Lue keskustelun säännöt.
Miten saatte lapsenne kiinnostumaan jostain harrastuksesta?
Minä en mitenkään. Vuosien varrella olen ensin ilmoittanut lapsia erilaisiin harrastuksiin ja muutaman kuukauden jaksanut heitä motivoida ja innostaa ja lopulta maanitella ennen kuin olen todennut että ei sitten. Nykyään kyselen että kiinnostaisiko kokeilla sitä tai tätä mutta mikään ei kiinnosta. Jotenkin ajattelen että harrastukset antaisi mielekästä tekemistä, rytmiä, ehkä uusia kavereita, opettaisi pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä jne. Olisi kiva jos innostuisivat jostain mutta kun ei. Miten te muut teette sen? Onko ongelma se kun meillä vanhemmillakaan ei ole kuntosalin lisäksi mitään muita harrastuksia? Lapsina ja nuorina tosin molemmilla oli harrastuksia laidasta laitaan, ne on aikuisiällä sitten jääneet.
Kommentit (141)
AatunKrokotiili kirjoitti:
Juttu on näin että lapsia ei sijoiteta harrastuksiin koska vanhemmat niin haluaa. Se pitää lähteä lapsesta. Jos hän haluaa ajaa motocrossia tai pelata jääkiekkoa niin vanhemmat järjestää asian. Mutta typerintä mitä voi tehdä on laittaa lapsi moneen eri harrastukseen ja loppujen lopuksi se aiheuttaa vain stressiä lapselle.
Ei. Typerintä on antaa lapsen passivoitua sohvalle, jos häntä ei huvita mikään. Liikkuminen on niin tärkeä osa lapsen terveyttä, että kaverivanhempi ei nyt vaan voi ulkoistaa vastuuta siitä kokonaan lapselle.
Taas kerran, ongelma ei ole ne lapset, jotka puuhaavat ja liikkuvat paljon muutenkin ulkona, vaan nimenomaan ne, jotka eivät tee mitään. Toisaalta niille paljon leikkivillekin lapsille voi tulla ongelmia, koska se leikki-ikä loppuu kaikilla jossain vaiheessa ja niitä teinejä on jo paljon vaikeampi pistää pihalle touhuamaan. He useimmiten tarvitsevat jotain ohjausta liikuntaansa ja harrastuksen aloittaminen siinä iässä voi olla vaikeampaa, jos ei ole mitään taustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AatunKrokotiili kirjoitti:
Juttu on näin että lapsia ei sijoiteta harrastuksiin koska vanhemmat niin haluaa. Se pitää lähteä lapsesta. Jos hän haluaa ajaa motocrossia tai pelata jääkiekkoa niin vanhemmat järjestää asian. Mutta typerintä mitä voi tehdä on laittaa lapsi moneen eri harrastukseen ja loppujen lopuksi se aiheuttaa vain stressiä lapselle.
Ei. Typerintä on antaa lapsen passivoitua sohvalle, jos häntä ei huvita mikään. Liikkuminen on niin tärkeä osa lapsen terveyttä, että kaverivanhempi ei nyt vaan voi ulkoistaa vastuuta siitä kokonaan lapselle.
Taas kerran, ongelma ei ole ne lapset, jotka puuhaavat ja liikkuvat paljon muutenkin ulkona, vaan nimenomaan ne, jotka eivät tee mitään. Toisaalta niille paljon leikkivillekin lapsille voi tulla ongelmia, koska se leikki-ikä loppuu kaikilla jossain vaiheessa ja niitä teinejä on jo paljon vaikeampi pistää pihalle touhuamaan. He useimmiten tarvitsevat jotain ohjausta liikuntaansa ja harrastuksen aloittaminen siinä iässä voi olla vaikeampaa, jos ei ole mitään taustaa.
Pakottamalla lapsen liikuntaharrastukseen saa kasvatettua vain liikunnanvihaajia. Vähän topakampaa lasta ei todellakaan edes saa pakotettua harrastukseen.
Oma lapseni vihasi kaikkea ohjattua liikuntaa, kunnes lopulta teini-iän kynnyksellä löysi oman lajinsa. Sitä ennen oli minun tehtäväni viedä häntä kävelemään, hiihtämään, uimaan jne. monta kertaa viikossa. Se on vähän isompi rasti kuin löhötä jossakin autossa lapsen ollessa pakkoharrastamassa.
Meidän lapsilaumasta osa harrasti osa ei. Saivat täysin itse valita. Nyt aikuisina harrastavat kyllä mielellään.
Kait se oli joidenkin mielestä aikalailla kummajaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istuvatko ap:n lapset koulun jälkeen seinää tuijottaen paikallaan vai lasketaanko teillä harrastuksiksi vain vanhempien määrittelemät tekemiset?
