Lue keskustelun säännöt.
En aio hoitaa ikääntyneiden vanhempieni asioita - muita?
27.12.2022 |
Otsikko on hieman provosoiva, mutta kuvaava. Havahduin tähän asiaan vastikään, kun useammalla itseäni vähän vanhemmalla tuttavalla on nyt ollut huolta vanhempiensa asumisjärjestelyistä ja terveydentilasta. Vanhempien haurastuminen ja kuolema ovat monelle heistä suuri surun aihe. Itselläni on se tilanne, että olen ottanut tietoisesti etäisyyttä vanhempiini. Isäni on erittäin rajaton ja raskas ihminen. Hänen jäljiltään olen saanut tehdä hartiavoimin töitä, jotta olen ylipäätään päässyt kiinni ns. normaaliin työ- ja perhe-elämään. Yksi konkreettinen esimerkki on, että hän yrittää edelleen painostaa minua kouluttautumaan ammatteihin, joista hänelle olisi hyötyä, vaikka olen liki nelikymppinen ja vakituisessa työssä. Jos hänen oikkuihinsa ei suostu, hän syytää kamalia loukkauksia, jotka kätevästi unohtaa hetken päästä. Äitini on normaalimpi, mutta hän säälii isää tämän vaikean lapsuuden vuoksi, eikä näe miten isä on oikeasti läpeensä itsekäs ja manipuloiva tunnesyöppö. Koska vanhempani ovat yhdessä, minun on pitänyt etäännyttää välejäni myös äitiin ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Vanhempani ovat kohta 75-vuotiaita ja monisairaita, ja olen aistivinani että he alkavat kohta ripustautua minuun, jos vain annan sen tapahtua. Tämä on poissuljettu vaihtoehto, sillä siitä kärsisivät minun itseni lisäksi oma perheeni.
Onko jollain palstalaisella ollut samanlaista tilannetta? Kerroitko ratkaisustasi esim. omille tuttavillesi, joilla itsellään on hyvä suhde vanhempiinsa? Oletko kohdannut ulkopuolisilta tai esim. terveydenhuollosta ihmettelyä? Oletko pitänyt ratkaisuasi oikeana myös vanhemman kuoleman jälkeen? Suritko vanhempaasi vai oliko hänen kuolemansa vapauttavaa? Miten olet pärjäillyt sen asian kanssa, ettei sinulla tule koskaan olemaan tervettä suhdetta ainoisiin vanhempiisi? Tällaisia mietin tänään.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on paljon vanhuksia edunvalvonnassa, vaikka heillä on läheisiä.
Hoitajat sitten hoitavat heidän vaate, joululahja ym. ostokset ja tarpeet. Mikä ei lainkaan ole hoitotyöhön kuuluvaa ravata asukkaiden vaate ja lahjaostoksilla!!
Mutta minkäs teet. Vanhukset tarvitsevat vaatteita palvelutaloissakin joka päivä. Eikä ole kiva nähdä vanhusta itkemässä, kun jää lahjoitta Jouluna.Joillekin omaisille vanhus näyttää olevan vain roska, joka on siivottu pois silmistä laitokseen. Edes käyttövaatteita ei osata huolehtia omaiselleen!!!!
Kyllä se kuuluu teidän työhönne ja te saatte siitä palkan. Teette myös paljon kirjaustöitä, eihän sekään ole suoranaista hoitotyötä.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Hoitajan koulutuksessa puhutaan myös näistä tapauksista, joissa vanhempi on joko itse katkaissut välit lapsiin tai aiheuttanut suhteiden katkeamisen. Omaisella ei ole mitään velvollisuutta jatkaa iän kaiken häiriintyneen vanhuksen kanssa leikkimistä, vaan jokaisella on oikeus elää elämänsä rauhassa ja kaikella tavalla turvassa - niin henkisesti kuin fyysisesti. Hoitajan tehtävä ei ole alkaa syyllistää omaisia, vaan hoitaa se häiriintynyt vanhus. Hänellä on osansa tapahtumiin, vaikka hoivakodissa laitetaan aina se marttyyrivaihde päälle. Olen ihan itsekin ollut töissä hoitajana, ja havainnut että totuus ei tule vanhuksen suusta, vaan on jotain sieltä väliltä. Kannattaa haastatella omaisiakin välillä, miten siellä kotona oikeasti meni. Saatat ihan yllättyä miten se hentoinen muka avuton vanhus on saattanut hakata omia lapsiaan ja aiheuttaa vuosikymmenien kärsimykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin pieni vanhemmat syöttivät, vaihtoivat vaipat, valvoivat kun oli paljon
korvatulehduksia. Sitten kuskasivat harrastuksiin ja maksoivat opiskelut ja muut
koulutukset.
