Lue keskustelun säännöt.
En aio hoitaa ikääntyneiden vanhempieni asioita - muita?
27.12.2022 |
Otsikko on hieman provosoiva, mutta kuvaava. Havahduin tähän asiaan vastikään, kun useammalla itseäni vähän vanhemmalla tuttavalla on nyt ollut huolta vanhempiensa asumisjärjestelyistä ja terveydentilasta. Vanhempien haurastuminen ja kuolema ovat monelle heistä suuri surun aihe. Itselläni on se tilanne, että olen ottanut tietoisesti etäisyyttä vanhempiini. Isäni on erittäin rajaton ja raskas ihminen. Hänen jäljiltään olen saanut tehdä hartiavoimin töitä, jotta olen ylipäätään päässyt kiinni ns. normaaliin työ- ja perhe-elämään. Yksi konkreettinen esimerkki on, että hän yrittää edelleen painostaa minua kouluttautumaan ammatteihin, joista hänelle olisi hyötyä, vaikka olen liki nelikymppinen ja vakituisessa työssä. Jos hänen oikkuihinsa ei suostu, hän syytää kamalia loukkauksia, jotka kätevästi unohtaa hetken päästä. Äitini on normaalimpi, mutta hän säälii isää tämän vaikean lapsuuden vuoksi, eikä näe miten isä on oikeasti läpeensä itsekäs ja manipuloiva tunnesyöppö. Koska vanhempani ovat yhdessä, minun on pitänyt etäännyttää välejäni myös äitiin ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Vanhempani ovat kohta 75-vuotiaita ja monisairaita, ja olen aistivinani että he alkavat kohta ripustautua minuun, jos vain annan sen tapahtua. Tämä on poissuljettu vaihtoehto, sillä siitä kärsisivät minun itseni lisäksi oma perheeni.
Onko jollain palstalaisella ollut samanlaista tilannetta? Kerroitko ratkaisustasi esim. omille tuttavillesi, joilla itsellään on hyvä suhde vanhempiinsa? Oletko kohdannut ulkopuolisilta tai esim. terveydenhuollosta ihmettelyä? Oletko pitänyt ratkaisuasi oikeana myös vanhemman kuoleman jälkeen? Suritko vanhempaasi vai oliko hänen kuolemansa vapauttavaa? Miten olet pärjäillyt sen asian kanssa, ettei sinulla tule koskaan olemaan tervettä suhdetta ainoisiin vanhempiisi? Tällaisia mietin tänään.
Kommentit (233)
Suomessa muuten tuo perinnöllä kiristäminen on yllättävän yleistä. Minullakin vanhemmat - hyvin vaikeat ja luonnevikaiset - ovat ensin yli 40v kiristäneet perinnöllä ja sitten viimein teki just tollasen testamentin missä kaikki menee yhdelle ja muille ei edes lakiosaa.
En usko että tuo on laillinen, mutta toki siihen testamenttiin saa kirjoittaa mitä haluaa. Lakiosan ohittamiseen ei ole mitään syytä olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoin vielä tähän väliin, etten tiedä, kuka minua hoitaa kun olen vanha. Todennäköisesti ammattilaiset pääasiassa. Toivon myös kontaktin lapsiini säilyvän ja aion työskennellä sen eteen pitämällä heistä hyvää huolta. Varmaa on se, että vanhempani eivät tule minua hoitamaan.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Höpöhöpö. Äitini oli alkoholisoitunut ja oman mielenterveyteni ja hyvinvointini takia oli pakko laittaa välit poikki kun olin nuori aikuinen. Nyt olen myöhäisessä keski-iässä. Minulla on kolme aikuista lasta. Välit heihin ovat lämpimät ja rakastavat. Autellaan toisiamme puolin ja toisin. Heillä ei ole mitään syytä hylätä minua sen takia että itse hylkäsin oman äitini. Ja mainitaanpa vielä että en ole alkoholisti.
"Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat."
Eli sinun logiikalla: jos jään työstäni pois hoitamaan vanhaa vanhempaani tai omista rahoistani kustannan hänen kotihoitoaan tai palveluasumistaan, niin oma vaikeasti kehitysvammainen lapseni toimii samoin sitten, kun itse tulen vanhaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on paljon vanhuksia edunvalvonnassa, vaikka heillä on läheisiä.
