Lue keskustelun säännöt.
Miten saatte lapsenne kiinnostumaan jostain harrastuksesta?
Minä en mitenkään. Vuosien varrella olen ensin ilmoittanut lapsia erilaisiin harrastuksiin ja muutaman kuukauden jaksanut heitä motivoida ja innostaa ja lopulta maanitella ennen kuin olen todennut että ei sitten. Nykyään kyselen että kiinnostaisiko kokeilla sitä tai tätä mutta mikään ei kiinnosta. Jotenkin ajattelen että harrastukset antaisi mielekästä tekemistä, rytmiä, ehkä uusia kavereita, opettaisi pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä jne. Olisi kiva jos innostuisivat jostain mutta kun ei. Miten te muut teette sen? Onko ongelma se kun meillä vanhemmillakaan ei ole kuntosalin lisäksi mitään muita harrastuksia? Lapsina ja nuorina tosin molemmilla oli harrastuksia laidasta laitaan, ne on aikuisiällä sitten jääneet.
Kommentit (141)
Mä menisin tuossa tilanteessa siten, että yks harrastus on oltava, on se sitten urheilua tai kässäjuttuja tai mitä vaan. Ja mikä harrastus aloitetaan niin se käydään loppuun mitä on maksettu.
Ihan samoja pohdintoja täälläkin välillä, mutta on niin liikkuvaiset lapset että kyllä ne menee missä vaan saa liikuntaa harrastaa. Mutta vielä ei ole löytynyt ns.päälajia, eikä sitä kai tarvi löytääkään. Mutta siitä pidän huolen, että liikutaan joka tapauksessa tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat saaneet valita itse ja ovat pysyneet harrastuksissaan keskimäärin hyvin. Yksi lapsistani on luonteeltaan syrjäänvetäytyvä, hiljainen ja yksinäisen oloinen, joten sanoin että joku harrastus pitäisi löytyäettei aivan kaikki päivät menisi kotona nököttäessä yksinään ja lupasin, että voidaan kokeilla mitä vain. Käytiin jalkapallossa, sählyssä, lautapeli-kerhossa, parkourissa, partiossa ja hiljalleen alkoi tuntua ettei oikeasti löydy harrastusta missä lapsi viihtyisi, kunnes sitten osuikin oikea harrastus kohdalle ja lapsi nauttii kerran viikossa höntsä-koripallosta koulun kerhossa. Sieltä sai kaverinkin, jonka kanssa muutaman kerran käynyt koulun jälkeen leikkipuistossa heittelemässä koreja. Itse siis kannustan vanhempaa olevaan kärsivällinen ja aloitteellinen, mutta ei painostava lapselle harrastusta etsiessä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä mietin itsekin toisen lapsen kohdalla. Häntä ei kiinnosta mikään muu kun ruutuaika. Alkuun koitin innostaa häntä urheilun pariin, mutta näin jälkikäteen olen tiedostanut että hän on lahjakas videoeditori ja tykkää tehdä musiikkia omalla koneella. Hän on vasta 10v joten alkuun ruutuaika vähän harmitti, mutta nyt ymmärrän että ei sillä pelkästään pelata, vaan kehitetään myös luovaa työtä joka on yhtä kuin harrastus :) Eli en painosta mihinkään muihin aktiviteetteihin, kysyn silti vähän väliä jos vaikka olisi alkanut kiinnostaa joku laji, mutta toistaiseksi mennään näin. Kesällä menee kyllä uimaleirille varmaan koska uiminen kiinnostaa paljon kesällä kun voi uida ulkoaltailla!
Kuulostaa erittäin hyvältä harrastukselta ja siitä voi vaikka muodostua työkin aikanaan. Kuitenkaan se pelkkä näytön edessä istuminen, vaikka olisikin miten järkevää tekemistä tahansa, ei auta edistämään lapsen terveyttä. Jollain tavalla pitäisi varmistaa, että lapsi myös liikkuu tarpeeksi ja koululiikunta nykyisillä määrillä ei todellakaan täytä sitä tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Mä menisin tuossa tilanteessa siten, että yks harrastus on oltava, on se sitten urheilua tai kässäjuttuja tai mitä vaan. Ja mikä harrastus aloitetaan niin se käydään loppuun mitä on maksettu.
