Sain vihdoin ajan lääkäriin masennuksen takia, ja lääkärin ehdotus oli "ota koira, se piristäis sun arkea" Näin työttömänä ja veloissa ei ihan noin vaan koiraa oteta
Mainitsin selvästi, että on aamuja kun en vaan saa itseäni ylös sängystä koko päivänä. Tämäkö olisi koiralle mukavaa elämää? Mainitsin veloista ja surkeasta rahatilanteesta "No onhan sitä halpaa markettiruokaa"
Pillerit kouraan ja kotiin. Ja vielä mirtazapine, mikä on ihan hirveä lääke. Ollut minulla joskus aiemmin. Lihoin 30 kiloa 2 kuukaudessa ja nukuin vuorokaudet ympäri. Enpä taida enää mennä lääkäriin.
Kommentit (141)
Parhaalla terapeutilla on turkki ja neljä jalkaa. Tunnettu tosiasia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on kahdenlaista. Toiseen on syy. Selkeä tai himmeä. Nykyelämässä tai aiemmin.
Toiseen ei ole selkeää syytä. Elämä mallillaan, on hyvä parisuhde, sukua, ystäviä, ok työ. Masennus vaan tulee.Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olin just mennyt naimisiin. Kaikki oli hyvin. Alkoi tolkuton unettomuus. Viikkoja, kuukausia. Apua en saanut mistään. Pikkuhiljaa masennus hiipi elämään. Lopulta kaikki oli mustaa - missään ei näkynyt valoa. Puoliso oli ainoa tuki ja turva. Viimein en poistunut kotoa paitsi lääkäriin. En voinut vastata puhelimeen.
Vaikea kuvata nyt terveenä, mutta elämä oli musta möykky, ajatus siitä että kaikkien olisi parempi ilman minua. Näköalattomuus. Turhuus. Lopullisuus. Kokeilin keittiöveitsen terävyyttä, kävelin juna-asemalle. Viimein lääkitys alkoi tehota. Aivonesteet kulki taas.
Tsemppiä kaikille. Masennusta ei voi ymmärtää muut kuin sen kokeneet!
Riippuu tietysti mihin uskoo. Joidenkin tutkimusten mukaan masennuksia on lähes kymmenkunta. Ties vaikka olisi enemmänkin.
Kerrohan muita syitä.
Joko on selkeä syy, suru, ero, talousvaikeudrt, rikos yms
Tai sitten ei syytä
Tämä on karkeasti jaottelu. 2 mikä aiheuttaa masennuksen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ääliömäisiä neuvoja saatu ihan ammattilaisilta, jos nämä on oikeasti totta. Ylipäätään on aika kyseenalaista alkaa ammattilaisena antaa suoria neuvoja/ elämänohjeita. Kunnollinen psykiatrinen hoito pohjaa ennemminkin siihen, että potilas oppii itse muokkaamaan ajatuksiaan, ja sitä kautta vaikuttamaan tunteisiinsa ja luomaan uusia toimintamalleja. Kyse ei yleensä ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan kokonaisvaltaisesta tavasta käsitellä asioita. Jos asiat ovat jo pahasti pielessä, esim juuri raha-asiat, kuuluu niiden asioiden hoitaminen sosiaalipuolelle, ei psykiatrialle. Tietysti umpisolmussa oleva talous ja hankaluudet elämänhallinnassa lisää psyykkistä huonovointisuutta, mutta niiden asioiden korjaamiseen tarvitaan sosiaalitoimenapua. Psykiatria voi auttaa ainoastaan välillisesti, jotta tulevaisuudessa osaisi ehkä toimia toisin.
Jos nyt vaikka aptä miettii, niin onkohan paljon toivoa, että hän itse alkaisi muokkaamaan ajatuksiaan tai mitään muutakaan mihinkään suuntaan?
Jonkun pitäisi vaan tulla ja taikoa hänet onnelliseksi.
