Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Perheelliset hyökkäsi kateuksissaan tänne heille kuulumattomalle palstalle Ainakin persuäidelle tekee hyvää että tänne tulee tuhansittain jatkuvasti synnyttäjiä että heille riittää uus suomalaisia hoitajia vanhana pyllyn pyyhintään. 🤣🤣🤣🤣🤣🤣

9 vuotta sitten exälle tuli kauhea vauvakuume ja itse en voinut kuvitellakaan elämää lapsen kanssa. Asia oli miehelle kipeä, mutta olin tehnyt päätökseni. Erosimme. Nykyään hänellä on kait 3 lasta ja itse olen edelleen vela.

Suhde oli ihan hyvä, mutta halusimme eri asioita. Hyvä, että kumpikin lähti eri tielle, koska mielipiteeni ei ole muuttunut vieläkään.

Eihän tämä aina ole ollut varmaa, etten halua lapsia, mutta vuosien mittaan selkeytynyt. Saan käyttää oman aikani sekä rahani miten haluan.

Joskus ollut myös hankaluutta elämänhallinnan kanssa, joten en halua vastuuta huolehtia toisista.

Oman isäni suku on sen verran humalahakuista, etten halua jatkaa geeniperimää. Sydämeni murtuisi jos lapseni olisi alkoholisti.

Mulla on kolme tyttöä, joista kaksi on veloja. Heillä on surkea isä. Äitinä huolehdin heidät kyllä hyvin mutta luulen, että eivät halua tehdä lapsia, kun tietävät, mitä on kasvaa yh-perheessä ja kaivata isää. Sellaiseen kohtaloon on nykyään vielä isommat riskit kun silloin kun he olivat pieniä, eli 20-30 vuotta sitten. Minustakin riskit ovat niin suuret, että toivonkin etteivät he tee lapsia vaan elävät nauttien vapaudestaan. Onhan maailman tilannekin aika karu. Miksi lapsia pitäisi välttämättä tänne tehdä?

Ei ole koskaan kiinnostanut se niin sanottu "normaali elämä". Lapset, työ, mies, talo, auto, mitä näitä nyt on. Mä haluaisin seikkailla ja kokea elämää mahdollisimman monipuolisesti. Suunnittelen vaan seuraavaa elämystä, ei kiinnosta miettiä sen pidemmälle. Mä haluan vapautta enemmän kuin mitään muuta. Siinä se.

Valintoja valintoja. Minä valitsen vapauden ja seikkailun ja tiedän kyllä varsin hyvin, mistä luovun saadakseni sen. Tämä on mulle täysin ok, en kaipaa perhe-elämää. Ja eikös sitä niin sanota, että vaikka ihminen kasvaa ja kehittyy, niin perusluonne kuitenkin pysyy? Eli tuskin luonteeni muuttuu täysin seikkailijasta kotihiireksi. Jos kuitenkin niin käy, niin sekin on täysin ok. Otan täyden vastuun päätöksistäni.

Vierailija kirjoitti:

[quoote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee tuohon "kyllä se mieli siitä muuttuu" keskusteluun, niin aika harvoin se kyllä näissä asioissa mihinkään muuttuu. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pohtineet ja punninneet asiaa vuosia ja taas vuosia, isoista asioista kun on kyse. Keskustelleet aiheesta ihmisten kanssa, miettineet vastakkaisia näkökohtia. Ja silti päätyneet siihen, että lapsia ei haluta.

Päätös lapsettomuudesta ei tule kevein perustein. Samaa ei voi sanoa monista lapsia hankkivista. Hommaan syöksytään suin päin, asiaa kummemmin miettimättä tai omia heikkouksia huomioimatta. Vaaleanpunaiset lasit silmillä kuvitellaan, että kaikki jotenkin järjestyy. Sitten, kun iskee todellisuus niin erotaan huonosta kumppanista, joka jättää sut yksin huolehtimaan siitä jälkikasvusta. Ja näin ylisukupolvisten traumojen ketju jatkuu ja jatkuu...jokaiselle tekisi hyvää käydä terapeutin arviossa ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Olisi sitten vähemmän ahdistuneita ja mt-ongelmaisia nuoria, joiden määrä on muuten räjähtänyt käsiin. Että hyvää duunia kasvattajat.

