.
Tulin kotiin just, työaika loppui 20:30 ja joo tosiaan tienattua tuli jotta voi niiden lasten kanssa tehdä muutakin kuin tuijottaa kattoa.
No mitään töitä et tehnyt ja mitään et lastesi kanssa tee.
Satuile vaan lämpimiksesi ja laita noita alaikäisten suosimia naurettavai emojeita viesteihisi.
Miksei lasten olemassaoloa kyseenalaisteta jos työpaikka kielletään 🤔 Totta puhuen mulla oli kyllä ylityövapaa tänään omista töistä, edelleen huono äiti ja käytin sen extrapalkkaisissa extratöissä niin päästään hiihtolomalla muualle kuin hiihtelemään 😘
Sen tietää jokainen mitä te hiihtolomalla teette. Matkaatte muualle kuin kotiinne somettamaan jokainen omalla laittellaanne. Sinun lapset katsoo jotain sairasta jostain hämäriltä sivustoilta ja sinä jatkat trollaamista ja provoamista. Hieno loma teillä ja tervehenkinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva oikeasti ymmärtää että masennusta on montaa eri laatua. On tutkittu juttu että kaikista empatiakyvyttömiä ja kylmiä on ne hyvätuloiset ja rikkaat joille ei koskaan ikinä tapahdu mitään.
Kai nyt hyvätuloinen ja rikaskin voi masentua, jos se masennus kerran on sellainen sairaus että se vaan jostain tulee eikä sille mitään voi.
Oletko ystävällinen ja vaikka ihan pinnallisesti googletat mitä se masennus oikein tarkoittaa ja tule sitten keskustelemaan. Osaatko googlettaa ja ymmärrtäkö lukemaasi?
ihmettelen vain mitä tuo hyvätuloisuus tähän liittyy.
Etkö sinä osaa lukea vai et viitsi?
Tuossa sanottiin, että on tutkittu juttu, että kaikista empatiakyvyttömämpiä on hyvätuloiset ja rikkaat.
Minäkin olen kuullut siitä tutkimuksesta jossain, eikä se yllättänyt yhtään.
Olen sitä mieltä, että varmasti tuo kirjoittaja tietää myös, ettei rikkaus suojaa masennukselta.
Pointti taisi olla, että mitä rikkaammaksi ja hyvätuloisemmaksi tulet, niin sen todennäköisemmin olet epäempaattinen ja kylmä ihminen. Se korreloi tuon empatiakyvyn kanssa.
No en ihan purematta niele. Oman kokemuksen mukaan huonotuloiset ovat katkeria vähän kaikkia kohtaan, eikä mitenkään erityisen empaattisia.
En ole varma, miksi epäempaattisuus ja kylmyys tulivat mukaan tähän masennuskeskusteluun. Että onko tämä oikeasti sosiaaliluokkakysymys, varsinkaan sillä tavoin kuin ap on ehkä kysymyksensä ajatellut.
Mutta jos tälle linjalle lähdetään, että keskustellaan varakkuuden ja vähävaraisuuden vaikutuksista masennukseen, niin edellisen kommentoijan hengessä on mahdollista tehdä joitakin olettamuksia. En välttämättä jaa ajatusta siitä, että "huonotuloiset ovat katkeria vähän kaikkia kohtaan", mutta sen sijaan vaikutelma median ja vähän myös tämän palstankin perusteella on, että jotkut vähävaraiset eivät suostu näkemään omaa toimijuuttaan ja kantamaan vastuuta itsestään ja valinnoistaan. Ja kuten joku aiemmin tässä keskustelussa totesi, masennuksen paraneminen vaatii ihmiseltä itseltään paljon, ennen kaikkea omaa aktiivista halua toipua. Lisäksi meillä on huolestuttavassa määrin kasvamassa jonkinlainen uhriutumisen sosiaalinen pääoma: ihminen uhriutuu, koska se antaa hänelle ehkä näkyvyyttä ja "paijausta" ja lisää sitä ajattelua, joka saattaa alunperinkin olla se syvin ongelma: että muut ovat syypäitä hänen ongelmiinsa ja että hän ei pysty eikä hänellä ole mitään velvollisuutta hoitaa itseään kuntoon.
Taas tulin sanoneeksi vähän ilkeästi ja liian kärjekkäästi, mutta älkää ottako tuota kirjaimellisesti vaan pikemminkin symbolisesti.
