Lue keskustelun säännöt.
En aio hoitaa ikääntyneiden vanhempieni asioita - muita?
27.12.2022 |
Otsikko on hieman provosoiva, mutta kuvaava. Havahduin tähän asiaan vastikään, kun useammalla itseäni vähän vanhemmalla tuttavalla on nyt ollut huolta vanhempiensa asumisjärjestelyistä ja terveydentilasta. Vanhempien haurastuminen ja kuolema ovat monelle heistä suuri surun aihe. Itselläni on se tilanne, että olen ottanut tietoisesti etäisyyttä vanhempiini. Isäni on erittäin rajaton ja raskas ihminen. Hänen jäljiltään olen saanut tehdä hartiavoimin töitä, jotta olen ylipäätään päässyt kiinni ns. normaaliin työ- ja perhe-elämään. Yksi konkreettinen esimerkki on, että hän yrittää edelleen painostaa minua kouluttautumaan ammatteihin, joista hänelle olisi hyötyä, vaikka olen liki nelikymppinen ja vakituisessa työssä. Jos hänen oikkuihinsa ei suostu, hän syytää kamalia loukkauksia, jotka kätevästi unohtaa hetken päästä. Äitini on normaalimpi, mutta hän säälii isää tämän vaikean lapsuuden vuoksi, eikä näe miten isä on oikeasti läpeensä itsekäs ja manipuloiva tunnesyöppö. Koska vanhempani ovat yhdessä, minun on pitänyt etäännyttää välejäni myös äitiin ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Vanhempani ovat kohta 75-vuotiaita ja monisairaita, ja olen aistivinani että he alkavat kohta ripustautua minuun, jos vain annan sen tapahtua. Tämä on poissuljettu vaihtoehto, sillä siitä kärsisivät minun itseni lisäksi oma perheeni.
Onko jollain palstalaisella ollut samanlaista tilannetta? Kerroitko ratkaisustasi esim. omille tuttavillesi, joilla itsellään on hyvä suhde vanhempiinsa? Oletko kohdannut ulkopuolisilta tai esim. terveydenhuollosta ihmettelyä? Oletko pitänyt ratkaisuasi oikeana myös vanhemman kuoleman jälkeen? Suritko vanhempaasi vai oliko hänen kuolemansa vapauttavaa? Miten olet pärjäillyt sen asian kanssa, ettei sinulla tule koskaan olemaan tervettä suhdetta ainoisiin vanhempiisi? Tällaisia mietin tänään.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää vaan hoitajien kontolle kaikki. Hoitajapulaa on jo ennestään. Vanhusten vaateostot vievät liikaa aikaa hoitotyöstä. Ja kuka jaksaa vielä raskaan työn jälkeen ravata ostamassa hoidettaville vanhuksille vaatteita ym. Tarvikkeita? On omakin perhe huollettavana.
Melkoisia vapaamatkustajia nykypäivän omaiset. Oikein kehutaan ettei viitsitä omaisesta pitää minkäänlaista huolta.
Perinnonjakoon kyllä ehditteVapaamatkustajia? Mä voin kyllä käydä vaateostoksilla äidin kanssa, mutta jokapäiväiseksi avustajaksi minusta ei ole. On oma perhe, työt ja siihen vielä parin tunnin automatkan hajurakoa. Onneksi ei vielä tarvitse avustaa.
Hoitajillakin on työmatkat, omat perheet jne. Kenties palkkaat avustajan ostamaan omaisellesi vaatteet ym. tarvikkeet hoitolaitokseen. Ei ole kyse mistään jokapäiväisestä avustamisesta. Mutta, suurin osa omaisista ei näihinkään vähäisiin tarpeisiin reagoi millään lailla. Kyetään kyllä omaista ja hoitajia haukkumaan ja arvostelemaan
Kyllä tulevaisuudessa joudutte hoitamaan omaisenne itse. Hoitajapula vain pahenee. Kukaan ei halua alalle.
