Lue keskustelun säännöt.
Sain vihdoin ajan lääkäriin masennuksen takia, ja lääkärin ehdotus oli "ota koira, se piristäis sun arkea" Näin työttömänä ja veloissa ei ihan noin vaan koiraa oteta
29.12.2022 |
Mainitsin selvästi, että on aamuja kun en vaan saa itseäni ylös sängystä koko päivänä. Tämäkö olisi koiralle mukavaa elämää? Mainitsin veloista ja surkeasta rahatilanteesta "No onhan sitä halpaa markettiruokaa"
Pillerit kouraan ja kotiin. Ja vielä mirtazapine, mikä on ihan hirveä lääke. Ollut minulla joskus aiemmin. Lihoin 30 kiloa 2 kuukaudessa ja nukuin vuorokaudet ympäri. Enpä taida enää mennä lääkäriin.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene toiselle lääkärille keskustelemaan lääkevalinnasta.
Sano ettei Mirta sovi, olet syönyt sitä aiemmin ja sivuvaikutukset olivat vaikeita kestää mm. voimakas lihominen voi masentaa entisestään sekä altistaa uusille sairauksille.
Kysy jos voisit vaihtaa johonkin toiseen lääkkeeseen. Ja kai olet jo jonossa keskusteluavun piiriin?
Niin mihin mennä? Ainakin meidän kunnassa on omalääkäritoiminta eli pitäisi sitten hakeutua yksityislääkärille.
Oletko kokeillut kysyä ylilääkäriltä lääkärin vaihtoa? Voi onnistua tai olla onnistumatta.
Tai niellä pettymys jne ja mennä samalle. Been there done that, molemmat. Masentuneelle ei helppoa, mutta jos muutakaan ei ole.
Asennevammoja on kyllä ikävän monella lääkärillä. Itselle jauhoi plasebosta kun anelin lääkkeen vaihtoa. Ei saisi hyötyä itse lääkkeestä, ainoastaan plasebosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä kirjallisena tuo lääkärin määräys ja viet sen kotikunnan sossuun niin kustantavat sulle koiran.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ääliömäisiä neuvoja saatu ihan ammattilaisilta, jos nämä on oikeasti totta. Ylipäätään on aika kyseenalaista alkaa ammattilaisena antaa suoria neuvoja/ elämänohjeita. Kunnollinen psykiatrinen hoito pohjaa ennemminkin siihen, että potilas oppii itse muokkaamaan ajatuksiaan, ja sitä kautta vaikuttamaan tunteisiinsa ja luomaan uusia toimintamalleja. Kyse ei yleensä ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan kokonaisvaltaisesta tavasta käsitellä asioita. Jos asiat ovat jo pahasti pielessä, esim juuri raha-asiat, kuuluu niiden asioiden hoitaminen sosiaalipuolelle, ei psykiatrialle. Tietysti umpisolmussa oleva talous ja hankaluudet elämänhallinnassa lisää psyykkistä huonovointisuutta, mutta niiden asioiden korjaamiseen tarvitaan sosiaalitoimenapua. Psykiatria voi auttaa ainoastaan välillisesti, jotta tulevaisuudessa osaisi ehkä toimia toisin.
Jos nyt vaikka aptä miettii, niin onkohan paljon toivoa, että hän itse alkaisi muokkaamaan ajatuksiaan tai mitään muutakaan mihinkään suuntaan?
Jonkun pitäisi vaan tulla ja taikoa hänet onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Masennusta on kahdenlaista. Toiseen on syy. Selkeä tai himmeä. Nykyelämässä tai aiemmin.
Toiseen ei ole selkeää syytä. Elämä mallillaan, on hyvä parisuhde, sukua, ystäviä, ok työ. Masennus vaan tulee.Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olin just mennyt naimisiin. Kaikki oli hyvin. Alkoi tolkuton unettomuus. Viikkoja, kuukausia. Apua en saanut mistään. Pikkuhiljaa masennus hiipi elämään. Lopulta kaikki oli mustaa - missään ei näkynyt valoa. Puoliso oli ainoa tuki ja turva. Viimein en poistunut kotoa paitsi lääkäriin. En voinut vastata puhelimeen.
