Lue keskustelun säännöt.
Repesin: Tatuoinnit ovat taidetta. Sen lisäksi ne ovat tapa tuoda esille omaa arvomaailmaa
02.01.2023 |
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009081665.html
Korjaan vähän tätä:
"Tatuoinnit ovat rumia töhryjä, jotka ovat heikkoitsetuntoisen tapa tuoda itseään epätoivoisesti esille."
Kommentit (523)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 80-90-luvulla ihmisillä oli vielä selkeä ammatti -ja luokkaidentiteetti. Tämän päivän maailmassa monet ihmiset ovat enemmän hukassa ja he eivät oikein ymmärrä mitä he ovat tai haluaisivat olla. Pinnallisen kulutuskulttuurin kautta heikoin aines imee kuin pesusieni uuden ajan "ihanteet ja arvot". Tatuoinnit ja lävistykset ovat vain yksi esimerkki siitä.
Siis oikeastiko sä kaipaat luokkayhteiskuntaa???
Kaipaat, että ammatti ja sosiaaliluokka näkyy pukeutumisessa ja ulkonäössä?Sosiaaliluokka näkyy ulkoasussa aina, yhä ja edelleen.
Niin, siis meinaat, että erilaiset uusrikkaat ja nousukkaat kuvittelevat sen näkyvän, ja paniikinomaisesti pyrkivät esittämään niitä kuvittelemiaan korkeamman sosiaaliluokan merkkejä? 😉
Tuotakin tapahtuu. Ihmisyksilöt syntyvät johonkin sosiaaliluokkaan kuuluvaan perheeseen. Siinä lapsi omaksuu paljolti tiedostamattaan perheensä sosiaaliluokalle ominaisia asenteita, makumieltymyksiä, puhetapoja ynnä kaikenlaisia malleja. Vartuttuaan ihminen sitten tyypillisesti toistaa ja uusintaa sosiaaliluokkaansa.
Joskus sosiaaliluokasta voi tapahtua nousua tai laskua. Se voi olla tahallista ja tietoista pyrkimistä, kuten kirjoitit, tai sitten perustua ihan aitoon tilanteen muutokseen. Duunariperheen lapsi voi väitellä tohtoriksi ja päätyä hyväpalkkaiseen työhön ja hyvään asemaan. Se todennäköisesti näkyy uloskin päin.
Nämä jutut kuuluvat yhteiskuntatieteen perusasioihin.
Vanhoissa luokkayhteiskunnissa toi vieläkin vaikuttaa noin. Siis myös se, että eri sosiaaliluokissa on hyvin erilaiset tavat, puhetapa jne.
Suomi ei oo vanha luokkayhteiskunta. Suomessa ei ole selkeitä, eri sosiaaliluokka erottavia kouluja, tapoja, perinteitä, puhetapaa jne.Näen hyvin voimakkaasti tän täällä muualla Euroopassa. Lasteni isän suku on sitä vanhempaa yläluokkaa täällä, ja mun Suomessa. Ero on sellainen, ettei sitä voi sanoin kuvailla.
Olkaa ihan äärettömän kiitollisia, että meillä ei oo tollasen vuosisataisen(tuhantisen) paskan luokkayhteiskunnan taakkaa harteillamme, sen sijaan, että alatte esittää tai toivoa samaa ilmiötä tänne.
Ei me olla täällä niin ahdasmielisiä ja vanhanaikaisia, niin ei nyt hyvänen aika yritetä esittää sellaista. Ei se oikeesti oo hienoa, vaan typerää ja noloa.Suomessa tatuointi ei kerro ihmisen sosiaaliluokasta. Ne maat, joissa se kertoo, on oikeesti arvomaailmansa vanhanaikaisuudelta aika kuvottavia, eikä todellakaan jotain ihailtavaa ja tavoiteltavaa.
BS
Hyvä comeback luuseri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanin haussa vahvasti tatuoidut tuli poissuljettua. Muuten ihan sama, mitä itselleen tekee ja miltä näyttää. Kaikki ei sillä tavoin arvosta niitä ja uniikimpaa saattaa olla että jättää tatuoinnit muille. Lisäksi pistän ne rahat mieluummin johonkin muuhun. Esim. matkailuun tai ulkona syömiseen.
Vierailija kirjoitti:
Saattaa yksittäiset tatuoinnit järkevissä paikoissa ollakin ihan ok, mutta nuo esim. koko käsivarren peittävät töhryt ovat kyllä järjestään ihan hirveän näköisiä.
