Sain vihdoin ajan lääkäriin masennuksen takia, ja lääkärin ehdotus oli "ota koira, se piristäis sun arkea" Näin työttömänä ja veloissa ei ihan noin vaan koiraa oteta

Vierailija kirjoitti:

Kertoo juurikin siitä masennuksesta, että kaikki saatavat neuvot kuulostavat mahdottomilta.  Jos vaan pääisi sen verran eteenpäin, että alkaisi katsella edullista koiraa esim. jos joku allerginen on luopumassa ja suunnitella miten ruokkia ja hoitaa sitten sitä koiraa, niin elämänhalu alkaisi voittaa.  

Mistä rahaa jos eläin sairastuu?

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa ulkopuolisen kometoida asiaasi.Koska ei kokennut samaa kuin sinä ja me ihmiset olemme aina yksilöitä,masetuneina tai terveinä.Lääkäreille ei kuitenkaan kuulu toisen ihmisen taloudellinen asema tai  velkaantuminen.Velkantuminen tosin aiheuttaa masennusta jo yksistään!  Julkinen puoli lääkärin saa vaihtaa,myös mielenterveys lääkärin tai hoitajan saa vaihtaa.Kaikki kun ei vaan toimi kaikkien kanssa.

Julkinen puoli on kuralla

Vierailija kirjoitti:

Masentuneena kaikki tuntuu vaikealta.

Siksi sitä kutsutaan masennukseksi

Nuohan ovat vain ehdotuksia, tottakai ihminen itse päättää, hankkiiko lemmikin, etsiikö seuraa tai mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni masennus, piti vain lyhyen sairausloman mutta kävi terapiassa pari vuotta, helpotti kun otti kissat eläinsuojeluyhdistyksestä. Tuli menoa ja meininkiä kotiin.

Mutta jos varat on vähissä, eläimen pito on kallista, eläinlääkäreiden palkkiot huikeita. Joten se voi syventää harmeja rahatilanteen ollessa huono.

Ei ne lemmikitkään välttämättä koko ajan sairasta.  Kymmenvuotiasta kissaa ei ole tarvinnut kertaakaan käyttää eläinlääkärillä.   Masentunut ei tietenkään jaksa ajatella positiivisesti, mutta kyllä lemmikkienkin kanssa voi käydä hyvin siinä missä huonostikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni masennus, piti vain lyhyen sairausloman mutta kävi terapiassa pari vuotta, helpotti kun otti kissat eläinsuojeluyhdistyksestä. Tuli menoa ja meininkiä kotiin.

Mutta jos varat on vähissä, eläimen pito on kallista, eläinlääkäreiden palkkiot huikeita. Joten se voi syventää harmeja rahatilanteen ollessa huono.

Ei ne lemmikitkään välttämättä koko ajan sairasta.  Kymmenvuotiasta kissaa ei ole tarvinnut kertaakaan käyttää eläinlääkärillä.   Masentunut ei tietenkään jaksa ajatella positiivisesti, mutta kyllä lemmikkienkin kanssa voi käydä hyvin siinä missä huonostikin.

Entä sit kun sairastuu?

Ymmärrätkö ap miten onnellisessa asemassa olet, kun yleensä pääsit lääkäriin nykypäivänä?

Suosittelen kuntouttavaa työtoimintaa. Saa enemmän rahaa ja mieli piristyy, kun tuntee itsensä hyödylliseksi.

Minulla toimi ainakin. Aluksi kannattaa aloittaa 6h/d.

Mainitsin psykologille lohduttomasta yksinäisyydestäni. Hän sanoi "Rupea vaikka syömään peilin edessä niin voit kuvitella että sulla on siinä juttukaveri" Luulin oikeasti olevani jossain piilokamerassa.

Vierailija kirjoitti:

Nuohan ovat vain ehdotuksia, tottakai ihminen itse päättää, hankkiiko lemmikin, etsiikö seuraa tai mitä tekee.