Juurihan tuo edellinen kommentoija sanoi, että hän voi käydä ostoksilla mutta ei pysty jokapäiväiseksi avustajaksi. Hoitajilla on työaika ja vapaa-aika. Omaisillakin on työaika, ja jos sen jälkeen vielä toimii päivittäisenä avustajana, vapaa-aikaa ei jää. Ei kukaan jaksa olla koko ajan töissä ilman vapaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää vaan hoitajien kontolle kaikki. Hoitajapulaa on jo ennestään. Vanhusten vaateostot vievät liikaa aikaa hoitotyöstä. Ja kuka jaksaa vielä raskaan työn jälkeen ravata ostamassa hoidettaville vanhuksille vaatteita ym. Tarvikkeita? On omakin perhe huollettavana.
Melkoisia vapaamatkustajia nykypäivän omaiset. Oikein kehutaan ettei viitsitä omaisesta pitää minkäänlaista huolta.
Perinnonjakoon kyllä ehditteVapaamatkustajia? Mä voin kyllä käydä vaateostoksilla äidin kanssa, mutta jokapäiväiseksi avustajaksi minusta ei ole. On oma perhe, työt ja siihen vielä parin tunnin automatkan hajurakoa. Onneksi ei vielä tarvitse avustaa.
Hoitajillakin on työmatkat, omat perheet jne. Kenties palkkaat avustajan ostamaan omaisellesi vaatteet ym. tarvikkeet hoitolaitokseen. Ei ole kyse mistään jokapäiväisestä avustamisesta. Mutta, suurin osa omaisista ei näihinkään vähäisiin tarpeisiin reagoi millään lailla. Kyetään kyllä omaista ja hoitajia haukkumaan ja arvostelemaan
Kyllä tulevaisuudessa joudutte hoitamaan omaisenne itse. Hoitajapula vain pahenee. Kukaan ei halua alalle.Juurihan tuo edellinen kommentoija sanoi, että hän voi käydä ostoksilla mutta ei pysty jokapäiväiseksi avustajaksi. Hoitajilla on työaika ja vapaa-aika. Omaisillakin on työaika, ja jos sen jälkeen vielä toimii päivittäisenä avustajana, vapaa-aikaa ei jää. Ei kukaan jaksa olla koko ajan töissä ilman vapaata.
Omaishoitajien jaksamista ihmettelen. Hoitajat eivät kuitenkaan asu hoidettavien kanssa ja hoida heitä 24/7 vuoden ympäri. On työaika, toki myös ylitöitä, mutta töiden jälkeen saa mennä kotiin. Miten omaishoitajilta voidaan odottaa, että he eivät esim. saa nukkua kun joutuvat vahtimaan ettei muistisairas yöt läpeensä valvova puoliso karkaa tai satuta itseään. Erityisesti muistisairaiden omaishoitajien osa on niin raskas, että tekee pahaa edes ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää vaan hoitajien kontolle kaikki. Hoitajapulaa on jo ennestään. Vanhusten vaateostot vievät liikaa aikaa hoitotyöstä. Ja kuka jaksaa vielä raskaan työn jälkeen ravata ostamassa hoidettaville vanhuksille vaatteita ym. Tarvikkeita? On omakin perhe huollettavana.
Melkoisia vapaamatkustajia nykypäivän omaiset. Oikein kehutaan ettei viitsitä omaisesta pitää minkäänlaista huolta.
Perinnonjakoon kyllä ehditteVapaamatkustajia? Mä voin kyllä käydä vaateostoksilla äidin kanssa, mutta jokapäiväiseksi avustajaksi minusta ei ole. On oma perhe, työt ja siihen vielä parin tunnin automatkan hajurakoa. Onneksi ei vielä tarvitse avustaa.
Hoitajillakin on työmatkat, omat perheet jne. Kenties palkkaat avustajan ostamaan omaisellesi vaatteet ym. tarvikkeet hoitolaitokseen. Ei ole kyse mistään jokapäiväisestä avustamisesta. Mutta, suurin osa omaisista ei näihinkään vähäisiin tarpeisiin reagoi millään lailla. Kyetään kyllä omaista ja hoitajia haukkumaan ja arvostelemaan
Kyllä tulevaisuudessa joudutte hoitamaan omaisenne itse. Hoitajapula vain pahenee. Kukaan ei halua alalle.Juurihan tuo edellinen kommentoija sanoi, että hän voi käydä ostoksilla mutta ei pysty jokapäiväiseksi avustajaksi. Hoitajilla on työaika ja vapaa-aika. Omaisillakin on työaika, ja jos sen jälkeen vielä toimii päivittäisenä avustajana, vapaa-aikaa ei jää. Ei kukaan jaksa olla koko ajan töissä ilman vapaata.
