Lue keskustelun säännöt.
Lastani masentaa, kun serkuilla paremmat arvosanat todistuksessa
28.12.2022 |
Ollaan vanhempien kesken sovittu, ettei arvosanoista puhuta. Mutta lapset kuitenkin keskenään puhuvat, eikä siskon lapset osaa olla kertomatta, kun oma lapseni kysyy. Mitä tälle voi tehdä? Siskon mielestä olisi epäluonnollista pakottaa lapset vaikenemaan, jos asiasta keskenään jutustelevat.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Eipä sekään nyt mitään tavatonta ole että lapsi itkee pettymystään.
No mutta kun se pettymys on aivan hirveää katseltavaa ja tosi syvää suhteessaa siihen mikä sen aiheutti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, meidän suvussa vanhemmat hehkuttaa aivan kiimassa lastensa koulumenestystä
Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.
Herää kysymys, miksi lapsi pitää numeroita noin suuressa arvossa. Oletteko vanhempina miten suhtautuneet ja kuinka korkealle arvottaneet koe- ja todistusarvosanoja?
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.
Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaadi omalta lapseltasi, ettei kysy. Epäkohteliastahan tuollainen kysyminen on. Lisäksi voit sitten kertoa, että aikuisena ei kysellä ammatteja.
Missä ei aikuisena kysellä ammatteja? Todella omituista.
Kuuluu niihin asioihin, jotka voi tehdä tahdikkaasti, tai sitten tahdittomasti.
Ammattien ja työn kysely on moukkamaista. Lisäksi aikuisen pitäisi olla se verran fiksu, että ymmärtäisi, että on paljon ammatteja, joita ei yleisen turvallisuuden nimissä ole hyvä kertoa. Siksi ei kysytä. Annetaan kertoa, jos itse kertoo.
Tää viimeisin kommentti meni kyllä outouden puolelle. Ei mulla muuta.
Vierailija kirjoitti:
Herää kysymys, miksi lapsi pitää numeroita noin suuressa arvossa. Oletteko vanhempina miten suhtautuneet ja kuinka korkealle arvottaneet koe- ja todistusarvosanoja?
Ollaan kyllä kehuttu erikseen jos on tullut oikein hyviä arvosanoja (esim pari ysiä tuli joskus), mutta ei erikseen korosteta niitä tai varsinkaan vertailla muihin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.
Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap
Siinähän se tuli. Lasta on hehkutrttu niin paljon että luulee olevansa jotenkin ainutlaatuinen, erityisen hyvä ja muiden yläpuolella (ei sovi porukkaan). Sitten masentuu kun arvosanat kertoo toista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä luokka? Ja ovat varmaan eri kouluissa?
Alle lukioluokkien arvioinnit on mitä sattuu. Riippuu ihan koulun tasosta, mitä numeroita todistuksessa on. Jos toinen on kovatasoisella luokalla, saattaa olla koulussa jopa parempi vaikka numerot olisi alhaisempia.Alakoulussa on. Tuo selitys kuulostaa muuten ihan järkevältä, kokeilen tuota lapselle seuraavalla kerralla. Ap
Se on ihan fakta.
Meillä lapsi ja serkkunsa saman ikäisiä, serkku oli pienessä kyläkoulussa ja meidän lapsi kieliluokalla suuressa kaupungissa.
Serkulla oli kymppejä todistus täynnä, meidän oli sellainen tasainen kasin oppilas. Kaikki hirveästi hehkutti, mikä lapsinero serkku olikaan.
No, kelataan tähän päivään. Meidän lapsi on yliopistossa opiskelemassa vaativaa alaa, joka vuosi otetaan muutama kymmenen sisään. Nero serkku suorittaa opistotasolla jotain ajankuluksi.
Etenkin alakoulun arvosanat on ihan höpölöpöä.
Lukio on eka koulu, jossa on oikeasti hyvää suoritusten arviointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Teette väärin. Lapsi ei tule selviämään aikuisuudesta tätä myötä.