Anteeksi nyt vain, mutta  esimerkiksi ehdotus" poikaystävän "hankkimisesta" on minusta  lähinnä pelkästään loukkaava. Olen siis ihan eri kuin se, jolle näin oli sanottu.

Pitää myös muistaa, että vaikka täällä lääkäreitä usein kritisoimmekin, niin aika syvään on juurtunut valkotakkien kunnioitus ja varsinkin vastaanottotilanteessa on vaikea sanoa  auktoriteettihenkilölle vastaan tai muutenkaan kritisoida neuvoja tyyliin "oletko nyt ihan varma, että tuo neuvosi on ihan asiallinen masentuneelle henkilölle"? Varsinkin kun siinä tilanteessa on jo valmiiksi masentunut ja juuri sen vuoksi vastaanotolla jo valmiiksi heikoilla. Kyllä vastuu siinä tilanteessa on lääkärin olla sanomatta mitään, mikä ehkä vielä pahentaa jo valmiiksi vaikeaa tilannetta. 

Mene toiselle lääkärille keskustelemaan lääkevalinnasta.

Sano ettei Mirta sovi, olet syönyt sitä aiemmin ja sivuvaikutukset olivat vaikeita kestää mm. voimakas lihominen voi masentaa entisestään sekä altistaa uusille sairauksille.

Kysy jos voisit vaihtaa johonkin toiseen lääkkeeseen. Ja kai olet jo jonossa keskusteluavun piiriin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni masennus, piti vain lyhyen sairausloman mutta kävi terapiassa pari vuotta, helpotti kun otti kissat eläinsuojeluyhdistyksestä. Tuli menoa ja meininkiä kotiin.

Mutta jos varat on vähissä, eläimen pito on kallista, eläinlääkäreiden palkkiot huikeita. Joten se voi syventää harmeja rahatilanteen ollessa huono.

Ei ne lemmikitkään välttämättä koko ajan sairasta.  Kymmenvuotiasta kissaa ei ole tarvinnut kertaakaan käyttää eläinlääkärillä.   Masentunut ei tietenkään jaksa ajatella positiivisesti, mutta kyllä lemmikkienkin kanssa voi käydä hyvin siinä missä huonostikin.

Ihan vaan taviksena, jos elää tukiverkoilla, en suosittele kuitenkaan eläimen ottamista vaikka sillä on tärkeä asema hoidettavana hellyyden kohteena, elämän sisältönä. Jo kissakin on kallis, vaikka olisi tervekin.

Kirjoitin tyttären kissoista, toinen niistä, riippuen ehkä huonosta syntyperästä villiintyneestä populaatiosta, on paljon tarvinnut hoitoa ja erikoisruokia . Tytär kuitenkin työssäkäyvä, "hyväpalkkainen" , kissa on hoidettu viimeisen päälle.

Kuulostaa lähinnä puoskaroinnilta tuo lääkärin neuvo. Tarvitset ap mielihyvän lähteitä ja onnistumisen kokemuksia. Ja moniammatillista apua tilanteesi selvittämiseen ja parantamiseen.

Se ei sinua auta että otat koiran huolehdittavaksesi, päinvastoin kuormittaa entisestään kun masentuneena voimavaroja on muutenkin vähän. Onneksi tajusit tämän itse. Olen itsekin ollut vakavasti masentunut ja tiedän mitä se on. Voimia ap!

Mulle ehdotettiin joogaa!

Katselin pöyristyneenä kun lääkäri joogasi siinä vieressä ja näytti niitä liikkeitä. Yksi liike oli sellainen että lääkäri seisoi päällään 😅

Sitten hän käski minun piirtää minun perheeni. Kieltäydyin ensin mutta väkisin tyrkytti paperia. Sitten piirsin tikku-ukot ja niitä sitten analysoi siinä.

Olin hänen omassa kodissaan. Yksityisvastaanotto. Kämppä kuin pommin jäljiltä!

Antoi laskun ja ajattelin että enpä taida maksaa tuosta. Koskaan ei karhulaskua perään tullut.

Varmaan hukkasi kirjanpitonsa sinne kaaokseen.

Tästä aikaa 17 vuotta.