Nyt aikuisena olen kiitollinen kaikesta, autan vanhempiani niin paljon
kuin vain pystyn.
Sydämen sivistystä hyvät ihmiset, ajatelkaa vähän.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin pieni vanhemmat syöttivät, vaihtoivat vaipat, valvoivat kun oli paljon
korvatulehduksia. Sitten kuskasivat harrastuksiin ja maksoivat opiskelut ja muut
koulutukset.
Nyt aikuisena olen kiitollinen kaikesta, autan vanhempiani niin paljon
kuin vain pystyn.
Sydämen sivistystä hyvät ihmiset, ajatelkaa vähän.
Niin, kyse on vanhemmista joilta se puuttuu.
Jos nyt luit koko ketjuakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hoitanut kyllä vanhempani raha-asioita jo 7 vuotta ja auttaisin enemmänkin, mutta valitettavasti en voi tehdä sitä ilmaiseksi. Vanhemmallani on jonkinlainen persoonallisuushäiriö, minkä vuoksi hänestä on tullut vainoharhainen, puhuu ilkeitä ja vihaa kaikkea, myös muita ihmisiä. Mikään ei ole hyvin, ruoka ei ole hyvää ja kaikki kuulemma huijaavat. Hän ei suostu lääkäriin, mikä olisi omaishoidon tuen saamisen edellytys. Hän on maksanut asioidensa hoidosta käteisellä, mutta nyt huomaan että hän kiusaa, eikä maksa enää. Ilmaiseksi en voi alkaa leikkimään hänen leikkejään, valitettavasti. Olen alan ammattilainen, ja tällainen käytös tuntuu melko loukkaavalta ja ammattitaitoni mitätöimiseltä. Myös minun on täytynyt todeta, että ihminen itse voi asettua hoitonsa esteeksi, samalla toki uhriutuen siitä, ettei kukaan auta. Olen rajannut auttamisen siihen, että huolehdimme siitä, ettei hän kuole nälkään. Mutta en voi sanoa että tulen itkemään hautajaisissa, ihminen on kohtalonsa valinnut ihan itse.
Kuvauksestasi päätellen vanhemmallasi on tyypilliset alzheimerin oireet.
Kyllä, hänellä on muistisairaus, tosin ei Alzheimer vaan vaskulaarinen dementia, ja sen lisäksi paljon muuta. Se muu on jäänyt hämärän peittoon, koska vanhempani ei suostu mihinkään tutkimuksiin eikä hoitoihin. Lääkärit eivät kuulemma osaa mitään, hoitajat ei osaa mitään, vain hän itse tietää vaikka on sekaisin kun seinäkello. Hoitokielteisyyden vuoksi hän ei tule saamaan minkäänlaista apua, koska kaikkiin tukimuotoihin tarvitaan lääkärin todistus - ja kun ei suostu lääkäriin, lääkärintodistusta ei voi saada. Hän ei siis voi saada kotiapua, omaishoitaja omaishoidon tukea, palvelutalopaikkaa ja niin edelleen. Minusta hänellä on pikemminkin autismin kirjo, jota ei ole aikanaan diagnosoitu. Minkäänlaista empatiaa tai tunnereaktioita häneltä on turha odottaa, joten hän toimii rajattomasti ja on henkisesti väkivaltainen.
Tuossa tapauksessa olkoon keskenään ja kun menee ihan pöntöksi, huostaanotto.