Omaishoitajien jaksamista ihmettelen. Hoitajat eivät kuitenkaan asu hoidettavien kanssa ja hoida heitä 24/7 vuoden ympäri. On työaika, toki myös ylitöitä, mutta töiden jälkeen saa mennä kotiin. Miten omaishoitajilta voidaan odottaa, että he eivät esim. saa nukkua kun joutuvat vahtimaan ettei muistisairas yöt läpeensä valvova puoliso karkaa tai satuta itseään. Erityisesti muistisairaiden omaishoitajien osa on niin raskas, että tekee pahaa edes ajatella.
Hoitajien syy ei ole omaishoitajien tilanne.
Oli kyse siitä, että hoitajat joutuvat tekemään paljon töitä, esim. ostamaan asukkaille vaatteet ja lahjat, jotka eivät heille kuulu. Tälläiset eivät kuulu hoitotyöhön. Vaan omaisille tai sitten edunvalvojalle.
Oman työnsä hoitajat kyllä tekevät. Se on hoitotyötä, ei kaupoissa juoksentelua.
Omaishoitajien asiat eivät kuulu hoitajille, vaan omaisille itselleen. Jotka tietenkin ovatkin parhaat hoitajat läheisilleen. Jopa omastakin mielestään.
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut kyllä vanhempani raha-asioita jo 7 vuotta ja auttaisin enemmänkin, mutta valitettavasti en voi tehdä sitä ilmaiseksi. Vanhemmallani on jonkinlainen persoonallisuushäiriö, minkä vuoksi hänestä on tullut vainoharhainen, puhuu ilkeitä ja vihaa kaikkea, myös muita ihmisiä. Mikään ei ole hyvin, ruoka ei ole hyvää ja kaikki kuulemma huijaavat. Hän ei suostu lääkäriin, mikä olisi omaishoidon tuen saamisen edellytys. Hän on maksanut asioidensa hoidosta käteisellä, mutta nyt huomaan että hän kiusaa, eikä maksa enää. Ilmaiseksi en voi alkaa leikkimään hänen leikkejään, valitettavasti. Olen alan ammattilainen, ja tällainen käytös tuntuu melko loukkaavalta ja ammattitaitoni mitätöimiseltä. Myös minun on täytynyt todeta, että ihminen itse voi asettua hoitonsa esteeksi, samalla toki uhriutuen siitä, ettei kukaan auta. Olen rajannut auttamisen siihen, että huolehdimme siitä, ettei hän kuole nälkään. Mutta en voi sanoa että tulen itkemään hautajaisissa, ihminen on kohtalonsa valinnut ihan itse.
Kuvauksestasi päätellen vanhemmallasi on tyypilliset alzheimerin oireet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää vaan hoitajien kontolle kaikki. Hoitajapulaa on jo ennestään. Vanhusten vaateostot vievät liikaa aikaa hoitotyöstä. Ja kuka jaksaa vielä raskaan työn jälkeen ravata ostamassa hoidettaville vanhuksille vaatteita ym. Tarvikkeita? On omakin perhe huollettavana.
Melkoisia vapaamatkustajia nykypäivän omaiset. Oikein kehutaan ettei viitsitä omaisesta pitää minkäänlaista huolta.
Perinnonjakoon kyllä ehditteVapaamatkustajia? Mä voin kyllä käydä vaateostoksilla äidin kanssa, mutta jokapäiväiseksi avustajaksi minusta ei ole. On oma perhe, työt ja siihen vielä parin tunnin automatkan hajurakoa. Onneksi ei vielä tarvitse avustaa.
