Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kirjan kirjoittajat - oma kirja valmiiksi vuonna 2023
Perustan tämän ketjun vertaistueksi kaikille, joilla on mielessään jotain, mistä voisi tulla kirja tai muu kokonainen teos. Se voi olla vasta ajatus tai melkein valmis, ei väliä. Omaan käyttöön tai julkaistavaksi. Gradun, opinnäytetyön ja väitöskirjan kirjoittajat myös tervetulleita. Jos kirjoitat mitä vaan ja haluat nähdä sen valmiina vuonna 2023, tervetuloa mukaan.
Omasta projektista saa kertoa niin paljon tai vähän kuin haluaa. Jaetaan haasteet ja onnistumiset ja annetaan vinkkejä toisillemme.
Kommentit (636)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko täällä jo puhuttu siitä miten tarina elää ja lähtee välillä käsistä. Lopputulos on jotain muuta kuin suunnittelit. Joku henkilö ehkä varastaa shown, siitä tulee kiinnostava tyyppi joka jättää täysin varjoonsa päähenkilön.
Ei ole keskusteltu.
"Pirkko Saisio suunnitteli lyhyehköä romaania, 8 kuukaudessa syntyi 700-sivuinen järkäle"
"Kirjoittaminen tuottaa kirjoittamista. Aloitin alusta ja jatkoin kronologisesti loppuun. Usein vasta työn edetessä selviää, mikä on olennaista ja onko edes aihe se, mitä sen luulin olevan."
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/julkkikset/pirkko-saisio-suunnitteli…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä palstan (tulevat) esikoiskirjailijat ovat? Itse olen 41.
Lisään vielä, että itse en olisi ollut aikaisemmin valmis kirjoittamaan. Nuorempana ei ollut kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä kokonaisen juonen loppuun asti viemiseen. Eikä kärsivällisyyttä itse kirjoittamiseen. Nyt työstän romaanikäsikirjoitustani.
Henkisesti kirjoittaminen on vaatinut tunteiden kohtaamista. Se on myös vaatinut, että olen kokenut elämässäni tietyt asiat ja pysähtynyt tarkastelemaan niitä laajemmasta näkökulmasta. Se on vaatinut elämäntilanteen rauhoittumista ja pysähtymistä, jopa tylsyyttä. Tylsyyden keskellä syntyy elävää tekstiä.
Näin minulla.Mikä sinut sysäsi kirjoittamaan ja mahdollisti sen?
Varmaan 45 sitten KUN kirjani julkaistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko täällä jo puhuttu siitä miten tarina elää ja lähtee välillä käsistä. Lopputulos on jotain muuta kuin suunnittelit. Joku henkilö ehkä varastaa shown, siitä tulee kiinnostava tyyppi joka jättää täysin varjoonsa päähenkilön.
Ei ole keskusteltu.
"Pirkko Saisio suunnitteli lyhyehköä romaania, 8 kuukaudessa syntyi 700-sivuinen järkäle"
"Kirjoittaminen tuottaa kirjoittamista. Aloitin alusta ja jatkoin kronologisesti loppuun. Usein vasta työn edetessä selviää, mikä on olennaista ja onko edes aihe se, mitä sen luulin olevan."
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/julkkikset/pirkko-saisio-suunnitteli…
Minulla yksi sivuhenkilö alkoikin vetää tarinaa ja teemaa eteenpäin suuremmin kuin kuvittelin. Ei kuitenkaan ohita päähenkilöä.
Päähenkilöni alkoi editoinnin myötä kehittyä, koska oma ajatteluni oli sillä aikaa kehittynyt.
Vierailija kirjoitti:
Mikä avuksi, kun tuntuu että kirjani ei olekaan hyvä enkä tämän elämän aikana ehdi kehittyä paremmaksi kirjoittajaksi? 😭 Tuhlasinko vuosia turhaan?
Se on vain oma tunteesi. Totta kai olet kehittynyt vuosien aikana ja tulet kehittymään, jos jatkat. Se on käytännössä fysiikan laki. Eli vuodet eivät olleet turhia, mutta vaikka kirjasi olisikin huono, niin olisitko mieluummin käyttänyt sen ajan vaikka netissä roikkumiseen? Eikö se tuntuisi paljon isommalta tuhlaukselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites kun Miki Liukkonen kuulemma kirjoittaa niitä tiiliskiven paksuisia romaaneitaan ihan käsin, ei siis käytä tietokonetta ja teksinkäsittelyohjelmia lainkaan. Suomen kirjastoseura on mm. kertonut asiasta nettijutussaan Kynä päihittää tietokoneen.
On siis ihan luvallista edelleenkin ns. vanhanaikaisesti kynällä kirjoittaa ja vielä lukevatkin sellaista kässäriä kustantamoissa. Miksi sitten joka paikassa on kauheat vaatimukset tekstiä koskien, että pitää kirjoittaa tietsikalla ja lähettää tietyssä tiedostomuodossa...?
