Miten saatte lapsenne kiinnostumaan jostain harrastuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lapset itse voi päättää, mitä haluavat tehdä? Itse kävin lapsena ratsastamassa. Mikään voima ei olisi pitänyt minua poissa talleilta. 

Jaa, että lapsi päättää meneekö kouluun, tupakoiko tai harrastaako basejumpingia? Ei kyllä päätä meidän perheessä.

Onpa oudot harrastukset teillä...tupakointi ja basejumping?

Täällä meillä päin aika harva teini enää harrastaa mitään ohjattua. Toki jotkut, mutta moni pikkukoululaisen vanhempi perustelee innostamista/pakottamista harrastuksiin sillä, etteivät sitten teininä notku jossain ostarilla, mutta käytännössä lähes kaikki ovat ne jalkapallot ja jääkiekot jo siinä vaiheessa lopettaneet. Omat teinini eivät ole ikinä harrastaneet ohjatusti shakkikerhoa enempää ja ihan täyspäisiä heistä on tullut. Ihmettelen tätä, että vain harrastukset voivat opettaa pitkäjänteisyyttä - miksei vaikka koulu voi tätä tehdä? Jos teineistä puhutaan, niin etenkin joku lukio on jo aika vaativa. Ja kyllä ne koulupäivät yläkoulussakin ovat jo melko pitkiä. Tietysti on paljon harrastavia aikuisia, mutta ei kukaan katso kieroon aikuista, joka työpäivän jälkeen haluaa omaehtoisesti puuhailla, tehdä käsitöitä, lenkkeillä tms. Miksi lapsen ja nuoren pitäisi aamusta iltaan pörrätä nimenomaan ulkoapäin ohjatussa tekemisessä? Vanhemman kannattaa aidosti kuunnella lastaan: jos tämä on innostunut jostain harrastuksesta, niin sitten sinne ja vanhemmat kannustavat, jos haluaa puuhailla jotain kotona, niin sitten hyväksytään tämä. Demonisesta pelaamisesta tietoisku vielä: teinipoikani on jo vuosia kilpaillut mobiilipeleissä, kyllä siinä saa oikeita ystäviä, eikä siellä vain aivottomasti räiskitä menemään, jos halutaan olla osa joukkuetta. Moni tekeminen opettaa jotakin, ei vain se klo 18 urheiluhallissa tapahtuva ammattitaitoisen valmentajan ohjaama.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ilmoittanut lapsen vain sellaisiin harrastuksiin, joihin hän on itse halunnut. Joitain on jatkanut vain vuoden, joitain pitempään, yksi harrastus on säilynyt jo yli 10 v.

Samoin. Tai alle kouluikäisenä laitoin uimakouluun ja jumppakerhoon, koska niissä oppi tärkeitä liikuntataitoja. 7-vuotiaana keksi ite mitä haluaa harrastaa ja on nyt pari vuotta harrastanut tätä. Rinnalla on ollut muitakin kokeiluja, mutta tähän yhteen harrastukseen on selkeä palo.

Toki ymmärrän, että lapselle yritetään löytää sopivaa harrastusta. Se kun voi suojella aika paljon teini-iässä. Itsekin vietin sen ikäisenä mielummin illat treenihallilla kuin missään muualla. Jäi aika monet hölmöilyt tekemättä. Samaa toivon luonnollisesti myös lapselleni.

Jos mietin omaa lapsuuttani niin molemmat vanhemmat itse keksivät minulle harrastukset. Isä ensin urheilun. Sitten äiti soittamisen. Aluksi ihan ok, mutta tuo urheilu vaan meni ihan yli sitten lopulta. En pitänyt kilpailemisesta kovinkaan paljon ja harjoituksia oli usein. Viikonloput kisoissa. Sitten kesäisin taas toista lajia ja kesä sen parissa. Ei sopinut minulle ja isä otti sen liian tosissaan. Olin vasta alakoulussa tuolloin. Lopulta se kaikki viimein loppui muutoin myötä ja isää ei enää kiinnostanut muutenkaan. Jäi sellainen kammo urheiluun etten halua enää itseäni kovin pahoin hengästyttää. Ei ole meinaa kiva lapsena, kun tuntuu että happi loppuu ja silti toinen huutaa vieressä että etkö lujempaa pääse tai älä huohota noin paljon. Urheilu ok jos pysyy rajoissa ja lapsi itse tykkää. En kenenkään pakottamaa touhua.

Soitossa tärkeää myös se, että olisi mieleinen soitin. Itse soitin aluksi sellaista mistä en pitänyt. Sitten omavalintaista. Kuitenkin opettajien persoonat yms vaihtelivat paljon. Osa kivoja ja osa hyvin ikäviä. Vaatimuksia on paljon haluaa musiikkiopitossa soittaa. Teoriat yms siihen päälle. Melko totista ja vaativaa se kaikki. Aikaa meni paljon koulujutuista niin lopetin viimein luvan saatuani.