Sitähän se vanhemmuus on, silmät sidottuina syvään päähän hyppäämistä. Jos kaikki olisivat kylmiä realisteja, niin tänne ei syntyisi yhtään lasta. Ja yleensä kaikki kyllä järjestyykin, jotenkin, joskus paremmin ja joskus huonommin. Väkisinkin tulee mieleen, että velat ovatkin pelkureita.

Mielestäni tuo "silmät sidottuna syvään päätyyn hyppääminen" on erittäin edesvastuutonta. Siinä vaiheessa, kun lapsi on tuloillaan, niin siitä "huonommin järjestymisestä" et kärsi enää pelkästään sinä. Todella itsekäs ja vastuuton tapa ajatella. Pieni, tai vägän reilumpi, tujaus sitä realismia tekisi terää sinullekin.

Ei elämässä voi kaikkeen varautua. Voi yrittää ja toivoa parasta, mutta paraskaan yritys tai realismi ei takaa mitään. Kukaan ei voi tietää esimerkiksi, että syntyykö lapsi vammaisena. Asiaa toki voidaan tutkia etukäteen, mutta lapsi voi vammautua vasta synnytyksessä, eivätkä kaikki kehitysvammat ole edes todettavissa ennen syntymää. Äiti voi saada elinikäisiä vammoja. Lapsi voi olla autisti tai hänellä voi olla AD/HD. Vanhemmat voivat sairastua tai loukkaantua tahoillaan. Tässä valossa vanhemmuus on todellakin sukellus syvään päähän, lasta ei voi tilata terveenä, eikä elämää ennustaa muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuka tekee lapsia vanhempiensa takia, sukua jatkaakseen`?

Vain moukat joilla ei ole omaa tahtoa tai suuniltelmaa elämälleen. Silloin kun on aikuisen kirjoissa ei enää tehdä isoja päätöksiä vanhempien mieliksi.. Vanhemmilta on häikäilemätöntä kysellä lapsen teosta.

Meidän mummu aina jaksaa ihmetellä kun eräät sukulsisemme ovat veloja. Mummo ottaa aina kahvipöydässä puheeksi, kuinka itsekästä se on.

Itse asiaa tutkineena, en ihmettele , miksi ovat veloja. Lapsuus oli kammottava. Toisaalta, emme voi koskaan tietää, kärsiikö joku esim. Lapsettomuudesta.

Mulla myös surkea isäsuhde harhaiseen alkoholistiin, marttyyrimutsi joka antoi isän terrorisoida ja pahoinpidellä lapsiaan. Mykkänä tuijotti vierestä, ei puolustanut meitä vaan hyysäsi väkivaltaista alkkista. Jatkuva uhrimarina siitä, että hän joutuu yksin huolehtimaan lapsista, aiheuttaa myös edelleen suunnatonta raivoa. Kuka käski pyöräyttää kauhean kakaralauman kelvottoman juopon kanssa? Ihan kun se olisi ollut meidän lasten syy, että meistä joutui huolehtimaan. Ei hänen valinta ja päätös synnyttää lapsia huollettavaksi. Taisi tulla yllätyksenä, että lapsista joutuu huolehtimaan?

Oma lapsuus oli kurja. Olen elänyt vaikean elämän. En etsi lisää hankaluuksia, vaan helppoa elämää. Olen väsynyt selviytymään, haluan nauttia elämästäni. Myöskin en luota miehiin, kuten joku jo edellä mainitsi. Huonoja kokemuksia ja pettymyksiä parisuhteista. Miesten lupauksiin ei voi luottaa. Häviävät kuin pieru saharaan heti, kun vaikeuksia ilmentyy.

Vierailija kirjoitti:

Mulla myös surkea isäsuhde harhaiseen alkoholistiin, marttyyrimutsi joka antoi isän terrorisoida ja pahoinpidellä lapsiaan. Mykkänä tuijotti vierestä, ei puolustanut meitä vaan hyysäsi väkivaltaista alkkista. Jatkuva uhrimarina siitä, että hän joutuu yksin huolehtimaan lapsista, aiheuttaa myös edelleen suunnatonta raivoa. Kuka käski pyöräyttää kauhean kakaralauman kelvottoman juopon kanssa? Ihan kun se olisi ollut meidän lasten syy, että meistä joutui huolehtimaan. Ei hänen valinta ja päätös synnyttää lapsia huollettavaksi. Taisi tulla yllätyksenä, että lapsista joutuu huolehtimaan?

