Loukkaannunko turhaan?
Olen 30+. Isovanhempani arvostelevat minua nykyään joka asiasta. Viimeksi jouluna isoisäni sanoi hiuksiani "kamaliksi", koska ne ovat tällä hetkellä luumunpunaiset. Ei ole kuin muutama viikko siitä, kun kuulin samat sanat isoäitini suusta. Toisaalta viime kesänkään hiukset eivät kelvanneet, koska ne olivat vaaleat. Milloin olen lihava, milloin taas liian laiha. Olen huono siinäkin mielessä, että minulla ei ole lapsia, toisin kuin serkuillani, jotka tuntuvar tekevän muutenkin kaikki oikein. Sitten he ihmettelevät, kun en juuri koskaan käy kylässä.🙃
Tämä jatkuva arvostelu alkaa suoraan sanottuna v*tuttaa. Onko minulla oikeus loukkaantua? Tiedän, että koska he ovat jo iäkkäitä, he eivät elää tuskin 10:kään vuotta. Silti ei huvita käydä siellä, koska kohtelu on tällaista.
Kommentit (4)
No, kyllä kannattaisi antaa palautetta isovanhemmille. Rauhallisesti todeta, että heidän kommenttinsa satuttaa , ja pyytää, että kohtelisivat sinua yhtä arvostavastu kuin ystäviäkin kohdellaan. Jos et ole ikinä sanonut mitään, niin isovanhemmat kuvittelevat, että heillä on lupa kohdella sinua huonosti.
Puhua pitäisi, mutta kun se vaan on niin vaikeaa.
Tuollainen käytös jostain syystä lisääntyy usein vanhuuden myötä. Elämänpiiri kapeutuu ja katoaa taju muiden ihmisten asioista ja tunteista. Joidenkuiden mielestä vanhuus tarkoittaa sitä, että nyt ei tarvitsekaan enää välittää vaan voi laukoa suoraan. Ja vanhahan on aina oikeassa. Joskus huono käytös voi olla myös alkavan dementian oire.
On ihan paikallaankin sietää vanhuksilta vähän enemmän kuin muilta. Mutta silti et todellakaan loukkaannu turhasta. Voisit ihan hyvin sanoa totuuden eli sen, että ulkonäön haukkuminen ei tunnu mukavalta. Jos se ei lopu, sinulla on oikeus tehdä omat ratkaisusi ajanvietostasi. Mikä siinä sitten painaa eniten, on oma valinta.