Niin että jonkun lemmikin pitäisi tuosta noin vaan tehdä ihminen onnelliseksi? Ei tarvitse itse tehdä mitään, ulkoistetaan onnellisuus lemmikin käsiin. Tai parisuhteen, työ(toiminna)n tai ystävyyssuhteen.
Ei. Kun ei ole mitään, joka taikoo jonkun onnelliseksi. Mutta koiran kanssa lenkkeily säännöllisesti ja koiran koukuttaminen ja läheisyys auttavat ihmistä onnellisekämmaksi, jos hänellä on mitään omaa yritystä.
Voivat auttaa. Riippuu ihmisen aivokemioista, persoonasta ja ulkoisista tekijöistä, vain muutamia mainitakseni. Masennus nyt vain vaikeuttaa kykyä tuntea mielihyvää eikä mitä tahansa kannata sokeasti lähteä yrittämään.
Sama koskee yksilölle epäsopivia lääkkeitä.
Ja rhaongelmaisen ei kannata ottaa mitä tahansa riskiä joka liittyy rahan kuluttamiseen. Persoonastakin riippuu kuka on enemmän riskinottaja ja kuka harkitseva.
Ei sieltä lääkäriltä ole pakko ottaa ensimmäistä ehdotettua lääkettä mukaan. Itse olen aina sanonut, että tätä lääkettä en syö, koska siitä on huonot kokemukset. Lisäksi olen toivonut sellaista lääkettä, jonka sivuvaikutuksiin ei painonnousun pitäisi kuulua. Toki sivuvaikutukset ovat yksilöllisiä, mutta kannattaa ihan suoraan ilmaista toiveensa. Voit nytkin soittaa sairaalaan ja sanoa, ettet ekalla käynnillä saanut sanotuksi, että tätä lääkettä et huonojen kokemusten vuoksi halua vaan haluat jonkun toisen.
Vierailija kirjoitti:
No. Moni masentunut on kyllä kertonut, että juuri se rakas koira tai kissa on saanut nousemaan aamulla ylös sängystä. Ja että ylipäätään se, että pitää jostain toisesta huolta ja ajattelee sen hyvinvointia, tekee omalle mielelle hyvää. Itsekseen puhuminen tuntuu monesta omituiselta, mutta kuinka moni juttelee vaikka koiralleen? Todella moni!:-) Itsekin teen niin.
Todella vastuuntuntoista on kuitenkin kunnolla miettiä, että jaksaako siitä eläimestä oikeasti huolta pitää ja onko varaa sitä ruokkia. Hienoa ap. Ei eläintä kannata todellakaan ihan vain kokeeksi ottaa, se ansaitsee hyvää hoitoa.
Tsemppiä sinulle ap. Älä lannistu yhdestä lääkäristä - eivät kaikki ole huonoja, hyviäkin on. Parempaa uutta vuotta!
Eikä vain ruokkia. Kissa sairastui joulun alla, 840e.
Hyvää uutta vuotta meille kaikille!
Koira on parantanut mun elämänlaatua 110% Aina joku on superiloinen kun tulen kotiin ja aina löytyy joku joka lähtee lenkille tai sen jälkeen käpertyy kylkeen. Saa leperrellä ja hellitellä. On minulla perhekun mutta lapset juoksevat teinien omia menoja ja mies työnarkomaani niin harvemmin saan heitä kainaloon.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ehdotettiin samaa! Tosin olin työelämässä, ja juuri ja juuri sain työt hoidettua. Lääkäriin mennessäni olin siinä tilanteessa, että kotini oli kaatopaikka, en juuri enää peseytynyt, en jaksanut pitää enää minkäänlaista huolta tai järjestystä elämässäni. Ja lääkärin ehdotus: ota lemmikki, niin tulee syy tehdä asioita. Montakohan hamsteria tällaisten lääkäreiden vuoksi on kuollut ja mädäntynyt jonkun nurkkaan.
