Äitini vaatii, että hoidan vapaa-ajallani kaikkia hänen asioitaan pankkijutuista shköpostiin. En jaksa.
Ja syyllistää minua, jos en jaksa, jos en kertakaikkiaan jaksa. Minulla on kuormittava työ ja omatkin asiat hoidettavanani, mutta äitini on sitä mieltä, että hänen ei tarvitse itse opetella edes sähköpostin käyttöä, koska "ei hänen ennenkään ole tarvinnut", joten hän ei sitä nytkään tee. Pitäisikö minun vain kylmästi jättää hänet oman onnensa nojaan? Ehkä mieli sitten muuttuisi, kun olisi pakko hoitaa itse omat asiansa? Ja kyse ei ole mistään vanhasta eläkeläisestä vaan työikäisestä ihmisestä...
Kommentit (95)
Minulla on myös sukulainen, joka juoksuttaa muita kaikenmaailman pikkutöisen parissa mikä liittyy tekniikkaan. Oppi kuitenkin yksi päivä salamannopeasti käyttämään telkkariaan, kun kukaan ei kerinnytkään auttamaan ennen hänen lempiohjelmansa alkua. Ei siinä ole mistään osaamattomuudesta kiinni, vaan siitä ettei edes viitsitä yrittää. Heittäydytään vaan lattialle selälleen huutamaan enosaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon hoidettavia asioita on? Olen joskus, vuosia sitten, hoitanut tuttavani sähköpostiasioita, aikaa meni max puolituntia viikossa.
Mihin ihminen joka ei itse osaa käyttää tietokonetta tai älykännykkää tarvitsee sähköpostia? Ei mihinkään.
Miten niin? Kaikki mahdollinen tulee sähköpostiin, kampaajan varaus, vaikka olisit varannut mistä, liput, lääkärinajat, kutsut luokkakokoukseen ym ym.
Voi hyvä ihme! Jos ei ole sähköpostia kyseiset asiat tulee tekstiviestillä. Tai luokkatoveri laittaa kirjeen. Vanhuksillahan on luokkakokouksia joka viikko :)
Sinulle tulee sähköpostiin. Vaikka minulla on sähköposti, pyydän tekstiviestinä.
Osaan myös, kiitos vanhan kansakoulun, myös kirjoittaa vielä. Omistan niin vanhanaikaiset asiat kuin kynän ja paperia.
Jatkan itse tähän. Jos tilaan ruokaa k- tai s-ryhmältä, ehkä sähköposti silloin on tarpeen. En ole tutkinut voisiko ilman sitä onnistua.
Tuttavani sopi pienen k- lähikaupan kanssa, hän voi tilata puhelimella. Hän pärjää siis ilman tietokonetta, sähköpostia, verkkopankkia.
Työläämpää se on, kieltämättä. Hänellä oli tietokonetaidot, muttei ole hankkinut koskaan tietokonetta tai älypuhelinta, iäkäs kun on. Tietokoneella kuitenkin "tukevampi" toimia kuin tällä hiivatin älykännykällä, pienellä ruudulla.
Kampaajani katsoisi hyvin pitkään jos rupeisin hourimaan mikä on nettiosoitteesi jotta voin netissä varata ajan tai sähköpostisi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että varaat hänelle aja edunvalvojalle ja hän voi siellä keskustella pankki asioistaan.
Tuosta vasta syyllistystä tulisikin! Etkö voi sen vertaa oman perheen jäsentä auttaa että. . . ! Passittaisit ventovieraalle, EI KIITOS!!!!! niin nuo sanoisivat.
Ei ap
Tuohan ei ollut mikään kiltti ehdotus vaan uhkaus. Syyllistäjä on sen ansainnut.
Lisäisin vielä tilanneeni kotisairaanhoidon kartoituksen muustakin palveluntarpeesta ja ruokapalvelu mukaanlukien.
Jos kerran hoidat hänen pankkiasioitaan, niin laita säännölliset laskut suoraveloitukseen hänen tililtään. Muunlaisia laskuja tulee suhteellisen vähän.
