Te naiset jotka ette halua omia lapsia niin mikä siihen on syynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvä saada niitä lapsia. Toivoisi ettei sillä syyllistetä heitä, ketkä eivät kenties vielä niitä ole tehneet. Hyvä lapsuus ja sen jälkeinen elämä on toivottavaa.

Muuten hyvä, mutta otetaan tuo -kenties vielä- pois tuolta. Kaikilla ei ole alusta asti ohjelmoitua halua saada lapsia eikä se mieli todellakaan kaikilla muutu, lasten haluaminen ja saaminen ei ole default-ominaisuus ihmisellä eikä sitä pidä sellaisena esittää, koska jokainen on yksilö.

Niiden, jotka haluavat saada lapsia, on hyvä niitä saada ja tahaton lapsettomuus voi olla musertavaa. Hyvä lapsuus on tärkeää ja sellaisen tarjoamisessa harvoin onnistuu ihminen joka ei lapsia halua. Ei aina onnistu lapsia haluavakaan, esim. on perheväkivaltaa ja kuinkas paljon niitä lapsia onkaan huostaanotettuina, sijoitettuna ja laitoksissa. Heidät haluttiin saada, mutta resurssit eivät riittäneet huolehtimaan siitä hyvästä lapsuudesta. (Ymmärrän, että kaikkien tuossa järjestelmässä olevien lasten vanhemmat eivät välttämättä ole täysin yksin syypäitä)

Eikä oteta. Se mielihän saattaa muuttua, vaikka kuinka olisi päättänyt ettei lapsia tee. Ei siitä valinnanvapaudesta pidä ahdistua. 

Ei tässä kai kukaan valinnanvapaudesta ahdistu. Se vapaus on kaikilla ja mieltään saa muuttaa, eikä kenelläkään ole siinä nokan koputtamista, se on henkilökohtainen päätös. Oletus siitä, että lapsia haluamaton aina tulee muuttamaan mielensä jossain kohtaa elämäänsä, on se mitä kritisoin. Näin kun ei ole. Jotkut vannoutuneet velat päätyvät haluamaan lasta ja jotkut lapsia haluavat päättävätkin olla veloja. Kumpikin valinta on oma ja arvostettava. Oletus mielen muuttumisesta aliarvioi yksilön kyvyn tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja luo tilan sille normille, mitä lastenhankkiminen on. Tunnustan sen, että rusinat rasahtaa, kun minulle sanotaan toistuvasti että kyllä varmasti muutat mielesi kahdenkymmenen vuoden ajan. Ei ole muuttunut. En halua, että kukaan olettaa että mieleni muuttuisi. Sellaisen esiintuominen vaan näyttää kommentin sanojan ymmärtämättömyyden ja oman totuutensa julistamisen näkemättä muita tapoja elää.

Yleensä ihmiset sanovat että varmaan muutat mielesi, eli se tarkoittaa, että se on melko todennäköistä, koska se on suht yleistäkin. Se ei ole sama asia että sanoo että satavarmasti muutat mielesi, minä tiedän sen...  syystä että... jotain. Eli oletko ihan varma, että ne ihmiset on sanoneet sulle, että varmasti muutat mielesi, vai että varmaan muutat mielesi?

Kyllä 99% ihmisistä ymmärtää sen, että vain osa muuttaa mielensä ja osa ei.

Onko oikeasti yleistä? Itse tunnen monia veloja enkä yhtään mielensämuuttajaa. Pari sellaista tunnen jotka ovat halunneet lapsia ja muuttaneet sitten mielensä lapsettomuuden suuntaan.

Ja siitä viis miten todennäköisenä kukakin mielen muuttamista pitää, on yksinkertaisesti törppöä alkaa mussuttaa siitä toiselle keskustelijalle. Se on vähättelyä. Mitätöintiä.

-En halua lapsia.

-Kyllä se mieli vielä muuttuu!

-En pidä maksalaatikosta.

-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!

-En ikinä matkustaisi Dubaihin.