Kuvataidekoulu (tämäkin vanhempien valitsema) oli se missä kävin pidempään. Se ihan hyvä harrastus minusta. Ratsastus oli taas ainoa jonka itse valitsin. Siitä isä aina jaksoi sanoa ettei siitä ole mitään hyötyä minulle. Hyödytön ja kallis harrastus kuulemma. Itselle se tärkein silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein näe järkeä siinä, että joku harrastus puoliväkisin "myydään" lapselle vain harrastamisen vuoksi.

Ei siinä varmasti järkeä olekaan mutta kun eivät itse kiinnostu mistään niin siksi olen koittanut myydä.

Molemmathan ovat nyt jo teinejä ja varsinkin vanhemman kohdalla mietin että joku harrastus olisi tosi hyvä juttu. Harrastus ja sitä kautta ehkä eri kaveripiiri.

Myöhässä olet, ei enää teini-iässä harrastamista aloiteta vaan yleisesti lopetetaan. Harrastusryhmät koostuu tuossa vaiheessa tyypeistä, jotka on jo pitkään tunteneet toisensa ja joilla on paljon muutakin yhteistä. Sinne ei välttämättä ole yhtään mukavaa uutena mennä ja jää varmasti helposti ulkopuoliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein näe järkeä siinä, että joku harrastus puoliväkisin "myydään" lapselle vain harrastamisen vuoksi.

Ei siinä varmasti järkeä olekaan mutta kun eivät itse kiinnostu mistään niin siksi olen koittanut myydä.

Molemmathan ovat nyt jo teinejä ja varsinkin vanhemman kohdalla mietin että joku harrastus olisi tosi hyvä juttu. Harrastus ja sitä kautta ehkä eri kaveripiiri.

Myöhässä olet, ei enää teini-iässä harrastamista aloiteta vaan yleisesti lopetetaan. Harrastusryhmät koostuu tuossa vaiheessa tyypeistä, jotka on jo pitkään tunteneet toisensa ja joilla on paljon muutakin yhteistä. Sinne ei välttämättä ole yhtään mukavaa uutena mennä ja jää varmasti helposti ulkopuoliseksi.

Aloittajahan kertoo yrittäneensä innostaa lapsiaan jonkun harrastuksen piiriin vuosia. En minäkään jaksaisi vuositolkulla yrittää. Jos ei lapselle syty omaa paloa jotain asiaa kohtaan, raskaaksi käy kaikille yrittää vetää sitä kivirekeä pakolla. Mutta kuten tässäkin ketjussa on todettu, harrastuksia on moneen lähtöön. Ei sen tarvitse olla mitään joukkueurheilua.

Vierailija kirjoitti:

Tämä harrastushomma on kyllä jotenkin outo juttu tässä ajassa. Mitä sitten vaikka lapsi ei käy missään ohjatussa harrastuksessa? Ei se siitä pilalle mene. Tuo lasten harrastus tuntuu olevan monelle vanhemmalle lähes pakkomielle. Meitä on monenlaisia persoonia täällä, jollekin lapselle pelkästään koulu on riittävän kuormittava, voi olla että hän haluaakin illat käyttää vain vapaaseen leikkiin,puuhasteluun ja aktiviteetteihin, kavereiden kanssa oleiluun jne. En itsekään jaksa yhtään mitään minuuttiaikatauluja työpäivän päätteeksi, miksi pakottaisin lapseni sellaiseen? Näihin oravanpyöriin hän kyllä ehtii aikuisenakin ja sitten hänellä on itsellä vapaus valita. Eri asia jos lapsi osoittaa itse innostustaan aloittaa joku harrastus, silloin näitä mahdollisuuksia toki pitää vanhempien tukea ja järjestää.

Samaa mieltä. Aika monta sellaista perhettä tunnen, joissa lapsen/lasten on kertakaikkiaan pakko harrastaa ja nimenomaan sitä lajia, jonka vanhemmat ovat valinneet ja usein jopa 2-3 lajia. Ko. perheiden lapsilla ei ole käytännössä lainkaan vapaa-aikaa. "Meidän Perttu-Tapio ja Sini-Helmiina haluavat itse harrastaa kaikkia näitä lajeja ja haluavat tulla maailman parhaiksi! Perttu-Tapio tähtää änäriin!" Ihan varmasti joo... Ko. perheiden lapset ovat usein nuupahtaneen ja hyvin väsyneen näköisiä, enkä ihmettele. Heitä pompotellaan ympäriinsä kuin superpalloja vanhempien hehkuen ylpeydestä. Usein sitä lapsen harrastusta ohjaa juuri vanhempien kunnianhimo ei lapsen oma.

