Sain vihdoin ajan lääkäriin masennuksen takia, ja lääkärin ehdotus oli "ota koira, se piristäis sun arkea" Näin työttömänä ja veloissa ei ihan noin vaan koiraa oteta

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävä kommentti lääkäriltä! Ei koiralle edes riitä joku yksi kävely kerran päivässä ja lautasellinen ruokaa, se koira tarvitsee sosiaalielämän, sitä pitää käyttää lääkärissä, sen turkki, tassut, kynnet pitää hoitaa jne. Koira tarvitsee harrastuksia, sitä pitää kouluttaa ja kasvattaa, omistajan pitää ymmärtää miten koiran aivot toimivat jne.

Neuvoisi vaikka ostamaan paperia ja vesivärejä mieluummin! Ne eivät kärsi jos et saakaan maalattua.

Samaa mieltä. Itselläni meni neljä vuotta oppia ymmärtämään koiraani. Ja se neljä vuotta oli aika rankkaa aikaa. Olen kyllä ymmärtänyt, että on olemassa koiria ja koiria. Ei voi tietää millainen yksilö sieltä tulee. En suosittele koiran ottamista kenellekään jonka on vaikea nousta sängystä. Koiran elämä ja hyvinvointi on kiinni siitä, että emäntä/isäntä nousee sängystä. Lisäksi olisi hyvä että taloudessa olisi ainakin kaksi ihmistä. Toki jos ihminen on terve ja reipas niin yksi riittää.

Olipas varsin edesvastuuton ehdotus lääkäriltä. Olipa taustalla mielenterveyden ongelmia tai ei, niin minkä tahansa lemmikin hankkimista on aina syytä harkita tarkkaan. Onko masentunut kykenevä tekemään näin? Jos on pienintäkään epäilystä, ettei ole aikaa, rahaa tai motivaatiota eläimen pitkäjänteiseen hoitoon, niin jättäkää hyvä ihmiset hankkimatta. Jos kuitenkin tulette hankkineeksi ja huomaatte sitten, ettei kiinnostus, voimavarat tai kukkaro kestäkään sitä, niin luopukaa lemmikistä, matalalla kynnyksellä, älkää ryhtykö laiminlyömään. Se ei ole paheksuttavaa tai häpeällistä, päinvastoin. Aivan liikaa saamme lukea lehdistä kurjista eläinkohtaloista, ja sekin on vain jäävuoren huippu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No tässä minun ja miespuolisen lääkärin keskustelu:

Lääkäri: "Seurusteletko?"

Minä vaikeena "En."

Lääkäri reippaalla ja pirteellä asenteella: "No ota poikaystävä! Saat muuta ajateltavaa!".

Masentuneena on hiukka hankalaa saada sitä parisuhdetta taiottua. Kuka kumma haluaisi päävikasen vaivoikseen? Ja millä energialla sen kumppanin jostain saisin? Oma mielialakin on niin matala, että en usko kelpaavani kellekään ja jos suihkussa käyntikin venyy ja vaatii ylivoimaisia ponnistuksia, kun kuka kumma tällaiseen raatoon kajoaisi? Kämppäkin sellaisessa kunnossa, että ketään ei kynnyksen yli voi laskea. Tällaiseen elämään toivotan toki tervetulleeksi uuden parisuhteen!

Minulle joskus ehdotettiin irtoseksiä ratkaisuksi eron jälkeiseen suruun. Olin maininnut mm. sen, että vaikea kuvitella edes löytäväni koskaan ketään muuta, koska en tunne vetoa kehenkään. Millähän perusteella ajateltiin minun sitten etsivät seksiseuraa, kun erosurussa ei kukaan kiinnoistanut edes seksin vertaa...

No huhhuh. Mä harrastin irtoseksiä, että raastava yksinäisyys edes hieman helpottaisi. Kun sitten niiden irtosuhteiden myötä petyin ja sydämeni särkyi totaalisesti valehtelevien miesten vuoksi, masennuin lisää. Sen jälkeen psykologi määritteli minut epävakaaksi, kun "olen seksuaalisesti holtiton", vaikka elämäni, luonteeni ja asiani ovat hyvin vakaat ja jopa tylsät.

