Repesin: Tatuoinnit ovat taidetta. Sen lisäksi ne ovat tapa tuoda esille omaa arvomaailmaa

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa vaihdan aina kassaa jos huomaan töhryjä myyjän käsissä. En halua hänen koskevan ja likaavan ostoksiani.

Muistathan ulkona syödessä tarkistaa myös kokin käsivarret, ne melko monesti on tatuoituja..

Kyllä huomaa että porukka on taas vähä älysiä ku ottaa joku toisen tatuointi niin paljo tunteisiin. Koviksia vinkumasa internetissä, saispa sylkeä teijän päälle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-90-luvulla ihmisillä oli vielä selkeä ammatti -ja luokkaidentiteetti. Tämän päivän maailmassa monet ihmiset ovat enemmän hukassa ja he eivät oikein ymmärrä mitä he ovat tai haluaisivat olla. Pinnallisen kulutuskulttuurin kautta heikoin aines imee kuin pesusieni uuden ajan "ihanteet ja arvot". Tatuoinnit ja lävistykset ovat vain yksi esimerkki siitä.

Siis oikeastiko sä kaipaat luokkayhteiskuntaa???

Kaipaat, että ammatti ja sosiaaliluokka näkyy pukeutumisessa ja ulkonäössä?

Sosiaaliluokka näkyy ulkoasussa aina, yhä ja edelleen.

Niin, siis meinaat, että erilaiset uusrikkaat ja nousukkaat kuvittelevat sen näkyvän, ja paniikinomaisesti pyrkivät esittämään niitä kuvittelemiaan korkeamman sosiaaliluokan merkkejä? 😉

Tuotakin tapahtuu. Ihmisyksilöt syntyvät johonkin sosiaaliluokkaan kuuluvaan perheeseen. Siinä lapsi omaksuu paljolti tiedostamattaan perheensä sosiaaliluokalle ominaisia asenteita, makumieltymyksiä, puhetapoja ynnä kaikenlaisia malleja. Vartuttuaan ihminen sitten tyypillisesti toistaa ja uusintaa sosiaaliluokkaansa.

Joskus sosiaaliluokasta voi tapahtua nousua tai laskua. Se voi olla tahallista ja tietoista pyrkimistä, kuten kirjoitit, tai sitten perustua ihan aitoon tilanteen muutokseen. Duunariperheen lapsi voi väitellä tohtoriksi ja päätyä hyväpalkkaiseen työhön ja hyvään asemaan. Se todennäköisesti näkyy uloskin päin.

Nämä jutut kuuluvat yhteiskuntatieteen perusasioihin.

Vierailija kirjoitti:

Ottakoon jokainen tatuointeja jos haluaa, mutta on se kumma kun tatuoitujen kuullen ei saa koskaan sanoa miten onnellinen on kun ei ole itse mennyt ottamaan sellaista. Että on ihan puhdas iho. Sitä ei tatuoidut siedä kuulla.

Mistä sulle tällainen käsitys on tullu, miksei saa sanoa? Palstalta? Lähipiiristä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-90-luvulla ihmisillä oli vielä selkeä ammatti -ja luokkaidentiteetti. Tämän päivän maailmassa monet ihmiset ovat enemmän hukassa ja he eivät oikein ymmärrä mitä he ovat tai haluaisivat olla. Pinnallisen kulutuskulttuurin kautta heikoin aines imee kuin pesusieni uuden ajan "ihanteet ja arvot". Tatuoinnit ja lävistykset ovat vain yksi esimerkki siitä.

Siis oikeastiko sä kaipaat luokkayhteiskuntaa???

Kaipaat, että ammatti ja sosiaaliluokka näkyy pukeutumisessa ja ulkonäössä?

Tässäkin asiassa poikkeukset vahvistavat säännön , nousukkaat paljastavat toki itsensä melkein heti kun suunsa avaavat, vaikka olisivat kuinka hyvin pukeutuneet.

