Lue keskustelun säännöt.
Oliko perheväkivalta ns normaalina pidetty asia vielä 70-80-luvuilla? Kokemuksia....
28.12.2022 |
Olen ns normaalista perheestä oleva keski-ikäinen nainen ja lapsuudenperheessä ei ollut väkivaltaa, mutta omat vanhempani jostain syystä pitivät väkivaltaa ns normaalina..
Esim oma mies hakkasi tätiäni, isän siskoa siis ja isä oli todistanut, miten siskon mies veti tätiäni turpaan, mutta ei puuttunut asiaan mitenkään. Oli päinvastoin sitä mieltä, että tätini oli itse ansainnut hakkaamisen
"nalkuttamisen takia". Minulle myös opetti, että jos joskus saan miehen niin ei kannata sitten nalkuttaa tai voi käydä huonosti. Äitini komppasi isää ja oli samaa mieltä, että ei kannata naisen nalkuttaa jos ei halua turpaansa saada.
Tädin lapset eli serkkuni kärsivät perheväkivallasta ja ottivat asiassa äitinsä puolen, mitä oma isäni ihmetteli ja totesi, että serkkuni vain liioittelevat, että ei se väkivalta oikeasti niin pahaa ollut kuulemma...
Oliko tämä jokin yleinen asenne vielä suurten ikäluokkien nuoruudessa, että ei se niin haittaa jos vaimo saa vähän turpaansa joskus?
Minusta tuollainen asenne on todella sairasta ja jotenkin järkyttää vanhempieni asenne, kun itse olen aika herkkä ihminen
Kommentit (107)
Kyllä pidettiin ihan normaalina. 70-luvulla ei edes ollut turvakoteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä tapahtui häiriintyneissä perheissä. Meitä hakattiin vielä ysärilläkin ja 2000-luvun alussa.
Äitini kertoi, että isänsä hakkasi poikalastaan niin pitkään, kunnes poika sanoi että lyö muuten sitten takaisin. Äiti syntynyt 60-luvulla. Keskiluokkainen, työssäkäyvä perhe. Minun siittäjäni antoi luunappeja ja tukkapöllyä, ja on edelleen dominoiva ja joskus jopa aggressiivinen. Harrastaa metsästämistä ja katsoi ainakin joskus pornoa. On nykyään naimisissa, mutta liitto on niin tulehtuut, että olen katsonut fiksummaksi pysyä mahdollisimman kaukana
Työpaikalla suunnilleen äitini ikäiset naiset kertoivat, kuinka heidän nuoruudessaan katutappelut olivat normaaleja. Olen kuullut kahden tämän ikäisen naisen sanovan, että naisen kuuluu olla miehen ja lapsen välissä ottamassa vastaan lapseen kohdistuvat iskut. Että jos väistää, väkivaltainen etsii vaan uuden kohteen, ja sen vuoksi väistäminen olisi "väärin"
Eli hyvin lähellä tuollainen kulttuuri vielä on. Ja onhan se yhteiskuntarakenteessammekin: esim. raskaus ja synnytys ovat mennyt vuosi vuodelta raaemmaksi ja väkivaltaisemmaksi naiselle. Lapsenhoito ei ole enää "ihanaa" eikä raskaana oleva "hehku", vaan koko aika on pelkkää kärsimysnäytelmää. Vauvojen itku ja kidutus olevinaan normaalia, heitä piikitellään ja jänteitä s*lvotaan "huolesta". Sairaat ihmiset kyllä löytävät kanavat kanavoida pahaa oloaan
Vierailija kirjoitti:
