Lue keskustelun säännöt.
Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?
Mitä vanhempasi ajattelee kun et jatka sukua?
Jos olisit halunut perustaa perheen etkä saanut lapsia niin mikä siihen johti?
Kommentit (5302)
Kaikki luulevat etten halu lapsia. Totuus on se, etten kosämä on suuri murhe elämässäni, ja olen asian kanssa yksin. Lähes kaikilla näillä ex-miehilläni on nykyään "vahinkolapsi2 uuden tyttöystävän/vaimon kanssa. Olisi varmaan aiemmin pitänyt itsekin sortua "vahinkoon", mutta minusta ei ollut huijaamaan miehiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?
Vanhuspalvelut hoitavat myös yksinäiset, sairaat ja kuolleet ihmiset.
Miksi ajattelet että vanhana kuollaan yksin ja vanhanapiikana? Onhan vanhoillakin siskoja, veljiä ja niiden lapsia, muuta sukua, kavereita, harrastuskavereita jopa kotieläimiä. Jos et sattumoisin kuole esim suuronnettomuudessa niin pääosin täältä tulet lähtemään yksi ja yksitellen vaikka joku sinua pitäisikin kädestä kiinni. Yksin viimeisen matkasi teet.
Äitini oli luonnehäiriöinen, enkä ikinä halunnut sen takia itse lapsia. Toisaalta ei ole ikinä ollut mitään vauvakuumettakaan, en varmaan sopisi äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?
No sitä varten en lapsia tee. Keksi parempi uikutus. Reppana.. 😂
Lisäksi kaikki kuolevat loppupeleissä yksin.
Kysikö ap teidän synnytys, perhe, ym tarinoita. EI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua, että lihon ja käyn muodottomaksi. En halua venynyttä nahkaa ja riippuvia rintoja. En halua, että alapää venyy ja tulee ongelmia virtsanpidätyksen kanssa.
Nämä vain alkuunsa. Tuntuu vaivaavan kaikkia sukuni naisia, joten olisi varmaan minunkin kohtaloni.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on kyllä eliitin propaganda liikakansoituksesta ja ilmastonmuutoksesta mennyt naisille läpi. Miljadöörien pankkitilit kiittää kun sai teistä pelkkiä työmuurahaisia.
No siinäpä vasta onkin syy tehdä lapsia: jotta miljardöörit saisivat vähemmän pankkitilin täytettä. Ei suakaan ole liialla älyllä viskattu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kolmekymppiseksi asti sitä mieltä, että en koskaan halua lapsia ja maailma on muutenkin niin pilalla, että ei kannata lisääntyä. Elämä on niin ihanan helppoa ja yksinkertaista ilman lapsia, voi tehdä kaikkea hauskaa spontaanisti. En myöskään erityisesti pidä muiden lapsista.
Sitten jossain vaiheessa kolmenkympin jälkeen alkoi hiipiä ajatus siitä, että tämä elämä tuntuu kyllä tosi hyvä tyhjältä: käyn töissä ansaitsemassa rahaa ja harrastan juttuja, eikä elämässä ole isompia muutoksia eikä sisältöä. En ole kiinnostunut urasta eikä minusta tule mitään merkittävää harrastusteni saralla, en ole kunnianhimoinen, haluan vain tehdä jotain itselle merkittävää jolla tienaa kohtuullisesti. Heräsi ajatus, että oma perhe toisi jotain syvällisempää sisältöä elämään ja seuraavan sukupolven kasvun turvaaminen jotain suurempaa merkitystä elämään tällä pallolla. Siitä voisi saada myös jotain uskoa ja toivoa maailman tulevaisuuden suhteen. Jos hyvin käy, niin perhe piristää elämää vanhoilla päivillä. Kunhan lapset itsenäistyy ja lähtee omilleen, niin ehtii palata näihin vanhoihin rutiineihin, joissa käyn vain töissä ja viihdytän itseäni. Sitten tapasin miehenkin, jolla oli samanlaisia ajatuksia perhe-elämästä, lapsista ja maailmasta, ja nyt on esikoinen matkalla. Hyvä ja seesteinen olo, hyvä hetki tälle elämänmuutokselle tässä 35 vuoden kieppeillä.
Sisältöä elämään saa muustakin kuin lapsista.
