Jutut joissa unelmien mies, talo, työpaikka jne vain putoaa syliin
Itse jumittaa eron jälkeen kerrostalon kivijalassa haaveilemassa rakkaudesta ja vanhasta talosta. Ja kyse ei ole siitä että pitäisi tulla kotiin toimitettuna - harrastan, reissaan, treffailen... Mutta kun ei niin ei. Ei edes sellaisia potentiaalisia tilanteita, sattumia elämässä, joista voisi syntyä jotain. Tai no kerran muistan kun ihmeteltiin jumittavaa bensapumppua komean tyypin kanssa, ja oltiin jotenkin samalla sivulla. Mutta eiköhän sieltäkin etupenkiltä tuijottanut emäntä murhaavasti. Pareja vaan joka paikassa, jokainen harrastustyyppi on aina varattu, missä ne ihanat atjen kohtaamiset oikeasti on. Ja missä niitä "sattuma vain johdatti meidät tänne ja kaikista sadoista tarjouksista meidän sadan euron tarjous hyväksyttiin" -taloja jaetaan? Mur.
No rakkautta on vaikea löytää. Kieltämättä sinkkuus voi tehdä katkeraksi. Mietin usein mitä minussa ei ole mitä on niissä kauniissa naisissa jotka ovat seurustelleet teinistä lähtien. Itse en ole koskaan seurustellut vakavasti. Teininä ja yhäkin pojat tuntuvat juoksevan karkuun. Raha asiatkin ovat hyvin pitkälti tuurista kiinni. Tuntuu että melkein kaikki elämässä on tuurista kiinni.