Lue keskustelun säännöt.
Oliko perheväkivalta ns normaalina pidetty asia vielä 70-80-luvuilla? Kokemuksia....
28.12.2022 |
Olen ns normaalista perheestä oleva keski-ikäinen nainen ja lapsuudenperheessä ei ollut väkivaltaa, mutta omat vanhempani jostain syystä pitivät väkivaltaa ns normaalina..
Esim oma mies hakkasi tätiäni, isän siskoa siis ja isä oli todistanut, miten siskon mies veti tätiäni turpaan, mutta ei puuttunut asiaan mitenkään. Oli päinvastoin sitä mieltä, että tätini oli itse ansainnut hakkaamisen
"nalkuttamisen takia". Minulle myös opetti, että jos joskus saan miehen niin ei kannata sitten nalkuttaa tai voi käydä huonosti. Äitini komppasi isää ja oli samaa mieltä, että ei kannata naisen nalkuttaa jos ei halua turpaansa saada.
Tädin lapset eli serkkuni kärsivät perheväkivallasta ja ottivat asiassa äitinsä puolen, mitä oma isäni ihmetteli ja totesi, että serkkuni vain liioittelevat, että ei se väkivalta oikeasti niin pahaa ollut kuulemma...
Oliko tämä jokin yleinen asenne vielä suurten ikäluokkien nuoruudessa, että ei se niin haittaa jos vaimo saa vähän turpaansa joskus?
Minusta tuollainen asenne on todella sairasta ja jotenkin järkyttää vanhempieni asenne, kun itse olen aika herkkä ihminen
Kommentit (107)
Tuolloin perheväkivalta tuomittiin jyrkemmin kuin nykyään. Nykyisin nainen saa hakata puolisoaan, kunhan ei sekaannu lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus todistin, kun vanhenmat ikäluokat kertasivat joskus 80-luvulla tapahtunutta episodia, kun jonkun naispuolisen sukulaisen "mies mätti sitä turpaan saunassa" ja päälle naureskeltiin, että "mitäs sellasen miehen oli ottanut", oma vika. Kysyin, että mitä hauskaa siinä on, jos on väkivaltausessa suhteessa ja ei uskallata erota, jos mies vaikka kiristää ym. väkivallalla jäämään suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidät kasvatettiin siihen että toisten perheiden asioihin ei pidä puuttua eli vaikka naapuri miten pieksi vaimoaan niin ei kuulu meille. Toki tähän heti sellainen korjaus kun naapurustossa eräs isä hakkasi aina lastaan niin lopulta pari muuta miestä oli käynyt jututtamassa että lopettaa lapsen hakkaamisen tai ei hyvä seuraa. Mutta vaimoaan sai senkin jälkeen siis hakata.
Meidän perheessä ei ollut väkivaltaa eli vanhemmat eivät lyöneet toisiaan tai meitä ja muiden lasten puheista tiesimme olevamme vähemmistössä siinä suhteessa. Jotain kuitenkin kertoo sekin menneistä vuosikymmenistä että kun raiskaus avioliitossa tuli rikoksekseksi niin oma äitini ei voinut käsittää miten avioliitossa voi raiskata.
Ennen vanhaan opetettiin, että miehen oikeus ja naisen velvollisuus...Eli miehen oikeus saada seksiä meni naisen itsemääräämisoikeuden edelle. Tuntuu sairaalta, mutta tuo oli yleinen asenne siihen aikaan :/ Ja moni nainenkin omaksui sen asenteen että naisen kuuluu "antaa"
Kai se asenne oli siihen aikaan vähän sellainen että itsepä miehen otit. Tiedät hyvin että ne hakkaa ja raiskaa. Oma vika. Se niin kuin kuului diiliin minkä hyväksyit kun naimisiin meni.