Kyllä saa, se on ihan totta.
Mutta se vaatii loputonta aktiivisuutta itseltä. Kaikista ei siihen ole. Lasten kanssa on ns. välttämätöntä touhottaa edes jotakin. Kun vanhenet, alkavat lastenlapset käydä kylässä ja näin tuovat mukavan jatkumon elämän aktiivisuudelle. Viimeistään Eläkeiässä kaverit vähenevät poikkeuksetta, usein jo aiemmin.
Ahaa, eli jos ihminen ei kykene olemaan itseohjautuva, tarvitaan lapsia tuomaan sisältöä elämään?
Miten surullista niille lapsille. Mamma ei kykene edes itseään ohjaamaan, joten tehdään mukuloita ajankuluksi.
Miten ihminen, joka ei kykene pitämään rotia itselleen, voi kuvitella kykenevänsä tekemään sitä muille? Ts. kasvattamaan?
Lastenteossa pitäisi olla joku sama sääntö kuin parisuhteessa. Älä pariudu, ellet osaa olla onnellinen yksinkin, ja jos et osaa olla onnellinen ja toimelias ilman lapsiakin, ÄLÄ tee niitä.
Ei niiden muiden ihmisten ole tarkoitus olla meidän huvipuistoja tai turvariepuja.
Kammottavaa ajatella aikuista äiti-ihmistä, joka ei kykene elämään mielekästä elämää ihan itsekseen, omia asioitaan toimitellen.
Lapsia ei tehdä aikaa kuluttamaan. Huomaat lasten tuoman sisällön elämääsi ja sen positiivisen vaikutuksen vasta sitten kun elämä alkaa olla ehtoopuolella.
Itse olen 50v ja olen miettinyt tätä asiaa paljon viime aikoina. On kiva kun joulunpyhinä on talo täynnä porukkaa ja lähes kaikki lomat vietämme edelleen yhdessä reissatessa milloin missäkin. Tietysti tämä vaatii hyvät välit eikä sekään kaikilta onnistu vaikka olisi kuinka monta lasta tehtynä.
Eli jos sinä nautit siitä, että on talo täynnä porukkaa ja suuren revohkan seuramatkoja, niin olet kykenemätön ymmärtämään, että jollekin toiselle nämä sinun kuvailemasi asiat voivat olla täysin vastenmielinen ajatus?
Melkein yhtä vastenmielinen, kuin se, että joku on oikeasti noin itsekkäistä syistä hankkinut lapsia!
Olen tuo 50v kommentin kirjoittaja. Itse en ole hankkinut lapsia siksi, että olisi jotain tekemistä ja seuraa vanhemmiten. Naurettava ajatus.
Omaa lisääntymisviettiäni on ohjannut täysin evoluutio ja luonnonlaki, ei mikään järkevä pohdiskelu jaksanko lapsia vanhemmiten tai pitävätkö minulle vielä seuraa 50 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki luulevat etten halu lapsia. Totuus on se, etten kosämä on suuri murhe elämässäni, ja olen asian kanssa yksin. Lähes kaikilla näillä ex-miehilläni on nykyään "vahinkolapsi2 uuden tyttöystävän/vaimon kanssa. Olisi varmaan aiemmin pitänyt itsekin sortua "vahinkoon", mutta minusta ei ollut huijaamaan miehiä.
Älä juo enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?
Vanhuspalvelut hoitavat myös yksinäiset, sairaat ja kuolleet ihmiset.
Miksi ajattelet että vanhana kuollaan yksin ja vanhanapiikana? Onhan vanhoillakin siskoja, veljiä ja niiden lapsia, muuta sukua, kavereita, harrastuskavereita jopa kotieläimiä. Jos et sattumoisin kuole esim suuronnettomuudessa niin pääosin täältä tulet lähtemään yksi ja yksitellen vaikka joku sinua pitäisikin kädestä kiinni. Yksin viimeisen matkasi teet.
Ja yksin sitä on monet mummot ja pappat silti vaikka jälkikasvuakin on. Ei ne lapset takaa mitään vanhuuden turvaa, seuraa tai tukea.
Perheelliset lapset tuppaavat olemaan liian kiireisiä ja itsekeskeisiä välittääkseen oikeasti vanhoista vanhemmistaan. On liian helppoa unohtaa heidät sinne jonnekin palvelutaloon vaippoihinsa. Se se vasta surullista vanhana onkin, että tulee jätetyksi yksin.