Tatuoitu käsivarsi näyttää kuolleelta hauelta, jos siinä on vihreää väriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee vaan mieleen miten itelle lapsena sanottiin, että "makuasioista ei voi kiistellä".. No, ehkä kaikki ei oo tällaista oppia saanu tai sisäistäny :D
Makuasiat ovat nimenomaan ainoita, mistä voi kiistellä. Faktoista paljon vähemmän, vaikka kaikki, kuten feministit, eivät ole sitäkään sisäistäneet.
Feministihullu on herännyt :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se kumma että meille tatuoiduille ei ole mikään ongelma jos joku ei halua tatuointia ottaa, mutta tatuoimattomat huutavat kuorossa omaa erinomaisuuttaan.
Sanoin kerran yhdelle ketjupolttajalle joka loksutti leukojaan uudesta kuvastani, että "ainakaan en polta rahoja savuksi taivaalle" mistä kehtasi suuttua että luulen olevani parempi ihminen! Kukakohan niin luuli?
Etkö pelkää allergisoituvasi väreille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan absurbi keskustelu. Mulla on tatuointeja, eikä ne ole mun työnsaantiin tai työssä etenemiseen vaikuttaneet. Mulle ei edes ikinä ole kukaan tullut sanomaan mitään mun kuvista. Mä en tiiä onko tää jotenkin alakohtaista, ite teen markkinointia ja tällä alalla on sitten ehkä jotenkin vapaampaa ihmisten ulkonäön suhteen. Mutta missä sitten on nää kaikki ihmiset, jotka suhtautuu kuviin niin tuomitsevasti? Luulisi, että joskus ois joku jo tullut vastaan, mutta on kuitenkin jo yli 20 vuotta ollut tatuointeja. Ainoa joka on mutissut jotain on mun mummo.
Mikä absurdi keskustelu tämä nyt olisi? Tämä on joko tai -keskustelu. Miksi kilahtaa, jos jotkut esittävät eriäviä mielipiteitään jostain asiasta? Vai saako tämä sinut epävarmaksi itsesi suhteen tatskoinesi? "Enkö mä oikeasti näytäkään hyvältä? Olenkohan mä laumasieluinen ja virran mukana menevä, mihin mun yksilöllisyys katosi? Sulaudunko vaan tuohon sotkuiseen massaan"?
Ja jos itse olisin esim. rekrytoija, olisi tatuoitu henkilö ihan samalla viivalla töhryttömien kanssa, jos tarvittavat edellytykset täyttyisivät. Riippuu tietenkin mitä paikkaa haetaan. Asiakkaat päättää esim. kaupallisella alalla. Ei suttua voi infopisteeseen laittaa. Palautetta alkaa tulemaan.
Jokainen saa olla omaa mieltään, turhaa puhua mistään tuomitsemisesta. -Mummo
Siksi tämä on absurdia, että tässä keskustelussa tuntuu olevan hirveästi ihmisiä joille tatuoinnit on ihan kauhea asia. Mutta IRL en oo moiseen törmännyt. Totta kai netissä ihmiset trollaa ja vetää ihan äärilleen sanomisensa, mutta silti. Luulisin että edes joskus olisin törmännyt tyyppiin, joka on tuomitseva ja tuo sen esillekin. Mutta en ole. Ihmiset on siis nössöjä, netissä huudellaan, mutta livenä ei sitten uskalleta sanoa?
No pitäisikö sen sitten mennä niin, että tultais avoimesti sanomaan, että ällöttää sun tatskat?? :o Fiksuuden merkki? Onko nössöä käyttäytyä korrektisti? Ihan samako sitten muidenkin makumieltymysten kohdalla; kaikki ulkonäköön negatiivisesti liittyväkö siis vaan ok laukoa tuntemattomien silmille??
Ymmärtänet mitä siitä seuraisi. Netissä keskustellaan ja tämäkin on mielipidepalsta. Ei kannata ottaa niin kovin vakavasti. Ja onhan täälläkin paljon niitä, jotka ihailevat noita kammottavia töherryksiä. Meitä aitoa luonnollisuutta ja kaunista ihoa kannattaviakin onneksi vielä löytyy. Kaunis alaston vartalo on kuin patsas, ei siihen sotketa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 80-90-luvulla ihmisillä oli vielä selkeä ammatti -ja luokkaidentiteetti. Tämän päivän maailmassa monet ihmiset ovat enemmän hukassa ja he eivät oikein ymmärrä mitä he ovat tai haluaisivat olla. Pinnallisen kulutuskulttuurin kautta heikoin aines imee kuin pesusieni uuden ajan "ihanteet ja arvot". Tatuoinnit ja lävistykset ovat vain yksi esimerkki siitä.