-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastut!

Kyllä, on tosi yleistä. Olen itsekin sellainen. Jotkut muuttaa mielensä vasta viime hetkillä, jotkut uuden puolison myötä tai jonkun muun elämäntilanteen myötä, tai ihan muuten vaan se kello alkaa tikittää. Se kuuluu ihmisen geeneihin, ja kaiken elollisen, että halu lisääntyä on yleisempää kuin haluttomuus, muuten ei ihmisiä olisi ollut kymmeniä tuhansia vuosia.

Nämä esimerkit ei luultavasti yleensä mene ihan näin:

-En halua lapsia.

-Kyllä se mieli vielä muuttuu!

Vaan: Mielesi voi vielä muuttua. Tuollainen että kyllä se mieli vielä muuttuu, on vain heitto, läppä, ei sillä tarkoita kirjaimellisesti että ihan satavarmasti mielesi muuttuu.

-En pidä maksalaatikosta.

-Pidäthän! Maistat uudelleen, totut kyllä ajan myötä ja siitä tulee lempiruokasi!

Vaan: Jos maistat uudelleen, voit ehkä alkaa ajan myötä tykkäämään, tai sitten et, mutta kokeile vaan! Tätä ihan samaa sanotaan ihan kaikesta, äyriäisistä, homejuustosta jne. ällötyksistä, kun jotkut sanovat että eivät lapsena tykänneet, mutta aikuisena alkoivat tykkäämään, niin olettavat että muillekin käy niin että makuaisti "paranee".

-En ikinä matkustaisi Dubaihin.

-Matkustat! Kannattaa, varmasti ihastut

Vaan: Kannattaa matkustaa, varmasti ihastut! Ei kukaan määrää että matkusta!!! Matkustat koska minä käsken!

Vääristelet ihmisten sanomisia, ylitulkitset kaikkia sanavalintoja. Oikeasti ketään ei kiinnosta teetkö lapsia, hommaatko koiran, mihin matkustat tai mitä syöt. Niistä asioista keskustelu vaan on normaalia ihmisten kanssakäymistä, ja se ei haittaa vaikka on eri mieltä asioista ja omat makumieltymykset ja tavat.

Kyllä on typeryyden huippu ruveta lapsen teosta jutustelemaan muuten vaan tuollaisilla heitoilla kuten selität. Ei ole keskustelutaidot kovinkaan kummoiset tai muutenkaan mitään tilannetajua. Jos toinen kertoo jossain tilanteessa, ettei halua lapsia. Niin miksi ei vois vaan olla, että okei, selvä juttu, ei kaikki halua eikä tarvitsekaan haluta.

Eri

Joo siis mua rupesi naurattamaan tuo "on normaalia heitellä, että kyllä mieli voi muuttua". Siis haloo kyse on toisen kehosta, tunteista, valtavan aroista asioista.

Rupeaako tämä tyyppi jankkaamaan myös esimerkiksi tutuilleen vaikkapa a*aalis*eksistä, että "kyllä se mieli vielä muuttuu, minäkin tykkäsin ja kaikki kokeilleet tykkää!"? Naurua, naurua :D Tosi täyspäisiä keskusteluja varmaan tuttavien kanssa... "Kokeile nyt sinäkin sitä a*aalia...! Mäkin tykkäsin ja niin moni muu! Hyvää viikonloppua, hei hei!"

Ja nuo inttivertaukset... Jos nyt sille linjalle lähdetään, että nainen on velkaa äitiyden, kun sota ja armeija, niin tässä faktaa:

Naiset kärsivät KOKO ikänsä häirinnän ja fyysisen pahanteon pelosta (ml. katastrofiraskauden pelko) miesten vuoksi. Huolehtivat heikoista, mitä miehet eivät yleensä tee. Huolehtivat toisista paljon enemmän. Nainen ei siis ole velkaa miehelle armeijan tai edes sodan takia. Ja miehethän ne hyökkäyssodatkin toteuttavat, joten lähtisin ensiksi kehittämään miesten psyykeä kuin vaatimaan naisilta äitiyttä, jos maanpuolustus ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun saimme aikanaan lapsen (joka oli monelle tuttavapiirissä yllätys), huomasin joiltakin kollegoilta ympärillä hieman vahingoniloisia reaktioita. Ilmeisesti he olettivat minun tipahtavan täysin pois kuvioista ja menettävän urani, puhumattakaan kreisimahtavista bailutilaisuuksista tai työmatkoista. Pari vuotta keskityin aika pitkälti lapsen hoitoon, minkä jälkeen riitti intoa palata töihin. Ja kappas vaan, sillä innolla porskutin kauas ohi näistä ikibailaajista, jotka junnaavat edelleen urallaan tärkeilemässä siinä missä olivat vuosia sitten, heitäkin on vuosi vuodelta vähemmän. Tilaisuuksiin ja työmatkoihin pääsen osallistumaan edelleen niin paljon kuin sielu sietää (kiitos tasa-arvon), tosin nykyään ne tuntuvat vähän tyhjänpäiväisiltä ja jo nähdyiltä.

Voi kai sitä narsistista ylemmyyttä tuollaisestakin tuntea.

Mitä tulee tuohon "kyllä se mieli siitä muuttuu" keskusteluun, niin aika harvoin se kyllä näissä asioissa mihinkään muuttuu. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pohtineet ja punninneet asiaa vuosia ja taas vuosia, isoista asioista kun on kyse. Keskustelleet aiheesta ihmisten kanssa, miettineet vastakkaisia näkökohtia. Ja silti päätyneet siihen, että lapsia ei haluta.

Päätös lapsettomuudesta ei tule kevein perustein. Samaa ei voi sanoa monista lapsia hankkivista. Hommaan syöksytään suin päin, asiaa kummemmin miettimättä tai omia heikkouksia huomioimatta. Vaaleanpunaiset lasit silmillä kuvitellaan, että kaikki jotenkin järjestyy. Sitten, kun iskee todellisuus niin erotaan huonosta kumppanista, joka jättää sut yksin huolehtimaan siitä jälkikasvusta. Ja näin ylisukupolvisten traumojen ketju jatkuu ja jatkuu...jokaiselle tekisi hyvää käydä terapeutin arviossa ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Olisi sitten vähemmän ahdistuneita ja mt-ongelmaisia nuoria, joiden määrä on muuten räjähtänyt käsiin. Että hyvää duunia kasvattajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helppo täällä länsimaisessa hyvinvoinnissa on jättää lasten tekeminen muille, mutta nytpä se tulee kosahtamaan lapsettomien omaan nilkkaan, kun hoitajia ei riitä kaikille, minulla on edes lapseni. Eihän se mikään takuu ole mistään, mutta todennäköisyydet ovat suuremmat saada hoitoa ja huolenpitoa. Jos oikeasti välittäisitte tuon taivaallista tämän pallon tilasta, niin osallistuisitte kehitysyhteistyöhön täydellä tarmolla. Se on ainoa keino saada lisääntyminen vähenemään. Mutta kun olen lukenut veljeni mielenkiinnonkohteista, niin nro. 1 on oma napa, minun harrastukset, minun ura, minun talo, minun rauhankaipuuni. Minä ja minä.

Miksi läkytät täällä, kun ap ei sinulta kysynyt mitään.Eikö mene jakeluun. Täällä ei mikään kosahda minnekkään. Vastaa miksi sekoilet täällä, kun sulta ei kysytty mitään.

Osui ja upposi! Johan hoitajista on pula ja pahenee vain, vai etkö ole oman napasi kaivelulta ehtinyt seuraamaan mitään muuta?