Hoitajat sitten hoitavat heidän vaate, joululahja ym. ostokset ja tarpeet. Mikä ei lainkaan ole hoitotyöhön kuuluvaa ravata asukkaiden vaate ja lahjaostoksilla!!
Mutta minkäs teet. Vanhukset tarvitsevat vaatteita palvelutaloissakin joka päivä. Eikä ole kiva nähdä vanhusta itkemässä, kun jää lahjoitta Jouluna.Joillekin omaisille vanhus näyttää olevan vain roska, joka on siivottu pois silmistä laitokseen. Edes käyttövaatteita ei osata huolehtia omaiselleen!!!!
Kyllä se kuuluu teidän työhönne ja te saatte siitä palkan. Teette myös paljon kirjaustöitä, eihän sekään ole suoranaista hoitotyötä.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Hoitajan koulutuksessa puhutaan myös näistä tapauksista, joissa vanhempi on joko itse katkaissut välit lapsiin tai aiheuttanut suhteiden katkeamisen. Omaisella ei ole mitään velvollisuutta jatkaa iän kaiken häiriintyneen vanhuksen kanssa leikkimistä, vaan jokaisella on oikeus elää elämänsä rauhassa ja kaikella tavalla turvassa - niin henkisesti kuin fyysisesti. Hoitajan tehtävä ei ole alkaa syyllistää omaisia, vaan hoitaa se häiriintynyt vanhus. Hänellä on osansa tapahtumiin, vaikka hoivakodissa laitetaan aina se marttyyrivaihde päälle. Olen ihan itsekin ollut töissä hoitajana, ja havainnut että totuus ei tule vanhuksen suusta, vaan on jotain sieltä väliltä. Kannattaa haastatella omaisiakin välillä, miten siellä kotona oikeasti meni. Saatat ihan yllättyä miten se hentoinen muka avuton vanhus on saattanut hakata omia lapsiaan ja aiheuttaa vuosikymmenien kärsimykset.
Loistava kirjoitus ja aivan totta! Olen tällaisten sadististen kotikiusaajien lapsi, koko lapsuus (ja useamman kerran aikuisena!) fyysistä väkivaltaa, siis vanhemmat edelleen käy aikuisen lapsen kimppuun koettaessaan pakottaa tai alistaa lasta tahtoonsa. Henkinen väkivalta aivan jatkuvaa ja kaikin tavoin häiriintyneesti yrittävät tuhota yhden lapsistaan. Tämä on sairaus, tajuan sen, mutta ei se saa minua enää palamaan tuohon helvettiin. Olen hädin tuskin elossa ja mielenterveyteni kunnossa tuon hirveän kiusaamisen taki.
Vanhemmat myös toivoo ääneen phaa, toivoivat kolaria, keskenmenla, eroa. Noin sata kertaa on sanottu että mulle olisi pitänyt tehdä abortti.
MUTTA! Kaikille tuntemattomille esittävät herttaista vanhusta ja kertovat tarinaa miten julma ja kiittämätön aikuinen lapsi hylkäsi eikä auta heitä. Vaikka kaikkemme on annettu ja tehty!
Tässäpä sitten virkainto hoitaja näkee tilaisuuden haukkua ja syytellä minua kamalaksi ihmiseksi.Kai nyt hoitajat tajuaa että iso osa vanhuksista on sadisteja, psykoja, narsisteja ja täysin luonnevikaisia???