Jos puhutaan varakkaista ihmisistä, heillä todennäköisesti on eri syistä huomattavasti vahvempi oman toimijuuden ymmärrys asioista. (Ihan vaan vaikka se klassinen harhaluulo, että ihan omasta ansiostaan on ihminen menestynyt. Verrataan sitä köyhän ihmisen yhtä suureen harhaluuloon, että täysin ilman omaa syytä ihminen ei ole menestynyt.) Eli jos sitä "henkistä pääomaa" on riittävästi, saattaa hyvinkin kyetä havaitsemaan masennuksen merkit itsessään jo hyvissä ajoin ja hankkia siihen apua tai tehdä muita ratkaisuja (esim. muuttaa sinne Kreikkaan). Lisäksi hyvin toimeentulevan ihmisen lähipiirissä todennäköisesti on resursseja auttaa ihmistä paremmin, kuin köyhemmillä.
Vierailija kirjoitti:
Masennukseni parani, kun lopetin viikonloppuisen tissuttelun ja masennuslääkkeiden syönnin. Lääkkeet muuttivat minua petollisesti ja pikkuhiljaa. Minusta tuli tylsä ja aloitekyvytön. Odotin vain viikonloppua, jolloin join ja olin taas elävä ihminen. Ymmärsin, ettei alkoholi oloa ainakaan paranna, mutta se lääkekooma jota luulin masennukseksi oli meni pois.
Oikeasti en koskaan edes ollut masentunut. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja tästä diagnosoitiin masennus. Hyvä, että jäin edes henkiin. Lääkkeet tekivät minusta myös itsetuhoisen, vaikka koskaan ennen en ollut itseäni halunnut vahingoittaa.
Älkää lopetelko lääkityksiä omin päin, mutta harkitkaa vakavasti niiden hyödyt, ennen kuin alatte syömään.
Mieluiten omin päin kokeiluna kuin ainaisena terveydenhuollon roskakorina. Ei lääkäri sitä tiedä mikä sulle todella on hyväksi. Vaan ihan tavallisena työntekijänä voi vain toimia kuten on aina ennenkin tehnyt. Tai puskea omat aggressionsa siihen, ettei muuta linjaansa vaikka miten perustelet. Palkan se lääkäri saa joka tapauksessa eikä mitään erityisiä sanktioita vaikka jatkaisi lääkitystä ilman muutoksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle sanoi lääkäri aikoinaan kun masennus todettiin että katso nyt ulos, on kevät ja aurinko paistaa. Opiskelukaverini taas kysyi milloin olen ajatellut lopettaa sairastamisen. Ja kaverini sanoi minulle että voisin lopettaa valittamisen kun on ihan oikeastikin sairaita ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Lenkkeilystä oli minulle apua.
t. keskivaikeasta masennuksesta toipunut
Mulla viime vuoden askeleet 9900/päivä. Liikuin eniten ikinä elämäni aikana. Silti puolet vuodesta saikulla masennuksen takia että ei ainakaan mulla auta pskaakaan liikkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lenkkeilystä oli minulle apua.
t. keskivaikeasta masennuksesta toipunut
Mulla viime vuoden askeleet 9900/päivä. Liikuin eniten ikinä elämäni aikana. Silti puolet vuodesta saikulla masennuksen takia että ei ainakaan mulla auta pskaakaan liikkuminen.
Näinhän se on. Osalla liikunta auttaa ja osalla ei. Tähän vaikuttaa niin moni eri tekijä ja lisäksi silläkin voi olla väliä, missä vaiheessa masennusta sitä liikuntaa harrastetaan ja miten se vaikuttaa.
Monesta täälläkin kerrotusta tarinasta voi lukea, että se liikunta on alkanut vaikuttaa sitten, kun pahin on jo ohi. Henkilö saattaa todeta, että "lenkkeily paransi masennukseni", vaikka todellisuudessa se toipuminen koostuu monesta eri tekijästä ja pahin vaihe on todellisuudessa katkaistu lääkkeillä ja täyslevolla.
Aloittajalle ja muillekin:
Ihan sama, mikä masennus tai mielenterveyden häiriö on, niin ilman kahta asiaa ei voi edetä:
1. Pitää olla kykyä parantua. Lääkitysjaksolla ja tai sairaalajaksolla hoidetaan akuutti ongelma (psykoosi yms).
2. Pitää olla halu parantua. Ilman tätä ei kukaan parannu mistään.
Kumpikin edellytys on pakko olla. Vaikeampi näistä on halu parantua. On niin paljon helpompaa jäädä vaatimaan ihmeparantumista, etuisuuksia ja sääliä. Mitään ihmepilleriä ei ole.