Ei osunut eikä uponnut. Olen hyvin tietoinen tilanteesta, siksipä en hanki lapsia. Säästän ylimääräiset rahani vanhoille päiville. Olisi aika rujoa hankkia lapsi omaishoitajaksi. Se olisi omaan napaan tuijottamista lapsen kustannuksella. Edelleen nautin vapaudestani. 👍

Suurella osalla maailman ihmisistä ei ole varaa tuollaiseen ylimieliseen ajatteluun ja lähimmäisten hoitaminen on jopa luonnollista, mutta turha sellaista on tietenkään sinulle selittää, kun se oma napa on aina ollut ainoa kiinnostuksen kohde.

Onneksi tänne mammojen iloksi muuttaa tuhansittain synnyttäjiä, niin eivät hätäile niiden puolesta jotka päättää toisin.. Sekin on ihanaa että värit sekoittuu, niin maailman katsomus avartuu. Niin se vaan elämä menee eteenpäin tilanteiden mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että kateus haiskhtaa ketjussa kun perheelliset rupluaa täällä..... Miten muuten ne tänne tukkisi... Hmmm.. 🙄😂

Minusta tuntuu vaan kauhean ällöttävältä, että ihminen ei halua vaivaantua muuhun kuin itsensä paapomiseen. Minun orgasmi, minun täyttymys... Sehän on ihan tyhjää elämää, kun kaikessa on vain koko ajan se itse, minä minä kaikkein tärkeintä. Laiskoja ovat kuin saappaat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee tuohon "kyllä se mieli siitä muuttuu" keskusteluun, niin aika harvoin se kyllä näissä asioissa mihinkään muuttuu. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pohtineet ja punninneet asiaa vuosia ja taas vuosia, isoista asioista kun on kyse. Keskustelleet aiheesta ihmisten kanssa, miettineet vastakkaisia näkökohtia. Ja silti päätyneet siihen, että lapsia ei haluta.

Päätös lapsettomuudesta ei tule kevein perustein. Samaa ei voi sanoa monista lapsia hankkivista. Hommaan syöksytään suin päin, asiaa kummemmin miettimättä tai omia heikkouksia huomioimatta. Vaaleanpunaiset lasit silmillä kuvitellaan, että kaikki jotenkin järjestyy. Sitten, kun iskee todellisuus niin erotaan huonosta kumppanista, joka jättää sut yksin huolehtimaan siitä jälkikasvusta. Ja näin ylisukupolvisten traumojen ketju jatkuu ja jatkuu...jokaiselle tekisi hyvää käydä terapeutin arviossa ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Olisi sitten vähemmän ahdistuneita ja mt-ongelmaisia nuoria, joiden määrä on muuten räjähtänyt käsiin. Että hyvää duunia kasvattajat.

Sitähän se vanhemmuus on, silmät sidottuina syvään päähän hyppäämistä. Jos kaikki olisivat kylmiä realisteja, niin tänne ei syntyisi yhtään lasta. Ja yleensä kaikki kyllä järjestyykin, jotenkin, joskus paremmin ja joskus huonommin. Väkisinkin tulee mieleen, että velat ovatkin pelkureita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin kolmekymppiseksi asti sitä mieltä, että en koskaan halua lapsia ja maailma on muutenkin niin pilalla, että ei kannata lisääntyä. Elämä on niin ihanan helppoa ja yksinkertaista ilman lapsia, voi tehdä kaikkea hauskaa spontaanisti. En myöskään erityisesti pidä muiden lapsista.

Sitten jossain vaiheessa kolmenkympin jälkeen alkoi hiipiä ajatus siitä, että tämä elämä tuntuu kyllä tosi hyvä tyhjältä: käyn töissä ansaitsemassa rahaa ja harrastan juttuja, eikä elämässä ole isompia muutoksia eikä sisältöä. En ole kiinnostunut urasta eikä minusta tule mitään merkittävää harrastusteni saralla, en ole kunnianhimoinen, haluan vain tehdä jotain itselle merkittävää jolla tienaa kohtuullisesti. Heräsi ajatus, että oma perhe toisi jotain syvällisempää sisältöä elämään ja seuraavan sukupolven kasvun turvaaminen jotain suurempaa merkitystä elämään tällä pallolla. Siitä voisi saada myös jotain uskoa ja toivoa maailman tulevaisuuden suhteen. Jos hyvin käy, niin perhe piristää elämää vanhoilla päivillä. Kunhan lapset itsenäistyy ja lähtee omilleen, niin ehtii palata näihin vanhoihin rutiineihin, joissa käyn vain töissä ja viihdytän itseäni. Sitten tapasin miehenkin, jolla oli samanlaisia ajatuksia perhe-elämästä, lapsista ja maailmasta, ja nyt on esikoinen matkalla. Hyvä ja seesteinen olo, hyvä hetki tälle elämänmuutokselle tässä 35 vuoden kieppeillä.

