Lue keskustelun säännöt.
Kaksio 33 m2, kolmio 45 m2. Miten tähän järjettömyyteen on päädytty?
02.01.2023 |
https://www.t2h.fi/kohde/asunto-oy-vantaan-krios/
En ymmärrä. Ennen oli 10 m2 enemmän kaksio 43 m2 ja kolmio 20 m2 enemmän, 65 m2.
Ovatko ihmiset kutistuneet?
Kommentit (872)
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi pienten asuntojen haukkuja kaipaa sosialismia. Hän ei tajua, että asuntojen hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan, eikä niitä "jaella", eikä ihmisiä "asuteta". Muussa tapauksessa en ymmärrä, miksei hän osta isompaa, joita on koko ajan paljon runsaasti tarjolla, jos kerran isomman haluaa. Me pienen haluavan voimme sitten ostaa ne pienet.
Kai kuitenkin sinäkin tajuat, kuinka asuntojen kysyntään ja tarjontaan vaikutetaan? Mieti esimerkiksi sijoituslainojen verokohtelua verrattuna omaan asuntolainaan. Mieti asumistukea ja kuka sen maksaa ja kuka siitä hyötyy. Voisiko olla, että tämä vääristää asuntojen kysyntää pienten asuntojen suuntaan, koska niitä ostetaan sijoitusasunnoiksi? Maksajina tälle olemme me kaikki veronmaksajat. Toki jos mieluummin maksat muiden asumista kuin omaasi, niin sittenhän kaikki on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parikyt vuotta sitten asuttiin 65 neliön kolmiossa ja silloin se oli pinta-alaltaan pienimmästä päästä! Esim. edellinen kaksio oli lähes yhtä iso. Kuitenkin kolmiossa oli erillinen keittiö, samoin vessa ja kylppäri erikseen.
Kun 70-luvulla rakennettiin nyt parjattuja lähiöasuntoja, olivat ne pääosin Arava rahotteisia. Arava nääritteli tarkoin asuntojen ominaisuudet. Tarkoitti sitä, että kolmio oli yleensä n. 72-77m2 ilman saunaa. Jos nykyisillä invamääräyksillä suunnittelee asuinhuoneiltaan yhtä väljän saunallisen kolmion tulee siitä yli 80m2. Näitä ei juurikaan rakenneta, koska nykyneliöhinnoilla grynderi ei saisi niitä myytyä. Siksi poistetaan keittiö ja pannaan kaapistot olohuoneen nurkkaan. Kerrotaan vielä ostajille, että se on nykyaikaa ja sitähän kaikki haluavat. Kun vielä halutaan mahdollisimman leveitä rakennusrunkoja ja mahdollisimman paljon asuntoja/porrashuone, johtaa se siihen, että asunnoissa on paljon toimimatonta eteistilaa ja läpitalon huoneistot ovat harvinaisia. Kaikki johtuu siitä, että grynderit saavat rakentaa niin, että saavat mahdollisimman suuren katteen toiminnastaan. Ostajat eivät osaa kertoa asuntoa kauppaavalle grynderille: Kiitos ei kelpaa mulle.
70-luvun kerrostalon asuntopohjat ovat huomattavasti paljon parempia ja käytännöllisempiä mitä tämän päivän. Lisäksi asuinalueet on kaavoitettu paljon väljemmin ja luonnonläheisemmin mitä tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettei nykyään ymmärretä säilytystilan päälle. Aikoinaan on ollut pienissäkin asunnoissa vaatehuoneet ja kattoon saakka ulottuvat komerot.
Mä rakastin isoa vaatehuonetta, joka mulla ennen oli! Siellä ylähyllyillä oli laatikoissa siististi paljon tavaraa. Lattianrajaan sai siististi jumppapallon, askartelulaatikon, kenkiä jne... Aikuisella ihmisellä on aina tavaraa, mikä vaatii säilytystilaa. Häkkivarastot on huonoja.
Nykyasunnot on joillekin opiskelijoille, joilla ei vielä ole kaikkea. Ymmärrän konmarituksen, mutta johonkin ne untuvatakitkin on saatava kesäksi ja kalastustarvikkeet talveksi! Kaikesta ei tarvitse luopua!
