Lastani masentaa, kun serkuilla paremmat arvosanat todistuksessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.

Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap

Viekää lapsi harrastamaan tai mihin vaan että saa kavereita! Ne on lapsen harjoittelua elämää varten. Siellä oppii sietämään pettymyksiä ja hyväksymään monia asioita. Käykää vaikka kylässä jossain missä on saman ikäisiä lapsia ja pyytäkää heitä vaikka yökylään ym.

Kiitos, täytyy yrittää tätä vielä aktivisemmin. Kovin paljon emme lapsiperheitä tunne eikä lapsella oikein niitä kavereita ole valmiiksi,mutta harrastuksiin voisi kyllä yrittää houkutella.Ap

Muista ettei ne kaverushteet ole välttämättä helppoja, mutta eihän ne voikkaan olla jos niitä ei harjoittele. Siellä opetellaan ratkaisemaan erimielisyyksiä, tekemään kompromisseja, jakamaan, auttamaan, joustamaan, sietämään muiden erilaisia mielipiteitä, paremmuutta, huonommuutta, hyväksymää etenkin muut tasavertaisina yksilöinä jne. Et voi opettaa kaikkea lapselle vaikka kuinka haluaisit. Elämään kuuluu olennaisena osana myös pettymykset, surut aivan kuten onnistumiset ja ilotkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.

Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap

Siinähän se tuli. Lasta on hehkutrttu niin paljon että luulee olevansa jotenkin ainutlaatuinen, erityisen hyvä ja muiden yläpuolella (ei sovi porukkaan). Sitten masentuu kun arvosanat kertoo toista.

Mitäpä luulet tapahtuvan, jos lapselle puhuu näin: sinussa ei ole mitään erityistä, olet osa harmaata massaa, olet korkeintaan keskinkertainen?

Lähtökohtaisesti kuullostaa ihan hyvältä. Niinhän me olemme harmaata massaa, silti ollaan jokainen yksilöitä erilaisilla ominaisuuksilla. Jos tekee kovasti töitä voi olla jossain asiassa hyvä, mutta muuten on edelleen sitä harmaata massaa. Ihan turha vertailla itseään muihin, aina löytyy parempia.

Siitä nyt ei pääse mihinkään, että kaikki eivät ole hyviä kaikessa.

Parempi tottua asiaan lapsesta saakka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.

Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap

Siinähän se tuli. Lasta on hehkutrttu niin paljon että luulee olevansa jotenkin ainutlaatuinen, erityisen hyvä ja muiden yläpuolella (ei sovi porukkaan). Sitten masentuu kun arvosanat kertoo toista.

Mitäpä luulet tapahtuvan, jos lapselle puhuu näin: sinussa ei ole mitään erityistä, olet osa harmaata massaa, olet korkeintaan keskinkertainen?

Hänestä ei varmaankaan tule uniikkia lumihiutaletta joka vaatii oikeuksiaan, mutta unohtaa velvollisuutensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sekään nyt mitään tavatonta ole että lapsi itkee pettymystään.

No mutta kun se pettymys on aivan hirveää katseltavaa ja tosi syvää suhteessaa siihen mikä sen aiheutti. Ap

No, mitä olet tehnyt lapsesi valmentamiseksi pettymyksiin?

Vai oletko aina pyrkinyt varjelemaan häntä kaikin keinoin pettymyksiltä?

Jo on ongelmat. Jos oma kakara laiska taikka tyhmä tai molempia, niin eipä voi mitään. Miksi numeroista ei saisi puhua - niistähän nimenomaan pitäisi puhua - ketkä loistavat ja miksi. Ja ottaa opiksi. Ihme katkeruutta taas omassa pöljyydessä. Ihmiskunta ei tuollaisella kateusmenttaliteetilla mene eteenpäin vaan kirittämällä ja yrittämällä parempaan.  Sieppaa tämä sosialistinen asenne aivan kympillä. Että jos joku pärjää niin hiton huono, mutta pitäisi edes menestyksestään turpansa kiinni, vaikka kysytään. Ei saa olla hyvä, eikä parempi, vaan tasa-latva kukkakaalipää.

Anteeksi, mutta mitä väärää on olla harmaata massaa?? Voisko joku selittää? Millä todennäköisyydellä lapsesta tulee samaa harmaata massaa kuin vanhempansa? Kummasta on enemmän haittaa, että lapsesta tulee harmaata massaa vai että hänestä tulee masentunutta harmaata massaa koska hän odotti elämältä jotain muuta?

Mutta lapsi tuntuu olevan tuolloin jotenkin ihan eri ihminen ja pois tolaltaan, mitään kunnollista yhteyttä ei meinaa saada. Ap[/quote]

Ok, teillä on siis mielenterveysongelmainen lapsi. Hakekaa apua hänelle. Ei tuo ole normaalia, toki voi olla vikaa kasvatuksessa ja kasvanut kieroon jo nyt. Mutta siis apua hakemaan.

Kateus kannattaa kääntää voimavaraksi, koska kateus on voimakas tunne.

Negatiivinen kateus syö ja näivettää ihmistä, mutta sen voi kääntää toisin ja tehdä itse perässä.