Minä olen vain pienestä asti sanonut lapselle, että pitää olla yksi liikuntaharrastus ja yksi muu harrastus, eikä hän ole toistaiseksi kyseenalaistanut asiaa. Meillä nyt vaan on sellainen sääntö. Ihan siksikin, että on vain yksi lapsi eikä joka päivä voi tavata kavereitakaan, joten muuten kököttäisi liikaa yksikseen ja varmaan tuijottaisi jotain ruutua.

Harrastuksen voi lopettaa, tosin vain hyvästä syystä kesken kauden, mutta sitten pitää keksiä uusi tilalle.

5-vuotiaana aloitti ponitalutustunneilla ja lastentanssissa. Tanssista ei niin kovasti tykännyt ja se vaihtui vuoden kuluttua kuvataidekouluun. Nyt on 11 v. ja edelleen ratsastaa ja käy kuviksessa. Lisäksi mukaan on tullut ohjelmointikerho, mutta se on etänä, joten siksi helpompi. Kuviksesta lapsi marmattaa ehkä joka kolmas kerta, ettei jaksaisi mennä, mutta joka kerta tulee sieltä innoissaan ja hyväntuulisena eikä halua lopettaakaan.

88 jatkaa vielä, että nuo harrastukset ovat siis tunti viikossa kukin. Jos olisi joku laji, jossa olisi monet harjoitukset viikossa ja kisoja viikonloppuisin, niin sitten varmaan tingittäisiin säännöstä, että pitää olla kaksi harrastusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ilmoittanut lapsen vain sellaisiin harrastuksiin, joihin hän on itse halunnut. Joitain on jatkanut vain vuoden, joitain pitempään, yksi harrastus on säilynyt jo yli 10 v.

Samoin. Tai alle kouluikäisenä laitoin uimakouluun ja jumppakerhoon, koska niissä oppi tärkeitä liikuntataitoja. 7-vuotiaana keksi ite mitä haluaa harrastaa ja on nyt pari vuotta harrastanut tätä. Rinnalla on ollut muitakin kokeiluja, mutta tähän yhteen harrastukseen on selkeä palo.

Toki ymmärrän, että lapselle yritetään löytää sopivaa harrastusta. Se kun voi suojella aika paljon teini-iässä. Itsekin vietin sen ikäisenä mielummin illat treenihallilla kuin missään muualla. Jäi aika monet hölmöilyt tekemättä. Samaa toivon luonnollisesti myös lapselleni.

Samaa toivoisin omille lapsillenikin. Vaikka harrastinkin teininä paljon, ehdin kuitenkin myös hölmöilemään parina viikonloppuiltana kuukaudessa olueen ja tupakkaan tutustuen, eli sekään kokemus ei jäänyt välistä. Harrastusten ansiosta se ei kuitenkaan ollut jokailtaista tai edes -viikkoista.  

Tässä asiassa on niin monta puolta ja tunnen kyllä ap:n tuskan. Meillä on koitettu pitää sääntöä, että joku harrastus on valittava. Mielellään liikunta, mutta asiassa voidaan joustaa. Viikkoraha on sidottu tiettyihin velvollisuuksiin, ja harrastaminen on yksi niistä. Nuorempi on nyt 10, ja hän on löytänyt itseään kiinnostavia juttuja aina. Pelaa yhtä joukkuelajia nyt neljättä vuotta, ja rinnalla on ollut aina jotain muuta. Vanhempi on 12 ja hänen osaltaan tää on ollut kivireen vetämistä :/

Minusta teinien elämään pitää kuulua myös notkumista ja parveilua, joten en sen takia halua harrastuksia. Enkä ole omaehtoista liikkumista vastaan, mutta se vaan tuppaa olemaan niin satunnaista, ettei siitä ole terveydellistä hyötyä eikä se luo mitään pysyvää elintapaa. Nyt lapsella on 1krt/vko harrastus, mutta selvästikään ei mitään suurta paloa siihen. Toivon, että jotain kiinnostavaa löytyisi.

Istuvatko ap:n lapset koulun jälkeen seinää tuijottaen paikallaan vai lasketaanko teillä harrastuksiksi vain vanhempien määrittelemät tekemiset?

Vierailija kirjoitti:

Istuvatko ap:n lapset koulun jälkeen seinää tuijottaen paikallaan vai lasketaanko teillä harrastuksiksi vain vanhempien määrittelemät tekemiset?

Eiköhän siinä silmien ja seinän välissä ole jokin ruutu. 

Vierailija kirjoitti:

Istuvatko ap:n lapset koulun jälkeen seinää tuijottaen paikallaan vai lasketaanko teillä harrastuksiksi vain vanhempien määrittelemät tekemiset?

