Lue keskustelun säännöt.
En aio hoitaa ikääntyneiden vanhempieni asioita - muita?
27.12.2022 |
Otsikko on hieman provosoiva, mutta kuvaava. Havahduin tähän asiaan vastikään, kun useammalla itseäni vähän vanhemmalla tuttavalla on nyt ollut huolta vanhempiensa asumisjärjestelyistä ja terveydentilasta. Vanhempien haurastuminen ja kuolema ovat monelle heistä suuri surun aihe. Itselläni on se tilanne, että olen ottanut tietoisesti etäisyyttä vanhempiini. Isäni on erittäin rajaton ja raskas ihminen. Hänen jäljiltään olen saanut tehdä hartiavoimin töitä, jotta olen ylipäätään päässyt kiinni ns. normaaliin työ- ja perhe-elämään. Yksi konkreettinen esimerkki on, että hän yrittää edelleen painostaa minua kouluttautumaan ammatteihin, joista hänelle olisi hyötyä, vaikka olen liki nelikymppinen ja vakituisessa työssä. Jos hänen oikkuihinsa ei suostu, hän syytää kamalia loukkauksia, jotka kätevästi unohtaa hetken päästä. Äitini on normaalimpi, mutta hän säälii isää tämän vaikean lapsuuden vuoksi, eikä näe miten isä on oikeasti läpeensä itsekäs ja manipuloiva tunnesyöppö. Koska vanhempani ovat yhdessä, minun on pitänyt etäännyttää välejäni myös äitiin ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Vanhempani ovat kohta 75-vuotiaita ja monisairaita, ja olen aistivinani että he alkavat kohta ripustautua minuun, jos vain annan sen tapahtua. Tämä on poissuljettu vaihtoehto, sillä siitä kärsisivät minun itseni lisäksi oma perheeni.
Onko jollain palstalaisella ollut samanlaista tilannetta? Kerroitko ratkaisustasi esim. omille tuttavillesi, joilla itsellään on hyvä suhde vanhempiinsa? Oletko kohdannut ulkopuolisilta tai esim. terveydenhuollosta ihmettelyä? Oletko pitänyt ratkaisuasi oikeana myös vanhemman kuoleman jälkeen? Suritko vanhempaasi vai oliko hänen kuolemansa vapauttavaa? Miten olet pärjäillyt sen asian kanssa, ettei sinulla tule koskaan olemaan tervettä suhdetta ainoisiin vanhempiisi? Tällaisia mietin tänään.
Kommentit (233)
Vierailija kirjoitti:
Kun olin pieni vanhemmat syöttivät, vaihtoivat vaipat, valvoivat kun oli paljon
korvatulehduksia. Sitten kuskasivat harrastuksiin ja maksoivat opiskelut ja muut
koulutukset.
Nyt aikuisena olen kiitollinen kaikesta, autan vanhempiani niin paljon
kuin vain pystyn.
Sydämen sivistystä hyvät ihmiset, ajatelkaa vähän.
Samoin, autan vanhempiani, koska he ovat auttaneet minua juurikin hoitaneet hyvin lapsuudessa, turvallinen koti. Opiskelut maksoivat, autokoulun maksoivat. Auttoivat kun solmin nuorena avioliiton niin taloudellisesti kuin hoitamalla paljon lapsiani kun olivat pieniä. Nyt ovat yli 70v ja nyt on minun vuoroni. Jotenkin järkyttää lukea noita juttuja kun joitakin ei kiinnosta pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tällaista ajatusmaailmaa että katkaistaan välit molempiin vanhempiin (+sisaruksiin ja muihin sukulaisiin) jos oikeasti välit on tulehtuneet vain toisen vanhemman kanssa. Jos äiti on mukava ja tärkeä ja isä taas raskas ja manipuloiva niin eikö siihen äitiin voisi pitää yhteyttä ihan itsenäisenä ihmisenä eikä vaan miehen jatkeena? Voisi kuvitella että äitikin tarvitsisi välillä vähän etäisyyttä isään ja haluaisi olla enemmän läsnä lastensa elämässä. Kuvittelisin myös että kun vanhemmista aika jättää niin jää tosi paljon kaivertamaan se että katkaisi välit myös äitiin ilman mitään syytä.
Olen törmännyt tähän samaan toimintamalliin useasti. Serkkuni katkaisi välit molempiin vanhempiinsa koska suuttui äidilleen. Serkun isä taas oli kovin surullinen ja hämmentynyt siitä että tytär ei hänenkään suostunut olemaan missään yhteydessä vaikka heillä oli aina ollut aikaisemmin niin lämpimät välit. Toinen serkkuni taas katkaisi välit isäänsä, koska suuttui isänsä veljelle. Ja taas isä siellä ihmettelee että miksi hän ei saa koskaan tavata lapsenlapsiaan vaikka välit lapsiin aina ollut niin lämpimät. Mieheni on katkaissut välinsä ihan koko sukuunsa vaikka ilmeisesti sen pahan mielen aiheuttaja oli taas vain yksi ihminen, eli isä. Tuskin tulen koskaan tapaamaan miehen äitiä tai siskoja koska mies on suuttunut isälleen. Ja jos meille joskus tulee lapsia niin lapset tulevat tuntemaan vain minun puolen suvusta.