Sisältöä elämään saa muustakin kuin lapsista.

Lapsettomuuden ongelmat realisoituu vasta myöhemmällä iällä.

Niinku mitähän ne ongelmat olisivat?

Sairaus, vaikeahoitoinen epilepsia, voin vaikka laittaa vauvan tiedottomasti pakkaseen. Ei lapsia siis meille.

Miten kävikin taas niin, että otsikon aiheessa ei voitu pysyä vaan lapsia hankkineet ryntäsivät tähän(kin) ketjuun jankkaamaan vastaväitteitään sekä tekemään syviä keittiöpsykologisia analyysejä vapaaehtoisesti lapsettomien persoonallisuuden kehityksestä ja mielentilasta? Ensimmäiset 15-20 sivua vaikuttivatkin turhan lupaavilta. Onko täällä ollut koskaan yhtä ainutta vela-aiheista ketjua, jossa perusteluja omalle, itse valitulle lapsettomuudelle saisi esittää vapaasti ilman vastaan jankuttamista?

Jos vela ei perustele lapsettomuuttaan mitenkään, ei ole hyvä. Jos perustelee ja vielä usealta eri kantilta, ei sekään ole hyvä. Pitänee vain hyväksyä se, että naisen itse valittu lapsettomuus vain suututtaa ja ärsyttää joitakin niin paljon, että sen varjolla on heidän mielestään lupa käyttäytyä ihan miten moukkamaisesti lystää. Suurin osa näistä raivoajista ja nälvijöistä vaikuttaisi olevan perheellisiä, joten heidän käytöksensä asettaa kyseenalaiseen valoon sen väitteen, että perheelliset olisivat kypsempiä kuin lapsettomat. Toki valintaansa tyytyväinen ja muutenkin oikeasti kypsä perheellinen ei tällaiseen sonnanheittoon alennu. Jotain täytyy olla vialla, jos jonkun ventovieraan päätös, joka ei itseä kosketa mitenkään, saa noin alkukantaisen selkäydinreaktion aikaan.

[quoote=Vierailija]

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee tuohon "kyllä se mieli siitä muuttuu" keskusteluun, niin aika harvoin se kyllä näissä asioissa mihinkään muuttuu. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pohtineet ja punninneet asiaa vuosia ja taas vuosia, isoista asioista kun on kyse. Keskustelleet aiheesta ihmisten kanssa, miettineet vastakkaisia näkökohtia. Ja silti päätyneet siihen, että lapsia ei haluta.

Päätös lapsettomuudesta ei tule kevein perustein. Samaa ei voi sanoa monista lapsia hankkivista. Hommaan syöksytään suin päin, asiaa kummemmin miettimättä tai omia heikkouksia huomioimatta. Vaaleanpunaiset lasit silmillä kuvitellaan, että kaikki jotenkin järjestyy. Sitten, kun iskee todellisuus niin erotaan huonosta kumppanista, joka jättää sut yksin huolehtimaan siitä jälkikasvusta. Ja näin ylisukupolvisten traumojen ketju jatkuu ja jatkuu...jokaiselle tekisi hyvää käydä terapeutin arviossa ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Olisi sitten vähemmän ahdistuneita ja mt-ongelmaisia nuoria, joiden määrä on muuten räjähtänyt käsiin. Että hyvää duunia kasvattajat.