Eiköhän siinä silmien ja seinän välissä ole jokin ruutu.
Siitä ruudustakin saattaa jotain oppia. Poikani on kiinnostunut mm. historiasta ja kyllä ne monet tiedot on saatu jostain youtube-videoista eikä koulun tunneilta, joista kyllä tykkää niistäkin.
Vierailija kirjoitti:
AatunKrokotiili kirjoitti:
Juttu on näin että lapsia ei sijoiteta harrastuksiin koska vanhemmat niin haluaa. Se pitää lähteä lapsesta. Jos hän haluaa ajaa motocrossia tai pelata jääkiekkoa niin vanhemmat järjestää asian. Mutta typerintä mitä voi tehdä on laittaa lapsi moneen eri harrastukseen ja loppujen lopuksi se aiheuttaa vain stressiä lapselle.
Ei. Typerintä on antaa lapsen passivoitua sohvalle, jos häntä ei huvita mikään. Liikkuminen on niin tärkeä osa lapsen terveyttä, että kaverivanhempi ei nyt vaan voi ulkoistaa vastuuta siitä kokonaan lapselle.
Taas kerran, ongelma ei ole ne lapset, jotka puuhaavat ja liikkuvat paljon muutenkin ulkona, vaan nimenomaan ne, jotka eivät tee mitään. Toisaalta niille paljon leikkivillekin lapsille voi tulla ongelmia, koska se leikki-ikä loppuu kaikilla jossain vaiheessa ja niitä teinejä on jo paljon vaikeampi pistää pihalle touhuamaan. He useimmiten tarvitsevat jotain ohjausta liikuntaansa ja harrastuksen aloittaminen siinä iässä voi olla vaikeampaa, jos ei ole mitään taustaa.
Käytännössä suurin osa pikkukoululaisina esim. jonkin jalkapallon aloittaneista lopettaa harrastuksen yläkouluun siirryttäessä tai niillä main. Eivät tietysti kaikki, mutta täällä ainakin hyvin suuri osa. Ehkä enemmän "etulyöntiasemaa" siinä iässä onkin niillä, jotka ovat itse ja omatoimisesti keksineet puuhailtavaa jo pienempinä. Tiedän kyllä nuoria, jotka höntsäävät pallopelejä ulkona ihan ex tempore ilman mitään ns. oikeaa harrastustaustaa. Heistä on ollut aina luontevaa lähteä itse ulos ilman, että iskä kuljettaa jonnekin. Tai jos on lapsena tykännyt piirtää, se voi jatkua nuorenakin. Legenda kertoo, että on myös nuoria, jotka kykenevät tekemään jotakin vanhempiensa kanssa. Meillä on lenkkeilty nuorten kanssa ja pelataan tietokilpailupelejä. Yhdessä tehtiin asioita jo silloin, kun olivat pienempiä, kun aika ei mennyt harrastusrumbaan. (Ei pidä ymmärtää väärin: en vastusta harrastuksia, jos lapsi on niistä aidosti kiinnostunut, mutta en tosiaan automaattisesti olisi huolissani harrastamattomasta lapsesta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää mennä lapsen mukaan sinne harrastukseen kentän laidalle kannustamaan. Niin olen tehnyt itse ja lapsi haluaa intona aina lähtee treeneihin.
Vierailija kirjoitti:
Pitää mennä lapsen mukaan sinne harrastukseen kentän laidalle kannustamaan. Niin olen tehnyt itse ja lapsi haluaa intona aina lähtee treeneihin.
Minun lapseni taas lopetti jalkapallon, koska hänestä ne yli-innokkaat ja pahimmassa tapauksessa aggressiiviset vanhemmat kentän laidalla olivat niin noloja.
Lapsi rakastaa luonnostaan liikkumista, mutta ei kilpailemista tai kerskailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lajit osui nappiinsa samantie. Oma toive oli, että joukkuelAjit.. etenkin tyttärelle, että oppii muunlaisia ihmisiä, eikä olis niin itsekäs.
Rankkaa treeniä, mutta tyttömäinen laji, jossa pääsee esiintymään.
Vein joukkuevoimisteluun ja silmät loisteessa tuli tyttö kotiin. Yhä nyt 20 vuotta myöhemmin. Rakkaudesta lajiin.
Pojan kohdalla joukkuelaji, että sais kavereita ja pääsis arkuudestaan eroon. Määrätietoinen laji, mutta välillä voi höllätä.
Koris. Siinä valmentaja oli isossa roolissa, miten otti hiljasen ja urheilua kavahtavan lapsen haltuun.
Hän sai kavereita ja oli ahkera treenaaja, muttei paras. Nyt tuo on korisvalkkuna itsekin. 😍
Vierailija kirjoitti:
Lajit osui nappiinsa samantie. Oma toive oli, että joukkuelAjit.. etenkin tyttärelle, että oppii muunlaisia ihmisiä, eikä olis niin itsekäs.