Kun negatiivisen kateuden muuttaa positiiviseksi kateudeksi, niin siinä on voima ja motivaatio mennä minne asti vain. Jos tuokin teki noin, niin miksi en minäkin. Jos hän onnistui, niin miksi en minäkin yrittäisi samaa.

Joten sanopa ap sille mukelollesi, että mitäpä jos nyt sitten tsemppaisit ja jos teet kovasti töitä niin ensi jouluna sinulla voi olla yhtä hienot numerot todistuksesssa kuin serkuilla. Ja jos ei taas mitään jaksa tehdä numeroiden eteen, niin turha kadehtiakaan, sillä työtä tekemällä ne numerot ovat ansaittu.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta mitä väärää on olla harmaata massaa?? Voisko joku selittää? Millä todennäköisyydellä lapsesta tulee samaa harmaata massaa kuin vanhempansa? Kummasta on enemmän haittaa, että lapsesta tulee harmaata massaa vai että hänestä tulee masentunutta harmaata massaa koska hän odotti elämältä jotain muuta?

Totta turiset. Suurin osa maapallon ihmisistä on kuitenkin taviksia tavismurheineen ja -iloineen. En tiedä mitä hävettävää on olla tavis, minä olen ainakin ihan mielelläni tavis.

Eikä lapsellekaan pidä maalailla sellaista, että lapsen elämästä pitää tulla uniikkierikoiselämää. Ei ihme jos masentuu kun huomaa yltävänsä vain tavalliseen. Jokaisen meidän elämä kuitenkin on meidän omaa uniikkielämäämme, vaikka olisikin muiden silmissä vain taviselämä.

Vierailija kirjoitti:

Jo on ongelmat. Jos oma kakara laiska taikka tyhmä tai molempia, niin eipä voi mitään. Miksi numeroista ei saisi puhua - niistähän nimenomaan pitäisi puhua - ketkä loistavat ja miksi. Ja ottaa opiksi. Ihme katkeruutta taas omassa pöljyydessä. Ihmiskunta ei tuollaisella kateusmenttaliteetilla mene eteenpäin vaan kirittämällä ja yrittämällä parempaan.  Sieppaa tämä sosialistinen asenne aivan kympillä. Että jos joku pärjää niin hiton huono, mutta pitäisi edes menestyksestään turpansa kiinni, vaikka kysytään. Ei saa olla hyvä, eikä parempi, vaan tasa-latva kukkakaalipää.

Ei ole kyse siitä etteikö lapsi tekisi töitä oppimisen eteen. Ponnisteluista huolimatta arvosanat ovat huonot kun taas serkkujen arvosanat hyviä vaikka eivät tee aina eds läksyjä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sekään nyt mitään tavatonta ole että lapsi itkee pettymystään.

No mutta kun se pettymys on aivan hirveää katseltavaa ja tosi syvää suhteessaa siihen mikä sen aiheutti. Ap

Jos aina suojellaan pettymyksiltä ja pahalta mieleltä ei opi koskaan kohtaamaan niitä.

Nyt on sen aika.

Lohduta lasta olemalla hänen kanssaan ja miettimällä yhdessä hänen kanssaan missä hän on erityisen hyvä. Kukaan ei ole hyvä kaikessa ja se pitää oppia kestämään.

Ja taitoja voi kehittää harjoittelemalla niitä. Ei ne taitavillekaan taivaasta ole pudonneet vaikka joku voi olla lahjakkaampi jossain kuin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on ongelmat. Jos oma kakara laiska taikka tyhmä tai molempia, niin eipä voi mitään. Miksi numeroista ei saisi puhua - niistähän nimenomaan pitäisi puhua - ketkä loistavat ja miksi. Ja ottaa opiksi. Ihme katkeruutta taas omassa pöljyydessä. Ihmiskunta ei tuollaisella kateusmenttaliteetilla mene eteenpäin vaan kirittämällä ja yrittämällä parempaan.  Sieppaa tämä sosialistinen asenne aivan kympillä. Että jos joku pärjää niin hiton huono, mutta pitäisi edes menestyksestään turpansa kiinni, vaikka kysytään. Ei saa olla hyvä, eikä parempi, vaan tasa-latva kukkakaalipää.

Ei ole kyse siitä etteikö lapsi tekisi töitä oppimisen eteen. Ponnisteluista huolimatta arvosanat ovat huonot kun taas serkkujen arvosanat hyviä vaikka eivät tee aina eds läksyjä. Ap

No sitten ei vaan kyvyt riitä. Voi voi, se on elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on ongelmat. Jos oma kakara laiska taikka tyhmä tai molempia, niin eipä voi mitään. Miksi numeroista ei saisi puhua - niistähän nimenomaan pitäisi puhua - ketkä loistavat ja miksi. Ja ottaa opiksi. Ihme katkeruutta taas omassa pöljyydessä. Ihmiskunta ei tuollaisella kateusmenttaliteetilla mene eteenpäin vaan kirittämällä ja yrittämällä parempaan.  Sieppaa tämä sosialistinen asenne aivan kympillä. Että jos joku pärjää niin hiton huono, mutta pitäisi edes menestyksestään turpansa kiinni, vaikka kysytään. Ei saa olla hyvä, eikä parempi, vaan tasa-latva kukkakaalipää.