Ihmisten täytyisi alkaa tekemään valitus tällaisesta lääkärien välinpitämättömyydestä ja epäpätevästä avusta. Valviraan valitus, niin palvelu paranee ja virkoihin saadaan aidosti empaattisia ja järkeviä lääkäreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ääliömäisiä neuvoja saatu ihan ammattilaisilta, jos nämä on oikeasti totta. Ylipäätään on aika kyseenalaista alkaa ammattilaisena antaa suoria neuvoja/ elämänohjeita. Kunnollinen psykiatrinen hoito pohjaa ennemminkin siihen, että potilas oppii itse muokkaamaan ajatuksiaan, ja sitä kautta vaikuttamaan tunteisiinsa ja luomaan uusia toimintamalleja. Kyse ei yleensä ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan kokonaisvaltaisesta tavasta käsitellä asioita. Jos asiat ovat jo pahasti pielessä, esim juuri raha-asiat, kuuluu niiden asioiden hoitaminen sosiaalipuolelle, ei psykiatrialle. Tietysti umpisolmussa oleva talous ja hankaluudet elämänhallinnassa lisää psyykkistä huonovointisuutta, mutta niiden asioiden korjaamiseen tarvitaan sosiaalitoimenapua. Psykiatria voi auttaa ainoastaan välillisesti, jotta tulevaisuudessa osaisi ehkä toimia toisin.
Jos nyt vaikka aptä miettii, niin onkohan paljon toivoa, että hän itse alkaisi muokkaamaan ajatuksiaan tai mitään muutakaan mihinkään suuntaan?
Jonkun pitäisi vaan tulla ja taikoa hänet onnelliseksi.
Niin että jonkun lemmikin pitäisi tuosta noin vaan tehdä ihminen onnelliseksi? Ei tarvitse itse tehdä mitään, ulkoistetaan onnellisuus lemmikin käsiin. Tai parisuhteen, työ(toiminna)n tai ystävyyssuhteen.
Ei. Kun ei ole mitään, joka taikoo jonkun onnelliseksi. Mutta koiran kanssa lenkkeily säännöllisesti ja koiran koukuttaminen ja läheisyys auttavat ihmistä onnellisekämmaksi, jos hänellä on mitään omaa yritystä.
Parhaassa tapauksessa. Huonommassa tapauksessa se on sairas tai ongelmallinen, joten tulee kalliiksi ja vain kuormittaa, ja lopulta voi joutua luopumaan siitä. Antaako lääkäri koiralle takuun, että se on terve ja helppo lemmikki?
En ottaisi masentuneena lemmikiksi koiraa, sen hoito on liian vaativaa. Kolme pakollista ulkoilutusta päivässä on liikaa masentuneen voimavaroille. Ulkoilu on hyväksi mutta ei niin että on pakko lähteä satoi tai paistoi.
Ja ennenkaikkea se koira ansaitsee hyvän ja jaksavan kodin, ei sitä oteta mieltä piristämään vaan sen mielen pitää olla pirteä ja jaksava jo valmiiksi jotta pystyy huolehtimaan siitä koirasta. Erityisesti pentuvaihe on vaativa.
Vierailija kirjoitti:
Kertoo juurikin siitä masennuksesta, että kaikki saatavat neuvot kuulostavat mahdottomilta. Jos vaan pääisi sen verran eteenpäin, että alkaisi katsella edullista koiraa esim. jos joku allerginen on luopumassa ja suunnitella miten ruokkia ja hoitaa sitten sitä koiraa, niin elämänhalu alkaisi voittaa.
Herätys nyt. Eläin ei ole lelu. Ennen eläimen ottamista omat asiat kuntoon ei todellakaan eläintä tuollaisessa tilanteessa olevalle.
Vierailija kirjoitti:
Mainitsin psykologille lohduttomasta yksinäisyydestäni. Hän sanoi "Rupea vaikka syömään peilin edessä niin voit kuvitella että sulla on siinä juttukaveri" Luulin oikeasti olevani jossain piilokamerassa.