Oma lapsuus oli kurja. Olen elänyt vaikean elämän. En etsi lisää hankaluuksia, vaan helppoa elämää. Olen väsynyt selviytymään, haluan nauttia elämästäni. Myöskin en luota miehiin, kuten joku jo edellä mainitsi. Huonoja kokemuksia ja pettymyksiä parisuhteista. Miesten lupauksiin ei voi luottaa. Häviävät kuin pieru saharaan heti, kun vaikeuksia ilmentyy.

Olis voinut olla mun tarinani tämä myös.

Vierailija kirjoitti:

Ylilääkäri Hanna Nohynekin mielestä elämän tarkoitus on lisääntyminen. Mitäs tähän tuumaatte?

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/7d52d828-b4de-4510-99ad-9431c…

Minä haluaisin ensin saada Nohynekin todistuksen siitä, miksi elämällä ylipäänsä pitäisi olla jokin tarkoitus. On järjetöntä epälogiikkaa esittää mielipiteensä elämän tarkoituksesta, kun ei olla ensin määritelty sitä, onko elämällä mitään tarkoitusta.

Minun havaintoni on, että ihmisillä on tietoisuuden sivutuotteena henkinen virus nimeltä "tarve löytää tarkoitus". Tiede tai logiikka ei kuitenkaan mitenkään tue sitä, että elämällä olisi tarkoitus: onpahan vain ollut määrätön universumi ja paljon aikaa, ja sattumalta syntyi sitten elämääkin.

Elämää vaan on.

Sisaren lapset on niin rumia ja huonokäytöksisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylilääkäri Hanna Nohynekin mielestä elämän tarkoitus on lisääntyminen. Mitäs tähän tuumaatte?

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/7d52d828-b4de-4510-99ad-9431c…

Olisippa ontto elämäntarkoitus jos lisääntyminen se olisi. Tähän mahtuu niin paljon muutakin..

Miten turhia ihmisiä kaikki lapsettomat äiti Teresat ja Dalai Lamat ovatkaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että kateus haiskhtaa ketjussa kun perheelliset rupluaa täällä..... Miten muuten ne tänne tukkisi... Hmmm.. 🙄😂

Minusta tuntuu vaan kauhean ällöttävältä, että ihminen ei halua vaivaantua muuhun kuin itsensä paapomiseen. Minun orgasmi, minun täyttymys... Sehän on ihan tyhjää elämää, kun kaikessa on vain koko ajan se itse, minä minä kaikkein tärkeintä. Laiskoja ovat kuin saappaat.

Ottaako tiukille. En ole laiska, teen kahta hyväpalkkaista työtä. Ei elämäni ole tyhjää, on paljon kavereita, teatteria, matkustelua, käsitöitä, kuntosalia. Ym. Aina on elämää ja lisää löytyy jos haluan. Joten ole ihan levollinen, elän rikasta, täyteläistä elämää omillani. Illanjatkoa.

Pitihän se arvata. Sitä samaa itsensä julistamista aina vaan. Minä mun levollisuudestani sulle yhtään mitään. No kylläpä oletkin ahkera. Noita kaikkia on perheellisilläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että kateus haiskhtaa ketjussa kun perheelliset rupluaa täällä..... Miten muuten ne tänne tukkisi... Hmmm.. 🙄😂

Minusta tuntuu vaan kauhean ällöttävältä, että ihminen ei halua vaivaantua muuhun kuin itsensä paapomiseen. Minun orgasmi, minun täyttymys... Sehän on ihan tyhjää elämää, kun kaikessa on vain koko ajan se itse, minä minä kaikkein tärkeintä. Laiskoja ovat kuin saappaat.

Ottaako tiukille. En ole laiska, teen kahta hyväpalkkaista työtä. Ei elämäni ole tyhjää, on paljon kavereita, teatteria, matkustelua, käsitöitä, kuntosalia. Ym. Aina on elämää ja lisää löytyy jos haluan. Joten ole ihan levollinen, elän rikasta, täyteläistä elämää omillani. Illanjatkoa.