En koe että multa puuttuu mitään. Eli miksi hankkisin siihen lapsia. Koskaan ei ole ollut vauvakuumetta tai halua äidiksi.
-n37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on kyllä eliitin propaganda liikakansoituksesta ja ilmastonmuutoksesta mennyt naisille läpi. Miljadöörien pankkitilit kiittää kun sai teistä pelkkiä työmuurahaisia.
No siinäpä vasta onkin syy tehdä lapsia: jotta miljardöörit saisivat vähemmän pankkitilin täytettä. Ei suakaan ole liialla älyllä viskattu :D
Korkea veroaste ja ostovoiman puute siihen lapsettomuuteen on suurempi syy, kuin miljardöörit Suomessa. Eihän niitä ees oo..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kolmekymppiseksi asti sitä mieltä, että en koskaan halua lapsia ja maailma on muutenkin niin pilalla, että ei kannata lisääntyä. Elämä on niin ihanan helppoa ja yksinkertaista ilman lapsia, voi tehdä kaikkea hauskaa spontaanisti. En myöskään erityisesti pidä muiden lapsista.
Sitten jossain vaiheessa kolmenkympin jälkeen alkoi hiipiä ajatus siitä, että tämä elämä tuntuu kyllä tosi hyvä tyhjältä: käyn töissä ansaitsemassa rahaa ja harrastan juttuja, eikä elämässä ole isompia muutoksia eikä sisältöä. En ole kiinnostunut urasta eikä minusta tule mitään merkittävää harrastusteni saralla, en ole kunnianhimoinen, haluan vain tehdä jotain itselle merkittävää jolla tienaa kohtuullisesti. Heräsi ajatus, että oma perhe toisi jotain syvällisempää sisältöä elämään ja seuraavan sukupolven kasvun turvaaminen jotain suurempaa merkitystä elämään tällä pallolla. Siitä voisi saada myös jotain uskoa ja toivoa maailman tulevaisuuden suhteen. Jos hyvin käy, niin perhe piristää elämää vanhoilla päivillä. Kunhan lapset itsenäistyy ja lähtee omilleen, niin ehtii palata näihin vanhoihin rutiineihin, joissa käyn vain töissä ja viihdytän itseäni. Sitten tapasin miehenkin, jolla oli samanlaisia ajatuksia perhe-elämästä, lapsista ja maailmasta, ja nyt on esikoinen matkalla. Hyvä ja seesteinen olo, hyvä hetki tälle elämänmuutokselle tässä 35 vuoden kieppeillä.
Sisältöä elämään saa muustakin kuin lapsista.
Kyllä saa, se on ihan totta.
Mutta se vaatii loputonta aktiivisuutta itseltä. Kaikista ei siihen ole. Lasten kanssa on ns. välttämätöntä touhottaa edes jotakin. Kun vanhenet, alkavat lastenlapset käydä kylässä ja näin tuovat mukavan jatkumon elämän aktiivisuudelle. Viimeistään Eläkeiässä kaverit vähenevät poikkeuksetta, usein jo aiemmin.
Ahaa, eli jos ihminen ei kykene olemaan itseohjautuva, tarvitaan lapsia tuomaan sisältöä elämään?
Miten surullista niille lapsille. Mamma ei kykene edes itseään ohjaamaan, joten tehdään mukuloita ajankuluksi.
Miten ihminen, joka ei kykene pitämään rotia itselleen, voi kuvitella kykenevänsä tekemään sitä muille? Ts. kasvattamaan?
Lastenteossa pitäisi olla joku sama sääntö kuin parisuhteessa. Älä pariudu, ellet osaa olla onnellinen yksinkin, ja jos et osaa olla onnellinen ja toimelias ilman lapsiakin, ÄLÄ tee niitä.
Ei niiden muiden ihmisten ole tarkoitus olla meidän huvipuistoja tai turvariepuja.
Kammottavaa ajatella aikuista äiti-ihmistä, joka ei kykene elämään mielekästä elämää ihan itsekseen, omia asioitaan toimitellen.
