Lue keskustelun säännöt.
Oliko perheväkivalta ns normaalina pidetty asia vielä 70-80-luvuilla? Kokemuksia....
28.12.2022 |
Olen ns normaalista perheestä oleva keski-ikäinen nainen ja lapsuudenperheessä ei ollut väkivaltaa, mutta omat vanhempani jostain syystä pitivät väkivaltaa ns normaalina..
Esim oma mies hakkasi tätiäni, isän siskoa siis ja isä oli todistanut, miten siskon mies veti tätiäni turpaan, mutta ei puuttunut asiaan mitenkään. Oli päinvastoin sitä mieltä, että tätini oli itse ansainnut hakkaamisen
"nalkuttamisen takia". Minulle myös opetti, että jos joskus saan miehen niin ei kannata sitten nalkuttaa tai voi käydä huonosti. Äitini komppasi isää ja oli samaa mieltä, että ei kannata naisen nalkuttaa jos ei halua turpaansa saada.
Tädin lapset eli serkkuni kärsivät perheväkivallasta ja ottivat asiassa äitinsä puolen, mitä oma isäni ihmetteli ja totesi, että serkkuni vain liioittelevat, että ei se väkivalta oikeasti niin pahaa ollut kuulemma...
Oliko tämä jokin yleinen asenne vielä suurten ikäluokkien nuoruudessa, että ei se niin haittaa jos vaimo saa vähän turpaansa joskus?
Minusta tuollainen asenne on todella sairasta ja jotenkin järkyttää vanhempieni asenne, kun itse olen aika herkkä ihminen
Kommentit (107)
Oma isäni myös suuriin ikäluokkiin kuuluva ja on jollain tasolla naistenvihaaja, vaikka ei sitä myönnä. Meihin lapsiin käytettiin 80-ja 90-luvulla kuritusväkivaltaa ja äitiäni joskus käski pitämään turpansa kiinni. Ja äiti mulle kertoi, ettei isälle kannata väittää vastaan, että hän ei kuulemma halua saada turpaansa. En ole koskaan nähnyt että isä olisi äitiä lyönyt mutta jonkinlaista uhkaa ilmassa joskus oli.
Isä käytti välillä myös henkistä väkivaltaa lapsiinsa. Veljestäni tuli alkoholisti ja minusta vaikeasti mt-ongelmainen ja kaipa se jotain kertoo vanhemmistamme. Koulussa tiedettiin että meihin lapsiin oli käyty käsiksi mutta asialle ei koskaan tehty mitään (pieni paikkakunta, kaikki tunsivat melkein toisensa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkihan perheissä oli ennen yksityisasiaa, pettämiset, vaimon ja lapsien hakkaamiset ja kummalliset käytännöt, eikä kukaan puuttunut mihinkään. On vieläkin vanhoja pariskuntia, joiden suhteessa on vuosikymmeniä jatkunutta väkivaltaa. Jos ei omassa perheessä ollut väkivaltaa, niin naapurin tai luokkakaverin perheessä oli. Kuunnelkaa joskus vanhojen ihmisten, miesten ja naisten, muisteluja - erityisesti miehet sikailivat, joskin naistenkin joukossa oli välillä vaikeita persoonia. Vähän samalla tavalla mielenterveysongelmat pidettiin yksityisinä ja niitä muka ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ikäluokat ovat syntyneet sodan traumatisoimille isille ja äideille ja heidän lapsuudessa vaimon ja lasten hakkaaminen oli yksityisasia josta ei julkisesti puhuttu ja johon ei juurikaan puututtu. Vinoutuneet käsitykset varmastikin sieltä asenneilmapiiristä omaksuttu
Sodan käynyt sukupolvi oli kovaa ja traumatisoitunutta, mutta kyllä boomereiden olisi pitänyt olla toisenlaisia oman perheensä kanssa. Vasta sukupolvi X ymmärsi tasa-arvosta, olisimme mekin voineet olla kauheita lapsillemme, kun meillekin oltiin, mutta katkaistiin kierre.
Heippa
Kasvoin väkivaltaisessa perheessä. Äitini oli väkivaltainen minua kohtaan. En ollut haluttu öapsi.
Meidät kasvatettiin siihen että toisten perheiden asioihin ei pidä puuttua eli vaikka naapuri miten pieksi vaimoaan niin ei kuulu meille. Toki tähän heti sellainen korjaus kun naapurustossa eräs isä hakkasi aina lastaan niin lopulta pari muuta miestä oli käynyt jututtamassa että lopettaa lapsen hakkaamisen tai ei hyvä seuraa. Mutta vaimoaan sai senkin jälkeen siis hakata.
Meidän perheessä ei ollut väkivaltaa eli vanhemmat eivät lyöneet toisiaan tai meitä ja muiden lasten puheista tiesimme olevamme vähemmistössä siinä suhteessa. Jotain kuitenkin kertoo sekin menneistä vuosikymmenistä että kun raiskaus avioliitossa tuli rikoksekseksi niin oma äitini ei voinut käsittää miten avioliitossa voi raiskata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajoittain väkivaltaisesta ja naisvihamielisestä isästä kärsineenä näen punaista, kun törmään naisvihamieliseen kommentointiin ja Andrew Taten kaltaisiin julkkiksiin.
