Lue keskustelun säännöt.
En aio hoitaa ikääntyneiden vanhempieni asioita - muita?
27.12.2022 |
Otsikko on hieman provosoiva, mutta kuvaava. Havahduin tähän asiaan vastikään, kun useammalla itseäni vähän vanhemmalla tuttavalla on nyt ollut huolta vanhempiensa asumisjärjestelyistä ja terveydentilasta. Vanhempien haurastuminen ja kuolema ovat monelle heistä suuri surun aihe. Itselläni on se tilanne, että olen ottanut tietoisesti etäisyyttä vanhempiini. Isäni on erittäin rajaton ja raskas ihminen. Hänen jäljiltään olen saanut tehdä hartiavoimin töitä, jotta olen ylipäätään päässyt kiinni ns. normaaliin työ- ja perhe-elämään. Yksi konkreettinen esimerkki on, että hän yrittää edelleen painostaa minua kouluttautumaan ammatteihin, joista hänelle olisi hyötyä, vaikka olen liki nelikymppinen ja vakituisessa työssä. Jos hänen oikkuihinsa ei suostu, hän syytää kamalia loukkauksia, jotka kätevästi unohtaa hetken päästä. Äitini on normaalimpi, mutta hän säälii isää tämän vaikean lapsuuden vuoksi, eikä näe miten isä on oikeasti läpeensä itsekäs ja manipuloiva tunnesyöppö. Koska vanhempani ovat yhdessä, minun on pitänyt etäännyttää välejäni myös äitiin ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Vanhempani ovat kohta 75-vuotiaita ja monisairaita, ja olen aistivinani että he alkavat kohta ripustautua minuun, jos vain annan sen tapahtua. Tämä on poissuljettu vaihtoehto, sillä siitä kärsisivät minun itseni lisäksi oma perheeni.
Onko jollain palstalaisella ollut samanlaista tilannetta? Kerroitko ratkaisustasi esim. omille tuttavillesi, joilla itsellään on hyvä suhde vanhempiinsa? Oletko kohdannut ulkopuolisilta tai esim. terveydenhuollosta ihmettelyä? Oletko pitänyt ratkaisuasi oikeana myös vanhemman kuoleman jälkeen? Suritko vanhempaasi vai oliko hänen kuolemansa vapauttavaa? Miten olet pärjäillyt sen asian kanssa, ettei sinulla tule koskaan olemaan tervettä suhdetta ainoisiin vanhempiisi? Tällaisia mietin tänään.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi ovat eläneet lapsuutensa niukan sota-ajan jälkeen, jolloin Suomessa oli pulaa kaikesta ja kaikilla. Heidän lapsuutensa on ollut ankea sinua lapsuutesi verrattuna. Velvollisuutesi on auttaa vanhempiasi parhaan kykysi mukaisesti.
Mielenkiintoinen ajatus. Olen tavannut monia erittäin kurjan lapsuuden eläneitä vanhuksia, jotka silti ovat asiallisia ihmisiä. En itsekään olettaisi keneltäkään uhrauksia vuokseni, jos olisin ensin vuosikaudet ollut tälle ilkeä ja esim. repinyt säännöllisesti hiuksista, kuten isäni teki minulle.
T. ApRepinyt hiuksista, olisiko tukkapölly oikea nimitys ? Tiedätkö minun isäni äidin motto oli, että lapset saa tottelemaan kun ravistaa hiuksista niin että neljä ilmansuuntaan näkyy yhtä aikaa, kyllä minäkin isältäni tukkapöllyä sain ja ihan aiheesta. Äitini äiti oli taas alkoholisti joka ei lapsistaan välittänyt yhtään, ei siis yhtään, äidilläni meni lapsena käsi poikki, hänen vuotta vanhempi veli joutui viemään äitini lääkäriin, ja kyllä tämä kuusi vuotias joutui kävelemään kotiin sieltä, kun ei ollut rahaa bussiin eikä taksiin, äitini pääsi sitten poliisin kyydillä kotiin kun ei nukutuksen jälkeen voineet kävelemään pistää. Ja kyllä kaikki lapset joutui heti kansakoulun loputtua lähtemään kotoaan. Siinä on vähän realiteettiä. Isän äiti jäi sota-aikana leskeksi ja kävi kahta työtä, lapset teki kaikki kotihommat, ennenkuin se hullu tuli kotiin, pelkästään siksi että pelkäsivät. Isäni 11 vuotiaana joutui veljensä 8 vuotias kanssa pitämään talon kunnossa, kun ei muita "miehiä" enää ollut.