Depressiohoitaja patisti minua Faceen, että yksinäisyys helpottuisi. Siellä masennuin entista syvemmin, kun jolainen kumminkaimaa myöten postasi idyllisiä parisuhdekuvia ja kuvia kaveriporukoiden juhlista, festareilta, illanvietoista ym. Kukaan ei halunnut tavata minua livenä, vaikka ehdotin. Lähdin koko Facesta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo juurikin siitä masennuksesta, että kaikki saatavat neuvot kuulostavat mahdottomilta.  Jos vaan pääisi sen verran eteenpäin, että alkaisi katsella edullista koiraa esim. jos joku allerginen on luopumassa ja suunnitella miten ruokkia ja hoitaa sitten sitä koiraa, niin elämänhalu alkaisi voittaa.  

Mistä rahaa jos eläin sairastuu?

Voihan sen eläimen sitten lopettaa vaikka lapion iskulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kuntouttavaa työtoimintaa. Saa enemmän rahaa ja mieli piristyy, kun tuntee itsensä hyödylliseksi.

Minulla toimi ainakin. Aluksi kannattaa aloittaa 6h/d.

6 tuntia päivässä ilmaistyötä? Vai saako jopa 12 euroa päivä vai paljonko?

Jos kuntouttavaan hakee niin 4 tuntia päivä ja max 3 päivää viikossa ainakin aluksi. Kuukauden soppari.

Miten jotkut ajattelevat aina vain rahaa. Työnteko voi olla terapiaa kuten moni muukin asia. Jotkut jopa maksavat siitä että saavat viettää aikaa ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä sain kolme päivää sairaslomaa. Lääkäri sanoi, että "sittenhän onkin jo viikonloppu!" Ok. En mennyt uudestaan, itken työmatkat ja jatkan kotona illalla. 

Koeta nyt vähän ryhistäytyä ja ota lopputili niin pääset toipumaan rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa ulkopuolisen kometoida asiaasi.Koska ei kokennut samaa kuin sinä ja me ihmiset olemme aina yksilöitä,masetuneina tai terveinä.Lääkäreille ei kuitenkaan kuulu toisen ihmisen taloudellinen asema tai  velkaantuminen.Velkantuminen tosin aiheuttaa masennusta jo yksistään!  Julkinen puoli lääkärin saa vaihtaa,myös mielenterveys lääkärin tai hoitajan saa vaihtaa.Kaikki kun ei vaan toimi kaikkien kanssa.

Julkisella puolella lääkäri vaihtuu lähes joka vastaanottokerta ihan luonnostaan lääkäripulan vuoksi. Potilailla on aivan liian suuret odotukset että lääkärikäynnit jotenkin käynnistäisivät masennuksen parantumisen tuosta vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni masennus, piti vain lyhyen sairausloman mutta kävi terapiassa pari vuotta, helpotti kun otti kissat eläinsuojeluyhdistyksestä. Tuli menoa ja meininkiä kotiin.

Mutta jos varat on vähissä, eläimen pito on kallista, eläinlääkäreiden palkkiot huikeita. Joten se voi syventää harmeja rahatilanteen ollessa huono.

Ei ne lemmikitkään välttämättä koko ajan sairasta.  Kymmenvuotiasta kissaa ei ole tarvinnut kertaakaan käyttää eläinlääkärillä.   Masentunut ei tietenkään jaksa ajatella positiivisesti, mutta kyllä lemmikkienkin kanssa voi käydä hyvin siinä missä huonostikin.

Ihan virallisesti kissan hampaat pitäisi tarkastaa 3-vuotiaasta alkaen. En itse halua enää lemmikkejä, kun vaatimustaso niiden hoidolle on todella kova ja vaatii paljon rahaa. Kun menee eläinlääkärille niin heti kysytään, että onko terveystarkastukset tehty ajallaan.