Onko tuossa perintöä niin paljon tulossa että kannattaa kärsiä? Jos ei, niin välit poikki vaan ja sulkuun kaikki sellaiset ihmiset jotka kuluttavat enemmän voimia kuin antavat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös sukulainen, joka juoksuttaa muita kaikenmaailman pikkutöisen parissa mikä liittyy tekniikkaan. Oppi kuitenkin yksi päivä salamannopeasti käyttämään telkkariaan, kun kukaan ei kerinnytkään auttamaan ennen hänen lempiohjelmansa alkua. Ei siinä ole mistään osaamattomuudesta kiinni, vaan siitä ettei edes viitsitä yrittää. Heittäydytään vaan lattialle selälleen huutamaan enosaa.
Osaahan ne. Mutta tuossa myös se kätevä puoli, että joku aina tulee kylään eikä tarvitse yksin olla. Tänään ei mikro käynnistynyt, eilen pesukone piti outoa ääntä, onkohan jääkaapissa oikea lämpötila kun tvssä sanoivat ja vedenkeitin keittää vettä liian kauan eikä sammu. Radio särisee.
T: yhden tuollaisen laitteista ja koneista valittavan lapsi. Ei vaan osaa olla _päivääkään_ yksin,vaan illalla jo sitten soittaa ettei KUKAAN käynyt tänään kylässä. Pitää kirjaa kalenteriin kuka käy ja kuinka usein.
Juu ei tarvitse jaksaa. Sinun tehtäväsi on huolehtia omasta jaksamisestasi, eikä syyllistämistä tarvitse hyväksyä mistään suunnasta. Ja mikä ihme 58-vuotias täällä oli kun ei osaa mitään? Nyt hiukan niskasta kiinni itseä tai jotain. Oma yli 90-vuotias isoäitinikin selviytyi mm. älypuhelimesta ja tallentavista laitteista. Itse olen yli viisikymppinen ja autan aikuisia lapsianikin välillä, että ei ole iästä kiinni vaan viitseliäisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu naissukulainen joka voisi tehdä sen? Jos et jaksa omien asioiden lisäksi. Ilmoittaako hän ajoissa sähköpostiasiat, laskut osaat ennakoida, maksaa tiettynä samana ajankohtana kuussa. Laskut saa verkkopankkiin, jossa ne voi puhelimella hyväksyä. Entä apteekkitilaukset tai verkkokauppa. Onko ikää sen verran ettei enää opi, muista tai uskalla. Täti ei koskaan oppinut eri näppäimiä, halunnut käyttää koneita ja ne ovat eri laitteissa eri paikassa, oli ikää jo. Onko hänellä varaa tietokoneeseen ja entä huollot.
Siis mitä? "Onko joku muu NAISsukulainen jonka voisi sen tehdä?" Miksi ei miessukulainen? Vai ovatko niin epäluotettavia, ettei heille voi sellaista tehtävää antaa?
Osa ikääntyvistä käpertyy itseensä ja näyttää nauttivankin siitä, että joku muu auttaa ja hoivaa kuin pientä lasta. Tällaista olen havainnut myös omilla vanhemmillani. Ehkä osa suurten ikäluokkien ihmisistä on jäänyt hoivaa vaille lapsina ja ottaa vanhenemisen uutena mahdollisuutena heittäytyä autettavaksi, jopa silloin kun toimintakykyä olisi.
Äitini on ihan normaaliälyinen seitsemänkymppinen, mutta ei ole halunnut ottaa älypuhelinta käyttöön. Kärttää silti kuvia lapsenlapsista, joita näkee harvoin välimatkan vuoksi. Vaihtoehdot vaan ovat vähissä, kun äiti ei käytä nettiä. En lähde printtailemaan ja lähettelemään paperikuvia postitse, siihen minulla ei ole aikaa ja mielenkiintoa (tai edes tulostinta). Äiti itse toivoo, että lähettäisin kuvat erään sukulaisen kännykkään. Sitä en kuitenkaan tee, koska sukulainen on ilkeä, enkä halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Ajattelen, että äitini on itse vastuussa omista ratkaisuistaan enkä kanna huonoa omaatuntoa, vaikka ne kuvat jäävät häneltä näkemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös sukulainen, joka juoksuttaa muita kaikenmaailman pikkutöisen parissa mikä liittyy tekniikkaan. Oppi kuitenkin yksi päivä salamannopeasti käyttämään telkkariaan, kun kukaan ei kerinnytkään auttamaan ennen hänen lempiohjelmansa alkua. Ei siinä ole mistään osaamattomuudesta kiinni, vaan siitä ettei edes viitsitä yrittää. Heittäydytään vaan lattialle selälleen huutamaan enosaa.