Vaikea kuvata nyt terveenä, mutta elämä oli musta möykky, ajatus siitä että kaikkien olisi parempi ilman minua. Näköalattomuus. Turhuus. Lopullisuus. Kokeilin keittiöveitsen terävyyttä, kävelin juna-asemalle. Viimein lääkitys alkoi tehota. Aivonesteet kulki taas.
Tsemppiä kaikille. Masennusta ei voi ymmärtää muut kuin sen kokeneet!
Riippuu tietysti mihin uskoo. Joidenkin tutkimusten mukaan masennuksia on lähes kymmenkunta. Ties vaikka olisi enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ääliömäisiä neuvoja saatu ihan ammattilaisilta, jos nämä on oikeasti totta. Ylipäätään on aika kyseenalaista alkaa ammattilaisena antaa suoria neuvoja/ elämänohjeita. Kunnollinen psykiatrinen hoito pohjaa ennemminkin siihen, että potilas oppii itse muokkaamaan ajatuksiaan, ja sitä kautta vaikuttamaan tunteisiinsa ja luomaan uusia toimintamalleja. Kyse ei yleensä ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan kokonaisvaltaisesta tavasta käsitellä asioita. Jos asiat ovat jo pahasti pielessä, esim juuri raha-asiat, kuuluu niiden asioiden hoitaminen sosiaalipuolelle, ei psykiatrialle. Tietysti umpisolmussa oleva talous ja hankaluudet elämänhallinnassa lisää psyykkistä huonovointisuutta, mutta niiden asioiden korjaamiseen tarvitaan sosiaalitoimenapua. Psykiatria voi auttaa ainoastaan välillisesti, jotta tulevaisuudessa osaisi ehkä toimia toisin.
Jos nyt vaikka aptä miettii, niin onkohan paljon toivoa, että hän itse alkaisi muokkaamaan ajatuksiaan tai mitään muutakaan mihinkään suuntaan?
Jonkun pitäisi vaan tulla ja taikoa hänet onnelliseksi.
Niin että jonkun lemmikin pitäisi tuosta noin vaan tehdä ihminen onnelliseksi? Ei tarvitse itse tehdä mitään, ulkoistetaan onnellisuus lemmikin käsiin. Tai parisuhteen, työ(toiminna)n tai ystävyyssuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ääliömäisiä neuvoja saatu ihan ammattilaisilta, jos nämä on oikeasti totta. Ylipäätään on aika kyseenalaista alkaa ammattilaisena antaa suoria neuvoja/ elämänohjeita. Kunnollinen psykiatrinen hoito pohjaa ennemminkin siihen, että potilas oppii itse muokkaamaan ajatuksiaan, ja sitä kautta vaikuttamaan tunteisiinsa ja luomaan uusia toimintamalleja. Kyse ei yleensä ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan kokonaisvaltaisesta tavasta käsitellä asioita. Jos asiat ovat jo pahasti pielessä, esim juuri raha-asiat, kuuluu niiden asioiden hoitaminen sosiaalipuolelle, ei psykiatrialle. Tietysti umpisolmussa oleva talous ja hankaluudet elämänhallinnassa lisää psyykkistä huonovointisuutta, mutta niiden asioiden korjaamiseen tarvitaan sosiaalitoimenapua. Psykiatria voi auttaa ainoastaan välillisesti, jotta tulevaisuudessa osaisi ehkä toimia toisin.
Jos nyt vaikka aptä miettii, niin onkohan paljon toivoa, että hän itse alkaisi muokkaamaan ajatuksiaan tai mitään muutakaan mihinkään suuntaan?
Jonkun pitäisi vaan tulla ja taikoa hänet onnelliseksi.
Niin että jonkun lemmikin pitäisi tuosta noin vaan tehdä ihminen onnelliseksi? Ei tarvitse itse tehdä mitään, ulkoistetaan onnellisuus lemmikin käsiin. Tai parisuhteen, työ(toiminna)n tai ystävyyssuhteen.