Eikö sitä vihaa ja katkeruutta voisi kohdistaa siihen yhteen ihmiseen, joka on sen ansainnut? Miksi siihen pitää aina sivullisetkin vetää mukaan? Ap:n tapauskessa mitä pahaa se äiti on tehnyt, muuta kuin kärsinyt itsekin isän hankalasta luonteesta?
Omakin isäni on aika rasittava tapaus, mutta rakastan häntä silti enkä kyllä koskaan katkaisisi välejä hänen kanssaan, mutta vaikka näin joskus tapahtuisikin niin se ei kyllä vaikuttaisi minun ja äitini tai minun ja veljeni väleihin. Ja koska isäni osaa olla välillä niin rasittava, mulle on erityisen tärkeää varmistaa, että äitini saa välillä vähän lomaa miehestään ja hän voi milloin tahansa tulla mun tai veljeni luokse kylään ottamaan vähän sitä omaa aikaa ja valittamaan isän huonoista puolista.
Oletpa naiivi. Mulla on psykohullu vanhempi johon olen katkaissut välit turvallisuuteni takia. Samalla kuule meni se toinenkin, ihan pyytämäti ja yllättäen. Sillä ei se sairas ja hullu vanhempi anna sen terveen pitää välejä lapseen. Se hullu kielsi toiselta kaiken yhteydenpidon, kaikki vierailut, kaikki tapaamiset, puhelinsoitotkin. Se terveempi vanhempi ei saa tavata lainkaan ainoita lapsenlapsiaan koska se hullu riehuja vanhempi kieltää.
Keksin useita muitakin esimerkkejä miksi se ei vaan onnistu että on väleissä yhteen vanhempaan. Jos toiseen on välit poikki niin et voi välttämättä edes käydä vierailulla siellä lapsuudenkodissa. Tai sitten se hullu vanhempi käyttää tervettä vanhempaa viestinviejänä, agenttina, kätyrinä. Onhan näitä vaikka mitä sairaita kuvioita. Olet selvästi onnellisesta kodista kun et lainkan näe miten hulluja vanhempia osalla meistä on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin pieni vanhemmat syöttivät, vaihtoivat vaipat, valvoivat kun oli paljon
korvatulehduksia. Sitten kuskasivat harrastuksiin ja maksoivat opiskelut ja muut
koulutukset.
Nyt aikuisena olen kiitollinen kaikesta, autan vanhempiani niin paljon
kuin vain pystyn.
Sydämen sivistystä hyvät ihmiset, ajatelkaa vähän.
Samoin, autan vanhempiani, koska he ovat auttaneet minua juurikin hoitaneet hyvin lapsuudessa, turvallinen koti. Opiskelut maksoivat, autokoulun maksoivat. Auttoivat kun solmin nuorena avioliiton niin taloudellisesti kuin hoitamalla paljon lapsiani kun olivat pieniä. Nyt ovat yli 70v ja nyt on minun vuoroni. Jotenkin järkyttää lukea noita juttuja kun joitakin ei kiinnosta pätkääkään.
Typeryyden ja omahyväisyyden riemuvoitto. Voi jessus.
Kovasti koettaa ap perustella, oikeasti on vain laiska ja kiittämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ihan hyvät välit vanhempiini, mutta nuorempien sisarusten perheiden kanssa ovat vuosikausia eläneet sellaisessa symbioosissa näiden lapsia kuskaten ja hoitaen, taloja remontoiden ym., että oletan, että nämä läheisemmät "tekevät vastapalveluksen" sitten kun sen aika on.
Kaikista törkeintä ja vahingollisinta on vanhemman laiminlyödä pientä lasta. Se on paljon pahempaa kun jonkun mummon tai papan hoitamisen jättäminen yhteiskunnan huoleksi. Jos on kohdeltu huonosti niin voi kylmästi sanoa ettei osallistu mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista törkeintä ja vahingollisinta on vanhemman laiminlyödä pientä lasta. Se on paljon pahempaa kun jonkun mummon tai papan hoitamisen jättäminen yhteiskunnan huoleksi. Jos on kohdeltu huonosti niin voi kylmästi sanoa ettei osallistu mihinkään.
Todellakin tämä. Pieni viaton lapsi on aivan avuton eikä osaa kertoa kaltoinkohtelusta tai phoinpitelystä saati pyytää apua mistään.
Olen itse väkivallalla alistettu ja kaltoinkohdeltu lapsi ja en todellakaan ole MITÄÄN VELKAA hulluille häiriintyneille vanhemmille. Olisivat itse kohdelleet lapsiaan aikanaan paremmkn. Nyt on myöhäistä itkeä yksinäistä vaippavanhuutta.