Sitähän se vanhemmuus on, silmät sidottuina syvään päähän hyppäämistä. Jos kaikki olisivat kylmiä realisteja, niin tänne ei syntyisi yhtään lasta. Ja yleensä kaikki kyllä järjestyykin, jotenkin, joskus paremmin ja joskus huonommin. Väkisinkin tulee mieleen, että velat ovatkin pelkureita.

Mielestäni tuo "silmät sidottuna syvään päätyyn hyppääminen" on erittäin edesvastuutonta. Siinä vaiheessa, kun lapsi on tuloillaan, niin siitä "huonommin järjestymisestä" et kärsi enää pelkästään sinä. Todella itsekäs ja vastuuton tapa ajatella. Pieni, tai vägän reilumpi, tujaus sitä realismia tekisi terää sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että kateus haiskhtaa ketjussa kun perheelliset rupluaa täällä..... Miten muuten ne tänne tukkisi... Hmmm.. 🙄😂

Minusta tuntuu vaan kauhean ällöttävältä, että ihminen ei halua vaivaantua muuhun kuin itsensä paapomiseen. Minun orgasmi, minun täyttymys... Sehän on ihan tyhjää elämää, kun kaikessa on vain koko ajan se itse, minä minä kaikkein tärkeintä. Laiskoja ovat kuin saappaat.

Ottaako tiukille. En ole laiska, teen kahta hyväpalkkaista työtä. Ei elämäni ole tyhjää, on paljon kavereita, teatteria, matkustelua, käsitöitä, kuntosalia. Ym. Aina on elämää ja lisää löytyy jos haluan. Joten ole ihan levollinen, elän rikasta, täyteläistä elämää omillani. Illanjatkoa.

En luota miehiin. Oma isäsuhde todella huono. Olen ikäni katsonut, kun eronneet vanhempani ovat joutuneet olemaan tekemisissä meidän lasten asioiden vuoksi.

Jos hankkisin lapsen, joutuisin eron tullessa olemaan vuosia tekemisissä lasten isän kanssa. Nyt on vaan helppo jos ero tulee, ihmisen voi unohtaa, eikä tarvitse olla tekemisissä.

Koen myös, että olen elämäni aikana jäänyt lapsuudestani paitsi monesta asiasta. Suurperheen lapsena arvostan myös rauhaa ja hiljaisuutta. Sitä , että saan tehdä omia asioita.

Vauvakuumetta oli siinä 25-30 vuotiaana, mutta tunsin itsekin olevani vielä aika lapsellinen ja naivi. Raha-asiat oli levällään ja kaverit, baarit ja oma peilikuva kiinnosti enemmän.

Nyt kun katson taaksepäin olen todella tyytyväinen, etten lasta silloin pyöräyttänyt.

Siinä se vauvakuume katosi ajan kanssa, eikä lapsia enää tullut edes ajateltua että hankkisin nyt. Ihan ok tilanne, ei sitä osaa edes kaivata, että olisi lapsia kun niitä ei nyt ole. Vanhemmat varmaan aika samaa mieltä tuosta historiastani ja ymmärtävät miksi lapsen lapsia ei ole eikä tule.

Vierailija kirjoitti:

Miten kävikin taas niin, että otsikon aiheessa ei voitu pysyä vaan lapsia hankkineet ryntäsivät tähän(kin) ketjuun jankkaamaan vastaväitteitään sekä tekemään syviä keittiöpsykologisia analyysejä vapaaehtoisesti lapsettomien persoonallisuuden kehityksestä ja mielentilasta? Ensimmäiset 15-20 sivua vaikuttivatkin turhan lupaavilta. Onko täällä ollut koskaan yhtä ainutta vela-aiheista ketjua, jossa perusteluja omalle, itse valitulle lapsettomuudelle saisi esittää vapaasti ilman vastaan jankuttamista?

