Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saatte lapsenne kiinnostumaan jostain harrastuksesta?
Minä en mitenkään. Vuosien varrella olen ensin ilmoittanut lapsia erilaisiin harrastuksiin ja muutaman kuukauden jaksanut heitä motivoida ja innostaa ja lopulta maanitella ennen kuin olen todennut että ei sitten. Nykyään kyselen että kiinnostaisiko kokeilla sitä tai tätä mutta mikään ei kiinnosta. Jotenkin ajattelen että harrastukset antaisi mielekästä tekemistä, rytmiä, ehkä uusia kavereita, opettaisi pitkäjänteisyyttä ja sitkeyttä jne. Olisi kiva jos innostuisivat jostain mutta kun ei. Miten te muut teette sen? Onko ongelma se kun meillä vanhemmillakaan ei ole kuntosalin lisäksi mitään muita harrastuksia? Lapsina ja nuorina tosin molemmilla oli harrastuksia laidasta laitaan, ne on aikuisiällä sitten jääneet.
Kommentit (141)
En oikein näe järkeä siinä, että joku harrastus puoliväkisin "myydään" lapselle vain harrastamisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lapset itse voi päättää, mitä haluavat tehdä? Itse kävin lapsena ratsastamassa. Mikään voima ei olisi pitänyt minua poissa talleilta.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapset itse voi päättää, mitä haluavat tehdä? Itse kävin lapsena ratsastamassa. Mikään voima ei olisi pitänyt minua poissa talleilta.
Jaa, että lapsi päättää meneekö kouluun, tupakoiko tai harrastaako basejumpingia? Ei kyllä päätä meidän perheessä.
Vierailija kirjoitti:
En oikein näe järkeä siinä, että joku harrastus puoliväkisin "myydään" lapselle vain harrastamisen vuoksi.
Ei siinä varmasti järkeä olekaan mutta kun eivät itse kiinnostu mistään niin siksi olen koittanut myydä.
Molemmathan ovat nyt jo teinejä ja varsinkin vanhemman kohdalla mietin että joku harrastus olisi tosi hyvä juttu. Harrastus ja sitä kautta ehkä eri kaveripiiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapset itse voi päättää, mitä haluavat tehdä? Itse kävin lapsena ratsastamassa. Mikään voima ei olisi pitänyt minua poissa talleilta.
Jaa, että lapsi päättää meneekö kouluun, tupakoiko tai harrastaako basejumpingia? Ei kyllä päätä meidän perheessä.
Kyse oli harrastuksista, ei siitä, meneekö kouluun tai polttaako tupakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapset itse voi päättää, mitä haluavat tehdä? Itse kävin lapsena ratsastamassa. Mikään voima ei olisi pitänyt minua poissa talleilta.
Mä olisin aivan valmis mahdollistamaan minkä tahansa harrastuksen jota haluaisivat tehdä. Kuka keksii mikä se voisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli selviö että jotain harrastetaan, aina oli urheiluharrastus ja kulttuuriharrastus, itse sai valita näistä raameista. Lapsi valitsi pianonsoiton ja siinä pysyi koko lapsuutensa, urheilulaji vaihtui monta kertaa. Aina ei innostanut soittaminen, mutta oli kuitenkin sitoutunut siihen. Ei meillä ollut vaihtoehtoa, että ei harrasta mitään, mutta toisaalta ei ollut pakkoa pysyä saman lajin parissa vuosikausia. Käytiin joillain kokeilukerroilla eri urheilulajeista ja jos innostui, harrasti sitä lukukauden tai -vuoden tai useamman.
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastus on vapaa-ajalla tapahtuvaa omaehtoista toimintaa. Ei vanhemmat oikein voi sille mitään, jos mikään ohjattu tms ei vain kiinnosta. Ei ne harrastukset ole sitä vanhempaa vaan lasta varten.
Varmaan he jotakin kuitenkin vapaalla tekevät? Lukevat, hengaavat tietokoneella, pelaavat, valokuvaavat? Nämäkin kaikki ovat harrastuksia, vaikka eivät tapahdukaan missään sovitusti tai ohjatusti.
Itse olin tämmöinen lapsi jolla ei ollut "oikeita" harrastuksia. Tykkäsin lukea, kirjoittaa, piirtää, maalata, katsoa elokuvia, kuunnella satukasetteja, pelata pelejä.
Ihan olen normaalipainoinen, käyn töissä, omistan asuntoni, en juo, olen väleissä perheeseeni vielä aikuisenakin. Mitään pahaa ei ole tapahtunut siksi, että ohjatut jutut ei ole jaksaneet kiinnostaa rankan kouluviikon päälle. En ole jäänyt missään jälkeen, enkä ole huomannut että niillä lapsilla jotka pakotettiin harrastamaan väkisin olisi ollut jotain erityisiä taitoja mitä ilman elämässä ei mitenkään voi tulla toimeen.
Taitaa olla vaan joillekin vanhemmille tärkeää ylpeillä lapsen harrastuksilla. Monesti näillä ylpeilijöillä ei oikein ole omia juttuja, joten lapsella sitten pädetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Ei lapset voi tietää, millaista on harrastaa mitäkin. Sitä varten on kokeilukerrat. Vähänkin ujompaa lasta voi pelottaa lähteä uuteen paikkaan ja uusien ihmisten keskelle, kun ei tiedä edes mitä pitäisi osata tai tehdä. Sinun tehtäväsi vanhempana on kannustaa ja rohkaista, ja tarjota turvallisia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapset itse voi päättää, mitä haluavat tehdä? Itse kävin lapsena ratsastamassa. Mikään voima ei olisi pitänyt minua poissa talleilta.