Hoitajat, vastatkaa? Tää kiinnostaa muakin. Nyt jo kauhulla pelkään miten hoitajat syyttelee ja sättii minua kylmäksi ja julmaksi. T. Hakattu traumatisoitunut aikuinen lapsi
No periaatteessa hoitaja ei saisi alkaa ottaa kantaa perheasioihin, jos ne ei vaikuta suoraan vanhuksen hoitoon liittyviin päätöksiin. Kauniissa maailmassa asia menee näin, kaikki on fiksuja ja muistaa omat rajansa ja työtonttinsa. Mutta kylmässä reaalimaailmassa joukkoon mahtuu hippejä, jotka kannustaa pitämään yhteyttä sekopäävanhempaan, vaikka siitä toipumiseen menisi kolme päivää. Kyllä hoitopaikassa voi kertoa, että välit on huonot, mitä on tapahtunut ja sopia käytännöistä. Hyvässä paikassa asia ymmärretään, eikä omaisella ole minkäänlaista pakkoa tai velvollisuutta käydä katsomassa vanhusta, jos ei halua. Epäasiallisesta käytöksestä voi tehdä huomautuksen hoivakodin esimiehelle, joka toivottavasti käsittelee sen työntekijän kanssa. En voi luvata mitään kaunista, mutta sinun tapauksessasi olisin avoin, unohtaisin sen mitä hoitajat ehkä puhuvat ja jättäisin käymättä. Se ei loppujen lopuksi vahingoita ketään, varsinkin jos omainen on jo pahasti muistisairas. Hän ei muista 10 minuuttia, oletko käynyt vai etkö ole. Lahjatkin voi toimittaa vaikka ovelle jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta hoitajana voin kertoa, että kaikki maailman pahuus on jo kuultu, ja toisekseen taipumus väkivaltaan selviää hoitotilanteessa, koska varsin todennäköisesti vanhus näyttää nyrkkiä hoitajallekin. Kodin tapahtumista olisi kyllä mukavaa olla selvillä jossain määrin, se auttaa ymmärtämään kokonaisuutta paremmin.
Käy kerran vuodessa kysymässä vointia ja happiletkun päällä seisomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on paljon vanhuksia edunvalvonnassa, vaikka heillä on läheisiä.
Hoitajat sitten hoitavat heidän vaate, joululahja ym. ostokset ja tarpeet. Mikä ei lainkaan ole hoitotyöhön kuuluvaa ravata asukkaiden vaate ja lahjaostoksilla!!
Mutta minkäs teet. Vanhukset tarvitsevat vaatteita palvelutaloissakin joka päivä. Eikä ole kiva nähdä vanhusta itkemässä, kun jää lahjoitta Jouluna.Joillekin omaisille vanhus näyttää olevan vain roska, joka on siivottu pois silmistä laitokseen. Edes käyttövaatteita ei osata huolehtia omaiselleen!!!!
Kyllä se kuuluu teidän työhönne ja te saatte siitä palkan. Teette myös paljon kirjaustöitä, eihän sekään ole suoranaista hoitotyötä.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Hoitajan koulutuksessa puhutaan myös näistä tapauksista, joissa vanhempi on joko itse katkaissut välit lapsiin tai aiheuttanut suhteiden katkeamisen. Omaisella ei ole mitään velvollisuutta jatkaa iän kaiken häiriintyneen vanhuksen kanssa leikkimistä, vaan jokaisella on oikeus elää elämänsä rauhassa ja kaikella tavalla turvassa - niin henkisesti kuin fyysisesti. Hoitajan tehtävä ei ole alkaa syyllistää omaisia, vaan hoitaa se häiriintynyt vanhus. Hänellä on osansa tapahtumiin, vaikka hoivakodissa laitetaan aina se marttyyrivaihde päälle. Olen ihan itsekin ollut töissä hoitajana, ja havainnut että totuus ei tule vanhuksen suusta, vaan on jotain sieltä väliltä. Kannattaa haastatella omaisiakin välillä, miten siellä kotona oikeasti meni. Saatat ihan yllättyä miten se hentoinen muka avuton vanhus on saattanut hakata omia lapsiaan ja aiheuttaa vuosikymmenien kärsimykset.
Loistava kirjoitus ja aivan totta! Olen tällaisten sadististen kotikiusaajien lapsi, koko lapsuus (ja useamman kerran aikuisena!) fyysistä väkivaltaa, siis vanhemmat edelleen käy aikuisen lapsen kimppuun koettaessaan pakottaa tai alistaa lasta tahtoonsa. Henkinen väkivalta aivan jatkuvaa ja kaikin tavoin häiriintyneesti yrittävät tuhota yhden lapsistaan. Tämä on sairaus, tajuan sen, mutta ei se saa minua enää palamaan tuohon helvettiin. Olen hädin tuskin elossa ja mielenterveyteni kunnossa tuon hirveän kiusaamisen taki.