Jos vela ei perustele lapsettomuuttaan mitenkään, ei ole hyvä. Jos perustelee ja vielä usealta eri kantilta, ei sekään ole hyvä. Pitänee vain hyväksyä se, että naisen itse valittu lapsettomuus vain suututtaa ja ärsyttää joitakin niin paljon, että sen varjolla on heidän mielestään lupa käyttäytyä ihan miten moukkamaisesti lystää. Suurin osa näistä raivoajista ja nälvijöistä vaikuttaisi olevan perheellisiä, joten heidän käytöksensä asettaa kyseenalaiseen valoon sen väitteen, että perheelliset olisivat kypsempiä kuin lapsettomat. Toki valintaansa tyytyväinen ja muutenkin oikeasti kypsä perheellinen ei tällaiseen sonnanheittoon alennu. Jotain täytyy olla vialla, jos jonkun ventovieraan päätös, joka ei itseä kosketa mitenkään, saa noin alkukantaisen selkäydinreaktion aikaan.

Tätä minäkin ihmettelen. Miksi tänne pitää tulla haukkumaan ja nälvimään ihmisten valintoja? Toki en arvosta myöskään sitä, että lapsettomat lähtevät mukaan tuohon nälvimiseen. Koittakaa kasvakaa aikuisiksi ja avartaa sitä mieltänne sen verran, ett pystytte hyväksymään sen faktan, että kaikki eivät halua samoja asioita kuin te haluatte. Kaikki eivät arvosta samoja asioita elämässä. Kaikille se teidän tekemä ratkaisu ei sovi ja kaikkia ei teidän elämän ihanuus liikauta senttiäkään, koska heille elämän ihanuus muodostuu aivan muista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tulee tuohon "kyllä se mieli siitä muuttuu" keskusteluun, niin aika harvoin se kyllä näissä asioissa mihinkään muuttuu. Vapaaehtoisesti lapsettomat ovat pohtineet ja punninneet asiaa vuosia ja taas vuosia, isoista asioista kun on kyse. Keskustelleet aiheesta ihmisten kanssa, miettineet vastakkaisia näkökohtia. Ja silti päätyneet siihen, että lapsia ei haluta.

Päätös lapsettomuudesta ei tule kevein perustein. Samaa ei voi sanoa monista lapsia hankkivista. Hommaan syöksytään suin päin, asiaa kummemmin miettimättä tai omia heikkouksia huomioimatta. Vaaleanpunaiset lasit silmillä kuvitellaan, että kaikki jotenkin järjestyy. Sitten, kun iskee todellisuus niin erotaan huonosta kumppanista, joka jättää sut yksin huolehtimaan siitä jälkikasvusta. Ja näin ylisukupolvisten traumojen ketju jatkuu ja jatkuu...jokaiselle tekisi hyvää käydä terapeutin arviossa ennen vanhemmaksi ryhtymistä. Olisi sitten vähemmän ahdistuneita ja mt-ongelmaisia nuoria, joiden määrä on muuten räjähtänyt käsiin. Että hyvää duunia kasvattajat.

Niin ja sen verran omasta näkökulmasta, että ei kaikilla veloilla se päätöskään ole ollut mitenkään 100%:n varma. Mun mielestä siinäkin saa olla "ehkää ja epävarmuutta" ja silti se voi olla hyvä päätös. Välillä tuntuu, että normista poikkeavana saa perustella asiaa joka kulmasta ja osoittaa, että kyllä on huomioinut nämäkin näkökulmat että lapsettomuus on todella todella harkittu päätös. Ei sen tarvitse olla vedenpitävä.

Lisäksi suon itselleni, että voin katua asiaa vanhuksena ja se on ok silloin. Kadun silloin varmaan jotain muutakin päätöstäni kuten kadun nytkin välillä nuoruuden tekemisiäni ja tekemättömiä asioita. Näihin vain suhtautuu ymmärtäväisesti. Eikä asia mene niin, että kun kiikkustuolissa huokaisen, että olisihan se kivaa jos olisi omia lapsia ja lapsenlapsia niin joku huutaisi "mitä mä sanoin silloin vuosia sitten!"