Sosiaaliluokka näkyy ulkoasussa aina, yhä ja edelleen.

Niin, siis meinaat, että erilaiset uusrikkaat ja nousukkaat kuvittelevat sen näkyvän, ja paniikinomaisesti pyrkivät esittämään niitä kuvittelemiaan korkeamman sosiaaliluokan merkkejä? 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-90-luvulla ihmisillä oli vielä selkeä ammatti -ja luokkaidentiteetti. Tämän päivän maailmassa monet ihmiset ovat enemmän hukassa ja he eivät oikein ymmärrä mitä he ovat tai haluaisivat olla. Pinnallisen kulutuskulttuurin kautta heikoin aines imee kuin pesusieni uuden ajan "ihanteet ja arvot". Tatuoinnit ja lävistykset ovat vain yksi esimerkki siitä.

Siis oikeastiko sä kaipaat luokkayhteiskuntaa???

Kaipaat, että ammatti ja sosiaaliluokka näkyy pukeutumisessa ja ulkonäössä?

Pääsääntöisesti se näkyy nytkin. Jos laitat oranssin heijastintakin yllesi ja lähdet pakettiautolla töihin et varmaankaan ole pankinjohtaja.

Eihän tuossa ollut kyse pukeutumisesta ja ulkonäöstä, vaan työhön liittyvästä päättelystä. Ja ei, Suomessa ei oo koskaan ollut niin voimakas luokkayhteiskunta, eikä oo onneks vieläkään, että täällä vois pääsääntöisesti kuvitella voivansa luokitella ihmisiä noin.

Toki ne, jotka haikailee sitä "korkeampaa" luokkaa tykkää kuvitella sellaisia, ja luovat tosi kliseisiä mielikuvia niistä "hienommista" ihmisistä, kuten nyt vaikka, ettei voisi olla tatuointeja 😃😃😃

Vierailija kirjoitti:

Ottakoon jokainen tatuointeja jos haluaa, mutta on se kumma kun tatuoitujen kuullen ei saa koskaan sanoa miten onnellinen on kun ei ole itse mennyt ottamaan sellaista. Että on ihan puhdas iho. Sitä ei tatuoidut siedä kuulla.

"Puhdas iho" :D

Onko myös värjätyt hiukset likaiset?

Mutta onnittelut kuitenkin sinulle onnistuneesta peseytymistä! :)

Vierailija kirjoitti:

Ottakoon jokainen tatuointeja jos haluaa, mutta on se kumma kun tatuoitujen kuullen ei saa koskaan sanoa miten onnellinen on kun ei ole itse mennyt ottamaan sellaista. Että on ihan puhdas iho. Sitä ei tatuoidut siedä kuulla.

Sulla on epäilemättä runsaasti empiiristä tutkimusta aiheesta tehtynä.

Jone kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiskunta on tatuoinut itseään iät ja ajat. Kristinusko sitten pilasi tämänKIN asian väittämällä, että tatuoinnit on syntiä. Onneksi alkaa taas länsimaissakin kristillinen hapatus väistyä ja aletaan palata vanhoihin traditioihin.

Japanissa tatuointi on perinteisesti ollut rikollisten tunnusmerkki.

Venäjällä vankilakulttuurissa on oma tatuointitraditio. Siellä tatuointi tehdään muiden vankien toimesta, halusi sitä tai ei. Muut vangit näkevät tatuoiduista merkeistä ja symboleista mistä vanki on tuomittu ja kauanko on kakkua annettu. Ei varmaan Anne Kukkohovilla tullut mieleen, että pieni merenneito -tatuointi tehdään pedofiliasta tuomituille vangeille.

Kuule "Jone" sinä olet kusipää. Tatuoi se itseesi, mieluiten naamaasi kun laukkaat pitkin maailmaa, niin kaikki tietää.

