Lue keskustelun säännöt.
En aio hoitaa ikääntyneiden vanhempieni asioita - muita?
27.12.2022 |
Otsikko on hieman provosoiva, mutta kuvaava. Havahduin tähän asiaan vastikään, kun useammalla itseäni vähän vanhemmalla tuttavalla on nyt ollut huolta vanhempiensa asumisjärjestelyistä ja terveydentilasta. Vanhempien haurastuminen ja kuolema ovat monelle heistä suuri surun aihe. Itselläni on se tilanne, että olen ottanut tietoisesti etäisyyttä vanhempiini. Isäni on erittäin rajaton ja raskas ihminen. Hänen jäljiltään olen saanut tehdä hartiavoimin töitä, jotta olen ylipäätään päässyt kiinni ns. normaaliin työ- ja perhe-elämään. Yksi konkreettinen esimerkki on, että hän yrittää edelleen painostaa minua kouluttautumaan ammatteihin, joista hänelle olisi hyötyä, vaikka olen liki nelikymppinen ja vakituisessa työssä. Jos hänen oikkuihinsa ei suostu, hän syytää kamalia loukkauksia, jotka kätevästi unohtaa hetken päästä. Äitini on normaalimpi, mutta hän säälii isää tämän vaikean lapsuuden vuoksi, eikä näe miten isä on oikeasti läpeensä itsekäs ja manipuloiva tunnesyöppö. Koska vanhempani ovat yhdessä, minun on pitänyt etäännyttää välejäni myös äitiin ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Vanhempani ovat kohta 75-vuotiaita ja monisairaita, ja olen aistivinani että he alkavat kohta ripustautua minuun, jos vain annan sen tapahtua. Tämä on poissuljettu vaihtoehto, sillä siitä kärsisivät minun itseni lisäksi oma perheeni.
Onko jollain palstalaisella ollut samanlaista tilannetta? Kerroitko ratkaisustasi esim. omille tuttavillesi, joilla itsellään on hyvä suhde vanhempiinsa? Oletko kohdannut ulkopuolisilta tai esim. terveydenhuollosta ihmettelyä? Oletko pitänyt ratkaisuasi oikeana myös vanhemman kuoleman jälkeen? Suritko vanhempaasi vai oliko hänen kuolemansa vapauttavaa? Miten olet pärjäillyt sen asian kanssa, ettei sinulla tule koskaan olemaan tervettä suhdetta ainoisiin vanhempiisi? Tällaisia mietin tänään.
Kommentit (233)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tolleen on muuten käynyt todella monelle, eli just tuo sukupolvien auttamisen ketjun yksi lenkki katkesi juuri boomeri-ikäluokkaan.
Tää on oikeasti ihan ilmiö eikä mikään yksittäistapaus, ja ilmiö on näkyvissä globaalisti, ei vain suomessa. Myös Usassa boomeri-perseily on tuttua.
Jotain kollektiivisesti outoa on kun yksi sukupolvi katkaisee sukupolvien ketjun ja keskittyy vain itseensä ja itselleen rohmuamiseen. Haluaisin oikeasti että joku tutkisi tätä! Siis että miksi näin kävi? Mikä johti tähän? Mitä tapahtui tuolle yhdelle ikäluokalle?
Tästä puhutaan yllättävän vähän, toki tajuan että asia on tabu kun se omalle kohdalle osuu.
Vaimo taas muusta huolehdikkaan kuin isästään.
Soittavat joka päivä ainakin kerran tai joskus kaksi kertaa päivässä.
Ja jopa siivoaa useammin isällään kuin kotona.
Kuitenkin ihan hyväkuntoinen, käy kaupassa yksin ym.
Kannattaa pyrkiä olemaan hyvä vanhempi lapsilleen. Minä pyrin siihen kaikin tavoin ja joka päivä mietin asiaa ja teen parhaani.
Lapsiaan kaltoinkohdelleet vanhempani eivät ole uhranneet koskaan yhtäkään ajatusta tälle asialle. Ylipäätään mitään he eivät koskaan osanneet katsoa tai ajatella lapsen näkökulmasta. Aina mentiin vain aikuisten mielihalut ja tarpeet edellä, lapsista viis!