Eivät ikävät kokemuset riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Ei lapselle ole hyväksi olla noin murheen murtamana monta päivää. Minusta on ihan ymmärrettävää että pikkulapselle vanhemmat vähän pehmittävät tietä. Ap
Vanhempien kuuluisi opettaa lapselle miten vaikeudet kohdataan eikä mitään pehmittämisiä
No mitä itse tekisit siinä kohtaa, kun siitä lohduttomasta itkusta ei vaan meinaa tulla loppua? Pakko vähän rajoittaa tätä jo vanhempienkin jaksamisen varmistamiseksi. Ap
Mä ihan vain toteaisin, että arvosanat ei määritä ketään ihmisenä ja että sekkujen arvosanat eivät häneltä ole pois. Jos lapsi haluaa arvosanoja korottaa, pitää tehdä hommia. Tarjoiutuisin auttamaan kokeisiin kertaamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Teette väärin. Lapsi ei tule selviämään aikuisuudesta tätä myötä.
Eivät ikävät kokemuset riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Ei lapselle ole hyväksi olla noin murheen murtamana monta päivää. Minusta on ihan ymmärrettävää että pikkulapselle vanhemmat vähän pehmittävät tietä. Ap
Vanhempien kuuluisi opettaa lapselle miten vaikeudet kohdataan eikä mitään pehmittämisiä
No mitä itse tekisit siinä kohtaa, kun siitä lohduttomasta itkusta ei vaan meinaa tulla loppua? Pakko vähän rajoittaa tätä jo vanhempienkin jaksamisen varmistamiseksi. Ap
Mä ihan vain toteaisin, että arvosanat ei määritä ketään ihmisenä ja että sekkujen arvosanat eivät häneltä ole pois. Jos lapsi haluaa arvosanoja korottaa, pitää tehdä hommia. Tarjoiutuisin auttamaan kokeisiin kertaamisessa.
Näin on tottakai tehtykin. Mutta lapsi tuntuu olevan tuolloin jotenkin ihan eri ihminen ja pois tolaltaan, mitään kunnollista yhteyttä ei meinaa saada. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sekään nyt mitään tavatonta ole että lapsi itkee pettymystään.
No mutta kun se pettymys on aivan hirveää katseltavaa ja tosi syvää suhteessaa siihen mikä sen aiheutti. Ap
Oletko mielenterveyshoidon piirissä? Kysyn tätä vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä luokka? Ja ovat varmaan eri kouluissa?
Alle lukioluokkien arvioinnit on mitä sattuu. Riippuu ihan koulun tasosta, mitä numeroita todistuksessa on. Jos toinen on kovatasoisella luokalla, saattaa olla koulussa jopa parempi vaikka numerot olisi alhaisempia.Alakoulussa on. Tuo selitys kuulostaa muuten ihan järkevältä, kokeilen tuota lapselle seuraavalla kerralla. Ap
Se on ihan fakta.
Meillä lapsi ja serkkunsa saman ikäisiä, serkku oli pienessä kyläkoulussa ja meidän lapsi kieliluokalla suuressa kaupungissa.
Serkulla oli kymppejä todistus täynnä, meidän oli sellainen tasainen kasin oppilas. Kaikki hirveästi hehkutti, mikä lapsinero serkku olikaan.
No, kelataan tähän päivään. Meidän lapsi on yliopistossa opiskelemassa vaativaa alaa, joka vuosi otetaan muutama kymmenen sisään. Nero serkku suorittaa opistotasolla jotain ajankuluksi.
Etenkin alakoulun arvosanat on ihan höpölöpöä.
Lukio on eka koulu, jossa on oikeasti hyvää suoritusten arviointia.
Älä löpise paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.
Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap
Viekää lapsi harrastamaan tai mihin vaan että saa kavereita! Ne on lapsen harjoittelua elämää varten. Siellä oppii sietämään pettymyksiä ja hyväksymään monia asioita. Käykää vaikka kylässä jossain missä on saman ikäisiä lapsia ja pyytäkää heitä vaikka yökylään ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä luokka? Ja ovat varmaan eri kouluissa?
Alle lukioluokkien arvioinnit on mitä sattuu. Riippuu ihan koulun tasosta, mitä numeroita todistuksessa on. Jos toinen on kovatasoisella luokalla, saattaa olla koulussa jopa parempi vaikka numerot olisi alhaisempia.Alakoulussa on. Tuo selitys kuulostaa muuten ihan järkevältä, kokeilen tuota lapselle seuraavalla kerralla. Ap
Se on ihan fakta.