Voitko näyttää jonkun alkuperäislähteen, jossa Andrew Tate kehottaa väkivaltaisuuteen naisia kohtaan? On videoita, joissa Tate sanoo, että riskeeraisi henkensä naisen puolesta ja olen nähnyt videon, jossa nainen vitsailee ajatuksella siitä, että potkaisisi Tatea päähän. Taten palautus tuohon kommenttiin oli sanoa, että ennemmin ottaisi häneltä potkun kuin suihinoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajoittain väkivaltaisesta ja naisvihamielisestä isästä kärsineenä näen punaista, kun törmään naisvihamieliseen kommentointiin ja Andrew Taten kaltaisiin julkkiksiin.
Voitko näyttää jonkun alkuperäislähteen, jossa Andrew Tate kehottaa väkivaltaisuuteen naisia kohtaan? On videoita, joissa Tate sanoo, että riskeeraisi henkensä naisen puolesta ja olen nähnyt videon, jossa nainen vitsailee ajatuksella siitä, että potkaisisi Tatea päähän. Taten palautus tuohon kommenttiin oli sanoa, että ennemmin ottaisi häneltä potkun kuin suihinoton.
"Tiktok-julkkis fantasioi naisten vapauden rajoittamisesta, lyömisestä ja raiskaamisesta – videoilla on jo miljardeja katsojia"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
35-vuotias ex-potkunyrkkeilijä on kertonut tapailevansa mieluiten 18–19-vuotiaita naisia, jotta "voi jättää heihin jälkensä" ennen muita miehiä. Hän on myös toistanut, että "naiset ovat miesten omaisuutta ja kuuluvat kotiin"
Andrew Tate asuu Romaniassa, ja amerikkalaismedia Daily Beastin mukaan (siirryt toiseen palveluun) paikalliset viranomaiset epäilevät hänen olevan osallisena ihmiskauppaan
Olen syntynyt -69 enkä ole tiennyt väkivallasta mitään lapsena/nuorena. Enkä törmännyt väkivaltaa hyväksyviin asenteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tutkija: Naisviha voi normalisoitua fanikunnassa
Nykykulttuurin tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen dosentti Tuija Saresma arvioi, että videoiden suosio voi johtaa naisvihan normalisoitumiseen fanikunnassa.
– Vaikka hahmo olisikin vain provo, se on silti tosi vahingollinen. Miljoonat pojat ja nuoret miehet katsovat sen sisältöä Tiktokissa, ja väistämättä jotain siitä tarttuu päähän"
Fakta valitettavasti on, että aina löytyy miehiä, joiden mielestä naisen paikka on siellä hellan ja nyrkin välissä ja vaimon "kurittaminen" on ihan ok
Mun vanhemmat ei ole sellaisia.
52v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä mun lapsuudessani 80-luvulla perheväkvalta on tietyllä tavalla tabu. Asioista tiedettiin, mutta ei puhuttu eikä puututtu, korkeintaan selän takana siunailtiin ja voivoteltiin. Tämä siis pienellä maalaiskylällä jossa kaikki tunsivat toisensa ja naapureiden asioihin ei haluttu sekaantua millään tavalla...
Isäni ja siskonsa kasvoivat väkivaltaisessa kodissa. Sisko otti miehen, joka aina kännipäissään hakkasi häntä, kuten isäpuoli oli hakannut äitiä.
Isä ei koskaan hakannut meitä lapsia tai äitiäni, mutta hänestä tuli sillä tavalla häiriintynyt, että ei näe mitään väärää perheväkivallassa vaan hänestä siinä ei ole mitään ihmeellistä- Isän mielestä miehellä on aina joku hyvä syy hakata puolisonsa, koska jollain tavalla se varmasti provosoi miestään hakkaamaan (esim. tuo paljon puhuttu "nalkuttaminen")
Minä olin teininä aika temperamenttinen ja joskus riitojen yhteydessä sain kuulla isältäni, kuinka tulen saamaan "turpiini" joskus vielä tulevalta mieheltäni. Kai tuo kertonee jonkinasteisesta naisvihasta jos omalle tyttärelleen tuollaista kehtaa sanoa? Ei liene ihme, että isäni kanssa välit on jääneet aika etäisiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena pelkäsin isääni (80-90-luku) koska tukisteli ja antoi luunappia. Risu oli myös jääkaapin päällä "pelotteena" eli meidän perheessä kuritusväkivalta oli hyväksyttyä. Molemmat vanhemmat saaneet aikanaan tiukan kasvatuksen ja vasta aikuisena sain tietää, että isäni oli lapsena joutunut perheväkivaltaa kokemaan sännöllisesti.
Minusta tuli aggressiivinen ja väkivaltaan taipuvainen nainen. Onneksi olen tunnistanut tämän puolen itsessäni ja hakenut hoitoa. Koskaan en ole ketään lyönyt, mutta lähellä on ollut...