Vierailija kirjoitti:
60- syntyneenä luvulla sain ensin tukkapöllyä ja murkku ikäisenä remmiä pimeessä vessassa remmiä kun äitini mies kaveri veti housut kinttuun kun olin ollut vähän tuhma ja varastin siltä äijältä mitättömän summan elikkä viinapullon niin se äijä antoi selkään pimeessä vessassa vyöllä roiski paljaalle perseelle ja riisui housuni. Sai varmaankin hyvät kiksit se ääliö. Eli se meillä kuin hotellissa pesemässä itseään ja sen vaatteet pestiin meillä.
Arvatkaako tuliko se äijä enää meidän perheeseen. Se koitti tulla mutta estin sen välittömästi. Oli se aika röyhkeä yrittäjä ja koitti vielä epäonnistuneen uuden suhteensa jälkeen pyrkiä uudelleen meille mutta ei onnistunut ja jos olisin niin olisin eliminoinut sen paskan. Äiti itki kun se äijä löysi toisen naisen ja syytti omia lapsiaan kun ei hyväksynyt ja nuollut sen äijä persettä. Niin meissä lapsissa oli ihan kaikki syy kun se ketku äijä ei pysynyt.
Minä taustastani johtuen vihaan yli kaiken yksinhuoltajia kun niiden lasten pitää ihan kaikkeen aikuisten paskaan suostua.
Vihaa niitä ihmisiä, jotka tekevät tuollaista. Turha leimata jotain ihmisryhmää.
Itse yh:na pidin täysin päinvastaisen linjan. Jos lapsi ei kelvannut, ei tarvinnut kelvata miehenkään minulle.
Onneksi en ollut kenenkään rahoista tms riippuvainen ja henkisistä sellasista selvisin myös.
Kyllä se on koko kulttuurissa syvällä. Vielä 90-luvulla neuvolassa annettiin ohjeeksi kurittomalle lapselle, laittaa tämä ulos pakkaseen rauhoittumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut niissä piireissä (itsenäisyyssenaattorin jälkeläiset) mistä minä tulen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on koko kulttuurissa syvällä. Vielä 90-luvulla neuvolassa annettiin ohjeeksi kurittomalle lapselle, laittaa tämä ulos pakkaseen rauhoittumaan.
Niin, siellä teidän matalan sosiaaliluokan perhepiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80-luvun alkupuolella syntynyt ja meillä ei ollut väkivaltaa kotona. Molemmat vanhemmat myös opettivat, että ikinä ei tule sietää väkivaltaa. Edes meidän lasten välisiä kahnauksia ei sallittu.
Ei ainakaan meillä päin ollut tavallista. Meidän perhe oli vähävarainen duunariperhe, mutta taloudelliset paineetkaan eivät saaneet vanhempien pinnaa palamaan. Enkä edes tunne ketään, kenen kotona olisi nyrkit heiluneet. No voihan olla, että sellaistakin on tapahtunut jossain naapurustossa, mutta siitä on oltu hiljaa. Mutta tosiaankin, ei ollut mikään normi, eikä missään tapauksessa hyväksytty asia meillä päin siihen aikaan (aikajanalla 60-luvulta 80-luvun alkuun, kun asuin lapsuudenperheessä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on koko kulttuurissa syvällä. Vielä 90-luvulla neuvolassa annettiin ohjeeksi kurittomalle lapselle, laittaa tämä ulos pakkaseen rauhoittumaan.
Niin, siellä teidän matalan sosiaaliluokan perhepiirissä.
Ihan normi perhe kyseessä. Meinaatko että neuvola antoi tällaisia neuvoja sosiaaliluokan mukaan? Ei antanut.
80-90 luvulla pari naista löi mustan silmän miehelle. Naiset kehuivat näitä naisia, pitivät lähestulkoon sankarina. Minulla on se käsitys, ettei Suomi ole ollut suinkaan ihan kärkimaa tässä asiassa. Esim. Etelä-Euroopassa ja Briteissä naisten asema oli vielä alistetumpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei tule tilastoihin, mutta jokainen voi mennä Katsomaan suomen ja muiden maiden sijoituksia lähiväkivallan luvuista. Suomen tila ei ole kovin mairitteleva. Kyselyjen mukaan Suomessa hyvin iso määrä naisia joutuu jonkinlaisen väkivallan kohteeksi ja kyse ei ole yksin henkisestä vaan fyysisestä toiminnasta.