Hoitajillakin on työmatkat, omat perheet jne. Kenties palkkaat avustajan ostamaan omaisellesi vaatteet ym. tarvikkeet hoitolaitokseen. Ei ole kyse mistään jokapäiväisestä avustamisesta. Mutta, suurin osa omaisista ei näihinkään vähäisiin tarpeisiin reagoi millään lailla. Kyetään kyllä omaista ja hoitajia haukkumaan ja arvostelemaan
Kyllä tulevaisuudessa joudutte hoitamaan omaisenne itse. Hoitajapula vain pahenee. Kukaan ei halua alalle.Juurihan tuo edellinen kommentoija sanoi, että hän voi käydä ostoksilla mutta ei pysty jokapäiväiseksi avustajaksi. Hoitajilla on työaika ja vapaa-aika. Omaisillakin on työaika, ja jos sen jälkeen vielä toimii päivittäisenä avustajana, vapaa-aikaa ei jää. Ei kukaan jaksa olla koko ajan töissä ilman vapaata.
Omaishoitajien jaksamista ihmettelen. Hoitajat eivät kuitenkaan asu hoidettavien kanssa ja hoida heitä 24/7 vuoden ympäri. On työaika, toki myös ylitöitä, mutta töiden jälkeen saa mennä kotiin. Miten omaishoitajilta voidaan odottaa, että he eivät esim. saa nukkua kun joutuvat vahtimaan ettei muistisairas yöt läpeensä valvova puoliso karkaa tai satuta itseään. Erityisesti muistisairaiden omaishoitajien osa on niin raskas, että tekee pahaa edes ajatella.
Usein omaishoitajan työ kuitenkin loppuu siihen, että voimat ehtyvät. Hoidokki on pakko siirtää hoivakotiin, kun ei hoitaja itse pysty enää 'yövuorojensa' takia oikeastaan koskaan nukkumaan. Päivisinkin pitää vahtia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan ok. Nykyään on juuri sitä varten erilaisia palveluita kuten hoivapalveluita ja edunvalvonta.
Vierailija kirjoitti:
AP kukas hoitaa sinun asioitasi jos ja kun et itse enää kykene?
Tieisttekö että virallinen edunvalvoja (joka tekee sitä työnä) myönnetään vain niille joilla ei ole omaisia ja hän vastaa vain taloudellisista asioista ei terveydellisistä. Ylensä edunvalvojaksi tulee joku omainen.
Tiedätkö, että virallinen edunvalvoja kyllä myönnetään ihan kenelle tahansa, kenen asiat ei muilla tavoin hoidu. Siinä ei ole mitään tekemistä omaisten lukumäärällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP kukas hoitaa sinun asioitasi jos ja kun et itse enää kykene?
Tieisttekö että virallinen edunvalvoja (joka tekee sitä työnä) myönnetään vain niille joilla ei ole omaisia ja hän vastaa vain taloudellisista asioista ei terveydellisistä. Ylensä edunvalvojaksi tulee joku omainen.Tiedätkö, että virallinen edunvalvoja kyllä myönnetään ihan kenelle tahansa, kenen asiat ei muilla tavoin hoidu. Siinä ei ole mitään tekemistä omaisten lukumäärällä.
Tarvittaessa edunvalvoja vastaa myös terveydenhoitoon liittyvistä asioista. Edunvalvojaksi voidaan määrätä valtion viranomainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi ovat eläneet lapsuutensa niukan sota-ajan jälkeen, jolloin Suomessa oli pulaa kaikesta ja kaikilla. Heidän lapsuutensa on ollut ankea sinua lapsuutesi verrattuna. Velvollisuutesi on auttaa vanhempiasi parhaan kykysi mukaisesti.
Mielenkiintoinen ajatus. Olen tavannut monia erittäin kurjan lapsuuden eläneitä vanhuksia, jotka silti ovat asiallisia ihmisiä. En itsekään olettaisi keneltäkään uhrauksia vuokseni, jos olisin ensin vuosikaudet ollut tälle ilkeä ja esim. repinyt säännöllisesti hiuksista, kuten isäni teki minulle.