Meillä lapsi ja serkkunsa saman ikäisiä, serkku oli pienessä kyläkoulussa ja meidän lapsi kieliluokalla suuressa kaupungissa.
Serkulla oli kymppejä todistus täynnä, meidän oli sellainen tasainen kasin oppilas. Kaikki hirveästi hehkutti, mikä lapsinero serkku olikaan.
No, kelataan tähän päivään. Meidän lapsi on yliopistossa opiskelemassa vaativaa alaa, joka vuosi otetaan muutama kymmenen sisään. Nero serkku suorittaa opistotasolla jotain ajankuluksi.
Etenkin alakoulun arvosanat on ihan höpölöpöä.
Lukio on eka koulu, jossa on oikeasti hyvää suoritusten arviointia.
Muistan omiltakin lukioajoilta tämän ilmiön. Olin oman kotikaupunkini huippulukiossa, joka on ihan hyvä Suomenkin mittakaavassa. No sinne tietysti pyrki kaikki lähikuntien 10 tytöt ja pääsivät. Itse pääsin varasijalta sisään.
Abivuoteen mennessä iso osa niistä kympin tytöistä olikin 7-8 oppilaita ja osa oli vaihtanut helpompaan lukioon. Itse sain edelleen niitä samoja 8-9 mitä siihenkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sekään nyt mitään tavatonta ole että lapsi itkee pettymystään.
No mutta kun se pettymys on aivan hirveää katseltavaa ja tosi syvää suhteessaa siihen mikä sen aiheutti. Ap
Oletko mielenterveyshoidon piirissä? Kysyn tätä vakavasti.
En ole, mielen terveyteni on kunnossa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.
Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap
Viekää lapsi harrastamaan tai mihin vaan että saa kavereita! Ne on lapsen harjoittelua elämää varten. Siellä oppii sietämään pettymyksiä ja hyväksymään monia asioita. Käykää vaikka kylässä jossain missä on saman ikäisiä lapsia ja pyytäkää heitä vaikka yökylään ym.
Kiitos, täytyy yrittää tätä vielä aktivisemmin. Kovin paljon emme lapsiperheitä tunne eikä lapsella oikein niitä kavereita ole valmiiksi,mutta harrastuksiin voisi kyllä yrittää houkutella.Ap
Joo ei saa kysyä onko tyttö vain poika ettei pamahda peninkateus.
Ei saa kysellä mistään mitään, pistää silmät kiinni kaikelta, jos perheen yksi lapsi menee yliopistoon täytyy olla hiljaa, eikä naapureillekaan hiiskua, käskeä opiskelijan mennä amiksen laitoksen kautta luennoilla.
Jos lapsesi perustaa firman ja tienaa hyvin, muista sanoa että nollanaamahan se reppana, ei tienaa mitään.
Kannattaa volottaa, että meidän tyttärellä on kymmenen lasta, eikä isistä tietoakaan. Taatusti ei kukaan ole kateellinen, jos likka ei porhalla upouudella mersulla valoisaan aikaan naapureiden murheeksi pihallenne isää ja äitiä halaamaan😃
Anteeksi paloi päre. Tukekaa ja kannustakaa lastanne, jokainen kyllä löytää paikkansa. Jos yksikään läheinen kannustaa, tukee ja auttaa, lapsi selviää. Turha sureminen vie liikaa energiaa ja on turhaa, jokainen lapsi kehittyy omaa tahtiaan, omilla avuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.
Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap
Siinähän se tuli. Lasta on hehkutrttu niin paljon että luulee olevansa jotenkin ainutlaatuinen, erityisen hyvä ja muiden yläpuolella (ei sovi porukkaan). Sitten masentuu kun arvosanat kertoo toista.
Mitäpä luulet tapahtuvan, jos lapselle puhuu näin: sinussa ei ole mitään erityistä, olet osa harmaata massaa, olet korkeintaan keskinkertainen?
Eipä sekään nyt mitään tavatonta ole että lapsi itkee pettymystään.