Osaahan ne. Mutta tuossa myös se kätevä puoli, että joku aina tulee kylään eikä tarvitse yksin olla. Tänään ei mikro käynnistynyt, eilen pesukone piti outoa ääntä, onkohan jääkaapissa oikea lämpötila kun tvssä sanoivat ja vedenkeitin keittää vettä liian kauan eikä sammu. Radio särisee.
T: yhden tuollaisen laitteista ja koneista valittavan lapsi. Ei vaan osaa olla _päivääkään_ yksin,vaan illalla jo sitten soittaa ettei KUKAAN käynyt tänään kylässä. Pitää kirjaa kalenteriin kuka käy ja kuinka usein.
Meillä samanlainen jonka luona ei kukaan käy, vaikka tiedetään että oli sinäkin päivänä ollut viidet vieraat. Kuka näitäkin juttuja uskoo mutta ainakin yhtä leipomoa pidetään hengissä vierasvaralla vaikkei kukaan käy.
Vierailija kirjoitti:
Jännä lukea it-taidottomista 60-vuotiaista kun oma isoäitini 92v on sujuvasti käyttänyt ipadia jo vuosikaudet ja lähes 100-vuotias vaarini on käyttänyt tietokonetta jo 90-luvulta asti. Hoitaa nettipankissa itse laskunsa yms. Asenteestahan se on kaikki kiinni.
Ihmiset kun ovat erilaisia. Toisille kaiken uuden oppiminen on haastavaa nuorempanakin, toiset sen sijaan tarttuvat härkää sarvista ja päättävät opetella asiat sisulla vaikka näyttäisi vaikealta.
Tunnen molemman tyyppisiä. Turha sitä on arvostella, kaikki eivät jaksa sopeutua nopeaan nykytahtiin. Vanhuus se tulee jokaiselle vastaan.
Vaikka on työikäinen, kyseessä voi olla persoonallisuushäiriön sijasta myös jokin aivoperäinen sairaus.
Älä ihmeessä hermostu lopullisesti, vaan yritä selvittää asiaa jonkun ulkopuolisen tahon kanssa. Olet lopulta kiitollinen, kun ymmärrät hänen ehkä tahtomattaan toimivan näin ja saatte apua.
Häh ! Kyse ei ollutkaan 80v mummelista kuten oletin.
Joo kyllä pitää jättää oman onnensa nojaan sitäennen opetat hänelle ja jos ei kiinnosta niin miettiköön kunnes alkaa kiinnostaa.
Mitä ihmeessä hän pärjää töissä tai edes selviää sinne.
Ei hän tarvitse apua ko.asioissa kyseessä on laiskuus ja viitsimättömyys.
T.70v
Vierailija kirjoitti:
Onko joku muu naissukulainen joka voisi tehdä sen? Jos et jaksa omien asioiden lisäksi. Ilmoittaako hän ajoissa sähköpostiasiat, laskut osaat ennakoida, maksaa tiettynä samana ajankohtana kuussa. Laskut saa verkkopankkiin, jossa ne voi puhelimella hyväksyä. Entä apteekkitilaukset tai verkkokauppa. Onko ikää sen verran ettei enää opi, muista tai uskalla. Täti ei koskaan oppinut eri näppäimiä, halunnut käyttää koneita ja ne ovat eri laitteissa eri paikassa, oli ikää jo. Onko hänellä varaa tietokoneeseen ja entä huollot.
"Onko joku muu NAISsukulainen"? Anteeks mitä? Ai niin, kyllähän "naiset hoitaa" ja "naisten pitää jaksaa". ***ttu riitti mulle ainakin tämä meininki.
Miksi niin monet luulevat kyseessä olevan vanhuksen? Puhutaan työelämässä olevasta ihmisestä eikä mistään Doro-vanhuksesta.