Tuli vaan mieleen että nykyvanhemmuus on noin 10 000 x vaativampaa kuin ennen. Esim omat vanhemmat ei mitenkään koskaan tukeneet koulunkäynnissä, eivät käyneet koskaan ensimmäisessälään vanhempainillassa, eivät osallistuneet mitenkään, luistimetkin oli ostamatta.
Nykyvanhempi tekee jotain lapsen koulun eteen päivittäin. Wilma viestit kilisee, pitää auttaa läksyissä, projekteissa, osallistua kaikkiin palavereihin ja oppimissuunnitelmiina, kerätä luokkaretkirahaa ja ties mitä.
Ja muutenkin: ennen aina keskiössä oli aikuiset ja aikuisten tarpeet ja halut, lasten tarpeet ei olleet minkään arvoiset. Nyt sen sijaan lasten tarpeet on ekana ja kaikki tehdään lasten ehdoilla.
Omat sysipaskat vanhemmat panosti ehkä 1/100000 siihen verraten mitä minä teen omien lasteni eteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen että nykyvanhemmuus on noin 10 000 x vaativampaa kuin ennen. Esim omat vanhemmat ei mitenkään koskaan tukeneet koulunkäynnissä, eivät käyneet koskaan ensimmäisessälään vanhempainillassa, eivät osallistuneet mitenkään, luistimetkin oli ostamatta.
Nykyvanhempi tekee jotain lapsen koulun eteen päivittäin. Wilma viestit kilisee, pitää auttaa läksyissä, projekteissa, osallistua kaikkiin palavereihin ja oppimissuunnitelmiina, kerätä luokkaretkirahaa ja ties mitä.
Ja muutenkin: ennen aina keskiössä oli aikuiset ja aikuisten tarpeet ja halut, lasten tarpeet ei olleet minkään arvoiset. Nyt sen sijaan lasten tarpeet on ekana ja kaikki tehdään lasten ehdoilla.Omat sysipaskat vanhemmat panosti ehkä 1/100000 siihen verraten mitä minä teen omien lasteni eteen
Päin vastoin, ennen oli kymmenenkin lasta ja nyt on pari kolme.
1960-luvulle saakka oli laissa, että lasten on huolehdittava vanhemmistaan vanhoina.
Tätä ette ole ottaneet nyt huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää uudelleen.
Ennen oli naisella monta lasta ja kantovesi ja talon lämmitys puilla. Pyykkäystä käsin saunassa.
Lisäksi saattoi olla vielä ansiotyötä, kuten minun isoisoisoisoäitini teki hattuja. Moni taas hoiti karjaa ja muita maatalon asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli vaan mieleen että nykyvanhemmuus on noin 10 000 x vaativampaa kuin ennen. Esim omat vanhemmat ei mitenkään koskaan tukeneet koulunkäynnissä, eivät käyneet koskaan ensimmäisessälään vanhempainillassa, eivät osallistuneet mitenkään, luistimetkin oli ostamatta.
Nykyvanhempi tekee jotain lapsen koulun eteen päivittäin. Wilma viestit kilisee, pitää auttaa läksyissä, projekteissa, osallistua kaikkiin palavereihin ja oppimissuunnitelmiina, kerätä luokkaretkirahaa ja ties mitä.
Ja muutenkin: ennen aina keskiössä oli aikuiset ja aikuisten tarpeet ja halut, lasten tarpeet ei olleet minkään arvoiset. Nyt sen sijaan lasten tarpeet on ekana ja kaikki tehdään lasten ehdoilla.Omat sysipaskat vanhemmat panosti ehkä 1/100000 siihen verraten mitä minä teen omien lasteni eteen
Päin vastoin, ennen oli kymmenenkin lasta ja nyt on pari kolme.
Höpö höpö. Vanhemmillani oli 2 joita he ei itse jaksaneet hoitaa vaan hoidatti muilla ja olivat paskat vanhemmat. Mulla on enemmän lapsia luin vanhemmillani ja hoidan ne ensiluokkaisesti. Vanhempieni ponnistelut ovat todellakin vain murto-osa omistani. Siitä en jaksa edes aloittaa miten he ksvattivat väkivallalla ja pelolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1960-luvulle saakka oli laissa, että lasten on huolehdittava vanhemmistaan vanhoina.