Tämä on jo ihan suoraa v*ttuilua. Jättäisin palautetta. Tietysti masentuneena ei jaksa alkaa välttämättä täyttelemään mitään kaavakkeita, ymmärrän sen.
Olisi kiva tietää mitä masentuneet oikein odottavat tk-lääkäriltä kun pääsevät vastaanotolle.
Kovin kummoisia hoitokeinoja ei ole käytössä kun aikaa on vähän ja osaamista terapian antamiseen ei ole. Useimmiten tulee pilleripurkki kouraan, kannustus liikkua ja sairauslomalappu.
Tosiasia on että moni ihminen voisi paremmin jos olisi rahaa enemmän käytössä mutta jos työnteko ei kiinnosta niin sitten on pärjättävä vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ehdotettiin samaa! Tosin olin työelämässä, ja juuri ja juuri sain työt hoidettua. Lääkäriin mennessäni olin siinä tilanteessa, että kotini oli kaatopaikka, en juuri enää peseytynyt, en jaksanut pitää enää minkäänlaista huolta tai järjestystä elämässäni. Ja lääkärin ehdotus: ota lemmikki, niin tulee syy tehdä asioita. Montakohan hamsteria tällaisten lääkäreiden vuoksi on kuollut ja mädäntynyt jonkun nurkkaan.
Ihmisten täytyisi alkaa tekemään valitus tällaisesta lääkärien välinpitämättömyydestä ja epäpätevästä avusta. Valviraan valitus, niin palvelu paranee ja virkoihin saadaan aidosti empaattisia ja järkeviä lääkäreitä.
Valviraan voi toki tehtailla valituksia jos on aihetta. On hyvä saada epäpätevät lääkärit pois jos hoidon laatu on heikkoa.
Siitä en ole varma löytyykö parempia lääkäreitä tilalle. Ainoa keino saada parannusta aikaan on panostaa koulutukseen ja työntekijöiden jaksamiseen jotta potilaat saavat parasta mahdollista hoitoa.
Aika monessa terveyskeskuksessa ja lukuisilla erikoisaloilla on jatkuva pula lääkäreistä joten jos lääkäri irtisanotaan niin voi ola hankala löytää joku toinen tilalle.
Näin vuodenvaihteessa tulee itsellekin mieleen että pitäisikö ottaa lopputili nykyisestä työstä yliopistosairaalassa tai ainakin alkaa etsiä uutta työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ääliömäisiä neuvoja saatu ihan ammattilaisilta, jos nämä on oikeasti totta. Ylipäätään on aika kyseenalaista alkaa ammattilaisena antaa suoria neuvoja/ elämänohjeita. Kunnollinen psykiatrinen hoito pohjaa ennemminkin siihen, että potilas oppii itse muokkaamaan ajatuksiaan, ja sitä kautta vaikuttamaan tunteisiinsa ja luomaan uusia toimintamalleja. Kyse ei yleensä ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan kokonaisvaltaisesta tavasta käsitellä asioita. Jos asiat ovat jo pahasti pielessä, esim juuri raha-asiat, kuuluu niiden asioiden hoitaminen sosiaalipuolelle, ei psykiatrialle. Tietysti umpisolmussa oleva talous ja hankaluudet elämänhallinnassa lisää psyykkistä huonovointisuutta, mutta niiden asioiden korjaamiseen tarvitaan sosiaalitoimenapua. Psykiatria voi auttaa ainoastaan välillisesti, jotta tulevaisuudessa osaisi ehkä toimia toisin.
Jos nyt vaikka aptä miettii, niin onkohan paljon toivoa, että hän itse alkaisi muokkaamaan ajatuksiaan tai mitään muutakaan mihinkään suuntaan?
Jonkun pitäisi vaan tulla ja taikoa hänet onnelliseksi.
