Lue keskustelun säännöt.
Lastani masentaa, kun serkuilla paremmat arvosanat todistuksessa
28.12.2022 |
Ollaan vanhempien kesken sovittu, ettei arvosanoista puhuta. Mutta lapset kuitenkin keskenään puhuvat, eikä siskon lapset osaa olla kertomatta, kun oma lapseni kysyy. Mitä tälle voi tehdä? Siskon mielestä olisi epäluonnollista pakottaa lapset vaikenemaan, jos asiasta keskenään jutustelevat.
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.
Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap
Ei kannata turhaan työntää porukkaan jossa tulee vaan kiusatuksi. Kannustakaa lasta olemaan vahva jos joutuu olemaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kai se jälkeläinen jossain asiassa on hyvä? Kehukaa siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on ongelmat. Jos oma kakara laiska taikka tyhmä tai molempia, niin eipä voi mitään. Miksi numeroista ei saisi puhua - niistähän nimenomaan pitäisi puhua - ketkä loistavat ja miksi. Ja ottaa opiksi. Ihme katkeruutta taas omassa pöljyydessä. Ihmiskunta ei tuollaisella kateusmenttaliteetilla mene eteenpäin vaan kirittämällä ja yrittämällä parempaan. Sieppaa tämä sosialistinen asenne aivan kympillä. Että jos joku pärjää niin hiton huono, mutta pitäisi edes menestyksestään turpansa kiinni, vaikka kysytään. Ei saa olla hyvä, eikä parempi, vaan tasa-latva kukkakaalipää.
Ei ole kyse siitä etteikö lapsi tekisi töitä oppimisen eteen. Ponnisteluista huolimatta arvosanat ovat huonot kun taas serkkujen arvosanat hyviä vaikka eivät tee aina eds läksyjä. Ap
Niin? Aina löytyy parempia, joten parempi opettaa ettei vertaile vaan tekee parhaansa. Se riittää hyvin todennäköisesti tavallisuuteen ja vähön ehkä yli, mutta ei parhaaksi sillä tuskin pääsee. Pääsee omaksi parhaakseen ja se riittää paremmin kuin hyvin. Eri
Arvosanat ovat pääasiassa viitosia joten ymmärrän kyllä lapsen harmituksen, kun vertaa serkkujen yseihin ja kymppeihin. Kyllähän siinä herkästi lapis miettii mikä itsessä on "vikana". Ap
No jollain on aikusena minimipalkka ja jollain ruhtinaaliset tulot. Haluatko että hän kokee alemmuutta vielä aikuisenakin? Kannusta tekemään parhaansa ja se riittää mihin riittää. Ihan oikeasti, ei lapselta voi vaatia enempää mihin hän kykenee, ja aikuisen tehtävä on tsempata häntä parhaimpaansa, se riittää. Joillain riittää pitkälle, mutta he eivät osaa silti olla tyytyväisiä ja osalla ei riitä oikein mihinkään, mutta ovat oikein tyytyväisiä itseensä ja elämäänsä, miksi se on niin?
Jos viitoslinjaa vetää eikä ole laiskottelusta kyse, lienee jotain oppimisongelmaa taustalla. Kannattaa selvitellä ja hankkia tukea.
Vierailija kirjoitti:
Jos viitoslinjaa vetää eikä ole laiskottelusta kyse, lienee jotain oppimisongelmaa taustalla. Kannattaa selvitellä ja hankkia tukea.
Hohhhoi. Kaikilla ei vain KYVYT riitä, miten vaikea se on ymmärtää tälle lumihiutalesosialistitasapäistämissukupolvelle???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos viitoslinjaa vetää eikä ole laiskottelusta kyse, lienee jotain oppimisongelmaa taustalla. Kannattaa selvitellä ja hankkia tukea.
Tosiaan nyt selvittämään mistä johtuu. Kun ei viihdy muiden seurassa ja koulunkäynti on vaikeaa, selvittäkää syyt ensin miksi.
Sepä siinä onkin kun ei ole oikein mitään juttua, josta lapsi tykkäisi tai jossa olisi "hyvä". Harrastuksista ei ole ollut innostunut. Kerrotaan kyllä että parhaansa tekeminen riittää. Oppimisen ongelmista en osaa sanoa mutta pelkään että mahdolliset tuki toimet aiheuttaisibat lapselle vielä voimakkaammin sen tunteen, että hän on jotenkin viallinen. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos viitoslinjaa vetää eikä ole laiskottelusta kyse, lienee jotain oppimisongelmaa taustalla. Kannattaa selvitellä ja hankkia tukea.
Hohhhoi. Kaikilla ei vain KYVYT riitä, miten vaikea se on ymmärtää tälle lumihiutalesosialistitasapäistämissukupolvelle???