Vanhemmat myös toivoo ääneen phaa, toivoivat kolaria, keskenmenla, eroa. Noin sata kertaa on sanottu että mulle olisi pitänyt tehdä abortti.
MUTTA! Kaikille tuntemattomille esittävät herttaista vanhusta ja kertovat tarinaa miten julma ja kiittämätön aikuinen lapsi hylkäsi eikä auta heitä. Vaikka kaikkemme on annettu ja tehty!
Tässäpä sitten virkainto hoitaja näkee tilaisuuden haukkua ja syytellä minua kamalaksi ihmiseksi.Kai nyt hoitajat tajuaa että iso osa vanhuksista on sadisteja, psykoja, narsisteja ja täysin luonnevikaisia???
Muuten hyvä kirjoitus mutta olen eri mieltä siitä että iso osa vanhuksista olisi sadisteja, psykoja ja narsisteja. Pieni osa kyllä mutta ei suurin osa ihmisistä muutu hirviöksi vanhetessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on paljon vanhuksia edunvalvonnassa, vaikka heillä on läheisiä.
Hoitajat sitten hoitavat heidän vaate, joululahja ym. ostokset ja tarpeet. Mikä ei lainkaan ole hoitotyöhön kuuluvaa ravata asukkaiden vaate ja lahjaostoksilla!!
Mutta minkäs teet. Vanhukset tarvitsevat vaatteita palvelutaloissakin joka päivä. Eikä ole kiva nähdä vanhusta itkemässä, kun jää lahjoitta Jouluna.Joillekin omaisille vanhus näyttää olevan vain roska, joka on siivottu pois silmistä laitokseen. Edes käyttövaatteita ei osata huolehtia omaiselleen!!!!
Kyllä se kuuluu teidän työhönne ja te saatte siitä palkan. Teette myös paljon kirjaustöitä, eihän sekään ole suoranaista hoitotyötä.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia. Hoitajan koulutuksessa puhutaan myös näistä tapauksista, joissa vanhempi on joko itse katkaissut välit lapsiin tai aiheuttanut suhteiden katkeamisen. Omaisella ei ole mitään velvollisuutta jatkaa iän kaiken häiriintyneen vanhuksen kanssa leikkimistä, vaan jokaisella on oikeus elää elämänsä rauhassa ja kaikella tavalla turvassa - niin henkisesti kuin fyysisesti. Hoitajan tehtävä ei ole alkaa syyllistää omaisia, vaan hoitaa se häiriintynyt vanhus. Hänellä on osansa tapahtumiin, vaikka hoivakodissa laitetaan aina se marttyyrivaihde päälle. Olen ihan itsekin ollut töissä hoitajana, ja havainnut että totuus ei tule vanhuksen suusta, vaan on jotain sieltä väliltä. Kannattaa haastatella omaisiakin välillä, miten siellä kotona oikeasti meni. Saatat ihan yllättyä miten se hentoinen muka avuton vanhus on saattanut hakata omia lapsiaan ja aiheuttaa vuosikymmenien kärsimykset.
Loistava kirjoitus ja aivan totta! Olen tällaisten sadististen kotikiusaajien lapsi, koko lapsuus (ja useamman kerran aikuisena!) fyysistä väkivaltaa, siis vanhemmat edelleen käy aikuisen lapsen kimppuun koettaessaan pakottaa tai alistaa lasta tahtoonsa. Henkinen väkivalta aivan jatkuvaa ja kaikin tavoin häiriintyneesti yrittävät tuhota yhden lapsistaan. Tämä on sairaus, tajuan sen, mutta ei se saa minua enää palamaan tuohon helvettiin. Olen hädin tuskin elossa ja mielenterveyteni kunnossa tuon hirveän kiusaamisen taki.
Vanhemmat myös toivoo ääneen phaa, toivoivat kolaria, keskenmenla, eroa. Noin sata kertaa on sanottu että mulle olisi pitänyt tehdä abortti.