Ihan samoja pohdintoja täälläkin välillä, mutta on niin liikkuvaiset lapset että kyllä ne menee missä vaan saa liikuntaa harrastaa. Mutta vielä ei ole löytynyt ns.päälajia, eikä sitä kai tarvi löytääkään. Mutta siitä pidän huolen, että liikutaan joka tapauksessa tarpeeksi.
Eihän sitä mitään "päälajia" tarvitse, jos muuten liikkuu tarpeeksi. Toki sellainen laji, jota oikeasti treenaa voi auttaa selviämään teini-iän haasteista vähän vähemmillä kolhuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuvatko ap:n lapset koulun jälkeen seinää tuijottaen paikallaan vai lasketaanko teillä harrastuksiksi vain vanhempien määrittelemät tekemiset?
Tämä. Meillä lapset ovat aina lukeneet, askarrelleet, piirtäneet, leikkineet ja ulkoilleet koiran kanssa, hoitaneet kissoja ja koiraa, tuoneet kavereita kotiin, pelanneet lautapelejä ja tietokonepelejä, tytöt ovat ommelleet itselleen vaatteita ja kivoja muita juttuja ja poika rakennellut pienoismalleja. Kellään ei ole tällä hetkellä mitään säännöllistä ja ohjattua harrastusta koulun järjestämiä kerhoja lukuunottamatta. En ole huolissani yhdestäkään eikä tulisi mieleenikään ruveta tuputtamaan jotain omasta mielestäni hienoa harrastusta. He innostuvat uusista asioista, joita keksivät kavereiden kanssa ja samalla jotain vanhaa unohtuu tai jää vähemmälle huomiolle.
Sama juttu meillä. Asumme vanhassa talossa isossa pihapiirissä, jossa on tekemistä myös ulkona paljon. Teinipoika remppaillu tallissa esim vintagemopoa viime vuodet ja sai sen maantie ajokuntoon, talvella takapihalla laskevat mäkiä,tekevät hyppyreitä, hiihtolatuja jne, tontillamme on metsää johon ovat rakennelleet itse majoja ja värkänneet kaikenlaista. Harrastavat ylipäänsä kausilajeja eli luistelevat, käyvät laskettelemassa lähirinteessä, hiihtävät, kesällä uivat lähirannalla ja talvisin uimahallissa, maastopyöräilevät jne. Teinit käyvät kuntosalilla, lenkkeilevät jne. Joten tällä tyylilläkin pärjää aivan loistavasti, vaikkei ns ohjattuja harrastuksia olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli selviö että jotain harrastetaan, aina oli urheiluharrastus ja kulttuuriharrastus, itse sai valita näistä raameista. Lapsi valitsi pianonsoiton ja siinä pysyi koko lapsuutensa, urheilulaji vaihtui monta kertaa. Aina ei innostanut soittaminen, mutta oli kuitenkin sitoutunut siihen. Ei meillä ollut vaihtoehtoa, että ei harrasta mitään, mutta toisaalta ei ollut pakkoa pysyä saman lajin parissa vuosikausia. Käytiin joillain kokeilukerroilla eri urheilulajeista ja jos innostui, harrasti sitä lukukauden tai -vuoden tai useamman.
Mun lapsuuden harrastukset olis sitten kelvannut teidän perheessä. Tein päivittäin pitkiä pyörälenkkejä (urheiluharrastus) ja olin ahkera kirjastonkäyttäjä (kulttuuriharrastus). Köyhiä kun oltiin, ei ollut varaa maksullisiin harrastuksiin, mutta en niitä kaivannutkaan.