Ei liity kirjoitukseesi vaan sinuun.

wt arvomaailmaa

Vierailija kirjoitti:

Jos tatuoinnin tarkoitus on esittää kantajansa arvomaailmaa ja on siis ulkopuolisille tehtyä viestiä, niin miksi näitä ei sitten saisi kommentoida? Ja kun saa kommentoida. niin ketään ei voida pakottaa kommentoimaan niitä myönteisinä.

Eihän taidettakaan tarvitse kehua, vaan voi vapaasti pitää rumana ja huonona, jos katselijasta siltä tuntuu.

Saa toki, mutta ei se nyt erityisen sivistynyttä kuvaa anna kenestäkään, jos menee kommentoimaan toisen ulkonäköä ihan mistä syystä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

wt arvomaailmaa

Hassu juttu kaikki tapaamani tyypit jotka ovat epäironisesti wt termiä käyttäneet arvostelutarkoituksessa ovat itse olleet pahemman luokan kalluja

Makuasioistahan on niin antoisaa väitellä. Jos aloittajan taidemääritelmään ei kuulu iholle tehdyt kuvat, niin se on aivan ok. Se ei kuitenkaan ole fakta, vaan näkökulma, ihan siinä missä tatuoitujenkin mielipiteet tatuointien kauneudesta.

Tulee vaan mieleen miten itelle lapsena sanottiin, että "makuasioista ei voi kiistellä".. No, ehkä kaikki ei oo tällaista oppia saanu tai sisäistäny :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus 80-90-luvulla ihmisillä oli vielä selkeä ammatti -ja luokkaidentiteetti. Tämän päivän maailmassa monet ihmiset ovat enemmän hukassa ja he eivät oikein ymmärrä mitä he ovat tai haluaisivat olla. Pinnallisen kulutuskulttuurin kautta heikoin aines imee kuin pesusieni uuden ajan "ihanteet ja arvot". Tatuoinnit ja lävistykset ovat vain yksi esimerkki siitä.

Siis oikeastiko sä kaipaat luokkayhteiskuntaa???

Kaipaat, että ammatti ja sosiaaliluokka näkyy pukeutumisessa ja ulkonäössä?

Sosiaaliluokka näkyy ulkoasussa aina, yhä ja edelleen.

Niin, siis meinaat, että erilaiset uusrikkaat ja nousukkaat kuvittelevat sen näkyvän, ja paniikinomaisesti pyrkivät esittämään niitä kuvittelemiaan korkeamman sosiaaliluokan merkkejä? 😉

Tuotakin tapahtuu. Ihmisyksilöt syntyvät johonkin sosiaaliluokkaan kuuluvaan perheeseen. Siinä lapsi omaksuu paljolti tiedostamattaan perheensä sosiaaliluokalle ominaisia asenteita, makumieltymyksiä, puhetapoja ynnä kaikenlaisia malleja. Vartuttuaan ihminen sitten tyypillisesti toistaa ja uusintaa sosiaaliluokkaansa.

Joskus sosiaaliluokasta voi tapahtua nousua tai laskua. Se voi olla tahallista ja tietoista pyrkimistä, kuten kirjoitit, tai sitten perustua ihan aitoon tilanteen muutokseen. Duunariperheen lapsi voi väitellä tohtoriksi ja päätyä hyväpalkkaiseen työhön ja hyvään asemaan. Se todennäköisesti näkyy uloskin päin.

Nämä jutut kuuluvat yhteiskuntatieteen perusasioihin.

Vanhoissa luokkayhteiskunnissa toi vieläkin vaikuttaa noin. Siis myös se, että eri sosiaaliluokissa on hyvin erilaiset tavat, puhetapa jne.

Suomi ei oo vanha luokkayhteiskunta. Suomessa ei ole selkeitä, eri sosiaaliluokka erottavia kouluja, tapoja, perinteitä, puhetapaa jne.

