Lue keskustelun säännöt.
Lastani masentaa, kun serkuilla paremmat arvosanat todistuksessa
28.12.2022 |
Ollaan vanhempien kesken sovittu, ettei arvosanoista puhuta. Mutta lapset kuitenkin keskenään puhuvat, eikä siskon lapset osaa olla kertomatta, kun oma lapseni kysyy. Mitä tälle voi tehdä? Siskon mielestä olisi epäluonnollista pakottaa lapset vaikenemaan, jos asiasta keskenään jutustelevat.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Teette väärin. Lapsi ei tule selviämään aikuisuudesta tätä myötä.
Eivät ikävät kokemuset riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Ei lapselle ole hyväksi olla noin murheen murtamana monta päivää. Minusta on ihan ymmärrettävää että pikkulapselle vanhemmat vähän pehmittävät tietä. Ap
Vanhempien kuuluisi opettaa lapselle miten vaikeudet kohdataan eikä mitään pehmittämisiä
No mitä itse tekisit siinä kohtaa, kun siitä lohduttomasta itkusta ei vaan meinaa tulla loppua? Pakko vähän rajoittaa tätä jo vanhempienkin jaksamisen varmistamiseksi. Ap
Itkuvinku kestää siihen asti kun kestää, siitä saa nauttia omassa rauhassa. Tätä ennen ja kiukun laannuttua asioista keskustellaan järkevästi. Jos itkuiita jatkaa, niin sitten jatkaa. Kyllä se loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun muu perhe elää normaalisti. Kuten sanoin, pettymykset kuuluvat elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse ei edes ole numeroista vaan serkkujen välisestä kilpailusta.
hyvä että on kilpailua, niin ei kakista tule yhtö patalaiskoja kuin alpittajan lapsesta.
Kehtaatkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Teette väärin. Lapsi ei tule selviämään aikuisuudesta tätä myötä.
Eivät ikävät kokemuset riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Ei lapselle ole hyväksi olla noin murheen murtamana monta päivää. Minusta on ihan ymmärrettävää että pikkulapselle vanhemmat vähän pehmittävät tietä. Ap
Vanhempien kuuluisi opettaa lapselle miten vaikeudet kohdataan eikä mitään pehmittämisiä
No mitä itse tekisit siinä kohtaa, kun siitä lohduttomasta itkusta ei vaan meinaa tulla loppua? Pakko vähän rajoittaa tätä jo vanhempienkin jaksamisen varmistamiseksi. Ap
Jaa, en tiedä. Meillä kun on pettymyksiä joutunut käsittelemään jo nuorempana niin lohduttomia itkuja ei ole tarvinnut kuunnella enää vaippaiän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Antakaa vain kohdata todellisuus. Mun vanhemmat siloitteli kaikkea tuollaista ja nyt mulla on hirveät itsetunto-ongelmat, koska aikuisena kävi ilmi etten ole hyvä oikeastaan missään enkä edes keskinkertainen monessakaan asiassa.
Omille lapsilleni olen yrittänyt realistisesti kertoa missä he ovat hyviä. Ihan siksi että tietävät itse omat heikkoutensa ja vahvuutensa.
Aika harva ihminen on hyvä missään. Tosi moni on huono jossain. Kaikista ei voi tulla mitä vaan, eikä monesta tule juuri mitään. Se ei tarkoita etteikö voisi onnistua tai olla onnellinen.
kyllä, ihmisen ei tarvitse olla täydellinen ollakseen rakastettu ja arvostettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaadi omalta lapseltasi, ettei kysy. Epäkohteliastahan tuollainen kysyminen on. Lisäksi voit sitten kertoa, että aikuisena ei kysellä ammatteja.
Missä ei aikuisena kysellä ammatteja? Todella omituista.
Kuuluu niihin asioihin, jotka voi tehdä tahdikkaasti, tai sitten tahdittomasti.
Ammattien ja työn kysely on moukkamaista. Lisäksi aikuisen pitäisi olla se verran fiksu, että ymmärtäisi, että on paljon ammatteja, joita ei yleisen turvallisuuden nimissä ole hyvä kertoa. Siksi ei kysytä. Annetaan kertoa, jos itse kertoo.
itse olet typerää ja mene omasn turvalliseen tilaasi työpaikan kahvihuoneen nurkassa naama nurkkaan päin. ketään kiinnosta.
No, sinua tuntui kiinnostavan, kun ilkeitä viestejä kirjoitat.