Siis oikeastiko sä kaipaat luokkayhteiskuntaa???
Kaipaat, että ammatti ja sosiaaliluokka näkyy pukeutumisessa ja ulkonäössä?Sosiaaliluokka näkyy ulkoasussa aina, yhä ja edelleen.
Niin, siis meinaat, että erilaiset uusrikkaat ja nousukkaat kuvittelevat sen näkyvän, ja paniikinomaisesti pyrkivät esittämään niitä kuvittelemiaan korkeamman sosiaaliluokan merkkejä? 😉
Tuotakin tapahtuu. Ihmisyksilöt syntyvät johonkin sosiaaliluokkaan kuuluvaan perheeseen. Siinä lapsi omaksuu paljolti tiedostamattaan perheensä sosiaaliluokalle ominaisia asenteita, makumieltymyksiä, puhetapoja ynnä kaikenlaisia malleja. Vartuttuaan ihminen sitten tyypillisesti toistaa ja uusintaa sosiaaliluokkaansa.
Joskus sosiaaliluokasta voi tapahtua nousua tai laskua. Se voi olla tahallista ja tietoista pyrkimistä, kuten kirjoitit, tai sitten perustua ihan aitoon tilanteen muutokseen. Duunariperheen lapsi voi väitellä tohtoriksi ja päätyä hyväpalkkaiseen työhön ja hyvään asemaan. Se todennäköisesti näkyy uloskin päin.
Nämä jutut kuuluvat yhteiskuntatieteen perusasioihin.
Vanhoissa luokkayhteiskunnissa toi vieläkin vaikuttaa noin. Siis myös se, että eri sosiaaliluokissa on hyvin erilaiset tavat, puhetapa jne.
Suomi ei oo vanha luokkayhteiskunta. Suomessa ei ole selkeitä, eri sosiaaliluokka erottavia kouluja, tapoja, perinteitä, puhetapaa jne.Näen hyvin voimakkaasti tän täällä muualla Euroopassa. Lasteni isän suku on sitä vanhempaa yläluokkaa täällä, ja mun Suomessa. Ero on sellainen, ettei sitä voi sanoin kuvailla.
Olkaa ihan äärettömän kiitollisia, että meillä ei oo tollasen vuosisataisen(tuhantisen) paskan luokkayhteiskunnan taakkaa harteillamme, sen sijaan, että alatte esittää tai toivoa samaa ilmiötä tänne.
Ei me olla täällä niin ahdasmielisiä ja vanhanaikaisia, niin ei nyt hyvänen aika yritetä esittää sellaista. Ei se oikeesti oo hienoa, vaan typerää ja noloa.Suomessa tatuointi ei kerro ihmisen sosiaaliluokasta. Ne maat, joissa se kertoo, on oikeesti arvomaailmansa vanhanaikaisuudelta aika kuvottavia, eikä todellakaan jotain ihailtavaa ja tavoiteltavaa.
BS
Niin mä vähän arvelin, ettei tästä keskustelua tule. Eihän se tän aiheen alle toki sovikaan.
Ihan selkeä fakta kuitenkin on, ettei Suomi ole samanlainen vanha luokkayhteiskunta, kun monet muut Euroopan maat. Vaikka jotkut sitä kuinka haikailis ja kuvittelis hienommaks.
Myös tähdet ja piikkilanka kuuluvat venäläisiin vankilatatuointeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdelle herralle jonka kanssa kävin parilla treffeillä ei mennyt jakeluun, miten voin asua naisena yksin omakotitalossa, olla vakituisessa hyvääpalkkaisessa työssä ja silti omistaa tatuoinnin. Että ei kuulemma olisi uskonut kun olen fiksun oloinen! Tatuointini on pakarassa eikä tietenkään näy ennenkuin on paremmin tutustuttu.