Näen hyvin voimakkaasti tän täällä muualla Euroopassa. Lasteni isän suku on sitä vanhempaa yläluokkaa täällä, ja mun Suomessa. Ero on sellainen, ettei sitä voi sanoin kuvailla.

Olkaa ihan äärettömän kiitollisia, että meillä ei oo tollasen vuosisataisen(tuhantisen) paskan luokkayhteiskunnan taakkaa harteillamme, sen sijaan, että alatte esittää tai toivoa samaa ilmiötä tänne.

Ei me olla täällä niin ahdasmielisiä ja vanhanaikaisia, niin ei nyt hyvänen aika yritetä esittää sellaista. Ei se oikeesti oo hienoa, vaan typerää ja noloa.

Suomessa tatuointi ei kerro ihmisen sosiaaliluokasta. Ne maat, joissa se kertoo, on oikeesti arvomaailmansa vanhanaikaisuudelta aika kuvottavia, eikä todellakaan jotain ihailtavaa ja tavoiteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa yksittäiset tatuoinnit järkevissä paikoissa ollakin ihan ok, mutta nuo esim. koko käsivarren peittävät töhryt ovat kyllä järjestään ihan hirveän näköisiä. 

Mikä on "järkevä paikka" tatuoinnille?!

No, minulla ei tatuointeja ole mutta jos ottaisin, niin ottaisin paikkaan mistä sen saa helposti peittoon eikä näy ns. arkisissa tilanteissa. Eli esim. olkapää. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu imo että tatskojen kommentoijilla joka kerta on olettamus että nuori nainen elämäntehtävänään haluaa tehdä jotain klassista asiakaspalvelutyötä kynähameessa ja sitten nämä tatuoinnit sotivat sitä vastaan

Niin ja olettamus, että nuorelle naiselle ois kauheen tärkeetä, pitääkö Jamppa 52.v häntä viehättävänä. Että kun tatuoinneilla rumentaa itseään, niin ei setämies enää syty!

Vierailija kirjoitti:

Tulee vaan mieleen miten itelle lapsena sanottiin, että "makuasioista ei voi kiistellä".. No, ehkä kaikki ei oo tällaista oppia saanu tai sisäistäny :D

Makuasiat ovat nimenomaan ainoita, mistä voi kiistellä. Faktoista paljon vähemmän, vaikka kaikki, kuten feministit, eivät ole sitäkään sisäistäneet. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä huomaa että porukka on taas vähä älysiä ku ottaa joku toisen tatuointi niin paljo tunteisiin. Koviksia vinkumasa internetissä, saispa sylkeä teijän päälle

Sinun viestistäsi taas puolestaan oikein huokuu älykkyys. Oikeasti suomalaisista n. puolet on näitä ÄO 80 -kalluja, ja sinä kuulut selvästi siihen joukkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Ottakoon jokainen tatuointeja jos haluaa, mutta on se kumma kun tatuoitujen kuullen ei saa koskaan sanoa miten onnellinen on kun ei ole itse mennyt ottamaan sellaista. Että on ihan puhdas iho. Sitä ei tatuoidut siedä kuulla.

Onko sulla muuten tapana paljon käyttäytyä tuollalailla ihmisten seurassa?

Että kyllä oon onnellinen, kun en oo noin rumia lenkkareita ostanu kun sulla nyt on.

Ja siitä kyllä nyt oon tosi onnellinen, että en oo ite mennyt tuollaista kauheeta värisävyä ottamaan kampaajalla kun sinä Ritva.

On se kumma että meille tatuoiduille ei ole mikään ongelma  jos joku ei halua tatuointia ottaa, mutta tatuoimattomat huutavat kuorossa omaa erinomaisuuttaan.  

Sanoin kerran yhdelle  ketjupolttajalle joka loksutti leukojaan uudesta kuvastani, että "ainakaan en polta rahoja savuksi taivaalle" mistä kehtasi suuttua että luulen olevani parempi ihminen! Kukakohan niin luuli?