Mutta siis, tietääkseni tuo kuritusväkivalta eli luunapit ym oli suhteellisen yleisiä vielä ennen 2000-lukua vaikka laitontahan se on ollut jo vuodesta -84 tai -85
Olen 37v ja molemmat vanhempani ovat temperamentiltaan aika äkkipikaisia. Kerran ollessani ala-asteella, äitini suuttui jostain ja heitteli minua ympäri seiniä. Juoksin hysteerisenä läheiselle koululle ja kerroin opettajalle, mitä oli tapahtunut, mutta parin tunnin kuluttua, kun isäni tuli hakemaan minut kotiin, aloin itkeä hysteerisesti...Silti minut lähetettiin kotiin ja tietääkseni lastensuojeluun ei koulusta koskaan otettu yhteyttä :(
Eli pelkäsin sekä äitiäni että isääni, molemmat kohdistivat minuun väkivaltaa, mutta niin, ettei siitä jäänyt jälkiä. Kostin tämän sitten murrosiässä alkamalla todella vit tumaiseksi, etenkin äitiäni kohtaan. Lapsuuttaan ei hevillä unohda eikä katkeruutta koetusta vääryydestä
70- ja 80-luvuilla perheväkivalta ei tietekään ollut hyväksyttyä, mutta siihen ei puututtu. Tiedettiin kyllä, kuka otti turpaansa ja sitä selän takana kauhisteltiin ja paheksuttiin.
Meidän naapurin mies ruukasi pari kertaa talvessa ottaa viinaa ajaen vaimonsa ja lapsensa pakkaseen. Jos hyvin kävi niin ehtivät ottaa kengät mukaansa, huonoilla kerroilla eivät. He hakivat meiltä apua ja vanhempani aina auttoivat, ottivat sisälle ja soittivat sukulaisia hakemaan. TÄSTÄ huolimatta naapurin mies oli isäni paras kaveri.
Isäni, joka on maailman kiltein ihminen, suusta olen kuullut mm. Että naapurin vaimo ansaitsikin saada selkäänsä, kun oli niin kova nalkuttamaan. Missit (missikisat olivat silloin iso juttu) ovat lehmiä ja vosuja. Ylipäätään kaikki naisten arvostelu oli jokapäiväistä.
Minut hän sitten kasvattikin feministiksi. Kehoitti jo pienestä pitäen käymään koulut, hankkimaan ammatin ja hyvän sellaisen. Isä myös aina tähdensi, ettei pidä koskaan olla kenestäkään miehestä riippuvainen vaan pitää tienata omat rahat.
Ristiriitaista.
Oma isäni kasvoi väkivaltaisessa kodissa ja hänestä tuli sovinisti sekä naistenvihaaja ja tästä olen tyttönä ja naisena kärsinyt, kun ei ole ollut ns kunnollista miehenmallia. Olen saanut sekä henkistä että ruumiillista väkivaltaa osakseni lapsena. Äiti hyväksyi isän tekemiset ja käytti itsekin toisinaan väkivaltaa.
Joten kyllä, aika normaalia tämä oli tuolloin 80-luvulla, ainakin meilläpäin maaseudulla
Olen ap ja jatkan vielä sen verran, että isäni oli myös kovasti kaveria siskonsa hakkaajamiehen kanssa...Tämä on mulle käsittämätöntä ymmärtää, että miten voi pitää ihmisestä, joka satuttaa sinun omaa perheenjäsentä tahallaan?
60- syntyneenä luvulla sain ensin tukkapöllyä ja murkku ikäisenä remmiä pimeessä vessassa remmiä kun äitini mies kaveri veti housut kinttuun kun olin ollut vähän tuhma ja varastin siltä äijältä mitättömän summan elikkä viinapullon niin se äijä antoi selkään pimeessä vessassa vyöllä roiski paljaalle perseelle ja riisui housuni. Sai varmaankin hyvät kiksit se ääliö. Eli se meillä kuin hotellissa pesemässä itseään ja sen vaatteet pestiin meillä.
Arvatkaako tuliko se äijä enää meidän perheeseen. Se koitti tulla mutta estin sen välittömästi. Oli se aika röyhkeä yrittäjä ja koitti vielä epäonnistuneen uuden suhteensa jälkeen pyrkiä uudelleen meille mutta ei onnistunut ja jos olisin niin olisin eliminoinut sen paskan. Äiti itki kun se äijä löysi toisen naisen ja syytti omia lapsiaan kun ei hyväksynyt ja nuollut sen äijä persettä. Niin meissä lapsissa oli ihan kaikki syy kun se ketku äijä ei pysynyt.
Minä taustastani johtuen vihaan yli kaiken yksinhuoltajia kun niiden lasten pitää ihan kaikkeen aikuisten paskaan suostua.
Ajoittain väkivaltaisesta ja naisvihamielisestä isästä kärsineenä näen punaista, kun törmään naisvihamieliseen kommentointiin ja Andrew Taten kaltaisiin julkkiksiin.