Kurja kuulla, että suvussasi on ollut raskaita tapahtumia. On totta, että asiani olisivat voineet olla lapsuudessa huonomminkin, mutta se pätee mielestäni meihin kaikkiin. Saamani kaltoinkohtelu oli joka tapauksessa minua haavoittavaa, enkä voisi ajatella kohdistavani sellaista omiin lapsiini. Mielestäni olisi löydettävä jokin toinen keino vaikeissakin tilanteissa, vaikka lapsi uhmaisi miten.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en aio hoitaa isääni, ilkeä ja piittaamaton ollut koko elämäni ajan ja hokenut että kaikkien on pärjättävä omillaan. Pätee myös häneen itseensä kun vanhenee.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Nämä nykypäivän vanhukset eivät välttämättä ole hoitaneet omia vanhempiaan millään tavoin. Samoin lastensa hoito on voi voinut tapahtua pitkälti vanhusten omien vanhempien varassa. Eivät myöskään ole hoitaneet omia lapsenlapsiaan.
Eli kuka makaa ja kuka petaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankit heille edunvalvojan joka hoitaa heidän asiansa. Minullakin on se kokemus että ne ihmiset, jotka eivät ole ottaneet riesaakseen ikääntyviä vanhempiaan, ovat paljon onnellisempia kuin ne, jotka ovat onnettomuudekseen ottaneet.
Äläkä murehdi testamenttia, lakiosuuden heidän perinnöstään saat joka tapauksessa, sitä eivät vanhempasi voi sinulta viedä. Kuolemanjälkeisiä asioita voit palkata juristin tms, hoitamaan, jos et itse halua.Voihan koko perinnönkin evätä, ja tuollainen julistus hylätä käy hyvinkin juridisena perusteena.
Aika käsittämätöntä kytkeä perintö siihen, hoitaako lapsi vanhempiaan, vai ei? Meillä be tekivät jotain, jotka kykenivät eivätkä he siitä olleet käsi ojossa.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut kyllä vanhempani raha-asioita jo 7 vuotta ja auttaisin enemmänkin, mutta valitettavasti en voi tehdä sitä ilmaiseksi. Vanhemmallani on jonkinlainen persoonallisuushäiriö, minkä vuoksi hänestä on tullut vainoharhainen, puhuu ilkeitä ja vihaa kaikkea, myös muita ihmisiä. Mikään ei ole hyvin, ruoka ei ole hyvää ja kaikki kuulemma huijaavat. Hän ei suostu lääkäriin, mikä olisi omaishoidon tuen saamisen edellytys. Hän on maksanut asioidensa hoidosta käteisellä, mutta nyt huomaan että hän kiusaa, eikä maksa enää. Ilmaiseksi en voi alkaa leikkimään hänen leikkejään, valitettavasti. Olen alan ammattilainen, ja tällainen käytös tuntuu melko loukkaavalta ja ammattitaitoni mitätöimiseltä. Myös minun on täytynyt todeta, että ihminen itse voi asettua hoitonsa esteeksi, samalla toki uhriutuen siitä, ettei kukaan auta. Olen rajannut auttamisen siihen, että huolehdimme siitä, ettei hän kuole nälkään. Mutta en voi sanoa että tulen itkemään hautajaisissa, ihminen on kohtalonsa valinnut ihan itse.
Mitä jos olisivat tehneet sinulle saman kun tarvitsit huolenpitoa pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin äitini apuani tarvitsee. Ei olla nähty, oltu tekemisissä ainakaan 13 vuoteen. En kaipaa häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut kyllä vanhempani raha-asioita jo 7 vuotta ja auttaisin enemmänkin, mutta valitettavasti en voi tehdä sitä ilmaiseksi. Vanhemmallani on jonkinlainen persoonallisuushäiriö, minkä vuoksi hänestä on tullut vainoharhainen, puhuu ilkeitä ja vihaa kaikkea, myös muita ihmisiä. Mikään ei ole hyvin, ruoka ei ole hyvää ja kaikki kuulemma huijaavat. Hän ei suostu lääkäriin, mikä olisi omaishoidon tuen saamisen edellytys. Hän on maksanut asioidensa hoidosta käteisellä, mutta nyt huomaan että hän kiusaa, eikä maksa enää. Ilmaiseksi en voi alkaa leikkimään hänen leikkejään, valitettavasti. Olen alan ammattilainen, ja tällainen käytös tuntuu melko loukkaavalta ja ammattitaitoni mitätöimiseltä. Myös minun on täytynyt todeta, että ihminen itse voi asettua hoitonsa esteeksi, samalla toki uhriutuen siitä, ettei kukaan auta. Olen rajannut auttamisen siihen, että huolehdimme siitä, ettei hän kuole nälkään. Mutta en voi sanoa että tulen itkemään hautajaisissa, ihminen on kohtalonsa valinnut ihan itse.