Sanoin herralle että 50luku soitti ja pyysi ennakkoluulonsa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan absurbi keskustelu. Mulla on tatuointeja, eikä ne ole mun työnsaantiin tai työssä etenemiseen vaikuttaneet. Mulle ei edes ikinä ole kukaan tullut sanomaan mitään mun kuvista. Mä en tiiä onko tää jotenkin alakohtaista, ite teen markkinointia ja tällä alalla on sitten ehkä jotenkin vapaampaa ihmisten ulkonäön suhteen. Mutta missä sitten on nää kaikki ihmiset, jotka suhtautuu kuviin niin tuomitsevasti? Luulisi, että joskus ois joku jo tullut vastaan, mutta on kuitenkin jo yli 20 vuotta ollut tatuointeja. Ainoa joka on mutissut jotain on mun mummo.
Mikä absurdi keskustelu tämä nyt olisi? Tämä on joko tai -keskustelu. Miksi kilahtaa, jos jotkut esittävät eriäviä mielipiteitään jostain asiasta? Vai saako tämä sinut epävarmaksi itsesi suhteen tatskoinesi? "Enkö mä oikeasti näytäkään hyvältä? Olenkohan mä laumasieluinen ja virran mukana menevä, mihin mun yksilöllisyys katosi? Sulaudunko vaan tuohon sotkuiseen massaan"?
Ja jos itse olisin esim. rekrytoija, olisi tatuoitu henkilö ihan samalla viivalla töhryttömien kanssa, jos tarvittavat edellytykset täyttyisivät. Riippuu tietenkin mitä paikkaa haetaan. Asiakkaat päättää esim. kaupallisella alalla. Ei suttua voi infopisteeseen laittaa. Palautetta alkaa tulemaan.
Jokainen saa olla omaa mieltään, turhaa puhua mistään tuomitsemisesta. -Mummo
Siksi tämä on absurdia, että tässä keskustelussa tuntuu olevan hirveästi ihmisiä joille tatuoinnit on ihan kauhea asia. Mutta IRL en oo moiseen törmännyt. Totta kai netissä ihmiset trollaa ja vetää ihan äärilleen sanomisensa, mutta silti. Luulisin että edes joskus olisin törmännyt tyyppiin, joka on tuomitseva ja tuo sen esillekin. Mutta en ole. Ihmiset on siis nössöjä, netissä huudellaan, mutta livenä ei sitten uskalleta sanoa?
No pitäisikö sen sitten mennä niin, että tultais avoimesti sanomaan, että ällöttää sun tatskat?? :o Fiksuuden merkki? Onko nössöä käyttäytyä korrektisti? Ihan samako sitten muidenkin makumieltymysten kohdalla; kaikki ulkonäköön negatiivisesti liittyväkö siis vaan ok laukoa tuntemattomien silmille??
Ymmärtänet mitä siitä seuraisi. Netissä keskustellaan ja tämäkin on mielipidepalsta. Ei kannata ottaa niin kovin vakavasti. Ja onhan täälläkin paljon niitä, jotka ihailevat noita kammottavia töherryksiä. Meitä aitoa luonnollisuutta ja kaunista ihoa kannattaviakin onneksi vielä löytyy. Kaunis alaston vartalo on kuin patsas, ei siihen sotketa mitään.
Sellainen rotutohtori sieltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan absurbi keskustelu. Mulla on tatuointeja, eikä ne ole mun työnsaantiin tai työssä etenemiseen vaikuttaneet. Mulle ei edes ikinä ole kukaan tullut sanomaan mitään mun kuvista. Mä en tiiä onko tää jotenkin alakohtaista, ite teen markkinointia ja tällä alalla on sitten ehkä jotenkin vapaampaa ihmisten ulkonäön suhteen. Mutta missä sitten on nää kaikki ihmiset, jotka suhtautuu kuviin niin tuomitsevasti? Luulisi, että joskus ois joku jo tullut vastaan, mutta on kuitenkin jo yli 20 vuotta ollut tatuointeja. Ainoa joka on mutissut jotain on mun mummo.
Mikä absurdi keskustelu tämä nyt olisi? Tämä on joko tai -keskustelu. Miksi kilahtaa, jos jotkut esittävät eriäviä mielipiteitään jostain asiasta? Vai saako tämä sinut epävarmaksi itsesi suhteen tatskoinesi? "Enkö mä oikeasti näytäkään hyvältä? Olenkohan mä laumasieluinen ja virran mukana menevä, mihin mun yksilöllisyys katosi? Sulaudunko vaan tuohon sotkuiseen massaan"?