Nämä on vaikeita tilanteita. Itselläni molemmat vanhemmat sairaudentunnottomia, toisella sekamuotoinen ja toisesta ei tietoa, molemmat luultavasti juoneet päänsä ja oireet hyvin samankaltaiset sekä keskenään verraten että sinun vanhempaasi, paitsi täyden tunteettomuuden kanssa vaihtelee ihmeelliset sentimentaalisuuspuuskat, joista ei jää käteen muuta kuin hämmennys kun ne taas vaihtuvat itsekeskeiseen möllötykseen. Nyt kun toinen on haudassa ja toisen hengen olen pelastanut useampaan kertaan, täytyy todeta että vaikka on raskasta, itselleni on helpompaa että olen jotain yrittänyt. Äiti oli onnistunut melkein polttamaan talonsa ainakin kahdesti, isä samoin omansa. Minusta tämä on liian kova hinta liioitellusta yksilönvapaudesta, ja mielestäni vanhojen ihmisten hoito pitäisi järjestää samoin kuin ajokortin uusiminen. Jos voit todistaa pärjääväsi, niin kaikin mokomin jatka itseksesi, mutta sitten taas tarkistetaan ja muut alkavat auttaa kun et enää itse selviydy.
Äidin tapauksessa jouduin taistelemaan hullun lailla hänelle apua (meinasi tuhoutua oma elämä siinä prosessissa), ja isälle järjestyi lopulta kotiapu kun lääkäri teki huoli-ilmoituksen jatkuvasti syömättömyyden takia hoitoon tulevasta kasikymppisestä. Sitten isältä ei enää kyselty, autetaanko vai ei, ja minun etäisyyteni tilanteessa ehkä nopeutti asioita, koska viranomaistaho koki itse olevansa vastuussa eivätkä joutuneet toppuuttelemaan yli-innokasta omaista. Neuvottelivat sitten lopultakin aiempien avuntarjousten torppaamisen myötä oppineena vain siitä, minkä verran. Aivan kuin uhmaikäisen kanssa, ei pidä kysyä vääriä asioita tai seurauksena on kaaosta ja katastrofia.
Mietin kyllä usein, miten kestäisin sen jos jompikumpi olisi palanut taloonsa. Voisi olla taakka harteilla vielä paljon pitempään kuin näiden omien vanhempien pikkulapsivuosien aiheuttama.
No, mun äiti on aina huolehtinut muista. Mutta täysin rajaton ihminen ja olen omien lasten kohdalla joutunut luomaan terveitä rajoja. Nyt hänellä tuo toisista huolehtiminen on viemässä loputkin voimat ja odottaa, että minä jatkaisin samaa. Ihan itsekkäästi olen rajannut oman huolenpitoni omaan puolisoon ja lapsiin, en muihin. Äitini mukana nimittäin tulee puolenkymmenen muun sukulaisen asiat ja niihin en aio osallistua. Eli hyvin rajatusti yksittäisissä jutuissa autan äitiäni silloin, kun kyseessä on hänen oma avunpyyntö. Isä on jo hoitokodissa, hänenkin asioita hoitaa edunvalvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on paljon vanhuksia edunvalvonnassa, vaikka heillä on läheisiä.
Hoitajat sitten hoitavat heidän vaate, joululahja ym. ostokset ja tarpeet. Mikä ei lainkaan ole hoitotyöhön kuuluvaa ravata asukkaiden vaate ja lahjaostoksilla!!
Mutta minkäs teet. Vanhukset tarvitsevat vaatteita palvelutaloissakin joka päivä. Eikä ole kiva nähdä vanhusta itkemässä, kun jää lahjoitta Jouluna.Joillekin omaisille vanhus näyttää olevan vain roska, joka on siivottu pois silmistä laitokseen. Edes käyttövaatteita ei osata huolehtia omaiselleen!!!!