MUTTA! Kaikille tuntemattomille esittävät herttaista vanhusta ja kertovat tarinaa miten julma ja kiittämätön aikuinen lapsi hylkäsi eikä auta heitä. Vaikka kaikkemme on annettu ja tehty!
Tässäpä sitten virkainto hoitaja näkee tilaisuuden haukkua ja syytellä minua kamalaksi ihmiseksi.Kai nyt hoitajat tajuaa että iso osa vanhuksista on sadisteja, psykoja, narsisteja ja täysin luonnevikaisia???
Muuten hyvä kirjoitus mutta olen eri mieltä siitä että iso osa vanhuksista olisi sadisteja, psykoja ja narsisteja. Pieni osa kyllä mutta ei suurin osa ihmisistä muutu hirviöksi vanhetessaan.
Ne ketkä on vanhana hirviöitä on olleet sitä aina. Siis ihan koko elämän. Esim oma väkivaltainen lapsenrääkkääjä vanhempi jo lapsena oli luonnevikainen, kidutti eläimiä, rääkkäsi sisaruksia ja oli jo hullu. Ei tällaiset jutut vanhuudessa puhkea vaan pahuus on ollut siinä ihmisessä aina. Ei tässä siis kukaan ole väittänytkään että vanhuus tekisi ihmisestä pahan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisteja ja psykopaatteja on paljon enemmän. Tähän asti arvio on tehty diagnosoitujen mukaan ja virallinen arvio on 5% väestöstä (miehissä enemmän kuin naisissa).
Todellinen luku on vähintään 10-12% ellei enemmän. Harmi etten voi linkata sillä luin tän terveyslehdestä kirjastossa. Siinä asiaa tutkinut psykiatri kertoi että tilastot näyttää rajusti alakanttiin siksi että vain aniharva psyko/narsisri/sosiopaatti menee diagnosoitavaksi. Ne on täysin sairaudentunnottomia ja patologisen pahoja. Eivät tajua mitä tekevät.
Ne harvat jolla dg on ovat saaneet sen vahingossa, eli tilanteessa jossa ovat hoitaneet jotain muuta ongelmaa (masennus, paniikki tms). Kukaan narsisti tai psyko ei mene sen takia lääkäriin että tunnistaisi olevansa luonnevikainen.
No, jos siis vaikka 10% on vaikeasti luonnevikainen niin sadasta ihmisestä 10 on hulluja ja vaarallisia. Iso osa näistä saa lapsia (varsinkin miesnarsistilla voimakas lisääntymisvietti) joten suomessa on kymmeniä tuhansia perheitä ja sukuja jossa narsisti riehuu, kiusaa, hakkaa, käskyttää, pitää pelossa ja kauhussa.
Oma lapsuusperheeni on tällainen myös.
Vierailija kirjoitti:
Minä autan niin kauan kun mutsi asuu mun (isän)syntymäkodissa. Jos sen myy ja muuttaa muualle niin saa hoitaa asiansa ihan ite.
Tästä ei selkeästi ole osattu lukea, että minut on jätetty perinnöttömäksi isän kuoltua, joten miksi auttaisin kun olen kerran pas ka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hankit heille edunvalvojan joka hoitaa heidän asiansa. Minullakin on se kokemus että ne ihmiset, jotka eivät ole ottaneet riesaakseen ikääntyviä vanhempiaan, ovat paljon onnellisempia kuin ne, jotka ovat onnettomuudekseen ottaneet.
Äläkä murehdi testamenttia, lakiosuuden heidän perinnöstään saat joka tapauksessa, sitä eivät vanhempasi voi sinulta viedä. Kuolemanjälkeisiä asioita voit palkata juristin tms, hoitamaan, jos et itse halua.