Ja jos itse olisin esim. rekrytoija, olisi tatuoitu henkilö ihan samalla viivalla töhryttömien kanssa, jos tarvittavat edellytykset täyttyisivät. Riippuu tietenkin mitä paikkaa haetaan. Asiakkaat päättää esim. kaupallisella alalla. Ei suttua voi infopisteeseen laittaa. Palautetta alkaa tulemaan.
Jokainen saa olla omaa mieltään, turhaa puhua mistään tuomitsemisesta. -Mummo
Siksi tämä on absurdia, että tässä keskustelussa tuntuu olevan hirveästi ihmisiä joille tatuoinnit on ihan kauhea asia. Mutta IRL en oo moiseen törmännyt. Totta kai netissä ihmiset trollaa ja vetää ihan äärilleen sanomisensa, mutta silti. Luulisin että edes joskus olisin törmännyt tyyppiin, joka on tuomitseva ja tuo sen esillekin. Mutta en ole. Ihmiset on siis nössöjä, netissä huudellaan, mutta livenä ei sitten uskalleta sanoa?
No pitäisikö sen sitten mennä niin, että tultais avoimesti sanomaan, että ällöttää sun tatskat?? :o Fiksuuden merkki? Onko nössöä käyttäytyä korrektisti? Ihan samako sitten muidenkin makumieltymysten kohdalla; kaikki ulkonäköön negatiivisesti liittyväkö siis vaan ok laukoa tuntemattomien silmille??
Ymmärtänet mitä siitä seuraisi. Netissä keskustellaan ja tämäkin on mielipidepalsta. Ei kannata ottaa niin kovin vakavasti. Ja onhan täälläkin paljon niitä, jotka ihailevat noita kammottavia töherryksiä. Meitä aitoa luonnollisuutta ja kaunista ihoa kannattaviakin onneksi vielä löytyy. Kaunis alaston vartalo on kuin patsas, ei siihen sotketa mitään.
Nössö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan absurbi keskustelu. Mulla on tatuointeja, eikä ne ole mun työnsaantiin tai työssä etenemiseen vaikuttaneet. Mulle ei edes ikinä ole kukaan tullut sanomaan mitään mun kuvista. Mä en tiiä onko tää jotenkin alakohtaista, ite teen markkinointia ja tällä alalla on sitten ehkä jotenkin vapaampaa ihmisten ulkonäön suhteen. Mutta missä sitten on nää kaikki ihmiset, jotka suhtautuu kuviin niin tuomitsevasti? Luulisi, että joskus ois joku jo tullut vastaan, mutta on kuitenkin jo yli 20 vuotta ollut tatuointeja. Ainoa joka on mutissut jotain on mun mummo.
Mikä absurdi keskustelu tämä nyt olisi? Tämä on joko tai -keskustelu. Miksi kilahtaa, jos jotkut esittävät eriäviä mielipiteitään jostain asiasta? Vai saako tämä sinut epävarmaksi itsesi suhteen tatskoinesi? "Enkö mä oikeasti näytäkään hyvältä? Olenkohan mä laumasieluinen ja virran mukana menevä, mihin mun yksilöllisyys katosi? Sulaudunko vaan tuohon sotkuiseen massaan"?
Ja jos itse olisin esim. rekrytoija, olisi tatuoitu henkilö ihan samalla viivalla töhryttömien kanssa, jos tarvittavat edellytykset täyttyisivät. Riippuu tietenkin mitä paikkaa haetaan. Asiakkaat päättää esim. kaupallisella alalla. Ei suttua voi infopisteeseen laittaa. Palautetta alkaa tulemaan.
Jokainen saa olla omaa mieltään, turhaa puhua mistään tuomitsemisesta. -Mummo
Siksi tämä on absurdia, että tässä keskustelussa tuntuu olevan hirveästi ihmisiä joille tatuoinnit on ihan kauhea asia. Mutta IRL en oo moiseen törmännyt. Totta kai netissä ihmiset trollaa ja vetää ihan äärilleen sanomisensa, mutta silti. Luulisin että edes joskus olisin törmännyt tyyppiin, joka on tuomitseva ja tuo sen esillekin. Mutta en ole. Ihmiset on siis nössöjä, netissä huudellaan, mutta livenä ei sitten uskalleta sanoa?