T. ApRepinyt hiuksista, olisiko tukkapölly oikea nimitys ? Tiedätkö minun isäni äidin motto oli, että lapset saa tottelemaan kun ravistaa hiuksista niin että neljä ilmansuuntaan näkyy yhtä aikaa, kyllä minäkin isältäni tukkapöllyä sain ja ihan aiheesta. Äitini äiti oli taas alkoholisti joka ei lapsistaan välittänyt yhtään, ei siis yhtään, äidilläni meni lapsena käsi poikki, hänen vuotta vanhempi veli joutui viemään äitini lääkäriin, ja kyllä tämä kuusi vuotias joutui kävelemään kotiin sieltä, kun ei ollut rahaa bussiin eikä taksiin, äitini pääsi sitten poliisin kyydillä kotiin kun ei nukutuksen jälkeen voineet kävelemään pistää. Ja kyllä kaikki lapset joutui heti kansakoulun loputtua lähtemään kotoaan. Siinä on vähän realiteettiä. Isän äiti jäi sota-aikana leskeksi ja kävi kahta työtä, lapset teki kaikki kotihommat, ennenkuin se hullu tuli kotiin, pelkästään siksi että pelkäsivät. Isäni 11 vuotiaana joutui veljensä 8 vuotias kanssa pitämään talon kunnossa, kun ei muita "miehiä" enää ollut.
Ja tätä hulluutta pitäisi kumartaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP kukas hoitaa sinun asioitasi jos ja kun et itse enää kykene?
Tieisttekö että virallinen edunvalvoja (joka tekee sitä työnä) myönnetään vain niille joilla ei ole omaisia ja hän vastaa vain taloudellisista asioista ei terveydellisistä. Ylensä edunvalvojaksi tulee joku omainen.
Edunvalvojaksi ei omaisen ole pakko ryhtyä. Tällöin saa yleisen edunvalvojan. Tätä onkin paljon nykyään. Kukaan omaisista ei ole halukas ryhtymään edunvalvojaksi omaiselleen. Läheskään aina edes omat lapset eivät halua.
Eikä kaikista ole hoitamaan omaisensa asioita, vaan rahat kavalletaan. Tätäkin saa usein lukea lehdistä
E
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jättäkää vaan hoitajien kontolle kaikki. Hoitajapulaa on jo ennestään. Vanhusten vaateostot vievät liikaa aikaa hoitotyöstä. Ja kuka jaksaa vielä raskaan työn jälkeen ravata ostamassa hoidettaville vanhuksille vaatteita ym. Tarvikkeita? On omakin perhe huollettavana.
Melkoisia vapaamatkustajia nykypäivän omaiset. Oikein kehutaan ettei viitsitä omaisesta pitää minkäänlaista huolta.
Perinnonjakoon kyllä ehditteVapaamatkustajia? Mä voin kyllä käydä vaateostoksilla äidin kanssa, mutta jokapäiväiseksi avustajaksi minusta ei ole. On oma perhe, työt ja siihen vielä parin tunnin automatkan hajurakoa. Onneksi ei vielä tarvitse avustaa.
Hoitajillakin on työmatkat, omat perheet jne. Kenties palkkaat avustajan ostamaan omaisellesi vaatteet ym. tarvikkeet hoitolaitokseen. Ei ole kyse mistään jokapäiväisestä avustamisesta. Mutta, suurin osa omaisista ei näihinkään vähäisiin tarpeisiin reagoi millään lailla. Kyetään kyllä omaista ja hoitajia haukkumaan ja arvostelemaan
Kyllä tulevaisuudessa joudutte hoitamaan omaisenne itse. Hoitajapula vain pahenee. Kukaan ei halua alalle.Juurihan tuo edellinen kommentoija sanoi, että hän voi käydä ostoksilla mutta ei pysty jokapäiväiseksi avustajaksi. Hoitajilla on työaika ja vapaa-aika. Omaisillakin on työaika, ja jos sen jälkeen vielä toimii päivittäisenä avustajana, vapaa-aikaa ei jää. Ei kukaan jaksa olla koko ajan töissä ilman vapaata.
