Sain vihdoin ajan lääkäriin masennuksen takia, ja lääkärin ehdotus oli "ota koira, se piristäis sun arkea" Näin työttömänä ja veloissa ei ihan noin vaan koiraa oteta

Mene töihin se piristää 🙂 ja pystyt ostamaan sen koiran 👍

Vierailija kirjoitti:

Onneksi itse sain ihan vain lääkkeet ilman lohdukkeita ja neuvoja. Olen allerginen kissoille, koirille jne., joten lemmikki ei onnistuisi.

Lohdutusta ja neuvoja löytyy somesta, nettipalstoilta ja vaikka mistä. Lääkärin pitäisi toki tukea masentunutta ja olla empaattinen mutta voi olla että työkiireessä hän menee sieltä mistä aita on matalin. Valitettavasti nykyään työssä kuin työssä pitää olla suorittaja ja asiakas saa tyytyä huonompaan palveluun.

Miksi ap otit vastaan sen hirveän lääkkeen reseptin? Olisit sanonut että voisinko saada toista lääkettä, koska tämä ei sovi minulle.

En tajua, miksi sitä Mirtazapinia määrätään yhtään kenellekään.

Minkä neuvon antaisit itse masentuneelle?

Ei ne ystävätkään sen parempia neuvoja osaa antaa. Pitäisi mennä psykiatrin puheille tai jonkun mielenterveyshoitajan.

Joissakin tapauksissa se lemmikin hankkiminen tepsii. Luin lehdestä miehen kirjoituksen, jossa hän kertoi olleensa syvästi masentunut, työttömäksi jäänyt ja reippaasti ylipainoinen ja huonokuntoinen. Hänellä oli mökki jossain kaukana ja lääkäri neuvoi: muuta sinne mökkiin asumaan luonnon keskelle ja ota koira.

Näin hän teki ja masennus ja ylipaino hävisi. Koiraa hän ei ollut koskaan ennemmin ajatellut itselleen, mutta nyt hän tajusi sen olleen hänelle juuri se oikea kaveri mitä hän tarvitsi elämäänsä.

Mutta noin vain ei sitäkään voi ajatella, pitäähän olosuhteitten olla sopivat. Eikä kaikki ihmiset ole sopivia ottamaan lemmikkiä.

Olen itse kokenut ns keskivaikea masennuksen pari kertaa elämässäni ja olen tullut siihen tulokseen omalla kohdallani, että se on vain käytävä läpi, yritettävä kestää ja etsittävä asioita, jotka voisivat auttaa.

Tälläkin hetkellä koen olevani ainakin lievästi masennuksessa. En haluaisi nousta aamulla ylös sängystä ja päivisinkin tekisi mieli vain nukkua. Joulu meni jotenkin, koin sen stressaavaksu vaikka en koskaan ennen ole niin kokenut ja olen jouluihminen.

Masennus johtuu erään lähisukulaisten kanssa syksyllä tapahtuneesta välienselvityksestä, josta jäi hirveän paha mieli. Välittömästi sen jälkeen halusin itse asiassa tappaa itseni, vaikka tiesin etten voi sitä tehdä.

Rämmin tästä ylös jollakin voimalla, minua on aina ilahduttanut kevään tulo ja lintujen aloittama laulukonsertti. Rakastan puutarhamyymälöissä kiertelemistä ja kukkien laittamista, joten tähtääb sinne ajatuksissani. Näen jo itseni kukkien ympäröimänä ja se vähän auttaa.

Lääkkeitä joskus kokeilin, kaikista sain kamalia sivuvaikutuksia, joten niihin en enää koske.

Terveisiä kaikille teille ja mennään kevättä ja uusia alkuja kohti!

Itsessä pitäisi olla edes sen verran osaamista, että paranee masennuksesta pillerien avulla. Useimmat osaavat olla sairastumatta masennukseen.

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi masentuneena lemmikiksi koiraa, sen hoito on liian vaativaa. Kolme pakollista ulkoilutusta päivässä on liikaa masentuneen voimavaroille. Ulkoilu on hyväksi mutta ei niin että on pakko lähteä satoi tai paistoi.

Ja ennenkaikkea se koira ansaitsee hyvän ja jaksavan kodin, ei sitä oteta mieltä piristämään vaan sen mielen pitää olla pirteä ja jaksava jo valmiiksi jotta pystyy huolehtimaan siitä koirasta. Erityisesti pentuvaihe on vaativa.