Tarjoamalla vaihtoehtoja ja antamalla valita itse, niistä harrastuksista, joita on tarjolla kohtuullisella alueella ja hinnalla. Toinen kahmii harrastuksia liikaakin. Toinen on kokeillut monia, mutta nyt harrastaa omatoimisesti. Kaiken ei tarvitse olla ohjattua toimintaa. Ainoa pakko on kertoa syy, jos jonkin (ohjatun)lopettaa. Yksi tärkeä asia on, että hyväksyt valinnat, etkä väkisin valitse lapsen puolesta. Kenestäkään ei tule tähteä lajissa, josta ei nauti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin itse olet valmis sitoutumaan?
Jos vaadit lapselta urheiluharrastusta, se merkitsee, että Sinä: maksat tarvittavat maksut(lisenssit, hallimaksut, jäsenmaksut..), hankit varusteet, järjestät hänelle kyydin treeneihin pari kertaa viikossa ja viikonloppuna kilpailuihin(joko bussi, kimppakyyti tai viet itse) osallistut seuran varainkeruuseen ja talkootyöhön jne. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sen isommat vaatimukset tulee, treenimäärät(mahdollisesti treenit siirtyy kauemmas kotoa) ja kisamatkojen määrä ja pituus... Mikäli lajeja on useampi, kaikki tämä kertautuu suoraan lajimäärällä. Oletko valmis?
Soittoharrastus... Soittotunti, musiikin teoriatunti... Pari kertaa viikossa siis järjestettävä muksu paikan päälle. Kotona soittoläksyt toivottavasti hoituu ilman pakottamista. Sen lisäksi konsertit ja niihin treenaamiset, todennäköisimmin ihan muualla kuin tunnit... Oletko valmis?
Se kuulostaa kivalta, lapset harrastaa, niin vanhemmilla on "omaa aikaa", mutta totuus on, että homma sitoo myös sinua vahvasti
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset aloitti harrastuksensa jo tosi pieninä päiväkoti-ikäisinä ja niissä ovat viihtyneet, vaikka muitakin juttuja välillä siinä sivussa kokeiltu.
Varmaan teinien kohdalla haasteellisempaa aloittaa uutta, olisi helpompi mennä jonkun kaverin kanssa. Miten olisi joku sulkapallo tai tenniskurssi? Entäpä golf koko perheelle?
Tuo jonkun jo aiemmin ehdottama koiran hankinta ja sen kanssa harrastaminen kävi myös mielessä!
Golf koko perheelle? Kiva, halpa harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset aloitti harrastuksensa jo tosi pieninä päiväkoti-ikäisinä ja niissä ovat viihtyneet, vaikka muitakin juttuja välillä siinä sivussa kokeiltu.
Varmaan teinien kohdalla haasteellisempaa aloittaa uutta, olisi helpompi mennä jonkun kaverin kanssa. Miten olisi joku sulkapallo tai tenniskurssi? Entäpä golf koko perheelle?
Tuo jonkun jo aiemmin ehdottama koiran hankinta ja sen kanssa harrastaminen kävi myös mielessä!Golf koko perheelle? Kiva, halpa harrastus.
No ensinnäkin golf on mainettaan halvempi harrastus ja toisekseen, ei ap kertonut etsivänsä halvinta mahdollista harrastusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tämmöinen lapsi jolla ei ollut "oikeita" harrastuksia. Tykkäsin lukea, kirjoittaa, piirtää, maalata, katsoa elokuvia, kuunnella satukasetteja, pelata pelejä.
Ihan olen normaalipainoinen, käyn töissä, omistan asuntoni, en juo, olen väleissä perheeseeni vielä aikuisenakin. Mitään pahaa ei ole tapahtunut siksi, että ohjatut jutut ei ole jaksaneet kiinnostaa rankan kouluviikon päälle. En ole jäänyt missään jälkeen, enkä ole huomannut että niillä lapsilla jotka pakotettiin harrastamaan väkisin olisi ollut jotain erityisiä taitoja mitä ilman elämässä ei mitenkään voi tulla toimeen.