Äitini kertoi, että isänsä hakkasi poikalastaan niin pitkään, kunnes poika sanoi että lyö muuten sitten takaisin. Äiti syntynyt 60-luvulla. Keskiluokkainen, työssäkäyvä perhe. Minun siittäjäni antoi luunappeja ja tukkapöllyä, ja on edelleen dominoiva ja joskus jopa aggressiivinen. Harrastaa metsästämistä ja katsoi ainakin joskus pornoa. On nykyään naimisissa, mutta liitto on niin tulehtuut, että olen katsonut fiksummaksi pysyä mahdollisimman kaukana
Työpaikalla suunnilleen äitini ikäiset naiset kertoivat, kuinka heidän nuoruudessaan katutappelut olivat normaaleja. Olen kuullut kahden tämän ikäisen naisen sanovan, että naisen kuuluu olla miehen ja lapsen välissä ottamassa vastaan lapseen kohdistuvat iskut. Että jos väistää, väkivaltainen etsii vaan uuden kohteen, ja sen vuoksi väistäminen olisi "väärin"
Eli hyvin lähellä tuollainen kulttuuri vielä on. Ja onhan se yhteiskuntarakenteessammekin: esim. raskaus ja synnytys
Vielä ysärillä ja 2000-luvun alussa meillä molemmat vanhemmat karkasivat itseään pienempien päälle.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kertoi, että isänsä hakkasi poikalastaan niin pitkään, kunnes poika sanoi että lyö muuten sitten takaisin. Äiti syntynyt 60-luvulla. Keskiluokkainen, työssäkäyvä perhe. Minun siittäjäni antoi luunappeja ja tukkapöllyä, ja on edelleen dominoiva ja joskus jopa aggressiivinen. Harrastaa metsästämistä ja katsoi ainakin joskus pornoa. On nykyään naimisissa, mutta liitto on niin tulehtuut, että olen katsonut fiksummaksi pysyä mahdollisimman kaukana
Työpaikalla suunnilleen äitini ikäiset naiset kertoivat, kuinka heidän nuoruudessaan katutappelut olivat normaaleja. Olen kuullut kahden tämän ikäisen naisen sanovan, että naisen kuuluu olla miehen ja lapsen välissä ottamassa vastaan lapseen kohdistuvat iskut. Että jos väistää, väkivaltainen etsii vaan uuden kohteen, ja sen vuoksi väistäminen olisi "väärin"
Eli hyvin lähellä tuollainen kulttuuri vielä on. Ja onhan se yhteiskuntarakenteessammekin: esim. raskaus ja synnytys
Lisään vielä, että aika moni muukin nykyään kanavoi tuota pahaa oloaan "huolella". Sepitetään valheita ja tiedekentällä ihan kehitetään diagnooseja, jotka oikeuttavat psykologiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Näitä kohdistetaan nykyään paljon raskaana oleviin naisiin ja pikkuvauvoihin, (raskausmasennus, raskauspsykoosi, radi, kireä kielijänne, jne.). Naisia ja vauvoja erotetaan toisistaan ihan mitättömin perustein ja synnytysten väkivaltaisuus lisääntyy, miltä ei oikein pysty nykypäivänä suojautumaan, muuten on "uhka lapsen normaalille kehitykselle". Ironista, että raskaana olevien naisten ja lasten terrorisointi ja pahoinpitely on tosiaan "normaalia" yhteiskunnassamme
Jollakin tasolla aikuinen on saavuttanut fyysinen turvallisuuden - mutta tästäkin on pitkälti yksilön itsensä huolehdittava ja ennaltaehkäistävä. Kadulla ei saa todennäköisesti turpaansa, mutta suuri osa r*skauksia on ottanut psyykkisen painostuksen muodon. Suhde loppuu, jos ei anna s*ksiä, jne. Mies käy vieraissa, häpäisee ja loukkaa naista, jos ei anna s*ksiä. Jne.