Ei. Kun ei ole mitään, joka taikoo jonkun onnelliseksi. Mutta koiran kanssa lenkkeily säännöllisesti ja koiran koukuttaminen ja läheisyys auttavat ihmistä onnellisekämmaksi, jos hänellä on mitään omaa yritystä.
Onneksi itse sain ihan vain lääkkeet ilman lohdukkeita ja neuvoja. Olen allerginen kissoille, koirille jne., joten lemmikki ei onnistuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaa aina hämmästyttää näiden joidenkin ammattilaisten neuvot masennukseen ja ahdistukseen liittyen. Peilaavat selkeästi omiin kokemuksiin, eli sellaisiin tunteisiin joita jokaisella on joskus: lievä alakulo, joka menee ohi kun lähtee vaikka lenkille tai tekee jotain kivaa, lievä jännitys/hermostuneisuus vaikka ennen koetta/työhaastattelua, joka sitten helpottaa itsestään kun tuo tilanne on ohi ja voi kokea "voittaneensa pelkonsa, kun vaan rohkeasti meni ja teki".
Eihän noita idioottimaisia neuvoja voi mitenkään muuten ymmärtää.
Kuitenkin oletan ja toivon, että siellä lääkärikoulussa opetetaan, että vakavalla masennuksella tai ahdistuksella ei ole oikeastaan mitään tekemistä noiden em. normaalien tuntemusten kanssa.
Kyllä on moneen junaan lääkäreitä, sen olen minäkin huomannut. Mullekin on ehdotettu jotain lomamatkaa piristämään mieltä, lievästi sanottuna ketuttaa tuollainen, ihan kun ei yhtään käsittäisi masennuksesta mitään. Mutta ei pidä luovuttaa vaan mennä toiselle kokeilemaan onneaan, kyllä niitä asiallisia ja fiksujakin on olemassa! Voimia sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tarjottiin avuksi hengitysharjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on moneen junaan lääkäreitä, sen olen minäkin huomannut. Mullekin on ehdotettu jotain lomamatkaa piristämään mieltä, lievästi sanottuna ketuttaa tuollainen, ihan kun ei yhtään käsittäisi masennuksesta mitään. Mutta ei pidä luovuttaa vaan mennä toiselle kokeilemaan onneaan, kyllä niitä asiallisia ja fiksujakin on olemassa! Voimia sulle!
Minua puolestaan kritisoitu lomista. Pitäisi tehdä arjesta mielekästä. Toki ilman kyseisen lääkärin apua eli mitään reseptejä tai lähetteitä ei saisi tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ääliömäisiä neuvoja saatu ihan ammattilaisilta, jos nämä on oikeasti totta. Ylipäätään on aika kyseenalaista alkaa ammattilaisena antaa suoria neuvoja/ elämänohjeita. Kunnollinen psykiatrinen hoito pohjaa ennemminkin siihen, että potilas oppii itse muokkaamaan ajatuksiaan, ja sitä kautta vaikuttamaan tunteisiinsa ja luomaan uusia toimintamalleja. Kyse ei yleensä ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan kokonaisvaltaisesta tavasta käsitellä asioita. Jos asiat ovat jo pahasti pielessä, esim juuri raha-asiat, kuuluu niiden asioiden hoitaminen sosiaalipuolelle, ei psykiatrialle. Tietysti umpisolmussa oleva talous ja hankaluudet elämänhallinnassa lisää psyykkistä huonovointisuutta, mutta niiden asioiden korjaamiseen tarvitaan sosiaalitoimenapua. Psykiatria voi auttaa ainoastaan välillisesti, jotta tulevaisuudessa osaisi ehkä toimia toisin.
Jos nyt vaikka aptä miettii, niin onkohan paljon toivoa, että hän itse alkaisi muokkaamaan ajatuksiaan tai mitään muutakaan mihinkään suuntaan?
Jonkun pitäisi vaan tulla ja taikoa hänet onnelliseksi.
Niin että jonkun lemmikin pitäisi tuosta noin vaan tehdä ihminen onnelliseksi? Ei tarvitse itse tehdä mitään, ulkoistetaan onnellisuus lemmikin käsiin. Tai parisuhteen, työ(toiminna)n tai ystävyyssuhteen.