Pitihän se arvata. Sitä samaa itsensä julistamista aina vaan. Minä mun levollisuudestani sulle yhtään mitään. No kylläpä oletkin ahkera. Noita kaikkia on perheellisilläkin. 

Miten lapsi/lapset muka tekisivät ihmisestä ahkeran? Miten lasten saaminen tai saamattomuus ylipäätään liittyy mitenkään laiskuuteen/ahkeruuteen?

Kuulostat katkeralta.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quoote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee tuohon "kyllä se mieli siitä muuttuu" keskusteluun, niin aika harvoin se kyllä näissä asioissa mihinkään muuttuu. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pohtineet ja punninneet asiaa vuosia ja taas vuosia, isoista asioista kun on kyse. Keskustelleet aiheesta ihmisten kanssa, miettineet vastakkaisia näkökohtia. Ja silti päätyneet siihen, että lapsia ei haluta.

Päätös lapsettomuudesta ei tule kevein perustein. Samaa ei voi sanoa monista lapsia hankkivista. Hommaan syöksytään suin päin, asiaa kummemmin miettimättä tai omia heikkouksia huomioimatta. Vaaleanpunaiset lasit silmillä kuvitellaan, että kaikki jotenkin järjestyy. Sitten, kun iskee todellisuus niin erotaan huonosta kumppanista, joka jättää sut yksin huolehtimaan siitä jälkikasvusta. Ja näin ylisukupolvisten traumojen ketju jatkuu ja jatkuu...jokaiselle tekisi hyvää käydä terapeutin arviossa ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Olisi sitten vähemmän ahdistuneita ja mt-ongelmaisia nuoria, joiden määrä on muuten räjähtänyt käsiin. Että hyvää duunia kasvattajat.

Sitähän se vanhemmuus on, silmät sidottuina syvään päähän hyppäämistä. Jos kaikki olisivat kylmiä realisteja, niin tänne ei syntyisi yhtään lasta. Ja yleensä kaikki kyllä järjestyykin, jotenkin, joskus paremmin ja joskus huonommin. Väkisinkin tulee mieleen, että velat ovatkin pelkureita.

Mielestäni tuo "silmät sidottuna syvään päätyyn hyppääminen" on erittäin edesvastuutonta. Siinä vaiheessa, kun lapsi on tuloillaan, niin siitä "huonommin järjestymisestä" et kärsi enää pelkästään sinä. Todella itsekäs ja vastuuton tapa ajatella. Pieni, tai vägän reilumpi, tujaus sitä realismia tekisi terää sinullekin.

Ei elämässä voi kaikkeen varautua. Voi yrittää ja toivoa parasta, mutta paraskaan yritys tai realismi ei takaa mitään. Kukaan ei voi tietää esimerkiksi, että syntyykö lapsi vammaisena. Asiaa toki voidaan tutkia etukäteen, mutta lapsi voi vammautua vasta synnytyksessä, eivätkä kaikki kehitysvammat ole edes todettavissa ennen syntymää. Äiti voi saada elinikäisiä vammoja. Lapsi voi olla autisti tai hänellä voi olla AD/HD. Vanhemmat voivat sairastua tai loukkaantua tahoillaan. Tässä valossa vanhemmuus on todellakin sukellus syvään päähän, lasta ei voi tilata terveenä, eikä elämää ennustaa muutenkaan.

Kaikkeen ei voi varautua, se on totta, mutta nuo luettelemasi riskit tiedostavalla on kyllä se oikea halu sen lapsen hankkimiseen tuli siitä lapsesta millainen vain. Sellainen ihminen, joka haluaa sen nyytin syliinsä ottaa riskit, koska kokee että lapsi on niiden arvoinen. Jos yhtään epäilee vanhemmaksi tuloa tai ei lasta halua, niin tuollainen riskinotto on vastuutonta ja typerää. Moni jättäisi varmasti lapsen hankkimatta, jos nyt saisi kääntää kelloa takaisin, ja moni lasta suunnitteleva varmaan päätyisi lapsettomaksi jos tekisi tuon riskiarvion ennen kuin raskaus alkaa. Minusta se, että vain "hyppää silmät sidottuna syvään päätyyn" tarkoittaa nimenomaan sitä, että lapsi vaan hankitaan miettimättä noita juttuja ja sitten tuskaillaan ja kärsitään kun tuli kaikenlaisia ongelmia eikä vanhemmuus ollutkaan vain ihana ja elämää parantava kokemus, vaan mahdollisesti pilasi sen oman entisen elämän.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että kateus haiskhtaa ketjussa kun perheelliset rupluaa täällä..... Miten muuten ne tänne tukkisi... Hmmm.. 🙄😂