Omaishoitajien jaksamista ihmettelen. Hoitajat eivät kuitenkaan asu hoidettavien kanssa ja hoida heitä 24/7 vuoden ympäri. On työaika, toki myös ylitöitä, mutta töiden jälkeen saa mennä kotiin. Miten omaishoitajilta voidaan odottaa, että he eivät esim. saa nukkua kun joutuvat vahtimaan ettei muistisairas yöt läpeensä valvova puoliso karkaa tai satuta itseään. Erityisesti muistisairaiden omaishoitajien osa on niin raskas, että tekee pahaa edes ajatella.
Usein omaishoitajan työ kuitenkin loppuu siihen, että voimat ehtyvät. Hoidokki on pakko siirtää hoivakotiin, kun ei hoitaja itse pysty enää 'yövuorojensa' takia oikeastaan koskaan nukkumaan. Päivisinkin pitää vahtia...
Paitsi että hoiva ja palvelukotipaikkoja on yhä vähemmän hoitajapulan takia. Entsiäkin paikkoja joudutaan sulkemaan tai vähentämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ikääntyneiden pitää hoitaa itse omat asiansa. Jos ei pärjää niin sitten vanhukset palvelutaloon ja niiden kämppä sekä irtaimisto myyntiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on enää elossa, mutta isän kuoltua hän hyvin päättäväisesti myi heidän omakotitalonsa ja osti senioritalosta kivan kaksion. Äiti halusi olla niin riippumaton meistä lapsista kuin mahdollista.
Vasta viimeisen kolmen kuukauden aikana olemme joutuneet ottamaan enemmän kantaa äidin asioihin ja olemaan yhteyksissä senioritaloon sekä etsimään lisää kotiapua yksityiseltä sektorilta. Äiti on itse löytänyt mukavan siivoojan ja joka ottaa nyt lisätunteja auttaakseen äitiä useammin.
Olemme lapset jakaneet äidin pankkiasiat , kauppareissut ja roskisten viennit keskenämme. Äitimme on aika hankala tyyppi, mutta hän ei myöskään odota meitä notkumaan kotiinsa tuntikausiksi. Usein lyhyt käynti riittää ja jolloin ehdimme käymään läpi hänen käytännön tarpeensa.
Usein unohdetaan keskusteluissa sekin, etteivät kaikki vanhuksetkaan kaipaa lähiomaisia pyörimään jalkohinsa.
Eivät varmasti kaipaakaan huonosti käyttäytyviä, noloja lapsiaan vanhainkotiin häiriköimään.
Kiitos kun pysytte poissa.
Miksi kirjoitat vanhainkodista, kun edellisessä kommentissa oli kyseessä senioritalo? Kuka sielää vanhainkodissa asuu, ei ainakaan tuon kirjoittajan äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Tai sellaisen vanhuuden saat, millaisen lapsuuden lapsillesi petasit! Narsistinen vanhempi valitettavasti tulee vanhetessaan vielä vaativammaksi ja ilkeämmäksi. Siihen kun vielä lisää väkivaltaisuuden, niin eipä ole helppoja hoidettavia sen enempää omille lapsille kuin vieraillekaan. Ei ole kenenkään pakko sitä toistakin poskea kääntää.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän kateellinen heille, jotka eivät ota kantaakseen kaikkia iäkkäiden vanhempiensa asioita. Äitini on muistisairas, ja lähes 90-vuotias isäni hoitaa häntä epävirallisena omaishoitajana ilman mitään yhteiskunnan tukea. Koska sitä tukea ei saa. Äiti ei mitenkään pärjäisi yksin, mutta on sen verran "hyväkuntoinen" että apua eivät saa, mistään hoitopaikasta puhumattakaan. Käyn 400 kilometrin päästä kerran kuussa heidän luonaan. Isälleni se on tärkeä henkireikä. Äitini ikävöi minua kun en ole paikalla, ja toivoo että kävisin vielä useammin. Isän jaksaminen on koko ajan mielessä. Stressi vaikeuttaa nukkumistani. Jatkuvasti mietin, kauanko isä jaksaa. Ja kun ei enää jaksa, mistä saamme apua. Mietin sitäkin, pitääkö minun lopettaa työni ja muuttaa hoitamaan äitiä. Vanhempani ovat minulle hyvin rakkaita, mutta toivoisin etten olisi niin "kiinni" heissä. Tuntuu että oma elämä jää puoliksi elämättä, ja samalla on huono omatunto. Tulevaisuudessa ei tunnu olevan mitään hyvää.