Tavaroiden hamstraaminen ei ole enää muotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitähän ihmettä ihmiset niillä neliöillä tekevät? Sekö tekee onnelliseksi, että asutaan väljästi ja puolet huoneista seisoo tyhjillään keräämässä pölyä. En ymmärrä. Eihän siellä kotona ole tarkoitus koko aikaa nököttää. Se ei ole tervettä.
Jotkut tekee kotonaan muutakin, kuin katsoo Netflixiä. Jo muutamat harrastustarvikkeet vie valtaosan koirankoppien säilytystiloista... Vaikka harrastaisi kodin ulkopuolellakin.
Sitä varten on varastokopit. Ei niitä harrastusvälineitä tarvitse siellä asunnossa säilyttää.
Olisi edes järkeviä neliöitä, mutta ei. Typerän mallisia huoneita, joissa ei välttämättä yhtään "ehjää" seinää. Hyvässä lykyssä ovet ja ikkunat niin, että esim olohuoneessa ei saa sohvaa ja telkkaria vastakkain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi aikuista, 80 neliön kolmio junaradan varresta 15 minuutin päästä keskustasta ja vuokra 1050 euroa kuussa. Toinen makkari miehen työhuoneena, toinen makuuhuoneena, sit on vaan olkkari ja keittiö. Just sopivat neliöt kahdelle.
Aivan järkyttävä vuokra ja pieni kolmioksi.
Järkyttävä? No eipä ole. Tuon verran maksetaan Helsingissä vuokraa yksiöstä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te niillä neliöillä teette? Minulla on 60m2 ja käytännössä vain puolet käytössä.
Jos käytät vain puolta asunnostasi voisit yhtä hyvin muuttaa puolet pienempään asuntoon. Joten mitäpäs tuumaat, kämppä myyntiin tai vaihtoehtoisesti uutta vuokrakämppää etsimään max. 30 neliöistä. Äkkiä ei enää kuulostakaan niin hyvältä ajatukselta via mitä. Mikä siis sinä olet sanelemaan miten muiden ihmisten pitäisi elää ja asua.
Minä asun yksin kahden koiran ja neljän kissan kanssa, asunto noin 75 neliöinen kolmio. Tämä on mulle sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommenteista päätellen voin olla havaitsevani, kuinka pienten asuntojen arvostelijat ovat juuri niitä, jotka asuvat vuokralla ja muut veronmaksajat maksavat suurimmaksi osaksi heidän asumiskulut asumistukena.
Ja niillä joilla paljon asuinneliöistä käytössä tähän vuoden aikaan ja näillä sähkön hinnalla mieluimmin vähentävät asuinneliöitään ja osa huoneista laitetaan peruslämmölle tai vähennetään käyttöä ja etätyöt ja pelaamiset tehdään keittiön pöydän äärellä, kun ihan itse joutuu maksamaan jokaisen centin asumiskustannuksistaan.
On helppo vaatia lisää asuinneliöitä, kun joku muu maksaa sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä yksi pienten asuntojen haukkuja kaipaa sosialismia. Hän ei tajua, että asuntojen hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan, eikä niitä "jaella", eikä ihmisiä "asuteta". Muussa tapauksessa en ymmärrä, miksei hän osta isompaa, joita on koko ajan paljon runsaasti tarjolla, jos kerran isomman haluaa. Me pienen haluavan voimme sitten ostaa ne pienet.
Kai kuitenkin sinäkin tajuat, kuinka asuntojen kysyntään ja tarjontaan vaikutetaan? Mieti esimerkiksi sijoituslainojen verokohtelua verrattuna omaan asuntolainaan. Mieti asumistukea ja kuka sen maksaa ja kuka siitä hyötyy. Voisiko olla, että tämä vääristää asuntojen kysyntää pienten asuntojen suuntaan, koska niitä ostetaan sijoitusasunnoiksi? Maksajina tälle olemme me kaikki veronmaksajat. Toki jos mieluummin maksat muiden asumista kuin omaasi, niin sittenhän kaikki on ok.