Rehellisesti kannattaa elää naisena yksin ja yrittää pärjätä omillaan. Lapsi kannattaa hankkia suoraan yksin ja harkita tarkkaan, millaisen luovuttajan valitsee. Lapsi perii geeneissä miehen muistot ja jos siellä on väkivaltaa ja naisvihaa, lapsikin saattaa pahimmassa tapauksessa olla uhka naiselle. Jotkut aikuiset miehet riistävät, ryöstävät ja jopa pahoinpitelevät äitejään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini kertoi, että isänsä hakkasi poikalastaan niin pitkään, kunnes poika sanoi että lyö muuten sitten takaisin. Äiti syntynyt 60-luvulla. Keskiluokkainen, työssäkäyvä perhe. Minun siittäjäni antoi luunappeja ja tukkapöllyä, ja on edelleen dominoiva ja joskus jopa aggressiivinen. Harrastaa metsästämistä ja katsoi ainakin joskus pornoa. On nykyään naimisissa, mutta liitto on niin tulehtuut, että olen katsonut fiksummaksi pysyä mahdollisimman kaukana
Työpaikalla suunnilleen äitini ikäiset naiset kertoivat, kuinka heidän nuoruudessaan katutappelut olivat normaaleja. Olen kuullut kahden tämän ikäisen naisen sanovan, että naisen kuuluu olla miehen ja lapsen välissä ottamassa vastaan lapseen kohdistuvat iskut. Että jos väistää, väkivaltainen etsii vaan uuden kohteen, ja sen vuoksi väistäminen olisi "väärin"
Eli hyvin lähellä tuollainen kulttuuri vielä on. Ja onhan se yhte
Kaipa näissä on eroja suvuissa ja sijainnissa. Tiedän että joitakin ikätovereita on myös esim. nälkiinnytetty. Jos linja meinaa näistä parantua, jokaisen on tehtävä muutoksia ja vatustettava impulssejaan, mietittävä rakentavampia ratkaisuja. Toki sekin vaikuttaa paljon, että yleinen stressi ja väkivaltaisuus on vähentynyt. Itsestäni voin ilokseni sanoa, ettei esimerkiksi oma vauvani joutunut enää minun käsittelyssäni itkemään. Siittäjän ja lääkärien käsittelyssä kylläkin joutui. Noh, mutta kaikki toimivat tasollaan, jotkut ihan aidosti pitävät väkivaltaa välttämättömänä osana elämää. Toiset jopa nauttivat siitä. Rukoukseni ovat kaikkien kärsivien sielujen kanssa
Kivasti ovat sotatraumat siirtyneet eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun käsittääkseni sitä ei ole koskaan Suomessa pidetty normaalina. Tiettyyn kulttuuriin on kuulunut, mutta ei enemmistön.
Noilla vuosikymmenillä vaan oli kovin vähän keinoja puuttua siihen, varsinkaan ulkopuolisilla. Ja silloin oli täsmälleen sama ilmiö kuin nyt, eli väkivaltaisen puolison kynsistä pelastettu vaimo palasi takaisin. Yksi ja toinen on näinäkin päivinä saanut sivusta seurata "siskon" hakkaamista, kun mitään ei ole ollut tehtävissä.
Nyt se on oma valinta, mutta vielä 80-luvulla ammattitaidottomalla kotiäidillä oli vaikea paeta lapsineen väkivaltaista miestä. Ja vielä pahempaa oli väkivaltaa kohdanneilla miehillä, kun muun kärsimyksen lisänä oli vielä häpeä. Totta sekin oli, että moni mies oli väkivaltainen vain humalassa, mutta selvin päin halveksi muita väkivaltaisia miehiä. Äitini mies oli sellainen, mutta perhe ehti minun tietääkseni aina karkuun ennen kuin mitään kamalampaa tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n isä ei kyllä ole päästään ihan normaali...Ei kai kukaan tyynenä vain katsele vierestä jos omaa siskoa hakataan? Ja jos katselee puuttumatta mitenkään niin täytyy olla luonnehäiriöinen jollain tavalla, ei ole tuollainen tunteettomuus normaalia
Ehkä tämä oli itsekin hakannut siskoaan nuorempana. Minunkin isoveljeni hakkasi minua ja piinasi myös henkisesti, ei ikinä suojellut mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta normaalilta.
T. 60-luvulla syntynyt
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n isä ei kyllä ole päästään ihan normaali...Ei kai kukaan tyynenä vain katsele vierestä jos omaa siskoa hakataan? Ja jos katselee puuttumatta mitenkään niin täytyy olla luonnehäiriöinen jollain tavalla, ei ole tuollainen tunteettomuus normaalia
Ehkä tämä oli itsekin hakannut siskoaan nuorempana. Minunkin isoveljeni hakkasi minua ja piinasi myös henkisesti, ei ikinä suojellut mitenkään.
Kyllä näitä on. Oma veljeni on myös hakannut minua ja katsonut vierestä, kun iso poikajoukko pahoinpitelee (olen nainen). Vanhemmalla iällä puolusteli r*iskaajani (isäni myös). Se oli itselleni viimeinen niitti, en ole enää missään tekemisissä. Mutta heidän tarinansa siitä, miksi en ole, on varmasti aika erilainen, kuin minun. Lisäksi on paljon tarinoita, joissa veli hyväksikäyttää siskoaan s*ksuaalisesti. Ei tämä varmaan kovin yleistä ole, että menee tekojen tasolle, mutta uskon kaikkien miesten jollakin tasolla seksualisoivan perheen tyttölapsia. Olen sitä itsekin kokenut, vaikka toteen näytettävä häirintä on jäänyt siihen, kun isä "seksivalistaa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kertoi miten isänsä laittoi radion kovemmalle ennen kuin lähti hakkaamaan vaimoaan (eli isoäitiäni) viereiseen huoneeseen.
Sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Äitini kertoi, että isänsä hakkasi poikalastaan niin pitkään, kunnes poika sanoi että lyö muuten sitten takaisin. Äiti syntynyt 60-luvulla. Keskiluokkainen, työssäkäyvä perhe. Minun siittäjäni antoi luunappeja ja tukkapöllyä, ja on edelleen dominoiva ja joskus jopa aggressiivinen. Harrastaa metsästämistä ja katsoi ainakin joskus pornoa. On nykyään naimisissa, mutta liitto on niin tulehtuut, että olen katsonut fiksummaksi pysyä mahdollisimman kaukana
Työpaikalla suunnilleen äitini ikäiset naiset kertoivat, kuinka heidän nuoruudessaan katutappelut olivat normaaleja. Olen kuullut kahden tämän ikäisen naisen sanovan, että naisen kuuluu olla miehen ja lapsen välissä ottamassa vastaan lapseen kohdistuvat iskut. Että jos väistää, väkivaltainen etsii vaan uuden kohteen, ja sen vuoksi väistäminen olisi "väärin"
Eli hyvin lähellä tuollainen kulttuuri vielä on. Ja onhan se yhteiskuntarakenteessammekin: esim. raskaus ja synnytys
Missä maassa sinä asut? Minä olen nähnyt ja kokenut tätä suomalaista kulttuuria yli puoli vuosisataa, mutta en ole kertaakaan elämässäni tuollaista havainnut kuin jossakin poikkeustapauksessa. Luultavasti olen jokseenkin äitisi ikäinen, viimeisiä vuosia
Minulle oli nuoresta pitäen täysin itsestään selvää, että minua ei mies lyö, ei ainakaan toista kertaa. Eikä ole kukaan lyönyt koskaan ensimmäistäkään kertaa (kun lapsena 60-luvulla saatuja selkäsaunoja ei lasketa, vaikka perheväkivaltaa kai sekin), kun olen korjannut luuni muualle jo uhkailuista.
"Turvakoti" oli usein naapuri tai joku muut tuttu siinä lähellä. "Kahdeksan surmanluotia" kuvaa sitä tilannetta, mutta ei se mitenkään tavallista ollut. Erittäin poikkeukselliseksi sen tapauksen tekee se, että vaimo roikkui edelleen miehessään niin, että tuli viimein tapetuksi sen jälkeen, kun mies pääsi vankilasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n isä ei kyllä ole päästään ihan normaali...Ei kai kukaan tyynenä vain katsele vierestä jos omaa siskoa hakataan? Ja jos katselee puuttumatta mitenkään niin täytyy olla luonnehäiriöinen jollain tavalla, ei ole tuollainen tunteettomuus normaalia
Ehkä tämä oli itsekin hakannut siskoaan nuorempana. Minunkin isoveljeni hakkasi minua ja piinasi myös henkisesti, ei ikinä suojellut mitenkään.
Kyllä näitä on. Oma veljeni on myös hakannut minua ja katsonut vierestä, kun iso poikajoukko pahoinpitelee (olen nainen). Vanhemmalla iällä puolusteli r*iskaajani (isäni myös). Se oli itselleni viimeinen niitti, en ole enää missään tekemisissä. Mutta heidän tarinansa siitä, miksi en ole, on varmasti aika erilainen, kuin minun. Lisäksi on paljon tarinoita, joissa veli hyväksikäyttää siskoaan s*ksuaalis
Tiedän yhden päinvastaisen tapauksen. Raiskauksenuhriin poliisit olivat suhtautuneet kuin rahat olisivat jääneet saamatta. Hänen veljensä oli käyttänyt oman käden oikeutta niin pitkälle, että oli todennut "ei niitä sentään tappaa voinut". Ei tullut poliisijuttua siitäkään.
Jotenkin käsittämätön ajatus, että normaali terve mies seksualisoisi omia tyttölapsiaan. Jotenkin suojelevasti voi suhtautua, kuten ikiaikaisesti eitoivottuja vävyehdokkaita karkoittaneet isät.