Yleensä kyseessä on jokin muu jos vitosia tulee. Ne vitoset voi hyvin muuttua seiskoiksi jos saa oikeaa apua. Mutta voi se olla niinkin kuten sanoit, siltikään se ei poista selvityksen tarvetta.
Autatte lasta koulutehtävissä ja valmennatte kokeisiin niin ei tarvi olla kade.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sepä siinä onkin kun ei ole oikein mitään juttua, josta lapsi tykkäisi tai jossa olisi "hyvä". Harrastuksista ei ole ollut innostunut. Kerrotaan kyllä että parhaansa tekeminen riittää. Oppimisen ongelmista en osaa sanoa mutta pelkään että mahdolliset tuki toimet aiheuttaisibat lapselle vielä voimakkaammin sen tunteen, että hän on jotenkin viallinen. Ap
Tämän viestin luettuani alan kallistumaan siihen suuntaan, että kyse on joko perintönä saadusta ominaisuudesta tai kasvatuksesta. TOTTAKAI AUTATTE SITÄ LASTANNE KAIKIN KEINOIN MITÄ TARJOLLA ON!! M
Vierailija kirjoitti:
Jos viitoslinjaa vetää eikä ole laiskottelusta kyse, lienee jotain oppimisongelmaa taustalla. Kannattaa selvitellä ja hankkia tukea.
Etenkin, jos kyseessä on alakouluikäinen. Ei pitäisi kaikissa aineissa olla 5-linja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapselle mitään tukitoimia, ettei tule paha mieli. ''ollaan siloteltu tietä'' apua mitä mä just luin?!
Vierailija kirjoitti:
Ei arvosanat välttämättä kerro siitä, miten elämässä pärjää. Moni menestyjä on ollut koulussa pelkkä keskinkertaisuus. Esim. nykyinen pm. Hänkin koilukaverfidrn kertomansa mukaan oli jo nuorena taitava verkostoituja ja selvillä kiinnostuksen kohteistaan. Koulut tuli käytyä siinä sivussa.
No tämä just. Miehen lapsuudenkaveri oli koulussa ihan tarkkismateriaalia, häirikkö, joka meni pitkin seiniä ja keksi kaikkia typeryyksiä. Ei loistanut koulumenestyksellään.
Silloin ei tajuttu minkään ADHD:n päälle, häirikkö oli häirikkö ja huono käytös oli vain huonoa käytöstä.
Nuorena aikuisena tämä henkilö kanavoi levottomuutensa työtekoon luovalla alalla ja menestyi, perusti myöhemmin oman firman ja pyörittää nyt hyvin menestyvää yritystä. Hänellä on rohkeutta, nopeutta, bisnesälyä, kykyä ajatella boksin ulkopuolelta jolla menestyy. Yhdyssanat menee miten menee, kirjoja ei lue ikinä ja yleissivistys rajoittuu vain niihin asioihin, jotka häntä kiinnostavat (ja niihin perehtyykin sitten sitäkin paremmin).
Että mikä nyt on sitten elämässä menestymistä ja millä se mitataan. Menestymme eri tavalla ja löydämme eri kanavia pitkin oman paikkamme maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei arvosanat välttämättä kerro siitä, miten elämässä pärjää. Moni menestyjä on ollut koulussa pelkkä keskinkertaisuus. Esim. nykyinen pm. Hänkin koilukaverfidrn kertomansa mukaan oli jo nuorena taitava verkostoituja ja selvillä kiinnostuksen kohteistaan. Koulut tuli käytyä siinä sivussa.
No tämä just. Miehen lapsuudenkaveri oli koulussa ihan tarkkismateriaalia, häirikkö, joka meni pitkin seiniä ja keksi kaikkia typeryyksiä. Ei loistanut koulumenestyksellään.
Silloin ei tajuttu minkään ADHD:n päälle, häirikkö oli häirikkö ja huono käytös oli vain huonoa käytöstä.Nuorena aikuisena tämä henkilö kanavoi levottomuutensa työtekoon luovalla alalla ja menestyi, perusti myöhemmin oman firman ja pyörittää nyt hyvin menestyvää yritystä. Hänellä on rohkeutta, nopeutta, bisnesälyä, kykyä ajatella boksin ulkopuolelta jolla menestyy. Yhdyssanat menee miten menee, kirjoja ei lue ikinä ja yleissivistys rajoittuu vain niihin asioihin, jotka häntä kiinnostavat (ja niihin perehtyykin sitten sitäkin paremmin).
Että mikä nyt on sitten elämässä menestymistä ja millä se mitataan. Menestymme eri tavalla ja löydämme eri kanavia pitkin oman paikkamme maailmassa.