Mitä lääkärin pitäisi tehdä? Kyllä se sinusta itsestäsi lähtee, voi tietysti olla vaikea myöntää, että sinun pitää ihan itse tehdä jotain. Siis ihan tosissaan: mitä lääkärin olisi pitänyt tehdä, että olisit tyytyväinen? Ei sellaista hoitokeinoa ole olemassa, missä sinun ei itse tarvitse tehdä mitään. Varmasti se on vaikeaa, mutta sellaista se on, että joskus joutuu näkemään vaivaa saadakseen jotain.

Psykoterapia taitaa olla ainoa ratkaisu vaikeasti masentuneille, ketkä eivät löydä elämän iloa mistäkään asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on ettei lääkärillä ole mitään sen kummempia keinoja parantaa masennusta.

Se on juurikin näin. Itsestä se masennuksesta parantuminen on kiinni. Vähän kuin alkoholismi.

Molemmat on S A I R A U K S I A! Ei siinä auta neuvot: ryhdistäydy. Ota itseäsi niskasta kii. Se vaan ei mene niin.

Vain masentuneet ja alkoholistit voi tietää mitä se on!

Vierailija kirjoitti:

No tässä minun ja miespuolisen lääkärin keskustelu:

Lääkäri: "Seurusteletko?"

Minä vaikeena "En."

Lääkäri reippaalla ja pirteellä asenteella: "No ota poikaystävä! Saat muuta ajateltavaa!".

Masentuneena on hiukka hankalaa saada sitä parisuhdetta taiottua. Kuka kumma haluaisi päävikasen vaivoikseen? Ja millä energialla sen kumppanin jostain saisin? Oma mielialakin on niin matala, että en usko kelpaavani kellekään ja jos suihkussa käyntikin venyy ja vaatii ylivoimaisia ponnistuksia, kun kuka kumma tällaiseen raatoon kajoaisi? Kämppäkin sellaisessa kunnossa, että ketään ei kynnyksen yli voi laskea. Tällaiseen elämään toivotan toki tervetulleeksi uuden parisuhteen!

Miten tuokin nyt toimii kun minä aikoinaan taas olin vaihteeksi kerran yrittämässä suljetulle ja käskettiin jättämään äijä ja menemään töihin.

Vierailija kirjoitti:

Eläinten silittely nostaa kehossa endorfiini-, dopamiini- ja oksitosiinitasoja, jonka vuoksi siitä tulee itselle hyvä olo samalla kun kortisolitasi laskee.

Siksi eläimiä kannattaa paijata jos saa mahdollisuuden. Ihan muutaman minuutin puuhastellu tuo näitä terveyshyötyjä.

En tajunnut tuota, että mitä mielihyvää siitä silittelystä saa. Pari kissaa on ollut ja monta kania. Kanit ilmaantui vähän vahingossa ja niitäkin katseli joka päivä että aha, siinä kuset ja paskot yhä, hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Mene toiselle lääkärille keskustelemaan lääkevalinnasta.

Sano ettei Mirta sovi, olet syönyt sitä aiemmin ja sivuvaikutukset olivat vaikeita kestää mm. voimakas lihominen voi masentaa entisestään sekä altistaa uusille sairauksille.

Kysy jos voisit vaihtaa johonkin toiseen lääkkeeseen. Ja kai olet jo jonossa keskusteluavun piiriin?

Tämän olisi toki voinut sanoa jo sillä ensimmäisellä vastaanotolla lääkärille.

Itselläni parissa vuodessa mirtatsapiinillä paino nousi 35 kg, näin raakoja painajaisia ja öisiä harhoja. Valitin näistä psykiatrille, mutta lääkettä ei vaihdettu, sen sijaan olisi ollut pistämässä minua, nelikymppistä työkyvyttömyyseläkkeelle (olin ollut jo kuntoutustuella) psykoottisen masennuksen vuoksi (ne harhat olivat vain mirtatsapiinin haittavaikutuksia. Masennukseen lääkkeellä ei olut mitään apua.