Nämä on tapauskohtaisia asioita. Kahdeksan koiraa omistaneena voin kai sitten onnitella itseäni, kun yksikään niistä ei ole ollut mitenkään erityisen vaativa pentuvaiheessakaan.

Rakkauden antaminen lemmikillehän on maailman helpoin asia.

Jos ahdistuu siitä, että pöydän jalkaa tai maton kulmaa on pureksittu, niin sitten ei tietenkään pidä ottaa koiranpentua. Toisaalta voi olla niinkin, että huomaakin ettei ahdista yhtään, koska se pentu on niin hellyttävä että sellainen asia on sivuseikka. Ja riittävästi puruluita jne helpottaa asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Itsessä pitäisi olla edes sen verran osaamista, että paranee masennuksesta pillerien avulla. Useimmat osaavat olla sairastumatta masennukseen.

Niin, täällähän on jossain ketjussa jopa väitetty, että jotkut ihmiset on osanneet jopa syntyä oikeaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap otit vastaan sen hirveän lääkkeen reseptin? Olisit sanonut että voisinko saada toista lääkettä, koska tämä ei sovi minulle.

En tajua, miksi sitä Mirtazapinia määrätään yhtään kenellekään.

No sitten olet typerä, kun et ymmärrä, että saattaa sopia jollekin vaikkei sulle sovikaan. Esim. mulla se toimii hyvin satunnaisena unilääkkeenä eikä ole lihottanut yhtään.

Tosiasia on ettei lääkärillä ole mitään sen kummempia keinoja parantaa masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on ettei lääkärillä ole mitään sen kummempia keinoja parantaa masennusta.

Konkreettisia keinoja ei tarvitse olla mutta kyky olla läsnä ja kuunnella olisi ihan suotavaa. Samoin tilannetajua olisi hyvä olla sen verran, että ei töksäytä kaikkea mitä sylki suuhun tuo, vaikka se omissa korvissa kuulostaisi varsinaiselta kuningasidealta. Valitettavasti osa lääkäreistä, psykologeista, psyk.sairaanhoitajista ja psykiatreista on joko niin leipääntynyttä tai ammattitaidonta porukkaa, etteivät he osaa tai jaksa keskittyä potilaaseen. Helpommalla pääsee, kun heittää jonkin suoraviivaisen patenttiratkaisun. Loppujen lopuksi aika harvalla ammattilaisellakaan on taito kohdata vastaanotolle tuleva ihminen aidosti. Suuri osa olettaa asioita ja vetää omia johtopäätöksiään ehkä tiedostamattaan eikä kyky kuunnella ole kaikilla mitenkään kehittynyt.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on ettei lääkärillä ole mitään sen kummempia keinoja parantaa masennusta.

No kyllä niillä on käypä hoito -ohjeet mitä tehdä ja pitäisi olla asiantuntemusta, että suhtaudutaan vakavasti ja tarvittaessa laitetaan lähetettä eteenpäin tai kerrotaan erilaisista palveluista, kuten esim. hoitajat ja psykologit. EIKÄ suhtauduta kevyesti ja alentuvasti tyyliin, että vai on sulla huono päivä, no kyllä se siitä, yritäs nyt piristyä.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on ettei lääkärillä ole mitään sen kummempia keinoja parantaa masennusta.

Se on juurikin näin. Itsestä se masennuksesta parantuminen on kiinni. Vähän kuin alkoholismi.

Lääkäri hoitaa potilaita.

Jos velkasi ahdistavat ota yhteys talousneuvontaan. Lääkärisi ei maksa laskujasi.

Kaikki lääkärit ei ole taitavia muotoilemaan sanojaan.

Mutta koiran hankinnalla lääkärisi huonosti ilmaisi että alkaisi liikkua, ihan vain pieniä kävelypätkiä. Saat raitista ilmaa ja liikunta antaa hyvän mielen hormoneita.

Masennus on sellainen et se ei pelkillä napeilla lähde. Se on vain yksi tukeva elementti hoidossa.

Sun pitää tehdä ite loput.