Mikään terapia tai hoito ei auta, jos sairastunut ei halua tai pysty siihen. Terapiaan ei mennä juttelemaan mukavia. Tavoite on terveydentilan kohentaminen ja lopullisesti parantuminen.
Nämä jotka sanoo, että ne jotka ehdottaa masennukseen avuksi ulkoilua tms ei ymmärrä masennusta, niin ootteko koskaan miettiny, että ehkä ehdottajalla on omakohtaista kokemusta ulkoilun tuomasta avusta omaan masennukseen ja tämä on se syy miksi sitä ehdotetaan? Masennus on kierre, joka saa jaksamisen nolliin ja kun ei jaksa mitään, niin se paskoo sitä olotilaa entisestään. Jos haluaa parantua, tarvii katkaista kierre ja muuttaa toimintatapaa.
Minä aloin masentuneena polkea kuntopyörällä.
En halunnut ulos muiden ulkoilijoiden sekaan joten katsoin leffoja ja poljin. Siitä tuli sekä aamu että iltarutiini, pyörälenkki omassa olohuoneessa.
Lukuisia kertoja masentuneena paras keino jonka olen havainnut auttavan masennukseen on asteittainen elämäntapojen parannus. Kun on yhtään parempi olo, yhdenkään päivän jolloin on kipinä muutokselle, alan toimia. Asteittain parannan elämäntapoja.
1. Ruokarytmiä kuntoon ja enemmän kunnon ruokaa koneeseen. Masentuneena saatan syödä mitä sattuu itselohtuna vaikka se yleensä johtaa vaan huonompaan oloon esim liika sokeri
2. Kävelyllä käyntiä
3. Päivärytmiä kuntoon
4. Ruokavalon lisätuunausta paremmaksi
5. Muun liikunnan lisäystä
Jne
Hiljalleen huomaan että suunnittelen mielessäni enemmän juttuja, organisointi on parantunut ja mielialakin on parempi. Masennuksessa pää ei toimi. Alan suunnitella ruokalistoja ynnä muuta mitä ruokia teen.
Tärkeää on myös meditointi ja rentoutuminen.
Kesällä hyödynnän auringonvalon virkistävän vaikutuksen. Kirkasvaloa yritän ottaa talvella.
Söin vuositolkulla pillereitä, menetin niille seksuaalisuuteni, sain harmia, ja edelleen kaikki ei ole palautunut joten ne ei ole enää optio. Elintapakeinot on ainut hoitomahdollisuuteni, muuta en halua enää kokeilla
Vierailija kirjoitti:
Lukuisia kertoja masentuneena paras keino jonka olen havainnut auttavan masennukseen on asteittainen elämäntapojen parannus. Kun on yhtään parempi olo, yhdenkään päivän jolloin on kipinä muutokselle, alan toimia. Asteittain parannan elämäntapoja.
1. Ruokarytmiä kuntoon ja enemmän kunnon ruokaa koneeseen. Masentuneena saatan syödä mitä sattuu itselohtuna vaikka se yleensä johtaa vaan huonompaan oloon esim liika sokeri
2. Kävelyllä käyntiä
3. Päivärytmiä kuntoon
4. Ruokavalon lisätuunausta paremmaksi
5. Muun liikunnan lisäystä
JneHiljalleen huomaan että suunnittelen mielessäni enemmän juttuja, organisointi on parantunut ja mielialakin on parempi. Masennuksessa pää ei toimi. Alan suunnitella ruokalistoja ynnä muuta mitä ruokia teen.
Tärkeää on myös meditointi ja rentoutuminen.
Kesällä hyödynnän auringonvalon virkistävän vaikutuksen. Kirkasvaloa yritän ottaa talvella.
Söin vuositolkulla pillereitä, menetin niille seksuaalisuuteni, sain harmia, ja edelleen kaikki ei ole palautunut joten ne ei ole enää optio. Elintapakeinot on ainut hoitomahdollisuuteni, muuta en halua enää kokeilla
Diagnoosina ollut vakava-asteinen toistuva masennus ennenkuin joku ehtii hihkaista että korkeintaan lievään tämä toimii. Olen käynyt myös terapiassa
Tulin kotiin just, työaika loppui 20:30 ja joo tosiaan tienattua tuli jotta voi niiden lasten kanssa tehdä muutakin kuin tuijottaa kattoa.