Iso asia olla lapsellinen tai lapseton, mutta kaikki voidaan suhtautua päätöksiin sopivalla ymmärryksellä ja vähemmän ehdottomuutta, kiitos!

Kuka tekee lapsia vanhempiensa takia, sukua jatkaakseen`?

Veljelläni on 3 lasta. On kiva olla lapsille mukava täti. Kuitenkin kun vietän siellä välillä päivää se riittää minulle lapsielämästä. Voin myös antaa heille arvokasta huomiota, en kaipaa biologista lasta. Voin olla mukava ja turvallinen aikuinen ilman äiti statusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ý

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi voidaan kysyä lapsettomilta, että miksi et halua lapsia, mutta lapsellisilta ei voi kysyä miksi he hankkivat lapsia? Se kysymys koetaan jotenkin loukkaavana.

Jos kaikki hankkivat lapsia, yhteiskuntaa jatkuu, jos ei, niin se kuolee. Siksi on outoa kysyä, miksi hankit lapsia.

Jos kaikki hankkivat lapsia, elämä maapallolla kuolee, jos ei niin sillä on mahdollisuus jatkua.

Miksi ihminen luulee maapallon, 4 miljardia vuotta avaruudessa pyörineen planeetan, joka on nähnyt kaikki mahdolliset ilmastonmuutokset ja satojen tuhansien lajien kukoistuksen ja sukupuuton, olevan niin heikko että ihminen saisi sen tuhottua? Kun ihminen riittävästi tärvelee ympäristöään, hän tuhoaa ainaostaan oman elämänsä edellytykset. Maapallo kyllä jatkaa eloaan niinkuin ennenkin.

Kuule kyllä ihmiset tuhoaa täältä kaiken elämän, kasvit, eläimet, ilman, vedet ja maaperän. Ei täällä silloin enää elo jatku.

Maapalloon osui meteoriitti joka tuhosi dinosaurukset ja kaikki muutkin eläimet ja peitti taivaan ikiyöhön pitkäksi aikaa. Siti elämä on siitä jatkunut. Ihmisen aivot eivät vain kykene käsittämään 100 vuotta pidempiä aikajänteitä. Jos ihminen räjäyttäisi nyt ydinpommeja ympäri maailmaa, jonkun aikaa olisi kuollutta mutta esimerkiksi 10000 vuoden päästä luonto kukoistaisi taas.

Eli sinusta on ok synnyttää tänne lapsi kuolemaan ydinräjähdyksissä? Ok...

Ihminen tappaa täältä eläimet ja kasvit ja sitä myötä itsensä. Ihmisen toimet saastuttavat tämän maapallon, myrkkyjä leviää ympäristöön jatkuvasti. Jo viidenkymmenen vuoden päästä tilanne voi olla täällä sellainen että elämä on hyvin hankalaa. Haluatko lapsesi kärsivän? Hän olisi silloin 50v jos hän syntyisi nyt. Elämää tulee katsoa pidemmälle eteenpäin kuin vain nykyhetkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että kateus haiskhtaa ketjussa kun perheelliset rupluaa täällä..... Miten muuten ne tänne tukkisi... Hmmm.. 🙄😂

Minusta tuntuu vaan kauhean ällöttävältä, että ihminen ei halua vaivaantua muuhun kuin itsensä paapomiseen. Minun orgasmi, minun täyttymys... Sehän on ihan tyhjää elämää, kun kaikessa on vain koko ajan se itse, minä minä kaikkein tärkeintä. Laiskoja ovat kuin saappaat.

Luuletko, ettei lapsettomilla ole ketään muita ihmisiä elämässään, joista heidän pitää huolehtia? Mitään, mistä ottaa vastuuta?

Ja miten täyttymykset ja orgasmit tähän liittyy? Kai niitä lapsellisetkin saa, vai onko perheenäidin jotenkin vähemmän itsekästä saada orgasmi kuin lapsettoman? :D