Mä olisin aivan valmis mahdollistamaan minkä tahansa harrastuksen jota haluaisivat tehdä. Kuka keksii mikä se voisi olla?
Tarvitseeko sen olla maksullista ja ohjattua, ja jos niin miksi? Itsekseen tehtävät jutut, esim. liikunnallinen ulkoilu, piirtäminen tai vaikka kirjoittelu on harrastuksia myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa, kun oma lapsi on itse ilmaissut kiinnostuksensa ja sen mukaan menty. Kaverin seura voisi varmaan olla iso juttu niille, jotka ei muuten oikein innostu mistään, eli missä harrastuksessa kaverit käy? Teinille on kyllä jo hankalampi löytää kuin alakouluikäiselle, kun monet harrastukset aloitetaan jo pikkulapsena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sinulla on täysin väärä asenne. "Ai eikö kelpaa kun pakotan ja mäkätät? No sitten anetaan koska p*skan olla!" Sen sijaan että tuputat ja puoliväkisin tarjoilet, kysele heiltä, mikä heitä kiinnostaa ja keskustelkaa vaihtoehdoista heidän kiinnostuksenkohteet edellä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tämmöinen lapsi jolla ei ollut "oikeita" harrastuksia. Tykkäsin lukea, kirjoittaa, piirtää, maalata, katsoa elokuvia, kuunnella satukasetteja, pelata pelejä.
Ihan olen normaalipainoinen, käyn töissä, omistan asuntoni, en juo, olen väleissä perheeseeni vielä aikuisenakin. Mitään pahaa ei ole tapahtunut siksi, että ohjatut jutut ei ole jaksaneet kiinnostaa rankan kouluviikon päälle. En ole jäänyt missään jälkeen, enkä ole huomannut että niillä lapsilla jotka pakotettiin harrastamaan väkisin olisi ollut jotain erityisiä taitoja mitä ilman elämässä ei mitenkään voi tulla toimeen.
Taitaa olla vaan joillekin vanhemmille tärkeää ylpeillä lapsen harrastuksilla. Monesti näillä ylpeilijöillä ei oikein ole omia juttuja, joten lapsella sitten pädetään.
No minun kohdallani tämä nyt ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Minä ajattelen vain lasteni parasta. Ja kuten totesin, varsinkin vanhemman kohdalla olen sitä mieltä että joku pitkäjänteinen harrastaminen olisi hänelle todella hyvä juttu. Ihan sama mitä se olisi, ei tarvitsisi mun puolesta olla mitään ohjattua, kunhan kiinnostuisi jostain. Kiinnostuisi niin paljon että haluaisi kehittyä, oppia lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapset itse voi päättää, mitä haluavat tehdä? Itse kävin lapsena ratsastamassa. Mikään voima ei olisi pitänyt minua poissa talleilta.
Jaa, että lapsi päättää meneekö kouluun, tupakoiko tai harrastaako basejumpingia? Ei kyllä päätä meidän perheessä.
Voi nyt jeesus oikeasti :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin väärä toimintatapa. Lapsi valitsee itse.
Ja lapset ovat joka kerta valinneet että sitä ainakaan eivät halua tehdä. Itse eivät ole koskaan aloitteellisesti kiinnostuneet mistään tai ehdottaneet mitään, eivätkä nykyään kiinnostu myöskään mistään ehdottamastani.
Pitänee siis vain luovuttaa.
Sinulla on täysin väärä asenne. "Ai eikö kelpaa kun pakotan ja mäkätät? No sitten anetaan koska p*skan olla!" Sen sijaan että tuputat ja puoliväkisin tarjoilet, kysele heiltä, mikä heitä kiinnostaa ja keskustelkaa vaihtoehdoista heidän kiinnostuksenkohteet edellä.
En ole koskaan pakottanut enkä mäkättänyt enkä mieltäni osoittanut. Ihan ihme tulkinta. Olen yrittänyt motivoida ja innostaa ja lopulta luovuttanut. Olen nimenomaan kysellyt ja ehdotellut mutta mitään kiinnostavaa en ole vielä osannut ehdottaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli selviö että jotain harrastetaan, aina oli urheiluharrastus ja kulttuuriharrastus, itse sai valita näistä raameista. Lapsi valitsi pianonsoiton ja siinä pysyi koko lapsuutensa, urheilulaji vaihtui monta kertaa. Aina ei innostanut soittaminen, mutta oli kuitenkin sitoutunut siihen. Ei meillä ollut vaihtoehtoa, että ei harrasta mitään, mutta toisaalta ei ollut pakkoa pysyä saman lajin parissa vuosikausia. Käytiin joillain kokeilukerroilla eri urheilulajeista ja jos innostui, harrasti sitä lukukauden tai -vuoden tai useamman.
Valitettavasti joillakin perheillä raha, aika ja paikka rajoittavat raameja, eikä lapsi voi harrastaa kirkkourkujen soittoa ja japanilaista jousiammuntaa, vaikka kuinka haluaisi.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen ilmoittanut lapsen vain sellaisiin harrastuksiin, joihin hän on itse halunnut. Joitain on jatkanut vain vuoden, joitain pitempään, yksi harrastus on säilynyt jo yli 10 v.