Lue keskustelun säännöt.
Kirjan kirjoittajat - oma kirja valmiiksi vuonna 2023
Perustan tämän ketjun vertaistueksi kaikille, joilla on mielessään jotain, mistä voisi tulla kirja tai muu kokonainen teos. Se voi olla vasta ajatus tai melkein valmis, ei väliä. Omaan käyttöön tai julkaistavaksi. Gradun, opinnäytetyön ja väitöskirjan kirjoittajat myös tervetulleita. Jos kirjoitat mitä vaan ja haluat nähdä sen valmiina vuonna 2023, tervetuloa mukaan.
Omasta projektista saa kertoa niin paljon tai vähän kuin haluaa. Jaetaan haasteet ja onnistumiset ja annetaan vinkkejä toisillemme.
Kommentit (636)
Chick lit -kirjoittajat (tai -lukijat), kuinka yksityiskohtaisia seksikohtaukset saa olla? Olin ensin kirjoittanut tarkasti kuvaillen, mutta luin nyt itse pari kirjaa, joissa oli yksityiskohtia ja alkoi vain ärsyttää. Pystyykö elimien yhteen hinkkaamisesta sanomaan vielä jotain uutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette kokemuslukijoista?
Ukkola ei arvosta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8bcf139a-a355-4832-a639-2ceba4dd4426
Kolumni miten klassiset kirjatkin sensuroidaan tietyn poliittisen mielipiteen miellyttämiseksi länsimaissa. Tässä muutama esimerkki:
"Kommentti vaikka nainen työskentelee kassana tai koneenkirjoittajana liikemiehille on muuttunut muotoon vaikka nainen työskentelee huippututkijana tai yritysjohtajana."
"Jaakko ja jättipersikan pilviveikot (englanniksi pilvimiehet) on käännetty uudessa versiossa pilvi-ihmisiksi. Huudahdus Olet varmaan vihainen, nainen! on korvattu sinun täytyy olla poissa tolaltasi -fraasilla. Lihava, pieni ruskea hiiri on nyt ainoastaan pieni hiiri. Kastemadon iho ei ole enää vaaleanpunainen vaan sileä. Outo, afrikkalainen kieli on nyt vain afrikkalainen kieli. Kamarineito on muuttunut siivoojaksi. Traktorit eivät ole uudessa versiossa enää mustia."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette kokemuslukijoista?
Ukkola ei arvosta.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8bcf139a-a355-4832-a639-2ceba4dd4426
Kolumni miten klassiset kirjatkin sensuroidaan tietyn poliittisen mielipiteen miellyttämiseksi länsimaissa. Tässä muutama esimerkki:
"Kommentti vaikka nainen työskentelee kassana tai koneenkirjoittajana liikemiehille on muuttunut muotoon vaikka nainen työskentelee huippututkijana tai yritysjohtajana."
"Jaakko ja jättipersikan pilviveikot (englanniksi pilvimiehet) on käännetty uudessa versiossa pilvi-ihmisiksi. Huudahdus Olet varmaan vihainen, nainen! on korvattu sinun täytyy olla poissa tolaltasi -fraasilla. Lihava, pieni ruskea hiiri on nyt ainoastaan pieni hiiri. Kastemadon iho ei ole enää vaaleanpunainen vaan sileä. Outo, afrikkalainen kieli on nyt vain afrikkalainen kieli. Kamarineito on muuttunut siivoojaksi. Traktorit eivät ole uudessa versiossa enää mustia."
When Cancel Culture Cancels Everything
Romaanin alku on ollut jo kauan pöytälaatikossa. En voi jatkaa, koska on myös palkkaduuni ym.. Taustatyötä yms. kyllä teen ja joskus kirjoittelen yksittäisiä kohtauksia. Mutta varsinainen urakka siirtyy varmaan eläkeikään ennen kuin saan mahdollisuuden kirjoittaa kirjan valmiiksi asti. Menee siis noin 10 vuotta. Silloin on loppuikä aikaa kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen oman tekeleeni jo saattanut valmiiksi ja editoinut kuukausien tauon jälkeen kerran. Edellistä kirjaa editoin muistaakseni viisi tai kuusi kierrosta, nyt en siihen ryhtynyt kun oli erityyppistä tekstiä. Pitäisi varmaan aloittaa uusi projekti, mutta en osaa aloittaa työtä. Haluaisin todella julkaista jonkin kirjan, ja mietin että mitä voitaisiin julkaista suurella todennäköisyydellä, eli mitä minun kannattaisi kirjoittaa... Ei varmaan mitään ja siksi en ole saanut työtä aloitettua. Huomaan, että paineet alkavat hiipiä ja en teekkään tätä enää vain omaksi ilokseni. Jostain pitäisi löytää se riemu uudelleen.