Työpaikkani on onneksi turvallinen. Yksinolo ei onnistu kun aina kun menen tauolle, niin moni hakeutuu seuraani.
Eikö sinulle oikeasti ole opetettu, että ammatteja ei kysellä? Minulle painettiin tämä mieleen jo hyvin nuoresta pitäen. Samoin se, että jos joku työstänsä kertoo, niin silloin on kohteliasta kysellä.
Ja joo, tunnen myös useamman henkilön, joilla on turvakielto ammattinsa vuoksi. Eikö muille ole itsestäänselvää, että näitäkin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Antakaa vain kohdata todellisuus. Mun vanhemmat siloitteli kaikkea tuollaista ja nyt mulla on hirveät itsetunto-ongelmat, koska aikuisena kävi ilmi etten ole hyvä oikeastaan missään enkä edes keskinkertainen monessakaan asiassa.
Omille lapsilleni olen yrittänyt realistisesti kertoa missä he ovat hyviä. Ihan siksi että tietävät itse omat heikkoutensa ja vahvuutensa.
Aika harva ihminen on hyvä missään. Tosi moni on huono jossain. Kaikista ei voi tulla mitä vaan, eikä monesta tule juuri mitään. Se ei tarkoita etteikö voisi onnistua tai olla onnellinen.
Tämä on ihan totta. Siksi pyrin siihen, että kerron lapsille jos he eivät kerta kaikkiaan ole jossain hyviä. Yhdellä ei esim ole siunattu nuottikorvaa alkuunkaan. Oma äitini olisi kehunut lauluääneni (ja kehui) maasta taivaaseen, mutta kyllä minä suoraan sanoin lapselleni että nyt ei ole ihan hänen juttunsa.
Samoin en estä jos ovat epäonnistumassa. Itse en saanut harjoitella epäonnistumista ja aikuisuus on kyllä vaikeaa. Varsinkin kun mulla on aika kova kilpailuvietti kuitenkin. Suurimman osan ajasta vihaan itseäni siksi, etten ole hyvä missään. (tai tarkemmin parhaiden joukossa).
Tulevaisuudessa tullee olemaan aika paljon tällaisia aikuisia. Kyllä silmät kaikilla ennemmin tai myöhemmin aukeaa todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Teette väärin. Lapsi ei tule selviämään aikuisuudesta tätä myötä.
Eivät ikävät kokemuset riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Ei lapselle ole hyväksi olla noin murheen murtamana monta päivää. Minusta on ihan ymmärrettävää että pikkulapselle vanhemmat vähän pehmittävät tietä. Ap
Vanhempien kuuluisi opettaa lapselle miten vaikeudet kohdataan eikä mitään pehmittämisiä
No mitä itse tekisit siinä kohtaa, kun siitä lohduttomasta itkusta ei vaan meinaa tulla loppua? Pakko vähän rajoittaa tätä jo vanhempienkin jaksamisen varmistamiseksi. Ap
No aika vakavalta ongelmalta kuulostaa, eli lapsen arvomaailma on aivan sekaisin. Mites lapsen itsetunto?
Kaikesta vertailusta meinaa tulla paha mieli, siis sama myösesim. urheilusuoritusten kanssa. ollaan yritetty kannustaa ja nostaa esille muita asioita, joissa on hyvä. Ei auta. Ap
Mistä tuo voisi johtua? Kiusataanko koulussa? Mites teidän oma kasvatustyyli? oletteko suorituskeskeisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Teette väärin. Lapsi ei tule selviämään aikuisuudesta tätä myötä.
Eivät ikävät kokemuset riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Ei lapselle ole hyväksi olla noin murheen murtamana monta päivää. Minusta on ihan ymmärrettävää että pikkulapselle vanhemmat vähän pehmittävät tietä. Ap
Olet kyllä oikeessa, ettei ole hyvä kenenkään velloa missään negatiivisessa päivätolkulla.
Olisit aikuisena voinut laittaa edes lapsen eteen kirjan, että käyttää aikansa viisaammin. Lukee, että saa itsekin hyvän todistuksen. Ei ne numerot lässyttämällä ja suremalla nouse.
Nyt menet ja haukut lapsen opettajan, ja mieluummin koko koulusysteemin. Onhan se kumma, että kouluun panostavat serkut saavat parempia arvosanoja, kuin sinun nenänkaiveluun keskittyvä lapsukaiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kääntäkää todistus ylösalaisin, niin kuutonen näyttää ysiltä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Teette väärin. Lapsi ei tule selviämään aikuisuudesta tätä myötä.