Taitaa olla vaan joillekin vanhemmille tärkeää ylpeillä lapsen harrastuksilla. Monesti näillä ylpeilijöillä ei oikein ole omia juttuja, joten lapsella sitten pädetään.
Herätys tähän päivään. Vaikka sinun lapsuutesi 30v sitten olikin toimeliasta myös ilman harrastuksia, kokeile sijoittaa itsesi nykypäivän lapsen tai vanhemman rooliin. Lapsi luuri kädessä 247. Siinä voi jonkinlainen toive tulla, että joku harrastus voisi olla hyödyllistä.
Meillä 11v harrastaa futista ja partiota ja 13v voimistelua ja agitiliä. Päivinä, jolloin ei ole treenejä, osallistuvat perheen koiran lenkitykseen. Pelkästään kotona ei voi maata luuri kädessä. Ei lapset eikä me aikuiset.
Se, että sinun lapsesi eivät keksi ilman ohjaajaa muuta tekemistä kuin luuri kädessä makaamisen, ei kai sekään välttämättä kerro mitään universaalia nykypäivästä.
Elät aika säkissä, jos et ole onnistunut havaitsemaan mitään kirjoituksia tai keskustelua lasten liikkumisen määrän hälyttävästä romahtamisesta. Jotkut lapset liikkuvat riittävästi itsenäisesti, mutta kaikenlaisen pihapelailun yms. määrä on romahtanut, koska muita vaihtoehtoisia aktiviteetteja (ruutu) on tarjolla niin paljon. Ne koulun kentillä palloa potkivat lapset myös tuppaavat olemaan pääasiassa niitä muutenkin futista harrastavia lapsia.
Kerro toki, miten sinun lapsesi kerryttää suositellut 3 h liikuntaa päivässä ilman harrastuksia. Myös marraskuussa. Välitunnit ja koululiikunta tuovat ehkä tunnin päivässä ja koulumatkat mahdollisesti jotain päälle, mutta vielä jää aika paljon omallekin ajalle tavoitetta.
Anteeksi vain, mutta tuo 3 h liikuntaa on aivan jonkun hihhulin päästä repäisty luku. Varmastikaan eivät keskieurooppalaiset lapset edes tavoittele tuota. Yleisesti ja kansainvälisesti suositus on vähintään 30 minuuttia aikuisille ja tunti lapsille.
Jos liikunta nostetaan tuollaiseen asemaan, pystytäänkö lapsille turvaamaan riittävä määrä lukemista, taideharrastuksia, kädentaitoharrastuksia ja lepoa? Entä perheen yhdessäolo?
Itse olen huomannut lapseni aktiivisuusrannekkeesta, että niinä päivinä, jolloin on ollut ohjatut urheilutreenit, on sekä askelmäärä että aktiivisten minuuttien määrä jäänyt selvästi alhaisemmaksi kuin niinä päivinä, kun olemme harrastaneet perheen kanssa vapaata ulkoilua. Joten sanoisin, että ohjattujen treenien pitäisi olla kestoltaan noin tuplat suhteessa vapaaseen liikuntaan, jotta sama teho saavutetaan. Eli olisiko kuusi tuntia ohjattua liikuntaa päivässä hyvä määrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarjoamalla vaihtoehtoja ja antamalla valita itse, niistä harrastuksista, joita on tarjolla kohtuullisella alueella ja hinnalla. Toinen kahmii harrastuksia liikaakin. Toinen on kokeillut monia, mutta nyt harrastaa omatoimisesti. Kaiken ei tarvitse olla ohjattua toimintaa. Ainoa pakko on kertoa syy, jos jonkin (ohjatun)lopettaa. Yksi tärkeä asia on, että hyväksyt valinnat, etkä väkisin valitse lapsen puolesta. Kenestäkään ei tule tähteä lajissa, josta ei nauti
Tähdeksi ei toivottavasti kukaan lastaan ole työntämässä. Mutta ymmärtääkseni tässä oli kysymys siitä, mitä tehdä jos lasta ei kiinnosta erityisemmin mikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä mietin itsekin toisen lapsen kohdalla. Häntä ei kiinnosta mikään muu kun ruutuaika. Alkuun koitin innostaa häntä urheilun pariin, mutta näin jälkikäteen olen tiedostanut että hän on lahjakas videoeditori ja tykkää tehdä musiikkia omalla koneella. Hän on vasta 10v joten alkuun ruutuaika vähän harmitti, mutta nyt ymmärrän että ei sillä pelkästään pelata, vaan kehitetään myös luovaa työtä joka on yhtä kuin harrastus :) Eli en painosta mihinkään muihin aktiviteetteihin, kysyn silti vähän väliä jos vaikka olisi alkanut kiinnostaa joku laji, mutta toistaiseksi mennään näin. Kesällä menee kyllä uimaleirille varmaan koska uiminen kiinnostaa paljon kesällä kun voi uida ulkoaltailla!