Ei. Kun ei ole mitään, joka taikoo jonkun onnelliseksi. Mutta koiran kanssa lenkkeily säännöllisesti ja koiran koukuttaminen ja läheisyys auttavat ihmistä onnellisekämmaksi, jos hänellä on mitään omaa yritystä.
Useimmilta puuttuu se syy nousta ylös aamulla. Jäädään sitten vellomaan sinne petiin päiväkausiksi. Koira on ihan hyvä syy nousta, on pakko nousta tai joutuu siivoamaan kakkaa. Koiran kanssa tulee myös liikuttua, josta saa endorfiineja aivoihin ja se auttaa voimaan paremmin. Koira antaa myös läheisyyttä ja rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ääliömäisiä neuvoja saatu ihan ammattilaisilta, jos nämä on oikeasti totta. Ylipäätään on aika kyseenalaista alkaa ammattilaisena antaa suoria neuvoja/ elämänohjeita. Kunnollinen psykiatrinen hoito pohjaa ennemminkin siihen, että potilas oppii itse muokkaamaan ajatuksiaan, ja sitä kautta vaikuttamaan tunteisiinsa ja luomaan uusia toimintamalleja. Kyse ei yleensä ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan kokonaisvaltaisesta tavasta käsitellä asioita. Jos asiat ovat jo pahasti pielessä, esim juuri raha-asiat, kuuluu niiden asioiden hoitaminen sosiaalipuolelle, ei psykiatrialle. Tietysti umpisolmussa oleva talous ja hankaluudet elämänhallinnassa lisää psyykkistä huonovointisuutta, mutta niiden asioiden korjaamiseen tarvitaan sosiaalitoimenapua. Psykiatria voi auttaa ainoastaan välillisesti, jotta tulevaisuudessa osaisi ehkä toimia toisin.
Jos nyt vaikka aptä miettii, niin onkohan paljon toivoa, että hän itse alkaisi muokkaamaan ajatuksiaan tai mitään muutakaan mihinkään suuntaan?
Jonkun pitäisi vaan tulla ja taikoa hänet onnelliseksi.
Voin vaan miettiä, miten paha olo sulla on. Tuo luonne lienee karkoittanut läheiset pois ja nyt ainoa tie purkaa sappea on mölistä vauvapalstalle. Mitä jos sinäkin kokeilisit muuttaa itseäsi. Pma kuva saattaisi sen jälkeen näyttää kauniimmalta, eikä tarvitsisi lääkitä omaa tyhjyyttä ivaamalla muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain itsekin aikanaan neuvoksi että "ota koira" niin piristyt. Ja kun kerroin että.oman ja lapsen allergioiden takia ei ole mahdollista, enkä muutenkaan välitä ottaa lisää huolehdettavia elämäänin vastaus psykologilta oli tyyliin "voi voi, tässä näkyy tämä masennus kun aina löytyy negatiivisia näkökulmia". Olen kyllä ollut allerginen koirille myös ennen masennusta ja sen jälkeen.
Velat: se on velkasaneeraus eli velkkis 5 vuotta, niin pääsee niistä eroon.
Sain 256 000 euron tilisiirtolomakkeen postin mukana kotiini. Maksuaikaa pari viikkoa. Takausvelka. ( kiitos sukulaiselle!).
Vuodessa tienasin korkeintaan 20 000€, bruttona.
Meinasi taju lähteä kyllä, en pysty tuollaisia koskaan, mitenkään maksamaan.
Meni ulosottoon, vouti tunnollisesti mittasi mm ansiosidonnaisesta.
Muutun kaverin erakkomökille saareen, ei tullut enää ansiosidonnaisesta voutille tilityksiä. Äijä soitti perään, että mikä on nyt homma. Sanoin että olen muuttanut maalle elämään luonnollisesti enkä enää nosta työttömyystukea. No, ei tässä voi muuta kuin laittaa sulle varattomuusmerkintä. Joo, laitappa se.