Kyllä se kuuluu teidän työhönne ja te saatte siitä palkan. Teette myös paljon kirjaustöitä, eihän sekään ole suoranaista hoitotyötä.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Hoitajan koulutuksessa puhutaan myös näistä tapauksista, joissa vanhempi on joko itse katkaissut välit lapsiin tai aiheuttanut suhteiden katkeamisen. Omaisella ei ole mitään velvollisuutta jatkaa iän kaiken häiriintyneen vanhuksen kanssa leikkimistä, vaan jokaisella on oikeus elää elämänsä rauhassa ja kaikella tavalla turvassa - niin henkisesti kuin fyysisesti. Hoitajan tehtävä ei ole alkaa syyllistää omaisia, vaan hoitaa se häiriintynyt vanhus. Hänellä on osansa tapahtumiin, vaikka hoivakodissa laitetaan aina se marttyyrivaihde päälle. Olen ihan itsekin ollut töissä hoitajana, ja havainnut että totuus ei tule vanhuksen suusta, vaan on jotain sieltä väliltä. Kannattaa haastatella omaisiakin välillä, miten siellä kotona oikeasti meni. Saatat ihan yllättyä miten se hentoinen muka avuton vanhus on saattanut hakata omia lapsiaan ja aiheuttaa vuosikymmenien kärsimykset.
Loistava kirjoitus ja aivan totta! Olen tällaisten sadististen kotikiusaajien lapsi, koko lapsuus (ja useamman kerran aikuisena!) fyysistä väkivaltaa, siis vanhemmat edelleen käy aikuisen lapsen kimppuun koettaessaan pakottaa tai alistaa lasta tahtoonsa. Henkinen väkivalta aivan jatkuvaa ja kaikin tavoin häiriintyneesti yrittävät tuhota yhden lapsistaan. Tämä on sairaus, tajuan sen, mutta ei se saa minua enää palamaan tuohon helvettiin. Olen hädin tuskin elossa ja mielenterveyteni kunnossa tuon hirveän kiusaamisen taki.
Vanhemmat myös toivoo ääneen phaa, toivoivat kolaria, keskenmenla, eroa. Noin sata kertaa on sanottu että mulle olisi pitänyt tehdä abortti.
MUTTA! Kaikille tuntemattomille esittävät herttaista vanhusta ja kertovat tarinaa miten julma ja kiittämätön aikuinen lapsi hylkäsi eikä auta heitä. Vaikka kaikkemme on annettu ja tehty!
Tässäpä sitten virkainto hoitaja näkee tilaisuuden haukkua ja syytellä minua kamalaksi ihmiseksi.
Kai nyt hoitajat tajuaa että iso osa vanhuksista on sadisteja, psykoja, narsisteja ja täysin luonnevikaisia???
Vierailija kirjoitti:
Kun olin pieni vanhemmat syöttivät, vaihtoivat vaipat, valvoivat kun oli paljon
korvatulehduksia. Sitten kuskasivat harrastuksiin ja maksoivat opiskelut ja muut
koulutukset.
Nyt aikuisena olen kiitollinen kaikesta, autan vanhempiani niin paljon
kuin vain pystyn.
Sydämen sivistystä hyvät ihmiset, ajatelkaa vähän.
Meitä kaikkia ei hoidettu, ei viety lääkäriin, ei lohdutettu, vaan hakattiin ja pahoinpideltiin ja kiusattiin vanhemman toimesta. SINÄ se tarvitset sydämen sivistystä. Naiivi olet kun luulet että kun sulla on ihana lapsuus niin kaikilla on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on paljon vanhuksia edunvalvonnassa, vaikka heillä on läheisiä.
Hoitajat sitten hoitavat heidän vaate, joululahja ym. ostokset ja tarpeet. Mikä ei lainkaan ole hoitotyöhön kuuluvaa ravata asukkaiden vaate ja lahjaostoksilla!!
Mutta minkäs teet. Vanhukset tarvitsevat vaatteita palvelutaloissakin joka päivä. Eikä ole kiva nähdä vanhusta itkemässä, kun jää lahjoitta Jouluna.Joillekin omaisille vanhus näyttää olevan vain roska, joka on siivottu pois silmistä laitokseen. Edes käyttövaatteita ei osata huolehtia omaiselleen!!!!