Mitä jos olisivat tehneet sinulle saman kun tarvitsit huolenpitoa pienenä.
Olisin tarvinnut hoitoa, ja todellakin hylkäsivät ja jättivät huolenpidotta. Että siinä mielessä kommenttisi sattui ihan oikeaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Nämä nykypäivän vanhukset eivät välttämättä ole hoitaneet omia vanhempiaan millään tavoin. Samoin lastensa hoito on voi voinut tapahtua pitkälti vanhusten omien vanhempien varassa. Eivät myöskään ole hoitaneet omia lapsenlapsiaan.
Eli kuka makaa ja kuka petaa.
Kyllä he ovat lapsensa hoitaneet, toisin kuin nykyäidit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Nämä nykypäivän vanhukset eivät välttämättä ole hoitaneet omia vanhempiaan millään tavoin. Samoin lastensa hoito on voi voinut tapahtua pitkälti vanhusten omien vanhempien varassa. Eivät myöskään ole hoitaneet omia lapsenlapsiaan.
Eli kuka makaa ja kuka petaa.Kyllä he ovat lapsensa hoitaneet, toisin kuin nykyäidit.
Ainakaan minun vanhempani eivät ole huolehtineet minusta millään tavalla, vihanneet ja halveksineet koko elämäni ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensisijainen vastuu ihmisellä, on omasta itsestä huolehtiminen. Siinä olet oikealla tiellä.
Voit auttaa heitä, etsimällä heille apua muualta. Kaikki ulkopuolinen apu on maksullista, ja siihen uppoaa heidän varallisuutensa. Sekin on hyvä tiedostaa.
Muista sanoa heille heidän eläessään, että rakastat heitä. Jälkeenpäin voi muuten kaduttaa. Heillä voi olla vielä pitkä elämä jäljellä. Sitä ei voi tietää.
Älä reagoi isäsi puheisiin. Kysele vain lisää, miksi hänellä on tuollaisia toiveita. Hänenkin on hyvä tulla kuulluksi, mutta älä tee mitään mitä hän sinulta vaatii. Sanot vaan naurussa suin, että mukava kuulla, mutta hoidan itse omat asuani.
Olet hyvin oikealla tiellä. Iloa sinun elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kotihoito ja myös yksityisiä palveluita saatavilla. Jos asuu lähellä vanhempiaan ja ovat hyväkuntoisia ja suhteet kunnossa, voi tietty hoitaa. Mikään pakko ei kenenkään ole. Kova työ ja huoli ja vastuu on. Olen anopin kotityöt ja muut hoitanut pientä korvausta vastaan monta vuotta. Nyt ovat jo kaikki meidän molempien vanhemmat kuolleet.
Kotihoitaja auttaa pukemisessa, aamupalassa ja antaa lääkkeet. Kotihoitaja käy 2-3 kertaa päivässä ja on 10 minuuttia kerralla. Maksu menee eläkkeen suuruuden mukaan eli noin 400-1000 euroa kuukaudessa.
Ateriapalvelu tuo lämpimän ruoan, maksaa noin 7,50 annos.
Kauppa tuo muut ruoat kotiin, ottaa kotiinkuljetusmaksun.
Kodin siivous ostetaan yksityiseltä siivousyritykseltä.
Monella kunnalla on pyykinpesu palvelu hinnat netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Nämä nykypäivän vanhukset eivät välttämättä ole hoitaneet omia vanhempiaan millään tavoin. Samoin lastensa hoito on voi voinut tapahtua pitkälti vanhusten omien vanhempien varassa. Eivät myöskään ole hoitaneet omia lapsenlapsiaan.
Eli kuka makaa ja kuka petaa.