Rankkaa treeniä, mutta tyttömäinen laji, jossa pääsee esiintymään.
Vein joukkuevoimisteluun ja silmät loisteessa tuli tyttö kotiin. Yhä nyt 20 vuotta myöhemmin. Rakkaudesta lajiin.
Pojan kohdalla joukkuelaji, että sais kavereita ja pääsis arkuudestaan eroon. Määrätietoinen laji, mutta välillä voi höllätä.
Koris. Siinä valmentaja oli isossa roolissa, miten otti hiljasen ja urheilua kavahtavan lapsen haltuun.
Hän sai kavereita ja oli ahkera treenaaja, muttei paras. Nyt tuo on korisvalkkuna itsekin. 😍
Hyvä jos itse valitsee, tai lapsen mieltymykset hyvin tunteva vanhempi tukee valinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AatunKrokotiili kirjoitti:
Juttu on näin että lapsia ei sijoiteta harrastuksiin koska vanhemmat niin haluaa. Se pitää lähteä lapsesta. Jos hän haluaa ajaa motocrossia tai pelata jääkiekkoa niin vanhemmat järjestää asian. Mutta typerintä mitä voi tehdä on laittaa lapsi moneen eri harrastukseen ja loppujen lopuksi se aiheuttaa vain stressiä lapselle.
Ei. Typerintä on antaa lapsen passivoitua sohvalle, jos häntä ei huvita mikään. Liikkuminen on niin tärkeä osa lapsen terveyttä, että kaverivanhempi ei nyt vaan voi ulkoistaa vastuuta siitä kokonaan lapselle.
Taas kerran, ongelma ei ole ne lapset, jotka puuhaavat ja liikkuvat paljon muutenkin ulkona, vaan nimenomaan ne, jotka eivät tee mitään. Toisaalta niille paljon leikkivillekin lapsille voi tulla ongelmia, koska se leikki-ikä loppuu kaikilla jossain vaiheessa ja niitä teinejä on jo paljon vaikeampi pistää pihalle touhuamaan. H
Teinit lopettavat melkein aina lapsuuden liikuntaharrastuksen. Suurin osa liikuntaharrastuksista on sellaisia, että ankara kato käy murrosiässä, jolloin jatkaa voi käytännössä enää lajinsa huiput.
Omaehtoinen liikkuminen olisi välttämätöntä kaikille vaikka olisikin harrastus. Harrastavatkaan lapset ei usein saa tarpeeksi liikuntaa, koska joka paikkaan kuskataan nykyään eikä lapset leiki eikä pelaa ulkona kuten ennen keskenään. Tätäkin asiaa on tutkittu.
Varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on pakottaa harrastamaan itselleen vastenmielistä lajia.
Kilpaurheilu ei todellakaan sovi kaikille ja melkein kaikki ohjatut urheiluharrastukset tähtäävät kilpailemiseen.
Harva aikuinenkaan sopii kilpaurheilemaan, joten miksi tuputtaa sitä lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on pakottaa harrastamaan itselleen vastenmielistä lajia.
Kilpaurheilu ei todellakaan sovi kaikille ja melkein kaikki ohjatut urheiluharrastukset tähtäävät kilpailemiseen.
Harva aikuinenkaan sopii kilpaurheilemaan, joten miksi tuputtaa sitä lapsille?
Kyllä lapsille on tarjolla vaikka kuinka paljon urheiluharrastuksia jotka ei tähtää kilpailemiseen, tai ainakaan kilpailu ei ole mitenkään pakollista. Joukkuelajeihin toki kuuluu ne pelit aika olennaisesti, mutta muissa lajeissa voi valita. Toki sitten teineille ei enää niin paljoa ole pelkkää höntsäryhmää tarjolla.
Kiellän niitä harrastamasta sitä. Johan mielenkiinto herää !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverista piti ala-asteella tulla ammattilaisjalkapalloilija. Suunnitelma eteni hyvin, kunnes tuli yläasteelle ja alkoi se viina maittaa. Palloilu jäi, mutta pullo on pysynyt tiukasti kourassa siitä lähtien. Nykyään kolmekymppisenä on megaläski juoppo :D
Vierailija kirjoitti:
Varma tapa saada lapsi inhoamaan liikuntaa on pakottaa harrastamaan itselleen vastenmielistä lajia.
Kilpaurheilu ei todellakaan sovi kaikille ja melkein kaikki ohjatut urheiluharrastukset tähtäävät kilpailemiseen.
Harva aikuinenkaan sopii kilpaurheilemaan, joten miksi tuputtaa sitä lapsille?