Siitäpä ei mennytkään kuin pikku hetki, niin osuuspankki veti visan pois ja lähetti jonkun nollan debit-kortin tilalle. Se oli sitten se hetki, kun ajattelin että jotain pitää tehdä. Olin jo täyttänyt 40 v ja ajattelin, että tämmöistäkö sontaa tässä pitäis loppuikä katella.
Menin töihin, kokopäväisesti, josta käteen 1300€/kk, vuokrakämppä , puolet mun kuluja. Hain velkasaneerausta ja myönnettiin 5v maksut. Maksoin ne ja kitkuttelin.
Siitä on nyt vuosikymmeniä aikaa.
Luottokortteja on, vakituinen työ 2500€/kl netto.
Velat jotenkin hoitoon eikä lisää velkaa. Siitä sitten voi alkaa elämän suuntaa muuttamaan ja käynnistelemään.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Minulle tarjottiin avuksi hengitysharjoituksia.
Se onkin hyvä neuvo. Kokeilitko? Vai päätitkö etukäteen, että ei oo mun juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on moneen junaan lääkäreitä, sen olen minäkin huomannut. Mullekin on ehdotettu jotain lomamatkaa piristämään mieltä, lievästi sanottuna ketuttaa tuollainen, ihan kun ei yhtään käsittäisi masennuksesta mitään. Mutta ei pidä luovuttaa vaan mennä toiselle kokeilemaan onneaan, kyllä niitä asiallisia ja fiksujakin on olemassa! Voimia sulle!
Minua puolestaan kritisoitu lomista. Pitäisi tehdä arjesta mielekästä. Toki ilman kyseisen lääkärin apua eli mitään reseptejä tai lähetteitä ei saisi tarvita.
Tai ehkä vaan otat aivan kaiken kritiikkinä.
Vastuutonta. Eläinsuojeluun joutuvat eläimet ovat yleensä mt-potilaiden lemmikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ääliömäisiä neuvoja saatu ihan ammattilaisilta, jos nämä on oikeasti totta. Ylipäätään on aika kyseenalaista alkaa ammattilaisena antaa suoria neuvoja/ elämänohjeita. Kunnollinen psykiatrinen hoito pohjaa ennemminkin siihen, että potilas oppii itse muokkaamaan ajatuksiaan, ja sitä kautta vaikuttamaan tunteisiinsa ja luomaan uusia toimintamalleja. Kyse ei yleensä ole mistään yksittäisestä asiasta, vaan kokonaisvaltaisesta tavasta käsitellä asioita. Jos asiat ovat jo pahasti pielessä, esim juuri raha-asiat, kuuluu niiden asioiden hoitaminen sosiaalipuolelle, ei psykiatrialle. Tietysti umpisolmussa oleva talous ja hankaluudet elämänhallinnassa lisää psyykkistä huonovointisuutta, mutta niiden asioiden korjaamiseen tarvitaan sosiaalitoimenapua. Psykiatria voi auttaa ainoastaan välillisesti, jotta tulevaisuudessa osaisi ehkä toimia toisin.
Jos nyt vaikka aptä miettii, niin onkohan paljon toivoa, että hän itse alkaisi muokkaamaan ajatuksiaan tai mitään muutakaan mihinkään suuntaan?
Jonkun pitäisi vaan tulla ja taikoa hänet onnelliseksi.
Voin vaan miettiä, miten paha olo sulla on. Tuo luonne lienee karkoittanut läheiset pois ja nyt ainoa tie purkaa sappea on mölistä vauvapalstalle. Mitä jos sinäkin kokeilisit muuttaa itseäsi. Pma kuva saattaisi sen jälkeen näyttää kauniimmalta, eikä tarvitsisi lääkitä omaa tyhjyyttä ivaamalla muita.
Myönnön, että en halua olla maaentuneiden kanssa tekemisissä, koska inhoan sellaista asennetta, että ei edes yritetä mitään, mikä parantaisi omaa oloa. Ja suututaan kaikesta, mitä joku sanoo tai ei sano.
Kaverille sanoi että parempi mennä töihin.
Meni sitten, välillä auttaa ja sitten uusi masennusjakso