Tämäkin herätti ajatuksia. Isäni äiti hoiti minua päivittäin koko ala-asteen ajan (iltapäivisin ja usein myös aamupäivisin), siis yhteensä yli 1000 tuntia! Vanhempani (käytännössä äitini) katsoivat esikoisen perään kerran 2 tuntia, kun vauva oli viikon vanha ja minä olin järkyttävässä unenpuutteessa vaikean synnytyksen jäljiltä. Tämäkin vierailu päättyi siihen, että minun oli pakko pyytää isää olemaan kiroilematta niin kovasti vauvan lähellä. Siinä kaikki hoitoapu vanhemmiltani. Äitini tapaa kauhistella, miten hänen sukulaisensa "joutuu olemaan lapsenlikkana" lapsenlapsilleen, aivan kuin hän ei muistaisi saamaansa apua. On kuitenkin sanottava, että appivanhempani ovat auttaneet meitä senkin edestä. Heitä kyllä tuemme, kun sen aika on (toistaiseksi ovat kieltäytyneet avusta).
T. Ap
Mä olen todellakin kieltänyt että ette ala hoitamaan vanhaa äitiänne ja pilaamaan elämäänne vanhan akan hyysäämisessä. Heillä lapsia ja ne ovat tärkeämpiä, kuin vanha äiskä. Hoivakotiin menen kiitollisuudella lihapatojen ääreen ja kavereiden kanssa seurustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni läheni viittäkymppiä, kun silloin yli 70-vuotiaat vanhempansa olisivat tarvinneet isompaa apua ensimmäisen kerran. Puolisoni ei tehnyt mitään, mikä tuntui minusta oudolta ja pahalta. Nyt aikaa on kulunut melkein kymmenen vuotta lisää ja tänä aikana minullekin on selvinnyt asioita sellaisia asioita, joista en vuosikymmeniin tiennyt vaikka tässä perheessä elin. Appiukon käytös on myös muuttunut suorastaan törkeäksi, kun ei ilmeisesti vanhuuttaan enää tajua peitellä sitä. Enää en ihmettele puolisoni käytöstä, vaan ymmärrän hyvin.
Alkoi myös seura kummasti kiinnostaa eräitä kun vanhemmat uhkasi jättää sitten perinnöttä mittavan omaisuuden.
Tuskin pystyn hoitamaan itse (pitkä välimatka ja oma perhe), mutta toisaalta kannustan käyttämään palveluita ja tuhlaamaan rahansa itse, enkä odota perintöä. Aion myös yrittää käydä ja soitella enemmän, kun avuntarvetta on.
Vierailija kirjoitti:
Ensisijainen vastuu ihmisellä, on omasta itsestä huolehtiminen. Siinä olet oikealla tiellä.
Voit auttaa heitä, etsimällä heille apua muualta. Kaikki ulkopuolinen aepu on maksullista, ja siihen uppoaa heidän varallisuutensa. Sekin on hyvä tiedostaa.
Muista sanoa heille heidän eläessään, että rakastat heitä. Jälkeenpäin voi muuten kaduttaa. Heillä voi olla vielä pitkä elämä jäljellä. Sitä ei voi tietää.
Älä reagoi isäsi puheisiin. Kysele vain lisää, miksi hänellä on tuollaisia toiveita. Hänenkin on hyvä tulla kuulluksi, mutta älä tee mitään mitä hän sinulta vaatii. Sanot vaan naurussa suin, että mukava kuulla, mutta hoidan itse omat asuani.
Olet hyvin oikealla tiellä. Iloa sinun elämääsi.
Miksi pitäisi sanoa rakastavansa jotain ihmistä, joka on kohdellut kaltoin vuosia, jopa vuosikymmeniä. Valehdella rakastavansa?
Vanhempien täytyy olla lapsensa rakkauden ja kunnioituksen (mikä täytyy ansaita, ei tule automaattisesti) arvoisia. Ja päinvastoin.
-eri-
Vierailija kirjoitti:
Joo elämäni pilasivat ja minun pitäisi kohta vielä alkaa stressamaan heidän dementoitumisestaan yms. vaivoista. Aivan mahtavaa.
Minun puolesta saisi olla joku automatisoitu homma että kun kansalainen dementoituu ja menettää kyvyn itsenäiseen elämään, se kipattaisiin heti johonkin eutanasiakoneeseen ja samalla valtion toimesta käytäisiin siivoamassa kämppä tyhjäksi, perintörahat tulisi sitten tarpeen tullen jälkeläisten tileille suoraan.