Tämä. Meillä lapset ovat aina lukeneet, askarrelleet, piirtäneet, leikkineet ja ulkoilleet koiran kanssa, hoitaneet kissoja ja koiraa, tuoneet kavereita kotiin, pelanneet lautapelejä ja tietokonepelejä, tytöt ovat ommelleet itselleen vaatteita ja kivoja muita juttuja ja poika rakennellut pienoismalleja. Kellään ei ole tällä hetkellä mitään säännöllistä ja ohjattua harrastusta  koulun järjestämiä kerhoja lukuunottamatta. En ole huolissani yhdestäkään eikä tulisi mieleenikään ruveta tuputtamaan jotain omasta mielestäni hienoa harrastusta. He innostuvat uusista asioista, joita keksivät kavereiden kanssa ja samalla jotain vanhaa unohtuu tai jää vähemmälle huomiolle. 

Minun lapseni on lähinnä koulukavereiden perässä intoutunut juttuihin. jotkut ovat jääneet pois ja toiset asiat jatkuvat edelleen. En katso että että harrastaminen olisi pakollista tai välttämätöntä. Itse en ole koskaan harrastanut mitään, ellei pelaamista lasketa.

MInulla on kaksi hyvin erilaista lasta. Toinen harrastaisi enemmän kuin mihin aika ja vanhempien rahat riittää ja toinen viihtyisi kotona legojen ja pelien kanssa.

Ensimmäinen silti selvästi myös kaipaa rauhoittumista kotona ja toinen virkistyy, kun on monipuolisempia aktiviteetteja ja kohtaamisia kodin ulkopuolella. Hänen kanssaan on sovittu, että pitää olla vähintään yksi harratus. Lisäksi, jos kavereiden näkeminen ja ulkoilu unohtuu, aletaan rajoittaa peliaikaa yms. Harrastusten löytäminen on vaatinut monta yritystä ja tällä hetkellä taas mietitään uutta. 

Aktiivisempi taas saa tyytyä kahteen joukkuelajiin ja käydään säännöllisesti keskusteluja levon ja unen merkityksestä kehitykseen.

Vanhemman rooliin kuuluu tuntea oma lapsi, löysätä kun tarve vaatii, mutta myös sopivasti patistaa ja  

En ole koskaan ilmoittanut lastani harrastukseen, johon hän ei itse haluaisi. Eli joko aloitan kysymällä, kiinnostaisiko harrastus x, tai sitten kaikki alkaa siitä, että lapsi itse pyytää harrastusta x. En näe järkeväksi aloituspisteeksi sitä, että ilmoitat lapsen harrastukseen kysymättä ja sitten yrität motivoida häntä käymään siellä.

Lapset ovat luonnostaan erilaisia. Omani on kiinnostunut kaikesta eikä koskaan ole halunnut lopettaa yhtään harrastusta, jonka kerran on aloittanut. Tämä aiheuttaa hirveitä aikatauluongelmia ja harrastuksia on tietysti käytännössä  pakko karsia - ei yksi lapsi mitenkään jaksa yli neljää harrastusta viikossa. Lapseni on tosi vaikea valita, mitkä ne neljä sitten milloinkin ovat, kun kivoja harrastuksia olisi niin paljon.

Mitä olen tehnyt asian eteen? En MITÄÄN. Paitsi mahdollistanut harrastamisen. Halu harrastaa hirveästi on nähdäkseni täysin sisäsyntyistä, eikä sitä kaikilla ole. En tiedä, tarvitseeko ollakaan.

Meillä oli sen verran aktiivinen(on siis vieläkin, mutta kasvoi aikuiseksi) tyttö, että halusi itse harrastaa, ja minä/me kuskattiin. Oli kuvataidekoulu(sinnekin haki itse), ratsastusta, uintia, pesäpalloa, cheeleadringia. Mahtoikohan tuossa olla kaikki.. En koskaan ehdottanut(ei tarvinnut), tyttö itse halusi kokeilla, ja jos tuntui sujuvan, niin jatkoi harrastustaan.

Tätä mietin itsekin toisen lapsen kohdalla. Häntä ei kiinnosta mikään muu kun ruutuaika. Alkuun koitin innostaa häntä urheilun pariin, mutta näin jälkikäteen olen tiedostanut että hän on lahjakas videoeditori ja tykkää tehdä musiikkia omalla koneella. Hän on vasta 10v joten alkuun ruutuaika vähän harmitti, mutta nyt ymmärrän että ei sillä pelkästään pelata, vaan kehitetään myös luovaa työtä joka on yhtä kuin harrastus :) Eli en painosta mihinkään muihin aktiviteetteihin, kysyn silti vähän väliä jos vaikka olisi alkanut kiinnostaa joku laji, mutta toistaiseksi mennään näin. Kesällä menee kyllä uimaleirille varmaan koska uiminen kiinnostaa paljon kesällä kun voi uida ulkoaltailla!