UpperLedez
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut normaalia ainakaan meillä. Asiat selvitettiin puhumalla.
70-luvun lapsi
Olen syntynyt v 60 eikä ainakaan omassa kodissa tai suvussa hyväksytty väkivaltaa missään muodossa!
Isäni oli aina hyvin rakastava ja kiltti äidilleni, teki jo silloin kotityöt ja hoiti lapsia siinä missä äitinikin.
Koko kysymys on vähän outo. Ei tuosta ajasta niin kauaa edes ole. Mitä psykopaatteja kuvittelet ihmisten silloin olleen? Yksittäisiä sekopäitä on aina, muttei se koske kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -69 enkä ole tiennyt väkivallasta mitään lapsena/nuorena. Enkä törmännyt väkivaltaa hyväksyviin asenteisiin.
Olet ollut ilmeisesti koomassa. 80-luvulla pienistä turpaan vedoista ei koulussa edes menty opettajille puhumaan.
Vanhempani syntyivät -20-luvulla ja minä -68. Isäni lapsuusolot lienevät olleet kammottavat, lisäksi joutui nuorena sotaan, ja oli hoitamatonta mt-ongelmaa. Eli kotioloni pahimmillaan väkivaltaiset, ja henkinen väkivalta haukkumisineen siihen päälle. Humalassa taas isä oli rauhallisempi, lähinnä vain v...tuli. En näistä kenellekään ikinä kertonut. Äiti kävi jonkin aikaa (isän tietämättä) puhumassa jonkun terapiatyypin kanssa, mutta en tiedä, mitä kertoi ja annettiinko hänelle neuvoja. Muille puhumisesta en tiedä. Henkilökohtaisesti en osaa sanoa kuinka yleistä oli ympäristössäni moinen, koska näistä ei lertakaikkiaan huudeltu kylillä. Ainoastaan samanikäiseltä pikkuserkultani olen kuullut isänsä olleen väkivaltainen humalapäissään. Mutta miettikääpä sellaista, että silloin lapsuudessani/nuoruudessani vain yksi ystäväni oli avioeroperheestä ja yksi setäni jättänyt perheensä lähdettyään nuoremman matkaan... Ainuttakaan avoliittoperhettäkään en tiennyt. Avioliitto oli normi ja siitä ei tosiaan lähdetty pelkällä ilmoituksella, kuten nyttemmin.
Vierailija kirjoitti:
Oli ihan normaalia. Ei siihen puututtu mitään tiedettiin hyvin kenen ukko hakkaa ketäkin. Muistan omankin mummoni vain todenneen että siskolla oli vaihteeksi käsi murtunut ja kulkiluut poikki, sinisen naaman lisäksi eikä siinä mitään outoa ollut. Välillä oli niin. Lapsuuden kaveri sai selkäänsä nahkavyöllä niin että selkä oli auki pitkillä viiltohaavoilla. Ihan normaalia. Minua vain lyötiin ja revittiin hiuksista ja tavarani ajoittain tuhottiin.
Ei siihen aikaan tosiaan kukaan puuttunut kotona tapahtuvaan väkivaltaan.
Meillä isä löi nahkaremmillä mitättömistä syistä (selvinpäin vielä).
Mutta isä oli myös nuorena ollut väkivaltainen veljeään kohtaan. Veli oli rötöstellyt. Veli sitten muutti Ruotsiin ja kuoli viinaan siellä. Ei halunnut olla perheen kanssa missään tekemisissä.
Eli väkivallan kierre on monissa perheissä.
Hyvin tutulta tuntuu nää tämän tapaiset kuvaukset. Ja nykymaailman mittapuulla samalla aivan häkellyttävän käsittämättömiltä. Joissakin asioissa on menty ihan aidosti eteenpäin.