Haasta lääkäri oikeuteen tuosta vinkistä että ota koira. Saat huomiota somessa koska suomessa ei saa oikeaa hoitoa. Lääkäri ei taida olla ammattilainene joten vetoa siihen ettet saa hoitoa ja vaadit sitten korvauksia.

Minulla oli nuorena kaverikoira. Harrastin lenkkeilyä ja hain juoksulenkille mukaan naapurin saksanpaimenkoiran. Välillä mentiin metsiin ja pelloille muuten vain. Monta vuotta juostiin yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on ettei lääkärillä ole mitään sen kummempia keinoja parantaa masennusta.

No kyllä niillä on käypä hoito -ohjeet mitä tehdä ja pitäisi olla asiantuntemusta, että suhtaudutaan vakavasti ja tarvittaessa laitetaan lähetettä eteenpäin tai kerrotaan erilaisista palveluista, kuten esim. hoitajat ja psykologit. EIKÄ suhtauduta kevyesti ja alentuvasti tyyliin, että vai on sulla huono päivä, no kyllä se siitä, yritäs nyt piristyä.

Käypä hoito on vain sanahelinää. Eivät sido lääkäriä mitenkään vaan hoitaa voi myös muuten kunhan niin päättää. Perusteluja ei potilaalle tarvitse antaa. Riittää että perustelee itselleen omassa päässään. Esihenkilö ja kollegat tukevat tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on ettei lääkärillä ole mitään sen kummempia keinoja parantaa masennusta.

Konkreettisia keinoja ei tarvitse olla mutta kyky olla läsnä ja kuunnella olisi ihan suotavaa. Samoin tilannetajua olisi hyvä olla sen verran, että ei töksäytä kaikkea mitä sylki suuhun tuo, vaikka se omissa korvissa kuulostaisi varsinaiselta kuningasidealta. Valitettavasti osa lääkäreistä, psykologeista, psyk.sairaanhoitajista ja psykiatreista on joko niin leipääntynyttä tai ammattitaidonta porukkaa, etteivät he osaa tai jaksa keskittyä potilaaseen. Helpommalla pääsee, kun heittää jonkin suoraviivaisen patenttiratkaisun. Loppujen lopuksi aika harvalla ammattilaisellakaan on taito kohdata vastaanotolle tuleva ihminen aidosti. Suuri osa olettaa asioita ja vetää omia johtopäätöksiään ehkä tiedostamattaan eikä kyky kuunnella ole kaikilla mitenkään kehittynyt.

Mieluiten mahdollisimman neutraali suhtautuminen jos muuten ei onnistu. Ei suoria neuvoja ellei kyse ole lääkityksen ym. varsinaisen neuvonnan tarve. Ja oma egoismi kuriin tässäkin. Pakkausseloste ja apteekki tietävät myös lääkkeistä ja pelkästään lääkärin idealistisilla neuvoilla voi saada vahinkoja aikaan.

Järkyttävä kommentti lääkäriltä! Ei koiralle edes riitä joku yksi kävely kerran päivässä ja lautasellinen ruokaa, se koira tarvitsee sosiaalielämän, sitä pitää käyttää lääkärissä, sen turkki, tassut, kynnet pitää hoitaa jne. Koira tarvitsee harrastuksia, sitä pitää kouluttaa ja kasvattaa, omistajan pitää ymmärtää miten koiran aivot toimivat jne.

Neuvoisi vaikka ostamaan paperia ja vesivärejä mieluummin! Ne eivät kärsi jos et saakaan maalattua.

menin kerran lääkärille kovista vatsakivuista, olin nuori tyttönen. Lääkäri sanoi "ne on niitä naisten vaivoja" ja lähetti kotiin. Ei tutkimuksia ei mitään. 2 viikkoa tästä umppari kerkesi puhjeta.

Lääkärin neuvo eläimen hankkimisesta masentuneelle on lähinnä rikollista! Ei elävää olentoa oteta tuollaisiin oloihin kärsimään.

Osta vaikka pehmoleluja ja silittelet ja paijaat niitä.

Oikeasti tuon lääkärin nimi pitäisi saada tietoon ja jonkin eläinsuojeluyhdistyksen työntekijän pitäisi käydä tuolle puoskarille käydä kertomassa, että koira/ kissa/hamsteri/kalat jne ovat eläviä olentoja jotka kaipaavat ja tarvitsevat huolenpitoa ja hellyyttä niinkuin ihmislapsi.