Eivät ikävät kokemuset riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Ei lapselle ole hyväksi olla noin murheen murtamana monta päivää. Minusta on ihan ymmärrettävää että pikkulapselle vanhemmat vähän pehmittävät tietä. Ap
Vanhempien kuuluisi opettaa lapselle miten vaikeudet kohdataan eikä mitään pehmittämisiä
No mitä itse tekisit siinä kohtaa, kun siitä lohduttomasta itkusta ei vaan meinaa tulla loppua? Pakko vähän rajoittaa tätä jo vanhempienkin jaksamisen varmistamiseksi. Ap
No aika vakavalta ongelmalta kuulostaa, eli lapsen arvomaailma on aivan sekaisin. Mites lapsen itsetunto?
Kaikesta vertailusta meinaa tulla paha mieli, siis sama myösesim. urheilusuoritusten kanssa. ollaan yritetty kannustaa ja nostaa esille muita asioita, joissa on hyvä. Ei auta. Ap
Mistä tuo voisi johtua? Kiusataanko koulussa? Mites teidän oma kasvatustyyli? oletteko suorituskeskeisiä?
Täytyy selvittää,aina ollut herkkä lapsi eli varmaan aika otollinen kiusaamisen kohde.Me vanhemmat ollaan perusduunareita eikä suorittamista olla korostettu, mutta tuntuu että ympäriltä on omaksunut tuota asennetta.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Teette väärin. Lapsi ei tule selviämään aikuisuudesta tätä myötä.
Eivät ikävät kokemuset riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Ei lapselle ole hyväksi olla noin murheen murtamana monta päivää. Minusta on ihan ymmärrettävää että pikkulapselle vanhemmat vähän pehmittävät tietä. Ap
Olet kyllä oikeessa, ettei ole hyvä kenenkään velloa missään negatiivisessa päivätolkulla.
Olisit aikuisena voinut laittaa edes lapsen eteen kirjan, että käyttää aikansa viisaammin. Lukee, että saa itsekin hyvän todistuksen. Ei ne numerot lässyttämällä ja suremalla nouse.
Tämä on ihan totta. Ja sekin on ihan hyvä oppi elämässä. Aika monet aikuisetkin vain valittelee tilanteita eivätkä tajua, että vain he itse voivat asioille jotain tehdä.
Moni itkee sitä että naapurilla on asiat paremmin. Jouluvalot on koreammat, kodissa siistimpää, jaksaa liikkua ja tekee kaikki ruoat itse ja puurostakin löytyy manteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Teette väärin. Lapsi ei tule selviämään aikuisuudesta tätä myötä.
Eivät ikävät kokemuset riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Ei lapselle ole hyväksi olla noin murheen murtamana monta päivää. Minusta on ihan ymmärrettävää että pikkulapselle vanhemmat vähän pehmittävät tietä. Ap
Olet kyllä oikeessa, ettei ole hyvä kenenkään velloa missään negatiivisessa päivätolkulla.
Olisit aikuisena voinut laittaa edes lapsen eteen kirjan, että käyttää aikansa viisaammin. Lukee, että saa itsekin hyvän todistuksen. Ei ne numerot lässyttämällä ja suremalla nouse.
On ihan muissa maailmoissa silloin kun velloo tuossa pahassa mielessä. Vain aika tuntuu auttavan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Teette väärin. Lapsi ei tule selviämään aikuisuudesta tätä myötä.
Eivät ikävät kokemuset riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Ei lapselle ole hyväksi olla noin murheen murtamana monta päivää. Minusta on ihan ymmärrettävää että pikkulapselle vanhemmat vähän pehmittävät tietä. Ap
Olet kyllä oikeessa, ettei ole hyvä kenenkään velloa missään negatiivisessa päivätolkulla.
Olisit aikuisena voinut laittaa edes lapsen eteen kirjan, että käyttää aikansa viisaammin. Lukee, että saa itsekin hyvän todistuksen. Ei ne numerot lässyttämällä ja suremalla nouse.
On ihan muissa maailmoissa silloin kun velloo tuossa pahassa mielessä. Vain aika tuntuu auttavan. Ap
Oletteko harkinneet ammattiapua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaadi omalta lapseltasi, ettei kysy. Epäkohteliastahan tuollainen kysyminen on. Lisäksi voit sitten kertoa, että aikuisena ei kysellä ammatteja.
Missä ei aikuisena kysellä ammatteja? Todella omituista.
Kuuluu niihin asioihin, jotka voi tehdä tahdikkaasti, tai sitten tahdittomasti.