Minusta on turha koittaakaan, jos ei kirjoita omaksi ilokseen. Kirjoittaminen on luovaa työtä, joka ei pakosta synny.
Se, mitä "kannattaa" kirjoittaa ja mitä "todennäköisesti julkaistaan", on nimenomaan siitä kirjoittajasta itsestään kiinni. Sehän juuri tekee kirjailijasta kirjailijan, että hän osaa tehdä kiinnostavan kirjan aiheesta kuin aiheesta. Taitava kirjailija saa kuluneesta ja moneen kertaan käsitellystä aiheestakin uutta ja kiinnostavaa aikaiseksi, koska hän osaa sanoittaa asiat uudelleen.
Valitse siis aihe, josta itse oikeasti olet kiinnostunut. Siitä kirjoitat parhaiten.
Mites kun Miki Liukkonen kuulemma kirjoittaa niitä tiiliskiven paksuisia romaaneitaan ihan käsin, ei siis käytä tietokonetta ja teksinkäsittelyohjelmia lainkaan. Suomen kirjastoseura on mm. kertonut asiasta nettijutussaan Kynä päihittää tietokoneen.
On siis ihan luvallista edelleenkin ns. vanhanaikaisesti kynällä kirjoittaa ja vielä lukevatkin sellaista kässäriä kustantamoissa. Miksi sitten joka paikassa on kauheat vaatimukset tekstiä koskien, että pitää kirjoittaa tietsikalla ja lähettää tietyssä tiedostomuodossa...?
Voiko joku kustantaja muuten olla niin tyhmä, että jättäisi lukematta käsinkirjoitetun kässärin vain, koska se on käsin kirjoitettu...? Siinä voipi mennä bestseller ohi suun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole ihan hirveätä, että vanhoja romaaneita on alettu sensuroida ja muutella, nykylainsäädännön takia? Esimerkiksi Agatha Christien kirja 10 pientä --poikaa on nimetty uudestaan ja on nyt nimeltään Eikä yksikään pelastunut.
Eikö teoksessa kuulu käyttää sen ajan ilmaisuja, mihin aikaan teos sijoittuu? Nykylailla tulee meinaan kirjailijoillekin hivenen pohtimista, miten kuvata erilaiset asiat.
Vierailija kirjoitti:
Chick lit -kirjoittajat (tai -lukijat), kuinka yksityiskohtaisia seksikohtaukset saa olla? Olin ensin kirjoittanut tarkasti kuvaillen, mutta luin nyt itse pari kirjaa, joissa oli yksityiskohtia ja alkoi vain ärsyttää. Pystyykö elimien yhteen hinkkaamisesta sanomaan vielä jotain uutta?
Miksi alapeukkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako kirjoissa enää olla seksismiä, jos se ei ole kirjailijan oma mielipide vaan ilmaisee hahmojen kautta ilmiötä?
Vierailija kirjoitti:
Saako kirjoissa enää olla seksismiä, jos se ei ole kirjailijan oma mielipide vaan ilmaisee hahmojen kautta ilmiötä?
Saa olla, mikäli se on tarinan kannalta oleellista.
Jos vain itsellesi kirjoitat, niin kaikki on sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitetaan toisillemme kannustuksia! Me pystytään siihen! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chick lit -kirjoittajat (tai -lukijat), kuinka yksityiskohtaisia seksikohtaukset saa olla? Olin ensin kirjoittanut tarkasti kuvaillen, mutta luin nyt itse pari kirjaa, joissa oli yksityiskohtia ja alkoi vain ärsyttää. Pystyykö elimien yhteen hinkkaamisesta sanomaan vielä jotain uutta?
Miksi alapeukkua?
No minä alapeukutin ihan siksi että jos seksuaalisuus on sinusta tylsää hinkuttamista niin ehkä kannattaa valita joku itsellesi kiinnostava ja toimiva aihe. Ihmissuhteiden ja kohtaamisten eri sävyjähän on huikea muotoilla sanoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vasta päässyt alkuun. Vuoden 2024 bestseller-listalla nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette kokemuslukijoista?