Kyllä se kuuluu teidän työhönne ja te saatte siitä palkan. Teette myös paljon kirjaustöitä, eihän sekään ole suoranaista hoitotyötä.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Hoitajan koulutuksessa puhutaan myös näistä tapauksista, joissa vanhempi on joko itse katkaissut välit lapsiin tai aiheuttanut suhteiden katkeamisen. Omaisella ei ole mitään velvollisuutta jatkaa iän kaiken häiriintyneen vanhuksen kanssa leikkimistä, vaan jokaisella on oikeus elää elämänsä rauhassa ja kaikella tavalla turvassa - niin henkisesti kuin fyysisesti. Hoitajan tehtävä ei ole alkaa syyllistää omaisia, vaan hoitaa se häiriintynyt vanhus. Hänellä on osansa tapahtumiin, vaikka hoivakodissa laitetaan aina se marttyyrivaihde päälle. Olen ihan itsekin ollut töissä hoitajana, ja havainnut että totuus ei tule vanhuksen suusta, vaan on jotain sieltä väliltä. Kannattaa haastatella omaisiakin välillä, miten siellä kotona oikeasti meni. Saatat ihan yllättyä miten se hentoinen muka avuton vanhus on saattanut hakata omia lapsiaan ja aiheuttaa vuosikymmenien kärsimykset.
Loistava kirjoitus ja aivan totta! Olen tällaisten sadististen kotikiusaajien lapsi, koko lapsuus (ja useamman kerran aikuisena!) fyysistä väkivaltaa, siis vanhemmat edelleen käy aikuisen lapsen kimppuun koettaessaan pakottaa tai alistaa lasta tahtoonsa. Henkinen väkivalta aivan jatkuvaa ja kaikin tavoin häiriintyneesti yrittävät tuhota yhden lapsistaan. Tämä on sairaus, tajuan sen, mutta ei se saa minua enää palamaan tuohon helvettiin. Olen hädin tuskin elossa ja mielenterveyteni kunnossa tuon hirveän kiusaamisen taki.
Vanhemmat myös toivoo ääneen phaa, toivoivat kolaria, keskenmenla, eroa. Noin sata kertaa on sanottu että mulle olisi pitänyt tehdä abortti.
MUTTA! Kaikille tuntemattomille esittävät herttaista vanhusta ja kertovat tarinaa miten julma ja kiittämätön aikuinen lapsi hylkäsi eikä auta heitä. Vaikka kaikkemme on annettu ja tehty!
Tässäpä sitten virkainto hoitaja näkee tilaisuuden haukkua ja syytellä minua kamalaksi ihmiseksi.Kai nyt hoitajat tajuaa että iso osa vanhuksista on sadisteja, psykoja, narsisteja ja täysin luonnevikaisia???
Hoitajat, vastatkaa? Tää kiinnostaa muakin. Nyt jo kauhulla pelkään miten hoitajat syyttelee ja sättii minua kylmäksi ja julmaksi. T. Hakattu traumatisoitunut aikuinen lapsi
Hoitajat korjatkoon jos olen väärässä, mutta jos kunnan sosiaalitoimi soittaa ja vaatii apua oman vanhan vanhemman hoitoon, sinne voi antaa soittoKIELLON. Eli pyytää että tehdään kantaan tai tietoihin merkintä että tälle aikuiselle lapselle ei saa soittaa missään vanhusta koskevissa asioissa.
Itse aion pyytää tällaisen. En enää ikinä suotu menemään lähellekään kaltoinkohtelijavanhempiani. En koskaan. Mikään laki ei siihen mua pakota. Jos laki tulee omien vanhempien hoitamiseksi, menen ennemmin vankilaan istumaan kuin hirviöpaskavanhempiani hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäinen vanhuus on aivan 100% oikeudenmukainen seuraus lapsiaan hakanneille narsistivanhemmille. Toivottavasti helvetissä on varattu oma erillinen grilliritilä osasto tällaisille.
Joo. Sitä niittää mitä kylvää. Niin maksa kuin petaa.