Kuulostaa erittäin hyvältä harrastukselta ja siitä voi vaikka muodostua työkin aikanaan. Kuitenkaan se pelkkä näytön edessä istuminen, vaikka olisikin miten järkevää tekemistä tahansa, ei auta edistämään lapsen terveyttä. Jollain tavalla pitäisi varmistaa, että lapsi myös liikkuu tarpeeksi ja koululiikunta nykyisillä määrillä ei todellakaan täytä sitä tarvetta.
En ole tuo, jolle kommentoit, enkä siis tiedä tämän lapsen liikunnasta mitään, mutta huomauttaisin, että käytännössä liikunnan määrä vaihtelee lapsesta toiseen paljon jo koulumatkan mukaan. Omalla teinilläni koulumatka kestää ripeästi kävellen puoli tuntia eli siitä tulee päivässä tunti ja viikossa viisi tuntia liikuntaa plus lisäksi esim. liikuntatuntipäivinä matkat liikuntapaikoille kestävät joskus kauemmin kuin itse liikuntatunnit. Jos asuu aivan koulun vieressä tai pääsee vanhemman kyydillä kouluun ja harrastaa liikuntaa (ei huippurasittavaa) vaikka kaksi tuntia viikossa, kumpikohan liikkuu enemmän? Lisäksi käyn pojan kanssa reippailla kävelylenkeillä ja hän on innostunut jumppaamaan kotona. Liikkuu siis ihan ok ja on ihan terve ja normaalipainoinen, mutta ei vain harrasta mitään ohjattua liikuntaa. Käsittääkseni aikuistenkin kohdalla korostetaan nimenomaan arkiliikuntaa eli sitä, että liikuntaa tulisi joka päivä, ei vain jotain rääkkiä kerran viikossa (vaikka omat hyötynsä on toki siitäkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes yritä. Heitä kiinnostaa mikä kiinnostaa, en yritä siihen puuttua. Koulu täytyy hoitaa, ja hoitavatkin molemmat erittäin hyvin sen. Sen lisäksi on täysin vapaata, mitä vapaa-ajallaan tekevät. Käytännössä pelaavat tietokoneella, tytär lukee, kuuntelevat musaa, somettavat. Harrastuksia nekin. En itsekään lapsena harrastanut kuin ohjelmointia ja pelailua sen ajan alkeellisilla tietokoneilla, ja siitä tuli peräti ammatti isona sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä pakkomiellettä viedä lapsia ryhmäharrastuksiin. Ne kun ei kaikille sovi. Lapsuus voi olla täysin hyvä ja onnellinen ilman pakkoharrastamistakin. Oma harrastukseni oli ja on edelleen lukeminen. Muuta en tarvitse.
Tuskin kellään on mitään pakkomiellettä ryhmäharrastuksista, mutta kun monella ainoa omaehtoinen harrastus nykypäivänä tuntuu olevan se kännykän tuijottelu. SIlle pitäisi löytää joku vaihtoehto.