Ai siis vähemmistöön kuuluva henkilö esilukee kirjan, jos siinä puhutaan ko. vähemmistöstä? Enpä tiedä voiko vähemmistölukija koskaan edustaa "tyypillistä" vähemmistön jäsentä. Jokainen on yksilö.
Tätä minäkin olen miettinyt. Onko kaikkien ho mojen kokemusmaailma samanlainen? Seksuaalisuusko muka määrittää ihmisen tyhjentävästi, tai transsukupuolisuus? Minusta ihminen on paljon muutakin ja hänessä on paljon kiinnostavampia ominaisuuksia kuin seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli!
Vierailija kirjoitti:
"Niin kuin hyvin tiedetään, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas"
Ajattelin tuota kirjan ensi lauseeksi. Mitäs porukka tuumaa?
Jatko hmmm..
Yhtä hieno kuin romaaniin kaavailtu alku "Oli synkkä ja myrskyinen yö..." ja lopetus "sitten heräsin, ja huomasin kaiken olleen unta!"
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole ihan hirveätä, että vanhoja romaaneita on alettu sensuroida ja muutella, nykylainsäädännön takia? Esimerkiksi Agatha Christien kirja 10 pientä --poikaa on nimetty uudestaan ja on nyt nimeltään Eikä yksikään pelastunut.
Eikö teoksessa kuulu käyttää sen ajan ilmaisuja, mihin aikaan teos sijoittuu? Nykylailla tulee meinaan kirjailijoillekin hivenen pohtimista, miten kuvata erilaiset asiat.
Nimikikkailu alkoi paaaljon ennen wokeaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ruvennut miettimään, mitä keinoäly merkitsee kirjoittajien työlle.
Pitkäänhän on huuhaateoksia ja erilaisia artikkeleita kirjoitettu puppulausegeneraattoreilla.
Annetaan avainsanat ja softa generoi niiden ympärille kieliopillusesti virheetöntä tekstiä.
Seminaaripuheesta menee täydestä tuollainen, kunhan löytyy pinnalla olevan jargonin mukaiset muotisanat.
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta päässyt alkuun. Vuoden 2024 bestseller-listalla nähdään.
Hyvä hyvä! 👏
Et ole yksin. Luin juuri läpi oman kässärini alusta loppuun, ja eniten hämmästytti, että täältähän puuttuu avainkohtauksia! Siis juuri sellaisia, joissa päähenkilö kohtaa merkittävän ongelman eikä ole koskaan enää entisensä, ja sellaisia, jotka pohjustavat koko myöhempää tapahtumien kaarta.
Siis niin selkeitä, niin loppuun asti hiottuja kohtauksia, joista muistan tapahtumapaikat ja henkilöiden kasvot ihan kuin moneen kertaan näkemänäni elokuvana. Tiedän täsmälleen, millaisilla harvoilla sanoilla sitä tilanteen vääjäämättömyyttä voisi kehystää.
Siitä huolimatta en siis koskaan ollutkaan kirjoittanut noita kohtauksia, vain suunnitellut mielessäni.
Tässä samalla minulle on valkenemassa, että miten paljon kuvitelmaani isompi työ romaanin kirjoittaminen todella on. Tiesin kyllä, että paperille päätyy vain murto-osa siitä kaikesta, mitä ajattelen tätä varten. Tiesin senkin, että joskus työ etenee vain virke kerrallaan. Sitä en vain ole ehkä oikein uskaltanutkaan ajatella, miten käsittämätön urakka on hahmottaa koko tarinan piilevät, alla lymyävät teemat ja motivaatiot yhtä aikaa, sitoa niitä yhteen ja huolehtia, että mitään irtonaista ei jää.
Novelleja tai esseitä kirjoittaessa joutuu pitämään kasassa huomattavasti pienemmän paketin. Vaikka kirjoittaisi romaanin merkkimäärää vastaavan novellikokoelman, työstön vaikeus ei koskaan yllä tälle tasolle, koska paketit ovat tiiviimpiä. Romaanissa pitäisi yrittää nousta yksittäisten kappaleiden, lukujen ja osien tason päälle. Mitä enemmän työstän omaani, sitä selvemmin tajuan että sellainen ei tapahdu vahingossa, eikä ole tapahtunut niilläkään, jotka ovat minua kiehtoneen kirjallisuuden luoneet.