Maaennuskin onneksi helpotti kun sain potkaistua silloisen mieheni pihalle.

Olen elossa, koska kissani tarvitsevat minua. Olisiko sinulla mahdollista käydä jossain paijaamassa muiden elukoita? Hevoset ja alpakathan ovat kai jotkut ihan virallisestikin terapiaeläimiä.

Eläinten silittely nostaa kehossa endorfiini-, dopamiini- ja oksitosiinitasoja, jonka vuoksi siitä tulee itselle hyvä olo samalla kun kortisolitasi laskee.

Siksi eläimiä kannattaa paijata jos saa mahdollisuuden. Ihan muutaman minuutin puuhastellu tuo näitä terveyshyötyjä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö ap miten onnellisessa asemassa olet, kun yleensä pääsit lääkäriin nykypäivänä?

Mitä jos sinäkin lopettaisit palstalla valittamisen kun olet maailmanluokassa etuoikeutetuin ihmisryhmä? ai et lopeta. Lopeta edes tyhmät neuvot.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen kuntouttavaa työtoimintaa. Saa enemmän rahaa ja mieli piristyy, kun tuntee itsensä hyödylliseksi.

Minulla toimi ainakin. Aluksi kannattaa aloittaa 6h/d.

6 tuntia päivässä ilmaistyötä? Vai saako jopa 12 euroa päivä vai paljonko?

Jos kuntouttavaan hakee niin 4 tuntia päivä ja max 3 päivää viikossa ainakin aluksi. Kuukauden soppari.

Vierailija kirjoitti:

No tässä minun ja miespuolisen lääkärin keskustelu:

Lääkäri: "Seurusteletko?"

Minä vaikeena "En."

Lääkäri reippaalla ja pirteellä asenteella: "No ota poikaystävä! Saat muuta ajateltavaa!".

Masentuneena on hiukka hankalaa saada sitä parisuhdetta taiottua. Kuka kumma haluaisi päävikasen vaivoikseen? Ja millä energialla sen kumppanin jostain saisin? Oma mielialakin on niin matala, että en usko kelpaavani kellekään ja jos suihkussa käyntikin venyy ja vaatii ylivoimaisia ponnistuksia, kun kuka kumma tällaiseen raatoon kajoaisi? Kämppäkin sellaisessa kunnossa, että ketään ei kynnyksen yli voi laskea. Tällaiseen elämään toivotan toki tervetulleeksi uuden parisuhteen!

Minulle joskus ehdotettiin irtoseksiä ratkaisuksi eron jälkeiseen suruun. Olin maininnut mm. sen, että vaikea kuvitella edes löytäväni koskaan ketään muuta, koska en tunne vetoa kehenkään. Millähän perusteella ajateltiin minun sitten etsivät seksiseuraa, kun erosurussa ei kukaan kiinnoistanut edes seksin vertaa...

Masennusta on kahdenlaista. Toiseen on syy. Selkeä tai himmeä. Nykyelämässä tai aiemmin.

Toiseen ei ole selkeää syytä. Elämä mallillaan, on hyvä parisuhde, sukua, ystäviä, ok työ. Masennus vaan tulee.

Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olin just mennyt naimisiin. Kaikki oli hyvin. Alkoi tolkuton unettomuus. Viikkoja, kuukausia. Apua en saanut mistään. Pikkuhiljaa masennus hiipi elämään. Lopulta kaikki oli mustaa - missään ei näkynyt valoa. Puoliso oli ainoa tuki ja turva. Viimein en poistunut kotoa paitsi lääkäriin. En voinut vastata puhelimeen.

Vaikea kuvata nyt terveenä, mutta elämä oli musta möykky, ajatus siitä että kaikkien olisi parempi ilman minua. Näköalattomuus. Turhuus. Lopullisuus. Kokeilin keittiöveitsen terävyyttä, kävelin juna-asemalle. Viimein lääkitys alkoi tehota. Aivonesteet kulki taas.

Tsemppiä kaikille. Masennusta ei voi ymmärtää muut kuin sen kokeneet!