Isäsi on niin vanha, että tuskin elää montaakaan vuotta. Sitten äitisi paikka on muualla kuin kotona.
Tilanteessasi ei oikein voi muuta kuin seurata sen kehitystä. Jos isäsi on omaishoitaja, hänelle kuuluvat lakisääteiset vapaat.
Tee suunnitelma, jossa otat vapaata töistä kun isän kunto alkaa tosissaan heiketä. Muutat lähistölle, otat selvää mitä apua voit saada ja vaadit sitä.
Jos äitisi menee ensin, varmistat että isän asiat ovat kunnossa ja katsot mitä hän tarvitsee ja pitääkö sinun vielä jäädä valvomaan hänen loppuaikaansa.
Jos isän aika koittaa ensin, äidin paikka on laitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini on enää elossa, mutta isän kuoltua hän hyvin päättäväisesti myi heidän omakotitalonsa ja osti senioritalosta kivan kaksion. Äiti halusi olla niin riippumaton meistä lapsista kuin mahdollista.
Vasta viimeisen kolmen kuukauden aikana olemme joutuneet ottamaan enemmän kantaa äidin asioihin ja olemaan yhteyksissä senioritaloon sekä etsimään lisää kotiapua yksityiseltä sektorilta. Äiti on itse löytänyt mukavan siivoojan ja joka ottaa nyt lisätunteja auttaakseen äitiä useammin.
Olemme lapset jakaneet äidin pankkiasiat , kauppareissut ja roskisten viennit keskenämme. Äitimme on aika hankala tyyppi, mutta hän ei myöskään odota meitä notkumaan kotiinsa tuntikausiksi. Usein lyhyt käynti riittää ja jolloin ehdimme käymään läpi hänen käytännön tarpeensa.
Usein unohdetaan keskusteluissa sekin, etteivät kaikki vanhuksetkaan kaipaa lähiomaisia pyörimään jalkohinsa.
Eivät varmasti kaipaakaan huonosti käyttäytyviä, noloja lapsiaan vanhainkotiin häiriköimään.
Kiitos kun pysytte poissa.Miksi kirjoitat vanhainkodista, kun edellisessä kommentissa oli kyseessä senioritalo? Kuka sielää vanhainkodissa asuu, ei ainakaan tuon kirjoittajan äiti.
Mietipä sitä ensi yönä kun valvot. ::::)))
Minulla on tapana nukkua öisin.
Otathan talteen kirjoittamasi kommentin, niin voit palata siihen, kun itse alat lähestyä vanhuutta.
Minä olen hoitanut vanhempieni asiat ja toisen vanhemman asiat hoidan edelleen. Olen ottanut tuon tehtävän luottamuksen osoituksena.
Itse olen käytännössä pakotettu tähän. Olen itse köyhä ja työtön ja joudun asumaankin tämän vanhemman luona. En ole koskaan päässyt muuttamaan omilleni. Kärsin kovasta ahdistuksesta ja olen autismikirjolla. Kuormitus on valtavaa ja olen ollut ihan lopussa jo vuosia. En pysty huolehtimaan edes itsestäni ja omista asioistani. Silti tämä vanhempani pitää itsestäänselvänä, että huolehdin suunnilleen kaikesta. Kuuluisin itse eläkkeelle, jolle en kuitenkaan pääse. Vuosien kuluessa on tapahtunut paljon ikävää ja välini tähän vanhempaan ovat lisäksi vaikeat. Emme ole olleet koskaan läheisiä. Olen useasti sanonut, että en halua, enkä pysty olemaan mikään omaishoitaja, mutta ihan kuuroille korville se on kaikunut. Olen kyllä hakenut apua mm. sossusta, mutta en ole mitään apua saanut. Asun vanhempani kanssa tässä asunnossa, josta en erityisemmin edes pidä varmasti niin kauan kuin vanhempanikin. Mitä tapahtuu sen jälkeen tai minne päädyn asumaan niin sitä en tiedä. Lisäksi traumaattisen huonot kokemukset