Kahden vuoden kuluttua vaihtui psykiatri, sain samantien uuden lääkkeen (Ixel) ja masennus alkoi korjautua parissa viikossa. Palasin työelämään, siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa, ja edelleen olen töissä enkä 15 vuoteen ole käyttänyt mitään masennuslääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kuntouttavaa työtoimintaa. Saa enemmän rahaa ja mieli piristyy, kun tuntee itsensä hyödylliseksi.

Minulla toimi ainakin. Aluksi kannattaa aloittaa 6h/d.

Et tainnut olla kovinkaan masentunut. Minä masentuneena päivän aikana miehen ollessa töissä sain juuri tyhjätyksi ja täytetyksi tiskikoneen. Lopun aikaa lähinnä nukuin.

Ei jumankauta. Joo, lääkäritkin on vaan ihmisiä eikä kaikilla ole kokemusta masennuksen hoidosta. Mutta että lääkäri ihan tosissaan ehdottaa lemmikin, poikaystävän tai lapsen hankkimista masennukseen? Vastuutonta. Kyllä masentunut itsekin ymmärtää että hän ei jaksa huolehtia muista, kun ei jaksa huolehtia itsestäänkään. Ei se koira ole mikään parannuskeino masennukseen. Siitähän tulisi vaan ahdistusta, kun tietää ettei jaksa huolehtia koirasta niin hyvin kuin pitäisi.

Toivottavasti lääkärit saisi koulutusta masennuksen ja muiden mielenterveyden häiriöiden hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Mitä lääkärin pitäisi tehdä? Kyllä se sinusta itsestäsi lähtee, voi tietysti olla vaikea myöntää, että sinun pitää ihan itse tehdä jotain. Siis ihan tosissaan: mitä lääkärin olisi pitänyt tehdä, että olisit tyytyväinen? Ei sellaista hoitokeinoa ole olemassa, missä sinun ei itse tarvitse tehdä mitään. Varmasti se on vaikeaa, mutta sellaista se on, että joskus joutuu näkemään vaivaa saadakseen jotain.

Jos et keksi mitä lääkäri voi tehdä niin kokeile mennä lääkäriin ja kysyä :)

Kyllä se koira ihan oikeasti piristää. Jos vaan olet eläinrakas! Saat syyn tehdä sitä sun tätä. Erinomainen ehdotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa ulkopuolisen kometoida asiaasi.Koska ei kokennut samaa kuin sinä ja me ihmiset olemme aina yksilöitä,masetuneina tai terveinä.Lääkäreille ei kuitenkaan kuulu toisen ihmisen taloudellinen asema tai  velkaantuminen.Velkantuminen tosin aiheuttaa masennusta jo yksistään!  Julkinen puoli lääkärin saa vaihtaa,myös mielenterveys lääkärin tai hoitajan saa vaihtaa.Kaikki kun ei vaan toimi kaikkien kanssa.

Julkisella puolella lääkäri vaihtuu lähes joka vastaanottokerta ihan luonnostaan lääkäripulan vuoksi. Potilailla on aivan liian suuret odotukset että lääkärikäynnit jotenkin käynnistäisivät masennuksen parantumisen tuosta vain.

Riippuu paikasta. Ei meillä vaan mutta en viitsi yleistää ihan vaikka sinun kiusaksi.

Saahan sitä aliarvioida potilaita jos pelleksi haluaa ryhtyä. Ehkä paikkakunnallasi olisi jopa sirkuskoulu, johon voisit liittyä? Tai nähdä vaivaa ihan itse ja matkustaa pikkuisen kauemmas oman mielenterveyden ylläpitämiseksi.

juu ei kannata ottaa koiraa, voit saada sellaisen yksilön joka pahentaa masennusta entuudestaan liiallisella vaativuudellaan..kokemusta on. Eka koira toi iloa elämääni, nykyinen nyhtää elämänhaluani minimiin päivittäin kun on liian intensiivinen minäminäminä-koira. Eläimet kyllä piristää, jos läheltä löytyy esim. löytöeläintalo, voi kysyä että kelpaako sinne apu koiria lenkittämään, heidän kanssa seurustelemaan. Palkkaa tosta ei saa, mutta saanee valita kuinka paljon itse siihen panostaa.