Ei suomalaisilla ole varaa ostaa asuntoja itse varsinkaan kasvukeskuksista, sehän se ongelma on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo pienten asuntojen ihmettelijät asuvat omakotitaloissa, ja he eivät hahmota, että kaupungissa kerrostalossa asumiskustannukset eli yhtiövastike ja osuudet remonteista määräytyvät neliöiden mukaan. Ostin juuri 30 m2 kaksion, jossa on yhtiövastike halpa eli 150 euroa/ kk. Myin pois 80 m2 asunnon, jossa oli yhtiövastike 420 euroa /kk. Kun taloyhtiö tekee remontteja, niin esim putkiremontti oli tuossa isommassa asunnossa minulle 80 000 euroa, kun pienemmässä on vain 30 000. Ja kun se 30 m2 kaksio maksoi vain 280 000 euroa ja 80 m2 asunto 490 000 euroa, niin säästin aivan huomattavasti vaihtaessani pienempään.
Mutta onko noin pienessä asunnossa mukava sitten asua, kun on jopa kaksio ahdettu noihin neliöihin? Olen joskus asunut 27 m2:n yksiössä ja kyllä sekin jo ahdisti.
Nykyään suurin osa kotitalouksista on yhden hengen talouksista eli nyt ei puhuta perheasunnoista.
Oli sinulla neliöitä 300m2 tai 30m2, loppupelissä, ihan tutkimusten mukaan (en löydä sitä tähän hätään) vietetään vapaa-aikaa ja nukutaan kodissa vain muutaman neliön alueella, jo kodin sisustus lähtee siitä, muut neliöt ovat "varastoina" säilytetään huonekaluja, vaatteita ja muuta, jota ei edes aina käytetä. Nykyään ihmiset viettävät paljon aikaa työssä, opiskelevat, harrastavat jne. ja se tehdään kodin ulkopuolella.
Isot asunnot ja niiden ylläpito kuormittaa luontoa ja ympäristöä ja vie suurimman osan tuloistamme, niin onko siinä järjeä, jos emme kuitenkaan ajallisesti ehdi nauttia ja käyttää kaikkia neliöitä, mitä omistamme, kun suurimman osan valveilla olosta vie kuitenkin työ, opiskelu ja harrastukset.
Ja myös kodilla ja rakennustarvikkeilla on elinkaari, joita joudumme jatkuvasti ylläpitämään ja remontoimaan ja laittamaan asumiseen lisää rahaa. Onko se sen arvoista?
Niinkuin täällä joku kertoi, joku putkiremontti kaksioon voi maksaa 80.000€ ja pieneen asuntoon 30.000€, voisiko senkin rahan käyttää järkevämmin, joka todella parantaisi elämänlaatua ja antaisi mielihyvää esim. tekemällä vähemmän töitä tai lisäämällä vapaa-aikaa ja harrastaa mitä tykkää, kun elämme vain kerran ja suurin osa ajastamme käytämme rahan haalimiseen, jolla voimme maksaa suuria asuntoja, josta harvat ehtivät edes nauttia, kun työssäkäynti vie aikamme.
Elämä on valintoja, onko se materiaa ja isoja asuntoja vai onko se elämää, josta todella saamme mielihyvää ja nautimme.
Ei ne neliöt ole pelkkää materiaa, itse asuin joskus 25 neliön yksiössä kolmisen vuotta kunnes seinät alkoivat toden teolla kaatua päälle ja mielenterveys oli koetuksella. Nyt on vanha yli 60 neliön avara kaksio enkä millään enää vaihtaisi pienempään vaikka remontteja onkin ollut ja tulee olemaan.
Sellaista se on. Itse asuin aikoinaan 10 neliön huoneessa useamman vuoden, eikä tuntunut missään. Nyt kuulun ylimpään tulodesiiliin ja asun väljästi, mutta ajatus merkittävästi pienemmästä asunnosta ei ahdista yhtään. Todennäköisesti tulen sellaiseen vielä joskus muuttamaankin. Yritän sanoa tällä, että kenties se henkinen hyvinvointi ei ole niinkään neliöistä kiinni vaan muista tekijöistä.
Samoin . Lapsuudenkodissa maalla oli n. 120 neliötä ja parhaimmillaan siellä asui vanhempani, kolme lasta, ukki ja isän veli. Hyvin mahduttiin. Opiskeluaikana asuin 10 neliön soluhuoneessa. Sitten 30 neliön yksiössä miehen kanssa. Tätä nykyä meillä on 300 neliön talo maalla plus pihapiirissä kaksi muuta asuinrakennusta. Elämäntilanteet vaihtelee ja tilan tarve vaihtelee. Miehen kanssa mahduttaisiin edelleen pikkuiseen asuntoon lasten lähdettyä omilleen, mutta niin kauan kun jaksetaan tämä huusholli pyörittää niin tällä mennään.