sosiaalisesta kanssakäymisestä ja juurikin eri paikoissa asioinnista vaikeuttavat asioiden hoitamista entisestään ja saan usein entistä rajumpia ahdistuskohtauksia jo ihan ruokakaupassakin sekä apteekissa. Itse en käytä mitään lääkkeitä, mutta vanhempani pakottaa usein hakemaan itselleen lääkkeitä apteekista. Nyt yrittää pakottaa hankkimaan veikkauskorttia, jotta voisin jatkossa viedä vanhempani lottoa. Muutenkin syyllistää, huutaa, haukkuu ja valittaa jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän kateellinen heille, jotka eivät ota kantaakseen kaikkia iäkkäiden vanhempiensa asioita. Äitini on muistisairas, ja lähes 90-vuotias isäni hoitaa häntä epävirallisena omaishoitajana ilman mitään yhteiskunnan tukea. Koska sitä tukea ei saa. Äiti ei mitenkään pärjäisi yksin, mutta on sen verran "hyväkuntoinen" että apua eivät saa, mistään hoitopaikasta puhumattakaan. Käyn 400 kilometrin päästä kerran kuussa heidän luonaan. Isälleni se on tärkeä henkireikä. Äitini ikävöi minua kun en ole paikalla, ja toivoo että kävisin vielä useammin. Isän jaksaminen on koko ajan mielessä. Stressi vaikeuttaa nukkumistani. Jatkuvasti mietin, kauanko isä jaksaa. Ja kun ei enää jaksa, mistä saamme apua. Mietin sitäkin, pitääkö minun lopettaa työni ja muuttaa hoitamaan äitiä. Vanhempani ovat minulle hyvin rakkaita, mutta toivoisin etten olisi niin "kiinni" heissä. Tuntuu että oma elämä jää puoliksi elämättä, ja samalla on huono omatunto. Tulevaisuudessa ei tunnu olevan mitään hyvää.
Isäsi on niin vanha, että tuskin elää montaakaan vuotta. Sitten äitisi paikka on muualla kuin kotona.
Tilanteessasi ei oikein voi muuta kuin seurata sen kehitystä. Jos isäsi on omaishoitaja, hänelle kuuluvat lakisääteiset vapaat.
Tee suunnitelma, jossa otat vapaata töistä kun isän kunto alkaa tosissaan heiketä. Muutat lähistölle, otat selvää mitä apua voit saada ja vaadit sitä.
Jos äitisi menee ensin, varmistat että isän asiat ovat kunnossa ja katsot mitä hän tarvitsee ja pitääkö sinun vielä jäädä valvomaan hänen loppuaikaansa.
Jos isän aika koittaa ensin, äidin paikka on laitoksessa.
Eihän siinä ole mitään mieltä, että irtisanoutuu työstään, muuttaa neljänsadan kilometrin päähän ja alkaa verovaroista maksettavaksi omaishoitajiksi. Huoli-ilmoitus vanhempien tilanteesta ja jos eivät enää kahdestaan pärjää, on kunnan velvollisuus hoitaa asia. Ratkaisu ei ole se, että töissä käyvät omaiset siirtyvät muilta paikkakunnilta kuntien palkollisiksiomaishoitajiksi.
Kiitos mielipiteestäsi. En voi sanoa olevani laiska, sillä olen varsinkin aiemmin tehnyt töitä liiaksikin, mm. koska olen nuorempana paikannut huonoa itsetuntoa suorittamisella. Olen vakituisissa töissä, joihin vaaditaan yliopistokoulutus. Palkka on ok ja pystyn elättämään perheeni. Isäni on viime vuosina painostanut minua hankkimaan jalkahoitajan ja akupunktiohoitajan koulutusta, jotta voisin tehdä näitä hoitoja hänelle. Hän myös oletti, että olen muuttamassa perheeni kanssa lapsuudenkotiini (asunto ei ole mennyt kaupaksi) ja suuttui kun kieltäydyin. En ole häneltä neuvoja pyytänyt, vaan hän tarjoaa niitä kun hän tarvitsee jotakin.
T. Ap