Ja sitten pahimmassa tapauksessa höntsäräpiköijät pilaa tavoitteellisesti harjoittelevien treenit ja pelit.
Ei ruokaa, niin johan alkaa NHL-tähteys kiinnostaa. Minä haluan asua Floridassa 45-vuotiaana ja aivan absoluuttisen viimeistään 50-vuotispäivänäni. Olen lähellä jo tätä, sillä hänestä on useampikin pohjoisamerikkalaisseura jo kiinnostunut.
Itse en oikein ymmärrä tätä monen vanhemman asennetta että sen harrastuksen on oltava juuri sellainen että mennään johonkin muualle kotoa, eikä se mielellään kävisi että lapsi/nuori löytää harrastuksen jossa ollaan kotona? Esim, miksi sen jälkikasvun olisi välttämättä mentävä johonkin palloseuraan jos pallot kiinostaa, eikä niin että lapsi/nuori potkii tai heittelee palloa omalla pihalla tai lähikentällä itsekseen?
Tällä tavoin se lapsi/nuori saisi itse oman kiinnostuksen mukaan mennä harrastamaan sitä palloa pihalleen/lähikentälle jos siltä tuntuu eikä se välttämättä muutu myöskään niin helposti pakkopullaksi, kuin se että vanhemmat pakottavat sitoutumaan johonkin joukkueeseen tms, plus sitten päälle se vanhempien marina siitä että kun tämä on jo maksettu ja varusteet ostettu, niin pakko olla koko jakso, ei olisi soveliasta lopettaa.
Ihan pienestä asti ollaan kuljettu erilaisissa harrastuksissa. Esim. taaperona kävi sellaisessa omatoimisessa leikkijutussa, missä saliin oli tuotu jumppamattoja, palloja, erimuotoisia isoja pehmoisia palikoita ja siellä 25 tenavaa touhusi ja heitteli hernepusseja ja pehmopalloja ym. Sitten yhtenä kesänä käytiin yleisurheilukoulussa, jossa oli myös kisoja ja niistä innostui kyllä. Ei kuitenkaan löytänyt mitään sellaista lajia, mitä olisi halunnut alkaa harrastamaan. Sitten käytiin jäähallissakin luistelemassa ja "pelaamassa" jääkiekkoa. Talvisin jos keli suosi niin useammin ulkojäillä. Sukset ostin ja niistähän tykkäsi ja viime talvena tehtiin viereiselle pellolle latu ja sinne se 7 -vuotias ilmoitti joka päivä menevänsä. Kiersi lenkin useampaankin kertaan kun itse katselin menoa keittiön ikkunasta kahvikuppi kädessä :)
Koululla on monenlaista iltapäiväharrastuskerhoa (esim. parkour, elokuvanteko, minecraft jne.). Parissa on käynyt tutustumassa ja katsomassa mutta ei innostunut niistä.
Vierailija kirjoitti:
Itse en oikein ymmärrä tätä monen vanhemman asennetta että sen harrastuksen on oltava juuri sellainen että mennään johonkin muualle kotoa, eikä se mielellään kävisi että lapsi/nuori löytää harrastuksen jossa ollaan kotona? Esim, miksi sen jälkikasvun olisi välttämättä mentävä johonkin palloseuraan jos pallot kiinostaa, eikä niin että lapsi/nuori potkii tai heittelee palloa omalla pihalla tai lähikentällä itsekseen?
Tällä tavoin se lapsi/nuori saisi itse oman kiinnostuksen mukaan mennä harrastamaan sitä palloa pihalleen/lähikentälle jos siltä tuntuu eikä se välttämättä muutu myöskään niin helposti pakkopullaksi, kuin se että vanhemmat pakottavat sitoutumaan johonkin joukkueeseen tms, plus sitten päälle se vanhempien marina siitä että kun tämä on jo maksettu ja varusteet ostettu, niin pakko olla koko jakso, ei olisi soveliasta lopettaa.
Yleensä kai sinne harrastukseen laitetaan siksi, ettei se pallon potkiminen yksin pihalla huvita kovinkaan montaa lasta pidemmän päälle. Harvassa paikassa on nykyään enää lapsia niin paljon että saisivat omat höntsäpelit pystyyn, eikä toisaalta sellaista saakaan tehdä kun siitä voi lähteä ääntä ja se häiritsee naapureita.
Juttu on näin että lapsia ei sijoiteta harrastuksiin koska vanhemmat niin haluaa. Se pitää lähteä lapsesta. Jos hän haluaa ajaa motocrossia tai pelata jääkiekkoa niin vanhemmat järjestää asian. Mutta typerintä mitä voi tehdä on laittaa lapsi moneen eri harrastukseen ja loppujen lopuksi se aiheuttaa vain stressiä lapselle.