No pitäisikö sen sitten mennä niin, että tultais avoimesti sanomaan, että ällöttää sun tatskat?? :o Fiksuuden merkki? Onko nössöä käyttäytyä korrektisti? Ihan samako sitten muidenkin makumieltymysten kohdalla; kaikki ulkonäköön negatiivisesti liittyväkö siis vaan ok laukoa tuntemattomien silmille??
Ymmärtänet mitä siitä seuraisi. Netissä keskustellaan ja tämäkin on mielipidepalsta. Ei kannata ottaa niin kovin vakavasti. Ja onhan täälläkin paljon niitä, jotka ihailevat noita kammottavia töherryksiä. Meitä aitoa luonnollisuutta ja kaunista ihoa kannattaviakin onneksi vielä löytyy. Kaunis alaston vartalo on kuin patsas, ei siihen sotketa mitään.
Huvittaa ajatus että joku läski mamma tai palstapersu katsoo tatuoimatonta turvonnutta kehoaan peilistä ja ajattelee olevansa kuin patsas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan absurbi keskustelu. Mulla on tatuointeja, eikä ne ole mun työnsaantiin tai työssä etenemiseen vaikuttaneet. Mulle ei edes ikinä ole kukaan tullut sanomaan mitään mun kuvista. Mä en tiiä onko tää jotenkin alakohtaista, ite teen markkinointia ja tällä alalla on sitten ehkä jotenkin vapaampaa ihmisten ulkonäön suhteen. Mutta missä sitten on nää kaikki ihmiset, jotka suhtautuu kuviin niin tuomitsevasti? Luulisi, että joskus ois joku jo tullut vastaan, mutta on kuitenkin jo yli 20 vuotta ollut tatuointeja. Ainoa joka on mutissut jotain on mun mummo.
Mikä absurdi keskustelu tämä nyt olisi? Tämä on joko tai -keskustelu. Miksi kilahtaa, jos jotkut esittävät eriäviä mielipiteitään jostain asiasta? Vai saako tämä sinut epävarmaksi itsesi suhteen tatskoinesi? "Enkö mä oikeasti näytäkään hyvältä? Olenkohan mä laumasieluinen ja virran mukana menevä, mihin mun yksilöllisyys katosi? Sulaudunko vaan tuohon sotkuiseen massaan"?
Ja jos itse olisin esim. rekrytoija, olisi tatuoitu henkilö ihan samalla viivalla töhryttömien kanssa, jos tarvittavat edellytykset täyttyisivät. Riippuu tietenkin mitä paikkaa haetaan. Asiakkaat päättää esim. kaupallisella alalla. Ei suttua voi infopisteeseen laittaa. Palautetta alkaa tulemaan.
Jokainen saa olla omaa mieltään, turhaa puhua mistään tuomitsemisesta. -Mummo
Siksi tämä on absurdia, että tässä keskustelussa tuntuu olevan hirveästi ihmisiä joille tatuoinnit on ihan kauhea asia. Mutta IRL en oo moiseen törmännyt. Totta kai netissä ihmiset trollaa ja vetää ihan äärilleen sanomisensa, mutta silti. Luulisin että edes joskus olisin törmännyt tyyppiin, joka on tuomitseva ja tuo sen esillekin. Mutta en ole. Ihmiset on siis nössöjä, netissä huudellaan, mutta livenä ei sitten uskalleta sanoa?
No pitäisikö sen sitten mennä niin, että tultais avoimesti sanomaan, että ällöttää sun tatskat?? :o Fiksuuden merkki? Onko nössöä käyttäytyä korrektisti? Ihan samako sitten muidenkin makumieltymysten kohdalla; kaikki ulkonäköön negatiivisesti liittyväkö siis vaan ok laukoa tuntemattomien silmille??
Ymmärtänet mitä siitä seuraisi. Netissä keskustellaan ja tämäkin on mielipidepalsta. Ei kannata ottaa niin kovin vakavasti. Ja onhan täälläkin paljon niitä, jotka ihailevat noita kammottavia töherryksiä. Meitä aitoa luonnollisuutta ja kaunista ihoa kannattaviakin onneksi vielä löytyy. Kaunis alaston vartalo on kuin patsas, ei siihen sotketa mitään.
Huvittaa ajatus että joku läski mamma tai palstapersu katsoo tatuoimatonta turvonnutta kehoaan peilistä ja ajattelee olevansa kuin patsas
Se on se mummo joka aiemmin kommentoi. Raukka luulee että kehonsa näyttää patsaalta
Näihin tatskamyönteisiin juttuihin olisi aina hyvä lisätä tilasto siitä moniko katuu tatuointejaan myöhemmin.