En auta. Vanhempani eivät ole koskaan hoitaneet omia lapsiaan eivätkä lastenlapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä tule auttamaan vanhempieni hoidossa, molemmilla eläkkeet yli kolme tonnia kuussa joten ostakoon tarvitsemansa palvelut itse.
Välit olleet täysin olemattomat jo vuosia. Muutaman kerran vuodessa saan marttyyrimaisen viestin, johon vastaan jotain "kirvesvartta"-tyyliin kun nyt muistan tai jaksan.
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä tule auttamaan vanhempieni hoidossa, molemmilla eläkkeet yli kolme tonnia kuussa joten ostakoon tarvitsemansa palvelut itse.
Välit olleet täysin olemattomat jo vuosia. Muutaman kerran vuodessa saan marttyyrimaisen viestin, johon vastaan jotain "kirvesvartta"-tyyliin kun nyt muistan tai jaksan.
Mulla myös ainoat ns välit on se, että kerran vuodessa saan uhkailu- ja haukkumiskirjeen (muuten tulisi puhelu mutta oman turvallisuuden takia numerot on estetty) ja tässä kirjeessä uhkaillaan (yleensä väkivallalla) ja haukutaan minut täysin perättömistä asioista.
Tällaisen jälkeenkö ihan oikeasti joku luulee että menen auttamaan näitä kiusaajia vapaaehtoisesti? Koko elämä ollut yhtä helvettiä luonnevikaisten hullujen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen vanhuuden itse saat, millaisen omille vanhemmillesi jaat, niin makaat kuin petaat.
Miten tuo muka toimii? Sehän on AP:n lapsista kiinni, ei siinä mitään karman lakia ole. AP:n vanhemmat ovat kohdelleet häntä kaltoin ja ansaitsevat sen, ettei heitä jaksa lapset auttaa. Jos AP kohtelee omia lapsiaan paremmin, heillä tulee olemaan erilainen suhde. Ei tässä mitään karman lakia ole.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti koettaa ap perustella, oikeasti on vain laiska ja kiittämätön.
Mistä tuollaisia vanhempia pitäisi kiittää? Isä on luonnevikainen ja julma, äiti myötäilijä. Kumpikaan ei ole osannut lasta rakastaa. Ei siitä tarvitse olla kiitollinen, että vanhemmat harrastivat seksiä ja panivat alulle. Kyllä vanhempien pitää myös kohdella lapsia hyvin, jos haluavat mitään apua vanhana. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensisijaisesti meillä kaikilla on tilanteesta huolmatta vastuu lapsistamme ja omasta itsestämme. Jos aikaa, voimavaroja ja rahaa jää yli voi halutessaan huolehtia myös vanhemmistaan. Mikään velvollisuus se ei ole. Kukaan meistä ei pyytänyt syntyä tähän maailmaan.
Minulla on hyvä suhde vanhempiini, heistä tulen huolehtimaan yhdessä sisarusten kanssa. Pitkään ajattelin, että tulen aikanaan huolehtimaan myös eräästä lapsetomasta sukulainsesta, joka omasta mielestään on kanssani läheinen. Viime vuosina olen onnistunut etääntymään hänestä ja alkanut miettiä, miksi ihmeessä kantaisin vastuuta ihmisestä, joka on aiheuttanut minulle enemmän mielipahaa ja ahdistusta, kuin positiivisia tunteita. Tuskin jättäisin häntä kärsimään, mutta satunnaisia huolehtimiskäyntejä enempää en pysty tarjoamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kovasti koettaa ap perustella, oikeasti on vain laiska ja kiittämätön.
Taisi osua ja upota, kun on itse kohdellut lapsiaan miten sattuu, mutta odottaa palvelua vanhana.
Aika kylmäävää luettavaa. Mikä tekee ihmisistä noin itsekkäitä? Epäilen, että nämä ihmiset eivät kykene rakastamaan edes omia lapsiaan, jos vanhempiin suhtaudutaan noin vihamielisesti.
Jos menet sanomaan suurimmalle osalle maailman väestöstä, että sinun tehtäväsi ei ole huolehtia vanhemmistasi, sinua pidettäisiin psyykkisesti sairaana. Tämä holtiton rahanjako-sosiaalivaltio tekee ihmisistä kylmiä ja muista piittaamattomia.
Ja muista , että jos sinulla on lapsia niin nyt näytät heillekin samalla mallia siitä miten he sitten aikanaan sinua ja sinun asioitasi tulevat hoitamaan ..
Minä aion hoitaa.Hekin hoitivat minut ja lapsenlapset.
Vanhempien tehtävä on huolehtia lapsista, ei toisinpäin. Itse auttaisin vanhempiani tarpeen mukaan niin paljon kuin pystyisin, koska rakastan heitä. Omaishoitajaksi en kuitenkaan ryhtyisi eikä vanhempani sitä haluaisikaan.