Voiko joku kustantaja muuten olla niin tyhmä, että jättäisi lukematta käsinkirjoitetun kässärin vain, koska se on käsin kirjoitettu...? Siinä voipi mennä bestseller ohi suun.
Eikö Miki muka kirjoita päivän aikana syntynyttä tekstiä mihinkään tiedostoon? Siihen ei kauaa mene.
Laittakaa tänne sitten ilmoitus, kun saatte valmiiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa tänne sitten ilmoitus, kun saatte valmiiksi!
Sitten voidaan arvailla, ketkä uutuuskirjailijoista ovat saaneet vaikutteita AV -palstalta 😉
Miten saatte työrauhan? Tuli mieleen, kun kuuntelin tämän:
"Kahden menestyneen kirjailijan liitto kestää, kun molemmat pitävät työstään kiinni. Olli Jalosen kirjoitusprosessi on hyvin yksityinen. Hän kertoo ideoiden pyörivän mielessä vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Hyväksi rutiiniksi on osoittautunut lopettaa kirjoittaminen iltapäivällä. On annettava aikaa palautumiseen ja muuhun kuin kirjoittamiseen.
Työn alla olevasta kirjasta ei puhuta sanaakaan, kenellekään. Kun romaanin käsikirjoitus lähtee kustannustoimittajalle, Riitta saa sen luettavakseen samaan aikaan.
Luovan työn tekemistä pitää kunnioittaa. Se on tärkeää, sillä meillä on tässä avioliitto, eikä mikään lukupiiri, sanoo Riitta Jalonen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs, kun kirjani paisuu 250 sivusta yli 300?
Vierailija kirjoitti:
Miten saatte työrauhan? Tuli mieleen, kun kuuntelin tämän:
"Kahden menestyneen kirjailijan liitto kestää, kun molemmat pitävät työstään kiinni. Olli Jalosen kirjoitusprosessi on hyvin yksityinen. Hän kertoo ideoiden pyörivän mielessä vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Hyväksi rutiiniksi on osoittautunut lopettaa kirjoittaminen iltapäivällä. On annettava aikaa palautumiseen ja muuhun kuin kirjoittamiseen.
Työn alla olevasta kirjasta ei puhuta sanaakaan, kenellekään. Kun romaanin käsikirjoitus lähtee kustannustoimittajalle, Riitta saa sen luettavakseen samaan aikaan.
Luovan työn tekemistä pitää kunnioittaa. Se on tärkeää, sillä meillä on tässä avioliitto, eikä mikään lukupiiri, sanoo Riitta Jalonen."
Olisipa kirjailijamies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten saatte työrauhan? Tuli mieleen, kun kuuntelin tämän:
"Kahden menestyneen kirjailijan liitto kestää, kun molemmat pitävät työstään kiinni. Olli Jalosen kirjoitusprosessi on hyvin yksityinen. Hän kertoo ideoiden pyörivän mielessä vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Hyväksi rutiiniksi on osoittautunut lopettaa kirjoittaminen iltapäivällä. On annettava aikaa palautumiseen ja muuhun kuin kirjoittamiseen.
Työn alla olevasta kirjasta ei puhuta sanaakaan, kenellekään. Kun romaanin käsikirjoitus lähtee kustannustoimittajalle, Riitta saa sen luettavakseen samaan aikaan.
Luovan työn tekemistä pitää kunnioittaa. Se on tärkeää, sillä meillä on tässä avioliitto, eikä mikään lukupiiri, sanoo Riitta Jalonen."
Olisipa kirjailijamies <3
Miki Liukkonen on vapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä avuksi, kun tuntuu että kirjani ei olekaan hyvä enkä tämän elämän aikana ehdi kehittyä paremmaksi kirjoittajaksi? 😭 Tuhlasinko vuosia turhaan?
Se on vain oma tunteesi. Totta kai olet kehittynyt vuosien aikana ja tulet kehittymään, jos jatkat. Se on käytännössä fysiikan laki. Eli vuodet eivät olleet turhia, mutta vaikka kirjasi olisikin huono, niin olisitko mieluummin käyttänyt sen ajan vaikka netissä roikkumiseen? Eikö se tuntuisi paljon isommalta tuhlaukselta?
Juuri näin. Itselläni isoin turhautuminen tulee juuri siitä, että en edes yritä vaan teen jotain jonninjoutavaa. Joskus jälkeenpäin vanhoja tekstinpätkiä lukiessani olen havahtunut siihen, että eivät ne järjestään niin surkeita edes ole. Niille on tullut kirjoitettua jatkoakin. Siksi minusta on ihan hyvä ohje, että ÄLÄ HEITÄ TEKSTEJÄ POIS, vaikka ne tuntuisivat ihan tympeiltä. Kätke vaikka laatikon pohjalla ja yritä unohtaa jos haluat, mutta joskus myöhemmin voi kokea iloisen yllätyksen.