Kuitenkaan nykyisin ei suositella edes rajattua ruutuaikaa, joka saisi mieleen tulemaan välillä muutakin tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä pakkomiellettä viedä lapsia ryhmäharrastuksiin. Ne kun ei kaikille sovi. Lapsuus voi olla täysin hyvä ja onnellinen ilman pakkoharrastamistakin. Oma harrastukseni oli ja on edelleen lukeminen. Muuta en tarvitse.
Tuskin kellään on mitään pakkomiellettä ryhmäharrastuksista, mutta kun monella ainoa omaehtoinen harrastus nykypäivänä tuntuu olevan se kännykän tuijottelu. SIlle pitäisi löytää joku vaihtoehto.
Kuitenkaan nykyisin ei suositella edes rajattua ruutuaikaa, joka saisi mieleen tulemaan välillä muutakin tekemistä.
Ai ei suositella rajattua ruutuaikaa vai? Kuka ei suosittele?
Minusta kuulostaa pahalle, että lapsen olisi PAKKO harrastaa. Se ei kanna kovin pitkälle ja viimeistään teini-iässä loppuu kuin seinään.
Meillä on kaksi aktiivista harrastajaa. Ongelma on ollut heillä enemmän se, että on jouduttu rajaamaan harrastuksia. Yksi harrasti lähelle täysi-ikuisuutta sen pari kertaa viikossa, mutta enemmän ehkä kiltteyttään kuin omasta mielenkiinnosta (ei ole koskenut soittimeensa viimeisen soittotunnin jälkeen). Yksi lapsi taas kokeili alakouluiässä lajeja, mutta yläkoulussa ei kiinnostanut. Emme lähteneet siihen, että joka kerta käydään keskustelua siitä, pitääkö treeneihin mennä. Ei harrasta nyt aikuisena mitään.
Minä en harrastanut teini-iässä itsekään(lapsena kyllä innokkaasti). Nyt aikuisena harrastan ohjattua liikuntaa useamman kerran viikossa. Mites pakottajamammat, harrastatteko itse miten ahkerasti?
Lahjomalla, esim. satanen per mikävain puuha tunnilta, jossa ei roikuta kännykässä. Tämäkään ei tosin enää toimi, summaa täytyy korottaa, koska pienenkään ihmisen oikeuksia ei sovi polkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä pakkomiellettä viedä lapsia ryhmäharrastuksiin. Ne kun ei kaikille sovi. Lapsuus voi olla täysin hyvä ja onnellinen ilman pakkoharrastamistakin. Oma harrastukseni oli ja on edelleen lukeminen. Muuta en tarvitse.
Tuskin kellään on mitään pakkomiellettä ryhmäharrastuksista, mutta kun monella ainoa omaehtoinen harrastus nykypäivänä tuntuu olevan se kännykän tuijottelu. SIlle pitäisi löytää joku vaihtoehto.
Kuitenkaan nykyisin ei suositella edes rajattua ruutuaikaa, joka saisi mieleen tulemaan välillä muutakin tekemistä.
Ai ei suositella rajattua ruutuaikaa vai? Kuka ei suosittele?
Kts. esim. MLL:n opas Nuori ja media. Kehotetaan vain keskustelemaan nuoren kanssa ja huolehtimaan että saa esim. nukuttua. Entistä esim. 2 tunnin ruutuaikaa ei suositella kuin pienille.
Mistäs se lapsi tietää, kiinnostaako häntä koripallo, curling tai kuviokellunta, jos ei ole ikinä kokeillut niitä?Lisäksi aika monilla vanhemmilla tulee elämän realiteetit vastaan ja harrastusten valintaan eivät vaikuta vain lasten mielihalut, vaan myös esim. taloudelliset ja logistiset realiteetit. Ei myöskään ole mielestäni huono kriteeri harrastuksen valintaan, että koko perhe voisi harrastaa yhdessä. Jos muu perhe on vaikka aktiivilaskettelijoita, on aika luontevaa pistää se lapsikin suksien päälle.