Lapsia ei tehdä aikaa kuluttamaan. Huomaat lasten tuoman sisällön elämääsi ja sen positiivisen vaikutuksen vasta sitten kun elämä alkaa olla ehtoopuolella.
Itse olen 50v ja olen miettinyt tätä asiaa paljon viime aikoina. On kiva kun joulunpyhinä on talo täynnä porukkaa ja lähes kaikki lomat vietämme edelleen yhdessä reissatessa milloin missäkin. Tietysti tämä vaatii hyvät välit eikä sekään kaikilta onnistu vaikka olisi kuinka monta lasta tehtynä.
Eli jos sinä nautit siitä, että on talo täynnä porukkaa ja suuren revohkan seuramatkoja, niin olet kykenemätön ymmärtämään, että jollekin toiselle nämä sinun kuvailemasi asiat voivat olla täysin vastenmielinen ajatus?
Melkein yhtä vastenmielinen, kuin se, että joku on oikeasti noin itsekkäistä syistä hankkinut lapsia!
Olen tuo 50v kommentin kirjoittaja. Itse en ole hankkinut lapsia siksi, että olisi jotain tekemistä ja seuraa vanhemmiten. Naurettava ajatus.
Omaa lisääntymisviettiäni on ohjannut täysin evoluutio ja luonnonlaki, ei mikään järkevä pohdiskelu jaksanko lapsia vanhemmiten tai pitävätkö minulle vielä seuraa 50 vuoden päästä.
Kysykö ap sinulta jotain. Ei. Mene toiseen ketjuun vatkomaan evoluutiotasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu kuolla yksin vanhana eikä kukaan ole läsnä ja mahdollisesti vanhanapiikana?
Kaikki synnymme yksin ja kuolemme yksin, oli perhettä tai ei.
Tuntuu että se olisi liian iso vastuu, enkä jaksaisi huolehtia lapsesta. Ei myöskään vaan kiinnosta.
Ihmettelen vaan sukulaisia, jotka painostaa minua parisuhteen etsimiseen ja lapsen hankintaan. Mitä iloa näistä heille olisi? En vaan ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi voidaan kysyä lapsettomilta, että miksi et halua lapsia, mutta lapsellisilta ei voi kysyä miksi he hankkivat lapsia? Se kysymys koetaan jotenkin loukkaavana.
Jos kaikki hankkivat lapsia, yhteiskuntaa jatkuu, jos ei, niin se kuolee. Siksi on outoa kysyä, miksi hankit lapsia.
Jos kaikki hankkivat lapsia, elämä maapallolla kuolee, jos ei niin sillä on mahdollisuus jatkua.
Miksi ihminen luulee maapallon, 4 miljardia vuotta avaruudessa pyörineen planeetan, joka on nähnyt kaikki mahdolliset ilmastonmuutokset ja satojen tuhansien lajien kukoistuksen ja sukupuuton, olevan niin heikko että ihminen saisi sen tuhottua? Kun ihminen riittävästi tärvelee ympäristöään, hän tuhoaa ainaostaan oman elämänsä edellytykset. Maapallo kyllä jatkaa eloaan niinkuin ennenkin.
Jep. Maapallo on kiveä ja suolavettä, ei se mihinkään häivy vaikka ihmiset tekisivät mitä. Luonto kasveineen ja eläimineen sen sijaan on monilta osin jo tuhottu, eikä loppua näy.
Saharassa on ollut joskus viidakko, ja Suomi on sijainnut päiväntasaajalla. Kaikki tuo luonto on tuhoutunut ja uutta on tullut tilalle. Tuhoutuminen ja uudelleensyntyminen on luonnonlaki.
Ei ole, vaan ihmisen tietoisen ja harkitun toiminnan tulosta. Itse en aio osallistua näihin tuhokekkereihin. Sinä sen sijaan voit osallistua ja selittää sen itsellesi parhain päin miten lystäät.
Ihmisellä ei tasan ole mitään tekemistä sen kanssa, että Suomi on siirtynyt pohjoisemmille leveysasteille, tai että Saharassa on aavikkoa. Valoja päälle siellä nyt!
-eri-
En minä siitä puhukaan, höpsö, vaan ihmisen aiheuttamasta luontokadosta, saasteista ja sukupuutoista. Kyllä sinä sen tajusit, esität vain.