Elämässä menestymistä on olla tyytyväinen elämäänsä. Ei sen enempää eikä vähempää.
Tämä on tärkeä aihe. Ensinnäkin lapselle pitäisi selventää ettei kannata verrata itseään muihin vaan omiin aiempiin suorituksiin. Ei koulussakaan opettajan pidä verrata oppilaan suoritusta muiden suorituksiin vaan annettuihin tavoitteisiin. Sitä omaa suoritusta voi halutessaan yrittää parantaa
Lisäksi jokaisen aikuisen tulee ymmärtää että seiskan todistus ei tarkoita seiskan lasta. On surkeaa jos lapsi kokee arvonsa tulevan sieltä koenumeroista. Koulu mittaa vaan tietynlaisia asioita varsin rajallisesti. Niiden lisäksi jokaisella on kaikenlaista osaamista ja vahvuuksia joihin koulun arviointi ei vaan satu kohdistumaan. Sanon usein yläkoulun oppilailleni että jos teidän kaikki osaaminen ja vahvuudet kuvattaisiin vaikka metrin janana niin koulun arviointi kohdistuisi siitä ehkä 5-10 centtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.
Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap
Ei kannata turhaan työntää porukkaan jossa tulee vaan kiusatuksi. Kannustakaa lasta olemaan vahva jos joutuu olemaan yksin.
Hei kyllä täällä maailmassa olisi hyvä oppia olemaan muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Sepä siinä onkin kun ei ole oikein mitään juttua, josta lapsi tykkäisi tai jossa olisi "hyvä". Harrastuksista ei ole ollut innostunut. Kerrotaan kyllä että parhaansa tekeminen riittää. Oppimisen ongelmista en osaa sanoa mutta pelkään että mahdolliset tuki toimet aiheuttaisibat lapselle vielä voimakkaammin sen tunteen, että hän on jotenkin viallinen. Ap
Ei vaan nyt te vanhemmat markkinoitte sille lapselle tukitoimet mahtavana juttuna. Hän on erityinen ja kaikki haluavat auttaa häntä siinä.
Kallistun muiden mielipiteeseen siitä, että jos lapsi tekee töitä ja yrittää (ala-asteella, niinkö se oli?) ja numerot ovat vitosia ja kaverisuhteetkaan eivät oikein onnistu niin jotain on mikä pitää selvittää.
Nyt opettajan kanssa juttusille mitä voi tehdä. Lapsellehan näistä keskustelun avauksista ei tarvitse vielä sanoa mitään, juttelette ensin opettajan kanssa ja kysytte hänen näkemystään ja mitä vaihtoehtoja on.
Voi hyvää päivää! Ap:n kaltaiset vanhemmat pilaavat lapsensa tulevaisuuden. Entä sitten, kun se todellinen maailma tulee vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sitä tehdään moniongelmaisia aikuisia. Pehmennetään tietä niin, että ei vastoinkäymisiä ei tule ja jos tulee, niin se harmitus keskeytetään mahdollisimman nopeasti. Ap miten lapsen kaverisuhteet sujuvat? Ne on lapselle hyvää harjoitusta.
Kavereita ei juuri ole. On enemmän sellainen yksinäinen susi jasanoo ettei oikein sovi porukkaan. Yritetään kyllä kannustaa että menisi rohkeasti mukaan. Ap
Ei kannata turhaan työntää porukkaan jossa tulee vaan kiusatuksi. Kannustakaa lasta olemaan vahva jos joutuu olemaan yksin.
Hei kyllä täällä maailmassa olisi hyvä oppia olemaan muiden ihmisten kanssa.
Joo, mutta ei tarvitse väkisin olla sosiaalinen ja olla sellaisten kanssa joiden kanssa ei halua olla tai roikkua mukana porukassa, jossa tulee kiusatuksi.
Tähän liittyen olen miettinyt itsekin erilaisia oppijoita. Yksi oppii lukemalla, toinen tekemällä, jollekin menee asia päähän kuuntelemalla ja jollekin näkeminen on se millä oppii.
Esimerkiksi koulussa (yläaste) hyvin menestyvä kummityttöni ei lue koskaan läksyjä. Hän kuuntelee tunnilla ja muistaa asiat sieltä.
Minä en taas opi kuuntelemalla mitään, en yksinkertaisintakaan ohjetta. Minun on pakko nähdä se tekstinä tai kuvana ennen kun se menee jakeluun.
Mietin, että voisitteko lapsesi kanssa yritttää jotain erilaisia oppimistapoja? Kuuntelua (äänikirjat tai luet hänelle) tai piirtämistä (mindmap ja asian visualisointi).
Unohtakaa ne serkut. Tehkää teidän juttua. Olemme erilaisia.