"Ole hiljaa ettei isä suutu" (Kaikkien leikkien piti olla täysin äänetrömiä, jos vaikka jokin paukahti vahingossa niin isä tuli ja löi remmillä.
"Älä ärsytä isää kysymyksillä" Mitään ei saanut kysyä. Eikä juuri puhua kuin puhuteltaessa.
"En voi nyt katsoa, pitää tehdä isälle ruoka valmiiksi" Jos ei ruoka ollut ehtinyt täysin valmiiksi ja lautaselle kun isä tuli töistä kotiin, vei isoveli minut ullakolle. Halusi suojella siltä etten nää kun isä hakkaa äidin.
Lukuisia muitakin esimerkkejä olisi. Näistä ei saanut puhua koska "perheen sisäisiä asioita"
Opin tästä kaikesta vihaamaan vanhempiani. Isääni koska oli väkivaltainen hullu ja juoppo. Äitiäni koska ei vienyt meitä turvaan ja eronnut.
Vierailija kirjoitti:
"Ole hiljaa ettei isä suutu" (Kaikkien leikkien piti olla täysin äänetrömiä, jos vaikka jokin paukahti vahingossa niin isä tuli ja löi remmillä.
"Älä ärsytä isää kysymyksillä" Mitään ei saanut kysyä. Eikä juuri puhua kuin puhuteltaessa.
"En voi nyt katsoa, pitää tehdä isälle ruoka valmiiksi" Jos ei ruoka ollut ehtinyt täysin valmiiksi ja lautaselle kun isä tuli töistä kotiin, vei isoveli minut ullakolle. Halusi suojella siltä etten nää kun isä hakkaa äidin.
Lukuisia muitakin esimerkkejä olisi. Näistä ei saanut puhua koska "perheen sisäisiä asioita"
Opin tästä kaikesta vihaamaan vanhempiani. Isääni koska oli väkivaltainen hullu ja juoppo. Äitiäni koska ei vienyt meitä turvaan ja eronnut.
Tämä siis -90 luvulla ja 2000 luvun alussa.
Kai se oli koska aina ensimmäiseksi kysyttiin miten nainen oli sen aiheuttanut, vaikka kysyjä ei mitään asiasta tiennyt. Vanhemmat henkilöt vetosivat usein ettei väkivaltaisille miehille voinut mitään.
Mikäs nykyisen parisuhde-väkivallan peitteleminen täällä nyt on, eihän me, mutta sodan jölkeen syntyneet.
Nykyisin erotaan helpommin mutta silti julkisuudessa on paljon kuolemaan johtaneita parisuhde-pahoinpitelyitä.
Ensiavuissa varmaan paljonkin, osa oikeudessa. Pahat ilmoittavat lääkärit, osa jää omalle kontolle.
Olen käynyt kerran silmäkulman tikkauttamassa, mies humalapäissään löi nyrkillä. Itse selvin päin koska en käytä alkoholia. Lääkäri kehoitti tekemään rikosilmoituksen. En tehnyt kuten ei varmaan valtaosa muistakaan. En ollut mikään nyrkkeilysäkki, ihan yksittäinen raivo
Isäni muun muassa pieksi sisaruksensa perhejuhlissa vanhempiensa ja sisarustensa edessä. Kaikki olivat tuossa vaiheessa aikuisia, mutta kukaan ei tehnyt mitään puuttuakseen asiaan. Terveydenhuollossa työskentelevät vain hoitivat kuntoon jälkeen. Myöhemmin kun hakkasi vaimoaan ja lapsiaan, esittivät yhä tietämätöntä ja sulkivat silmänsä. Tavallaan ymmärrän, koska jos tekevät jotain, ovat pian kohteena. Isovanhemmilleni ovat myös kulissit hyvin tärkeitä, joten yrittävät pitää kaikki ruodussa tai vain perheen tietona, jos jotain tapahtuu.
Muistan kuinka kultaisella 60-luvulla vanha Savolainen isoisäni opetti minulle seksivalistusta: "Sitten kun nää oot saamasa p*llua ja sitten ku aktin aakana rupiaa tuntummaan siltä että alakaa kusettammaan, niin tempaset m*lukun nopiaa ulos" ja tuo valistus on kyllä pätenyt, ei ole lapsia ilmaantunut.