Tuo on hauskasti ja erittäin osuvasti sanottu, että kehittyminen on luonnonlaki. Moniin asioihin kuten kirjoittamiseen suhtaudutaan usein niin, että hyvää tekstiä tulee, jos on joku luonnonlahjakkuus ja jos tähtien asennot ovat sopivat, mutta se on oikeastaan samaa puurtamista kuin moni muukin asia. Istumalihaksia vaativaa työtä, joka ei ole aina hauskaa, mutta minusta on tosi huojentavaa, että kun vain tekee, väkisinkin kehittyy. Jos päätän kirjoittaa jonkin tarinan, suunnittelen sen ja sitten kirjoitan sen. Kun teen, se on väkisinkin joskus valmis, ei siinä mitään magiaa ole, eikä tarvitse odottaa ihmeitä. Toki sitten korjaillaan ja toivotaan, että tekstiin on laskeutunut ripaus taikapölyä, mutta mitään ihmismielelle käsittämätöntä kirjoitustyössä ei oikeastaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites kun Miki Liukkonen kuulemma kirjoittaa niitä tiiliskiven paksuisia romaaneitaan ihan käsin, ei siis käytä tietokonetta ja teksinkäsittelyohjelmia lainkaan. Suomen kirjastoseura on mm. kertonut asiasta nettijutussaan Kynä päihittää tietokoneen.
On siis ihan luvallista edelleenkin ns. vanhanaikaisesti kynällä kirjoittaa ja vielä lukevatkin sellaista kässäriä kustantamoissa. Miksi sitten joka paikassa on kauheat vaatimukset tekstiä koskien, että pitää kirjoittaa tietsikalla ja lähettää tietyssä tiedostomuodossa...?
Voiko joku kustantaja muuten olla niin tyhmä, että jättäisi lukematta käsinkirjoitetun kässärin vain, koska se on käsin kirjoitettu...? Siinä voipi mennä bestseller ohi suun.
Kai se on siitä kiinni onko jo lyönyt itsensä läpi. Eikös Antti Tuuri ole kirjoittanut kirjoituskoneella ja tästä oli juuri juttu jossain ja annettiin se kuva, että kaikki muut kirjoittavat tietokoneella. Kirjoitan yleensä käsin, koneella sitten uusiksi samalla muokkaillen. Olen haaveillut kirjoituskoneella kirjoittamisesta (eka versio kyllä käsin). Ehkä se jonkun mielestä on tosi hankalaa, mutta itse en ymmärrä tietokoneista mitään ja jos se leviää niin sitten se leviää. Käytän tietokonetta siis muuten vain netissä surffailuun. Minusta SE on vaikeaa, että en ymmärrä käyttämääni tekniikkaa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs, kun kirjani paisuu 250 sivusta yli 300?
Yli 550 sivua, mitä jos olisi 2-osainen?
Woah, täällähän on paljon kirjoittajia! Olen tiennyt, että kirjoittaminen on suosittua, mutta en ole tullut ajatelleeksi että näin moni kirjoittaja hengailisi av:lla :)
Mä olen aina rakastanut kirjoittamista, mutta kärsinyt nyt jo pitkään erittäin lamaannuttavasta writer's blockista. Tuntuu, että olen sysipaska kirjoittaja, mutta mitään muutakaan en halua tehdä. Kauhea ristiriita, kunpa joko saisin hieman luottamusta omaan tekemiseen tai sitten voisin vain unohtaa koko haaveen kirjoittamisesta.
Osaako kukaan suositella jotain tahoa, josta voisi saada palautetta ja/tai ohjausta, mielellään suhteellisen edulliseen hintaan? Yksin en etene, sillä nämä pääni sisäiset pirut pitävät writer's blockin tiukasti paikallaan.
En tiedä, kehtaanko kirjoittaa tähän ketjuunkaan enempää, kun kamppailen vasta näin alkuvaiheen ongelmien kanssa, mutta jään joka tapauksessa seurailemaan. Mahtavaa, että on tällainen ketju!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chick lit -kirjoittajat (tai -lukijat), kuinka yksityiskohtaisia seksikohtaukset saa olla? Olin ensin kirjoittanut tarkasti kuvaillen, mutta luin nyt itse pari kirjaa, joissa oli yksityiskohtia ja alkoi vain ärsyttää. Pystyykö elimien yhteen hinkkaamisesta sanomaan vielä jotain uutta?
Mielipiteitä?
En laittaisi kovin yksityiskohtaisia. Sitten menee jo erotiikan puolelle, joka on oma genrensä. Muista pitää jännite yllä pääpariskunnan välillä. Ärsyttää kirjat, joissa jännite lässähtää. Ja jää kesken.
Voisiko joku tehdä listan mitä sanoja tai käsitteitä ei enää saa käyttää. Muuten kirjaani ei ikinä julkaista.
Laitoin juuri tekoälyn kirjoittamaan kirjani. Kyllä se huomenna on jo valmis. 10 000-sivuinen siitä tulee.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä onko täällä jo puhuttu siitä miten tarina elää ja lähtee välillä käsistä. Lopputulos on jotain muuta kuin suunnittelit. Joku henkilö ehkä varastaa shown, siitä tulee kiinnostava tyyppi joka jättää täysin varjoonsa päähenkilön.