Tätä ette ole ottaneet nyt huomioon.
Johan sanoin aiemmin että menen ennemmin vankilaan istumaan tuollaisen lain rikkomisesta kuin autan hirviövanhempiani. Jos siis tuo laki tulisi uudestaan voimaan.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää uudelleen.
Ennen oli naisella monta lasta ja kantovesi ja talon lämmitys puilla. Pyykkäystä käsin saunassa.
Lisäksi saattoi olla vielä ansiotyötä, kuten minun isoisoisoisoäitini teki hattuja. Moni taas hoiti karjaa ja muita maatalon asioita.
Suurten ikäluokan surkeat vanhemmat jotka kohteli lapsiaan kaltoin, oli ihan tavallisia työntekijöitä, ei mitään agraari omavaraistalouden ihmisiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos menet sanomaan suurimmalle osalle maailman väestöstä, että sinun tehtäväsi ei ole huolehtia vanhemmistasi, sinua pidettäisiin psyykkisesti sairaana. Tämä holtiton rahanjako-sosiaalivaltio tekee ihmisistä kylmiä ja muista piittaamattomia.
No eiköhän ihan sama reaktio olisi sanoa näille ihmisille, että heidän tehtävänsä ei ole huolehtia lapsenlapsista. Niissä maissa perhe on sosiaaliturva, ja se pätee molempiin suuntiin. Sitäpaitsi vanhuksia on vähemmän hoidettavaksi, kun elinikä on alempi.
Mulla on itselläni hyvät välit vanhempiin, mutta omaishoitajaksi en aio alkaa enkä vaihtaa paikkakuntaa heidän perässään, ja he ovat tästä kyllä ihan samaa mieltä. Mielelläni huolehdin kaikki sellaiset asiat mitä etänä ja delegoimalla pystyy hoitamaan, sekä silloin tällöin käymällä, mutta ei jatkuvaa ramppaamista. Kannustan myös vanhempia käyttämään rahaa (sitä heillä on) palveluihin ja kaikenlaisiin mukaviin asioihin, joilla voivat tehdä eläkevuosistaan mahdollisimman miellyttäviä. Mulle ei tarvitse perintöä jättää, eikä muita lapsia ole. Mieluummin vähemmän rahaa kuin jatkuva huoli ja apuna juokseminen.
Sen ymmärrän oikein hyvin, jos vanhemmat on huonosti kohtelevia tms eikä sen takia halua auttaa, tai jos ei elämäntilanteen takia kertakaikkiaan pysty. Peruskunnollisia vanhempia mun mielestä pitäisi auttaa sen verran kuin oma tilanne sallii. Rajansa toki kaikella, esim. dementikon omaishoito ei pitemmän päälle taida olla toimiva ratkaisu minkäänlaisessa tilanteessa.
Mun suvussa on ollut varmaan satojen vuosien ajan, siis monta sukupolvea peräkkäin, sellainen arvo ja oletus että omia lapsia autetaan aina ja varmistetaan lastenlasten hoitoavulla ja ylipäätään tukemisella tulevien sukupolvien elämä. Tämä toimi hyvin vanhempiini asti, he siis saivat valtavasti apua ja tukea, hoitoapua, lainat taattiin, auto ostettiin jne jne.
Ketju sitten katkesi näihin omiin vanhempiin. He ilmoittivat että kukin pärjätköön itse (hah mikä vitsi kun itse maksattivat elämänsä muilla ja hoidattivat lapsensa vanhemmillaan) ja he ei tule millään lailla auttamaan, ei hoideta lapsenlapsia eikä taata lainoja eikä missään hätätilanteessakaan suostuta auttamaan.
Minä nyt rakennan sitten tyhjästä suvun uudestaan. Ei ole mitään välejä vanhempiini. Yksin rakennan uuden sukupolven ja palautan taas auttamisen ja tukemisen kulttuurin. Ketjusta vaan puuttui nyt lenkki eli minä jäin täysin ilman tukea, välittämistä, apua ja elämään osallistumista.
Kuka on yllättynyt että ne vanhempani on suurta ikäluokkaa