Kaikki uudet asunnot tuntuvat olevan tuollaisia asumiskelvottomia koppeja. Parasta on koittaa etsiä perheasuntoa vähänkään uudemmista kohteista
- eteisen virkaa toimittaa yksi naulakko olohuoneen seinällä, ulko-ovesta astutaan suoraan olohuoneeseen
- keittiönä toimii yksi seinä olohuoneessa, jolle on laitettu liesi ja jääkaappipakastin
- laskutilaa ei ilmeisesti kukaan tarvitse nykyaikana ollenkaan
- keittiönpöydälle on pohjapiirroksen mukaan valittu pieni läntti lieden ja sohvan väliin, johon sopivalle pöydälle ei varmasti mahdu koko perhe kerralla syömään
- makuuhuoneet ovat niin pieniä, että niihin ei oikeastaan mahdu sängyn lisäksi mitään muuta
- jos makuuhuoneessa on mitään kaappeja, on siellä kaksiovinen kaappi joista toisessa on vain tanko
- wc-tilat sellaisia, että niissä mahtuu heittämään pyörätuolilla kuperkeikkoja, mutta silti niihin ei saa pesutornia mahtumaan järkevästi liitäntöjen takia
- missään ei ole minkäänlaista säilytystilaa, eikä minnekään oikein saa kaappejakaan kun huoneet ovat niin pieniä
Noissa kun käy niin eniten miettii, että miten niissä on tarkoitus elää. Mitään tavaroita ei saa yhtään mihinkään, vaan säilytystilaa on suurinpiirtein pari vaatekertaa per asukas. Ei mitään tilaa muille tavaroille tai kausivaatteille, eivätkä kaikki mahdu siihen pieneen häkkivarastoonkaan. Lapsilla ei ole tilaa leikkiä omissa huoneissa, mutta ei sen paremmin olohuoneissakaan jonne saa keittiönpöydän lisäksi ehkä mahdutettua kahden hengen sohvan ja pari tuolia. Eipä niille lapsille ole tosin pihallakaan mitään leikkipaikkaa, joten kai tarkoituksena on sitten lähteä muualle tai istua sängyllä puhelinta selaamassa. Ja mikä parasta, on tällaisella hintaa sen verran, että se vaatii kahden korkeakoulutetun tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut 33-neliön kaksiossa ja suurin piirtein saman kokoisessa yksiössä. Tykkäsin tästä kaksiosta enemmän, koska tila oli jaettu ja nukkumiseen oli oma rauhallinen huoneensa. Kyllä minusta pieniäkin asuntoja voi jakaa eri tiloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi, ettei nykyään ymmärretä säilytystilan päälle. Aikoinaan on ollut pienissäkin asunnoissa vaatehuoneet ja kattoon saakka ulottuvat komerot.
Mä rakastin isoa vaatehuonetta, joka mulla ennen oli! Siellä ylähyllyillä oli laatikoissa siististi paljon tavaraa. Lattianrajaan sai siististi jumppapallon, askartelulaatikon, kenkiä jne... Aikuisella ihmisellä on aina tavaraa, mikä vaatii säilytystilaa. Häkkivarastot on huonoja.
Nykyasunnot on joillekin opiskelijoille, joilla ei vielä ole kaikkea. Ymmärrän konmarituksen, mutta johonkin ne untuvatakitkin on saatava kesäksi ja kalastustarvikkeet talveksi! Kaikesta ei tarvitse luopua!
Tavaroiden hamstraaminen ei ole enää muotia.
Sekä on sitten muodikasta ja ekologista, että kevään tullen pistetään talvivaatteet roskiin ja ostetaan aina uudet syksyllä? Kukaan ei harrasta mitään kun ei harrastusvälineille tarvita mitään tilaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parikyt vuotta sitten asuttiin 65 neliön kolmiossa ja silloin se oli pinta-alaltaan pienimmästä päästä! Esim. edellinen kaksio oli lähes yhtä iso. Kuitenkin kolmiossa oli erillinen keittiö, samoin vessa ja kylppäri erikseen.