Ei edunvalvojaa noin vain hankita. Jos ei vanhemmillasi ole edunvalvontavaltuutusta, määrää digivirasto heille vasta siinä vaiheessa edunvalvojan, kun lääkäri toteaa, etteivät eivät enää itse pysty hoitamaan asioitaan. Omat vanhempani hoitivat itse kaikki viralliset asiansa 95 vuotiaiksi kuolemaansa asti, toki autoin parin viimeisen vuoden aikana kauppa-asioissa ja olin mukana lääkärissä ym. Siivoja kävi ja me läheiset vuorotellen käytiin auttelemassa ja seurustelemassa. Me autoimme mielellämme, mutta se on jokaisen oma valinta tietysti, kukaan ei pakota ja voihan niitä palveluita ostaakin.
Minäkään en aio hoitaa ikääntyneiden vanhempiesi asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten menee jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty? Saako se vanhus sitten sekoilla rauhassa ja tilailla puhelinmyyjiltä mitä sattuu?
En aio auttaa omia kaltoinkohtelija-vanhempia mitenkään eikä kiinnosta perinnöt. Sisarusta sen sijaan kiinnostaa ja kovasti. Mietin vaan että ehtiiköhän ne holtittomasti rahansa laittaa puhelinmyyntiin ja ostos-tv:seen. Eivät halua tai aio tehdä edunvalvontavaltuusta, vielä 75+ iässä ajattelevat että he ei kuole koskaan.
Joo, hankalia asioita. Hirviövanhemmille ei yksikään aikuinen lapsi ole mitään velkaa. Ne hirviöt ikäänkuin varasti lapseltaan kaikki resurssit lapsuudessa jo. Ei pidä antaa niiden tehdä sitä uudestaan vanhuksina.
Vierailija kirjoitti:
Miten menee jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty? Saako se vanhus sitten sekoilla rauhassa ja tilailla puhelinmyyjiltä mitä sattuu?
En aio auttaa omia kaltoinkohtelija-vanhempia mitenkään eikä kiinnosta perinnöt. Sisarusta sen sijaan kiinnostaa ja kovasti. Mietin vaan että ehtiiköhän ne holtittomasti rahansa laittaa puhelinmyyntiin ja ostos-tv:seen. Eivät halua tai aio tehdä edunvalvontavaltuusta, vielä 75+ iässä ajattelevat että he ei kuole koskaan.
Saahan se sekoilla. Usein tuossa käy vielä niin, että jos asuu laitoksen ulkopuolellasiinä vaiheessa kun tolkku on jo mennyt, saa helposti kavereita, jotka kuppaavat viimeisetkin rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten menee jos edunvalvontavaltuutusta ei ole tehty? Saako se vanhus sitten sekoilla rauhassa ja tilailla puhelinmyyjiltä mitä sattuu?
En aio auttaa omia kaltoinkohtelija-vanhempia mitenkään eikä kiinnosta perinnöt. Sisarusta sen sijaan kiinnostaa ja kovasti. Mietin vaan että ehtiiköhän ne holtittomasti rahansa laittaa puhelinmyyntiin ja ostos-tv:seen. Eivät halua tai aio tehdä edunvalvontavaltuusta, vielä 75+ iässä ajattelevat että he ei kuole koskaan.Saahan se sekoilla. Usein tuossa käy vielä niin, että jos asuu laitoksen ulkopuolellasiinä vaiheessa kun tolkku on jo mennyt, saa helposti kavereita, jotka kuppaavat viimeisetkin rahat.
Näin juuri. Ne joilla on omaiset lähellä (jotka siis ovat olleet epäilemättä hyviä vanhempia) saacat tähän apua lapsiltaan eli lapset tekee puhelinmyyntikiellot, suoramarkkinointikiellot sun muut. Ne jotka ovat paskoneet välit poikki lapsiinsa eivät tätä apua saa, ja ovatkin usein myyjien ja huijareiden suosikkikohteita.
Vanhuksille on tolkuttoman helppo myydä mitä vaan (vanhalla ei ole ymmärrystä eikä välttämättä muistia, eikä osaa kieltäytyä mistään) ja siksi voi olla että vasta kun omaisuus on hassattu, kunta herää ja määrää edunvalvojan. Kunta herää vasta siihen kun vanhuksella jää teeveyskeskusmaksut ja kotihoitomaksut maksamatta.
Meillä vanhukset tekivät testamentin suosikkilapselleen, muuta jäävät ilman, siis lakiosa on myös testamentilla poistettu muilta lapsilta.