Muistan joka päivä nämä sananlaskut ja kohtelet lapsiani rakastavasti ja kunnioittavasti. Näin minulle ehkä on etuoikeus pitää lapseni elämässäni aikuisinakin.
Mun omat vanhemmat ei tätä muistaneet vaan väkivaltaisesti kaltoinkohtelivat lapsiaan. Ja olivat sitten pöyristyneitä kun lapset ei aikuisena halunneetkaan olla yhteyksissä eivätkä antaneet tavata lapsenlapsia lainkaan.
Suurinta typeryyttä on se että kaltoinkohtelee ja hakkaa lapsiaan JA olettaa että ne on aikuisina elämässä mukana ja unohtaneet lapsuuden kauhut. Mutta noin vaan aika moni vanhus ne omat lapsensa aikanaan kasvatti. Sana kasvatti on nyt vähän ironinen tässä yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun asuu riittävän etäällä, tämäkin asia hoituu itsestään.
Vierailija kirjoitti:
kun asuu riittävän etäällä, tämäkin asia hoituu itsestään.
Ehei, ei tuo suojele yhtään. Kunnasta osataan soittaa syyllistyspuheluita satojen kilometrien päähän ja vaatia osallistumista asioihin a, b ja c.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö asia ole tavallaan toisinpäin? Että on vanhuksen etu ettei hänen kaltoinkohtelemansa lapsi tule hoitamaan? Nimittäin siinä voi tulla kiusaus maksaa potut pottuina. Mulle ainakin tulisi. Menisin mielelläni hoitamaan kuten mua aikanaan eli litsaria ja tukkapöllyä koko ajan, vaatteet päällä kylmään suihkuun, ulos pakkaseen heittäminen ilman vaatteita ja ovet lukkoon, jatkuva haukku ja arvostelu ja nujerrus päällä.
Eikö se niin mene että saman hoivan sitä ansaitsee mitä itse antoi lapselleen?
Miten te hoitajat suhtaudutte kun huomaatte että kaltoinkohtelivanhuksen lapset ei halua osallistua?
Jos ei nuoruudessaan välittänyt perheestään eikä osannut luoda hyviä suhteita lapsiinsa, niin kannattaa sitten vanhana muistaa että saat hoitaa itse omat asiasi.
"Miten te hoitajat suhtaudutte kun huomaatte että kaltoinkohtelivanhuksen lapset ei halua osallistua?"
Neutraalisti. Taustalla voi olla asioita, syitä ja tapahtumia mistä en tiedä enkä voikaan tietää. Ei ole minun asiani sitä miettiä ja voihan olla että en osallistuisi itsekään vastaavassa tilanteessa.
Täällä yksi, joka ei aio hoitaa ikääntyneitä vanhempiaan tai heidän asioitaan. Hankin edunvalvojan vanhemmilleni, jos siihen on tarve. Muuta en tee.
Olen itse pitkäaikaissairas. Sairastuin jo nuorena, mikä osittain johtuu vanhempieni laiminlyönneistä. En jaksa, pysty enkä halua hoitaa vanhempiani tai heidän asioitaan. Omienkin asioiden hoitamiseen tarvitsen apua.
Oma narsistinen vanhempani ikäänkuin ratkaisi asian puolestani: teki testamentin suosikki kultalpselle, siirtelee omaisuutta koko ajan salaa hänelle ja on testamentilla sulkenut kaksi muuta lasta kokonaan ulos perinnöstä.
Minä loukkaannuin tästä niin syvästi (olen kaikin puolin kunniallinen ja koen että ilman perintöä jättämisellä indikoitiin minun olevan rikollinen!) että en unohda tätä koskaan. Toki asiaan liittyy jo 50v ajan kestänyt sorsiminen, laiminlyönti ja kaltoinkohtelu.
Suosikki saa useamman sadan tonnin perinnön joten hoitakoot sillä palkalla. Minä en osallistu.
Kyllä se kuuluu teidän työhönne ja te saatte siitä palkan. Teette myös paljon kirjaustöitä, eihän sekään ole suoranaista hoitotyötä.