Ihan oikeasti en tajunnut, voitko vielä täsmentää, mihin tarkkaan ottaen viittasit viestisi alulla: "Ei ole"? Siis mikä seuraavista "ei ole":
- Saharassa on ollut viidakko
- Suomi on sijainnut päiväntasaajalla
- Kaikki tuo luonto on tuhoutunut ja uutta tullut tilalle
- Tuhoutuminen ja uudelleensyntyminen on luonnonlaki
Olen hiukan aspergerpiirteinen, joten tällaiset asiat jäävät helposti vaivaamaan.
t. tuo jolle vastasit
Viimeiseen lauseeseen tietenkin. Tuhoutuminen ja uudelleensyntyminen ei todellakaan ole mikään luonnonlaki; ihminen voisi valita myös toimia toisin. Mutta ei valitse koska minäminäminä.
Vierailija kirjoitti:
Olen synnyttänyt reilu 1,5v sitten. Ei ole riippurintoja, peräpukamat hävisi kahdessa viikossa synnytyksestä ja olen nyt kolme kiloa laihempi kuin ennen raskautta. Vatsalihakset näkyy. Ei tullut arpia eikä roikkuvatsaa. Alapään lihakset paranivat, nyt ovat yhtä hyvässä kunnossa kuin ennenkin. Nautin edelleen seksistä, parisuhde kukoistaa, nukun täydet yöunet yleensä kun lapsi ei sairasta. Pidän huolta ulkonäöstä, olen käynyt töissä jo puoli vuotta. Semmoista.
Piti tulla vaan kehumaan kun kaikki täällä kilpaa selostaa miten naiset repeää persreikää myöten ja elämä on heti pilalla.
Silmät tais kuitenkin jotenkin sulla vinksahtaa siinä synnytyksessä... liekö ponnistusten aiheuttama liian kova paine syynä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme tyttöä, joista kaksi on veloja. Heillä on surkea isä. Äitinä huolehdin heidät kyllä hyvin mutta luulen, että eivät halua tehdä lapsia, kun tietävät, mitä on kasvaa yh-perheessä ja kaivata isää. Sellaiseen kohtaloon on nykyään vielä isommat riskit kun silloin kun he olivat pieniä, eli 20-30 vuotta sitten. Minustakin riskit ovat niin suuret, että toivonkin etteivät he tee lapsia vaan elävät nauttien vapaudestaan. Onhan maailman tilannekin aika karu. Miksi lapsia pitäisi välttämättä tänne tehdä?
Jos lapsesi ovat olleet pieniä 20-30v sitten, heillä on aikaa lisääntyä vielä 10-20v. Älä huolestu yhtään, turhan nuorena ei kannata lisääntyä hetken huumassa.
Onpas täällä rumaa puhetta toisista ihmisistä, ihan puolin ja toisin. Toivon, että nää on jotain nettimaailman juttuja, omassa lähipiirissäni kaikki kyllä ymmärtävät toisten ratkaisuja, oli se sitten lapsia nolla tai suurperhe.
Itse en ole koskaan halunnut lapsia. Se ei ole mikään päätös tms. vaan enemmänkin osa minua. Olen sanonut varmaan ekan kerran joskus 11-12-vuotiaana etten halua lapsia ja olen edelleen näin 31-vuotiaana samaa mieltä.
Mulla on lisäksi erittäin aikaa vievä harrastus, enkä olisi valmis luopumaan siitä, tai pistämään sitä edes tauolle. Omistan kaksi hevosta, ensi kesänä toivottavasti kolme, koska toinen hevosistani on tiine. Hevospiireissä lapsettomuus on kokemukseni mukaan aika yleistä, eikä ihme, sillä hevoset todella vievät kaiken ajan. Tiedän muutamia lapsellisia hevosenomistajia ja välillä käy heidän lapsiaan sääliksi, kun äiti ei ole ikinä kotona. Välillä lapset raahataan tallille ja iltapuuroa syödään tallin likaisessa keittiötilassa.
Yksinäinen vanhuus ei pelota. Toivon eläkkeellä voivani ostaa pienen mökin jostain saaristosta ja siellä voisin sitten vaikka nukkua pois kun se aika koittaa. En oikeastaan koe kaipaavani ihmiskontakteja.
No sitä varten en lapsia tee. Keksi parempi uikutus. Reppana.. 😂