Siinä meni nyt jo välit sisarukseen ja vanhempiin. Se saa luvan auttaa joka saa koko perinnön. Ei ole minun vastuulla.
Mä en ymmärrä tällaista ajatusmaailmaa että katkaistaan välit molempiin vanhempiin (+sisaruksiin ja muihin sukulaisiin) jos oikeasti välit on tulehtuneet vain toisen vanhemman kanssa. Jos äiti on mukava ja tärkeä ja isä taas raskas ja manipuloiva niin eikö siihen äitiin voisi pitää yhteyttä ihan itsenäisenä ihmisenä eikä vaan miehen jatkeena? Voisi kuvitella että äitikin tarvitsisi välillä vähän etäisyyttä isään ja haluaisi olla enemmän läsnä lastensa elämässä. Kuvittelisin myös että kun vanhemmista aika jättää niin jää tosi paljon kaivertamaan se että katkaisi välit myös äitiin ilman mitään syytä.
Olen törmännyt tähän samaan toimintamalliin useasti. Serkkuni katkaisi välit molempiin vanhempiinsa koska suuttui äidilleen. Serkun isä taas oli kovin surullinen ja hämmentynyt siitä että tytär ei hänenkään suostunut olemaan missään yhteydessä vaikka heillä oli aina ollut aikaisemmin niin lämpimät välit. Toinen serkkuni taas katkaisi välit isäänsä, koska suuttui isänsä veljelle. Ja taas isä siellä ihmettelee että miksi hän ei saa koskaan tavata lapsenlapsiaan vaikka välit lapsiin aina ollut niin lämpimät. Mieheni on katkaissut välinsä ihan koko sukuunsa vaikka ilmeisesti sen pahan mielen aiheuttaja oli taas vain yksi ihminen, eli isä. Tuskin tulen koskaan tapaamaan miehen äitiä tai siskoja koska mies on suuttunut isälleen. Ja jos meille joskus tulee lapsia niin lapset tulevat tuntemaan vain minun puolen suvusta.
Eikö sitä vihaa ja katkeruutta voisi kohdistaa siihen yhteen ihmiseen, joka on sen ansainnut? Miksi siihen pitää aina sivullisetkin vetää mukaan? Ap:n tapauskessa mitä pahaa se äiti on tehnyt, muuta kuin kärsinyt itsekin isän hankalasta luonteesta?
Omakin isäni on aika rasittava tapaus, mutta rakastan häntä silti enkä kyllä koskaan katkaisisi välejä hänen kanssaan, mutta vaikka näin joskus tapahtuisikin niin se ei kyllä vaikuttaisi minun ja äitini tai minun ja veljeni väleihin. Ja koska isäni osaa olla välillä niin rasittava, mulle on erityisen tärkeää varmistaa, että äitini saa välillä vähän lomaa miehestään ja hän voi milloin tahansa tulla mun tai veljeni luokse kylään ottamaan vähän sitä omaa aikaa ja valittamaan isän huonoista puolista.
"Kun olin pieni vanhemmat syöttivät, vaihtoivat vaipat, valvoivat kun oli paljon
korvatulehduksia. Sitten kuskasivat harrastuksiin ja maksoivat opiskelut ja muut
koulutukset.
Nyt aikuisena olen kiitollinen kaikesta, autan vanhempiani niin paljon
kuin vain pystyn.
Sydämen sivistystä hyvät ihmiset, ajatelkaa vähän."
Olin jo vauvana alipainoinen, jatkuvissa painokontrolleissa. Minua pidettiin jo vauvana pitkiä aikoja yksin ulkona vaunussa (esim. puoli vuorokautta kerrallaan). Harrastuksiin ei kuljetettu, opiskeluja ei maksettu, ammattiin en koskaan valmistunut, kun terveys oli mennyt jo sitä ennen. Olin pysyvästi työkyvytön jo ennen 18 vuoden ikää.
Sydän on sen verran sivistynyt, että viimeinkin ymmärrän oman parhaani, ja elän omaa elämääni, johon ei kuulu enää huonon kohtelun kohteena oleminen.