"Tatuointi on ihon koristamista pysyvillä kuvioilla etenkin pistelemällä ihoon väriainetta. Sana tatuointi tulee tahitin kielen sanasta tatau, merkitä. Tatuointi on eräs kehonmuokkauksen ja kehotaiteen muoto.
Tatuointien historiaa on mahdotonta ajoittaa tarkkaan, mutta tatuoinnit on tunnettu eri kulttuureissa ympäri maailmaa vuosituhansien ajan."
Mikä oikeus täällä on haukkua toisten vuosituhansia vanhoja perinteitä? Minulla ei itselläni ole tatuointeja, mutta ei minulla ole tarvetta haukkua sellaisia joilla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus 80-90-luvulla ihmisillä oli vielä selkeä ammatti -ja luokkaidentiteetti. Tämän päivän maailmassa monet ihmiset ovat enemmän hukassa ja he eivät oikein ymmärrä mitä he ovat tai haluaisivat olla. Pinnallisen kulutuskulttuurin kautta heikoin aines imee kuin pesusieni uuden ajan "ihanteet ja arvot". Tatuoinnit ja lävistykset ovat vain yksi esimerkki siitä.
Siis oikeastiko sä kaipaat luokkayhteiskuntaa???
Kaipaat, että ammatti ja sosiaaliluokka näkyy pukeutumisessa ja ulkonäössä?Sosiaaliluokka näkyy ulkoasussa aina, yhä ja edelleen.
Niin, siis meinaat, että erilaiset uusrikkaat ja nousukkaat kuvittelevat sen näkyvän, ja paniikinomaisesti pyrkivät esittämään niitä kuvittelemiaan korkeamman sosiaaliluokan merkkejä? 😉
Tuotakin tapahtuu. Ihmisyksilöt syntyvät johonkin sosiaaliluokkaan kuuluvaan perheeseen. Siinä lapsi omaksuu paljolti tiedostamattaan perheensä sosiaaliluokalle ominaisia asenteita, makumieltymyksiä, puhetapoja ynnä kaikenlaisia malleja. Vartuttuaan ihminen sitten tyypillisesti toistaa ja uusintaa sosiaaliluokkaansa.
Joskus sosiaaliluokasta voi tapahtua nousua tai laskua. Se voi olla tahallista ja tietoista pyrkimistä, kuten kirjoitit, tai sitten perustua ihan aitoon tilanteen muutokseen. Duunariperheen lapsi voi väitellä tohtoriksi ja päätyä hyväpalkkaiseen työhön ja hyvään asemaan. Se todennäköisesti näkyy uloskin päin.
Nämä jutut kuuluvat yhteiskuntatieteen perusasioihin.
Vanhoissa luokkayhteiskunnissa toi vieläkin vaikuttaa noin. Siis myös se, että eri sosiaaliluokissa on hyvin erilaiset tavat, puhetapa jne.
Suomi ei oo vanha luokkayhteiskunta. Suomessa ei ole selkeitä, eri sosiaaliluokka erottavia kouluja, tapoja, perinteitä, puhetapaa jne.Näen hyvin voimakkaasti tän täällä muualla Euroopassa. Lasteni isän suku on sitä vanhempaa yläluokkaa täällä, ja mun Suomessa. Ero on sellainen, ettei sitä voi sanoin kuvailla.
Olkaa ihan äärettömän kiitollisia, että meillä ei oo tollasen vuosisataisen(tuhantisen) paskan luokkayhteiskunnan taakkaa harteillamme, sen sijaan, että alatte esittää tai toivoa samaa ilmiötä tänne.
Ei me olla täällä niin ahdasmielisiä ja vanhanaikaisia, niin ei nyt hyvänen aika yritetä esittää sellaista. Ei se oikeesti oo hienoa, vaan typerää ja noloa.Suomessa tatuointi ei kerro ihmisen sosiaaliluokasta. Ne maat, joissa se kertoo, on oikeesti arvomaailmansa vanhanaikaisuudelta aika kuvottavia, eikä todellakaan jotain ihailtavaa ja tavoiteltavaa.
BS
Loistavaa, hyvin perusteltua argumentointia 🙄.
Oikea termi näille on Tyylitajuttomuus.
40 -vuotiaana on mukava katsella "haista v" tai tribaalitatskojaan läskistyvästä ruhostaan.
BS