Minusta tuntuu vaan kauhean ällöttävältä, että ihminen ei halua vaivaantua muuhun kuin itsensä paapomiseen. Minun orgasmi, minun täyttymys... Sehän on ihan tyhjää elämää, kun kaikessa on vain koko ajan se itse, minä minä kaikkein tärkeintä. Laiskoja ovat kuin saappaat.

Ottaako tiukille. En ole laiska, teen kahta hyväpalkkaista työtä. Ei elämäni ole tyhjää, on paljon kavereita, teatteria, matkustelua, käsitöitä, kuntosalia. Ym. Aina on elämää ja lisää löytyy jos haluan. Joten ole ihan levollinen, elän rikasta, täyteläistä elämää omillani. Illanjatkoa.

Pitihän se arvata. Sitä samaa itsensä julistamista aina vaan. Minä mun levollisuudestani sulle yhtään mitään. No kylläpä oletkin ahkera. Noita kaikkia on perheellisilläkin. 

Miten lapsi/lapset muka tekisivät ihmisestä ahkeran? Miten lasten saaminen tai saamattomuus ylipäätään liittyy mitenkään laiskuuteen/ahkeruuteen?

Kuulostat katkeralta.

Eri

Sinä et ainakaan ole mikään ihmistuntija.

Ei vain ole mitään syytä, miksi haluaisin. Jos olisin löytänyt itselleni elämänkumppanin, niin voihan olla että sitten olisi tullut lapsiakin hankittua. En tiedä. Ei minulla ole kyllä undulaattiakaan, vaikka minulla ei sinänsä ole mitään niitä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylilääkäri Hanna Nohynekin mielestä elämän tarkoitus on lisääntyminen. Mitäs tähän tuumaatte?

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/7d52d828-b4de-4510-99ad-9431c…

Olisippa ontto elämäntarkoitus jos lisääntyminen se olisi. Tähän mahtuu niin paljon muutakin..

Jep. Viruksillakin taitaa olla sama elämäntarkoitus.

Ja ottaen vielä huomioon, että hän on itse tehnyt abortin...

Eiköhän melkein kaikilta löydy jonkinlainen vastaus tähän kysymykseen. Miksi siis pitäisi takertua juuri Nohynekin vastaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että kateus haiskhtaa ketjussa kun perheelliset rupluaa täällä..... Miten muuten ne tänne tukkisi... Hmmm.. 🙄😂

Minusta tuntuu vaan kauhean ällöttävältä, että ihminen ei halua vaivaantua muuhun kuin itsensä paapomiseen. Minun orgasmi, minun täyttymys... Sehän on ihan tyhjää elämää, kun kaikessa on vain koko ajan se itse, minä minä kaikkein tärkeintä. Laiskoja ovat kuin saappaat.

Ottaako tiukille. En ole laiska, teen kahta hyväpalkkaista työtä. Ei elämäni ole tyhjää, on paljon kavereita, teatteria, matkustelua, käsitöitä, kuntosalia. Ym. Aina on elämää ja lisää löytyy jos haluan. Joten ole ihan levollinen, elän rikasta, täyteläistä elämää omillani. Illanjatkoa.

Pitihän se arvata. Sitä samaa itsensä julistamista aina vaan. Minä mun levollisuudestani sulle yhtään mitään. No kylläpä oletkin ahkera. Noita kaikkia on perheellisilläkin. 

Miten lapsi/lapset muka tekisivät ihmisestä ahkeran? Miten lasten saaminen tai saamattomuus ylipäätään liittyy mitenkään laiskuuteen/ahkeruuteen?

Kuulostat katkeralta.

Eri

Sinä et ainakaan ole mikään ihmistuntija.

Tätäkö minä kysyin? En, en kysynyt.

Lue uudestaan, hitaasti ja ajatuksella.