Ammattien ja työn kysely on moukkamaista. Lisäksi aikuisen pitäisi olla se verran fiksu, että ymmärtäisi, että on paljon ammatteja, joita ei yleisen turvallisuuden nimissä ole hyvä kertoa. Siksi ei kysytä. Annetaan kertoa, jos itse kertoo.
itse olet typerää ja mene omasn turvalliseen tilaasi työpaikan kahvihuoneen nurkassa naama nurkkaan päin. ketään kiinnosta.
No, sinua tuntui kiinnostavan, kun ilkeitä viestejä kirjoitat.
Työpaikkani on onneksi turvallinen. Yksinolo ei onnistu kun aina kun menen tauolle, niin moni hakeutuu seuraani.Eikö sinulle oikeasti ole opetettu, että ammatteja ei kysellä? Minulle painettiin tämä mieleen jo hyvin nuoresta pitäen. Samoin se, että jos joku työstänsä kertoo, niin silloin on kohteliasta kysellä.
Ja joo, tunnen myös useamman henkilön, joilla on turvakielto ammattinsa vuoksi. Eikö muille ole itsestäänselvää, että näitäkin on?
Et taida voida paremmin kuin tämä lapsi. Mitä jos vaan hyväksyisit että joku voi kysellä ammattiakin. Eri
Mikä luokka? Ja ovat varmaan eri kouluissa?
Alle lukioluokkien arvioinnit on mitä sattuu. Riippuu ihan koulun tasosta, mitä numeroita todistuksessa on. Jos toinen on kovatasoisella luokalla, saattaa olla koulussa jopa parempi vaikka numerot olisi alhaisempia.
Vierailija kirjoitti:
Mikä luokka? Ja ovat varmaan eri kouluissa?
Alle lukioluokkien arvioinnit on mitä sattuu. Riippuu ihan koulun tasosta, mitä numeroita todistuksessa on. Jos toinen on kovatasoisella luokalla, saattaa olla koulussa jopa parempi vaikka numerot olisi alhaisempia.
Alakoulussa on. Tuo selitys kuulostaa muuten ihan järkevältä, kokeilen tuota lapselle seuraavalla kerralla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan ole tajunnut tätä hys-hys, ei-saa-puhua -mentaliteettia. Sillä kai yritetään estää, ettei tule paha mieli.
Noh, eikö olisi parempi kasvaa ja oppia, että maailmassa on AINA sinua parempia/huonompia. Siihen on hyvä tottua.
Lapsi on niin herkkä, että haluamme suojella tällaiselta. Saattaa itkeä päiviä. Ap
Teette väärin. Lapsi ei tule selviämään aikuisuudesta tätä myötä.
Eivät ikävät kokemuset riko ihmistä, vaan se miten ne kohdataan.
Ei lapselle ole hyväksi olla noin murheen murtamana monta päivää. Minusta on ihan ymmärrettävää että pikkulapselle vanhemmat vähän pehmittävät tietä. Ap
Vanhempien kuuluisi opettaa lapselle miten vaikeudet kohdataan eikä mitään pehmittämisiä
No mitä itse tekisit siinä kohtaa, kun siitä lohduttomasta itkusta ei vaan meinaa tulla loppua? Pakko vähän rajoittaa tätä jo vanhempienkin jaksamisen varmistamiseksi. Ap
Itkuvinku kestää siihen asti kun kestää, siitä saa nauttia omassa rauhassa. Tätä ennen ja kiukun laannuttua asioista keskustellaan järkevästi. Jos itkuiita jatkaa, niin sitten jatkaa. Kyllä se loppuu viimeistään siinä vaiheessa kun muu perhe elää normaalisti. Kuten sanoin, pettymykset kuuluvat elämään.
Just näin. Surut on surtava, toisilla se kestää kauemmin. Ei itku ole mikään sellainen asia, että se pitäisi kieltää tai dempata pois.
Mun anopillani on omituinen asenne, että lastenlapset ei saisi itkeä. Hän tekee kaikkensa, että parivuotiaan mielenosoitus-rääky loppuisi - anoppi lahjoo nameilla ja antaa kaikessa periksi. Mitvit? Opettaa vaan lapsenlapselleen, että kun huutaa, hän saa kaiken periksi mielensä mukaan.
Kaikesta vertailusta meinaa tulla paha mieli, siis sama myösesim. urheilusuoritusten kanssa. ollaan yritetty kannustaa ja nostaa esille muita asioita, joissa on hyvä. Ei auta. Ap