Kun 70-luvulla rakennettiin nyt parjattuja lähiöasuntoja, olivat ne pääosin Arava rahotteisia. Arava nääritteli tarkoin asuntojen ominaisuudet. Tarkoitti sitä, että kolmio oli yleensä n. 72-77m2 ilman saunaa. Jos nykyisillä invamääräyksillä suunnittelee asuinhuoneiltaan yhtä väljän saunallisen kolmion tulee siitä yli 80m2. Näitä ei juurikaan rakenneta, koska nykyneliöhinnoilla grynderi ei saisi niitä myytyä. Siksi poistetaan keittiö ja pannaan kaapistot olohuoneen nurkkaan. Kerrotaan vielä ostajille, että se on nykyaikaa ja sitähän kaikki haluavat. Kun vielä halutaan mahdollisimman leveitä rakennusrunkoja ja mahdollisimman paljon asuntoja/porrashuone, johtaa se siihen, että asunnoissa on paljon toimimatonta eteistilaa ja läpitalon huoneistot ovat harvinaisia. Kaikki johtuu siitä, että grynderit saavat rakentaa niin, että saavat mahdollisimman suuren katteen toiminnastaan. Ostajat eivät osaa kertoa asuntoa kauppaavalle grynderille: Kiitos ei kelpaa mulle.
70-luvun kerrostalon asuntopohjat ovat huomattavasti paljon parempia ja käytännöllisempiä mitä tämän päivän. Lisäksi asuinalueet on kaavoitettu paljon väljemmin ja luonnonläheisemmin mitä tänä päivänä.
Unohdit kuitenkin mainita Arava-asunnot oli pääsääntöisesti tarkoitettu lapsiperheille ja neliöt oli sidottu henkilömäärään. Ja ne rakennettiin edullisista materiaaleista.
Tuollaiseen 3h+ keittiö 70-75m2 asunto oli tarkoitettu perheelle, jolla 1-3 lasta.
Jos lapseton pariskunta tai yksinasuja neliöt oli 32-46m2.
Ennen ei todellakaan asuttu väljästi. Iso perhe ahtautui useasti pieneen hellahuoneeseen. Vielä 80-luvulla moni perhe asui tavallisessa kaksiossa ja vanhemmat nukkuivat olohuoneen levitettävällä sohvalla. Opiskelijat asuivat aina soluasunnoissa ja vain rikkailla oli varaa omaan yksiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että pienissä asunnoissa asuvat ymmärtävät enemmän rahasta. Esimerkiksi 100 000 euroa voi käyttää siihen, että ostaa isomman asunnon, josta tulee myös n 100 euron korotus yhtiövastikkeeseen kuukaudessa.
Tai voi asua pienessä ja sijoittaa sen 100 000 euroa, jolloin 3% tuotollakin saa vuodessa lisätuloa 3000 euroa eli 250 euroa/ kk brutto, nettona käteen 175 euroa/ kk + 100 euroa pienempi asumiskulu/kk eli 275 euroa käytettåvissä olevia tuloja joka kuukausi.
Tuossahan juuri joku minikämpässä asuva selitti, ettei tee koskaan ruokaa, vaan syö ulkona, ja viettää muutenkin hyvin vähän aikaa kämpässään. Siihen ulkona syömiseen ja kaupungilla hengailuun menee paljon rahaa, joten sijoittamiset voi kyllä unohtaa.
Laittaisikohan tämä minikämpässä asuja sitä ruokaa yhtään sen enempää, jos asuisi 90m2 4h+keittiö asunnossa sen pikkuluukkunsa sijaan? Luulen, että olisi ulkona ihan yhtä paljon. Kotoilu ei ole kaikkia varten.
Niin? Sitten sitä rahaa sijoittamiseen jäisi entistä vähemmän. Siitähän tässä puhuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että pienissä asunnoissa asuvat ymmärtävät enemmän rahasta. Esimerkiksi 100 000 euroa voi käyttää siihen, että ostaa isomman asunnon, josta tulee myös n 100 euron korotus yhtiövastikkeeseen kuukaudessa.
Tai voi asua pienessä ja sijoittaa sen 100 000 euroa, jolloin 3% tuotollakin saa vuodessa lisätuloa 3000 euroa eli 250 euroa/ kk brutto, nettona käteen 175 euroa/ kk + 100 euroa pienempi asumiskulu/kk eli 275 euroa käytettåvissä olevia tuloja joka kuukausi.