Niin että jonkun lemmikin pitäisi tuosta noin vaan tehdä ihminen onnelliseksi? Ei tarvitse itse tehdä mitään, ulkoistetaan onnellisuus lemmikin käsiin. Tai parisuhteen, työ(toiminna)n tai ystävyyssuhteen.
Ei. Kun ei ole mitään, joka taikoo jonkun onnelliseksi. Mutta koiran kanssa lenkkeily säännöllisesti ja koiran koukuttaminen ja läheisyys auttavat ihmistä onnellisekämmaksi, jos hänellä on mitään omaa yritystä.
Voivat auttaa. Riippuu ihmisen aivokemioista, persoonasta ja ulkoisista tekijöistä, vain muutamia mainitakseni. Masennus nyt vain vaikeuttaa kykyä tuntea mielihyvää eikä mitä tahansa kannata sokeasti lähteä yrittämään.
Sama koskee yksilölle epäsopivia lääkkeitä.
Ja rhaongelmaisen ei kannata ottaa mitä tahansa riskiä joka liittyy rahan kuluttamiseen. Persoonastakin riippuu kuka on enemmän riskinottaja ja kuka harkitseva.Lääkkeet ja huumeet vaikuttavat aivokemiaan. Jos on pakko päästä onnelliseksi tai tarvitsee apua jaksamiseen niin voi kokeilla kokaainia, amfetamiinia tai ekstaasia. Masennuslääkkeet auttavat parhaiten vaikeasti masentuneita mutta lievissä tapauksissa hyöty on marginaalinen ja onneksi suurin osa toipuu itsestään.
Kehotat käyttämään laittomia huumeita. Kaikenlaisia sitä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Pyydä kirjallisena tuo lääkärin määräys ja viet sen kotikunnan sossuun niin kustantavat sulle koiran.
Toivottavasti eivät kustanna koska masentuneet jättävät koiran huolehtimatta hyvin usein. Vasta oli lehdessä tapaus kun koira kuoli nälkään kun masentunut omistaja hylkäsi koiran vanhaan asuntoon.
Todella moni otti jonkun ihme terapiakoiran jne. korona-aikana ja nyt on sitten näitä rescue- sun muita koiria niin, että niitä voisi ruveta raijaamaan vastavuoroisesti sinne Venäjälle tai Espanjaan takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ääliömäisiä neuvoja saatu ihan ammattilaisilta, jos nämä on oikeasti totta. Ylipäätään on aika kyseenalaista alkaa ammattilaisena antaa suoria neuvoja/ elämänohjeita. Kunnollinen psykiatrinen hoito pohjaa ennemminkin siihen, että potilas oppii itse muokkaamaan ajatuksiaan, ja sitä kautta vaikuttamaan tunteisiinsa ja luomaan uusia toimintamalleja. Kyse ei yleensä ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan kokonaisvaltaisesta tavasta käsitellä asioita. Jos asiat ovat jo pahasti pielessä, esim juuri raha-asiat, kuuluu niiden asioiden hoitaminen sosiaalipuolelle, ei psykiatrialle. Tietysti umpisolmussa oleva talous ja hankaluudet elämänhallinnassa lisää psyykkistä huonovointisuutta, mutta niiden asioiden korjaamiseen tarvitaan sosiaalitoimenapua. Psykiatria voi auttaa ainoastaan välillisesti, jotta tulevaisuudessa osaisi ehkä toimia toisin.
Jos nyt vaikka aptä miettii, niin onkohan paljon toivoa, että hän itse alkaisi muokkaamaan ajatuksiaan tai mitään muutakaan mihinkään suuntaan?
Jonkun pitäisi vaan tulla ja taikoa hänet onnelliseksi.
Niin että jonkun lemmikin pitäisi tuosta noin vaan tehdä ihminen onnelliseksi? Ei tarvitse itse tehdä mitään, ulkoistetaan onnellisuus lemmikin käsiin. Tai parisuhteen, työ(toiminna)n tai ystävyyssuhteen.