Ei ole kyse siitä etteikö lapsi tekisi töitä oppimisen eteen. Ponnisteluista huolimatta arvosanat ovat huonot kun taas serkkujen arvosanat hyviä vaikka eivät tee aina eds läksyjä. Ap

Niin? Aina löytyy parempia, joten parempi opettaa ettei vertaile vaan tekee parhaansa. Se riittää hyvin todennäköisesti tavallisuuteen ja vähön ehkä yli, mutta ei parhaaksi sillä tuskin pääsee. Pääsee omaksi parhaakseen ja se riittää paremmin kuin hyvin. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sekään nyt mitään tavatonta ole että lapsi itkee pettymystään.

No mutta kun se pettymys on aivan hirveää katseltavaa ja tosi syvää suhteessaa siihen mikä sen aiheutti. Ap

Herkemmillä tapauksilla on hieman kivisempi tie kulkea.  Herkkyyttä voi käyttää myös edukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on ongelmat. Jos oma kakara laiska taikka tyhmä tai molempia, niin eipä voi mitään. Miksi numeroista ei saisi puhua - niistähän nimenomaan pitäisi puhua - ketkä loistavat ja miksi. Ja ottaa opiksi. Ihme katkeruutta taas omassa pöljyydessä. Ihmiskunta ei tuollaisella kateusmenttaliteetilla mene eteenpäin vaan kirittämällä ja yrittämällä parempaan.  Sieppaa tämä sosialistinen asenne aivan kympillä. Että jos joku pärjää niin hiton huono, mutta pitäisi edes menestyksestään turpansa kiinni, vaikka kysytään. Ei saa olla hyvä, eikä parempi, vaan tasa-latva kukkakaalipää.

Ei ole kyse siitä etteikö lapsi tekisi töitä oppimisen eteen. Ponnisteluista huolimatta arvosanat ovat huonot kun taas serkkujen arvosanat hyviä vaikka eivät tee aina eds läksyjä. Ap

No sitten ei vaan kyvyt riitä. Voi voi, se on elämää.

Tätä on uniikkien lumihoutaleiden mahdoton hyväksyä. Sitten eletään katkerana kun vaihtoehto olisi elää myös tyytyväisenä omaan suoritukseen. Narsisteja muuten tuppaa tulemaan kun suojellaan pettymyksiltä. Eri

Ei arvosanat välttämättä kerro siitä, miten elämässä pärjää. Moni menestyjä on ollut koulussa pelkkä keskinkertaisuus. Esim. nykyinen pm. Hänkin koilukaverfidrn kertomansa mukaan oli jo nuorena taitava verkostoituja ja selvillä kiinnostuksen kohteistaan. Koulut tuli käytyä siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo on ongelmat. Jos oma kakara laiska taikka tyhmä tai molempia, niin eipä voi mitään. Miksi numeroista ei saisi puhua - niistähän nimenomaan pitäisi puhua - ketkä loistavat ja miksi. Ja ottaa opiksi. Ihme katkeruutta taas omassa pöljyydessä. Ihmiskunta ei tuollaisella kateusmenttaliteetilla mene eteenpäin vaan kirittämällä ja yrittämällä parempaan.  Sieppaa tämä sosialistinen asenne aivan kympillä. Että jos joku pärjää niin hiton huono, mutta pitäisi edes menestyksestään turpansa kiinni, vaikka kysytään. Ei saa olla hyvä, eikä parempi, vaan tasa-latva kukkakaalipää.

Ei ole kyse siitä etteikö lapsi tekisi töitä oppimisen eteen. Ponnisteluista huolimatta arvosanat ovat huonot kun taas serkkujen arvosanat hyviä vaikka eivät tee aina eds läksyjä. Ap

Niin? Aina löytyy parempia, joten parempi opettaa ettei vertaile vaan tekee parhaansa. Se riittää hyvin todennäköisesti tavallisuuteen ja vähön ehkä yli, mutta ei parhaaksi sillä tuskin pääsee. Pääsee omaksi parhaakseen ja se riittää paremmin kuin hyvin. Eri

Arvosanat ovat pääasiassa viitosia joten ymmärrän kyllä lapsen harmituksen, kun vertaa serkkujen yseihin ja kymppeihin. Kyllähän siinä herkästi lapis miettii mikä itsessä on "vikana". Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.

Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.

Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap

Tässä menette metsään.

Sen kyllä näki jo aloituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sekään nyt mitään tavatonta ole että lapsi itkee pettymystään.

No mutta kun se pettymys on aivan hirveää katseltavaa ja tosi syvää suhteessaa siihen mikä sen aiheutti. Ap

Herkemmillä tapauksilla on hieman kivisempi tie kulkea.  Herkkyyttä voi käyttää myös edukseen.

Totta virkot. Osa vanhemmista asfaltoi sen tien ja pistää kypärän sille lapselle.