Hyvää pohdintaa ap:ltä ja parilta muulta. Valitettavasti pari ymmärtämätöntä oli tähänkin ketjuun tullut. Helppo huudella sieltä hyvän lapsuuden auringosta, että hoitavat vanhempansa.
Itse elin väkivaltaisen lapsuuden. Ihme, että olen hengissä. Toinen vanhempina on elossa, toinen kuollut. Minut huostaanotettiin teini-iässä vanhempien väkivallan takia. Onneksi, mutta liian myöhään. Teini-ikä ja monta vuotta aikuisuudestani meni kärsiessä elossa (toinen kuoli huostaanoton jälkeen) olevan vanhemman raivokohtauksista (sanallisista) ja terapiassa ravaamisessa. Lopulta pystyin laittamaan rajat vanhemmalleni, mutta hän edelleen yrittää ottaa yhteyttä kun haluaa rahaa tai raivota minulle tms. Vaihtaa numeroa tai ottaa jonkun sukulaisen kautta yhteyttä niin estot eivät auta.
Eli en hoida häntä oman turvallisuuteni takia. Vaikka fyysisen väkivallan uhkaa ei olisi, niin henkisen väkivallan takia en hoitaisi. Enkä myöskään oman itseni hyvinvoinnin takia, koska tulee niin paha olo kun vain ajattelen häntä. Voimani menevät omaan perheeseni ja itseeni.
Tätä en sano kuin luotetuimmille ystäville sillä monesti on tullut vastaan ihmettelyä, miksi ei mene jouluksi kotiin tms. Harva tuntuu ymmärtävän, vaikka vanhempi olisi ollut väkivaltainen. Kai väkivalta joidenkin mielestä pahimmillaan voi olla pientä tukistamista ja sitten silmät ymmyrkäisinä luetaan perhesurmista. Ne ketkä ovat hengissä selvinneet perhehelvetistä, eivät ihmettele kuka pystyy tällaiseen, he tietävät omien vanhempien kautta millaiset ihmiset pystyvät siihen!
Se, mikä minua stressaa vanhempani kuolemassa on perintö. Sisarukseni ovat hyvin todennäköisesti persoonallisuushäiriöisiä tai ainakin käytökseltään hyvin vanhempieni kaltaisia. Toki alkoholiriippuvaisuus ym. tekevät käytöksestä normaalista poikkeavaa. En jaksa sairasta käytöstä, mitä sieltä on odotettavissa ja jonka kohteeksi minä perheen mustana lampaana olen joutunut olemaan kunnes katkaisin välit. Kieltäytyisin perinnöstä, mutta minulla on lapsia ja en voi heille aiheuttaa sitä, että he joutuisivat saman kohtelun osaksi. Eli joudun paskaa nielemään pitkään vanhemman kuoltua. Kunpa vanhempani eläisi tämän takia ikuisesti!
Olen hoitanut kyllä vanhempani raha-asioita jo 7 vuotta ja auttaisin enemmänkin, mutta valitettavasti en voi tehdä sitä ilmaiseksi. Vanhemmallani on jonkinlainen persoonallisuushäiriö, minkä vuoksi hänestä on tullut vainoharhainen, puhuu ilkeitä ja vihaa kaikkea, myös muita ihmisiä. Mikään ei ole hyvin, ruoka ei ole hyvää ja kaikki kuulemma huijaavat. Hän ei suostu lääkäriin, mikä olisi omaishoidon tuen saamisen edellytys. Hän on maksanut asioidensa hoidosta käteisellä, mutta nyt huomaan että hän kiusaa, eikä maksa enää. Ilmaiseksi en voi alkaa leikkimään hänen leikkejään, valitettavasti. Olen alan ammattilainen, ja tällainen käytös tuntuu melko loukkaavalta ja ammattitaitoni mitätöimiseltä. Myös minun on täytynyt todeta, että ihminen itse voi asettua hoitonsa esteeksi, samalla toki uhriutuen siitä, ettei kukaan auta. Olen rajannut auttamisen siihen, että huolehdimme siitä, ettei hän kuole nälkään. Mutta en voi sanoa että tulen itkemään hautajaisissa, ihminen on kohtalonsa valinnut ihan itse.