Ei. Kun ei ole mitään, joka taikoo jonkun onnelliseksi. Mutta koiran kanssa lenkkeily säännöllisesti ja koiran koukuttaminen ja läheisyys auttavat ihmistä onnellisekämmaksi, jos hänellä on mitään omaa yritystä.
Voivat auttaa. Riippuu ihmisen aivokemioista, persoonasta ja ulkoisista tekijöistä, vain muutamia mainitakseni. Masennus nyt vain vaikeuttaa kykyä tuntea mielihyvää eikä mitä tahansa kannata sokeasti lähteä yrittämään.
Sama koskee yksilölle epäsopivia lääkkeitä.
Ja rhaongelmaisen ei kannata ottaa mitä tahansa riskiä joka liittyy rahan kuluttamiseen. Persoonastakin riippuu kuka on enemmän riskinottaja ja kuka harkitseva.Lääkkeet ja huumeet vaikuttavat aivokemiaan. Jos on pakko päästä onnelliseksi tai tarvitsee apua jaksamiseen niin voi kokeilla kokaainia, amfetamiinia tai ekstaasia. Masennuslääkkeet auttavat parhaiten vaikeasti masentuneita mutta lievissä tapauksissa hyöty on marginaalinen ja onneksi suurin osa toipuu itsestään.
Kehotat käyttämään laittomia huumeita. Kaikenlaisia sitä onkin.
Laittomuus on toki ongelma ja ihmisten epärealistiset odotukset kuinka lääke auttaa hetkessä masennuksesta toipumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Todella moni otti jonkun ihme terapiakoiran jne. korona-aikana ja nyt on sitten näitä rescue- sun muita koiria niin, että niitä voisi ruveta raijaamaan vastavuoroisesti sinne Venäjälle tai Espanjaan takaisin.
Rescuekoiran ottaminen ei ole ekoteko tai luonnon kannalta hyvä juttu. Koira voi tuoda mielihyvää mutta se tuottaa merkittävän määrän hiilidioksidia ja muuta päästöjä sekä pahentaa ilmastokriisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene toiselle lääkärille keskustelemaan lääkevalinnasta.
Sano ettei Mirta sovi, olet syönyt sitä aiemmin ja sivuvaikutukset olivat vaikeita kestää mm. voimakas lihominen voi masentaa entisestään sekä altistaa uusille sairauksille.
Kysy jos voisit vaihtaa johonkin toiseen lääkkeeseen. Ja kai olet jo jonossa keskusteluavun piiriin?
Niin mihin mennä? Ainakin meidän kunnassa on omalääkäritoiminta eli pitäisi sitten hakeutua yksityislääkärille.
Ehdotan, että vaan möllötät tekemättä mitään ja odotat, että tulisi taikuri ja taikoisi sinut kauniiksi, rikkaaksi ja energiseksi.
Siltä kuullostaa, että lääkäri taikoo velat ja huolet pois ilman, että on lääkesivuvaikutuksia ja mitään pitäisi itse tehdä. Omalla kohdalla lääkäri määräsi liikuntaa ja paljon liikuntaa masennukseen. Kyllä se tehosi. Kävin uimahallissa joka päivä ja oli syy nousta aamuisin ylös sängystä. Liikunnan jälkeen oli kiva tuntea saaneensa jotain aikaiseksikin.
Heh. Itse käyn uimassa monta kertaa viikossa, kotona katson YouTubesta esim. Zumba-videoita ja jumppaan mukana. Lisäksi mulla on hyppynaru mitä käytän. Ja reilu 30kg koira mikä tietenkin tarvitsee liikuntaa.
Mikään näistä ei auta. Ihmisiä on katsos erilaisia.
T. Vaikea-asteinen masennustila.
Tai ehkä vain et halua kuulla muita kuin oppikirjaesimerkkejä. Todellisuuden pakeneminen on ihan normaalia, mutta ei kehitä jos siihen jumahtaa kiinni.