Tuossahan juuri joku minikämpässä asuva selitti, ettei tee koskaan ruokaa, vaan syö ulkona, ja viettää muutenkin hyvin vähän aikaa kämpässään. Siihen ulkona syömiseen ja kaupungilla hengailuun menee paljon rahaa, joten sijoittamiset voi kyllä unohtaa.
Laittaisikohan tämä minikämpässä asuja sitä ruokaa yhtään sen enempää, jos asuisi 90m2 4h+keittiö asunnossa sen pikkuluukkunsa sijaan? Luulen, että olisi ulkona ihan yhtä paljon. Kotoilu ei ole kaikkia varten.
Niin? Sitten sitä rahaa sijoittamiseen jäisi entistä vähemmän. Siitähän tässä puhuttiin.
Ei pienet neliöt valinnut kaupunkilainen usein elä kädestä suuhun. Rahaa riittää niin maaseutuomakotitalon hintaiseen kerrostalohuoneistoon kuin ravintolassa syömiseen, matkusteluun ja sijoittamiseenkin.
Isket rahaa pöytään niin ihan Kalasatamadta irtoaa 75-116 neliötä. Poistaa muutaman seinän niin ihan kivan kokoisen kolmion saa. Ole hyvä
https://www.etuovi.com/myytavat-asunnot/helsinki/kalasatama?haku=M19293…
Vierailija kirjoitti:
Kaikki uudet asunnot tuntuvat olevan tuollaisia asumiskelvottomia koppeja. Parasta on koittaa etsiä perheasuntoa vähänkään uudemmista kohteista
- eteisen virkaa toimittaa yksi naulakko olohuoneen seinällä, ulko-ovesta astutaan suoraan olohuoneeseen
- keittiönä toimii yksi seinä olohuoneessa, jolle on laitettu liesi ja jääkaappipakastin
- laskutilaa ei ilmeisesti kukaan tarvitse nykyaikana ollenkaan
- keittiönpöydälle on pohjapiirroksen mukaan valittu pieni läntti lieden ja sohvan väliin, johon sopivalle pöydälle ei varmasti mahdu koko perhe kerralla syömään
- makuuhuoneet ovat niin pieniä, että niihin ei oikeastaan mahdu sängyn lisäksi mitään muuta
- jos makuuhuoneessa on mitään kaappeja, on siellä kaksiovinen kaappi joista toisessa on vain tanko
- wc-tilat sellaisia, että niissä mahtuu heittämään pyörätuolilla kuperkeikkoja, mutta silti niihin ei saa pesutornia mahtumaan järkevästi liitäntöjen takia
- missään ei ole minkäänlaista säilytystilaa, eikä minnekään oikein saa kaappejakaan kun huoneet ovat niin pieniäNoissa kun käy niin eniten miettii, että miten niissä on tarkoitus elää. Mitään tavaroita ei saa yhtään mihinkään, vaan säilytystilaa on suurinpiirtein pari vaatekertaa per asukas. Ei mitään tilaa muille tavaroille tai kausivaatteille, eivätkä kaikki mahdu siihen pieneen häkkivarastoonkaan. Lapsilla ei ole tilaa leikkiä omissa huoneissa, mutta ei sen paremmin olohuoneissakaan jonne saa keittiönpöydän lisäksi ehkä mahdutettua kahden hengen sohvan ja pari tuolia. Eipä niille lapsille ole tosin pihallakaan mitään leikkipaikkaa, joten kai tarkoituksena on sitten lähteä muualle tai istua sängyllä puhelinta selaamassa. Ja mikä parasta, on tällaisella hintaa sen verran, että se vaatii kahden korkeakoulutetun tulot.
Näin juuri. Joskus huomaa että siihen 50m2 kolmioon on ajateltu muuttavan lapsiperheissä. Yhteen makkaran menee parisänky, ei muuta ja toiseen pinnasänky, ei muuta. Harmi sinällään, että se lapsi ei siinä pinniksessä loputtoman kauaa voi nukkua.
Mä ottaisin tuon uuden ja uskon, että moni muukin ottaisi. Sen takia niitä rakennetaan, koska kysyntää on. Se että sinä et tykkää, ei ole totuus.